Tapahtumarikasta kultturia ja urheilua

Viikonloppu oli ohjelmaa täynnä, viime yö meni katsellessa Oscar-gaalaa jok aoli "suuren maailman malliin upea." Sorry vain tulipahan sielläkin moka, jota on selvitelty miksi Elokuva La-la-laa julistettiin ensin voittajaksi, pääosaa näytteli Emma Stone sai ansansaitusti henkilökohtaisen Oscarin.
Sitten tapahtuikin kumma juttu Oscar gaala päättyikin, oli käynyt virhe, oikea Oscar palkinnon saaja olikin elokuva Moonight, joten sattuu niitä kömmähdyksiä paremmissakin gaala-juhlallisuuksissa.

Sitten tapaus Emil Iversen ohitus yritykseesä kurvasi Iivo NIskasen maihin, tätä juttua on mietitty oliko teko tahallinen vai ei. Voihan Emil Ivarsen aineenvaihdunta mennyt hapoille jolloin polla voi olla hiukan ulalla. Turha sitä on enää naljailla Emilille, tapahtui mitä tapahtui, anteeksipyyntö on norjalainen valmentaja pahoitellen sanonut.
Aina sitä vain on jaloilleen noustava tapahtui elämässä mitä tahansa.

Mutta onko Aikku= Aino K Saarinen jäänyt pois pitkän matkan kisasta??

Näinhän sitä käy, aina ei elämä mene käsikirjoituksen mukaan ja siihen on tyydyttävä.
Onko kaikkialla asioissa näin, kuten nyt on kuultu monesta suusta,"nuorissa on paljon potentiaalia, minä vanha osallistuva urheilija olen tehnyt sen havainnon." Kun myöntää olen vanha urheilija uudelleen kisoissa mukana, tarkoittaa se jo alkuasetelmissa pientä luovuttamisen mentaliteettia. Onko sanonta luovuttamisen tuskaa?

Paikkansa pitävä toteamus, huipulle pääseminen vaatii intoa, työtä ja tuskaa, on joku tavoite jota kohti ponnistelee kaikella tavalla, huipulla oleminen on niin makeaa, mutta sieltä alastulo on- hyvin vaikeaa -masentavaakin- lopua saavuttamastaan unelmasta, jota kohti on kauan ponnistellut!