Valmentautumiskikkoja hautajaisten kestämiseen?

Sitä on shokissa, ei ymmärrä mistään mitään.Suru tulee sitten hautajaisten jälkeen.

Kun ikää on tullut, niin on ollut jopa kymmenissä hautajaisissa. Jos vainaja ei ole ihan läheinen, niin helpommin menee, vaikka ei se koskaan rutiinilla tapahdu. Jokaisen elämästä poissaattaminen ja maahan paneminen on ainutlaatuinen hetki.
Tärkeää on osata huomioita vainajan omaiset ja heidän surunsa. Jos en ole ollut ihan läheisen hautajaisissa, niin tämä asia on ollut se vaikein asia.
Jos suru koskettaa henkilökohtaisesti, niin on luonnollista itkeä, vapista ja tunteet saa näkyä.
Oletan että poismennyt on aloittajan lähipiiristä.

Hei.

Hautajaisiin lähteminen jännittää varmaankin monia. Toki riippuu siitä kuinka läheisen ihmisen hautajaiset ovat, perheenjäsenen hautajaisiin meno on erityisen raskasta. Kannattaa miettiä mikä siinä jännittää, syitä lienee erilaisia. Jännittääkö se itkettääkö vai selviääkö kuivin silmin (miksi pitäisi?), pystyykö lukemaan mahdolliset muistosanat arkun luona (ei haittaa vaikkei pystyisi, ei kaikki lue, jos ne lukee kortissa, omaiset näkevät ne kuitenkin), kuinka osaa suhtautua vainajan perheeseen (lämmin osanottoa riittää, ei tarvitse "yrittää mitään erityistä) vai onko kyseessä ensimmäiset hautajaiset, jolloin koko tilanne on uusi ja hämmentävä. On hyvä pitää mielessä, ettei näillä "muotoseikoilla" ole väliä, ei niitä kukaan siellä mieti ja seuraa. Kyse on vainajan siunaamisesta, jättämisestä Jumalan hyviin käsiin, jäähyväisten jättämisestä ja jumalanpalveluksesta.

Jostain syystä tuli mielikuva, ettei olisi kyse kuitenkaan aloittajan perheenjäsenestä.

Voimia,
Pirkko-pappi

Jokainen kokee hautajaiset omalla tavallaan. Toiset pitävät surun sisällään, kun joillakin kaikki tunteet tulee voimakkaana esiin. Riippuu myös siitä, kuinka hyvin tuntee vainajan. Itselle hautajaiset ovat aina kova paikka ja mitä läheisempi, niin tunnen voimakkaasti ja tunteet näkyy. Siihen ei totu koskaan eikä helpotu. Ei siihen oikein ole valmiita kaavoja miten olet ja valmistaudut. Se on se hetki.

Jos vainajaan ei ole läheistä henkilökohtaista tunnesuhdetta: hän on kaukainen sukulainen, työkaveri, taloyhtiön asukas, ym. ja silti hautajaiset ahdistavat ylivoimaisesti, niin saattaa olla ongelmana oma kuoleman pelko. Tautalla saattaa olla myös käsittelemätöntä surutyötä.

Mielestäni hautajaisiin ei voi valmistautua mitenkään. Se miten hautajaiset kokee riippuu pitkälti siitä millainen suhde on vainajaan: oman äidin arkun vierellä seisominen on erilaista kuin kaukaisen sukulaisen tai tuttavan. Siunaustilaisuudessa arkkua katsoessa jokainen varmasti miettii myös omaan elämäänsä: itse makaan joskus tuolla kohtaa. Kuolema ja hautajaiset kuuluvat ihmisen elämään samoin kuin syntymä ja nimenanto. Elämän alku ja loppu ja hetkiin liittyvät tapahtumat jokainen käy tavallaan läpi.