Friendzone

Ollaan oltu kavereita 12-vuotta. Läheisempiä ystäviä... 3-4v. Aina menty ystävä linjalla, kunnes mies ihastui minuun viime vuonna.

Kun hän kertoi asian, olin hyvin järkyttynyt. Olimme aina olleet ystäviä ja mies oli muutaman kuukauden peittänyt tunteitaan, kunnes uskalsi lopulta kertoa niistä. Kiitin siitä, että hän kertoi ja sanoin, etten usko näkeväni meitä parina. Mies ymmärsi tämän ja mukava ilta jatkui.

Tästä on jo yli puoli vuotta. Minä tapailen toista miestä, mutta edelleen kaverini haikailee perääni. Ja se koskee. En haluaisi satuttaa häntä ja kun hän kyselee, miten meillä miehen kanssa menee, en tiedä mitä sanoa. En tiedä, kysyykö hän vain koska haluaa meillä menevän hyvin ja on kiinnostunut, vai tiedustellakseen meneekö meillä huonosti ja hänellä on mahdollisuuksia. En halua kertoa, että hyvin menee ja mies on ihana, koska pelkään satuttavani ystävääni.

Ystäväni on hauska, todella mukava ja huomaavainen ja paljon kiinnostunut samoista asioista. Mutta...
Hän on aina ollut ystäväni ja sellaiseksi minä hänet lasken. En saa pakotettua itseni rakastamaan häntä muuten, saati haluamaan seksuaalisesti. Hän ei ole niin aktiivinen elämässä kuin minä (liikun 2-6krt/vko, mies 2-6krt/kk) ja hänen kiinnostuksensa itsensä huolehtimiseen on huono. Myös henkisesti. Hän ei ole itsevarma, joka on minulle isoin turn off. Olen vuosia yrittänyt häntä auttaa, mutta onnistunut nostamaan häntä vasta yhden tai kaksi pykälää, kun parikymmentä pitäisi pystyä. En haluaisi olla kellekään mikään "palkinto" joka nostaa itsetuntoa.

Mitä voisin tehdä tässä tilanteessa? Olen yrittänyt hieman etääntyä, mutta ystäväni nyt pelästyi, että katkaisen ystävyytemme ja hän jää kokonaan yksin. En sitä todellakaan aikonut! Ajattelin vain, että se helpottaisi hänen fiilistään, mutta se näytti pahentavan sitä.