Yleisradiolaki: va-liitolle kutsu Eduskuntaan

Asiantuntija? Mistä semmoisen ajattelitte löytää?

Tuohon Vapaa-ajattelijoiden kannanottoon tullut pari kommenttia, joista jälkimmäisen kirjottaja sanoo, että vapaa-ajattelijaa ei voi olla olemassa.

(Ja heti perään, tavan vuoksi, hän haukkui vapaa-ajattelijat, joita hänen mielestään ei voi edes olla olemassa, maan rakoon. Vaan eipä yllätä, uskovathan uskovaiset olemattomaan jumalaankin, joten voivathan he silloin toki vihata olemattomia vapaa-ajattelijoitakin.)

Määrittelykysymys. Jos on yhdistys, jonka nimi Vapaa-ajattelijat, ja joku on sen jäsen, niin silloin häntä toki voi kutsua vapaa-ajattelijaksi, jolloin sanalla on tietty, tunnettu, merkitys.

Toki ihmisen ajattelua aina kahlitsee moni asia. Uskonnon osalta se näkyy mm. niin että kukaan ei hurahda sellaiseen uskoon, josta ei ole koskaan kuullutkaan. Ellei keksi omaa uskontoaan, mutta tuskinpa sitäkään juuri kukaan ihan tyhjästä pystyisi kehittämään, jotta se olisi täysin uniikki.

Uskovaiset eivät pysty olemaan mistään yksimielisiä. Tälläkin palstalla on ollut tosikristittyjä, jotka ovat julistaneet, että uskovaiset ne vasta vapaa-ajattelijoita ovatkin. (Tosiasiat eivät rajoita heidän 'ajatteluaan'?)

Periaatteellisesti tärkeä muutos, mutta olisi se hyvä, jos samalla YLE:n lähettämiä hartausohjelmia myös vähennettäisiin.

Todellakin nykytekniikka mahdollistaa uskonyhteisöiden omatoimisuuden ihan eri tavalla ja helpommin ja halvemmin kuin joskus aikaisemmin.

Jo on kumma jos esim. evl. kirkko ei pysty itse hoitamaan hommia, kun paljon pienemmätkin uskonyhteisöt lähettävät/tallentavat tilaisuuksiaan halullisten sielujen katsottavaksi.

Kirkollahan on sitä paitsi jo nettikirkko, jonka pystyyn polkaisun n. 500 000 euron kustannuksista yhteiskunta, ELY-keskus (400 000e) ja Itä-Suomen yliopisto (25 000e), kustansivat leijonan osan. Kirkkohallitus vain 80 000e. Ja toteutuksesta vastasi yliopisto.

Mutta eipä tuo nettikirkko taida paljonkaan kävijöitä houkutella. Siksi kirkko tukeutuu YLE:een aputuputtajana. Ja me ateistitkin olemme pakosta tuota tuputusta rahoittamassa.

Menijä on varmistunut, valiokunnan esityslistalla "pääsihteeri Esa Ylikoski - Vapaa-ajattelijain liitto ry".

Totesin mm. seuraavaa:

Esitämme, että valiokunta tässä yhteydessä poistaisi Yleisradion nimenomaisista lakisääteisistä tehtävistä velvoitteen tarjota hartausohjelmia.

Yleisradiolaki nostaa nyt hartausohjelmat erityisasemaan. Tämä rikkoo perustuslain 6 § ja yhdenvertaisuuslain 8 § säätämää yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan eikä syrjiä uskonnon tai vakaumuksen perusteella. Yleisradiolaki antaa hartausohjelmien erityisasemalla kuvan, että kristilliset, Raamattuun perustuvat uskonnolliset käsitykset, usko ja uskomukset ovat jotenkin arvokkaampia kuin ei-uskonnolliset ja uskonnottomat, usein humanismiin, rationaalisuuteen ja tiedepohjaisuuteen perustuvat katsomukset ja eettiset käsitykset.

Samalla laki antaa eräille uskonnollisille yhdyskunnille erityisoikeuden omaan ohjelmatoimintaan Yleisradion radio- ja tv-kanavilla, mutta sen sijaan sekulaaria omaehtoista yhteisöradio ja -tv-toimintaa samoilla kanavilla ei sallita. Eikö positiivinen erityiskohtelu ole tarkoitettu pikemminkin edistämään heikommassa asemassa olevan väestönosan pääsyä oikeuksiinsa? Evankelis-luterilainen kirkko yli 1000 miljoonan euron vuosibudjetillaan, kirkollisverotusoikeudellaan sekä tiheällä seurakuntien ja kirkkojen verkostollaan ei ole heikossa asemassa.

Yleisradion toimintaa ohjaavan lainsäädännön pitäisi ottaa huomioon ihmisten yhdenvertaiselle kohtelulle asettuvat vaatimukset. Siihen kuuluu myös julkisen vallan neutraliteettiperiaate, jota pidetään tärkeässä arvossa myös YK:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksissa sekä YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisuissa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä. Tämä neutraliteettiperiaate koskee myös julkisia palveluja.

Tästä ehdottomasta lainsäädännöllisestä velvoitteesta hartausohjelmiin on hyvä luopua nyt. Vaikka ihmisoikeusasioita ei pidä tarkastella enemmistö-vähemmistö -kysymyksenä, on hyvä todeta, että emme elä enää luterilaisessa yhtenäiskulttuurissa. Evankelis-luterilaisen kirkon muodollinen jäsenmäärä on tosin yli 70 %, mutta monet tutkimukset osoittavat, että väestöstä yli puolet luonnehtii itseään ei-uskonnolliseksi. Kirkon tutkimuskeskuksen oman, vuonna 2012 julkaistun Gallup Ecclesiastica -tutkimuksessa mukaan vain 27 % vastasi ”uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan”. Vuonna 2016 julkaistussa vastaavassa tutkimuksessa tulos oli toisin kysyttynä kirkon kannalta hieman parempi. Selvä trendi pohjoismaissa ja Suomessa kertoo, että sekulaari tapakulttuuri laajenee ja kirkollisten seremoniapalvelujen kysyntä vähenee. Avioliittoon vihkimisistä yli puolet on siviilivihkimisiä.

Pyydän ottamaan huomioon, että hartausohjelmavelvoitteen poistaminen laista ei tarkoittaisi kieltoa edelleen lähettää hartausohjelmia, esimerkiksi jumalanpalvelusten taltiointeja, vaan ainoastaan poistaisi velvollisuuden. Esimerkiksi yliopistolaista poistettiin jo 1970-luvulla velvoite avajaisjumalanpalveluksiin, joita kuitenkin yhä järjestetään. Eduskunnan itsensäkin kohdalta velvoite avajaisjumalanpalveluksiin poistettiin valtiopäiväjärjestyksestä jo ajat sitten, mutta tänäkin vuonna avajaisjumalanpalvelus oli ennen valtiopäivien avajaisia. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa sille oli vaihtoehtona sekulaari tunnustukseton juhlatilaisuus. Hartausohjelmavelvoitteen poisto laista ei poistaisi myöskään mahdollisuutta yhteisömediatyyppiseen toimintaan Yleisradiossa.

Käytännössä kuitenkin on mahdollista, että hartausohjelmien osuus pääkanavilla joskus vähentyisi, varsinkin kun media muuttuu. Tekniikan kehittyessä on uskonnollisilla yhdyskunnilla entistä helpompi mahdollisuus tuoda omaa sanomaansa tietoverkkoon saataville. Ne voivat hyödyntää omien jakelukanavien lisäksi myös yhteisömedioita. Käytännössä uskonnollisten hartausohjelmien tarjonta ja saatavuus ei siten vähentyisi, vaikka niiden osuus perinteisillä kanavilla joskus vähentyisikin. Hartausohjelmat Yleisradion ohjelmatoiminnan tehtävistä poistavassa lakimuutoksessa ei tarvitse ottaa suoraa kantaa ohjelmapolitiikkaan ja journalismiin. Kysymys on vain laista ja siihen kohdistuvasta yhdenvertaisuuden vaatimuksesta ja julkisten palvelujen neutraliteettiperiaatteesta.

Uskonnonvapaus ei tarkoita valtiolle velvollisuutta aktiivisesti edistää minkään uskonnon tai katsomuksen oppien levittämistä. Julkisen vallan tulee ainoastaan turvata uskonnon ja omantunnon vapaus, johon sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Tällä perusteella esitämme, että Yleisradiolain 7 § julkisen palvelun ohjelmatoiminnan luettelon kolmannesta kohdasta poistetaan sanat ”sekä tarjota hartausohjelmia”.

Tämä hartausohjelmakohta (Yleisradiolain 7 § julkisen palvelun ohjelmatoiminnan luettelon kolmas kohta) ei suoraan sisältynyt hallituksen esitykseen. Sen ottaminen mukaan valiokunnan mietintöön olisi myönteinen yllätys.

Keskiviikkona "esitellään mietintöluonnos" eli voi tulla jo päätös.

Tämä on venynyt. 24.5. on vielä yksi kuultavakin, joten en enää tiedä tuleeko mietintö valmiiksi edes ennen kesälomia.