Onko jokin pielessä?

Meillä on varmaankin molemmin puolin joitain selvittämättömiä tunteita toisiamme kohtaan. Minun puoleltani syvää kiinnostumista ja intohimoa sinua kohtaan mies. Sinun puoleltasi tunteet voivat olla samat tai pelkoa ja inhoa, joka tuo varovaisuutta. Nämä viimeiset kaksi päivää ovat olleet raskaita tunteideni vuoksi. Kyllä sä mua vilkaiset, mutta ilo ja sponttaanisuus on tiessään. Tuntuu, että et edes huomaa minua. Pelottaako sinua? Minua pelottaa.

Pelottaa kaikki ne tunteet joita aiheutat. Miksi se flirttailu jo piiiiiitkään kestänyt vaikuttaa minuun näin. Näkyykö se minusta? Yritän olla cool ja rauhallinen seurassasi, mutta tänäänkin sydämeni takoi jo kurkussa... katsoessani peppuasi vain parin metrin päästä. Luoja se kutsuu koskemaan. Onneksi huoneessa oli lisäksemme yksi henkilö!!! Sä lähdit pois sanaakaan vaihtamatta kanssani. Sydän meni ihan kippuralle kivusta.

Jos kehtaisin kysyisin sinulta. " Oletko onnellinen?" "Voitaisko me olla yhdessä onnellisia?" "Olenko mielestäsi viehättävä nainen?" "Voidaaks tavata joku päivä työajan jälkeen?" "Mikä minun merkitykseni on sinulle?"

Olen jättänyt nämä kysymykset taskuuni, koska en usko olevani nainen josta viehättyisit. En ole tarpeeksi kaunis, hoikka, iso rintainen. Sen tiedän, että seurassani viihdyt hyvin ja meillä on hauskaa. Ajatellaan monista asioista samaan tapaan.

Tänään olisin kaivannut juuri niitä keskustelujamme. Olisin tarvinnut ihmistä johon luotan, jolle olisin uskoutunut harmituksestani. Työyhteisössä ei voi kaikille puhua, luottamuksella. Minä en ainakaan pysty. Entä sinä?

Ristiriitaista tämä on, koska samaan aikaan haluaisin avata hitaasti paidan nappejasi. Laittaa käden paidan sisääsi ja tuntea hengityksesi ja ihosi lämmön.