Miksi kuolema tulee sykleissä?

Kukapa tuohon osaa vastata. Joskus menee suvun jäseniä kolmen sarjoissa. Jos kuolee lähekkäin kaksi niin pian lähtee kolmaskin. Ennen sanottiin ei kahta ilman kolmatta.
Uskon että Jumalalla on tiedossa aikamme ja siihen emme voi vaikuttaa ja saa vastausta.
Kun tänne synnytään, niin varmasti myös jonain päivänä kuollaan.
Voimia sinulle. Onpa se kuolleet ja rivit ovat harvenneet minunkin suvussa.

sama meilläki 05 mummu.07 pikkuveli.09 serkku,ja tätinmies..2012 toinen mummu.ja nyt mun rakas mieheni 2016.näitä kuolemia ennen olen pappani menettänyt 2000 alussa..ja sitä ennen en ketään läheistä ja olen kuitenkin jo kohta 45v.niin kyllä on ihan hirveää paljon rakkaita yhtäkkiä menettää:(

Sama täällä. On tulossa neljännet hautajaiset 2 ½ vuoden aikana. Hirveää on.

Yksissä hautajaisissa sukulainen kaatui kuolleena toisen hautaan. Kuoli siinä haudalla.
Sydän ei kestänyt enää...
Kuolema tulee kaikille. Toisille pian, toisille myöhemmin.
Yhtään en tiedä jääneen henkiin.

Juu sama täällä, oikeastaan oudointa on että ihmisiä ja lemmikkejä kuollut kumpiakin. Ensin meni meidän koira vanhuuteen, sitten kani johonkin aivosairauteen, sitten lopetettiin pari vuotta sitten syöpäsairas koira, sitten meni kissa hengitystieinfektioon, sitten kuoli vuorostaan mummini sydänkohtaukseen, mummoni serkku syöpään, sen jälkeen kuoli naapuri aivokasvaimeen, nyt viime vkl oli parin sukulaisen hautajaiset ja viikolla kuoli mun marsuni :( Alan epäillä, että joku paha voima on langennut.

Onnettomuus tai syöpä kuoleman syynä ovat ainoat joita en katso elämän kellon loppuun käymiseksi. Olen iäkäs. Kuolema ei korjaa ikäjärjestyksessä. Nyt menen siskon hautajaisiin lauantaina. Viime syksynä mietin asiaa ja koska on ajankohtaista omalla kohdallani. Ikä tai edes elämäntavat eivät ole poismenon syy tai määrä. Kuoleman viesti on kylmä ja kova varsinkin jos se on yllättävä, näitä ovat olleet Haimasyöpä, Sappitulehdus, Sydämenpysähdys ja Leukemia. Tieliikenne onnetomuus...

Kaikki enoni ovat ylittäneet 80 vuoden ikärajan.
Taasko se alkaa. Vajaa puoli vuotta sitten kuoli vanhin enoni pitkän sairauden uuvuttamana.
Nyt viikonloppuna tuli toinen suru-uutinen, nuorin eno oli kuollut.
Jollakin lailla koko viikonlopun, ennen suru-uutista on ollut vähän outo olo, sellainen utuinen, kuin jokin aavistus tulevasta suru-uutisesta.
Eli nyt on kolmen vuoden sisällä neljä läheistä siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
Isäni veljen poika, oma isäni, vanhin eno ja nuorin eno.

Kuolema tulee yllättäen, eno kävi vajaa kolme viikkoa sitten meillä ja oli vielä hyvässä kunnossa.
Kesällä oli tarkoitus mennä enon luokse, mutta kuolema muutti suunnitelmat lopullisesti.

Hei.

On raskasta, kun menettää läheisiä ihmisiä useita lyhyen ajan sisällä. Miksi niin käy, emme tiedä. jokaisen elinpäivät ovat määrätyt. Tietysti joskus on niin, että nämä ihmiset, jotka ympäriltä kuolevat ovat jo hyvin iäkkäitä, jolloin se on ymmärrettävämpää, mutta toki myös nuoria kuolee. Se on varmaa, että mitä vanhemmaksi elämme, sitä useammin kohtaamme kuoleman ja käymme hautajaisissa. Läheisen kuolema muuttaa tosiaan suunnitelmat ja pysäyttää arjen. Läheisen kuolemaan ei totu, siihen ei opi. Suru on aina suuri, kun joutuu luopumaan tärkeästä ihmisestä. Suru väsyttää ja vie voimia, kannattaa huolehtia itsestään suruaikana.

Otan osaa menetyksiinne,
voimia suruun,
Pirkko-pappi

Kuolemaa ei voi ennustaa eikä siihen ole olemassa mitään selittävää tekijää sairauksia lukuunottamatta. Toiset suvut ovat pitkäikäisiä, toisessa suvussa kuollaan nuorempina. Ehkä geeniperimä voi olla yksi selittävä tekijä. Toki elintavoillakin on osuutensa eliniän pituuteen, mutta aina sekään ei selitä kaikkea. Esim. isäni suku paria serkkua lukuunottamatta on mennyt kaikki taivaaseen 2000 luvun aikana eikä kaikilla ole ollut välttämättä mitään vakavaa sairauttakaan ja taas äitini puolella sukulaiset porskuttavat edelleen ja nytkin on tulossa useita 90v ja yli syntymäpäiviä tämän vuoden aikana. Luultavasti kuitenkin kun äitini suku alkaa väistyä pikkuhiljaa niin hautajaisia on varmaan jatkuvasti.
Hautajaiset ovat aina raskas ja henkisesti väsyttävä surujuhla. Mitä läheisempi, sen raskaampaa kohdata suru. Myös surusta ja menetyksestä toipuminen on usein hidasta ja aikaa vievää. Surusta täytyy kuitenkin päästä yli ja elämä jatkuu. Muistojen kautta on hyvä työstää omaa suruaan vaikka valokuvia tms katsellenå ja myös haudoilla käynti on osa surusta toipumista.

Nuorempana hautausmaalla harvemmin tuli käytyä ja hautausmaa tuntui etäiseltä, mutta nykyään, tulee käytyä useinkin hautausmaalla, kun omat vanhemmat on hautausmaalle haudattu.
Hautausmaa on alkanut tuntua kotoisalta ja siellä viihtyy yhä enemmän aikaa.
Lähes joka kerta mielessä pyörii ajatus, että täällä sitä sitten itsekin on jonakin päivänä haudattuna.

Samaa olen itse ajatellut tässä muutaman vuoden ajan. Muutama vuosi sitten ensin äitini sairastui syöpään, sitten tätini sairastui syöpään ja mummuni sairastui syöpään ja sai muitakin sairaskohtauksia ja läheiselleni syntyi vauva kuolleena. Äitini oli ainoa, joka selvisi syövästä.

Nyt sitten viime viikolla kuoli minulta isoisä ja vain 3 viikkoa sitä ennen menetin toisen läheisen ja minulle rakkaan. Raskaalta tuntuu. En ole kuukauteen nukkunut kunnolla. Olin viime viikolla sairaslomalla ja nyt yritän sinnitellä kesälomaan asti. Tänään meni töissä päivä kuin sumussa ja suoraan töistä tultuani menin peiton alle nukkumaan. Olen tullut itse luulotautiseksi ja alkanut pelätä kaikkia sairauksia ja kuvitella itselleni oireita. Pelkään myös, että milloin tulee seuraava suru-uutinen.

Ei näitä asioita oikein osaa ymmärtää. Onko tämä kaikki sattumaa vai mistä se johtuu. Toivottavasti teillä on hyviä ystäviä tai läheisiä, joiden kanssa voitte puhua surusta ja tehdä myös mukavia asioita yhdessä.

Toivon paljon jaksamista kaikille .