Kaverini kuoli, tyttöystävä yksin

Olet erittäin fiksu ja hieno ihminen. Osaat ottaa huomioon asioiden eri puolia. Jos tunnet hyvin tämän naisen, niin voit ilmaista osanottosi jollakin tavoin. On totta että kun on kysymys eri sukupuolista ja molemmilla on yhteinen suru, niin voi syntyä vääränlaista tunnelatausta. Surun vallassa saattaa jopa ihastua ja takertua väärällä tavalla ja tulee jopa laastarisuhde.
Kannattaa toimia vaistonsa mukaan. Jos pelkää että jotain on mahdollista mennä pieleen, niin pysyttelee etäällä. Olenko ymmärtäväni että teillä molemmilla tai ehkä toisella on saattanut olla jonkinlaista ihastumisen tunnetta ja koet siksi olevan ilmassa jonkinlaisen vaaran. Jos peliin tulee ihastuminen ja rakastuminen, niin surutyö estyy tai jää käymättä ja asiaa ei paranna, jos sotkeudutte väärään suhteeseen.
Kun ette ole olleet kovin läheisiä ja kavereita, niin parempi on pysyä etäällä. Kyllä tytöllä on lähipiiri, perhe ja ystäviä.

Hyvä kommentti. Pisti miettimään omia tunteitani häntä kohtaan..

Niin nyt kun otit asian esille, niin täytyy myöntää että jotain tunteita hän herättää. Hän on todella mukava mua kohtaan, tullaan hyvin toimeen ja meillä on joitain samoja mielenkiinnon kohteita. Viimeksi kun tuttuni oli vielä elossa ja nähtiin, niin nainen oli laittautunut ja näytti mielestäni tosi hyvälle. Ehkä se näkyi musta ulospäin, koska huomasin kaiken sen kivan käytöksen takaa yks-kaks flirttiä minua kohtaan. Heidän suhteensa ei ollut erityisen hyvä, lullakseni. En kertaakaan huomannut mitään hellyydenosoituksia tai muutakaan joka viittaisi suhteeseen. Jotain alle puoli vuotta heidän suhteensa kesti.

Minun kolmen viikon suhde katkesi pari viikkoa sitten (toiseksi pisin suhteeni, kesäromanssin jälkeen) ja sinä aikana huomasin että mun olisi todella vaikea jakaa arkea kenenkään kanssa. Eli tästäkään suhteesta ei todennäkösesti tule mitään.

Osanottoni olen hänelle keronut ja hänelle sopisi, jos haluaisin tulla käymään. Vähän kun tiedustelin että miten on tukiverkkoa, niin perheenjäseniä löytyy ja kaveri, mikä on tosi hieno asia. Sitä en tiedä miten hän heiltä saa apua sillä on muuttanut paikkakunnalle vajaan 200km päästä.

Kyllä mä hänestä välitän ja hän on saanut mut jonkun luontaisen vietin valtaan

Viisasta antaa nyt olla rauhassa ja työstää suruaan. Jos on sinulle tarkoitettu, niin ei käsistä karkaa vaikka odotat ja se on mielestäni kunnioitus tätä miesvainajaakin kohtaan.

Totta hitossa menet lohduttamaan häntä.
Kuolleitten perään on turha itkeä ja murehtia.
Elämä, rakkaus ja läheisyys on se joka voittaa.
Turha tuntea syyllisyyttä.
Paras lohdutus on toisen elävän läheisyys.
Ehkä kuulutte toisillenne, silloin on turha odottaa.
Sen kenen onni on, se onnen kätkeköön.

Ei sinun auta muu kuin pysyä kuulolla, olla käytettävissä, mutta älä tunge liian voimallisesti liian lähelle. Sureva ei välttämättä jaksa ottaa vastaan paljoa ylimääräistä surunsa lisäksi. Voi käydä myös nenäliina- ilmiö, olkapäänä olo pitää sisällään sen; kun nenäliina on tarpeeksi märkä ja suttuinen, otetaan uusi mihin niistää. Tämä ei perustu mihinkään ihmisen pahuuteen, vaan siihen, mitä luontaisesti laastarille tai nenäliinalle tapahtuu. Kulje vierellä, lähellä, surevan ehdoin, älä käännä selkääsi, mutta älä pyri hinnalla millä hyvänsä iholle. Se ei yleensä kanna kovinkaan pitkälle. Kuuntele surevaa.. ennen pitkää hän itse saattaa huomata, että olet kestänyt lähellä kaikesta huolimatta.