Minkä ikäisenä liian myöhäistä parisuhteeseen?

Mieluummin on aloitettava kun vielä on elossa. Vasta sitten on luultavasti liian myöhäistä.
Koska ei ole varmaa tietoa, pitääkö pappien jutut ikuisesta elämästä paikkansa.

25.

Naurettava kysymys. Ja mitä sä sillä tiedolla teet? Ja kuka sen tiedon voi sulle antaa? Ketä uskot, ketä et usko? Entäs jos joku sanoo, että siinä ja siinä iässä on liian myöhäistä ja sit sulle ei olekaan? Entäs jos joku sanoo, että vielä ei oo liian myöhäistä, mut sulle onkin? Miksi kysyt tällaista asiaa tuntemattomilta ihmisiltä? Miksi ylipäätään mietit tätä asiaa? Mitä se "liian myöhäistä" käytännössä tarkoittaa? Kuolemaako? Mistä joku voi tietää, milloin kuolet? Miksi ikä vaikuttaa siihen, että parisuhde on liian myöhäistä? Etkö halua enää vanhempana parisuhteeseen vai häh? Oletko ottanut huomioon, että ihmisiä on erilaisia ja heillä on eri aikoihin parisuhteita ja joillakin ei ole ollenkaan? Vastaapa noihin alkuun, katotaan sitten sitä ikää...

Hyvä kysyjä ! Vaikka jäisi jotain väliinkin, kyllä oppii seurustelemaan ja parisuhteeseen.
Oikeastaan parisuhde kulkee parhaimmillan omaa latuaan, ei sitä tarvitse "opetella".

Ei koskaan ole liian myöhäistä!

Itse en seurustellut yläasteella enkä lukiossa, eikä moni ystävänikään. Hyvä ystäväni alkoi seurustella parikymppisenä, nyt he ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta. Itse treffailin lyhyen aikaa opiskeluaikoinani, kunnes tapasin tulevan mieheni. En siis ollut seurustellut edes vakavammin sitä ennen. Hän ei ollut edes treffaillut ketään. Me olemme olleet naimisissa 14 vuotta. Niin ja menimme naimisiin ennen kuin olimme muuttaneet yhteenkään, toinen vielä opiskeli ja toinen oli eri paikkakunnalla töissä.

Ei niitä "vakavia" suhteita tarvita alle välttämättä ollenkaan. Itse totesin niiden kahden aiemman kanssa jo varhain, että hyviä tyyppejä ovat, muttei vain nappaa tarpeeksi. Odotin "sitä oikeaa" mieluummin kuin aloin tarkoituksellisesti todella vakavaan suhteeseen.

Itse keski-ikäisenä naisena sanon, että ihmissuhteet vaativat harjoittelua & työstämistä. Varmaan nuorena helpommin sopeutuu elämään toisen ihmisen kanssa. Mutta runsaskaan ihmissuhdeharjoittelu (tai pään seinään lyöminen ihmissuhteissa) ei välttämättä auta, jos välissä on elänyt pitkään itsenäistä ja yksinäistä elämää. Kummallakin voi olla omat jäykät tavat, tottumukset ja näkemykset, joiden yhteen sovittaminen ei enää onnistu. Ihminen monesti jäykistyy iän myötä, nuori on elastinen (samoin kuin konkreettisesti verisuonet ihmisen sisällä, samoin on asenteiden laita).

Itse en ainakaan sopeudu enää tiiviiseen (pari)suhteeseen. Ristiriitoja tulee heti alkuun tutustumis-/seurusteluvaiheessa, kun koen vapauteni ja aikani varastetuksi ja itseni ikään kuin sidotuksi pakkopaitaan. Nuorempana olin naimisissa, eikä yhdessä asuminen itsessään ollut vaikeaa tai rajoittavaa.

Mutta riippuu tietysti ihmisestä ja ihmisisistä. Kaikkein parasta olisi, jos kumpikaan puoliskoista ei olisi liiallisen mustasukkaisia (tai sitten kummankin on tykättävä siitä, että toinen on koko ajan perstuntumassa).

Siis, eihän koskaan ole myöhäistä löytää parisuhdetta ja ei siihen todellakaan ole mitään tiettyä ikää koska moinen tulisi löytää. On vanhoja ihmisiä (vanhuksia), jotka ovat vielä löytäneet toisensa ja menneet naimisiin. Siinä missä on pareja jotka ovat lapsesta lähtien tunteneet jo toisensa ja tykänneet jo ala-asteella toisistaan. :)

Ei milloinkaan! Tiedän sen kokemuksesta. Paljon riippuu henkilöistä ja siitä onko valmis ottamaan sen toisen rinnalleen omine tapoineen ja entä hyväksyykö se toinen sinun tapasi. Oletteko valmiita tekemään kompromisesseja toistenne vuoksi. Mutta ikä ei ole mikään este sille.

Lasten hankkimisen suhteen kannattee pitäää huolta ettei liian vanhana ala... Kaikki on tietysti yksilöllistä joten se siitä....

Mun kohdalla varmaan 8 v jälkeen liian myöhäistä, kun tuli katseltua vanhempien parisuhteiluita. Yksilöllistä tosiaan. Lapsen olisin halunnut, mutta eipä löytynyt sitten halukasta isukkia, jonka olisin arvostanut lapsen arvoiseksi. Yksilöllistä tosiaan.

Tasan ei mene kortit ja jotkut jää ilman.

Joo sitä ihastumista ja kokeilua kannaattaa harjoittaa siinä 13-19 vuoden iässä, tuolloin useimmilla on se ensimmäinen poika/tyttöystävä, käydään pileissä ja hengaillaan kavereiden kaa. Noin 20-24 vuotiaana on sitten aika rauhoittua, hankkia työ ja aloittaa vakavampi parisuhde, moni bongaa tyttiksen baarista tai somesta. Perhe kannattaa perustaa joko siinä 24-30 vuoden iässä kun ihminen on hedelmällisimmillään ja asuu itselleen asuntolainalla ostetussa asunossa tai siinä 30-50 vuoden iässä kun on saavuttanut taloudellisen vakauden, maksanut lainat ja velat pois, huom ruuhkavuosien takia ei kannata kuitenkaa luovuttaa sillä niistä pääsee kyllä yli. Myöhäistä voi olla sitten yli 50, mutta se on niin henkilökohtasta että kannattaa miettiä miten asia on omalla kohdalla. Ikävuodet 60-120 ovat modernin elintavan tuomaa ekstra-aikaa jotka kannattaa hyödyntää huolella, nimittäin vielä sata vuotta sitten oli tavallista kuolla vanhuuteen siinä 60-70 vuoden iässä. Jonkinlaiset tälläiset kirjoittamattomat säännöt/normit on täällä Suomessa.

Ehkä noin 85v alkaa olla myöhäistä