Ilmavoitoilla vähäinen merkitys

Mersut vaativat tosiaankin hyviä kenttiä. Esim Brewsterit taas pystyivät toimimaan melkein minkälaisilta kynnöspelloilta käsin tahansa.

oli aina tietynlainen hyppäys koulukoneista, joskus hyvinkin pitkä. Lentäjäoppilas saattoi suorastaan pelätä taistelukoneen voimaa ja tiettyä arvaamattomuutta. Ne olivat lisäksi teknisesti hyvin vaativia.

Saksassa oli ongelmana pakkotyövoima. Valvonnasta huolimatta tehtiin sabotaashia ja nimenoman sellaisia virheitä, jotka ilmenivät vasta käytön aikana. Suuret määrät konetuhoja jäi kaikissa maissa selvittämättä. Toisaalta taitavat lentäjät selvisivät usein hyvinkin pahoista vaurioista.

NL valmisti sotavuosina noin 150 000 lentokonetta ja sai lännestä noin 20 000.

Kokonaistappiot olivat noin 80 000 eli karkeasti 50 %., ja siitä noin puolet muussa kuin ilmataisteluissa. On aivan yhdentekevää kinata saksalaispilottien voittomääristä. Ne olivat kyllä suuret, mutta merkitystä oli vain sodan alkuvaiheen tuhoamismäärillä. Sen jälkeen tappiot kyettiin korvaamaan.

Suomi menetti jatkosodassa noin 550 lentokonetta 215 sotatoimien takia ja niistä 88-95 vihollisen lentäjien alasampumina. Tässä suhteessa osuus 15-20% voi olla aika yleinen - ainakin itärintamalla. Toinen paha paikka lentää oli Tyynivaltameri. Japanilta tuhotui suurin osa koneista siirtolennoilla ja trendi paheni eteenkin vuoden 1942 jälkeen samasta syystä kuin Saksalla: lentäjien taitotaso laski.

Neuvostoliiton sotatoimissa taistelutilantessa menettämät koneet:

1941 10,300
1942 7,800
1943 11,200
1944 9,700

yhteensä 39,000 vain vuosi 1945 puuttuu (lienee ollut 3 ,000- 4,000). Tosiasiassa siis Neuvostoliitto ei menettänyt taisteluissa 80 000 - 90 000 lentokonetta kuten usein väitetään vaan noin puolet siitä. Tuo jälkimmäinen puolisko koostuu taisteluissa rikkoontuneista ja myöhemmin poistetuista koneista. Niitä ei siis "ammuttu alas". Myös Britannialla oli konepoistuma sotavuosina noin 90 000 konetta joista tosiasiassa taisteluissa menetettiin 22 000 ja niistäkin osa teknisten ongelmien ja onnettomuuksien vuoksi.

Saksa puolestaan menetti itärintamalla taisteluissa

1941 2,800
1942 2,299
1943 3,128
1944 2,913

eli yhteensä 11,140 ja kaikkiaan sodassa noin 40 000 taisteluissa menetettyä konetta. Saksan konepoistuma oli kuitenkin runsaasti yli 100 000. Otetaanpa esimerkiksi vuosi 1944 itärintamalla. Saksa menetti taisteluissa 2 913 konetta mutta jos lasketaan mukaan itärintaman ei-taistelulliset lentokonemenetykset ja lasketaan mukaan myös vaurioituneet päädytään lukemaan 8 600. Näistä taistelutappiot (tuhoutuneet/korjauskelvottomat) muodostivat vain 1/3 kokonaistappioista. Kaikkiaan syyskuusta 1943 lokakuuhun 1944 ulottuvalla jaksolla Luftwaffen koneita menetettiin taisteluissa, taistelukentän ulkopuolella tuhoutuneina tai vaurioituneina (ainakin väliaikaisesti poissa käytössä korjausten takia) 35 660 kpl.

Liittouma valmisti 1944 noin 160 000 lentokonetta eli lähes 400 jokainen päivä.
Estääkseen määrän kasvun, Saksan ilmapuolustuksen olisi pitänyt siis ampua alas päivittäin 200-300 konetta, jos oletamme teknisten vikojen ja onnettomuuksien tekevän osansa.

Hyvinäkin päivinä "saalis" jäi kuitenkin muutamiin kymmeniin koneisiin ja monesti tili näytti tyhjää.

Ilmaylivoiman kasvun kannalta on siis aivan turha kinata siitä, olivatko Saksan ässien pudotusilmoitukset liioiteltuja. Pudotusmäärillä oli merkitystä vain lentäjien itsetunnon kannalta. Sodan lopputulokseen ne eivät vaikuttaneet.

..yhdessä hyökkäyksessä USA:lta tuhoutui yli 10% lentävistä linnoituksia. Kohteena kuulalaakereita valmistava tehdas kaupunki Saksassa. Hyökkäys uusittiin, sama määrä alasammuttuja.
Pudotuksilla oli erittäin suuri merkitys. Yhdessä hyökkäyksessä menetettiin 600-1000 lentäjää ja miehistön jäsentä. Puhumattakaan koneista,joita palasi rikkinäisinä takaisin. Hyökkääjä joutui pohtimaan päivä pommituksia, ryhdyttiin pommittamaan alue pommituksia jne. Ilmavoitoilla oli suuri pelote merkitys.
Sama englannin yllä, Englanti voitti juuri pudotuksillaan Hitlerin aikoman maihinnousun Englantiin.
Japani hävisi ,kun lentäjät ammuttiin alas. Hullu bushido oppi kun varmisti, että heitä ei
pelastettu.
Suomen suhde taisi olla 1:60-70 venäläiseen koneeseen. Joku merkitys silläkin varmasti oli.
Liittoutuneiden ilmaherruus Ranskassa ja Italiassa oli edellytyksenä sodan voittoon, kun ilmavoittoja ei vihollinen saanut riittävästi.
Lentokoneet olivat avaintekijät suursodan voittoon viemisessä..

Länsiliittoutuneiden valtava lentäjien koulutusvolyymi ja pitäytyminen 250-300 lentotunnin kriteerissä sekä rotaatio oli lopulta ylivoimainen Saksaan ja Japaniin verrattuna joiden lentäjien osaamistaso putosi selvästi vuoden 1941 jälkeen. Kun koulutustaso petti (osin polttoainepulan, osin tappioiden takia) niiden kuolinspiraali syveni 1943-44. Lopulta vain pieni osa Luftwaffen lentäjistä oli enää riittävän hyviä, massat olivat aivan tasottomia näin kovaan touhuun. RAF ja USAAF lynkkasivat Luftwaffen ja Tyynenmeren vaativat olot tappoivat Japanin tasokkaat mutta lukumääräisesti aivan liian suppeat merivoimien lentäjät.

Sotaa ei voita pitkässä juoksussa kourallinen sankarilentäjiä. Volyymit ja riittävä koulutus sekä sotatuotanto ratkaisee.

Luftwaffe hävisi sodan jo syksyllä 1940 Britannian yllä. Se luuli voittavansa sodan noin 4 000 hyvin koulutetulla lentäjällä. Sen olisi pitänyt kouluttaa tehokkaasti kuitenkin 3 000 - 4 000 uutta lentäjää joka vuosi. Mutta siltä puuttui resurssit (myös polttoaine) ja kyky tajuta se ettei pieni joukko "sankareita" ratkaise sotaa. Luftwaffe oli heroismia palvoneen natsi-ideologian tuote. Sen heikkous paljastui noin vuosi sodan puhkeamisen jälkeen.

Hannu Valtosen kirjassa mainitaan kuinka III./JG 5 (pohjois-Suomi/Norja) lentäjät Dörr ja Norz ilmoittivat 17.kesäkuuta 1944 KUMPIKIN pudottaneensa 12 konetta. Rune Raution keräämien dokumenttien mukaan 7 VA oli tässä vaiheessa kahta hävittäjärykmenttiä lukuunottamatta siirtynyt jo tukemaan Aunuksen hyökkäystä eikä menettänyt yhtään konetta. 7.VA oli siitä kiinnostava tapaus että sen dokumentit ovat melkoisen luettavia tappioiden kirjaamisessa ja määrävahvuuksien ilmoituksissa (ilmavoitoissa se paisuttelee sitten rankasti).

Edelleen 4.heinäkuuta: saksalaiset väittävät ampuneensa alas 26 (Rautio: vain 2) .17. heinäkuuta III./JG 5 väitti ampuneensa alas 37 konetta. Raution mukaan VA 7 menetti vain 5. Edelleen 17.elokuuta osasto väitti pudottaneensa 40 konetta (Rautio: hävittäjät ampuivat alas 4, yksi tuntematon ja 7 ampui alas ilmatorjunta).

Nuo 4 päivää olivat merkinneet sitä että koko VVS:n Suomen suunnalla olleista ilmavoimista yksi ainoa hävittäjälaivue olisi tuhonnut 40% . III./JG 5:n väitetyistä 127 ilmavoitosta varmuudella totta näyttää olevan vain 11 ja 1 todennäköinen. Suhde siis 1:10.5. Dörrin ja Norzin tapauksen poisjättäminen laskee liioittelua 1:8.5. Valtonen onkin päätynyt siihen että kesään 1944 mennessä enää vain 10-15% Luftwaffen lentäjien ilmavoittoväitteistä voitiin keskimäärin arvella pitävän paikkaansa. Sodan alussa väitteistä piti paikkaansa sentään vielä 30-50%. Luettavimpia tässä suhteessa olivat aina yöhävittäjät.

On vaikea kuvitella että III./JG 5 olisi ollut jotenkin poikkeuksellinen valehteluissaan. Pikemminkin kaikki yli 1:3 menevät kielivät jo selvästi tarkoituksellisesta petoksesta.

Krivosheevin keräämän aineiston mukaan Neuvostoliitto menetti omia valmistamiaan koneita 106 400, joista 88 600 oli hävittäjiä, pommittajia ja maataistelukoneita. Noista kaikista 106 400 koneesta Krivosheevin mukaan 46 100 taisteluissa ja 60 300 ei-taistelullisista syistä.

Noista taistelukoneista (hävittäjät, pommittajat, maataistelukoneet) on melkoisella varmuudella noin puolet menetetty taisteluissa. Ei-taistelullisissa koneissa näet oli huomattava osa koulukoneita. Taistelukoneita tuhottiin sodassa siis noin 44 000 - 46 000.

Sitten on muistettava lend-lease koneiden osuudet. Niitä NL menetti noin 18 000 joista ilmeisesti myös puolet taistelutappioina. Näin ollen NL:n taistelutappiot ovat olleet n. 53 000 - 55 000.

USA:n kokonaismenetykset olivat 43 581 lentokonetta ulkomailla joista taistelutehtävissä:

- 18 418 Saksaa (ja Italiaa) vastaan
- 4 530 Japania vastaan
------------------------------------
yhteensä taisteluissa tuhoutuneina 22 948 (alasammuttuja, kadonneita)

Ellisin mukaan USA menetti kaikkiaan 95 000 konetta mukaanlukien 52 951 operationalinen menetys (38 418 Euroopassa ja 14 533 Tyynellämerellä).

95 000 koneen poistumasta siis taistelukenttä muodosti runsaat 55% koneiden menetyksistä. Ja sotatoimialueella menetetyistä itse taisteluissa alasammutut ja tuhoutuneet muodostivat vain runsaat 43%. Taisteluissa tuhoutuneet (alasammutut, kadonneet) ovat siis vain 24% USA:n konepoistumasta.