Kuinka moni OSTAA itselleen keskusteluapua?

Hieno kirjoitus. Pitkälti samaa mieltä. Elämäänhän ei saisi reagoida ilmeisesti sen takia, että olisi mahdollisimman tuottelias. Eli raha pitää vähemmän yllättäen tätäkin osa-aluetta hallussaan.

Olet kiinnostava henkilö näiden kirjoitusten perusteella. Oletko kenties mielenterveysalalla? Sinulle keskustelusta maksaisin mielelläni. Aivan sama minulle, että onko sinulla jotain paperia.

Kokemukseni julkisen sektorin palveluista ovat hieman heikommat. Viimeksi kun kävin terapeutin luona, ja sanoin hänelle: "Olen hengissä ainoastaan siksi, etten ole riittävän itsekäs tappamaan itseäni". Hän vastasi, että "Eikö juuri tuollainen ajattelu ole itsekästä?". Jos olisin ollut tuolloin huonoimmillani, seuraukset olisi voinut varmaan lukea lehdestä. Tuosta nyt on aikaa jo kolme vuotta, mutta en vieläkään ole saanut tuon terapeutin virnettä mielestäni. Sen tiedän, että ei hän ainakaan parastani ajatellut.

Osut hyvin lähelle totuutta. Ihmiset, jotka eivät tuota yhteiskunnalle leimataan niin ikään nopeasti mielisairaus-leimalla ja rangaistaan auttamisen varjon alla. Samoin köyhät ovat lähes aina olleet psykiatrian tähtäimessä.

Tuoreinpana kehityssuuntana on alkaa leimaamaan rikoksiin syyllistyneitä mielisairaiksi, jotta heitä voidaan sulkea "hoitoon" psykiatrisiin laitoksiin. Rikosten tekemistä aletaan käsitellä kuin se olisi sairaus. Rikosten tekeminen on moraalinen valinta ihan siinä missä rikoksien tekemättä jättäminenkin. Rikollisuus-ilmiöllä ei ole tekemistä (lääke)tieteen kanssa, kuten valtiojohto yrittää saada kansalaiset kuvittelemaan ja hyväksymään.

"Oletko kenties mielenterveysalalla?"

En ikimaailmassa alentuisi työskentelemään niin sanotulla mielenterveysalalla. Halveksin niin tuolla sektorilla työskenteleviä ihmisiä. Heidän moraaliset arvot ovat lähes poikkeuksetta barbaarisen paternalistiset ja julmat. Hyväksyn ainoastaan yksityistä vastaanottoa pitävät toimijat. Kunnioitan toisia ihmisiä, heidän itsemääräämisoikeuttaan ja vapauttaan liikaa ollakseni osa alaa. Ainoa tyyli, jolla voisin itse kuvitella olevani alalla olisi seuraamalla Thomas Szaszin jalanjälkiä ja pyrkiä tuhoamaan psykiatrinen pakottaminen yhteiskunnasta. Psykiatria kun on sekä Yhdysvaltain että Suomen perustuslainvastaista että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista toimintaa. Järjestelmän pitää elossa kansalaisten sinisilmäisyys, tietämättömyys ja osaltaan haluttomuus tunnustaa tosiasioista sekä osan kansalaisten hyväksyntä moiselle julmuudelle alistettuja kohtaan. Psykiatrialle vallan oikeutus syntyy kansan tyhmyydestä ja vastenmielistä asenteistä ja varsinainen valta yhä vahvenevasta liitosta valtion kanssa.

Viimeisestä kommentistasi tuli mieleen, että luitkohan väärin mitä kirjoitin. Puhuin kolmannesta sektorista, en julkisesta tai yksityisestä sektorista. Julkinen sektori on se pahin vaihtoehto mihin mennä. Sinne menevät pahaa-aavistamattomat ja tietämättömät. Saavat selkäänsä. Jotkut menettävät psykiatrialle kaiken, jopa henkensä.

tästäkäänmitääntiä kirjoitti:

Hieno kirjoitus. Pitkälti samaa mieltä. Elämäänhän ei saisi reagoida ilmeisesti sen takia, että olisi mahdollisimman tuottelias. Eli raha pitää vähemmän yllättäen tätäkin osa-aluetta hallussaan.

Olet kiinnostava henkilö näiden kirjoitusten perusteella. Oletko kenties mielenterveysalalla? Sinulle keskustelusta maksaisin mielelläni. Aivan sama minulle, että onko sinulla jotain paperia.

Kokemukseni julkisen sektorin palveluista ovat hieman heikommat. Viimeksi kun kävin terapeutin luona, ja sanoin hänelle: "Olen hengissä ainoastaan siksi, etten ole riittävän itsekäs tappamaan itseäni". Hän vastasi, että "Eikö juuri tuollainen ajattelu ole itsekästä?". Jos olisin ollut tuolloin huonoimmillani, seuraukset olisi voinut varmaan lukea lehdestä. Tuosta nyt on aikaa jo kolme vuotta, mutta en vieläkään ole saanut tuon terapeutin virnettä mielestäni. Sen tiedän, että ei hän ainakaan parastani ajatellut.

Lue lisää

Kuulostaapa jotenkin niin omituisen tutulta tuo hirveä kommentti, mitä terapeuttisi sulle sanoi. Olen itsekin ollut samanlaisten kommenttien kohteena. Sanoin kerran terapeutilleni, että en halua tappaa itseäni, koska minun vanhemmat ei sitä kestäisi, ja terapeutti siihen tokaisi, että "kyllä ne sen kestäisi". Sitten kun kerroin koulukiusaamisesta, niin terapeutti kysyi, että "oletko kaivanut verta nenästäsi?" ja mulla on lisäksi paljon muitakin esimerkkejä tosi törkeästä käyttäytymisestä. Jotenkin tuokin sinun kuulema kommentti tuntuu ihan älyttömän törkeältä, pistää vihaksi. Miten ne kehtaa laukoa tommosia? Ja vielä ottaa siitä rahaa. Mikähän näillä törkeyksien laukojilla on tarkoituksena? Pitää potilas huonokuntoisena, että saa mahdollisimman paljon rahaa lypsettyä? Ja tuli mieleen, että ollaankohan me käyty samalla terapeutilla vai onko kenties kaikilla terapeuteilla tapana tokaista tuolla tavalla?

Terapoitu kirjoitti:

Kuulostaapa jotenkin niin omituisen tutulta tuo hirveä kommentti, mitä terapeuttisi sulle sanoi. Olen itsekin ollut samanlaisten kommenttien kohteena. Sanoin kerran terapeutilleni, että en halua tappaa itseäni, koska minun vanhemmat ei sitä kestäisi, ja terapeutti siihen tokaisi, että "kyllä ne sen kestäisi". Sitten kun kerroin koulukiusaamisesta, niin terapeutti kysyi, että "oletko kaivanut verta nenästäsi?" ja mulla on lisäksi paljon muitakin esimerkkejä tosi törkeästä käyttäytymisestä. Jotenkin tuokin sinun kuulema kommentti tuntuu ihan älyttömän törkeältä, pistää vihaksi. Miten ne kehtaa laukoa tommosia? Ja vielä ottaa siitä rahaa. Mikähän näillä törkeyksien laukojilla on tarkoituksena? Pitää potilas huonokuntoisena, että saa mahdollisimman paljon rahaa lypsettyä? Ja tuli mieleen, että ollaankohan me käyty samalla terapeutilla vai onko kenties kaikilla terapeuteilla tapana tokaista tuolla tavalla?

Lue lisää

En tiedä terapeuttien tavoista, mutta Tampereen julkisista on mun kokemukset. Ihan mulkkuja ovat, virnuilevat vielä, kun saavat sua jotenki kusetettua. No sanotaanko näin, että pidä pää ylhäällä. Koko ilta tulee....=)

Joillekin se riittää. Fiksummat hakee ratkaisuja ja näkökulmia päästäkseen eteenpäin elämässä.
Olen ollut "kuultuna". Olen saanut puhua 10 kertaa hoitajalle, joka ei sanonut oikeastaan mitään, kuuli ja mahdollisesti kuunteli. Se ihminen olisi ollut voinut kuka vain, vaikka aloittaja.
Ihan sama kuin olisin istunut kotona puhumassa seinille. Eli ei se kuulluksi tuleminen
paljon auta.

ohmitäpuppua kirjoitti:

Joillekin se riittää. Fiksummat hakee ratkaisuja ja näkökulmia päästäkseen eteenpäin elämässä.
Olen ollut "kuultuna". Olen saanut puhua 10 kertaa hoitajalle, joka ei sanonut oikeastaan mitään, kuuli ja mahdollisesti kuunteli. Se ihminen olisi ollut voinut kuka vain, vaikka aloittaja.
Ihan sama kuin olisin istunut kotona puhumassa seinille. Eli ei se kuulluksi tuleminen
paljon auta.

Lue lisää

Tuo kertoo juuri siitä, että osaa ei aidosti kiinnosta toisten huolet ja/tai erityisesti, jos kyseessä on ollut niin sanottu virallisen puolen mielenterveyshoitaja, on hän mitä todennäköisimmin katsonut sinun paasaavan "hulluuksia" ja, koska vikahan on kuitenkin aivoissa niin miksi vaivautua kuuntelmaan aidosti ja etsimään ratkaisuja. Turha "hullun" juttuja on kuunnella, eikö. Napit naamaan ja seuraava "rupatteluaika" kalenteriin.

Ihmiset eivät kuuntele henkisesti kärsiviä ennen kuin opinne näkemään mistä on oikeasti kysymys: ihmiselämän vastoinkäymisistä ja ongelmista jne. huolesta siitä mitä elämässä tapahtuu tai on jäänyt tapahtumatta. _Ei_aivokemioista_ tai vastaavista fyysistä/biologisista ongelmista, kuten oikeiden sairauksien kohdalla. Jos ihmisen sanomat, tuntema, kokema, käyttäytyminen nähdään aivosairauden seurauksena, miksi vaivautua kuuntelemaan tai asianomaisen elämää läpikäymään?

Ajattelutapaan on tultava muutos tai muuten mikään ei muutu. Pseudotieteellinen, virheellinen, toisen tuskan mitätöivä "elämään reagoiminen on sairaus"-paradigma on jo aika viskata sinne minne inkvisitoorialinen riivaus ja noituusoppikin menivät pari-kolme vuosisataa sitten. Nyt on psykiatrisen törttöopin aika lopettaa.

Niinpä. Traumaattiset asiat pitäisi päästä käymään läpi jonkun kanssa. Itse olen törmännyt psykiatrisessa hoidossa myös juuri tähän ajatteluun, että minun kokemukseni nähdään sairaudesta johtuvaksi, ja siksi sitä ei oteta tosissaan. Se on tuntunut todella turhauttavalta, kun siitä on seurannut esim. sitä, että ei kuunnella, ei tunneta empatiaa, mitätöidään, minun kokemuksia ei uskota. Siten ei sitten pystytä käsittelemään minun traumaattisia kokemuksiani. Näin on käynyt esim. koulukiusaamisen kohdalla. Tosin jotkut terapeutit on uskoneet, että jouduin koulukiusatuksi, mutta asiaa ei silti ole aina pystynyt käsittelemään, koska siitä on sitten syyllistetty minua, mikä on haavoittanut lisää. Sitten vielä ei olla otettu tosissaan sitä, kun olen kertonut sosiaalisten tilanteiden pelon oireista, ja pyytänyt niihin apua. Kun enhän minä tietenkään potilaana voi itseäni diagnosoida heidän mielestään, ja minun avunpyyntökin on ollut sitten oiretta jostakin. Olen ihan hirveän turhautunut, ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle siksi, että psykiatrinen hoitojärjestelmä ei ole toiminut edellä mainituista syistä johtuen.

Terapoitu kirjoitti:

Niinpä. Traumaattiset asiat pitäisi päästä käymään läpi jonkun kanssa. Itse olen törmännyt psykiatrisessa hoidossa myös juuri tähän ajatteluun, että minun kokemukseni nähdään sairaudesta johtuvaksi, ja siksi sitä ei oteta tosissaan. Se on tuntunut todella turhauttavalta, kun siitä on seurannut esim. sitä, että ei kuunnella, ei tunneta empatiaa, mitätöidään, minun kokemuksia ei uskota. Siten ei sitten pystytä käsittelemään minun traumaattisia kokemuksiani. Näin on käynyt esim. koulukiusaamisen kohdalla. Tosin jotkut terapeutit on uskoneet, että jouduin koulukiusatuksi, mutta asiaa ei silti ole aina pystynyt käsittelemään, koska siitä on sitten syyllistetty minua, mikä on haavoittanut lisää. Sitten vielä ei olla otettu tosissaan sitä, kun olen kertonut sosiaalisten tilanteiden pelon oireista, ja pyytänyt niihin apua. Kun enhän minä tietenkään potilaana voi itseäni diagnosoida heidän mielestään, ja minun avunpyyntökin on ollut sitten oiretta jostakin. Olen ihan hirveän turhautunut, ja päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle siksi, että psykiatrinen hoitojärjestelmä ei ole toiminut edellä mainituista syistä johtuen.

Lue lisää

Miten niin psykiatrinen järjestelmä ei toiminut sinun kohdallasi? Sinuthan mitätöitiin ihmisenä tehokkaasti. Kärsimyksesi lähde ei koskaan tullut esiinnostetuksi tai, jos jossain yhteydessä tulikin, siitä syyllistettiin taitavasti sinut. Nyt olet hylätty yhteiskunnan ulkopuolelle eläkkeelle ja köyhyyteen riippuvaiseksi valtiosta. Mielestäni järjestelmä on kyllä toiminyt kohdallasi varsin onnistuneesti.

Tarkoitatko, että näin psykiatrinen järjestelmä yleensäkin toimii? Ihmisiä siis nöyryytetään, syyllistetään, lannistetaan ja alistetaan, ja sitten pukataan työkyvyttömyyseläkkeelle? Jos se näin on, niin sitten koko psykiatrinen järjestelmä on aivan järjetön. Niidenhän pitäisi pyrkiä auttamaan ihmisiä, ja toimimaan niin, että potilaat ei joudu työkyvyttömyyseläkkeelle. Monissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että traumaattiset tapahtumat aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta ja muita psyykkisiä ongelmia. Siksi hoidossa pitäisi voida käydä näitä kokemuksia läpi. Olen huomannut, että traumaattisia kokemuksia ei voi aina käydä läpi psykiatrisessa hoidossa, mikä johtaa siihen, että niiden aiheuttamat oireet ei parane. Mutta miksei niitä sitten käydä läpi? Onko syynä tietämättömyys, osaamattomuus, laiskuus vai leimaaminen, vai kaikki nämä? Lisäksi psykiatrinen hoito on vähän kuin "villissä lännessä", koska minkäänlaisia valituksia hoidosta ei oikein voi tehdä, koska potilasta valituksen tekijänä ei oteta tosissaan. Psykiatrisen hoidon hoitovirhekanteluista menee läpi paljon pienempi osa kuin muilla aloilla. Onko syynä se, että psykiatriassa tehdään vähemmän virheitä kuin muilla aloilla? Ei suinkaan, vaan se, että hoidosta valittavaa psykiatrista potilasta ei oteta tosissaan, ja toisaalta se, että psykiatrian hoitovirheitä on vaikeaa todeta objektiivisesti, koska testejä siihen ei ole olemassa. Tämä aiheuttaa sen, että psykiatrisessa hoidossa hoitava taho voi toimia aivan miten sattuu joutumatta siitä koskaan vastuuseen. Alalla toimivat osaavat kaikki sen tempun, miten omat virheet käännetään potilaan oireiluksi. Ja jos potilas ei toivu, vika on aina potilaassa, ei koskaan hoidossa. Siispä psykiatrian ja mielenterveyshoidon työpaikat ovat suojatyöpaikkoja, joissa ei ole tulosvastuuta, virheistä ei tule mitään seuraamuksia ja potilasta voi kohdella ihan miten sattuu. Tässä heikoilla oleva ihminen on siis aika täysin hoitavan henkilön armoilla. Joskus hoitava henkilö on ehkä hyvällä tuulella, ja haluaa olla tukena, joskus taas on huonompi päivä, ja hoitava henkilö pottuilee päin naamaa. Jos jotenkin onnistuu miellyttämään hoitavaa henkilöä, ja onnistuu "vetämään oikeista naruista", saattaa hoitavan henkilön saada hetkeksi ottamaan työnsä tosissaan. Mutta vain hetkeksi, kunnes tulee taas se olo, ettei nyt oikein jaksaisi potilasta kuunnella, eikä varsinkaan jaksaisi käydä läpi mitään vaikeita asioita, kun juokseehan se raha muutenkin. Ja sekä potilas että yhteiskunta kärsivät.

Terapoitu kirjoitti:

Tarkoitatko, että näin psykiatrinen järjestelmä yleensäkin toimii? Ihmisiä siis nöyryytetään, syyllistetään, lannistetaan ja alistetaan, ja sitten pukataan työkyvyttömyyseläkkeelle? Jos se näin on, niin sitten koko psykiatrinen järjestelmä on aivan järjetön. Niidenhän pitäisi pyrkiä auttamaan ihmisiä, ja toimimaan niin, että potilaat ei joudu työkyvyttömyyseläkkeelle. Monissa tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että traumaattiset tapahtumat aiheuttaa masennusta, ahdistuneisuutta ja muita psyykkisiä ongelmia. Siksi hoidossa pitäisi voida käydä näitä kokemuksia läpi. Olen huomannut, että traumaattisia kokemuksia ei voi aina käydä läpi psykiatrisessa hoidossa, mikä johtaa siihen, että niiden aiheuttamat oireet ei parane. Mutta miksei niitä sitten käydä läpi? Onko syynä tietämättömyys, osaamattomuus, laiskuus vai leimaaminen, vai kaikki nämä? Lisäksi psykiatrinen hoito on vähän kuin "villissä lännessä", koska minkäänlaisia valituksia hoidosta ei oikein voi tehdä, koska potilasta valituksen tekijänä ei oteta tosissaan. Psykiatrisen hoidon hoitovirhekanteluista menee läpi paljon pienempi osa kuin muilla aloilla. Onko syynä se, että psykiatriassa tehdään vähemmän virheitä kuin muilla aloilla? Ei suinkaan, vaan se, että hoidosta valittavaa psykiatrista potilasta ei oteta tosissaan, ja toisaalta se, että psykiatrian hoitovirheitä on vaikeaa todeta objektiivisesti, koska testejä siihen ei ole olemassa. Tämä aiheuttaa sen, että psykiatrisessa hoidossa hoitava taho voi toimia aivan miten sattuu joutumatta siitä koskaan vastuuseen. Alalla toimivat osaavat kaikki sen tempun, miten omat virheet käännetään potilaan oireiluksi. Ja jos potilas ei toivu, vika on aina potilaassa, ei koskaan hoidossa. Siispä psykiatrian ja mielenterveyshoidon työpaikat ovat suojatyöpaikkoja, joissa ei ole tulosvastuuta, virheistä ei tule mitään seuraamuksia ja potilasta voi kohdella ihan miten sattuu. Tässä heikoilla oleva ihminen on siis aika täysin hoitavan henkilön armoilla. Joskus hoitava henkilö on ehkä hyvällä tuulella, ja haluaa olla tukena, joskus taas on huonompi päivä, ja hoitava henkilö pottuilee päin naamaa. Jos jotenkin onnistuu miellyttämään hoitavaa henkilöä, ja onnistuu "vetämään oikeista naruista", saattaa hoitavan henkilön saada hetkeksi ottamaan työnsä tosissaan. Mutta vain hetkeksi, kunnes tulee taas se olo, ettei nyt oikein jaksaisi potilasta kuunnella, eikä varsinkaan jaksaisi käydä läpi mitään vaikeita asioita, kun juokseehan se raha muutenkin. Ja sekä potilas että yhteiskunta kärsivät.

Lue lisää

Niin. Se on psykiatrisen järjestelmän tarkoitus ollut alusta lähtien.

Ihmiset virheellisesti kuvittelevat, että psykiatrit ovat heitä auttamassa. Lyhyt katsaus historiaan, tai nykypäivänkin analyyttinen tarkastelu, osoittaa nopeasti toisin. Psykiatria on aina ollut ja tulee aina olemaan valtion sosiaalikontrollin väline.

Entisaikaan kirkko hoiti sitä tehtävää, joka nykypäivänä on psykiatrialla. Kirkon ja valtion liitto muuttui aikanaan psykiatrian ja valtion liitoksi. Aikaisemmin vääränlaiset kansalaiset leimattiin noidiksi ja suljettin kammioihin, hukutettiin järveen, hirtettiin tai poltettiin roviolla. Nykyään vääränlaiset kansalaiset leimataan mielisairauksi ja suljetaan laitoksiin, kemiallisesti kastroidaan sekä kemiallisesti, sähköisesti tai kirurgisesti dementoidaan. Uskonnollisen sanaston on korvannut medikaalinen sanasto. Uskomukset ovat korvautuneet pseudomedikaalisilla konsepteilla. Entisajan riivaus on nykyisellään psykoosi (tai skitsofrenia, ihan miten vaan). Molempien konseptien tarkoitus on peittää alleen mistä todellisuudessa on kysymys; ihmiselämän haasteista ja ongelmista ja niihin reagoimisesta.

Sanasto ja menetelmät ovat aikakausien kuluessa muuttuneet, mutta toiminnan tarkoitus, punainen lanka, on yhä sama muuttumaton. Mitään hoitoa ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan. Sitä on turha psykiatrisesta järjestelmästä odottaa. Se ei ole heidän yhteiskunnallinen tehtävänsä.