Yksinäisen miehen naisviha

Olen miltei 40-vuotias mies, ja edellinen parisuhteeni päättyi noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt ehkäpä parinkymmenen naisen kanssa treffeillä (nettitreffien kautta) ja lähes sattumalta päätynyt parin naisen kanssa sänkyyn asti. Mistään ei kuitenkaan seurannut mitään sen kummempaa. Kavereita minulla on kaksi, naisia kummatkin.

Olin vuosia työttömänä, kunnes pari vuotta sitten jälleen natsasi. Työttömyyden päättymisen jälkeen olen pohtinut jälleen suhdettani naisiin. Koen jopa pakkomielteeksi parisuhteen löytämisen, inhoan elää yksin. Olen edelleen yrittänyt ottaa naisiin yhteyttä nettitreffeillä, jopa livenä, mutta mutta, joka kerta lopputulos näyttää olevan sama.

Huomaan potevani naisvihaa. Tunnen välillä epämiellyttävänkin voimakasta vihaa, esimerkiksi kuntosalilla (minulle tuntematonta) kaunista naista kohtaan. Jos odotan liikennevaloissa, ja näen hieman "runsaamman" muotoisen naisen, tunnen vihaa häntä kohtaan. Vihaan entistä kumppaniani, ja näen hänestä toisinaan vieläkin unia, jossa hänellä riittää seuraa, ja minä saan aina vain olla yksin. Tunnen vihaa erästä naistoimittajaa kohtaan, joka kirjoitti tässä taannoin kolumnin siitä, miten mies on mukava vain siksi, että saisi seksiä. Välillä tunnen vihaa jopa äitiäni kohtaan. Mainitsin edellä kaksi (naispuolista) kaveriani. Melko usein tunnen vihaan myös heitä kohtaan, siitä, että ovat "vain" kavereitani. Todellisuudessa en edes tiedä, haluaisinko olla heidän kanssa parisuhteessa, vai ajattelenko vain niin, koska tunnen olevani niin yksin.

Harkitsin nk. rakkauden ammattilaisen luona vierailua. Saisi ainakin seksiä ja hetken hellyyttä. Olin jo sopinut tapaamisen, ja hintana olisi ollut 200 euroa tunnilta. Pohdin kuitenkin asiaa, ja minua alkoi epäilyttämään mahdollisten tautien saanti. Eniten asiaan kuitenkin vaikutti naisviha - tuntuu hyvin epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta, että mies joutuu maksamaan siitä, että saisi naiselta seuraa. Siksi peruin tapaamisen. Se sitten siitäkin läheisyyden mahdollisuudesta.

En haluaisi tuntea näin. Sen ajan, mitä arkipäivistä en ole töissä, istun sohvalla katsoen telkkaria ja nykyisin myös pohtien sellaista itsemurhakeinoa, joka tappaisi taatusti. Tänään hahmottelin mielessäni itsemurhalaulua, ja se huvitti minua suuresti. Ehkäpä vielä laulankin sen, ja nauhoitan Youtubeen, ehkäpä.

Mutta kuitenkin. Minusta on tavallaan mielenkiintoista, että koen vihaa nimenomaan naisia kohtaan. Miksei miehiä? Miehethän (no oikei, pojat) minua kiusasivat peruskoulussa. Miehet myös jättävät minua yksin, koska eivät kelpuuta minua kaveriksi, ja pitävät minua outona. Ilmeisesti pitävät outona, näin ainakin olen tulkinnut. Yksinäisiä miehiä on paljon, mutta yksinään heistä(kään) ei halua minua kaveriksi. Haluaisinko minä yksinäisen miehen kaveriksi? Kyllä. Jos ei muuta tekemistä keksi, niin voitaisiin vaikka pelata pleikkarilla tai kitata porukalla kaljaa. Mutta kun ei niin ei.

Silti en lainkaan vihaa miehiä. Naisia vain. Miksi? Miksi vain naisilta saamani kylmä kohtelu tuntuu hylkäämiseltä, mutta miesten ei?
Ilmianna
Jaa

18 Vastausta


Naisen sepittämä juttu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Mielenkiintoista. Miten päädyit tähän päätelmään? Minua on ennenkin arveltu naiseksi verkkokeskusteluissa, vaikka olen kyllä 100% hetero mies. Tapaamatta reaalimaailmassa tätä on toki vaikea varmentaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oliko sinulla ongelmia äiti-lapsi-suhteessasi jotain ongelmia ?
Kohteliko hän sinua hyvin, oikeudenmukaisesti ja oli äidillinen henkinen turva sinulle ?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Olen miettinyt suhdettani äitiini jonkin aikaa. En ainakaan koe, että siinä olisi ollut jotain ongelmaa. Olin vanhin lapsi, joten luulen saaneeni äidiltäni erityisempää kohtelua kuin sisarukseni.

Ehkä naisvihani tulee siitä, että koska suhteeni äitiini oli hyvä, olen pettynyt naisiin, kun en saa heiltä vastakaikua. Enkä tarkoita nyt siis sitä, että tarvitsisin "toista" äitiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Olen nainen ja inhoan naisia. Minulla on vaikeita traumoja äitihahmoista. Halveksin miehiä ja inhoan heidän naisentarvettaan ja omahyväisiä odotuksiaan. Mä olen erikoistunut ottamaan odotukset pois mammanpojilta. Mitä sulla olis tarjottavaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tarjottavaa missä mielessä?

Arkisessa mielessä sanoisin, että kovin vähän. En osaa kokata, enkä ole kovin menevä luonteeltani. En ole koskaan elämässäni käynyt festareilla, muutamilla keikoilla kuitenkin. Minulla ei ole enää autoakaan, myin sen pois vuosia sitten, kun en kokenut tarvitsevani sitä enää mihinkään.

Eipä ole kovinkaan hääppöinen tarjonta B:-)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tunnen paljon samoja asioitakuin sinä vaikka olen nainen, vihani alkaa kehittyä miehiä kohtaan.. koska en tunnu löytävän parisuhdetta.. nettitreffeillä kyllä käyny, mutta kun minä haluaisin lisää tutustua niin miestä ei kiinnosta ja jos mies on kiinnostunut... niin minua ei.. todella ärsyttävää! Tunnen itseni tosi yksinäiseksi, pahaa oloa aiheuttaa se kun haluaisin että joku kaipaisi minuakin, olisi joku jota minä haluaisin halata sydämeni pohjasta. Kuulen jatkuvasti ihmettelyä että miten oon vapaa kun noin hyvännäköinen ihana nainen.. en minä tiedä!! Tosin liikun enimmäkseen kodin ja työpaikan väliä.. netin kautta treffejä sopinut.. olen siis 43v nainen, lapset jo tehtynä, haluaisin panostaa hyvään parisuhteesen, kaikki hyvin muuten, mutta elämäni rakkaus ei vain löydy. -yksinäinen-
Ilmianna
Jaa
Ihminen aika usein vihaa toisissa samoja piirteitä kuin vihaa itsessään.
Ilmianna
Jaa
Haluat kai sitten ensisjaisesti parisuhteen, ja koet vihaa naisia kohtaan kun et sitä saa. Jollain tavalla ymmärrän vihasi, koska itseäni naisena on alkanut ärsyttämään monet miehet.

Sinkut ovat järjettömän nirsoja, eli miehen omasta ulkonäöstä, painosta ja koulutustasosta riippumatta vaativat naiselta vähintäänkin keskitason ulkonäköä ja timmiä kroppaa. Vakituinen työpaikka pitää myös olla, ja aulis heittäytymään sekä hellan äärelle miestä palvelemaan että makkariin toteuttamaan miehen kaikki haaveet erilaisista seksinharrastustavoista anaalista SM-seksiin, jopa kolmen kimppaan. Mies itse tarjoaa parisuhteeseen vain itsensä kaljamahoineen ja pari huonosti kasvatettua mukulaa joka toinen viikko.

Loput tarjolla olevat miehet ovatkin sitten varattuja, ja hakevat seuraa meriiteillä "luotettava, kiltti ja naisen huomioiva" ( varattu) mies etsii satunnaista seksiseuraa. Eli naista jolle käydään haukkumassa vaimoa, virkistäytymässä ja latautumassa juuri silloin kun miestä huvittaa.

Naisen pitää molemmissa tapauksissa olla miestä varten, eikä nämä sen paremmin vapaat kuin varatutkaan miehet kykene aitoon, tasavertaiseen toisen huomioivaan aikuiseen suhteeseen. Kunnolliset miehet on varattuja.

En ehkä vihaa miehiä, mutta halveksin kyllä. Samalla tiedän, että fiksuja, empaattisiakin miehiä on olemassa. Ei kuitenkaan minua varten.

En tiedä onko niin, että ensin on katkeruus, sitten viha ja halveksunta. Pitää kai vain yrittää itsekin tajuta, ettei oma tilanne ole muiden syytä, varsinkaan sen yksittäisen (kauniinkaan) tuntemattoman ihmisen vika. Nallekarkit vaan ei mene tasan, eikä niitä kukaan pääse itse jakamaan.

Toisin kuin monet miehet ajattelevat, yksinäisyys ja syrjityksi joutuminen ei korreloi ulkonäön kanssa. Itse olen ollut koko aikuisikäni yksinäinen, siitä riippumatta mitä painan ja miltä näytän/ panostanko ulkonäköön tai pukeutumiseen. Erilaisuus johtaa yksinäisyyteen.

Olen jo luovuttanut ja alkanut sopeutua jatkuvaan yksinoloon. Onneksi on jonkin verran sukulaisia, jotka tulevat muutaman viikon hiljaisuuden päästä ovelle katsomaan olenko kuollut, ettei koko talo ala haisemaan kun mätänen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Millä tavalla koet olevasi erilainen? Sinun täytyy selvästi etsiä seuraa jostain muualta kuin tähän asti... Kyllä meitä erilaisiakin miehiä on olemassa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymianonyymi kirjoitti:
Millä tavalla koet olevasi erilainen? Sinun täytyy selvästi etsiä seuraa jostain muualta kuin tähän asti... Kyllä meitä erilaisiakin miehiä on olemassa...
Vaikea määritellä oman erilaisuuden piirteitä objektiivisesti. Olen vaan aina aikuisena jäänyt syrjään sisäpiireistä. Minut vain sivuutetaan, vaikka olen sosiaalinen enkä vetäytyvä.

Kaikki mahdolliset kanavat on kokeiltu miestä etsiessä. Netissä en saa ollenkaan viestejä tai flirttejä, eikä minulle vastata jos teen aloitteen. Jos joku vastaa, hän katoaa parin viestin jälkeen. Tinderissä kaikki matchit etsineet vain seksiseuraa, vaikka en ole nirso ulkonäöstä. Yksi match tuli ja mies oikein ihmetteli miksi painoin sydäntä kun hän on kauheen ruma kuulemma. Siitä ei kehittynyt mtn välimatkan vuoksi. FB:n sinkkuryhmät on myös kokeiltu. Baarit, terassit, musakeikat ja festarit koettu. Yksin siis olen noihin mennyt.

Ei miehet lähesty mua, ja joskus jos olen alkanut jutella jollekin miehelle, hän on suorastaan mennyt paniikkiin ja sanonut heti että on naimisissa. Ihan kuin mä aikoisin syödä elävöltä. Kai oon sit pelottava.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Nimimerkkiisi viitaten pitää kysyä, että mahtaako sisimmässäsi lymyävä katkeruus näkyä uusille tuttavuuksillesi? Hirveän vaikea kuvitella tilannettasi. Minkä ikäinen olet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymianonyymi kirjoitti:
Nimimerkkiisi viitaten pitää kysyä, että mahtaako sisimmässäsi lymyävä katkeruus näkyä uusille tuttavuuksillesi? Hirveän vaikea kuvitella tilannettasi. Minkä ikäinen olet?
Nikki on ironiaa. :) Vetäydyin kun aloin katkeroitua. Olin kyllä hyvin optimistinen ja luottavainen niin kauan kun etsin seuraa. Suorastaan iloinen. Oikeastaan sisälläni on nykyisin syvä suru, enemmän kuin katkeruutta. En ole enää etsinyt seuraa, koska en enää jaksa olla pitkään ihmisten kanssa. Ihnissuhteet ovat aiheuttaneet minulle vain surua. Miksi hakata päätä seinään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
katkera_akka kirjoitti:
Nikki on ironiaa. :) Vetäydyin kun aloin katkeroitua. Olin kyllä hyvin optimistinen ja luottavainen niin kauan kun etsin seuraa. Suorastaan iloinen. Oikeastaan sisälläni on nykyisin syvä suru, enemmän kuin katkeruutta. En ole enää etsinyt seuraa, koska en enää jaksa olla pitkään ihmisten kanssa. Ihnissuhteet ovat aiheuttaneet minulle vain surua. Miksi hakata päätä seinään.
Ikävä juttu. Noh jokatapauksessa jos olisit omaa ikäluokkaani ja löytyisi yhteistä "elämänkatsomusta" niin olisin jo heti itse kiinnostunut ulkonäöstä piittaamatta, joten toivoa on. Itse olen ehkäpä sen verta erikoinen tapaus, että olen itsekin päättänyt tyytyä hakeutumaan vain siihen omaan seuraan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Minäkin vihaan naisia koska olen atm enkä saa naista ja naiset halveksuu ja vihaa minua. Joskus olen baarissakin saanut ihan suoraa vittuilua naisilta ilman mitään hyvää syytä. Kerrankin yks läski ja ruma ämmä tuli haukkumaan mua mammanpojaksi kun en hänestä kiinnostunut. En ole koskaan edes seurustellut joten mulla on vielä parempi syy vihata naisia kun en ole kenellekkään kelvannut paitsi ehkä maailman rumimmalle ja ylipainoisimmalle naiselle.
Ilmianna
Jaa
Kokeile yksinäinen mies hommata jokin harrastus, jonka piirissä tapaa naisia. Paritanssit?
Ilmianna
Jaa
terapia vois auttaa?
Ilmianna
Jaa
Vapaaa seksitreffeja - http://datek.tk/
Parhaaat tyttot odotttavat sinuaa!
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Yksinäisen miehen naisviha

Olen miltei 40-vuotias mies, ja edellinen parisuhteeni päättyi noin 15 vuotta sitten. Sen jälkeen olen käynyt ehkäpä parinkymmenen naisen kanssa treffeillä (nettitreffien kautta) ja lähes sattumalta päätynyt parin naisen kanssa sänkyyn asti. Mistään ei kuitenkaan seurannut mitään sen kummempaa. Kavereita minulla on kaksi, naisia kummatkin.

Olin vuosia työttömänä, kunnes pari vuotta sitten jälleen natsasi. Työttömyyden päättymisen jälkeen olen pohtinut jälleen suhdettani naisiin. Koen jopa pakkomielteeksi parisuhteen löytämisen, inhoan elää yksin. Olen edelleen yrittänyt ottaa naisiin yhteyttä nettitreffeillä, jopa livenä, mutta mutta, joka kerta lopputulos näyttää olevan sama.

Huomaan potevani naisvihaa. Tunnen välillä epämiellyttävänkin voimakasta vihaa, esimerkiksi kuntosalilla (minulle tuntematonta) kaunista naista kohtaan. Jos odotan liikennevaloissa, ja näen hieman "runsaamman" muotoisen naisen, tunnen vihaa häntä kohtaan. Vihaan entistä kumppaniani, ja näen hänestä toisinaan vieläkin unia, jossa hänellä riittää seuraa, ja minä saan aina vain olla yksin. Tunnen vihaa erästä naistoimittajaa kohtaan, joka kirjoitti tässä taannoin kolumnin siitä, miten mies on mukava vain siksi, että saisi seksiä. Välillä tunnen vihaa jopa äitiäni kohtaan. Mainitsin edellä kaksi (naispuolista) kaveriani. Melko usein tunnen vihaan myös heitä kohtaan, siitä, että ovat "vain" kavereitani. Todellisuudessa en edes tiedä, haluaisinko olla heidän kanssa parisuhteessa, vai ajattelenko vain niin, koska tunnen olevani niin yksin.

Harkitsin nk. rakkauden ammattilaisen luona vierailua. Saisi ainakin seksiä ja hetken hellyyttä. Olin jo sopinut tapaamisen, ja hintana olisi ollut 200 euroa tunnilta. Pohdin kuitenkin asiaa, ja minua alkoi epäilyttämään mahdollisten tautien saanti. Eniten asiaan kuitenkin vaikutti naisviha - tuntuu hyvin epäreilulta ja epäoikeudenmukaiselta, että mies joutuu maksamaan siitä, että saisi naiselta seuraa. Siksi peruin tapaamisen. Se sitten siitäkin läheisyyden mahdollisuudesta.

En haluaisi tuntea näin. Sen ajan, mitä arkipäivistä en ole töissä, istun sohvalla katsoen telkkaria ja nykyisin myös pohtien sellaista itsemurhakeinoa, joka tappaisi taatusti. Tänään hahmottelin mielessäni itsemurhalaulua, ja se huvitti minua suuresti. Ehkäpä vielä laulankin sen, ja nauhoitan Youtubeen, ehkäpä.

Mutta kuitenkin. Minusta on tavallaan mielenkiintoista, että koen vihaa nimenomaan naisia kohtaan. Miksei miehiä? Miehethän (no oikei, pojat) minua kiusasivat peruskoulussa. Miehet myös jättävät minua yksin, koska eivät kelpuuta minua kaveriksi, ja pitävät minua outona. Ilmeisesti pitävät outona, näin ainakin olen tulkinnut. Yksinäisiä miehiä on paljon, mutta yksinään heistä(kään) ei halua minua kaveriksi. Haluaisinko minä yksinäisen miehen kaveriksi? Kyllä. Jos ei muuta tekemistä keksi, niin voitaisiin vaikka pelata pleikkarilla tai kitata porukalla kaljaa. Mutta kun ei niin ei.

Silti en lainkaan vihaa miehiä. Naisia vain. Miksi? Miksi vain naisilta saamani kylmä kohtelu tuntuu hylkäämiseltä, mutta miesten ei?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta