Sössikö Hitler Operaatio Barbarossan?

Aatu löysi selityksen brittien sitkeydelle. Ne uskoivat saavansa jossain vaiheessa USA:n ja NL:n liittolaisikseen.

Siispä NL oli poistettava pelistä!

Tuumasta toimeen. Parin alustavan keskustelun jälkeen Hitler määräsi heinäkuun lopussa -40 tutkittavaksi mahdollisuuden tuhota NL nopealla iskulla.

Kenraalit ällistyivät. Tällaisesta ei ollut koskaan edes puhuttu! Vihollisia olivat 30-luvulla Ranska, Puola ja Tshekkoslovakia ja Hitlerin tavoitteena Suur-Saksa, jonka rajojen sisällä olisivat kaikki saksankieliset. Ohjelma oli jo hyvällä alulla.

Mutta työhön ryhdyttiin päätekijänä kenraalimauri Erich Marcks, joka oli itään siirretyn 18. Armeijan esikuntapäällikkö.

Hitler ei vielä Barbarossan aikana kovin paljoa puuttunut sodanjohtoon mutta
nekin muutamat kerrat sotki rintaman pahasti. Lainaan tähän taannoista kommentiani yhdestä ratkaisevasta virheestä.

"Jo elokuussa 1941 Smolenskin motin jälkeen H väitti, että suurimittaisten sotatoimien aika oli ohi ja määräsi keskisen armeijaryhmän kahtia tukemaan pohjoista ja eteläistä armeijaryhmää jolloin esim. Guderian joutui kääntymään etelään kohti Kiovaa pihtiliikkeen pohjoisena kärkenä. Seurasi ehkä edelleen historian suurin mottitaistelu joka päättyi NL tappioon mutta samalla Moskovan hyökkäys viivästyi n.2kk:lla. Tämä oli ehkä ratkaiseva virhe jossa Saksa menetti voiton mahdollisuuden ja joka johtui strategian ja painopisteen muutoksesta."

Mikä on Main Kampf?

400 000 äijää päästettiin menemään, ja saari jäi valtaamatta, kun piti iskeä pää seinään kunnolla.

Syksyn -40 mittaan kävi selväksi, että Hitler oli tosissaan . Niin perustettiin OKH:iin ensimmäisen päämajamestarin virka. Siihen nimitettiin kenraaliluutnantti Paulus ja hänelle ainoaksi tehtäväksi tuli suunnitelman kehittäminen.

Monien vaiheiden jälkeen oltiin niin pitkällä, että se voitiin esitellä Hitlerin hyväksyttäväksi.
Eräin tarkistuksin suunnitelma meni läpi 18.12. 40 siinä muodossa, mikä aikanaan pantiin toimeen.
Se sinetöitiin nyt Johtajan ohjeeksi n:o 21.

Tässä vaiheessa suunnitelmassa voidaan todeta olleen muutamia ratkaisevia virheitä. Saksan joukot hyökkäsivät suppealta alueelta ikään kuin suppilon perästä sen levenevää suuta kohti samalla koko ajan etääntyen toisistaan. Sivustoja suojaisivat Suomen ja Romanian joukot, joille tehtävistä ei kerrottu.

Saksan eteläsiipi hyökkäsi vallan toiseen suuntaan kuin päävoimat ja erkani niistä täysin.
Päävoimat suunnattiin kyllä kohti Moskovaa, mutta ensin tuli vallata Leningrad.

Tavoite oli pääpiirteinen tasa Arkangel-Volga- Astrakan, jolle oli vielä Moskovasta satoja kilometrejä. Tavoitteeseen oli siis rajalta noin 1500 km ja rapiat esim. Arkangeliin.

OKH:n esikuntapäällikkö kenraalieversti Halder nimittikin suunnitelmaa "rannattomaksi". Suomeksi sanoen, hän piti sitä mielikuvituksellisena ja joukkoja olevan aivan liian vähän tavoitteisiin nähden. SE alkoikin jo suunnittelun aikana käydä yhä ilmeisemmäksi, minkä suomalaisetkin aikanaan kokisivat. Nyt asiasta ei tiedetty mitään.

Hitler teki myös ennen hyökkäystä pari kohtalokasta virhettä.

Hän ei tarkistanut Japanin asennetta, vaan ohitti merkityksettä Japanin ja NL:n huhtikuussa -41 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen. Saksan kannalta olisi ollut välttämätöntä, että Japani olisi edes uhannut NL:a Kauko-Idässä ja pitänyt sen voimia sidottuina.

Toinen samaan liittyvä virhe oli, että Hitler sitoutui kolmiliitossa ryhtymään sotaan, jos muut siihen joutuvat. Näin Japanin hyökättyä, myös Aatu julisti suurieleisesti sodan USA:lle kuvitellen voivansa hoitaa sen joskus jollain tavalla.

Eritäin suuri virhe oli natsi-ideologiaan nojaava päätös tuhota juutalaisbolsevikit sekä ylipäänsä koko slaavilainen rotu ali-jhmisinä. Myös muille kansoille oli varattu vain alamaisten osa poislukien liittolaiset Romania ja Suomi.

Hitler antoi tuhoamisohjeensa jo maaliskuussa -41 korkeimmalle sotilaspäällystölle osan kauhistellessa, muuta kukaan ei pannut vastaan.
Tämä johti aikanaan siihen, että vapauttajina vastaanotetut saksalaiset muuttuivat orjuuttajiksi ja murhaajiksi sekä nostivat osaltaan partisaaniliikkeen toimintaan.
Stalin käytti käskyä taitavasti isänmaallisuuden nostattamiseen siirtäen kommunismin vähäksi aikaa sivummalle.

Hitlerin virheet olisivat voineet johtaa katastrofiin heti alussa, mutta onneksi oli Josef Stalin vastassa.

Hän ei uskonut tietoihin Saksan hyökkäysvalmisteluista, vaan arvioi ne lännen propagandaksi.

Vaikka hän kehitti rajusti Puna-armeijaa Talvisodan kokemusten perusteella, ei hän kuitenkaan nostanut valmiustilaa alaisten esityksistä huolimatta.
Niinpä Saksa pääsi perinpohjin yllättämään ja sai uskomattoman alkumenestyksen.

Stalinin onneksi siellä olijohdossa Adol Hitler.

Hitlerin hybris oli massiivinen lännen sotaretken ja Barbarossan alkuvaiheen jälkeen.
Jo kauan ennen asetettujen tavoitteiden saavuttamista hän julisti Neuvostoliiton romahtaneeksi ja määräsi osan sotatarviketuotannosta palautettavaksi siviilituotantoon.
Hän uskoi arjalaisen yli-ihmisen lyövän slaavit vaikka vasemmalla kädellään!
Joulukuussa käynnistynyt Puna-Armeijan vastahyökkäys Moskovan suunnalla työnsi saksalaisia parisataa kilometriä taakse päin ja tuhosi kuvitelmat nopeasta voitosta.
Pari vuotta myöhemmin kansalta kyseltiinkin jo totalisches sotaa.
Tippuminen puolijumalan asemasta kansallissosialistiseksi puoluejohtajaksi on varmaan ollut turhauttavaa...

Barbarossa sujui alkuvaiheen jälkeenkin vauhdilla ja Puna-armeija tuntui oleva tuhon partaalla.

Vähitellen alkoi tulla ongelmia. Huoltoyhteydet pitenivät ja autokaluston heikkous alkoi käydä ilmeiseksi. Rintama piteni jokaisella etenemisellä. Joukot uupuivat ja niitä riitti painopisteisiinkin aina pienempiä määriä. Tappiot kasvoivat, sillä Puna-Armeija ei antanutkaan periksi.

Jo elokuussa kenraali Halder totesi rintamalla lasketun ainakin 300 neuvostodivisioonaa, kun alkuvaiheessa niitä oli ollut alle 200. Hän valitti jokaisen tuhotun vihollisarmeijan tilalle tulevan kaksi uutta.

Yksi suuri erehdys alkoi paljastua. Puna-armeijalla oli yleisen asevelvollisuuden ansiosta noin 15 miljoonaa koulutettua reserviläistä aseissa olevan 5,3 miljoonan lisäksi.
Noin viisi miljoonaa oli jo lähetetty rintamalle.

Nyt Hitler teki yhden kaikkein ratkaisevimmista päätöksistään. Hän pysäytti Keskustan AR:n noin 300 km päähän Moskovasta ja suuntasi 2. Panssariarmeijan etelään sekä sieltä vastaan 1.PsA:n.
Saksalaisen sotaopin mukaan ei pahempaa virhettä voi tehdä kuin muuttaa operaatiosuunnitelmaa kesken operaation.
Saksan sai tosin vielä suurvoiton, mutta hyökkäys oli pysähtynyt lähes kahdeksi kuukaudeksi. Sinä aikana Stalin muodosti Moskovan eteen puolustusrintaman ja keräsi 1,5 miljoonan miehen strategisen reservin.
Hitlerillä ei ollut mitään muuta kuin loppuun uupuneet panssarijoukot ja kestokyvyn rajoilla kamppailevat jv-divisioonat. Reservit oli aikapäivää sidottu rintamaan, joka piteni ja harveni koko ajan.

Loppu onkin historiaa.

Hitler määräsi AR Mitten toivottomaan hyökkäykseen kohti Moskovaa.
Jonkin verran edistystä saatiinkin ja edettiin aivan Moskovan liepeille, mutta sitten yhtyneet luonnonvoimat ja Puna-armeija löivät loppuun kuluneet joukot.

Ne pakotettiin vetäytymään 200-300 km vaikeisiin taisteluihin kietoutuneina. Vaikka talvesta selvittiin, ei hyökkäystä tässä suunnassa enää jatkettu.

Operaatio Barbarossa oli mennyt perin pohjin mönkään.

Paitsi yhdessä suhteessa. Se ei vähentänyt Hitlerin luottamusta kykyynsä johtaa sotaa ja taisteluja. Hän otti itselleen myös maavoimien komentajan tehtävä ja erotti yli 30 kenraalia kevääseen -42 mennessä.

Mihin kenraaleja ylipäätään tarvittiin?

Hitler kykeni yksin hoitamaan
valtion päämiehen
pääministerin
puolustusministerin
puoluejohtajan
ylipäällikön ja
maavoimien komentajan tehtävät.

Loppuhan oli pelkkää rutiinia, johon riitti luja kansallissosialistinen vakaumus.

Hitlerin ja muutaman luottokenun Barbarossa-suunnitelma olisi ollut loistava ja kaatanut vastustajan. Kenraalit vaativat muuttamaan sitä ja suistivat sen raiteiltaan jo heinäkuussa. Kiova ei ollut operaatiosuunnitelman muutos, vaan sen mukainen. Sivustauhka oli muutenkin poistettava. Itse asiassa Moskovaan ei olisi pitänyt mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan vielä 1941.

Elokuussa Hitler sairastui kolmeksi viikoksi ja oli kykenemätön toimiin. Kenraalit pysäyttivät operaatioita ja siirsivät joukkoja mieleisellään tavalla. Niitä oli sitten siirrettävä uudelleen ja aikaa kului. Hitlerin oli lopulta pakko hyökätä Moskovaan jo 1941.

Leningrad oli aivan suojaton heinäkuussa 1941 ja vallattavissa. Valitettavasti petollinen huoltojohto epäsi bensiinin ja näin sota ilmeisesti ratkesi. Jos Pietari ja osa linnoituksista olisi vallattu tuolloin, NL olisi puskenut omia linnoitettuja asemiaan vastaan ja kuluttanut joukkojaan. Syyskuussa olisi sitten voitu ehkä käydä etenemään jopa Tserepovetsiin tai ainakin Moskovan tueksi

Jos aikaa ei olisi kulutettu, olisi myös Moskova voitu vallata ehkä Gorkiin ja Jaroslavliin ast. NL oli kuluttanut joukkojaan jo vastahyökkäyksissä ja olisi kuluttanut lisää yrittäessään vallata kaupungin takaisin..

Moskovasta olisi sitten saatu joukkoja etenemään Kaukasusta kohti tai sitten Stalingradiin ja Astrakaaniin vielä vuoden 1941 aikana ja talvella. Jos sinne ei olisi päästy, olisi talven paine ollut helpompi. Kesällä 1942 olisi sitten ratkaistu sota Kaukasuksella viemällä öljyalueet. Ratkaisu olisi ollut selvä, jos Kaukasus olisi kaatunut jo talvella. Tietenkin, jos talvivarusteiden kanssa ei olisi Hitleriä huijattu. Kaikki tämä olisi tietenkin vaatinut petollisten kenraalien puhdistamista joskus 1941 tai heti sodan alussa.

1942 olisi sitten suuri kesäsota antanut lujan iskun ja rintama olisi ollut ainakin Volgalla, jossa se olisi pidetty uusien tankkien ym. kanssa 1943 eteenpäin. Alkuperäisessä suunnitelmassa ensin Kaukaus ja sitten vasta 1942 Moskova

Ei se ollut ääliömäistä. Sivustat oli varmistettava.

Hitler sössi kaiken muunkin ja hyvä niin. Päästiinpähän natseista.

Se kun H sössi pelasti meidät suomalaiset joukkotuhonnalta mikä meitä varten oli jo varattu ja suunniteltu.

Saksan armeija oli hevosvetoinen menneisyyden jäänne ja Luftwaffea johtivat tyypit joilla ei ollut aavistustakaan miltä strateginen ilmasota olisi lähitulevaisuudessa. Jätkät lentelivät vuonna 1944 vaan ajastaan jälkeenjääneillä stukilla ja heinkeleillä. Jalkaväkidivisioonissa oli keskimäärin 500 kuorma-autoa mutta peräti 5 000 hevosta. Niin että se siitä näistä "sturm-joukoista".

Mitäköhän Suomelle olisi tapahtunut jos Saksa olisi vottanut? Olisiko alettu kumartelemaan saksalaisia?

"kun Stalin varmistui että NL:n ja Japanin sopimus Aasiassa piti,pystyi irrottamaan yli 2 miljoonaa miestä sieltä Stalingradinin puolustuksen avuksi."

Jopa Stalin myösin että Yhdysvaltojen mukaan tulo oli ratkaiseva käänne sodassa:

”Yhdysvallat on koneiden maa. Me saamme niitä Yhdysvalloilta. Ilman niitä häviäisimme sodan”

Stalin lausui nämä sanat marraskuun 30. päivä vuonna 1943, jolloin liittoutuneiden johtajat olivat koolla Teheranissa.

Olen lukenut että Hitler olisi tehnyt moniin sotasuunnitelmiin useita parannuksia, ja vaati wehrmachtin johtoa ajattelemaan uusilla tavoilla.