En usko parisuhteisiin

Olin treffeillä. Meillä on sama elämäntilanne, samantyylinen elämä, samat kiinnostuksen kohteet, kaikista olennaisista asioista sama mielipide. Kumpikaan ei yököttänyt toista. Mutta ei ole yhteistä huumorintajua ja jotenkin tunnetasolla ei mitään kohtaamista. Jos nämä viimeiset löytyisivät, niin sitten taas joku ekoista ei mätsäisi.

Luulen, että ihmisten joilla on muka onnellinen parisuhde on pakko huijata ja elää itsepetoksessa. Tai sitten heille riittää todella että kunhan edes joku siinä hengailee. En kadehdi sellaista, mutta on se jotenkin lohdutonta ajatella. :(
Ilmianna
Jaa

59 Vastausta



Nimenomaan miehille riittää usein,että nainen on. Naiset taas hakevat suuria tunteita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Naiset tosiaan hakevat suuria tunteita mutta nekin voi kompensoida miehen suurella palkalla ja mittavalla omaisuudella.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
Ei kyllä pidä paikkaansa. Itse olen katkaissut parikin suhdetta juuri siksi että mies on tunteillut liikaa. On peräänkuuluttanut ''välittämistä'', huomiota, rakastamista.
Kun olen sanonut että tarvitsen tilaa, omaa aikaa, mies on ruvennut epäilemään että minulla on toinen.
Heti kun mies on vaatinut tiheämpää tapailua, on ruvennut ahdistamaan, ihan kuin happi olis ruvennut loppumaan.
Inhoan suuria tunteita ja tunteilua. Olen joka suhteessani ollut uskollinen. Mutta kertaakaan en ole tivannut mieheltä jotain helkkarin rakkaudentunnustuksia.

Niin että koettakaa hiton äijät luopua noista stereotypioista tyyliin naiset ovat suuria tunteilijoita, pelkkiä tunnemössöttelijöitä!
Minä ainakin elän omaa elämääni silloinkin kun olen parisuhteessa, ja vaadin mieheltäkin samaa. Joiltain se ei vaan tunnu onnistuvan.

Ja mitäs vikaa suurella lompakolla ja mittavalla omaisuudella on?! Jos rikas mies haluaa ostaa vaimon itselleen rahalla ja nainen suostuu siihen, juttuhan on kahden kauppa eikä siihen kellään ole mitään sanomista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kärtty kirjoitti:
Ei kyllä pidä paikkaansa. Itse olen katkaissut parikin suhdetta juuri siksi että mies on tunteillut liikaa. On peräänkuuluttanut ''välittämistä'', huomiota, rakastamista.
Kun olen sanonut että tarvitsen tilaa, omaa aikaa, mies on ruvennut epäilemään että minulla on toinen.
Heti kun mies on vaatinut tiheämpää tapailua, on ruvennut ahdistamaan, ihan kuin happi olis ruvennut loppumaan.
Inhoan suuria tunteita ja tunteilua. Olen joka suhteessani ollut uskollinen. Mutta kertaakaan en ole tivannut mieheltä jotain helkkarin rakkaudentunnustuksia.

Niin että koettakaa hiton äijät luopua noista stereotypioista tyyliin naiset ovat suuria tunteilijoita, pelkkiä tunnemössöttelijöitä!
Minä ainakin elän omaa elämääni silloinkin kun olen parisuhteessa, ja vaadin mieheltäkin samaa. Joiltain se ei vaan tunnu onnistuvan.

Ja mitäs vikaa suurella lompakolla ja mittavalla omaisuudella on?! Jos rikas mies haluaa ostaa vaimon itselleen rahalla ja nainen suostuu siihen, juttuhan on kahden kauppa eikä siihen kellään ole mitään sanomista.
Jos sinä olet erilainen, ei se muuta asiaa suuressa kuvassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Höpö höpö nyt . Tunteet ne on miehelläkin . Ongelma kai lähinnä kun kemiat ei kohtaa .
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kemiaaa kirjoitti:
Höpö höpö nyt . Tunteet ne on miehelläkin . Ongelma kai lähinnä kun kemiat ei kohtaa .
Eipä todellakaan voi yleistää, mitä nainen tai mies haluaa! Espanjassa yksinelävänä eläkeläisnaisena voin kertoa, että täällä "rannikolla" vanhemmat miehet - eronneet/vaimo kuollut - ovat joko pahasti alkoholisoituneet tai hakevat turvaa, nuorta seksikumppania "suurten lompakkojensa turvin" jne...
Poikkeuksia toki löytyy ja hyvä niille, jotka haluavat löytää elämänkumppanin! Oma elämäni on kivaa yksin, koska lapseni ja lastenlapseni asuvat myös täällä:) Miespuolisia YSTÄVIÄ kuuluu myös elämääni ja heidän odotukset ovat samat kuin omani: ei sitoutumisia vaan yhdessä ollaan ja tehdään yhteisiä juttuja, jos huvittaa ja - jos ei - niin kukaan meistä ei pane pahakseen ns. lazy days....kun fiilikset eivät juuri silloin parhaasta päästä:D
Eletään ja annetaan muiden myös elää omalla tavallaan!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toivosenleena kirjoitti:
Eipä todellakaan voi yleistää, mitä nainen tai mies haluaa! Espanjassa yksinelävänä eläkeläisnaisena voin kertoa, että täällä "rannikolla" vanhemmat miehet - eronneet/vaimo kuollut - ovat joko pahasti alkoholisoituneet tai hakevat turvaa, nuorta seksikumppania "suurten lompakkojensa turvin" jne...
Poikkeuksia toki löytyy ja hyvä niille, jotka haluavat löytää elämänkumppanin! Oma elämäni on kivaa yksin, koska lapseni ja lastenlapseni asuvat myös täällä:) Miespuolisia YSTÄVIÄ kuuluu myös elämääni ja heidän odotukset ovat samat kuin omani: ei sitoutumisia vaan yhdessä ollaan ja tehdään yhteisiä juttuja, jos huvittaa ja - jos ei - niin kukaan meistä ei pane pahakseen ns. lazy days....kun fiilikset eivät juuri silloin parhaasta päästä:D
Eletään ja annetaan muiden myös elää omalla tavallaan!
Niin, ei varmaankaan pitäisi yleistää, mutta jos parisuhdeterapeutitkin ovat sitä mieltä, oma kokemus on sellainen ja tuolla parisuhdepalstallakin aina ihmetellään; miksi mies vaan on kavereiden kanssa tai pelaa tms, vaikka nainen haluaisi keskustella ja harrastaa yhdessä, niin olen taipuvainen uskomaan että näin on.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Olin treffeillä. Meillä on sama elämäntilanne, samantyylinen elämä, samat kiinnostuksen kohteet, kaikista olennaisista asioista sama mielipide. Kumpikaan ei yököttänyt toista. Mutta ei ole yhteistä huumorintajua ja jotenkin tunnetasolla ei mitään kohtaamista. Jos nämä viimeiset löytyisivät, niin sitten taas joku ekoista ei mätsäisi."

Jos näin käy kerta toisensa jälkeen, on parasta kyllä katsoa peiliin sillä silloin sinulla on ongelma sen kanssa millaisiin miehiin tunnet seksualista ja romanttista vetoa. Jos jatkuvasti tuntee vetoa vaikkapa ns. rentuihin, on turha odotella että se toinen jakaisi kanssasi perhekeskeiset ja uskolliset arvot. Eli ongelmasi on siis se että miehet jotka muuten sopisivat sinulle eivät sytytä sinua ja taas ne jotka sytyttävät, eivät muuten sovi sinulle.
Onneksi läheskään kaikilla ei ole tätä ongelmaa joten kyllä onnelliset parisuhteet ovat hyvin mahdollisia. Jotkut myös pystyvät muuttamaan omaa käytöstään ja vähitellen löytämään myös puoleensavetäviä piirteitä sellaisista miehistä jotka ovat muutenkin sopivia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
14 VASTAUSTA:
Hyvin harvassa parisuhteessa mitä tiedän on ulkopuolisen silmin katsottuna keskinäistä ymmärrystä. Joissain sentään on ilmeisesti hyvää seksiä, mutta sekin on harvinaisempaa kuin mitä sinkkuna luulisi, vaikka harva sitä tuttavilleen tunnustaa. Aika pitkälle suhteet pelaavat seksin ja/ tai yhteisen asuntolainan sekä tottumuksen logiikalla, ja varmaan sen pitäisi riittää, mutta minulle ei riitä. Mielestäni sinä elät sinisilmäisessä itsepetoksessa kun uskot että kovin moni suhde olisi oikeasti onnellinen.

En ole koskaan seurustellut rentun kanssa. Olen kyllä tapaillut sellaisia, joiden exät ovat olleet renttuja, mikä ehkä kuvaa hyvin minun tasoani parisuhdemarkkinoilla. Toinen tasoani kuvaava asia on se, että minut yleensä vaihdetaan toiseen melko helposti, ja muut myös usein ovat kiinnostuneita tulemaan paikalleni.

Minä ihastun luultavasti lähes kehen vain joka ensin ihastuu minuun tai edes teeskentelee uskottavasti ihastumista (kuten exäni teki). Nämä ovat usein sellaisia, joista tietää jo valmiiksi että suhde ei tule toimimaan. Joko elämäntilanne on liian eri tai toinen ei ole sillä lailla tunneihminen kuin minä vaan etsii enemmän kevytsuhdetta tai sitten ollaan aivan eri aallonpituudella henkisesti tai sitten toisella vain ei ole aikaa. Itse en pysty ihastuttamaan ketään sopivaa itseeni. Eli kyse on siitä, että sopivat eivät pysty löytämään puoleensavetäviä piirteitä minusta. Seksuaalista vetoa tunnen siistejä, huomioivia ja kilttejä kohtaan, joita kiinnostaa normiseksi. Mutta seksi pelkästään ei riitä minulle seurusteluun. Jotkut tutut ovat kertoneet että heille se riittää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Hyvin harvassa parisuhteessa mitä tiedän on ulkopuolisen silmin katsottuna keskinäistä ymmärrystä. Joissain sentään on ilmeisesti hyvää seksiä, mutta sekin on harvinaisempaa kuin mitä sinkkuna luulisi, vaikka harva sitä tuttavilleen tunnustaa. Aika pitkälle suhteet pelaavat seksin ja/ tai yhteisen asuntolainan sekä tottumuksen logiikalla, ja varmaan sen pitäisi riittää, mutta minulle ei riitä. Mielestäni sinä elät sinisilmäisessä itsepetoksessa kun uskot että kovin moni suhde olisi oikeasti onnellinen.

En ole koskaan seurustellut rentun kanssa. Olen kyllä tapaillut sellaisia, joiden exät ovat olleet renttuja, mikä ehkä kuvaa hyvin minun tasoani parisuhdemarkkinoilla. Toinen tasoani kuvaava asia on se, että minut yleensä vaihdetaan toiseen melko helposti, ja muut myös usein ovat kiinnostuneita tulemaan paikalleni.

Minä ihastun luultavasti lähes kehen vain joka ensin ihastuu minuun tai edes teeskentelee uskottavasti ihastumista (kuten exäni teki). Nämä ovat usein sellaisia, joista tietää jo valmiiksi että suhde ei tule toimimaan. Joko elämäntilanne on liian eri tai toinen ei ole sillä lailla tunneihminen kuin minä vaan etsii enemmän kevytsuhdetta tai sitten ollaan aivan eri aallonpituudella henkisesti tai sitten toisella vain ei ole aikaa. Itse en pysty ihastuttamaan ketään sopivaa itseeni. Eli kyse on siitä, että sopivat eivät pysty löytämään puoleensavetäviä piirteitä minusta. Seksuaalista vetoa tunnen siistejä, huomioivia ja kilttejä kohtaan, joita kiinnostaa normiseksi. Mutta seksi pelkästään ei riitä minulle seurusteluun. Jotkut tutut ovat kertoneet että heille se riittää.
"Hyvin harvassa parisuhteessa mitä tiedän on ulkopuolisen silmin katsottuna keskinäistä ymmärrystä. Joissain sentään on ilmeisesti hyvää seksiä, mutta sekin on harvinaisempaa kuin mitä sinkkuna luulisi, vaikka harva sitä tuttavilleen tunnustaa."

Me ilmeisesti tunnemme varsin erilaisia ihmisiä. Kyllä omat tuttavani ja sukulaiseni ovat yhdessä nimenomaan sellaisten kanssa joiden kanssa heillä on paljon yhteistä ja samanlainen huumorintaju.

"Mielestäni sinä elät sinisilmäisessä itsepetoksessa kun uskot että kovin moni suhde olisi oikeasti onnellinen."

Mielestäni sinä yrität selitellä omia epäonnistumiasi sillä että eivät ne muutkaan onnistu.

"En ole koskaan seurustellut rentun kanssa."

Sitä en sanonutkaan vaan se oli vain vertaus siitä että monet ihastuvat sellaisiinihmisiin jotka eivät heille oikeasti sovi,

"Minä ihastun luultavasti lähes kehen vain joka ensin ihastuu minuun tai edes teeskentelee uskottavasti ihastumista (kuten exäni teki). Nämä ovat usein sellaisia, joista tietää jo valmiiksi että suhde ei tule toimimaan."

Tuo kuullostaa juuri siltä että suhteesi ihastumiseen ei ole ihan kunnossa. Sinun ei kuulu ihastua siihen että toinen ihastuu sinuun vaan siihen että se toinen on sinusta niin puoleensavetävä. Olet toiselle aivan liian "helppo" koska vain myötäilet toisen tunteita joten sinut on myös helppo jättää kuten myös tilannettasi kuvasit.

"Joko elämäntilanne on liian eri tai toinen ei ole sillä lailla tunneihminen kuin minä vaan etsii enemmän kevytsuhdetta tai sitten ollaan aivan eri aallonpituudella henkisesti tai sitten toisella vain ei ole aikaa. Itse en pysty ihastuttamaan ketään sopivaa itseeni"

Eihän ihastuminen toimikaan niin että sinun pitäisi "ihastuttaa" joku sinuun vaan se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Hakemalla epätoivoisesti muiden hyväksyntää vedät kyllä puoleesi juuri noita kevyitä seksisuhteita hakevia koska huomaavat että et vaadi kovin paljon ja sinut on helppo jättää tarpeen tullen.

"Eli kyse on siitä, että sopivat eivät pysty löytämään puoleensavetäviä piirteitä minusta. Seksuaalista vetoa tunnen siistejä, huomioivia ja kilttejä kohtaan, joita kiinnostaa normiseksi."

Ja silti et tunnu sellaisiin törmäävän? Etsitköhän ihan oikeista paikoista vai tunnistatko edes oikesti kuka mies on tuollainen vai luuletko vain jonkun olevan sellainen ja sitten hän on lopulta jotain muuta. Jos kaikki miehesi haluavat vain kevyitä seksisuhteita, he eivät ole kilttejä ja huomioivia miehiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kylläpä sinä pidät itseäsi parisuhde-eksperttinä, kun jakelet täällä neuvojasi. :D Kuulepa, ei ihminen voi paljonkaan vaikuttaa siihen kehen ihastuu, vaikka voikin siihen mitä ihastumiselleen tekee. Eli ei ole mahdollista, että lähtisin tästä ihastumaan sinun määräämiisi henkilöihin, vaikka jostain syystä alkaisin yht'äkkiä kokea sinut suureksi auktoriteetiksi. Ja toisen nimenomaan voi ihastuttaa itseensä, ja minulle tehdään niin koko ajan. Monet harrastavat sitä siksi, että olisi edes joku, exänikin teeskenteli ihastusta siitä syystä. Sitten on suhteessa paha olla, kun vähitellen huomaa että on toiselle vain joku. En tiedä että tekeekö exä saman myös nyxälleen, mutta pidän sitä todennäköisenä, sillä hän tunnusti minulle että ei ole koskaan ollut rakastunut. Kaikki eivät vain ole kovin tunteellisia ihmisiä.

Siinä olet kuitenkin oikeassa, että monikaan ihminen ei ole parisuhdeasioissa pohjimmiltaan kiltti ja huomioiva vaan umpi-itsekäs. Itsekkyys on jotenkin sisäänrakennettu parisuhteeseen ja lisääntymiseen. Ilmeisesti kaikkia ihmisiä se ei häiritse.

Et sinä voi tietää tuttaviesi parisuhteiden onnellisuudesta, mutta kyllä he sitten erottuaan kertovat katkerina totuuden. Toisaalta monille riittää parisuhteessa se seksi, lapsenhoitoapu ja yhteinen asuntolaina.

Väität samanaikaisesti, että vaadin liikaa ja liian vähän. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. :D En minä ole koskaan elämässä hakenut erityisesti hyväksyntää tai teeskennellyt, koska en osaa teeskennellä. Muut kyllä osaavat minunkin edestäni.

Määrittelepä se mainitsemasi "oikea paikka" tai "väärä paikka" hakea parisuhdetta! En oikein ymmärrä, että mikä voisi edes olla absoluuttisen väärä paikka olettaen että kyse on vapaista sinkuista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Kylläpä sinä pidät itseäsi parisuhde-eksperttinä, kun jakelet täällä neuvojasi. :D Kuulepa, ei ihminen voi paljonkaan vaikuttaa siihen kehen ihastuu, vaikka voikin siihen mitä ihastumiselleen tekee. Eli ei ole mahdollista, että lähtisin tästä ihastumaan sinun määräämiisi henkilöihin, vaikka jostain syystä alkaisin yht'äkkiä kokea sinut suureksi auktoriteetiksi. Ja toisen nimenomaan voi ihastuttaa itseensä, ja minulle tehdään niin koko ajan. Monet harrastavat sitä siksi, että olisi edes joku, exänikin teeskenteli ihastusta siitä syystä. Sitten on suhteessa paha olla, kun vähitellen huomaa että on toiselle vain joku. En tiedä että tekeekö exä saman myös nyxälleen, mutta pidän sitä todennäköisenä, sillä hän tunnusti minulle että ei ole koskaan ollut rakastunut. Kaikki eivät vain ole kovin tunteellisia ihmisiä.

Siinä olet kuitenkin oikeassa, että monikaan ihminen ei ole parisuhdeasioissa pohjimmiltaan kiltti ja huomioiva vaan umpi-itsekäs. Itsekkyys on jotenkin sisäänrakennettu parisuhteeseen ja lisääntymiseen. Ilmeisesti kaikkia ihmisiä se ei häiritse.

Et sinä voi tietää tuttaviesi parisuhteiden onnellisuudesta, mutta kyllä he sitten erottuaan kertovat katkerina totuuden. Toisaalta monille riittää parisuhteessa se seksi, lapsenhoitoapu ja yhteinen asuntolaina.

Väität samanaikaisesti, että vaadin liikaa ja liian vähän. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. :D En minä ole koskaan elämässä hakenut erityisesti hyväksyntää tai teeskennellyt, koska en osaa teeskennellä. Muut kyllä osaavat minunkin edestäni.

Määrittelepä se mainitsemasi "oikea paikka" tai "väärä paikka" hakea parisuhdetta! En oikein ymmärrä, että mikä voisi edes olla absoluuttisen väärä paikka olettaen että kyse on vapaista sinkuista.
"Kylläpä sinä pidät itseäsi parisuhde-eksperttinä, kun jakelet täällä neuvojasi. :D "

Minä olen ihan yhtä paljon tai vähän ekspertti kuin sinä. Sinulla on ongelma ja minä olen yrittänyt antaa sihhen toisen näkökulman. Mutta sinulle se ei ilmeisesti sovi vaan haluat vain olla yksin oikeassa.

"Kuulepa, ei ihminen voi paljonkaan vaikuttaa siihen kehen ihastuu, vaikka voikin siihen mitä ihastumiselleen tekee."

Juuri sitähän tässä onkin koko ajan kyse, Jos sinä ihastut jatkuvasti vääriin miehiin niin mitä sinä asialle teet?

"Eli ei ole mahdollista, että lähtisin tästä ihastumaan sinun määräämiisi henkilöihin, vaikka jostain syystä alkaisin yht'äkkiä kokea sinut suureksi auktoriteetiksi. "

Ei vaan kyse on siitä että tajuat että ongelman ydin voi olla se että ihastut vääriin ihmisiin ja väärin perustein, ei se että koko maailma on paha ja sinua vastaan. Tai että kukaan muukaan ei voisi löytää onnellista parisuhdetta.

"Ja toisen nimenomaan voi ihastuttaa itseensä, ja minulle tehdään niin koko ajan."

Yllä juuri sanoit että ihminen ei voi paljon vaikuttaa sitä kehen ihastuu mutta silti väität että joku muu voi kyllä hyvinkin ohjailla sitä ihastutko häneen vai et.

"Siinä olet kuitenkin oikeassa, että monikaan ihminen ei ole parisuhdeasioissa pohjimmiltaan kiltti ja huomioiva vaan umpi-itsekäs. Itsekkyys on jotenkin sisäänrakennettu parisuhteeseen ja lisääntymiseen. Ilmeisesti kaikkia ihmisiä se ei häiritse."

Tai sitten jotkut pystyvät itsekkyyden lisäksi olemaan myös toisia ajattelevia ja toisillekin kittejä koska ovat tietoisia omasta itsekkyydestään ja osaavat tietoisestikin olla myös muuta.

"Et sinä voi tietää tuttaviesi parisuhteiden onnellisuudesta"

Mutta sinä näköjään voit tietää että he eivät voi olla onnelisia?

"mutta kyllä he sitten erottuaan kertovat katkerina totuuden."

No monet ovat olleet 20-25 vuotta yhdessä eikä vielä ole eroja tai katkeruudesta merkkejä. Mutta jäädään odottelemaan...

"Väität samanaikaisesti, että vaadin liikaa ja liian vähän. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. :D"

Voivat hyvinkin. Jos ostat tavaran jolta et ostaessasi vaadi oikein mitään laatua, on jälkikäteen hassua vaatia että se olisi sitten kuitenkin huippulaatua. Näin sinä kuitenkin nyt teet. Vaadit siis liikaa ihmisiltä jotka eivät voi sitä kaikkea sinulle antaa koska olet päätynyt heihin siksi että et vaadi heiltä ihastuaksesi juuri mitään.

"En minä ole koskaan elämässä hakenut erityisesti hyväksyntää tai teeskennellyt, koska en osaa teeskennellä. "

Kun kerroit että ihastut melkein kehen vain joka näyttää ihastuneen sinuun niin se kyllä kullostaa juurikin siltä että haet rakkautta ja hyväksyntää varsin epätoivoisesti. Et ehkä itse havaitse tuota mutta ei tuo ihan normaalin itsetunnon käytöstä ole.

"Määrittelepä se mainitsemasi "oikea paikka" tai "väärä paikka" hakea parisuhdetta! En oikein ymmärrä, että mikä voisi edes olla absoluuttisen väärä paikka olettaen että kyse on vapaista sinkuista."

No vähän karrikoiden baarista ei löydetä kovin usein absolutisteja eikä herätyskokouksista ateisteja. Ehkäpä kiltit ja huomaavaiset miehet eivät liiku sankoin joukoin siellä missä sinä liikut tai yrität heihin tutustua?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ihmiset ovat kilttejä ja huomaavaisia ystävilleen ja äitimuorilleen. Parisuhteessa taas ollaan hyötymistarkoituksessa.

Monet pelkäävät niin kovasti yksinoloa ja sosiaalista syrjäytymistä sinkkuna, että roikkuvat huonossa suhteessa vaikka loppuikänsä. Totuuttaa suhteen tilasta ei voi silloin kertoa, kulissit pitää pitää pystyssä - ainoastaan erotessa paljastetaan muille, miten kamalaa oikeasti olikaan.

"Jos sinä ihastut jatkuvasti vääriin miehiin niin mitä sinä asialle teet?"

En tietenkään tee mitään jos se käy heti ilmi, tai ainakin suhde jää lyhyeksi. Yksi tapailemani henkilö sanoikin, että päädyin kahdessa viikossa samaan lopputulokseen, että me sovimme vain ystäviksi, ja samasta syystäkin, kuin mihin päätymiseen edellisellä tapauksella meni kokonainen vuosi. Usein toki minutkin heitetään pellolle tai vaihdetaan toiseen jo varhaisessa vaiheessa, mikä on tietysti tavallaan ihan huomaavaista silloin kun kyseessä on toimimaton suhde. Huomasitko, että aloituksessakin oli vasta treffeistä kyse?

"Ongelman ydin voi olla se että ihastut vääriin ihmisiin ja väärin perustein, ei se että koko maailma on paha ja sinua vastaan."

Ei ei ei, vaan minulle väärät ihmiset ihastuvat minuun. Pystyisin kyllä ihastumaan oikeisiin myös, mutta kun en saa mitään vastakaikua heiltä, niin se ihastus ei pääse kasvamaan tai eivät huoli minua kertakaikkiaan. Tai sitten niillä pyörii jo niin paljon muita ehdokkaita nurkissa, että ihastumalla vain satuttaa itsensä, kun valinta kohdistuu kuitenkin johonkuhun muuhun.

Muuten elämässä minulla menee juuri nyt tosi hyvin. Jopa niin hyvin, ettei ole todeksi uskoa.

"Yllä juuri sanoit että ihminen ei voi paljon vaikuttaa sitä kehen ihastuu mutta silti väität että joku muu voi kyllä hyvinkin ohjailla sitä ihastutko häneen vai et."

Niin juuri. Itse ei voi päättämällä päättää ihastua, mutta toinen voi ohjailla ihastumaan itseensä joko rehellisillä syillä tai vain siksi että on puutteessa - minulle sattuu kohdalle enimmäkseen noita jälkimmäisiä. Enhkä vain tasoni ei riitä siitä että kukaan aidosti ihastuisi. Toisaalta sitten säästyy pahimmilta sydänsuruiltakin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Ihmiset ovat kilttejä ja huomaavaisia ystävilleen ja äitimuorilleen. Parisuhteessa taas ollaan hyötymistarkoituksessa.

Monet pelkäävät niin kovasti yksinoloa ja sosiaalista syrjäytymistä sinkkuna, että roikkuvat huonossa suhteessa vaikka loppuikänsä. Totuuttaa suhteen tilasta ei voi silloin kertoa, kulissit pitää pitää pystyssä - ainoastaan erotessa paljastetaan muille, miten kamalaa oikeasti olikaan.

"Jos sinä ihastut jatkuvasti vääriin miehiin niin mitä sinä asialle teet?"

En tietenkään tee mitään jos se käy heti ilmi, tai ainakin suhde jää lyhyeksi. Yksi tapailemani henkilö sanoikin, että päädyin kahdessa viikossa samaan lopputulokseen, että me sovimme vain ystäviksi, ja samasta syystäkin, kuin mihin päätymiseen edellisellä tapauksella meni kokonainen vuosi. Usein toki minutkin heitetään pellolle tai vaihdetaan toiseen jo varhaisessa vaiheessa, mikä on tietysti tavallaan ihan huomaavaista silloin kun kyseessä on toimimaton suhde. Huomasitko, että aloituksessakin oli vasta treffeistä kyse?

"Ongelman ydin voi olla se että ihastut vääriin ihmisiin ja väärin perustein, ei se että koko maailma on paha ja sinua vastaan."

Ei ei ei, vaan minulle väärät ihmiset ihastuvat minuun. Pystyisin kyllä ihastumaan oikeisiin myös, mutta kun en saa mitään vastakaikua heiltä, niin se ihastus ei pääse kasvamaan tai eivät huoli minua kertakaikkiaan. Tai sitten niillä pyörii jo niin paljon muita ehdokkaita nurkissa, että ihastumalla vain satuttaa itsensä, kun valinta kohdistuu kuitenkin johonkuhun muuhun.

Muuten elämässä minulla menee juuri nyt tosi hyvin. Jopa niin hyvin, ettei ole todeksi uskoa.

"Yllä juuri sanoit että ihminen ei voi paljon vaikuttaa sitä kehen ihastuu mutta silti väität että joku muu voi kyllä hyvinkin ohjailla sitä ihastutko häneen vai et."

Niin juuri. Itse ei voi päättämällä päättää ihastua, mutta toinen voi ohjailla ihastumaan itseensä joko rehellisillä syillä tai vain siksi että on puutteessa - minulle sattuu kohdalle enimmäkseen noita jälkimmäisiä. Enhkä vain tasoni ei riitä siitä että kukaan aidosti ihastuisi. Toisaalta sitten säästyy pahimmilta sydänsuruiltakin.
"Ihmiset ovat kilttejä ja huomaavaisia ystävilleen ja äitimuorilleen. Parisuhteessa taas ollaan hyötymistarkoituksessa. "

Ehkäpä tuo ajattelutapa on yksi syy että et löydä hyvää parisuhdetta? Eli jos olet itsekin liikkellä vain hyötymistarkoituksessa ja ajattelet muidenkin niin olevan niin aika vaikea on siinä kohdata mitenkään aidosti sitä toista.

"Monet pelkäävät niin kovasti yksinoloa ja sosiaalista syrjäytymistä sinkkuna, että roikkuvat huonossa suhteessa vaikka loppuikänsä. Totuuttaa suhteen tilasta ei voi silloin kertoa, kulissit pitää pitää pystyssä - ainoastaan erotessa paljastetaan muille, miten kamalaa oikeasti olikaan."

Tuollaisilla ihmisillä on ongelma itsensä ja ihmissuhteiden kanssa. HE eivät edusta mitään yleisintä ihmistyyppiä jolla on kyky solmia ja olla normaaleissa ihmissuihteissa itseään ja toista arvostaen.

"En tietenkään tee mitään jos se käy heti ilmi, tai ainakin suhde jää lyhyeksi. "

Kyse olikin siitä mitä teet jotta tapaisit enemmän sinulle sopivia treffikumppaneita jotta kaikki eivät heti jäisi lyhyiksi tai muuten tuloksettomiksi.

"Ei ei ei, vaan minulle väärät ihmiset ihastuvat minuun."

Huomaatko että jatkuvasti vierität vastuun asioista muille ja sinä et tee mitään väärin tai sinun ei tarvitsisi muuttaa mitään?

"Pystyisin kyllä ihastumaan oikeisiin myös, mutta kun en saa mitään vastakaikua heiltä"

Ihminen joka ei ihastu sinuun ei ole sinulle se oikea. Juuri tämä on sinulta jäänyt nyt tajuamatta.

"Niin juuri. Itse ei voi päättämällä päättää ihastua, mutta toinen voi ohjailla ihastumaan itseensä joko rehellisillä syillä tai vain siksi että on puutteessa - "

Jostain syystä tuntuu että vain sinä olet ohjailtavissa mutta et itse pysty ohjailemaan muita ihastumaan itseesi. Eikö tämä herätä mitään ajatuksia siitä onko tuo ihan kaikkia koskeva asia?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kyllä parisuhde on lähtökohtaisesti hyötysuhde. Jos parisuhteessa on vain toisen edun eikä oman etunsa takia, eli uhrautuu, niin suhde on sairas. Hyötyminen ei ole ongelma silloin jos se on molemminpuolista.

Tietysti voi ajatella, että myös vanhemman ja lapsenkin suhde on hyötysuhde, koska lapsi jatkaa vanhemman geenejä, joten sikäli vanhempi itse hyötyy vaikkapa siitä jos uhraa henkensä lapsensa puolesta.

Minulle parisuhteesta hyötyminen tarkoittaa, että toinen ymmärtää minua jonkin verran ja on rakastunut. Jollekin toiselle voi riittää vain se, että on edes joku, jonka kanssa viettää aikaa ja harrastaa seksiä. Kokemukseni on, että suuri enemmistö ihmisistä kammoksuu yksinoloa.

Ongelman ydin on nimenmaan se, että en saa ketään laskelmoidusti ihastumaan itseeni, kun taas minut on naurettavan helppo saada ihastumaan. Näin ollen olen siinä asiassa kuin ajopuu. Hyvää on kuitenkin se, että tunnistan joitain minulle tuttuja tunteita pohjimmiltaan aika hyvin, joten yleensä huomaan kyllä melko nopeasti jos toinen teeskentelee rakastunutta. Syy miksi en voi ihastuttaa ketään itseeni suunnitelmallisesti on siinä, että en pysty ohjailemaan käytöstäni yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin tai teeskentelemään edes silloin kun se olisi oman etuni mukaista, vaan aidot reaktiot puskevat läpi. Se aiheuttaa minulle elämässä muutenkin paljon ongelmia ja olen kyllä itse siitä hyvin tietoinen, mutta en pysty olemaan toisenlainenkaan. Lisäksi olen ns. deittisokea, en ole koskaan ihan varma iskeekö joku minua tosissaan vai ei, ja muut ihmiset ovat minuun päin deittisokeita, siten että jos olen ystävällinen niin se tulkitaan iskuyritykseksi.

En usko, että ihastuminen kertoo mitään siitä onko toinen "se oikea". Ihastuminen on kuitenkin vielä aika kevyt tunne, joka ei edellytä tuntemista. Ja varsin moni ihastuu järjestelmällisesti vääriin ihmisiin. Mutta harva myöskään alkaa suhteeseen ilman mitään ihastumisen tunnetta. Olisi hyvä ensin tutustua ja sitten vasta ihastua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Kyllä parisuhde on lähtökohtaisesti hyötysuhde. Jos parisuhteessa on vain toisen edun eikä oman etunsa takia, eli uhrautuu, niin suhde on sairas. Hyötyminen ei ole ongelma silloin jos se on molemminpuolista.

Tietysti voi ajatella, että myös vanhemman ja lapsenkin suhde on hyötysuhde, koska lapsi jatkaa vanhemman geenejä, joten sikäli vanhempi itse hyötyy vaikkapa siitä jos uhraa henkensä lapsensa puolesta.

Minulle parisuhteesta hyötyminen tarkoittaa, että toinen ymmärtää minua jonkin verran ja on rakastunut. Jollekin toiselle voi riittää vain se, että on edes joku, jonka kanssa viettää aikaa ja harrastaa seksiä. Kokemukseni on, että suuri enemmistö ihmisistä kammoksuu yksinoloa.

Ongelman ydin on nimenmaan se, että en saa ketään laskelmoidusti ihastumaan itseeni, kun taas minut on naurettavan helppo saada ihastumaan. Näin ollen olen siinä asiassa kuin ajopuu. Hyvää on kuitenkin se, että tunnistan joitain minulle tuttuja tunteita pohjimmiltaan aika hyvin, joten yleensä huomaan kyllä melko nopeasti jos toinen teeskentelee rakastunutta. Syy miksi en voi ihastuttaa ketään itseeni suunnitelmallisesti on siinä, että en pysty ohjailemaan käytöstäni yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin tai teeskentelemään edes silloin kun se olisi oman etuni mukaista, vaan aidot reaktiot puskevat läpi. Se aiheuttaa minulle elämässä muutenkin paljon ongelmia ja olen kyllä itse siitä hyvin tietoinen, mutta en pysty olemaan toisenlainenkaan. Lisäksi olen ns. deittisokea, en ole koskaan ihan varma iskeekö joku minua tosissaan vai ei, ja muut ihmiset ovat minuun päin deittisokeita, siten että jos olen ystävällinen niin se tulkitaan iskuyritykseksi.

En usko, että ihastuminen kertoo mitään siitä onko toinen "se oikea". Ihastuminen on kuitenkin vielä aika kevyt tunne, joka ei edellytä tuntemista. Ja varsin moni ihastuu järjestelmällisesti vääriin ihmisiin. Mutta harva myöskään alkaa suhteeseen ilman mitään ihastumisen tunnetta. Olisi hyvä ensin tutustua ja sitten vasta ihastua.
... oikeastaan peruutan tuon väitteen, että harva alkaa suhteeseen ilman ihastumista. Se ei ole totta. Muutan sen muotoon, että itse en mielellään alkaisi suhteeseen ilman molemminpuolista ihastumista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Kyllä parisuhde on lähtökohtaisesti hyötysuhde. Jos parisuhteessa on vain toisen edun eikä oman etunsa takia, eli uhrautuu, niin suhde on sairas. Hyötyminen ei ole ongelma silloin jos se on molemminpuolista.

Tietysti voi ajatella, että myös vanhemman ja lapsenkin suhde on hyötysuhde, koska lapsi jatkaa vanhemman geenejä, joten sikäli vanhempi itse hyötyy vaikkapa siitä jos uhraa henkensä lapsensa puolesta.

Minulle parisuhteesta hyötyminen tarkoittaa, että toinen ymmärtää minua jonkin verran ja on rakastunut. Jollekin toiselle voi riittää vain se, että on edes joku, jonka kanssa viettää aikaa ja harrastaa seksiä. Kokemukseni on, että suuri enemmistö ihmisistä kammoksuu yksinoloa.

Ongelman ydin on nimenmaan se, että en saa ketään laskelmoidusti ihastumaan itseeni, kun taas minut on naurettavan helppo saada ihastumaan. Näin ollen olen siinä asiassa kuin ajopuu. Hyvää on kuitenkin se, että tunnistan joitain minulle tuttuja tunteita pohjimmiltaan aika hyvin, joten yleensä huomaan kyllä melko nopeasti jos toinen teeskentelee rakastunutta. Syy miksi en voi ihastuttaa ketään itseeni suunnitelmallisesti on siinä, että en pysty ohjailemaan käytöstäni yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin tai teeskentelemään edes silloin kun se olisi oman etuni mukaista, vaan aidot reaktiot puskevat läpi. Se aiheuttaa minulle elämässä muutenkin paljon ongelmia ja olen kyllä itse siitä hyvin tietoinen, mutta en pysty olemaan toisenlainenkaan. Lisäksi olen ns. deittisokea, en ole koskaan ihan varma iskeekö joku minua tosissaan vai ei, ja muut ihmiset ovat minuun päin deittisokeita, siten että jos olen ystävällinen niin se tulkitaan iskuyritykseksi.

En usko, että ihastuminen kertoo mitään siitä onko toinen "se oikea". Ihastuminen on kuitenkin vielä aika kevyt tunne, joka ei edellytä tuntemista. Ja varsin moni ihastuu järjestelmällisesti vääriin ihmisiin. Mutta harva myöskään alkaa suhteeseen ilman mitään ihastumisen tunnetta. Olisi hyvä ensin tutustua ja sitten vasta ihastua.
"Kyllä parisuhde on lähtökohtaisesti hyötysuhde. Jos parisuhteessa on vain toisen edun eikä oman etunsa takia, eli uhrautuu, niin suhde on sairas. Hyötyminen ei ole ongelma silloin jos se on molemminpuolista."

Ajattelet liian mustavalkoisesti, siis että suhde olisi vain joko pelkästään hyötymissuhde tai vain toisen edun katsova uhrautumissuhde. Mutta oikeasti hyvä suhde on sellainen jossa sekä antaa että saa paljon. Kun antaa paljon, myös yleensä saa paljon.

"Minulle parisuhteesta hyötyminen tarkoittaa, että toinen ymmärtää minua jonkin verran ja on rakastunut"

Mitä haittaa tuollaisesta "hyötymisestä" on jos samalla myös sinä ymmärrät sitä toista ja annat hänelle rakkautta?

"Ongelman ydin on nimenmaan se, että en saa ketään laskelmoidusti ihastumaan itseeni"

Se ei ole ongelma lainkaan vaan juuri niin sen pitääkin olla. Ketään ei ole tarkoitus saada laskelmoidusti.

" kun taas minut on naurettavan helppo saada ihastumaan. Näin ollen olen siinä asiassa kuin ajopuu."

Juuri tuota sinun pitäisi työstää, ehkäpä ihan ammattiauttajan kanssa. Koska tuo on sinun parisuhdevaikeuksiesi ydin.

" Syy miksi en voi ihastuttaa ketään itseeni suunnitelmallisesti on siinä, että en pysty ohjailemaan käytöstäni yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin"

Luulen että yliarviot muiden kyvyn tässä. Etkä ehkä tajua että ne ihmiset joilla on onnellinen parisuhde, ovat nimenomaan aitoja itsejään suhteessa eivätkä esitä mitään muuta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TotuusSattuuX kirjoitti:
"Kylläpä sinä pidät itseäsi parisuhde-eksperttinä, kun jakelet täällä neuvojasi. :D "

Minä olen ihan yhtä paljon tai vähän ekspertti kuin sinä. Sinulla on ongelma ja minä olen yrittänyt antaa sihhen toisen näkökulman. Mutta sinulle se ei ilmeisesti sovi vaan haluat vain olla yksin oikeassa.

"Kuulepa, ei ihminen voi paljonkaan vaikuttaa siihen kehen ihastuu, vaikka voikin siihen mitä ihastumiselleen tekee."

Juuri sitähän tässä onkin koko ajan kyse, Jos sinä ihastut jatkuvasti vääriin miehiin niin mitä sinä asialle teet?

"Eli ei ole mahdollista, että lähtisin tästä ihastumaan sinun määräämiisi henkilöihin, vaikka jostain syystä alkaisin yht'äkkiä kokea sinut suureksi auktoriteetiksi. "

Ei vaan kyse on siitä että tajuat että ongelman ydin voi olla se että ihastut vääriin ihmisiin ja väärin perustein, ei se että koko maailma on paha ja sinua vastaan. Tai että kukaan muukaan ei voisi löytää onnellista parisuhdetta.

"Ja toisen nimenomaan voi ihastuttaa itseensä, ja minulle tehdään niin koko ajan."

Yllä juuri sanoit että ihminen ei voi paljon vaikuttaa sitä kehen ihastuu mutta silti väität että joku muu voi kyllä hyvinkin ohjailla sitä ihastutko häneen vai et.

"Siinä olet kuitenkin oikeassa, että monikaan ihminen ei ole parisuhdeasioissa pohjimmiltaan kiltti ja huomioiva vaan umpi-itsekäs. Itsekkyys on jotenkin sisäänrakennettu parisuhteeseen ja lisääntymiseen. Ilmeisesti kaikkia ihmisiä se ei häiritse."

Tai sitten jotkut pystyvät itsekkyyden lisäksi olemaan myös toisia ajattelevia ja toisillekin kittejä koska ovat tietoisia omasta itsekkyydestään ja osaavat tietoisestikin olla myös muuta.

"Et sinä voi tietää tuttaviesi parisuhteiden onnellisuudesta"

Mutta sinä näköjään voit tietää että he eivät voi olla onnelisia?

"mutta kyllä he sitten erottuaan kertovat katkerina totuuden."

No monet ovat olleet 20-25 vuotta yhdessä eikä vielä ole eroja tai katkeruudesta merkkejä. Mutta jäädään odottelemaan...

"Väität samanaikaisesti, että vaadin liikaa ja liian vähän. Molemmat eivät voi pitää paikkaansa. :D"

Voivat hyvinkin. Jos ostat tavaran jolta et ostaessasi vaadi oikein mitään laatua, on jälkikäteen hassua vaatia että se olisi sitten kuitenkin huippulaatua. Näin sinä kuitenkin nyt teet. Vaadit siis liikaa ihmisiltä jotka eivät voi sitä kaikkea sinulle antaa koska olet päätynyt heihin siksi että et vaadi heiltä ihastuaksesi juuri mitään.

"En minä ole koskaan elämässä hakenut erityisesti hyväksyntää tai teeskennellyt, koska en osaa teeskennellä. "

Kun kerroit että ihastut melkein kehen vain joka näyttää ihastuneen sinuun niin se kyllä kullostaa juurikin siltä että haet rakkautta ja hyväksyntää varsin epätoivoisesti. Et ehkä itse havaitse tuota mutta ei tuo ihan normaalin itsetunnon käytöstä ole.

"Määrittelepä se mainitsemasi "oikea paikka" tai "väärä paikka" hakea parisuhdetta! En oikein ymmärrä, että mikä voisi edes olla absoluuttisen väärä paikka olettaen että kyse on vapaista sinkuista."

No vähän karrikoiden baarista ei löydetä kovin usein absolutisteja eikä herätyskokouksista ateisteja. Ehkäpä kiltit ja huomaavaiset miehet eivät liiku sankoin joukoin siellä missä sinä liikut tai yrität heihin tutustua?
Eläkkeellä olevana psykologina on aikaa tutkia eri medioita ja voin todeta, että narsistiset persoonat vailla tunteita tulevat esiin enemmän ja enemmän nykyään julkisissa kirjoitteluissaan. Ko. persoonallisuus on syntymässä saatu persoonan muoto, joka tulee esiin jo lapsesta saakka ja jatkuu läpi elämän.
Näille henkilöille tyypillistä on"minäkeskeinen ajattelutapa", johon kuuluu vahva tunne siitä, että tietää/osaa kaiken! Tunne-elämä on heillä todella heikko, koska he keskittyvät ennen kaikkea omaan suureen itsetuntoonsa/ hyvinvointiinsa(?)!
Erikoisinta on se, että he todella uskovat mitä kummallisimpiin visioihinsa, joissa heidän mielestään ei ole mitään korjattavaa tai väärää. Vuosien varrella hoitotyössäni panin merkille myös sen, että ko. persoonallisuudet harvoin hakevat ITSE apua (=myös sairaudentunne puuttuu muiden tunteiden ohella)!
Ehkä moni tietää lähipiiristään ko. tyypin, joka seurueeseen kuuluvana jotenkin siedettävä korostuneesta egostansa huolimatta, mutta elämänkumppanina... arvaamaton ja arvostamaton!
Hyvä esimerkki narsismista löytyy USA:n korkeimmasta virasta - USKOMATON TAPAUS:(
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TotuusSattuuX kirjoitti:
"Kyllä parisuhde on lähtökohtaisesti hyötysuhde. Jos parisuhteessa on vain toisen edun eikä oman etunsa takia, eli uhrautuu, niin suhde on sairas. Hyötyminen ei ole ongelma silloin jos se on molemminpuolista."

Ajattelet liian mustavalkoisesti, siis että suhde olisi vain joko pelkästään hyötymissuhde tai vain toisen edun katsova uhrautumissuhde. Mutta oikeasti hyvä suhde on sellainen jossa sekä antaa että saa paljon. Kun antaa paljon, myös yleensä saa paljon.

"Minulle parisuhteesta hyötyminen tarkoittaa, että toinen ymmärtää minua jonkin verran ja on rakastunut"

Mitä haittaa tuollaisesta "hyötymisestä" on jos samalla myös sinä ymmärrät sitä toista ja annat hänelle rakkautta?

"Ongelman ydin on nimenmaan se, että en saa ketään laskelmoidusti ihastumaan itseeni"

Se ei ole ongelma lainkaan vaan juuri niin sen pitääkin olla. Ketään ei ole tarkoitus saada laskelmoidusti.

" kun taas minut on naurettavan helppo saada ihastumaan. Näin ollen olen siinä asiassa kuin ajopuu."

Juuri tuota sinun pitäisi työstää, ehkäpä ihan ammattiauttajan kanssa. Koska tuo on sinun parisuhdevaikeuksiesi ydin.

" Syy miksi en voi ihastuttaa ketään itseeni suunnitelmallisesti on siinä, että en pysty ohjailemaan käytöstäni yhtä paljon kuin ihmiset keskimäärin"

Luulen että yliarviot muiden kyvyn tässä. Etkä ehkä tajua että ne ihmiset joilla on onnellinen parisuhde, ovat nimenomaan aitoja itsejään suhteessa eivätkä esitä mitään muuta.
Olet niin pihalla siitä mitä tarkoitan ja vääntelet niin kummallisesti sanomiseni, että en jaksa enää yrittää turhaan selittää. Olemme ilmeisesti niin eri aallonpituudella, että et saa mistään ajatuksestani yhtään kiinni. Tuttu tunne muuten parisuhteista.

Ai pitäisi minun harkita "työstää" itseäni jopa ammattiauttajalla. No uskosi ammattiauttajiin on tosi liikuttavaa. Sinun kannattaa tutustua yhteen sellaiseen joko vapaa-ajalla tai jopa vastaanotolla, niin pääset moisista harhauskomuksista. Suosittelen esim. tätä meidän keskusteluamme kommentoinutta psykologia siihen tarkoitukseen.

Hei psyko! Minusta monet psykologit ovat juuri kuvaamasi kaltaisia kaikkitietäjiä. Puuttuu käsitys oman ammattitaidon ja tietämyksen rajoista sekä sopivaisuudentaju että mitä voi sanoa muille missäkin tilanteessa, hakien auktoriteettia sanomisilleen sillä että "minä olen psykologi". Psykologi on ihan paikallaan silloin, jos joku ihminen haluaa omasta aloitteestaan purkaa asioitaan jollekin ulkopuoliselle. Siinä lestissä he voisivat pysyä, kiitos.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
toivosenleena kirjoitti:
Eläkkeellä olevana psykologina on aikaa tutkia eri medioita ja voin todeta, että narsistiset persoonat vailla tunteita tulevat esiin enemmän ja enemmän nykyään julkisissa kirjoitteluissaan. Ko. persoonallisuus on syntymässä saatu persoonan muoto, joka tulee esiin jo lapsesta saakka ja jatkuu läpi elämän.
Näille henkilöille tyypillistä on"minäkeskeinen ajattelutapa", johon kuuluu vahva tunne siitä, että tietää/osaa kaiken! Tunne-elämä on heillä todella heikko, koska he keskittyvät ennen kaikkea omaan suureen itsetuntoonsa/ hyvinvointiinsa(?)!
Erikoisinta on se, että he todella uskovat mitä kummallisimpiin visioihinsa, joissa heidän mielestään ei ole mitään korjattavaa tai väärää. Vuosien varrella hoitotyössäni panin merkille myös sen, että ko. persoonallisuudet harvoin hakevat ITSE apua (=myös sairaudentunne puuttuu muiden tunteiden ohella)!
Ehkä moni tietää lähipiiristään ko. tyypin, joka seurueeseen kuuluvana jotenkin siedettävä korostuneesta egostansa huolimatta, mutta elämänkumppanina... arvaamaton ja arvostamaton!
Hyvä esimerkki narsismista löytyy USA:n korkeimmasta virasta - USKOMATON TAPAUS:(
"Näille henkilöille tyypillistä on"minäkeskeinen ajattelutapa", johon kuuluu vahva tunne siitä, että tietää/osaa kaiken! "

Juurikin tällätavoin. Parisuhteessa kuten muissakin ihmissuhteissa pitäisi ottaa mukaan sinä- ja me-keskeisyys, sosiaalisuus/vuorovaikutus - tämä on joillekin aivan ylitsepääsemätön ajatus. He kokevat, että kumppanin pitäisi olla oman minän jatke, ja kun tällä on omia ajatuksia, mielipiteitä ja muuta, niin hän koetaan huonoksi.

Luin yhdestä opuksesta hyvän ja terveoppisen lauseen - sopii niin parisuhteeseen kuin muihinkin suhteisiin. Se kuuluu "Auta kaveria loistamaan". Niin pidetään yllä hyviä ihmissuhteita. Tietysti tämän(kin) täytyy olla molemmin puoleista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Olet niin pihalla siitä mitä tarkoitan ja vääntelet niin kummallisesti sanomiseni, että en jaksa enää yrittää turhaan selittää. Olemme ilmeisesti niin eri aallonpituudella, että et saa mistään ajatuksestani yhtään kiinni. Tuttu tunne muuten parisuhteista.

Ai pitäisi minun harkita "työstää" itseäni jopa ammattiauttajalla. No uskosi ammattiauttajiin on tosi liikuttavaa. Sinun kannattaa tutustua yhteen sellaiseen joko vapaa-ajalla tai jopa vastaanotolla, niin pääset moisista harhauskomuksista. Suosittelen esim. tätä meidän keskusteluamme kommentoinutta psykologia siihen tarkoitukseen.

Hei psyko! Minusta monet psykologit ovat juuri kuvaamasi kaltaisia kaikkitietäjiä. Puuttuu käsitys oman ammattitaidon ja tietämyksen rajoista sekä sopivaisuudentaju että mitä voi sanoa muille missäkin tilanteessa, hakien auktoriteettia sanomisilleen sillä että "minä olen psykologi". Psykologi on ihan paikallaan silloin, jos joku ihminen haluaa omasta aloitteestaan purkaa asioitaan jollekin ulkopuoliselle. Siinä lestissä he voisivat pysyä, kiitos.
"Olet niin pihalla siitä mitä tarkoitan ja vääntelet niin kummallisesti sanomiseni, että en jaksa enää yrittää turhaan selittää. Olemme ilmeisesti niin eri aallonpituudella, että et saa mistään ajatuksestani yhtään kiinni. Tuttu tunne muuten parisuhteista."

Kyllä, olemme varmaan hieman eri aallonpituudella. Voit toki jättää kaikki ajatukseni huomioimatta, ei siinä mitään. En minä mikään asiantuntija ole. Toisaalta kun ajattelee että sinulla on jatkuvasti vain vaikeuksia parisuhteissasi ja minä taas olen solminut pitkän ja toimivan parisuhteen niin joku voisi miettiä että kannattaisiko sittenkin edes hieman miettiä onko toisella jotain annettavaa asiaan. Toki mitään kokemusta ei voi suoraan yksi yhteen siirtää toisen elämään mutta kuitenkin.

"Ai pitäisi minun harkita "työstää" itseäni jopa ammattiauttajalla. "

Jos et näe millään tavalla ongelmana sitä että muut pystyvät jatkuvasti manipuloimaan sinut huonoon suhteeseen kanssaan niin jatka toki samaan malliin. Mutta sitten kun tajuat että se on melkoinen ongelma niin sitten päätät miten siitä ongelmasta voisit päästä eroon. Ei siihen toki välttämättä ammattiauttajaa tarvita. Omalla oivalluksellakin voi päästä pitkälle.

"No uskosi ammattiauttajiin on tosi liikuttavaa. Sinun kannattaa tutustua yhteen sellaiseen joko vapaa-ajalla tai jopa vastaanotolla, niin pääset moisista harhauskomuksista"

Vaikka sinulla on ilmeisesti heistä huonoja kokemuksia, se ei tarkoita etteikö heidän joukossaan olisi myös hyvä ammattilaisia. Toki avusta hyötyminen vaatii että suostuu ottamaan apua vastaan ja myösntää että itsellä on jotain ongelmia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Olet niin pihalla siitä mitä tarkoitan ja vääntelet niin kummallisesti sanomiseni, että en jaksa enää yrittää turhaan selittää. Olemme ilmeisesti niin eri aallonpituudella, että et saa mistään ajatuksestani yhtään kiinni. Tuttu tunne muuten parisuhteista.

Ai pitäisi minun harkita "työstää" itseäni jopa ammattiauttajalla. No uskosi ammattiauttajiin on tosi liikuttavaa. Sinun kannattaa tutustua yhteen sellaiseen joko vapaa-ajalla tai jopa vastaanotolla, niin pääset moisista harhauskomuksista. Suosittelen esim. tätä meidän keskusteluamme kommentoinutta psykologia siihen tarkoitukseen.

Hei psyko! Minusta monet psykologit ovat juuri kuvaamasi kaltaisia kaikkitietäjiä. Puuttuu käsitys oman ammattitaidon ja tietämyksen rajoista sekä sopivaisuudentaju että mitä voi sanoa muille missäkin tilanteessa, hakien auktoriteettia sanomisilleen sillä että "minä olen psykologi". Psykologi on ihan paikallaan silloin, jos joku ihminen haluaa omasta aloitteestaan purkaa asioitaan jollekin ulkopuoliselle. Siinä lestissä he voisivat pysyä, kiitos.
Onko tullut mieleen, että monet psykologit ovat kurkkua myöten kypsyneet juuri sinun kaltaisiin asiakkaisiin? Kaikki mitä psykologi sanoo tai ehdottaa on täyttä puppua, suorastaan törkeilyä. Ei vaivauduta yhtään näkemään omaa asiaa toisesta, sen kamalan psykologin ehdottamista näkökulmista. Ja toisen näkökulman löytäminen on hyvin usein ainoa ratkaisu ongelmiin. Mutta monet, kuten sinäkin oikein pelkäävät löytämästä sitä. Siksi kannattaa haukkua psykologit, kaikkien toisten parisuhteet, vähintään ne toisten kirjoitukset, joista toinen näkökulma paistaa liikaa läpi (kuten TotuusSattuuX ). Vikaa ja ongelmia näet kaikissa muissa, kaikkialla muualla, et itseässäsi. Siksi onkin niin surkuhupaista, että valitat, haukut toisten suhteita, mutta et tee elettäkään ratkaistaksesi omia ongelmia. Elämäsi tarkoitus on olla tyytymätön toisiin, kaikinpuolin. Siihen sinulla on täysi oikeus, mutta se on kuitenkin OMA valinta. Muita ihmisiä on turha syyttää ja myrkyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos sinulla ei parisuhteet onnistu eikä löydy sopivaa kumppania, niin pakkohan sen on olla niin, ettei muillakaan natsaa eikä kellään muullakaan ole kivaa parisuhteissaan!

Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Minusta ei lainkaan näytä siltä, että muillakaan olisi mitään sellaista, että esimerkiksi haluaisin vaihtaa itseni heidän tilalleen. Oikeasti ihmiset ovat yhdessä vain sen ajan, että saavat lapset pois vaipoista, mikä on lähinnä työsuhde. Sitten erotaan ja kaikki olikin oikeastaan suhteessa huonosti ja pelkkää kulissia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Minusta ei lainkaan näytä siltä, että muillakaan olisi mitään sellaista, että esimerkiksi haluaisin vaihtaa itseni heidän tilalleen. Oikeasti ihmiset ovat yhdessä vain sen ajan, että saavat lapset pois vaipoista, mikä on lähinnä työsuhde. Sitten erotaan ja kaikki olikin oikeastaan suhteessa huonosti ja pelkkää kulissia.
No mitä sitten edes valitat jos maailma on sinusta tuollainen eikä kukaan muukaan löydä hyvää ja itselle sopivaa kumppania? Miksi sitten sinä löytäisit jos se ei ole mahdollista?
Vai onko kuitenkin niin että syvällä sisimmässäsi tiedät kuitenkin että sellainen suhde on mahdollinen mutta joku sinussa estää sinua sellaista saamasta? Mutta sinua pelottaa koska tiedät myöskin että sinun pitää itsesi muuttua jotenkin jotta se onnistuisi. Ja siksi on helpompi vain kiukutella siitä miten maailma on epäoikeudenmukainen ja väärässä ja sinussa ei ole mitään vikaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ihmiset ovat yhdessä vain sen ajan, että saavat lapset pois vaipoista? No eivätkä ole.

Olen ollut kahdessa pidemmässä parisuhteessa ennen avioitumistani, ne olivat molemmat hyviä ja intohimoisia suhteita, siihen elämäntilanteeseeni sopivia ja suhteet päättyivät kun sen aika oli. Olin avioissa toista vuosikymmentä, sain ihanat lapset ja kokea hienoja asioita ex-puolisoni kanssa, liitto päättyi kun tuo elämänvaihe ja suhde oli tunnepuolella tullut tiensä päähän. Nyt minulla on melko tuore miesystävä ja asumme yhdessä, ja elämä todellakin maistuu. Pidän kuitenkin mahdollisena, että minulla on vielä elämäni aikana yksi tai kaksi parisuhdetta, koska en tiedä vielä millainen ihminen minä olen tai nykyinen kumppani on esim. yli 10 vuoden päästä kun olen jäänyt eläkkeelle.

Miksi oletat, että ihmiset elävät enää nykypäivänä parisuhteissa jotka eivät ole enää elinvoimaisia? Ihmiset haluavat ja tarvitsevat erilaisia asioita eri elämänvaiheissa. Sulla on AP muutenkin aika fakkiutunut näkemys parisuhteesta ylipäänsä ilmeisesti. Ja ehkä myös tutustumisesta toiseen ihmiseen, uskalluksesta lähteä kokeilemaan seurustelua jos ei heti treffeillä ole haluaamasi tunnekipinää. Jäät paljosta paitsi, mutta jokainen toki tyylillään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kannttaa myös muistaa että tilastojenkin mukaan vähintään puolet avioliitoista kestää koko elämän. On siis varsin rohkeaa väittää että ihmiset eivät kykenisi pitkiinkestäviin suhteisiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TotuusSattuuX kirjoitti:
No mitä sitten edes valitat jos maailma on sinusta tuollainen eikä kukaan muukaan löydä hyvää ja itselle sopivaa kumppania? Miksi sitten sinä löytäisit jos se ei ole mahdollista?
Vai onko kuitenkin niin että syvällä sisimmässäsi tiedät kuitenkin että sellainen suhde on mahdollinen mutta joku sinussa estää sinua sellaista saamasta? Mutta sinua pelottaa koska tiedät myöskin että sinun pitää itsesi muuttua jotenkin jotta se onnistuisi. Ja siksi on helpompi vain kiukutella siitä miten maailma on epäoikeudenmukainen ja väärässä ja sinussa ei ole mitään vikaa.
Jos sinusta tuntuu noin pahalta lukea totuus täältä netistä, niin olisi kannattanut jättää otsikko klikkaamatta? :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Jos sinusta tuntuu noin pahalta lukea totuus täältä netistä, niin olisi kannattanut jättää otsikko klikkaamatta? :)
Sinulla on siis kertoa totuus koko maailmasta? Jos sinä haluat kuulla omiin mielipiteisiin vain samanmielistä hymistelyä niin älä tee mitään aloituksia ainakaan nettiin. Täällä kun ihmisillä voi olla eri käsityksiä ja näkemyksiä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TotuusSattuuX kirjoitti:
Sinulla on siis kertoa totuus koko maailmasta? Jos sinä haluat kuulla omiin mielipiteisiin vain samanmielistä hymistelyä niin älä tee mitään aloituksia ainakaan nettiin. Täällä kun ihmisillä voi olla eri käsityksiä ja näkemyksiä.
Aloitukseni ei käsitellyt totuutta koko maailmasta, niitä suuruudenhulluja kirjoittajia löydät tuolta "Kreationismi"-palstalta. Mutta jos aihepiiri kiinnostaa, niin ei maailma ole väärässä, se vain on. Pupu syö kasvin ja kettu syö pupun, valitusoikeutta ei ole. Silti voimme pohtia että miten asiat ovat vaikka emme pystyisikään niitä muuttamaan. Sinulla tuntuu olevan ongelmia siitä, että ihmiset kirjoittavat asioita ja mietteitään nettiin, koska kutsut sitä valittamiseksi ja olet kieltämässä sen. Tiesithän, että täällä ei pakko olla lukemassa. :)

Tai sitten osui hiukan liikaa omaan nilkkaasi? :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Aloitukseni ei käsitellyt totuutta koko maailmasta, niitä suuruudenhulluja kirjoittajia löydät tuolta "Kreationismi"-palstalta. Mutta jos aihepiiri kiinnostaa, niin ei maailma ole väärässä, se vain on. Pupu syö kasvin ja kettu syö pupun, valitusoikeutta ei ole. Silti voimme pohtia että miten asiat ovat vaikka emme pystyisikään niitä muuttamaan. Sinulla tuntuu olevan ongelmia siitä, että ihmiset kirjoittavat asioita ja mietteitään nettiin, koska kutsut sitä valittamiseksi ja olet kieltämässä sen. Tiesithän, että täällä ei pakko olla lukemassa. :)

Tai sitten osui hiukan liikaa omaan nilkkaasi? :)
"Aloitukseni ei käsitellyt totuutta koko maailmasta"

Mutta kun kanssasi on eri mieltä niin kirjoitat minulle:"Jos sinusta tuntuu noin pahalta lukea totuus täältä netistä"

"Mutta jos aihepiiri kiinnostaa, niin ei maailma ole väärässä, se vain on."

Juuri näin. Mutta jos ihmisillä on hyvin erilaisia kokemuksia siitä maailmasta niin silloin on todennäköistä että maailma on monimuotoinen eikä asiasta ole yhtä totuutta.

" Silti voimme pohtia että miten asiat ovat vaikka emme pystyisikään niitä muuttamaan. "

Pohtimistahan tässä juuri harrastetaan mutta jos joku on eri mieltä kuin sinä niin vedät heti herneen nenään ja olet sitä mieltä että ne muut ovat väärässä ja sinä tiedät millainen maailma on.

"Sinulla tuntuu olevan ongelmia siitä, että ihmiset kirjoittavat asioita ja mietteitään nettiin, koska kutsut sitä valittamiseksi ja olet kieltämässä sen."

En minä sitä kiellä vaan kerroin vain että jos et ole valmis kuulemaan myös omistasi poikkeavia käsityksiä niin silloin nettiin kirjoittaminen ei ole paras ratkaisu.

"Tiesithän, että täällä ei pakko olla lukemassa. :)"

Koskee myös sinua. Jos mielipiteeni eivät sinua miellytä niin älä lue niitä.

"Tai sitten osui hiukan liikaa omaan nilkkaasi? :)"

Sinulla on kova halu olla aina oikeassa ja saada viimeinen sana... Voisiko tälläkin olla jotain tekemistä parisuhdeongelmiesi kanssa ja sen että kiltit mukavat miehet eivät ihastu sinuun?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Aloittaja on tavallaan oikeassa, ei aina kolahda, vaikka olis kuinka hyväntuntoinen ehdokas. Mut mut on hyvä muistaa, et on meitä tyytyväisiä ja onnellisiakin pariskoja. Ehkä nämä onnelliset eivät pidä itsestään hirveesti meteliä. Kaikki ihmiset ei kuitenkaan sovi perinteiseen parisuhdemalliin, sekin on hyväksyttävä. Omaa tunnetta ei kannata huijata kuitenkaan.
Ilmianna
Jaa
Jaa-a. Ehkäpä sinun kannattaa tarkentaa mikä parisuhteessa on tärkeintä.

Itselleni tärkeintä on yhteisymmärrys/keskustelutaito/vuorovaikutus (tunnetaso kohtaaminen liittyy tähän), huumori ja seksi. Tämän lisäksi täytyy olla vähintään kaksi yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Minulla nuo toimivat miesystäväni kanssa, vaikka elämäntilanne on erittäin erilainen, mutta mitä siitä? Asuisimme erikseen varmasti ilman erilaista elämäntilannettakin.

Ai niin, erityisen tärkeää on myös, että molemmat eivät suhtaudu mielipide-eroihin vakavasti, vaan joustavasti. Toinen voi olla ihan rauhassa ei mieltä, ja edustaa eri näkemystä.

Tuon edellisen lisäksi kuuluu koko joukko tavanomaisia asioita, jotka ovat minulle parisuhteessa itsestäänselvyyksiä. Eli alkoholin käyttö pitää olla oikeasti kohtuullinen tai ei ollenkaan. Minä määrittelen kohtuullisen, miehellä ei ole sanavaltaa siihen :). Tupakka ei ollenkaan. Miehellä pitää olla oma elämä ystävineen/sukulaisineen/tuttavineen, ja hänen pitää olla siivoustaitoinen. Muuten kun minulta ei riitä arvostusta ja SE on parisuhteessa ihan kaikkein tärkeintä.

Niin ja todellakaan minulle ei koskaan ole riittänyt "hengailu jonkun kanssa"! Ellei sopivaa miestä olisi löytynyt, voin olla ilmankin. Koko aikuisiän minulle kuitenkin on löytynyt sopiva mies. Tai 25v liitosta erotessani olin yksin lähes vuoden. Silloin oli aikaa hengailla ihanien miespuolisten ystävieni kanssa enemmän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Esimerkkinä erilaisesta elämäntilanteesta vaikka se että toinen haluaa lapsia ja lapsiperheen elämää, toinen taas ei. Tai toinen elää lapsiuusperheen harrastusautokuskausrumbaa ja toinen elää ja haluaakin elää aikuisen sinkun elämää. Tai toinen on narkkari ja rikollinen ja toinen taas säntillinen työssäkäyvä.

Mielestäni minulla on aika selkeästi kriteerit sille että mitä haen, ne tulivat ilmi jo aloituksesta ja niissä on jonkinlaista järkeä. Siivoustaito ei kyllä kuulu niihin, ja exäni ei tosiaan osannut siivota lainkaan, mutta ei se suhde siihen kaatunut :) En oikein siis ymmärrä, miksi niin moni täällä kehottaa tarkistamaan kriteerit. Tai jopa viittaa väkivaltaisiin suhteisiin, jollaisesta minulla ei onneksi mitään kokemusta.

Muuten ihan vauhdikas meno täällä. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
On todellinen harmi, että niin monella on skeptinen asenne pysyvämpään parisuhteeseen.
Olemme vaimoni kanssa joskus miettineet syitä ja yhtenä arvauksena on äärimmäiseen itsekkyyteen kavatetut, nuoremmat sukupolvet.
Ihastutaan kun fyyysinen puoli sattuu natsaamaan. Suhde arkipäiväistyy ja haetaan uutta ja jos ei ole avioiduttu niin erotaan liitosta.
Perusajatus, että kaikki minun ehdoillani. Luulisin, että pelkät arkiset asiat johtavat ristiriitoihin.
Eikö tärkeä osa parisuhteeseen kuuluvaa kiintymystä ole vilpitön halu tuottaa kumppanille mielihyvää muutenkin kuin intiimisuhteessa? Molemmin puolin!

Olemme nähneet hyvin läheltä yhden, vuosia kestäneen prosessin joka johtui toisen oapuolen käsittämättömästä itsekkyydestä ja pitkä kesto oli toisen osapuolen syytä/ansiota.

Kuitenkin, nuo alussa luettelemasi asiat ovat pitemmän päälle tärkeitä mutta niiden lisäksi on oltava "se jokin".

Tutustuin nykyiseen vaimooni 50v sitten ja kuukauden kuluttua tulee täyten avioelämää 48v.
Matkan varrella on ollut hyvin vaihtelevia elämäntilanteita mutta mitäänkriisin tapaistakaan ei tullut vastaan. Aina on ollut yhteisiä tavoitteita ja saman suuntainen käsitys niiden saavuttamiseksi.

Seuravat sukupolvet ovat tärkeä osa elämämme sisältöä samoin kuin sekin osa parisudetta jota jotkut pitävät tämän ikäisille likimain pervona.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Yhteinen tausta on jotain yhdistävää, me molemmat kasvoimme pienviljelijäperheissä ja vanhempamme olivat iäkkäitä. Olimme lähes 10v yhdessä ennen häitä. Siinä jo totuttiin toisiimme ja pahimmat särmät kuluivat. Enimmäkseen lähipiirimme on pitkissä liitoissa, myös lapsemme.

Jos ero tulee 30v jälkeen, on siinä jo lapsenlapsetkin päässet vaipoista! Yhtä tuollaista ex-liittoa tuli joskus seurattua. Kulissit piti olla: tiilitupa ja useampia loma-asuntoja, autot ja vieläpä ulkomaanmatkoja yhdessä ja erikseen. Muija ei ensin tahtonut eroa, kun oli vielä kuopuskin kotona, mutta antoi lopuksi periksi. Joku naapuri muutti miehestään erilleen ja ensin vaikutti siltä, että ero tulee. Nyt ovat asuneet erillään muutamia vuosia ja ovat paremmissa väleissä, oikeastaan suhde on tosi hyvä.

Suurin uhka pitkille suhteille on päihdeongelmat. Ja kai kakkosena tulee se, että se jokin puuttuu.

Ap elää kuten elää, en ala neuvoa. Jos ystäväpiirin kanssa elää hyvää elämää, miksi etsiä läheisempiä kumppaneita. Hyvää jatkoa kaikille polkunsa kulkijoille!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Uuu katkeran sinkun vuodatusta havaittavissa!
Ilmianna
Jaa
Tuossa sinun listassa hieman mietytytti tuo "samat kiinnostuksen kohteet". Siis toki täytyy olla samantyylinen tapa elää arkea, mutta täytyykö muka minun kiinnostua metsästyksestä, maastoautoista, mopoilusta ja golfista, koska ne kiinnostavat miestäni? Tai täytyykö mieheni kiinnostua marjastuksesta, käsitöistä, muodista ja sisustuksesta?

Mielestäni me olemme hyvin onnellisia yhdessä, vaikka molemmilla saa olla runsaasti omia kiinnostuksen kohteita. :)

Mietin myös sitä, että mitkä asiat mielestäsi ovat niitä oleellisia, joista pitäisi olla samaa mieltä? Me olemme mieheni kanssa esimerkiksi eri mieltä homoliitoista, tai joistakin poliittisista asioiata. Mutta samaa mieltä olemme esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyvistä asioista. Eihän kaikesta tarvitsekaan olla samaa mieltä, vaan rakastaa eriävistä mielipiteistä huolimatta. Kun arki sujuu hyvin, on helppo olla onnellinen yhdessä.

Yhteinen huumori on kyllä valtavan tärkeää. Se henkinen kohtaaminen tulee sitten vasta ajan kanssa, pitkässä liitossa.
Ilmianna
Jaa
Miksi korostetaan koko ajan ,että yhteiselo pitää olla onnellista koko ajan.On selvää ,että haasteita riittää pitkässä suhteessa,eikä aina ole niin aurinkoista.Silti kun rakkaus riittää,voi elää seesteistä elämää nauttimalla pienistä iloista mitä yhteiselämä tuo tullessaan.
Myös erilaiset sairaudet voivat vaikuttaa mielialaan jne.ettei aina ole elämä niin aurinkoista.
Ilmianna
Jaa
Onnellinen parisuhde on sellainen, jossa molemmilla on hyvä elää. Et ole elänyt sellaisessa, koska et usko sellaisia olevan. Tosin oletko miettinyt odotatko parisuhteelta niitä asioita, joilla oikeasti on sinulle merkitystä? Millä on? Millainen olet persoonaltasi? Oletko kiva tyyppi? Oletko nyt onnellinen? Onko maailma ihana paikka? Entä vesilasi puoliksi tyhjä vai täynnä? Siksi tässä kyselen, koska ilman itsetuntemusta, -ymmärrystä yms. suhteista, etenkin parisuhteen luomisesta tulee kovin hankalaa ja valitsee varmimmin väärin, tai jää ilman kumppania, vaikka sellaista toivoisi.

Muistuipa mieleen tuossa vanha naapurini, ei siis iältään vanha, vaan nuori. 25-vuotiaana hän oli rakastunut elämänsä mieheen neljä kertaa. Valitettavasti nuo kaikki neljä miestä pahoinpitelivät häntä. Joku jo kolmen kuukauden päästä, yksi vasta vuoden päästä. Sattumaahan tuo ei ollut. Kehotankin sinua tarkistamaan "miehenvalintakoodisi" - se pitää fiksata. Muuten et löydä itsellesi sopivaa miestä.
Ilmianna
Jaa
Tämä on taas niin yksinkertainen kysymys. Se on ihan jokaikisen yksilön oma mielipide, tosin yksi sellainen saattaa olla että se nojaa muiden mielipiteisiin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Lisätäkseni omakohtaisen kokemuksen, pitkään hamusin kaltaistani mutta kun sen sitten löysin en todellakaan tahtonut, kyllä se pitää olla se erilainen, tietyllä tapaa toinen toistaan täydentävää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Elämä n tarkoitus taitaa olla karannut monelta. Eletään villiä nuoruutta, jossa mennään jatkuvasti , kaveripiiri määrittää kaiken. Myös viina ja muut huumeet virtaavat liian usein matkassa. Ristiriitaa asiaan tuo se, että seksuaalinen puoli ihmisessä hakee kumppania.
Monesti se seurustelu hukkuu tuon seksin tarpeeseen ja jää kasvamatta ulos tuosta kaveripiirin menosta ja silloin ei perhe sovi mukaan.
Varmasti ne omat menot jatkuu ja toinen jätetään yksin hoitamaan koti ja perhe ja pian hänkin unohtaa perheen ja alkaa juoksemaan ulkosalla viihteellä kuin kakara ikään.
Miten saataisiin nämä ihmiset aikuistumaan ja kasvamaan vastuun kantoon perheestään. Ei monia harrastuksia, perheessä sovitaan asiat yhdessä ja suunnitellaan ostamiset ym. muut asiat , kumpikin osallistuu kodin askareisiin.
Kun pääsette kuulemaan näiden eronneiden perheiden lasten ahdistusta ja pelkoa. He eivät sitä helpolla tuo esiin, mutta itse satuin näkemään erään alakoululaisen huolen ja murheen paperille kirjoitettuna, hän suunnitteli uskaltaisiko kertoa koulun terveydenhoitajalle.
No mitähän siitä seuraisi, pian pyydettäisiin tuo vanhempi "kuulusteluun" ja luultavasti lapsi saisi kotonaan sellaiset sapiskat, että missään ei kerrota mitään.
Voitteko edes hetken kuvitella, miten tuo kaikki vaikuttaa heidän tulevaan elämäänsä.
Ilmianna
Jaa
Minulla oli hyvä parisuhde.Kumpikin kävi töissä,lenkillä yms omia aikojaan .Ainoastaan jos ulos lähdimme oli selvää et yhdessä mennään ei erikseen.Vapaa aikana touhasimme yhdessä läheisyys oli tärkeää ja seksikin pelasi.Mieheni kuoltua olen yrittänyt etsiä uutta kumppania mut törmännyt näihin jotka ei halua sitoutua yhteen naiseen ,haluavat yhdenillan juttuja,pelimiehiä joilla monta naista kierroksessa.Mielestäni hyvä parisuhde on sitä et yhdessä ollaan halaillaan puhutaan.Nykyään vaan on suhteet sitä et naiset menee naisteniltoihin ja miehet miesten iltoihin ja sitten petetään kumppania.Ei kumppanien tarvi olla samanlaisia ja samaa mieltä asioista parisuhteessa pitää kompromissia tehdä puolin ja toisin.Yksinäisyys on kurjaa mut en ole valmis ottamaan kumppania joka on juoppo tai seksin perässä juokseva pettäjä.Uskollinen pitää olla kumppanilleen aina.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Hyvä kirjoitus. Toivon, että löydät kumppanin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mielenkiintoinen näkökulma parisuhteista. Siis sinun treffisi menivät poskelleen (osaahan tuon sokeakin rivienvälistä lukea) niin sillä perusteella tuomitset kaikki parisuhteet.

Ja mitä sinä tai kukaan tietää toisten ihmisten parisuhteista? Ei ulkopuolisen silmin pysty näkemään syvemmälle toisten parisuhteeseen. Jokainen parisuhde on yhtälailla erilainen kuin jokainen meistä on ihmisenä.

Jos lähtökohtaisesti ajattelet noin on sinun varmaan syytä pysyä sinkkuna. Vai onko tuon kaiken takana sittenkin vain oikeasti ihminen joka kaipaa sitä, että saa nukahtaa toisen ihmisen kainaloon ja herätä hänen vierestään aamulla?

Ihminen on ihminen joka elääkseen tarvitsee toisen ihmisen läheisyyttä ja rakkautta. Jos pieni vauva ei saa läheisyyttä ei hän selviä, tätä on joskus ennen muinoin kokeiltukin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Ei treffit menneet ollenkaan huonosti, oli oikein mukavaakin. Ei vain tapahtunut mitään ihastumista.

Ehkä minulle sitten on keskivertoa tärkeämpää, että fyysisen läheisyyden lisäksi olisi henkistäkin. Voin huonosti jos sitä ei ole. Ja ehkä olen sellainen, että minun on vaikeampi löytää henkistä yhteyttä kuin muiden ihmisten. Peruskokemus muiden ihmisten kanssa on se, että minua ei ymmärretä. En osaa sanoa onko muilla ihmisillä erilaista. Ei minusta kyllä välttämättä näytä siltä, että pariskunnat ymmärtäisivät toisiaan aina kovin hyvin.

Ei kaikissa parisuhteissa kylläkään ole edes sitä fyysistä läheisyyttä. Ja toisaalta läheisyyttä ja rakkautta on myös parisuhteen ulkopuolella.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Ei treffit menneet ollenkaan huonosti, oli oikein mukavaakin. Ei vain tapahtunut mitään ihastumista.

Ehkä minulle sitten on keskivertoa tärkeämpää, että fyysisen läheisyyden lisäksi olisi henkistäkin. Voin huonosti jos sitä ei ole. Ja ehkä olen sellainen, että minun on vaikeampi löytää henkistä yhteyttä kuin muiden ihmisten. Peruskokemus muiden ihmisten kanssa on se, että minua ei ymmärretä. En osaa sanoa onko muilla ihmisillä erilaista. Ei minusta kyllä välttämättä näytä siltä, että pariskunnat ymmärtäisivät toisiaan aina kovin hyvin.

Ei kaikissa parisuhteissa kylläkään ole edes sitä fyysistä läheisyyttä. Ja toisaalta läheisyyttä ja rakkautta on myös parisuhteen ulkopuolella.
No nyt osuit naulankantaan. On aivan totta, että kestävään parisuhteeseen tarvitaan tunneside. Arjen huumori on myös minulle tärkeää, se auttaa jaksamaan silloinkin kun arki tuntuu harmaalta. Miehelläni on uskomaton kyky saada minut nauramaan.
Pariskunnan keskinäistä tunnesidettä on vaikea kuvailla sanoin, sen vain tuntee.
Harmi, että et ole löytänyt ihmistä jonka kanssa tuntisit vahvaa yhteenkuuluvuutta. Onnea etsintään, kyllä sellainen varmasti vielä kohdallesi osuu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos toinen on siinä vain juuri siksi, että pitää olla "joku", ei siitä läheistä ja pitkää liittoa tule. Aito kiinnostus ja arvostus toista kohtaan vie pitkälle. Sillehän ei mitään voi, jos kipinää ei ole.

Olen ollut liian monessa suhteessa ja liian kauan siksi, että olen odottanut, että kumppanin mielenkiinto minuun itseeni heräisi. Olen kuitenkin vain välikappale, joku joka kuuntelee, tarjoaa seuraa yksinäisyyteen ja tyydyttää hellyyden ja seksin tarpeet. Tästä lähtien katson tarkemmin, kenen kanssa suhteeseen lähden.
Ilmianna
Jaa
Tässä pätee se mikä monessa muussakin. Kun tietää mitä etsii, niin löytää. Tarkenna hakukriteereitäsi.

Tuota jäin miettimään miksi asioista pitää olla samaa mieltä. Ja miksi elämäntilanne kiinnostuksen kohteet pitää olla samoja. Sehän on aika mahdotonta sitä paitsi. Lisäksi aika tylsää. Mielestäni on tärkeää jakaa samoja arvoja.
Ilmianna
Jaa
Kyllä parisuhde on hyvää jos molemmat ovat tasapainossa ja tahto sama. Pettämistä ja juopottelua ja valeitakin kohdannut. Mutta lopuksi keskusteltu ja sanottu mitä haluamme elämältä. Kun nämä käy läpi voidaan sanoa että molemmilla on tahto sama. Ei ilkeydellä tai toista vahingoittamalla pääse hyvään suhteeseen. Avoimesti kun myöntää omat virheet ja osaa pyytää anteeksi niin sen päätöksen tekee molemmat. Kuinka paljon tai miten loukkaa toista on myös muistettava. Alistua ei voi kovin toiselle. Ulkopuolinen ei tiedä mitä suhteessa tapahtuu tai on tapahtumatta. Jos pettää niin silloin on myös itse tiedettävä mihin ryhtyy. Uskon edelleen toisen tahtoon ja siihen mitä tekee meidän suhteessa. Tietää minun arvot ja motiivin mitä haluan suhteelta. Samoin kumppanini on kertonut. Näin on mennyt jo vuosia. Olen onnellinen ja rehellinen toista kohtaan. Ulkopuolinen ei voi tietää mitä meidän suhde sisältää ja mitkä ovat ne syyt suhteemme tahto tilaan. Kunnioitan ja arvostan että rakastan tuota miestä. Näin aijon myös loppuelämän tehdä jos mies niin tahtoo. Mutta kukaan ei pakota minua missään. Virheitä teemme ja ne on osattava korjata ja oppia. Mutta yhteinen tahto ja rakkaus on oltava.
Ilmianna
Jaa
Parisuhteet ovat erilaisia ja näköisiä. Ei siinä kannata arvostella toisen parisuhdetta millään tavalla. Verrata tai muutoinkaan miettiä miksi joku on parisuhteessa. Eikö se ole ihan selviö. Se kuka noihin uskoo tai ei on jokaisen oma juttu. Pakko suhteita ei ole olemassakaan. Se kuka haluaa olla niin saa olla syyllä millä tavalla se haluaa. Säälittävää on että joku edes haukkuu tai kiusaa jotain sillä että on parisuhteessa. Ne syyt ja suhteessa oleminen ei kuulu muille kuin kahdelle. Toki katkeria kakkosia on olemassa jotka petturin kanssa pettävät tietoisesti ovat niitä jotka kiusaavat tai kostavan tai arvostelevat toisten suhteita. Ovat katkeria siinä suhteessa olevalle kun ei suostunut eroamaan kun kävi nauttimassa. Jokainen meistä on siinä suhteessa missä haluavat olla. Tuo väitös jonkun tossun alla olemisestakaan en usko. Hyvä suhde on ja näkyy. Arvostelijat ovat yleensä itse sairaita jotka väärin suhteilevat. Ei siis arvostella toisten suhteen määritystä tai minkälainen se on. Vaan eletään suhteissa mihin itsekin uskotaan.
Ilmianna
Jaa
Olet kuin pikkulapsi, joka ei saa ruinattua itselleen namia ja on vakaasti sitä mieltä, että muiltakin pitää ottaa namit pois. Koska minä en saa nauttia, ei saa/voi muutkaan.
Ilmianna
Jaa
Osa miehistä on kyllä parisuhteisiin kykeneväisiä, osa näkee naiset pelkkinä reikinä.
Ilmianna
Jaa
Monella on samantyylinen elämäntilanne ja elämä sekä kiinnostuksen kohteet, huumorintajukin kohtaa. Tuo tunneyhteys onkin se juttu, jos sitä ei ole, ei ole toimivaa parisuhdettakaan. Joku määrittelee tunneyhteyden kemiaksi, jota se varmaan onkin.

Tunneyhteys ja halu olla yhdessä, eroavaisuuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta, on toimivan parisuhteen perusta. Pelkkä samanlainen elämä tai kiinnostuksen kohteet eivät tietenkään riitä.

Hyviä parisuhteita on paljon, minunkin tuttavapiirissäni lähes kaikki. JOkaisella on kuitenkin myös ongelmansa ja vastoinkäymisensä ja niiden selviämisessähän se parisuhteen taso mitataankin. Jokainen osaa olla suhteessa, joka on pelkkä onnea ja auvoa, harva osaa tai haluaa rakastaa enää silloin kun suhteessa on taantumavaihe; niitä tulee jokaiseen parisuhteeseen mitä pidemmästä suhteesta on kysymys.

Kyse ei ole itsepetoksesta vaan parisuhdetaidoista ja itsetuntemuksesta. Jos itsellä on heikko identiteetti tai väärä minäkuva, sellaisen on mahdotonta olla terveessä parisuhteessa. Asenteella itseen ja toisiin on suuri merkitys.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Totta turiset. Tunneyhteys on tärkein. Ja se lähtee molempien itsetunnosta, itsetuntemuksesta ja vuorovaikutustaidoista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuo on kyllä täyttä roskaa, että kestävimmät parisuhteet olisi aina niillä jotka ovat henkisesti tasapainoisimpia. :D Kertoo siitä, että kirjoittaja ei ole paljon mitään elämässään nähnyt. Mitä "parempi tyyppi" sitä enemmän olisi halukkaita ottajia ulkopuolisissakin, taas hankalat tyypit tajuavat, että ei heitä kukaan muu kestäisikään. Pitkissä suhteissa on usein toinen osapuoli riivinrauta ja toinen taas roikkuu suhteessa herraties mistä syystä. Ulkopuoliset ja omat perheenjäsenetkin sitten kummastelevat, että miksi ne eivät eroa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
TaaspaAhistaa kirjoitti:
Tuo on kyllä täyttä roskaa, että kestävimmät parisuhteet olisi aina niillä jotka ovat henkisesti tasapainoisimpia. :D Kertoo siitä, että kirjoittaja ei ole paljon mitään elämässään nähnyt. Mitä "parempi tyyppi" sitä enemmän olisi halukkaita ottajia ulkopuolisissakin, taas hankalat tyypit tajuavat, että ei heitä kukaan muu kestäisikään. Pitkissä suhteissa on usein toinen osapuoli riivinrauta ja toinen taas roikkuu suhteessa herraties mistä syystä. Ulkopuoliset ja omat perheenjäsenetkin sitten kummastelevat, että miksi ne eivät eroa.
"Tuo on kyllä täyttä roskaa, että kestävimmät parisuhteet olisi aina niillä jotka ovat henkisesti tasapainoisimpia."

Paitsi että noin kyllä on tutkimusten mukaan. Mitä parempi henkinen yhteys puolisoilla on, sitä kestävämpi liitto.

"Mitä "parempi tyyppi" sitä enemmän olisi halukkaita ottajia ulkopuolisissakin"

Liittoa ei riko se että joku muukin olisi halukas ottamaan vaan se että joku on valmis lähtemään. Ja yleensä ei ole jos suhde omaan puolisoon on hyvä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

"Pitkissä suhteissa on usein toinen osapuoli riivinrauta ja toinen taas roikkuu suhteessa herraties mistä syystä. "

Tuollaisiakin toki on mutta silloin kyse on jostain läheisriippuvuudesta eli ihmisistä jotka eivät ole oikein henkisesti tasapainossa. Ne eivät siis todellakaan ole mikään suhteiden enemmistö.
Jos lähipiirissä ei tunnu olevan yhtään pitkää hyvää parisuhdetta niin voi miettiä että onko itse sellaisten ihmisten lähellä joilla ei ole oikein taitoja elää tasapainoisessa suhteessa ja mistä se voisi johtua.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Uusi
Ai että jos vaikka minun koulukaverieni vanhemmista eroavat juuri ne tasaisimmat, niin silloin minun tulisi miettiä että miten se johtuu minusta? :D No kerropa nyt sinä kaikkitietävä, että miten? Itselle ei ihan heti tule mitään mieleen.

Sinulla on aika hallitsevana halu loukata muita henkilökohtaisella tasolla. Olet siis itse juuri sellainen riivinrauta.

Jos haluat viitata johonkin tutkimuksiin, niin laita linkki niihin, jolloin voin kommentoida niitä suoraan. Jos linkkiä ei ole niin kyse on sinun omasta mutustasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

En usko parisuhteisiin

Olin treffeillä. Meillä on sama elämäntilanne, samantyylinen elämä, samat kiinnostuksen kohteet, kaikista olennaisista asioista sama mielipide. Kumpikaan ei yököttänyt toista. Mutta ei ole yhteistä huumorintajua ja jotenkin tunnetasolla ei mitään kohtaamista. Jos nämä viimeiset löytyisivät, niin sitten taas joku ekoista ei mätsäisi.

Luulen, että ihmisten joilla on muka onnellinen parisuhde on pakko huijata ja elää itsepetoksessa. Tai sitten heille riittää todella että kunhan edes joku siinä hengailee. En kadehdi sellaista, mutta on se jotenkin lohdutonta ajatella. :(

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta