sijaiskotilapsesta luopuminen?

Meille sijoitetulla tytöllä kanssa tuollaisia oireita joista tuo ketjun aloittaja kirjoitti.
Ollut meillä taaperosta asti,on nyt 8 v ja psykiatrisella sanottiin n.2 vuotta takaperin että käytös korjaantuu aikanaan,eivät tutkineet muuten kun meitä vanhempia haastattelemalla.
Käytös edelleen tuollaista raivoamista mitättömistä asioista,ottaa luvatta/rikkoo toisten tavaroita,piirtelee seiniin,lattioihin,valehtelee ym.
Koulun aloitti syksyllä ja sielläkin ollut ongelmia,lähinnä sääntöjen noudattamisessa ja tulee levottomaksi jos kaikkea ei tehdä pilkulleen samalla tavalla kun ennen on tehty.
Mutta nyt varsinainen kysymys sulle:eli onko ad/hd lapsilla päiväkohtaista eroa levottomuudessa vai onko se aina samanlaista "vouhkaamista"?
Meillä kun on niin että hänellä on huonoja päiviä ja sitten vähän parempia eli välillä menee vähän aikaa aavistuksen rauhallisemmin elämä mutta seuraavana aamuna voi olla taas piru irti.
Parempinakaan päivinä hän ei käyttäydy ikäisensä tavoin mutta ei nyt ihan joka sekunti tarvitse olla vahtaamassa mitä tekee ja missä menee.

kaukana jos koko perhe alkaa oireilemaan.
Me jouduimme luopumaan sijoitetusta, koska hän alkoi hankaloittamaan liikaa biolastemme (ja myös meidän vanhempien) elämää. Itsekin väsyin ihan totaalisesti, ilo perheestämme katosi ties minne. Kaksi vuotta jaksoimme, mutta sekin oli liian kauan!
Oikean ratkaisun teimme, kun purimme sopimuksen. Halusin takaisin perheemme hyvän ilmapiirin ja saimmekin sen lapsen lähdettyä.

Meille kyllä sanottiin sijoittajan taholta, että omaa perheetä ei saa tuhota tai antaa mennä siihen jamaan että oma perhe kärsii todenteolla sijaislapsen tähden. Vaikeuksia on ja tulee olemaan, mutta muistakaamme kaiken keskellä että tarkoitus ei ole antaa kotia jolle kulle rikkinäiselle lapselle ja pilata sen myötä esim. omien lapsien elämä. Joskus tilanne menee vaan niin pahaksi. lapset voivat olla todella rikkinäisiä ja vaikka tekisimme mitä ei voimamme enää riitäkkään, silloin kannattaa hakea kaikki mahdollinen apu ja jos tunnelin päässä ei edelleenkään näy valoa, niin miettiä asia myös oman perheen kannalta.
En allekirjoita tuota että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Koetamme tietenki tehdä kaikkemme, mutta aina sekään ei riitä. Sitä ei voi terveen lapsen äiti käsittää, mitä joskus pieni huume/alkoholi vaurioinen lapsi plus menneisyyden taakat kantava lapsi tuo tullessaan perheen arkeen.

Mieti tarkkaan ja muista että olet vastuussa ensi sijaisesti omasta perheestäsi, vaikka se aika raadolliselta kuulostaakin.

myös sijaisäiti kirjoitti:

Meille kyllä sanottiin sijoittajan taholta, että omaa perheetä ei saa tuhota tai antaa mennä siihen jamaan että oma perhe kärsii todenteolla sijaislapsen tähden. Vaikeuksia on ja tulee olemaan, mutta muistakaamme kaiken keskellä että tarkoitus ei ole antaa kotia jolle kulle rikkinäiselle lapselle ja pilata sen myötä esim. omien lapsien elämä. Joskus tilanne menee vaan niin pahaksi. lapset voivat olla todella rikkinäisiä ja vaikka tekisimme mitä ei voimamme enää riitäkkään, silloin kannattaa hakea kaikki mahdollinen apu ja jos tunnelin päässä ei edelleenkään näy valoa, niin miettiä asia myös oman perheen kannalta.
En allekirjoita tuota että joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Koetamme tietenki tehdä kaikkemme, mutta aina sekään ei riitä. Sitä ei voi terveen lapsen äiti käsittää, mitä joskus pieni huume/alkoholi vaurioinen lapsi plus menneisyyden taakat kantava lapsi tuo tullessaan perheen arkeen.

Mieti tarkkaan ja muista että olet vastuussa ensi sijaisesti omasta perheestäsi, vaikka se aika raadolliselta kuulostaakin.

Lue lisää

Perheemme on joutunut aikanaan luopumaan lapsesta. Syistä joita tähän en kirjaa, mutta rankka savotta se on. Apua pitää hakea jos voimat eivät riitä, pitää uskaltaa nähdä omat voimavarat ja heikkous, esim. kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa vaikka kuinka saisi apua. Monet nykyään sijoitettavat lapset ovat henkisesti aivan rikki. Palasten kokoaminen ei kaikilta onnistu. Minä jouduin myöntämään aikanaan ettei se onnistu yhden lapsen kohdalla. Annoin periksi melko lyhyen ajan jälkeen, koska olin itse aivan lopussa. En kadu päätöstä.

On olemassa myös niin huonoja sijaisvanhempia, jotka eivät kykene pelastamaan ketään. saavat vaan paljon pahaa aikaan esim. kaltoin kohtelemalla. Muutenkin tuo "pelastamis" ajatus kannattaa jättää herralle.

Se on huono konsti ottaa sijaislapsi pelastamaan ahdistunutta perhe-elämää ja talousvaikeuksia. Toivottavasti yhteiskunnan velkaantuminen toisi päättäjille viisautta tunnistaa hyväksikäyttäjät narsistit. Ei sijaisvanhemmat tarvitse sääliä mitä pyytävät. Vaan vastuuseen tekemisistään.

Ainakin viinansietotoleranssi niillä on hyvinkin kestävällä pohjalla.

"Kaikki" on aika lavea ilmaus... joku sijari ei esim kestä sitä, että sijoitetun vanhempi perää lapselleen turvallisen elinympäristön! Lastenvalvoja on joutunut ojentaman sijareita siitä, että he eivät puhu muista sijoitetuista toisten kuullen tai että on noudatettava tv -ohjelmien ikärajoituksia.

Jopa nuo em vaateet voivat olla liian kestämättömiä.

Herkkähipiäisiä sijareita lie ymmärrettävä...