Avioero ja omaisuuden jakaminen

Oikein paljon kiitoksia! Olipa huojentavaa tietoa, jota on mukava huomenna kertoa eteenpäin. Heillä ei todellakaan ole avioehtoa. Sen vielä kysyisin, otetaanko jo myydyt yritykset huomioon osituksessa vai voiko ne rahat "piilottaa" jonnekin? En itse eikä tuttavani todellakaan ymmärrä näistä asioista yhtään mitään, joten emme edes tiedä, miten omaisuuden voisi "piilottaa".

Mitä tarkoittaa:
""Toista osapuolta ei siis voi jättää "puille paljaille", paisi tapauksissa missä taloudellinen hyötyminen on ilmeistä.""

Voiko toisen osapuolen jättää "puille paljaille" tapauksissa, missä "taloudellinen hyötyminen on ilmeistä"? Voitko selittää?

Mitä tarkoittaa:
""Miehen omaisuuteen lasketaan kiinteä omaisuus mm. yritykset ja auto, kun taas muu omaisuus lasketaan pankkitileiltä ja säästöistä.""

Siis miehen omaisuus ja "muu omaisuus". Mikä muu omaisuus? Voitko selventää?

Mitä tarkoittaa:
""Epäilen hieman miehen yrityksiä alentaa elatusmaksujen suuruutta piilottamalla rahaa. Suosittelen kuitenkin että vaimo ottaa asian esille osituksessa.""

Alentaa elatusmaksuja? Entäpä alentaa tasinkoa? Suosittelet vaimon ottamaan asian esille osituksessa. Miten? Voitko tarkentaa?

Mitä tarkoittaa:
""Toisin sanoen vaimolla ei ole huolen häivää, koska hänelle taataan elanto myös avioeron jälkeen lailla, (oletan että heillä ei ole avioehtosopimusta?).""

Vaimolla ei ole huolen häivää? Sepä hienoa! Vaimolle taataan elanto myös avioeron jälkeen lailla? Elanto lailla? Tarkoitatko elatusapua, voitko tarkentaa? Ja miten taataan, voisitko kertoa?

Voisitko neuvoa lisää?

vierestä seuraava kirjoitti:

Oikein paljon kiitoksia! Olipa huojentavaa tietoa, jota on mukava huomenna kertoa eteenpäin. Heillä ei todellakaan ole avioehtoa. Sen vielä kysyisin, otetaanko jo myydyt yritykset huomioon osituksessa vai voiko ne rahat "piilottaa" jonnekin? En itse eikä tuttavani todellakaan ymmärrä näistä asioista yhtään mitään, joten emme edes tiedä, miten omaisuuden voisi "piilottaa".

Lue lisää

Lähtökohtana osituksessa on vapaa sopimusmuoto. Ositus voidaan siis laatia osapuolien välisellä sopimuksella ilman mtn viranomaisia, jolloin valmis sopimus viedään maistraattiin. Vaikeissa tai epäselvissä osituksissa, kuten ystäväsi tapauksessa, on suositeltavempaa pyytää ositussopimukselle pesänjakajan vahvistus. Ystäväsi voi hakea pesänjakajan vahvistusta sillä perusteella, että epäilee miehen piilottavan omaisuuttaan.
Sopimusjaossa, joka tehdään ilman viranomaisia, on omaisuutta myöskin mahdollista piilottaa. Pesänjakaja kuitenkin ongelmallisissa tapauksissa tarkistaa henkilöiden varallisuustilanteen.
Riitaisissa osituksissa on molemmilla mahdollisuus käyttää myös omaa asianajajaa.

yx tavallinen kirjoitti:

Mitä tarkoittaa:
""Toista osapuolta ei siis voi jättää "puille paljaille", paisi tapauksissa missä taloudellinen hyötyminen on ilmeistä.""

Voiko toisen osapuolen jättää "puille paljaille" tapauksissa, missä "taloudellinen hyötyminen on ilmeistä"? Voitko selittää?

Mitä tarkoittaa:
""Miehen omaisuuteen lasketaan kiinteä omaisuus mm. yritykset ja auto, kun taas muu omaisuus lasketaan pankkitileiltä ja säästöistä.""

Siis miehen omaisuus ja "muu omaisuus". Mikä muu omaisuus? Voitko selventää?

Mitä tarkoittaa:
""Epäilen hieman miehen yrityksiä alentaa elatusmaksujen suuruutta piilottamalla rahaa. Suosittelen kuitenkin että vaimo ottaa asian esille osituksessa.""

Alentaa elatusmaksuja? Entäpä alentaa tasinkoa? Suosittelet vaimon ottamaan asian esille osituksessa. Miten? Voitko tarkentaa?

Mitä tarkoittaa:
""Toisin sanoen vaimolla ei ole huolen häivää, koska hänelle taataan elanto myös avioeron jälkeen lailla, (oletan että heillä ei ole avioehtosopimusta?).""

Vaimolla ei ole huolen häivää? Sepä hienoa! Vaimolle taataan elanto myös avioeron jälkeen lailla? Elanto lailla? Tarkoitatko elatusapua, voitko tarkentaa? Ja miten taataan, voisitko kertoa?

Voisitko neuvoa lisää?

Lue lisää

Tapausissa, joissa avioliitto on kestänyt esim. 2 viikkoa, eikä kummallakaan ole avioehtopopimusta, ja toinen osapuoli on huomattavasti varakkaampi, on ositusta mahdolista sovitella. Olisihan kohtuutonta, jos toinen osapuoli menettäisi puolet miljoonaomaisuudestaan vain kahden viikon avioliiton takia.
Ihmisellä on kiinteää omaisuutta, eli taloja, autoja tai vaikka vene. Niiden arvo arvioidaan osituksessa, ja lasketaan siten mukaan. Ihmisellä on myös omaisuutta reaaliarvossaan esim. pankkitilillä, jolloin kyseinen summa lasketaan sellaisenaan mukaan ositukseen.
Avioliittoa voi verrata jonkinlaiseen yritykseen. Tällaisesta lähtökohdasta lähdetään lainsäädännössä. Aviopareilla on yleensä paljon yhteistä omaisuuutta, mutta myös omaa, jotka molemmat ovat yleensä yhteisessä käytössä. Kun tämä yritys sitten hajoaa, oisi kohtuutonta, että ositus tehtäisiin sen mukaan, kuka mitäkin omistaa. On esimerkiksi tilanteita, joissa auto on ostettu yhdessä, mutta omistajaksi on merkitty vain esim. aviomies. Tämän takia osituksessa lähdetään periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vaimo ei jää ilman mitään.

oik.tiet.opisk. kirjoitti:

Lähtökohtana osituksessa on vapaa sopimusmuoto. Ositus voidaan siis laatia osapuolien välisellä sopimuksella ilman mtn viranomaisia, jolloin valmis sopimus viedään maistraattiin. Vaikeissa tai epäselvissä osituksissa, kuten ystäväsi tapauksessa, on suositeltavempaa pyytää ositussopimukselle pesänjakajan vahvistus. Ystäväsi voi hakea pesänjakajan vahvistusta sillä perusteella, että epäilee miehen piilottavan omaisuuttaan.
Sopimusjaossa, joka tehdään ilman viranomaisia, on omaisuutta myöskin mahdollista piilottaa. Pesänjakaja kuitenkin ongelmallisissa tapauksissa tarkistaa henkilöiden varallisuustilanteen.
Riitaisissa osituksissa on molemmilla mahdollisuus käyttää myös omaa asianajajaa.

Lue lisää

//Lähtökohtana osituksessa on vapaa sopimusmuoto. Ositus voidaan siis laatia osapuolien välisellä sopimuksella ilman mtn viranomaisia//

Ositus on vapaasti sovittavissa. Mutta mitähän on "vapaa sopimusmuoto"? Ei mitään. Ositussopimus nimittäin on tehtävä kirjallisesti, päivättävä, allekirjoitettava ja kahden esteettömän todistajan todistettava.

//valmis sopimus viedään maistraattiin//

Ositussopimusta ei yleensä viedä eikä ole tarpeen viedä maistraattiin. Se on syytä viedä maistraattiin silloin, jos sopimuksella on loukattu kolmannen (esim. toisen puolison velkojan) oikeutta.

//Vaikeissa tai epäselvissä osituksissa, kuten ystäväsi tapauksessa, on suositeltavempaa pyytää ositussopimukselle pesänjakajan vahvistus.//

Mitähän tuokin tarkoittanee? Ei siitä "vahvistuksesta" nimittäin ole mitään hyötyä, ainoastaan kuluja. Sen sijaan voi olla syytä hakea pesänjakaja toimittamaan ositus. Tällöin pesänjakaja ratkaisee ne kysymykset, joista asianosaiset eivät pääse sopimukseen.

//Ystäväsi voi hakea pesänjakajan vahvistusta sillä perusteella, että epäilee miehen piilottavan omaisuuttaan. Sopimusjaossa, joka tehdään ilman viranomaisia, on omaisuutta myöskin mahdollista piilottaa. Pesänjakaja kuitenkin ongelmallisissa tapauksissa tarkistaa henkilöiden varallisuustilanteen.//

Ensinnä, pesänjakaja ei ole viranomainen. Hänellä on asemaansa ja lakiin perustuva toimivalta ratkaista osituksen kiistakysymykset, mutta viranomainen hän siis ei ole.

Pesänjakajalla ei ole mahdollisuutta "tarkistaa" henkilöiden varallisuustilannetta. Hän ei saa esimerkiksi pankista puolison tilitietoja.

//Riitaisissa osituksissa on molemmilla mahdollisuus käyttää myös omaa asianajajaa.//

Tässä olet oikeassa. Näin on myös syytä tehdä, ja yleensä tehdäänkin.

oik.tiet.opisk. kirjoitti:

Tapausissa, joissa avioliitto on kestänyt esim. 2 viikkoa, eikä kummallakaan ole avioehtopopimusta, ja toinen osapuoli on huomattavasti varakkaampi, on ositusta mahdolista sovitella. Olisihan kohtuutonta, jos toinen osapuoli menettäisi puolet miljoonaomaisuudestaan vain kahden viikon avioliiton takia.
Ihmisellä on kiinteää omaisuutta, eli taloja, autoja tai vaikka vene. Niiden arvo arvioidaan osituksessa, ja lasketaan siten mukaan. Ihmisellä on myös omaisuutta reaaliarvossaan esim. pankkitilillä, jolloin kyseinen summa lasketaan sellaisenaan mukaan ositukseen.
Avioliittoa voi verrata jonkinlaiseen yritykseen. Tällaisesta lähtökohdasta lähdetään lainsäädännössä. Aviopareilla on yleensä paljon yhteistä omaisuuutta, mutta myös omaa, jotka molemmat ovat yleensä yhteisessä käytössä. Kun tämä yritys sitten hajoaa, oisi kohtuutonta, että ositus tehtäisiin sen mukaan, kuka mitäkin omistaa. On esimerkiksi tilanteita, joissa auto on ostettu yhdessä, mutta omistajaksi on merkitty vain esim. aviomies. Tämän takia osituksessa lähdetään periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vaimo ei jää ilman mitään.

Lue lisää

//Toista osapuolta ei siis voi jättää "puille paljaille", paisi tapauksissa missä taloudellinen hyötyminen on ilmeistä.//

Jaaha, tarkoitit siis osituksen sovittelua. Mutta pelkkä "taloudellinen hyötyminen" ei toki sovitteluun riitä, kyllähän osituksessa nimittäin miltei aina toinen osapuoli taloudellisesti hyötyy saamalla toiselta tasinkoa. Sovittelun edellytys on, että ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

//Ihmisellä on kiinteää omaisuutta, eli taloja, autoja tai vaikka vene.//

Mitähän mahdat tarkoittaa "kiinteällä omaisuudella"? Minun tuntemani oikeustieteellisen terminologian mukaan edellä luettelemistasi vain talot ovat kiinteää omaisuutta. Autot ja veneet ovat irtainta omaisuutta.

//Tämän takia osituksessa lähdetään periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vaimo ei jää ilman mitään.//

Osituksessa ei suinkaan lähdetä "periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta". Osituksessa lähdetään siitä, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avio-oikeutta ole suljettu pois avioehdolla taikka testamentin tai lahjakirjan ehdolla. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti pesän yhteenlasketut nettovarat puolitetaan. Varakkaampi puoliso antaa omastaan köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kumpaisenkin osuus tämän jälkeen on yhtä suuri.

Paljon on oik.tiet.opiskelijalla vielä opiskeltavaa.

Oik.yo valaisi mielestäni pääperiaatteet hyvin
kiperässä tilanteessa olevalle ihmiselle,jol-
la ei ole laisinkaan käsitystä miten asiat ete-
nevät.Eli puille paljaille ei avioerossa joudu
tässä nimenomaisessa tilanteessa.Tämähän oli
käsittääkseni kysyjän pääasiallinen tarkoitus
tietää.
Juridisen eksaktiuden sitten kertoivat nämä
korjaajat.Kuitenkin on olettavaa,että avioero-
prosessissa on muitakin toimijoita kuin nämä
juridiikasta tietämättömät asianomaiset,ja on myös todennäköistä,että tämä juridinen täs-
mällisyys toteutuu nimenomaan tässä prosessissa,
joten ainoastaan ns."oleellisen" kertominen
on tässä tärkeintä.Meidän täytyy luottaa,että
asianajajat ja pesänjakajat hoitavat leiviskän-
sä yllämainittujen säädösten mukaan.
Minusta tämä oik.yo:n toiminta on ainakin
moraalisesti hyvin ansiokasta,sillä edes pää-
periaatteiden tuntemus auttaa hädissään olevaa
pientä ihmistä.
Tietysti huomautetaan,että lain olemus täytyy
tehdä mahdollisimman tarkasti selväksi,ja eksy-
tään väärille jäljille,kun "ositusperiaatteet
käännetään nurin".Tietysti,mutta on selvä,ettei-
vät nämä periaatteet mene nurin,kun ositus sit-
ten tässä nimenomaisessa tapauksessa tehdään.
Juridinen täsmällisyys totetuu kyllä näistä
asiantuntijoista riippumatta,eivätkä he neu-
vonneetkaan tätä kysyjää,vaan oikoivat neuvojaa
Itse työskenetelen työoikeuden saralla (kohta
yli 20 vuotta) ja olen huomannut,että lain
eksakti tuntemus ei ole mitään akuuttihoitoa.

Suuret kiitokset molemmille! Nyt olemme paljon viisaampia.

Tässä ei ole kuin sellainen ongelma, että koska tuttavani ei haluaisi erota (hän on myös jossakin sokkivaiheessa äkillisen eron vuoksi), häntä ei myöskään saa tekemään mitään asioiden hyväksi. Siksi koetan auttaa häntä. Hän odottaa miehensä aloittavan paperisodan jms. Katsotaan, miten asiat etenevät...

Voisit "yx tavallinen" ottaa hieman rennommin. En halua haastaa mitään riitaa, mutta voisit osoittaa hieman kunnioitusta toisten yrityksiin auttaa toisia. Huomaan että et itse ole oikeustieteen opiskelija, koska muuten et noin paljon ehtisi täällä roikkua pilkkuja viilaamassa. On asiatonta ryhtyä moittimaan toisen selostusta, ja sitten kirjoittaa sama juttu itse, mutta toisin sanoin. Myönnän että juttuni ei ollut termillisesti täysin oikea, mutta vain siitä syystä, että halusin kirjoittaa sen selkokielellä.

oik.tiet.opisk. kirjoitti:

Voisit "yx tavallinen" ottaa hieman rennommin. En halua haastaa mitään riitaa, mutta voisit osoittaa hieman kunnioitusta toisten yrityksiin auttaa toisia. Huomaan että et itse ole oikeustieteen opiskelija, koska muuten et noin paljon ehtisi täällä roikkua pilkkuja viilaamassa. On asiatonta ryhtyä moittimaan toisen selostusta, ja sitten kirjoittaa sama juttu itse, mutta toisin sanoin. Myönnän että juttuni ei ollut termillisesti täysin oikea, mutta vain siitä syystä, että halusin kirjoittaa sen selkokielellä.

Lue lisää

Sinä osoitit auttamismieltä, mikä tietysti on kiitettävä ominaisuus. Mutta kun käytät nimimerkkiä oik.tiet.opisk., niin lukija kyllä odottaisi vastauksiltasi jonkinlaisia laatuakin. Niissä oli paljon muunkinlaista oikaisemista kuin vain pilkun viilaamista.

Täällä on silloin tällöin vieraillut nimimerkki Toinen Oikkari, joka on sinuun verrattuna kuin eri planeetalta. Anteeksi vain suorasukaisuuteni.

oik.tiet.opisk. kirjoitti:

Voisit "yx tavallinen" ottaa hieman rennommin. En halua haastaa mitään riitaa, mutta voisit osoittaa hieman kunnioitusta toisten yrityksiin auttaa toisia. Huomaan että et itse ole oikeustieteen opiskelija, koska muuten et noin paljon ehtisi täällä roikkua pilkkuja viilaamassa. On asiatonta ryhtyä moittimaan toisen selostusta, ja sitten kirjoittaa sama juttu itse, mutta toisin sanoin. Myönnän että juttuni ei ollut termillisesti täysin oikea, mutta vain siitä syystä, että halusin kirjoittaa sen selkokielellä.

Lue lisää

Nyt äkkiä sinne perheoikeuden tentin uusintaan, jos se on jo suoritettu.

Oikeustiedettä lukenut ei saa edes kansanomaisesti kirjoittaessaan hukata keskeisiä termejä ja kääntää osituksen periaatteita päälaelleen!!

Ensimmäisen kappaleen luettuani arvasin, että eiköpähän teksti ole Ramilta - ja Ramiltahan se. Ramilta, jolle muutama viikko sitten opetin mm. avioehtopimuksen sisältöä, millainen se voi olla ja millainen se ei voi olla. Varmaan Ramille olisivatkin kelvanneet oik.tiet.opisk:n kaltaiset kesäapulaiset - minulle eivät. Kyllä lain kanssa puuhattaessa eksaktisuus on hyve eikä pilkun viilaamista.

No, opetetaanpa Ramia taas hieman.

Rami:
//Pesänjakaja on oikeutettu saamaan tiedot kumpaisenkin pankkitileistä, hänellähän on oikeuden määräys työhönsä.//

Tässä, Rami, erehdyt. Pesänjakaja ei ilman asianosaisten antamaa nimenomaista valtuutusta saa pankista mitään pankkisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja (vaikka hänellä on oikeuden määräys työhönsä). Asia on niin kuin oik.tiet.opisk:aa oikoessani sanoin. Sen sijaan oikeuden määräämä PESÄNSELVITTÄJÄ saa pankista ja muualtakin haluamansa tiedot. Avioeropesään ei kuitenkaan voida pesänselvittäjää määrätä, vaan ainoastaan kuolinpesään. Joten tietojen saaminen on sen varassa, mitä asianosaiset esittävät.

yx tavallinen kirjoitti:

Ensimmäisen kappaleen luettuani arvasin, että eiköpähän teksti ole Ramilta - ja Ramiltahan se. Ramilta, jolle muutama viikko sitten opetin mm. avioehtopimuksen sisältöä, millainen se voi olla ja millainen se ei voi olla. Varmaan Ramille olisivatkin kelvanneet oik.tiet.opisk:n kaltaiset kesäapulaiset - minulle eivät. Kyllä lain kanssa puuhattaessa eksaktisuus on hyve eikä pilkun viilaamista.

No, opetetaanpa Ramia taas hieman.

Rami:
//Pesänjakaja on oikeutettu saamaan tiedot kumpaisenkin pankkitileistä, hänellähän on oikeuden määräys työhönsä.//

Tässä, Rami, erehdyt. Pesänjakaja ei ilman asianosaisten antamaa nimenomaista valtuutusta saa pankista mitään pankkisalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja (vaikka hänellä on oikeuden määräys työhönsä). Asia on niin kuin oik.tiet.opisk:aa oikoessani sanoin. Sen sijaan oikeuden määräämä PESÄNSELVITTÄJÄ saa pankista ja muualtakin haluamansa tiedot. Avioeropesään ei kuitenkaan voida pesänselvittäjää määrätä, vaan ainoastaan kuolinpesään. Joten tietojen saaminen on sen varassa, mitä asianosaiset esittävät.

Lue lisää

Mielestäni nyt on jo viimeistään eksytty aiheesta, nimittäin tämän keskustelun alkuperäinen ongelma on jo selvitetty, joka oli siis avioero ja omaisuuden ositus. Olen kuitenkin ihan mielenkiinnosta seurannut tätä keskustelua, joka onkin osoittautunut kaikessa monipuolisuudessaan mielenkiintoiseksi...
Olen luonnollisesti samaa mieltä phj:n ja Ramin kanssa siitä, kuinka tärkeätä on lakiasiaoissa esittää asiat kansankielellä. Eksyn hieman taas aiheesta, mutta eikös lakikiekuroiden selvittäminen kansankielelle ole lakimiehien yms. päällimäinen tehtävä? Jos kansa osaisi Suomen lain läpikotaisin, ei kovinkaan monen olisi järkevää opiskella lakia heidän puolestaan.
Lakimiehen ammattia voisi verrata osittain vaikka lääkärin ammattiin; he opiskelevat kauan lääketiedettä ja ryhtyvät sen jälkeen yleensä lääkäreiksi yms. tai tutkijoiksi. Lääkäreinä he neuvovat ihmisille, kuinka heidän tulisi esimerkiksi syödä, että verenpaine laskisi. Tällöinkään he eivät yleensä käytä monimutkaista termisanastoa, koska potilas tuskin ymmärtäisi sitä. Ja siitähän ei olisi mitään hyötyä, koska tärkeintähän on , että potilas itse oivaltaa tilanteen ja tekee verenpaineelle jotain!
Oikeustiedettä itse opiskelevana kuitenkin tiedän, että oikeudelliset termit ovat välttämättömiä kun suoritan tenttejä sun muita tehtäviä. Ne säästävät aikaa ja paperia kun halutaan keskittyä johonkin syvempään asiahaaraan.
Tavalliset ihmiset, myös lääkäritkin, säästävät vaikeasti ymmärrettävän oikeussanaston mielellään lakialan ammattilaisille. He eivät itse yleensä halua tutkia lakia tai yhteiskuntaa, vaan haluavat apua omiin ongelmiinsa. Mielestäni näissä tilanteissa on turhaa lähteä sooloilemaan ja kerskuilemaan lakitermistöllä. Onhan Suomen kansa jo muutenkin tarpeeksi etääntynyt lainsäätäjistä ja lainsäädännöstä; on kuulemman liian vaikeaselkoista ja etäistä...

oik.tiet.opisk. kirjoitti:

Mielestäni nyt on jo viimeistään eksytty aiheesta, nimittäin tämän keskustelun alkuperäinen ongelma on jo selvitetty, joka oli siis avioero ja omaisuuden ositus. Olen kuitenkin ihan mielenkiinnosta seurannut tätä keskustelua, joka onkin osoittautunut kaikessa monipuolisuudessaan mielenkiintoiseksi...
Olen luonnollisesti samaa mieltä phj:n ja Ramin kanssa siitä, kuinka tärkeätä on lakiasiaoissa esittää asiat kansankielellä. Eksyn hieman taas aiheesta, mutta eikös lakikiekuroiden selvittäminen kansankielelle ole lakimiehien yms. päällimäinen tehtävä? Jos kansa osaisi Suomen lain läpikotaisin, ei kovinkaan monen olisi järkevää opiskella lakia heidän puolestaan.
Lakimiehen ammattia voisi verrata osittain vaikka lääkärin ammattiin; he opiskelevat kauan lääketiedettä ja ryhtyvät sen jälkeen yleensä lääkäreiksi yms. tai tutkijoiksi. Lääkäreinä he neuvovat ihmisille, kuinka heidän tulisi esimerkiksi syödä, että verenpaine laskisi. Tällöinkään he eivät yleensä käytä monimutkaista termisanastoa, koska potilas tuskin ymmärtäisi sitä. Ja siitähän ei olisi mitään hyötyä, koska tärkeintähän on , että potilas itse oivaltaa tilanteen ja tekee verenpaineelle jotain!
Oikeustiedettä itse opiskelevana kuitenkin tiedän, että oikeudelliset termit ovat välttämättömiä kun suoritan tenttejä sun muita tehtäviä. Ne säästävät aikaa ja paperia kun halutaan keskittyä johonkin syvempään asiahaaraan.
Tavalliset ihmiset, myös lääkäritkin, säästävät vaikeasti ymmärrettävän oikeussanaston mielellään lakialan ammattilaisille. He eivät itse yleensä halua tutkia lakia tai yhteiskuntaa, vaan haluavat apua omiin ongelmiinsa. Mielestäni näissä tilanteissa on turhaa lähteä sooloilemaan ja kerskuilemaan lakitermistöllä. Onhan Suomen kansa jo muutenkin tarpeeksi etääntynyt lainsäätäjistä ja lainsäädännöstä; on kuulemman liian vaikeaselkoista ja etäistä...

Lue lisää

//Mielestäni nyt on jo viimeistään eksytty aiheesta, nimittäin tämän keskustelun alkuperäinen ongelma on jo selvitetty, joka oli siis avioero ja omaisuuden ositus.//

Ei tämä ole mitään "aiheesta eksymistä". Ei nimittäin keskustelua ole rajattu alkuperäisen kysyjän "antamaan" aiheeseen, vaan keskustelu voi rönsyillä vapaasti sen mukaan, minkälaisia aiheita matkan varrella mukaan tulee. Tämä on aivan normaali ja hyvä menetelmä täällä. Kysymys kun ei ole mistään tenttikysymykseen vastaamisesta.

//Olen luonnollisesti samaa mieltä phj:n ja Ramin kanssa siitä, kuinka tärkeätä on lakiasiaoissa esittää asiat kansankielellä. Eksyn hieman taas aiheesta, mutta eikös lakikiekuroiden selvittäminen kansankielelle ole lakimiehien yms. päällimäinen tehtävä?//

Mitähän se "kansankieli" sinun ja Ramin mielestä oikein mahtaa olla? Minäkin olen sitä mieltä, että asiat on syytä esittää niin, että tavallinen kansakin ne ymmärtää. Mutta auttaako ymmärtämistä se, että asiat väärällä terminologialla sotketaan? Tässä pari esimerkkiä sinun "kansankielestäsi":

//Vaikeissa tai epäselvissä osituksissa, kuten ystäväsi tapauksessa, on suositeltavempaa pyytää ositussopimukselle pesänjakajan vahvistus.//

Selkämpi ilmaisu:
Vaikeissa tai riitaisissa taoauksissa on suositeltavaa antaa omaisuuden ositus pesänjakajan tehtäväksi. Käräjäoikeus määrää pesänjakajan puolison hakemuksesta.

//Ihmisellä on kiinteää omaisuutta, eli taloja, autoja tai vaikka vene.//

Oikea ilmaisu:
On kiinteää omaisuutta, kuten talot, ja irtainta omaisuutta, kuten autot, vene ja käteinen raha.

//Osituksessa lähdetään periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta.//

Oikea ilmaisu:
Osituksessa lähdetään siitä, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avio-oikeutta ole suljettu pois avioehdolla taikka testamentin tai lahjakirjan ehdolla.

Ei se "kansankieli", kuulehan oik.tiet.opisk., oikeuta käyttämään vakiintuneita termejä miten sattuu. Ei epätarkka tai jopa virheellinen ilmaisu voi tehdä asiasta "kansalle" helpommin ymmärrettävää, pikemminkin päin vastoin.

Kyllä asiat voidaan ilmaista samalla kertaa oikein ja ymmärrettävästi.

yx tavallinen kirjoitti:

//Mielestäni nyt on jo viimeistään eksytty aiheesta, nimittäin tämän keskustelun alkuperäinen ongelma on jo selvitetty, joka oli siis avioero ja omaisuuden ositus.//

Ei tämä ole mitään "aiheesta eksymistä". Ei nimittäin keskustelua ole rajattu alkuperäisen kysyjän "antamaan" aiheeseen, vaan keskustelu voi rönsyillä vapaasti sen mukaan, minkälaisia aiheita matkan varrella mukaan tulee. Tämä on aivan normaali ja hyvä menetelmä täällä. Kysymys kun ei ole mistään tenttikysymykseen vastaamisesta.

//Olen luonnollisesti samaa mieltä phj:n ja Ramin kanssa siitä, kuinka tärkeätä on lakiasiaoissa esittää asiat kansankielellä. Eksyn hieman taas aiheesta, mutta eikös lakikiekuroiden selvittäminen kansankielelle ole lakimiehien yms. päällimäinen tehtävä?//

Mitähän se "kansankieli" sinun ja Ramin mielestä oikein mahtaa olla? Minäkin olen sitä mieltä, että asiat on syytä esittää niin, että tavallinen kansakin ne ymmärtää. Mutta auttaako ymmärtämistä se, että asiat väärällä terminologialla sotketaan? Tässä pari esimerkkiä sinun "kansankielestäsi":

//Vaikeissa tai epäselvissä osituksissa, kuten ystäväsi tapauksessa, on suositeltavempaa pyytää ositussopimukselle pesänjakajan vahvistus.//

Selkämpi ilmaisu:
Vaikeissa tai riitaisissa taoauksissa on suositeltavaa antaa omaisuuden ositus pesänjakajan tehtäväksi. Käräjäoikeus määrää pesänjakajan puolison hakemuksesta.

//Ihmisellä on kiinteää omaisuutta, eli taloja, autoja tai vaikka vene.//

Oikea ilmaisu:
On kiinteää omaisuutta, kuten talot, ja irtainta omaisuutta, kuten autot, vene ja käteinen raha.

//Osituksessa lähdetään periaatteesta, jossa kaikki on yhteistä omaisuutta.//

Oikea ilmaisu:
Osituksessa lähdetään siitä, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, ellei avio-oikeutta ole suljettu pois avioehdolla taikka testamentin tai lahjakirjan ehdolla.

Ei se "kansankieli", kuulehan oik.tiet.opisk., oikeuta käyttämään vakiintuneita termejä miten sattuu. Ei epätarkka tai jopa virheellinen ilmaisu voi tehdä asiasta "kansalle" helpommin ymmärrettävää, pikemminkin päin vastoin.

Kyllä asiat voidaan ilmaista samalla kertaa oikein ja ymmärrettävästi.

Lue lisää

Kertokaapas te viisaat opiskelijat, miten ositetaan tapauksessa, jossa omaisuus on molempien nimissä puoliksi, mutta A on sen maksanut. B toisaalta on se, joka kävi töissä ja maksoi elämisen. A haluaa omaisuuden itselleen, kuitteja vastaan. B:llä on myös kuitit elämiskuluista, ei tosin kuin yhden vuoden ruokakaupan kuitit, tallella. A haluaa siis poiketa osituksessa nimiperiaatteesta. Liitto on kestänyt alle 5 vuotta, joka on kai joku haamuraja.

Taalla olisi nyt samanlainen tilanne kuin alkuperaisen viestin kirjoittajalla, nimittain omilla vanhemmillani. (Olen itse jo aikuinen) Aiti on paitsi murheen murtama, myos pakokauhun vallassa siita joutuuko han puille paljaille. Han nimittain luopui tyostaan kun vanhempani vaihtoivat paikkakuntaa isan tyon perassa, ja jai kotiin hoitamaan meita lapsia. Nain ollen elaketta jne. ei todellakaan ole tiedossa paljoa, eika uutta tyota taatustikaan ole kuusikymppiselle helppoa loytaa. Isa on aina ollut jarjettoman pihi rahoistaan. Isalla omaisuutta on melko reippaasti, tileillaan ja rahastoissa. Lisaksi vanhemillani on talo missa asumme, seka kesamokki.Jarjen mukaan ainakin talosta ja kesamokista puolet kuuluisivat aidille. Lakimiesta todellakin lahitulevaisuudessa tarvittaisiin, mutta kustannukset ja palkkiot pelottavat. Onko mitaan suuntaa, viitteita, keskiarvoa sille kuinka paljon avioeroprosessin hoidosta joutuu lakimiehille maksamaan? Aidilla ei varallisuutta siis ole yhtaan, ja mina ja veljeni olemme viela opiskelijoita.

Tytar kirjoitti:

Taalla olisi nyt samanlainen tilanne kuin alkuperaisen viestin kirjoittajalla, nimittain omilla vanhemmillani. (Olen itse jo aikuinen) Aiti on paitsi murheen murtama, myos pakokauhun vallassa siita joutuuko han puille paljaille. Han nimittain luopui tyostaan kun vanhempani vaihtoivat paikkakuntaa isan tyon perassa, ja jai kotiin hoitamaan meita lapsia. Nain ollen elaketta jne. ei todellakaan ole tiedossa paljoa, eika uutta tyota taatustikaan ole kuusikymppiselle helppoa loytaa. Isa on aina ollut jarjettoman pihi rahoistaan. Isalla omaisuutta on melko reippaasti, tileillaan ja rahastoissa. Lisaksi vanhemillani on talo missa asumme, seka kesamokki.Jarjen mukaan ainakin talosta ja kesamokista puolet kuuluisivat aidille. Lakimiesta todellakin lahitulevaisuudessa tarvittaisiin, mutta kustannukset ja palkkiot pelottavat. Onko mitaan suuntaa, viitteita, keskiarvoa sille kuinka paljon avioeroprosessin hoidosta joutuu lakimiehille maksamaan? Aidilla ei varallisuutta siis ole yhtaan, ja mina ja veljeni olemme viela opiskelijoita.

Lue lisää

Kai Suomessa yhteiskunta antaa oikeusapua, jos tarvitsijan varallisuus ei mahdollista asianajajan hankkimista. Olisiko yleinen oikeusaputoimista oikea paikka? Kannattanee selata vähän nettiä. Kyllä netistä löytyy apua ja mihin päin pitäisi kääntyä. Tuohon mitä juristit ottavat on vaikea vastata. Mitä riitaisampi juttu, sen lihavampi palkkio. Ja kannattaa se avioliittolakikin lukea vaikka pari kolme kertaa läpi ja yrittää ymmärtää mitä siinä on. Kyllä ne pääpiirteet sieltä selviää. Lähtökohtaisesti voi kai sanoa, että ilman avioehtoa ja pitkän avioliiton jälkeen omaisuus menee puoliksi, oli se kenen nimissä tahansa. Netistä löytyy yksinkertaistettuja esim. miten ositus ja tasinko muodostuvat. Niitä kun vertaa lakitekstiin jne. niin pitäisi päästä kärryille.