tähän aiheettomien huostaanottojen syyt

Yhtään mitään näköjään. Tiesitkö että Karhu on vaarallinen ihmiselle jos ihminen on pennun ja emon välissä. Mitä tuo pistää miettimäänkään. Että on luonnollista jos lapsdet ovat omilla vanhemmillaan. Luonto on ainut joka on säilyttänyt alkuperäisen elämäntarkoituksen. Ihmiset ovat sotkeneet sen lailla ja säädöksillä.

Hyvänä esimerkkinä aiheettomista huostaanotoista on "erityislapset".

Näillä tarkoitan neurologisista poikkeuksista kärsiviä lapsia mm. asperger, ADHD, dysfasia...
Heidän vaikeudet yleensä korostuvat kouluiässä jolloin valitettavasti syyttävä sormi osoittaa vanhempia.

ADHD ja dysfasia on helpompi tunnistaa kuin asperger. Se valitettavasti usein sotketaan kaltoinkohdeltuun lapseen. Kannattaa googlettaa asperger...

Niin ja pahinta on että assi-lapset monesti "hoidetaan" psykan puolella vaikka he kuuluvat neuron puolelle.

Jos koulussa on ammattinsa osaava erityisopettaja, niin hän kyllä huomaa heti onko "erityislapsesta" kyse vai kaltoinkohdellusta lapsesta.

Tällä hetkellä tilastotiedoissa on huostaanotonperusteina: koulunkäynnin vaikeudet peräti 37% ja vain siksi kun lapselle/lapsille ei olla osattu antaa koulussa oikeita tukimuotoja.

Tukimuodoista: mitä lapsi tekee/hyötyy kodinhoitajasta joka käy kun lapsi on koulussa???
Että se niistä tukimuodoista...

Lopuksi vielä: toinen poikani sai ajoissa dg:n ADHD ja pärjää todella hyvin koulussa oikeilla tukitoimilla, mutta toinen ei...

Ja nämä ovat muuten periytyviä, eikä kotona opittuja.

kun pyytää joltain ulkopuoliselta apua lapsen kanssa selviytymiseen, alkaa aiheeton "huostaanotto"!

Mä sain tukihenkilön, jolla ei ollut lapsia. Hän oli sitä mieltä, ettei lapselle koskaan saa suuttua. Minä nuorena äitinä uskoin ja nielin tuon.
Lapsi otti ylivallan kodissamme.
Siitä seurasi uupuminen ja muita tukitoimia ei tarjottu.

Elikkäs, kaikille nuorille äideille ja isille. Ottakaa yhteys vain ihmisiin, jotka ovat luotettavia.
Jos annatte tällasille tukihenkilöä leikkivälle ääliölle vallan määrätä kodissanne, niin lapsi lähtee niin, että korvissa viuhuu.

TÄMÄ ON AIHEETON HUOSTAANOTTO!!

.... ja lyhyesti: Sosiaalialan opistotasoisen koulutuksen käytyäni työkokemuksen ja elämänkokemukseni vuoksi hain apua sosiaalihuollolta vuonna 2005. Tilanteessa, jossa avioero juuri koettu samassa kuussa, äitinä, jolla 3 alaikäistä lasta.
...... ja elämä jatkui sosiaalihuollon tuella. Sosiaalihuolto muuttui lastensuojeluksi, sillä sosiaalihuollon kertoman mukaan he voivat auttaa perheitä paremmin, jos perhe on lastensuojeluasiakas. Luotin ihmisiin / sosiaaliviranomaisiin.
Tilanne nyt 11/2009: nuorimmaiseni syntyi 2006. Siittäjä jätti heti kuultuaan raskaudestani, vaati aborttia vielä viime hetkillä. Itse koin/koen asian minun kehoni asiaksi. En kuten hän: vain minun olisi pitänyt hoitaa ehkäisy. Puhuimme jopa jälkiehkäisystä "panon" jälkeen (en kaunistele asiaa). Siittäjä meni sakon uhalla dna testeihin, todettiin isäksi. Ei pitänyt poikaansa yhteyttä.
VASTA viime keväänä, kun paljastui, että lastensuojeluviranomaiset olivat hankkineet vuoden 2003 lääkärintodistuksen minusta "todistamaan" minut väsyneeksi hoitamaan nuorimmaistani ja olivat vuosi tolkulla kirjanneet mielivaltaisesti negatiivisia asioita minusta, siittäjästä kasvoi isä. Siinä vaiheessa siittäjä oli parempi kasvattaja kuin minä, joka olin hoitanut raskauteni yksin, hoitanut 2,5 vuotta poikaani kolmea sisarpuolta (joo hei samalle isälle), joka kärsi koliikkia yli yhden ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Elikkä lastensuojeluviranomaiset ottivat poikani luotani seuraavista syistä: heidän kirjaukset ovat todellakin vääriä (esim: sossun mukaan minun veljeni teki polttoitsemurhan lasteni näkiessä tapauksen. Todellisuus: aviomieheni veli teki polttoitsemurhan vain yhden lapseni nähdessä sen)., vanhin tyttäreni 18 v sairastaa syöpää; minä en äitinä kykene häntä hoitamaan, olen ollut sairauden takia pitkään poissa työelämästä. Olen kuulemma kelvoton äidiksi. Ja paskat! Periksi en anna: viranomaisten apu pitää olla apua eikä ihmisyyden tappamista.

erittäin omakohtainen. Pelkät vuosia jatkuneet omavaltaiset lapsen hakemiset sopimalla ohi lähivanhemman koulun tai lapsen kanssa ( kiellot, KO päätökset ei mitään vaikutusta), lastensuojeluilmoitukset etältä ja hänen sukulaisilta).
Sama kaava, väite lapsen huonovointisuudesta kotiolojen takia. Ei eritelty ja sos viranom sanoo, ettei edes epäillä kotioloja. Lapsi on käynyt neurologisissa muissa tutkimuksissa, joiden oireita etä ei tunnusta.
Häirintää ollut kaikista suunnista, viranomaisiin uhataan ja otetaan yhteyttä heti ( hätäkeskukseen esim ellei vastaa esim puhelimeen ; lähestymiskieltoa ei vainoamistapauksissa saa).
Tapaamiset toimineet lähin puolelta, etä tekee ilmoitukset vaikkei tapaamisaika.
Sos. viranom. laittaa kutsun lastensuojeluun. He ilmoittavat ( syistä), ettei heitä kiinnosta. Kaikista muistiinpanot. Kukaan ei lue, eikä ole perehtynyt.
Huostaanotto sijaishuoltoon häiriintyneelle.
Kuulemistilaisuus ja taas uudet ihmiset, sanovat vain " täällä lukee.."
Liikaa kaikki hyvälle kaikkensa antaneelle vanhemmalle. Älkää sitä epäilkö. Lapsi ja hänen tulevaisuutensa huolettaa. Samassa yhteydessä annettiin vielä yhteydenpitokielto. Lapsi ollut koko ikänsä hyvin läheinen ja suhteet edelleen hyvät, en vain näe enkä voi olla enää yhteydessä. Mitä nämä kiireellisen huostaanoton tehneet tietää lapsen terveydestä ja kehityksestä.
Valtaa on sos viranom yli kykynsä.

Erotilanne, joissa toinen vanhempi yrittää mollata entistä kumppaniaan (lapsen vanhempaa) kaikin mahdollisin tavoin ja savustaa hänet lapsen elämästä ulos. Entisestä puolisosta puhutaan negatiivisia asioita viranomaisille jopa valehdellaan. Asiat lopulta kärjistyy ja monimutkaistuu moneltakin eri taholta. Huostaanotto papereihin kirjataan asioita lapsen vanhemmasta jotka eivät vastaa todellisuutta. Sijoitus kuitenkin tehdään ja tästä alkaa toisen vanhemman taistelu lapseensa. Tapaamis oikeuksista, huoltajuus asioista jne. Kestää pitkään ennen kuin ihminen saa kumottoa häntä koskevat VÄÄRÄT syytökset. Virallisia papereita hallinto tai korkeimmasta oikeudesta voi joutua odottamaan. Tässä välissä ehtii tapahtua paljon.

Tukitoimet ovat olleet riittämättömät resurssipulan vuoksi. Koti-käynneillä käyty keskustelemassa ja kartoittamassa perheen tilannetta, vaikka perhe olisi toivonut konkreettista apua asioihin.

mun tuttu muija ei halunnu koskaan lapsia.huus jo 17v ettei tu ikinä tekee niit kusevia äpäriä maailmaan. löyti sitte vihdoin(ihme) ukon joka taas halus perheen. no yllätys yllätys,kuten kaikki tietää, sekopäät sikiää parhaiten,kaks lasta. kumpaakin tää muija hakkas pinnasängystä alkaen. lasten naamoissa oli juovia,mustelmia,mutta aina sai jotai sontaa selitettyy ukolle ja neuvolaan. soitin kaksi kertaa sossulle. ilmoittivat 2vk ennen menoa että tekevät kotikäynnin. no asiathan oli tietty helvetin hyvin! tiedän mitä arki siellä on. lapsia nimitellään vitun homo,vitun idiootti ym.mitä näistä voi tulla?( muija on yh nykysin.mutta asuu salaa jo uuen ukon kanssa ja haaaveilee uutta lasta.jepjep.).kummallakin lapsella on tosi paha dysfasia. muijan ainoa murhe on "vittu jos ne toteaa ettei tää ookka niin sairas,menetän 300e kk".. että näin mennään tänään.

Lastensuojelussa ja huostaanotoissa on kehittämistä edelleen. Toisinaan tehdään huostaanottoja liian aikaisin vaikka tukiverkostoa on, toisinaan monta vuotta liian myöhään. Pitäisi kuitenkin pystyä tarkastelemaan huostaanottoja monista eri näkökulmista ja tehdä yhteistyötä lasten vanhempien ja läheisten kanssa. Miettiä huostaanoton seurauksia ja vaikutuksia pidemmälle tähtäimelle. Mitkä ovat seuraamukset, mitä traumoja lapsi joutuu kokemaan.

Viranomaisten toimintatavoissa on eroja. Aina vanhempi tai lapsi eivät saa asianmukaista kohtelua. On ihmisiä joilla on liian paljon päätösvaltaa asioihin jolloin asiakkaan toiveet ja tarpeet jäävät toissijaiseksi. Joillekkin se on oma-etu, hyöty sijoitetuista lapsista tai hyvä talouden kasvu. Toisten ihmisten tunteilla eikä kärsimyksellä näytä olevan niinkään väliä.

Oravanpyörä on valmis kun kaikki ajattelevat vain omaa etuaan ja toimivat sen mukaan, kykenemättä rakentavaan yhteistyöhön.

Eikö huostaanotto ole laiton jos ihminen on tuomittu jostain rikoksesta ja todetaan myöhemmin syyttömäksi, mutta lapset ovat sijaisperheessä edelleen. En voi ymmärtää syitä joilla joitakin huostaanottoja perustellaan esim.sanomalla että muutokset kuormittavat lasta tai lapsi on kiintynyt sijaisperheeseen jonka vuoksi ei olisi lapsen edun mukaista palauttaa häntä alkuperäiseen kotiinsa. Onko todella tarkoitus että lapsi vieraannutetaan omasta vanhemmastaan ja ympäristöstään? Vaikka alunperin puhutaan vain tilapäisistä ratkaisusta.

Kirjeet eikä harvat, satunnaiset tapaamiset ole minusta oikeaa vuorovaikutusta vaan sen vähättelyä ja mitätöintiä. Mielestäni vanhemmalta tukahdutetaan silloin mahdollisuudet olla lapsen elämässä mukana ja seurata lapsensa kehitystä, iloita päivittäisistä asioista ja olla jakamassa arkea tämän kanssaan. Lapselta mahdollisuus omaan vanhempaansa.

Ajatelkaa kaikkia niitä traumoja, vihan ja surun tunteita joita tälläiset saavat aikaan kun lapsi kasvaa isoksi ja tajuaa tai kuulee jostain että hänellä olisi ollut vanhempi tai vanhemmat (perhe) joka olisi pystynyt huolehtimaan hänestä, mutta sijoitusta on siitäkin huolimatta jatkettu vuosi tolkulla. Sairasta.

Puhumattomuus ei palvele ketään. Luin eilen uutis otsikoita lehdistä ja huomasin jutun nuoren pojan pahoinpitelystä eräässä suomalaisessa lastenkodissa. On järkyttävää jos lapsi tai nuori ei ole turvassa sijaishuollon aikana ja hänen oikeuksia, ihmisarvoa poljetaan mitä kauheimmilla tavoilla. Jotain on pahasti pielessä. En tiedä millaisia "ihmisraunioita" tähän yhteiskuntaan halutaan, mutta tiedän että vastaavat kokemukset jättävät jälkensä ja aiheuttavat pelkoa, ahdistusta, surua ja vihaa muissakin ihmisissä kuin pahuutta kohdanneessa henkilössä.

Miten voimme enää luottaa siihen, että läheisemme on turvassa myös huostaanoton aikana ja että hän saa oikeudenmukaista kohtelua? Kuinka paljon pitää vielä tapahtua ja sattua laittomuuksia sijaishuollossa jotta myös syytteet/tuomiot tekijöillä kovenee?

Odotan, että geenitutkimus ratkaisee vielä muutaman kysymyksen. Olen varma, että se tapahtuu lähimmän 10 vuoden aikana. Sen jälkeen haen geeneihin perustuvan diagnoosin itselleni. Sen yli ei voi tuomari eikä sosiaalityöntekijä eikä sijaisvanhempi humanismilla tai keittiöpsykologialla kävellä. Silloin nostan kanteen siitä, että minut erotettiin vanhemmistani vammani vuoksi.

Huostaanotto on laiton, jos sosiaalitoimikaan ei pysty osoittamaan, että
1) lapsen huolenpidossa ja kasvuolosuhteissa olisi mitään sellaista, joka vaarantaa hänen terveen kehityksensä; tai
2) lapsi ei itsekään vaaranna kehitystään päihteidenkäytöllä, rikoksilla tai millään niihin rinnastettavilla teoilla.

Näin sanoo lastensuojelulaki.
Mutta silti huostaanottoja tehdään noissakin tapauksissa johtuen puuttuvista avohuollon tuista ja viimeisen 20 vuoden aikana yhä enemmän puuttuvien peruspalveluiden takia.

"miksi te niin suu vaahdossa puhutte suurta osaa huostaanotoista laittomiksi? Haluaisin todella ymmärtää teitä".

Outo ja merkillinen kysymyksen asettelu: Minun suusta ei kyllä tule mitään vaahtoa kun halveksin lastensuojelun suoltamaa propagandaa ja sanon sen tällä palstalla.

Vaikutat lässyttävältä perusymmärtäjältä, joka ei ymmärrä puhuttua. Odotat vaan että saat latoa ls:n kurssien opettamaa erityisosaamattomuustietouttasi.

Kuinkahan paljon tännekin niitä laittomuuden perusteita on listattu...

PERUSTUSLAKI on joka maassa lainsäädännön peruspilari. Suomen perustuslaissa luvataan kaikille kansalaisille mm. terveydenhoito, eikä lastenkaan kohdalla mainita, että sen saamiseksi olisi tehtävä huostaanotto.

Ns. hoidollisissa huostaanotoissa rikotaan törkeästi perustuslakia ja sen lisäksi
- terveydenhoitolakia
- usein myös mielenterveyslakia
- tietenkin lastensuojelulakia
- sekä kansainvälisiä lasten oikeuksien sopimuksia, joiden noudattamiseen Suomi on sitoutunut

Edellä oleva lista pätee myös silloin kun kuntien laittomuuksiin menneiden säästöjen takia koulu ei kykene tarjoamaan lapselle perusopetuslain lupaamaa riittävän hyvätasoista erityisopetusta ja sen takia lapsi sijoitetaan johonkin laitoskouluun.

Eli näissä törkeimmissä tapauksissa ei ole kyse edes tukitoimien puutteesta, vaan suoranaisista useiden lakien rikkomuksista.

Meidänkin tapauksessa oli kyse laittomasta huostaanotosta katsoi sitä miltä kannalta ja kenen kannalta tahansa. Myös SOSIAALITYÖNTEKIJÄT pitivät sitä laittomana alusta alkaen. Jos tämä kuulostaa mielestäsi käsittämättömälle, niin et tiedä laittomista huostaanotoista yhtään mitään.

Sen jälkeen listassa tulevat avohuollon tukien puutteen takia tehdyt huostaanotot.
Lehdistössä on vuosien mittaan kirjoitettu paljonkin, miten OIKEAA TUKEA lastensuojelun tarjoaman lumeavun eli perhetyönsijasta olisi esim. äidin ja vauvan unikoulu, käytännön neuvot, ohjeet ja tuki kasvatusongelmiin, perheterapia, sovittelu eroamassa oleville vanhemmille, riittävä taloudellinen tuki, kodinhoitajapalvelut jne.

Näitä ovat vaatineet myös sosiaalityöntekijät ja eri asiantuntijat, eivät nämä ole vain huostaanottovanhempien mielipiteitä, kuten täällä yleensä halutaan ymmärtää. Ls-lain laatijoiden tarkoituksena oli oikein kohdennetulla avohuollon tuella estää huostaanotto, eikä niin tapahdu, kun kaikki ongelmat kattavana ainoana tukena tarjotaan vain ls:n perhetyötä, mikä on laitonta ja naurettavaa monessa tilanteessa.

Kun oikein kohdennettua tukea ei ole tarjottu, on huostaanotto aina laiton.