Tässä ikäluokassa jo voinee kysyä, kun on nähnyt eri siviilisäätyihin kuuluvia ihmisiä:
Miksi jotkut jäävät naimattomiksi?
Pelkästi omasta tahdostaan vai olosuhteiden pakosta?
Onko yksinkertaisesti ylijäämäihimisiä? Monelle naimattomuus on katkera asia, jota mielellään jopa peittelee, korostamalla muille jonkintasoisen mies- tai nais"tuttavan" olemassaoloa. Useimmiten tällöin lienee tosin kyse naisista ja siis miesystävistä.
naimattomuus
toivo
37
2720
Vastaukset
- Yksinäinen nainen
mikä on kun ulkonäössä ei ole vikaa ,ihan ok olen vaalea ja aika pienikin 163 cm ,iloinen olen ja seurallinen . jotain vikaa on ,kun en koskaan kuitekaan olekelvannut kellekkään. No se on ongelma kun en ole uskovaisten joukossa viihtyvä ,enkä ole kapakoissa viihtyvä.
Työssä on paljon ihmisiä ,mutta heille olen vain työkaveri ja ei ole tullut mielleenkään työkaverin kanssa alkaa mihinkään peliin edes .
yksin olen haskaakin osaan pitää ,mutta mikä vika en ymmärrä . Kohtalo varmasti, ja joskus on ikävä tunne, kun toiset kulkee käsikaulaa halaillen ja joskus iltaisin, kun on hiljaista ja niin yksin. on surullista .- ioni
Kyllä siinä parin löytymisessä on kemia hyvin vahvasti mukana.
Itse olen eronnut jo joitakin vuosia sitten ja silloin vakaasti päätin, etten koskaan enää luota yhteenkään mieheen.
Minulla piti olla kaikki hyvät mahdollisuudet omaan, itsenäiseen, ehyeen elämään ilman pelkoa.
Taloudellisestikin tulen nyt paremmin toimeen ilman holtitonta puolisoa.
Niin kuitenkin kävi, että Luoja järjesti elämääni miehen, miehen joka valloitti sydämeni täysin.
Tosin, yhteistalouteen emme ole vielä syöksyneet, vaikka kihloissa olemmekin olleet jo parisen vuotta.
Mikähän ihme siinä miehessä oikein vetää puoleensa, on se kumma juttu.
Monta kertaa päivässä ajatukset karkaavat siihen mieheen, joka päivä soittelemme ja laitamme tekstareita, viikonloput ja vapaat olemme tiiviisti yhdessä ja voimakas haikeus iskee aina kun joudumme erkanemaan toisistamme.
Olen kyllä monesti yrittänyt selvittää itselleni, mistä tämä kaikki johtunee.... ei sitä osaa selittää.
Kyllä siinä täytyy olla jonkinlaista kemiaa...
jokin sähköinen kenttä ihmisessä, mikä vetää vastustamattomasti toista sopivaa puoleensa. - tapani
Koskettava kirjoitus.
Varmaan olet ihan mukavan näköinen etkä ole ihan pienikään. Eí kumppanin löytämiseen tarvitse käydä uskovien parissa eikä baareissa; työtoverit eivät myöskään - yleensä - ole paras mahdollinen lähtökohta, kun on kyse kumppanin löytymisestä vakavaan seurusteluun.
Sinun kohtalosi on nyt tuo, tärkeää on, että olisit tyytyväinen elämään. Kertomuksestasi voi päätellä, että olet kuitenkin elänyt rikasta elämää - ilman kumppania. - nea
Samantapainen tarina.
Ei olla aidanseiväs, mutta ei tynnyrikään, ei kovin kaukana lollo-tyypistäkään.
Työtä on tullut tehtyä, tyhjästä aloitettu, mammonaakin on tullut ja tulee vielä.
Kosmetiikan tuotteiden käyttö on jäänyt vähiin, eivät ole ravintolatkaan kiinnostaneet.
Joskus tulee mieleen ajatus, miltä tuntuisi, jos takan liekkejä olisi mukana pullaa mutustelemassa ja teetä hörppimässä tuollainen kaksilahkeinen ja makuuhuoneessa olisikin vielä toinen vuode.
Kuinka kadehdinkin noita rouvia, jotka puhuvat miehestään ja lapsistaan, joskus vielä esittelevätkin niitä. Minäkin olisin halunnut olla sellainen.
Ei ole ihme, että miehen omistavaa naista arvostetaan enemmän. Ehkä se on perusteltuakin.
- Huikkanen
Semmoista ihmistä joka olisi niin sykähdyttänyt, jotta naimisiin asti. Ja töitäkin tuli paiskittua 20vuotta niin pitkiä päiviä. Ujokin olen ollut ja aloitekyvytön toisen sukupuolen kanssa. Nyt tykkäisin kovasti yhdestä ihmisestä, mutta hän on varattu.
- lady
rukkaset kaikille kosijoille. Aikanaan päätin, että naimisiinhan en mene. Jos joku on kovasti ruvennut tinkaamaan, niin lähtöpassit on saanut. Avoliito käy, ja lapsiakin on.
- mara
lady kirjoitti:
rukkaset kaikille kosijoille. Aikanaan päätin, että naimisiinhan en mene. Jos joku on kovasti ruvennut tinkaamaan, niin lähtöpassit on saanut. Avoliito käy, ja lapsiakin on.
Sääli vain niitä lapsia. Ovat varmaan saaneet kuulla enemmän kuin kerran, kenen lapsia ovat.
- tapani
lady kirjoitti:
rukkaset kaikille kosijoille. Aikanaan päätin, että naimisiinhan en mene. Jos joku on kovasti ruvennut tinkaamaan, niin lähtöpassit on saanut. Avoliito käy, ja lapsiakin on.
Surkuttelen niitä lapsia, jotka joutuvat toteamaan, etteivät äiti ja isä katso suhdettaan niin läheiseksi, että voisivat mennä naimisiin.
Sana "avoliitto" on pelkkää suomen kielen sanaleikkiä, ei se ole mikään liitto, vaan yhteiselämää. Muunkielisistä vastineista sen näkee. Typerä sana muutenkin.
- Omasta tahdosta yksin
Ei uskoisi että v 2003 on vielä noin sisäänlämpäviä mielipiteitä yksinelävistä ihmisistä.
Kirjoitat: "Monelle naimattomuus on katkera asia, jota mielellään jopa peittelee, korostamalla muille jonkintasoisen (mitä tarkoitat?) mies- tai nais"tuttavan" olemassaoloa."
Et kai tosissasi luule, että yksinelävät ihmiset ovat katkeria? Tarkoitatko myös, että yksielävillä ihmisillä ei saisi olla ystäviä, ne ovat mielestäsi vaan peittelemässä yksinäisyyttä? Ja mitä tarkoitat "jonkintasoisella" tuttavalla?
Luulen, että suurin osa yksinäisistä 55 ihmisistä ovat vapaaehtoisesti yksin tai ovat leskiä.
Luultavasti yksineläjistä suurin osa on naisia.
Miksi? Arvelisin, että kun nainen esim. erottuaan huomaa, mikä paratiisi hänellä onkaan, niin ei hän hevillä uutta passattavaa ja riesaa itselleen hanki.
Ja jos hankkii, niin eiköhän monta kertaa langeta juuri ympäristön ennakkoluuloihin: minussa on jotakin vikaa jos haluan olla yksin, siispä minun on saatava mies/vaimo että olen "normaali" ja saan ympäristön hyväksymisen.
Ei se parisuhde tee ihmistä onnelliseksi. Sen näkee näilläkin palstoilla kuinka puolisoja haukutaan ja halveksitaan, eikä anneta toiselle minkäänlaista ihmisarvoa.
Paljon tapahtuisi edistystä jos opittaisiin arvostamaan ihmisiä pelkästään ihmisinä.- toivo
Ei yksinolemisessa sinänsä vikaa ole.
Kyse on nyt siitä, että on moni yksineläjä, joka kokee, että siinä tai oikeastaan hänessä on vika, kun ei ole kenellekään kelvannut.
Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät vanhatpiiat? - Omasta tahdosta yksin
toivo kirjoitti:
Ei yksinolemisessa sinänsä vikaa ole.
Kyse on nyt siitä, että on moni yksineläjä, joka kokee, että siinä tai oikeastaan hänessä on vika, kun ei ole kenellekään kelvannut.
Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät vanhatpiiat?Kysyt:
"Miksi jotkut jäävät naimattomiksi?"
Niin, miksi ihmiset menevät naimisiin tai elävät avoparina? Käytät sanaa "jäävät" naimattomiksi, aivan kuin sinulla olisi selvä käsitys siitä että kysymyksessä on todella ihminen joka on "jätetty" eikä sellainen joka valitsee yksineläjän osan.
Sitten sanot:
"Ei yksinolemisessa sinänsä vikaa ole.
Kyse on nyt siitä, että on moni yksineläjä, joka kokee, että siinä tai oikeastaan hänessä on vika, kun ei ole kenellekään kelvannut."
Sanot myös:
"Pelkästi omasta tahdostaan vai olosuhteiden pakosta?"
Vaikutelmaksi jää että yksineläjä ei ole normaali ihminen, jos hän "ei kenellekään kelpaa".
Heti tuossa alempana on vastaus, mistä käy ilmi että kosijoita olisi ollut, mutta kun ei omaisille kelvannut. Jopa puolison valinnassa oli oltava ennen vanhaan korvat höröllä. Puolisoa ei valittu itselle vaan suvulle.
Näin ei suinkaan tarvitse olla enää tänä päivänä!
Monien onnettomien avioliittojen pelästyttämänä päättää moni nuori ihminen jo hyvissä ajoin pysyä sinkkuna.
Kysyt:
"Onko yksinkertaisesti ylijäämäihimisiä? Monelle naimattomuus on katkera asia, jota mielellään jopa peittelee, korostamalla muille jonkintasoisen mies- tai nais"tuttavan" olemassaoloa. Useimmiten tällöin lienee tosin
kyse naisista ja siis miesystävistä."
Tästä käy ilmi halventavat käsityksesi yksineläjästä, eritoten naisista! Minkälainen on "jonkintasoinen" miesystävä? En usko että "sinuntasoisesi" mies nykyajan naisille kelpaisi!
Lopuksi toteat:
"Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät vanhatpiiat?"
Minäkin voisin todeta:
Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät ukkomiehet? - jätkämies
Omasta tahdosta yksin kirjoitti:
Kysyt:
"Miksi jotkut jäävät naimattomiksi?"
Niin, miksi ihmiset menevät naimisiin tai elävät avoparina? Käytät sanaa "jäävät" naimattomiksi, aivan kuin sinulla olisi selvä käsitys siitä että kysymyksessä on todella ihminen joka on "jätetty" eikä sellainen joka valitsee yksineläjän osan.
Sitten sanot:
"Ei yksinolemisessa sinänsä vikaa ole.
Kyse on nyt siitä, että on moni yksineläjä, joka kokee, että siinä tai oikeastaan hänessä on vika, kun ei ole kenellekään kelvannut."
Sanot myös:
"Pelkästi omasta tahdostaan vai olosuhteiden pakosta?"
Vaikutelmaksi jää että yksineläjä ei ole normaali ihminen, jos hän "ei kenellekään kelpaa".
Heti tuossa alempana on vastaus, mistä käy ilmi että kosijoita olisi ollut, mutta kun ei omaisille kelvannut. Jopa puolison valinnassa oli oltava ennen vanhaan korvat höröllä. Puolisoa ei valittu itselle vaan suvulle.
Näin ei suinkaan tarvitse olla enää tänä päivänä!
Monien onnettomien avioliittojen pelästyttämänä päättää moni nuori ihminen jo hyvissä ajoin pysyä sinkkuna.
Kysyt:
"Onko yksinkertaisesti ylijäämäihimisiä? Monelle naimattomuus on katkera asia, jota mielellään jopa peittelee, korostamalla muille jonkintasoisen mies- tai nais"tuttavan" olemassaoloa. Useimmiten tällöin lienee tosin
kyse naisista ja siis miesystävistä."
Tästä käy ilmi halventavat käsityksesi yksineläjästä, eritoten naisista! Minkälainen on "jonkintasoinen" miesystävä? En usko että "sinuntasoisesi" mies nykyajan naisille kelpaisi!
Lopuksi toteat:
"Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät vanhatpiiat?"
Minäkin voisin todeta:
Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät ukkomiehet?Siinä kyllä kalikka tuntuu osuneen ...
Tulipa heti havainnollinen esimerkki. - Jätkänainen
jätkämies kirjoitti:
Siinä kyllä kalikka tuntuu osuneen ...
Tulipa heti havainnollinen esimerkki.tarvitsevat napakan vastauksen!
- Omasta tahdosta yksin
Jätkänainen kirjoitti:
tarvitsevat napakan vastauksen!
itse voinut paremmin sanoa! Kärttyisät äijät nippuun ja roviolle!
- ben
Omasta tahdosta yksin kirjoitti:
Kysyt:
"Miksi jotkut jäävät naimattomiksi?"
Niin, miksi ihmiset menevät naimisiin tai elävät avoparina? Käytät sanaa "jäävät" naimattomiksi, aivan kuin sinulla olisi selvä käsitys siitä että kysymyksessä on todella ihminen joka on "jätetty" eikä sellainen joka valitsee yksineläjän osan.
Sitten sanot:
"Ei yksinolemisessa sinänsä vikaa ole.
Kyse on nyt siitä, että on moni yksineläjä, joka kokee, että siinä tai oikeastaan hänessä on vika, kun ei ole kenellekään kelvannut."
Sanot myös:
"Pelkästi omasta tahdostaan vai olosuhteiden pakosta?"
Vaikutelmaksi jää että yksineläjä ei ole normaali ihminen, jos hän "ei kenellekään kelpaa".
Heti tuossa alempana on vastaus, mistä käy ilmi että kosijoita olisi ollut, mutta kun ei omaisille kelvannut. Jopa puolison valinnassa oli oltava ennen vanhaan korvat höröllä. Puolisoa ei valittu itselle vaan suvulle.
Näin ei suinkaan tarvitse olla enää tänä päivänä!
Monien onnettomien avioliittojen pelästyttämänä päättää moni nuori ihminen jo hyvissä ajoin pysyä sinkkuna.
Kysyt:
"Onko yksinkertaisesti ylijäämäihimisiä? Monelle naimattomuus on katkera asia, jota mielellään jopa peittelee, korostamalla muille jonkintasoisen mies- tai nais"tuttavan" olemassaoloa. Useimmiten tällöin lienee tosin
kyse naisista ja siis miesystävistä."
Tästä käy ilmi halventavat käsityksesi yksineläjästä, eritoten naisista! Minkälainen on "jonkintasoinen" miesystävä? En usko että "sinuntasoisesi" mies nykyajan naisille kelpaisi!
Lopuksi toteat:
"Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät vanhatpiiat?"
Minäkin voisin todeta:
Keitä ovatkaan ne tutut kärttyisät ukkomiehet?Ei tietenkään yleistää voi.
Vastaan on tullut monta vanhaapiikaa, jotka ovat iloisia, viehättäviä ja naisellisia, ja joista voi vain ihmetellä, miksi yksikään mies ei ole ainakaan vakavasti takertunut mukaan. - Ylijäämäpoika
Olen minäkin muutaman tuollaisen vanhanpiian joskus huomannut. En vain osaa alkaa juttusille... Hattua heille nostaisin jos minulla sellainen olisi...
- Oma tapaukseni
Olin kuuliaianen tyttö,joka varoi huonoa seuraa.
Odotti aikansa sitä kosija,jonka vanhemmat ja sisarukset ja isovanhemmat ja tädit ja sedät hyväksyisivät.Muu ei tullut kysymykseenkään.
Kukaan ei ollut tarpeeksi hyvä,heidän mielestään.
Vanhemmille ja sisaruksille sopi hyvin se,että minä huolehdin vanhoista sukulaisistamme,koska
olin ja olen kiltti luonteeltani.Aika on mennyt ohi.En rohkene enää itseäni kenellekään tarjota.
En sitä enää vuosiin ole halunnutkaan enkä nuorempana kehdannut haluta.Mieleni on ihan hyvä,kun olen tuottanut iloa ja hyötyä ja vanhempani ovat tyytyväisiä.Ihan tarpeeksi olen saanut muiden rakkauksia seurata sivusta.Ei ole kovin hääviltä vaikuttanut.Vilkasta ja tyytyväistä on elämäni silti ollut.- Omasta tahdosta yksin
kaikki ihmiset ovat jossakin mielessä yksin.
Yksinäisyyden tunne saattaa vallata mielen suuressakin seurassa, kun taas yksin ollessa ei sellaista tunnetta koe.
Jos katselee tyypillisiä suomalaisia aviopareja, jotka ovat hampaat irvessä eläneet kauan saman katon alla, eivätkä pysty edes puhumaan asioista toisilleen, niin eikö se ole yksinäisyyttä jos mikä?
Minusta ainakin olisi kauheata tuntea olevani yksin toisen ihmisen lähellä. On parempi hyväksyä yksinäisyys kun on todella yksin.
Kyllä monet pitkät avioliitot ovat vaan valheellisia kulisseja, ei mitään muuta.
Ja vaikka haluttaisiin erota, niin jostakin kumman syystä näytetään pelkäävän yksinolemista, aivan kuin se olisi tauti! Vai onko se tuollaisten monisatavuotisten ennakkoluulojen, niinkuin tämänkin keskustelun avaaja toi ilmi, ettei uskalleta siirtyä "alempaan kastiin"? - Anu
Omasta tahdosta yksin kirjoitti:
kaikki ihmiset ovat jossakin mielessä yksin.
Yksinäisyyden tunne saattaa vallata mielen suuressakin seurassa, kun taas yksin ollessa ei sellaista tunnetta koe.
Jos katselee tyypillisiä suomalaisia aviopareja, jotka ovat hampaat irvessä eläneet kauan saman katon alla, eivätkä pysty edes puhumaan asioista toisilleen, niin eikö se ole yksinäisyyttä jos mikä?
Minusta ainakin olisi kauheata tuntea olevani yksin toisen ihmisen lähellä. On parempi hyväksyä yksinäisyys kun on todella yksin.
Kyllä monet pitkät avioliitot ovat vaan valheellisia kulisseja, ei mitään muuta.
Ja vaikka haluttaisiin erota, niin jostakin kumman syystä näytetään pelkäävän yksinolemista, aivan kuin se olisi tauti! Vai onko se tuollaisten monisatavuotisten ennakkoluulojen, niinkuin tämänkin keskustelun avaaja toi ilmi, ettei uskalleta siirtyä "alempaan kastiin"?Olen yksin vaan en ole yksinäinen,viihdyn hyvin itseni seurassa aina jonkun aikaa,mutta kun ystävät tulevat käymään on taas hyvä olla,ja kun he lähtevät niin hyvänolon tunne jatkuu,nyt sen vuoksi että viihdyn taas itseni seurassa itekseni.
Ei avioliitto ole oikea liitto silloin jos siinä pitää yksinäisyyttä tuntea.Luin juuri tämänpäivän lehdestä 60 vuotis onnittelut hääparille,kyllä siinä ajassa ehtii varmaan tulla toisensa tuntemaan,jos 60 vuotta avioliitto kestää en voi muuta sanoa että se on rakkautta oikein isolla R:llä.Ei sitä sotaakaan niin kauaa kestäisi.
Kyllä valtavassa ihmispaljoudessakin tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi,vaikka olisi siinä sitten tuttujakin mukana.Pitää vain ydittää sopeutua. - J. Boterro
Anu kirjoitti:
Olen yksin vaan en ole yksinäinen,viihdyn hyvin itseni seurassa aina jonkun aikaa,mutta kun ystävät tulevat käymään on taas hyvä olla,ja kun he lähtevät niin hyvänolon tunne jatkuu,nyt sen vuoksi että viihdyn taas itseni seurassa itekseni.
Ei avioliitto ole oikea liitto silloin jos siinä pitää yksinäisyyttä tuntea.Luin juuri tämänpäivän lehdestä 60 vuotis onnittelut hääparille,kyllä siinä ajassa ehtii varmaan tulla toisensa tuntemaan,jos 60 vuotta avioliitto kestää en voi muuta sanoa että se on rakkautta oikein isolla R:llä.Ei sitä sotaakaan niin kauaa kestäisi.
Kyllä valtavassa ihmispaljoudessakin tuntee itsensä hyvin yksinäiseksi,vaikka olisi siinä sitten tuttujakin mukana.Pitää vain ydittää sopeutua.Jospa se monikin avioliitto onkin ihan vaan tottumusta ja kaavoihinsa kangistumista? Rakkautta tai ei, mutta naimisissa ollaan kun on kerran aikoinaan menty, arkea eletty, lapsia tullut ja ne kasvatettu sen kummemmin pohtimatta rakastaako vai ei. Sitten kun ollaan taas kaksin, niin mitä sitä sen kummemmin enää purkamaan ja kerimään kun on toisiinsa totuttu.
Minun vanhemmat olivat naimisissa 50 vuotta, äiti ainakin sillointällöin myönsi että siinä ja siinä on ollut, että on isän kanssa jaksanut. Minun näkökulmasta isä ei ollut mitenkään pahaluontoinen, joskus veti pään täyteen ja joskus murjotti tyhjästä. - Katri
J. Boterro kirjoitti:
Jospa se monikin avioliitto onkin ihan vaan tottumusta ja kaavoihinsa kangistumista? Rakkautta tai ei, mutta naimisissa ollaan kun on kerran aikoinaan menty, arkea eletty, lapsia tullut ja ne kasvatettu sen kummemmin pohtimatta rakastaako vai ei. Sitten kun ollaan taas kaksin, niin mitä sitä sen kummemmin enää purkamaan ja kerimään kun on toisiinsa totuttu.
Minun vanhemmat olivat naimisissa 50 vuotta, äiti ainakin sillointällöin myönsi että siinä ja siinä on ollut, että on isän kanssa jaksanut. Minun näkökulmasta isä ei ollut mitenkään pahaluontoinen, joskus veti pään täyteen ja joskus murjotti tyhjästä.Tuttuja tuntoja, koskettavia tarinoita..
Minäkin nuorena haaveilin hyvästä miehestä, monista lapsista. Ei ole miestä ja eipä sitten lapsiakaan. Pysähtyy miettimään minne se elämä hurahti niin nopeasti? Aikaisemmin aina ajatteli, että onhan sitä aikaa. Minäkin kuuntelin nuorena vanhempien neuvoja, tai en uskaltanut tehdä heitä vastaan, kun eivät pitäneet vävykokelaista.
Olihan niita kavereita myöhemminkin, mutta ei sellaista , jonka kanssa olisi halunnut koko loppuelämäänsä viettää.
Nyt kun on hyvä olla yksin, uskoisin, että olisi aika helppo olla myös todella läheisen ihmisen kanssa. Osaisi antaa tilaa myös toiselle. Ei vaan näy ketään lähipiirissä, joka kiinnostaisi. - Krisse
Katri kirjoitti:
Tuttuja tuntoja, koskettavia tarinoita..
Minäkin nuorena haaveilin hyvästä miehestä, monista lapsista. Ei ole miestä ja eipä sitten lapsiakaan. Pysähtyy miettimään minne se elämä hurahti niin nopeasti? Aikaisemmin aina ajatteli, että onhan sitä aikaa. Minäkin kuuntelin nuorena vanhempien neuvoja, tai en uskaltanut tehdä heitä vastaan, kun eivät pitäneet vävykokelaista.
Olihan niita kavereita myöhemminkin, mutta ei sellaista , jonka kanssa olisi halunnut koko loppuelämäänsä viettää.
Nyt kun on hyvä olla yksin, uskoisin, että olisi aika helppo olla myös todella läheisen ihmisen kanssa. Osaisi antaa tilaa myös toiselle. Ei vaan näy ketään lähipiirissä, joka kiinnostaisi.tietää eli parempi yksin, kuin kaksin yksin!
Opettelin eli uskalsin vasta melkein kuuskymppisenä alkaa asua yksin, siis asua, ei elää, koska elämääni kuuluu paljon läheisiä ihmisiä nykyäänkin! Tätä vapautta en vaihtaisi enää muuhun! - stefan
Omasta tahdosta yksin kirjoitti:
kaikki ihmiset ovat jossakin mielessä yksin.
Yksinäisyyden tunne saattaa vallata mielen suuressakin seurassa, kun taas yksin ollessa ei sellaista tunnetta koe.
Jos katselee tyypillisiä suomalaisia aviopareja, jotka ovat hampaat irvessä eläneet kauan saman katon alla, eivätkä pysty edes puhumaan asioista toisilleen, niin eikö se ole yksinäisyyttä jos mikä?
Minusta ainakin olisi kauheata tuntea olevani yksin toisen ihmisen lähellä. On parempi hyväksyä yksinäisyys kun on todella yksin.
Kyllä monet pitkät avioliitot ovat vaan valheellisia kulisseja, ei mitään muuta.
Ja vaikka haluttaisiin erota, niin jostakin kumman syystä näytetään pelkäävän yksinolemista, aivan kuin se olisi tauti! Vai onko se tuollaisten monisatavuotisten ennakkoluulojen, niinkuin tämänkin keskustelun avaaja toi ilmi, ettei uskalleta siirtyä "alempaan kastiin"?Johtuu siitä, että avioliitossa ihminen on tottunut olemaan kaksin ja pelkää yksin jäämistä. Puhutaankin yksin jäämisestä, ei yksin pääsemisestä.
Voihan avioliitto olla kulissinomainen, mutta missä mielessä se olisi huonompi ratkaisu kuin yksineläminen?
Useimmiten naimattomat kadehtivat naimisissa olevia, mutta läheskään jokainen sitä ei uskalla tunnustaa. Kadehtijat ovat yleensä naissukupuolen edustajat yhtä hyvin kuin tähän keskusteluun osallistuvat.
Sen oikean kohtaaminen on yleensä kohtalon oikku. Puolison haussa pitää suurelta osin paikkansa: etsivä ei löydä mutta hakevalle tulee vastaan. - Historiallinen.totuus
Ennen olikin tapana, että yksi lapsista (tytöistä) jätettiinkin naittamatta siksi, että hän hoiti vanhukset hautaan. Perheellisethän ei sitä tee. Vieläkään!
Avioliitto muistuttaa piiritettyä linnoitusta: Ulkona olevat haluavat sisään ja sisällä olevat ulos.
- Ou´uu
No jos vaik asuu lapissa tai muualla korvessa, jossa ei ole vastakkaista sukupuolta kymmenien kilometrien säteellä, eikä ikinä liiku itse missään missä olisi muita ihmisiä, niin yksineläjäksi ja naimattomaksi jää.
Tai omaa kapea-alaisen ajattelutavan ja maailmankatsomuksen, kuka sellaisen jumiskon kanssa jaksaa alkaa tutustumaan.
Tai ei osaa nykyaikana pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniasta, ei käy parturissa eikä välitä ulkonäöstään. Kyllä naiset karttaa semmoista. - XLUljas
Kun olin nuori, haaveilin avioliitosta ja tytöstä joka olisi kilti, koskematon ja koulutettu. Sellaisen löysinkin ja kuitenkin epäonnistuin. Luulin että vika oli siinä naisessa. Myöhemmin tapasin toisenlaisen naisen, ei ollut kiltti ei koskematon, mutta jälleen epäonnistuin. Mitenkäs nyt.Kaksi kertaa epäonnistunut raamikas uljas, kunnollinen mies ja ikää kin kertyy. Naisia olisi kyllä tarjolla, mutta pelottaa. Jos nainen on eronnut, niin miksi ? Jos ei koskaan ole ollutkaan naimisissa, niin joku vikahan siinä on ? Entäs lesket. Elävät entisissä miehissään ?
Kyllä se kynnys kasvaa. Kaipa minä silti vielä toivon, mutta en minä tämmöstä vanhaa mummoa huoli.
Niin että siinä niitä syitä miehillekkin.- stefan
Kyllä kynnys kasvaa.
Lohdutukseksesi sinulle on sanottava, että viidenkympin kieppeessä ja vähän sen yli on paljon kumppania etsiviä naisia.
Sinun asemassasi miehet ovat vähemmistössä.
Sinulla on siis ollut kovin moraaliltaan vastakkaiset kumppanit.
Ehkä nyt osaat vältää niitä tilanteita, joihin näiden kahden kanssa jouduit. Miksipä et yrittäisi vielä? - yx tässä
stefan kirjoitti:
Kyllä kynnys kasvaa.
Lohdutukseksesi sinulle on sanottava, että viidenkympin kieppeessä ja vähän sen yli on paljon kumppania etsiviä naisia.
Sinun asemassasi miehet ovat vähemmistössä.
Sinulla on siis ollut kovin moraaliltaan vastakkaiset kumppanit.
Ehkä nyt osaat vältää niitä tilanteita, joihin näiden kahden kanssa jouduit. Miksipä et yrittäisi vielä?...ja olisi ihana, jos löytyisi oma rakas.
- ulriikka
yx tässä kirjoitti:
...ja olisi ihana, jos löytyisi oma rakas.
olen ollut noin 4 vuotta yksin. ja sitä ennän 20 v
hyvässä parisuhteessa. Ja kun tämän menetin niin luulin, että kaikki on loppu.
ei yksin ole mukava olla. olisi todella ihanaa jos
vielä tässä iässä 50 löytyisi todellinen mies.
mies joa palvoisi minua ja minä myös häntä. Mistähän sellainen löytyisi. - Loppusuoralla
Eipä ole ihme että mies lähti, kun palvontaa vaadit!
Minulle kelpaisi ihan vain tavallinen nainen. Sopivan kokoinen, ikäinen eikä liian känttyräluonteinen. Vaan kun ei tällaista ole enää vapaana, niin yksin on taivallettava tämä loppumatkakin.
- bebexcv
Kyllä niitä ylijäämäihmisiä on, varsinkin miehiä. Suomessa syntyy jokaista 100 tyttöä kohti 105 poikaa. Eli jokaisessa ikäluokassa on 1500 ylijäämämiestä, vaikka jokainen nainen menisi naimisiin. Esim. 20-50v ylijäämämiehiä on n. 45 000. sukupuolijakauman vääristymä korjautuu vasta eläkeiässä, miesten kuollessa naisia nuorempana.
- Ylijäämäksisinäkintulet
Uskomatonta että ihminen on "ylijäämä" jos ei ole naimapaperia hankkinut, siis pelkkä naimapaperittomuus tekee ylijäämän.
Kaikille sillä paperilla ei ole mitään merkitystä tai tarvetta.
Erot tulevat niin kalliiksi ettei kaikkien kannata virallistaa suhdetta vaikka olisi avioehdot niin siltikin. Puolison elatusvelvollisuus avioliitossa voi olla este monille ja onhan se jo avoliitossakin. Pienituloiselle olisi raskasta elättää työttömäksi joutunut puolisko jolloin yhteiset tulot ylittää just sen ettei saa asumistukia eikä sossusta se työtön mitään asumiskuluja tai sairauskuluja jotenka jää kaikki sen pienituloisen maksettavaksi.
Monet ovat moneen kertaan eronneita ja lapsia voi olla jo kolmenkin eri kumppanin kanssa ja lopuksi kaikki ovat "ylijäämiä", usko tai älä. - muuta.sinne
Ei pidä paikkaansa tuo, että miehiä olisi enemmän kuin naisia vielä 5-kymppisissä.
Poikalapsia syntyy enemmän kuin tyttöjä, mutta ero kutistuu jo nuorukaisiässä, kun poikien ja nuorten miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten. Joutuvat useammin onnettomuuksiin, siinä suurin syy.
Varsinkin kaupungeissa on yleisesti naisenemmistö. Maaseudulla ilmeisesti miehiä on sitten ylijäämäisesti. - Muutin.jo
muuta.sinne kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa tuo, että miehiä olisi enemmän kuin naisia vielä 5-kymppisissä.
Poikalapsia syntyy enemmän kuin tyttöjä, mutta ero kutistuu jo nuorukaisiässä, kun poikien ja nuorten miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten. Joutuvat useammin onnettomuuksiin, siinä suurin syy.
Varsinkin kaupungeissa on yleisesti naisenemmistö. Maaseudulla ilmeisesti miehiä on sitten ylijäämäisesti.No miksi minulle sitten ei ole vastakappaletta löytynyt jos naisia on enemmän kuin miehiä? Ja varsinkin kaupungissa, tässäkin noin 200 000 asukasta?
Eikä tämä avioitumattomuus ole oma valinta. Totta kyllä sekin, etten ole osannut tarttua aikanaan tilaisuuteen. Nyt en missään sopivia ehdokkaita edes tapaa kun en missään käy. Ei ole käyntipaikkoja. Juottolat ei kiinnosta eikä ne naiset, jotka niissä luuhaa. Kansalaisopistossa en enää mitään opi, joten sekin jäi pois.
- Entinen.naimaton
Naimattomaksi luulin minäkin jääväni, mutta jo 36-vuotiaana sain opetella naimaan. Muuan kauppiaan rouva halusi avioeron miehestään ja antoi minun naida joitakin kymmeniä kertoja. Sitten avioero-oikeudenkäyntiin todistajaksi. Siihen aikaan avioeron sai vain raastuvassa ja syyllinen piti selvittää. Rouva teki itsensä syylliseksi saadakseen eron.
Sittemmin olen muutaman muunkin (en monen!) kanssa saanut naida, mutta kyllä tuon kauppiaan rouvan eväät ehdottomasti parasta oli, vaikka reppu olikin ruma. Ja aina valmis!
Nyt on viimeisestä nainnista jo paljon vuosia vierähtänyt ja epäilen tulleeni jo impoksi.
Kumma muuten, miten tällaistakin asiaa kysellään, mutta vastasinpa siihen mitä kysyttiin. Kaikki se näkyy joitakin kiinnostavan. - Pääkauungissa
ja pääkaupunkiseudulla ASUNTO on liian kallis, .... ei ole varaa.
Täytyy liikkua ei se vasta puoli kotiin tule.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381620Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61341Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11285- 91279
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p421267Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,41253Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis01234Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11210Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21170Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta11146