kokemuksia kysellään...???
TAPAAMISET KUN LAPSI ON TÄYTTÄNYT 12 VUOTTA
Yleinen harhakäsitys on että tapaamiset loppuvat AINA kokonaan jos lapsi niin sanoo - tahtovansa.
Asia ei todellakaan ole näin yksioikoinen
Asiassa on merkitystä myös sillä miten tappamiset ovat sujuneet ennen 12-vuotis syntymäpäivää; onko lapsi oikeasti viihtynyt tapaamisilla ja onko ne olleet aiemmin lapsen tahdon tai toiveiden vastaisia.
Näissä tapauksissa ei ole uskottavaa yleisen elämänkokemuksen mukaan, että lapsen koko ajatusmaailma sekä suhtautuminen isäänsä olisi muuttunut ”yhdessä yössä” hänen täytettyään 12- vuotta.
Usein toinen vanhemmista on asiattomasti vaikuttanut lapsen mielipiteeseen sekä lapsen käyttäytymiseen, tavalla, joka ei ole lapsen edun mukaista ja aikaansaanut tilanteen, jossa sovitun mukaiset tapaamiset eivät toteudu.
Kun laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta edellyttää AINA lähivanhemmalta tapaamisten myötävaikuttamista, on selvää, ettei sellainen vanhempi joka manipuloi lasta täytä lähivanhemmalle asetettuja vastuita.
Mikäli lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset ovat sujuneet ennen 12-vuotis syntymäpäivää tulee harkittavaksi, onko lapsen tahto tapaamisten suhteen oikeasti muuttunut, mikäli nyt esitetään ettei lapsi tahdo tapaamisia.
Tällöin lapsen tahto ei ole yhteneväinen hänen käytöksensä kanssa- vaan lapsi käyttäytyy siten kuin toinen vanhemmista häntä painostaa käyttäytymään.
Merkitystä on myös onko ao. lapsen ja tapaamisten osalta lastensuojeluhistoriaa, eli merkintöjä lastensuojeluviranomaisilla tai muilla viranomaisilla / tahoilla.
Kun katsotaan, että tapaamiset eivät toteudu nimenomaan vanhemmasta johtuvista syistä ja menettelystä, tulee asiassa määrätä hänelle uhkasakko, jotta tapaamiset toteutuisivat jatkossa.
Lapsen omasta tahdosta / omasta halukkuudesta tapaamisiin / lapsen etu
Asiaa on oikeuskäytännössä selvitetty mm KKO 2004:118 sekä 2008: 69 sekä HE 224/1982 vp s. 6
Todetaan;
Tuomioistuimen ratkaisu jossa vastuu tapaamista ja niiden toteutumisesta jää vanhempien välisten riitojen seurauksena lapselle, ei yleensäkään ole lapsen edun mukainen, koska lasta ei tule asettaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hän itse päättää asemastaan vanhempien välisissä riitaisuuksissa.
Lapsen tahdon selvittäminen;
Asiasta on kirjoittanut mm. Defensor legis Numerossa 3 / 2008 Eva Gottberg s 319-
”lapsen mielipiteellä voi ylipäätään olla painoarvoa vain, jos se on riittävään tietoon perustuva ja asianmukaisesti syntynyt, ns. ”informed consent.”
------------------------------------
Lisäksi; merkitystä on onko lapsi aiemmin esittänyt mielipiteenään tai tahtonaan tavata esim. vähemmän, kuin ao. päätöksessä / sopimuksessa on määritelty.
Näissä tapauksissa usein esitetään toisen vanhemman taholta, että lapselle 12- vuoden ikäraja tuo automaattisesti muutoksia tapaamisiin.
Kuten edellä olevista viitteistä voidaan todeta, EI 12-vuoden ikä tee automaattia; MYÖS 12- vuotta täyttäneen lapsen kohdalla ON mahdollista antaa täytäntöönpanomääräys.
Kun tapaamisten toteutuminen on selkeästi sidoksissa toisen vanhemman käyttäytymiseen, hän edellyttää lapselta vähempiä tapaamisia ja vaikuttaa siihen että lapsi näin ilmoittaa, on täytäntöönpano perusteltua, vaikkakin lapsi on jo täyttänyt 12 vuotta.
Kari Toivanen OTK
Onko Teillä omakohtaisia kokemuksia asiasta ??
Lapsi täyttää 12 v
11
1202
Vastaukset
- on, on ja o...
Ulosottomiehet eivät vie 12 täyttänyttä vasten omaa tahtoansa mihinkään.
Ei etälle tapaamiseen tai lähille palautukseen.
Manipulointi toisen vanhemman puolelta onnistuu varsin hyvin ja sitä ei uo-mies edes huomaa eikä voi ottaa huomioon vaikka ajattelisi asian olevan siten.
Sosku ja sovittelijat tulevat kuvioon mukaan.
Jos olet etä ja lapsi ei halua tavata niin voit kokeilla yrittää houkutella lapsi tapaamiseen. Sen jälkeen voit yrittää keskustella lapsen kanssa ja lapsi saattaa kertoa avoimesti asiaa kun on tarpeeksi kaukana manipuloivasta vanhemmasta. Olisin kuitenkin tarkka siitä, että lapsi vastaa usein niin kuten olettaa millaista vastausta häneltä haetaan. Jopa 12-vuotias osaa tajuta tuon.
Toisaalta jos lapsi on niin manipuloitu että ei halua tavata niin ei kannata pakottaa, silloin on järkevintä luovuttaa. Niin ikävää kun se onkin niin siinä lapsen tulevaisuuden sinetöi se manipuloiva vanhempi.- tapaamiset ???
Suomessa ei kyllä noutoja käytetä "koskaan" tapaamisiin....VAIN asumiseen... onkohan nämä mennyt vastaajalla sekaisin ??? Ensinhän pitäisi MÄÄRÄTÄ oikeudessa lapsi noudettavaksi ja näin EI Suomessa kyllä menetellä...
- pakottaa ei voi
Pitkien neuvottelujen jälkeen ex-vaimo allekirjoitti tapaamissopimuksen, johon tuli hänen ehtonaan: tapaaminen voidaan perua, jos lapset 9,10,11v eivät halua tavata. Yksi lapsista ei halua tavata. Olen nähnyt 2 kertaa vuoden aikana. Ei halua ja pakottaa ei voi, niin ei tavata. Olen nyt 11 kertaa kysynyt poikaa tapaamisiin, vastaa tekstarilla: ei kiinnosta,parempaa tekemistä,häivy mun elämästä, älä kysy, etkö stana tajua, haista jne. Puhelimen hän läppäsee heti kiinni. Ex:n kanssa ei ole puhevälejä. Hän on tyytyväinen tilanteeseen ja "isäpuoli kohtelee kuin omaa poikaa". Tyttöjen tapaamiset toteutuu 5/10 ja 9/10. Pojan olen menettänyt.
- KKO:n ennakko
pakottaa ei voi kirjoitti:
Pitkien neuvottelujen jälkeen ex-vaimo allekirjoitti tapaamissopimuksen, johon tuli hänen ehtonaan: tapaaminen voidaan perua, jos lapset 9,10,11v eivät halua tavata. Yksi lapsista ei halua tavata. Olen nähnyt 2 kertaa vuoden aikana. Ei halua ja pakottaa ei voi, niin ei tavata. Olen nyt 11 kertaa kysynyt poikaa tapaamisiin, vastaa tekstarilla: ei kiinnosta,parempaa tekemistä,häivy mun elämästä, älä kysy, etkö stana tajua, haista jne. Puhelimen hän läppäsee heti kiinni. Ex:n kanssa ei ole puhevälejä. Hän on tyytyväinen tilanteeseen ja "isäpuoli kohtelee kuin omaa poikaa". Tyttöjen tapaamiset toteutuu 5/10 ja 9/10. Pojan olen menettänyt.
päätös eli sopimusta tai sitten oikeuden päätöstä EI voi tehdä sen sisältöiseksi että lapset saavat päättää haluavatko tavata vai ei....
jos ei muu auta niin ainakin oikeuden kautta saat toimivamman päätöksen.
KT - luovuttaa...
KKO:n ennakko kirjoitti:
päätös eli sopimusta tai sitten oikeuden päätöstä EI voi tehdä sen sisältöiseksi että lapset saavat päättää haluavatko tavata vai ei....
jos ei muu auta niin ainakin oikeuden kautta saat toimivamman päätöksen.
KTSopimusta ei voi tehdä sen sisältöiseksi, että lapset saavat päättää... niinpä ja lastenvalvojakin sen varmasti tiesi, mutta muuten ex ei olisi allekirjoittanut mitään sopimusta. Oikeuskäsittelyn kestäessä poika täyttäisi 12 v ja tytötkin vieraantuisivat. Eipä siinä paperikaan auta, kun poika "ei halua". Äiti ei mitenkään tue tapaamisia, "ei ota kantaa", sattumalta vaan tapaamisviikonlopuksi on ohjelmaa isäpuolen kanssa.
- Muusanna
Koska tällä palstalla on tapana esittää käänteisesti, miten tulee toimia, teen sen tässä:
Kun etä ei halua tavata lasta sopimuksen mukaan vaikka lapsi haluaisikin tavata etävanhempaansa, tilaanko virkavallan viemään lapsen etälle? Jos teen niin onko mahdollisuus että saan sakkorangaistuksen?
Olenko syyllistynyt henkiseen väkivaltaan tai vieroittamiseen, kun psyykkaan lasta olemaan vahva eikä kaipaamaan tapaamatonta etävanhempaansa? Voinko menettää lähihuoltajuuden tällä perusteella?
Teenkö lainkirjainta vastaan, kun pommitan etävanhempaa tekstiviestein ottamaan lapseen yhteyttä? Voiko sillä perusteella saada lähestymiskiellon?
Kun eräänä aamuna lapsi kertoo, ettei enää odota etävanhempaansa, olenko tehnyt oikein vai väärin? Jos olen, niin mitä?
Kun 12 vuotiaana lapsen tahto ei ole yhteneväinen tapaamattoman etävanhemman kanssa joka nyt haluaisi tavata, ken joustaa? Lähivanhempi? - minä-äiti
Lapsi täytti juuri 12V. olen ollut hyvin hiljaa siitä että lapsi voisi tahtoessaan jättää käymättä isällään. Olen yrittänyt sanoa että tuo tahdon kuuleminen koskee vain asumista. Jos lapsi tahtoisi asumaan isälleen, hän voisi käyttää sanavaltaa.
yritän siis harhauttaa lasta luulemaan että hänen pitää tavata isäänsä. Teenkö äitinä väärin?
isän ja lapsen suhde on ok. ei täydellinen, isä ei ole täydellinen, käyttää alkoholia, muttei niin ettei pystyisi lapsista huolehtimaan. koska juniori 10v. on täysin isin lapsi ja nauttii noista isällä vietetyistä ajoista, en usko että 12-vuotiaskaan kamalasti kärsii noina aikoina.
koska lapseni ovat tyttöjä, haluan pitää näiden isäsuhteen kunnossa, haluan että heillä on isä vaikka heillä on miehen ja parisuhteen malli myös tässä kodissa. isä on silti aina isä. ei isää voi korvata.
Luulen että myöhemmin tämäkin lapseni ymmärtää miksi harhautan häntä tapaamaan isäänsä, vaikkei hän omien sanojensa mukaan välitä isästään.
isä tuskin ymmärtäisi lastaan houkutella. Luulen että isä "suuttuisi" kun hänestä ei pidetä ja olisi entistä etäisempi lapselle.
Luultavasti muutaman kuukauden, vuoden kuluttua tilanne menee siihen että 12v. käy isällään, koska tämä asuu lähellä, aina kun tahtoo hoitaa isän koiraa, tai tehdä jotain kodissa jossa syntyi ja kasvoi lapsuutensa. Mutta yön yli, en usko että lapsi isällään on, sen jälkeen kun huomaa ettei hänen ole pakko.
Näin meillä.- lapsen oikeus
eihän se ole lapselle koskaan pakko...
Toisaalta tilanne ei myöskään toisin päin ole niin mustavalkoinen -- muista 12 v EI ole automaatti, jolla tapaamiset esim aina loppuisivat....
ja lapsen tahtoon vaikuttaminen tavalla tai toisella yleensä aina johtaa vaikeuksiin....
K Toivanen - minä-äiti
lapsen oikeus kirjoitti:
eihän se ole lapselle koskaan pakko...
Toisaalta tilanne ei myöskään toisin päin ole niin mustavalkoinen -- muista 12 v EI ole automaatti, jolla tapaamiset esim aina loppuisivat....
ja lapsen tahtoon vaikuttaminen tavalla tai toisella yleensä aina johtaa vaikeuksiin....
K ToivanenMillaisia vaikeuksia tarkoitat tapauksessani?
Voiko lapsi haastaa minut oikeuteen siksi etten kertonut ettei hänen ole "pakko" tavata isäänsä.
Minä siis yritän saada lapsen harhautettua, jotta tämä tapaisi isäänsä säännöllisesti hamaan tulevaan.
Toiminko lapsen edun vastaisesti? Mielestäni lapsi ei kärsi noista tapaamisista, mutta onpahan vain hiukan "isä on tyhmä" tyyppinen lapsi, joka haluaisi näpäyttää isäänsä erosta ja jättää tämän omaan oloonsa.
En siis manipuloi lasta olemaan tapaamatta isäänsä, sen enempää kuin tapaamaan tätä. Jätän vain mainitsematta että soittamalla lastenvalvojalle hän voisi lain mukaan kieltäytyä tapaamasta isäänsä.
Minusta etenkin tälle, vahvatahtoiselle lapselle isäsuhde on tärkeä, vaikkei hän sitä välttämättä itse näe tärkeänä. Isäsuhde rakentaa tytön miksei pojankin persoonaa hyvin paljon.
Jos olisin ainut huoltaja, lapsi manipuloisi minua enemmän, hän todella on vahva persoona, ehkä jopa väsyisin vanhempana, jos olisin yksin vastuussa tästä lapsesta. Isän ollessa kuvioissa, hänellä on kaksi aikuista jotka määrittävät hänelle rajoja ja tilaa kasvaa ja toimia.
Jos olisin katkera, voisin alkaa marttyyriksi, rehvastella sillä miten lapsi hylkäsi isänsä vapaasta tahdostaan, mutta minä en ole tyhmä.
Tiedän että tämä esimurkku, vahvatahtoinen itseäni fyysisesti jo kookkaampi lapsi tarvitsee rajoja rakkauden lisäksi, välttämättä minä en yksin pysty noita rajoja pitämään. Ei siksi että olisin lässy ja heikko, vaan siksi että tämä lapsi on tarvinnut erityistä tukea ihan vauvaiästä saakka, eivätkä omat voimani yksin riitä hänen hyvinvointinsa turvaamiseen. Tarvitsen toisen aikuisen, tarvitsen lapsen isän auttamaan minua tässä haastavassa kasvatustyössä.
Tämä tilanne oli hyvin selkeä jo erotessa, siksi meillä on ns. laajennettu yhteishuoltajuus, alennetut elatusmaksut, ym. ym.
Tämä tilanne on meille kaikille hyväksi, mutta lapsi haluaisi jättää käymättä isällään, koska tietää että olisi tuolloin "vahvemmilla" kun tahtojen taistoja käydään.
K Toivanen, ymmärsin että olet asiantuntija, kerrotko mitä vaikeuksia minulle voi tässä tilanteessa eteeni tulla. Onko luvallista toimia näin?
Yksi vaihtoehto olisi hankkia kasvatus apua ja tukea sosiaalitoimelta, jos lapsi kieltäytyy tapaamasta isäänsä, mutta en usko että sosiaalitoimi yhdessä minun kanssani pystyisi siihen kasvatusvastuuseen jonka me ex:äni kanssa nyt teemme. - ajoin tyhmä
minä-äiti kirjoitti:
Millaisia vaikeuksia tarkoitat tapauksessani?
Voiko lapsi haastaa minut oikeuteen siksi etten kertonut ettei hänen ole "pakko" tavata isäänsä.
Minä siis yritän saada lapsen harhautettua, jotta tämä tapaisi isäänsä säännöllisesti hamaan tulevaan.
Toiminko lapsen edun vastaisesti? Mielestäni lapsi ei kärsi noista tapaamisista, mutta onpahan vain hiukan "isä on tyhmä" tyyppinen lapsi, joka haluaisi näpäyttää isäänsä erosta ja jättää tämän omaan oloonsa.
En siis manipuloi lasta olemaan tapaamatta isäänsä, sen enempää kuin tapaamaan tätä. Jätän vain mainitsematta että soittamalla lastenvalvojalle hän voisi lain mukaan kieltäytyä tapaamasta isäänsä.
Minusta etenkin tälle, vahvatahtoiselle lapselle isäsuhde on tärkeä, vaikkei hän sitä välttämättä itse näe tärkeänä. Isäsuhde rakentaa tytön miksei pojankin persoonaa hyvin paljon.
Jos olisin ainut huoltaja, lapsi manipuloisi minua enemmän, hän todella on vahva persoona, ehkä jopa väsyisin vanhempana, jos olisin yksin vastuussa tästä lapsesta. Isän ollessa kuvioissa, hänellä on kaksi aikuista jotka määrittävät hänelle rajoja ja tilaa kasvaa ja toimia.
Jos olisin katkera, voisin alkaa marttyyriksi, rehvastella sillä miten lapsi hylkäsi isänsä vapaasta tahdostaan, mutta minä en ole tyhmä.
Tiedän että tämä esimurkku, vahvatahtoinen itseäni fyysisesti jo kookkaampi lapsi tarvitsee rajoja rakkauden lisäksi, välttämättä minä en yksin pysty noita rajoja pitämään. Ei siksi että olisin lässy ja heikko, vaan siksi että tämä lapsi on tarvinnut erityistä tukea ihan vauvaiästä saakka, eivätkä omat voimani yksin riitä hänen hyvinvointinsa turvaamiseen. Tarvitsen toisen aikuisen, tarvitsen lapsen isän auttamaan minua tässä haastavassa kasvatustyössä.
Tämä tilanne oli hyvin selkeä jo erotessa, siksi meillä on ns. laajennettu yhteishuoltajuus, alennetut elatusmaksut, ym. ym.
Tämä tilanne on meille kaikille hyväksi, mutta lapsi haluaisi jättää käymättä isällään, koska tietää että olisi tuolloin "vahvemmilla" kun tahtojen taistoja käydään.
K Toivanen, ymmärsin että olet asiantuntija, kerrotko mitä vaikeuksia minulle voi tässä tilanteessa eteeni tulla. Onko luvallista toimia näin?
Yksi vaihtoehto olisi hankkia kasvatus apua ja tukea sosiaalitoimelta, jos lapsi kieltäytyy tapaamasta isäänsä, mutta en usko että sosiaalitoimi yhdessä minun kanssani pystyisi siihen kasvatusvastuuseen jonka me ex:äni kanssa nyt teemme.Lasten tahto ja lasten tahto. Eihän ydinperheessäkään sanota: en oo ton kaa, en tule tänään kotiin, kun isä/isäpuoli on siellä. Laita vaan molemmat lapset tapaamisiin. Ei tollasta kieltäytymisoikeutta kannata erikseen mainostaa. Se mies on lapsen isä ja huoltaja, vaikka olisikin "vähän tyhmä". Suurempikin tyhmyys kuuluu murkkujen vanhempien toimenkuvaan.
- oikeen voi
minä-äiti kirjoitti:
Millaisia vaikeuksia tarkoitat tapauksessani?
Voiko lapsi haastaa minut oikeuteen siksi etten kertonut ettei hänen ole "pakko" tavata isäänsä.
Minä siis yritän saada lapsen harhautettua, jotta tämä tapaisi isäänsä säännöllisesti hamaan tulevaan.
Toiminko lapsen edun vastaisesti? Mielestäni lapsi ei kärsi noista tapaamisista, mutta onpahan vain hiukan "isä on tyhmä" tyyppinen lapsi, joka haluaisi näpäyttää isäänsä erosta ja jättää tämän omaan oloonsa.
En siis manipuloi lasta olemaan tapaamatta isäänsä, sen enempää kuin tapaamaan tätä. Jätän vain mainitsematta että soittamalla lastenvalvojalle hän voisi lain mukaan kieltäytyä tapaamasta isäänsä.
Minusta etenkin tälle, vahvatahtoiselle lapselle isäsuhde on tärkeä, vaikkei hän sitä välttämättä itse näe tärkeänä. Isäsuhde rakentaa tytön miksei pojankin persoonaa hyvin paljon.
Jos olisin ainut huoltaja, lapsi manipuloisi minua enemmän, hän todella on vahva persoona, ehkä jopa väsyisin vanhempana, jos olisin yksin vastuussa tästä lapsesta. Isän ollessa kuvioissa, hänellä on kaksi aikuista jotka määrittävät hänelle rajoja ja tilaa kasvaa ja toimia.
Jos olisin katkera, voisin alkaa marttyyriksi, rehvastella sillä miten lapsi hylkäsi isänsä vapaasta tahdostaan, mutta minä en ole tyhmä.
Tiedän että tämä esimurkku, vahvatahtoinen itseäni fyysisesti jo kookkaampi lapsi tarvitsee rajoja rakkauden lisäksi, välttämättä minä en yksin pysty noita rajoja pitämään. Ei siksi että olisin lässy ja heikko, vaan siksi että tämä lapsi on tarvinnut erityistä tukea ihan vauvaiästä saakka, eivätkä omat voimani yksin riitä hänen hyvinvointinsa turvaamiseen. Tarvitsen toisen aikuisen, tarvitsen lapsen isän auttamaan minua tässä haastavassa kasvatustyössä.
Tämä tilanne oli hyvin selkeä jo erotessa, siksi meillä on ns. laajennettu yhteishuoltajuus, alennetut elatusmaksut, ym. ym.
Tämä tilanne on meille kaikille hyväksi, mutta lapsi haluaisi jättää käymättä isällään, koska tietää että olisi tuolloin "vahvemmilla" kun tahtojen taistoja käydään.
K Toivanen, ymmärsin että olet asiantuntija, kerrotko mitä vaikeuksia minulle voi tässä tilanteessa eteeni tulla. Onko luvallista toimia näin?
Yksi vaihtoehto olisi hankkia kasvatus apua ja tukea sosiaalitoimelta, jos lapsi kieltäytyy tapaamasta isäänsä, mutta en usko että sosiaalitoimi yhdessä minun kanssani pystyisi siihen kasvatusvastuuseen jonka me ex:äni kanssa nyt teemme.vastailla kysymyksiin... kun on keskustelupalsta....eli kooklettamalla löytyy yht tiedot
t
Kari Toivanen OTK
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksoisliekki-ihmiset
Kun olette tavanneet kaksoisliekkinne, miltä se on tuntunut? Ole tosi utelias tietämään.3072989- 321445
- 851433
Oletko jo saanut apua mt-ongelmiisi?
Ja onko harhat helpottuneet? Vieläkö tunnet että sinua seurataan, ja kotonasi käydään poissa ollessasi?1791322- 1171141
- 49941
Vasemmisto osoittaa mieltä Berliinissä - Miksi?
Eikös siellä ollut juuri demokraattisesti järjestetyt vaalit jossa kansa on sanonut mielipiteensä ja KAIKKIA on kuultu t201923- 59874
- 76862
Yritin alkaa nukkumaan
Mutta ei tule uni. Jäin miettimään olikohan ne rakkaudelliset vastaukset juuri sinulta ja mulle osoitettuja... Olisi une46796