imusolmukesyöpä

irlanninsetteri

Onko kellään tietoa solumyrkkyhoidosta koiralle.Koiralleni todettiin eilen imusolmukesyöpä ja on nyt eläinsairaalassa ja on saanut aamulla ensimmäisen solumyrkkyannoksen.Mitkä ovat mahdollisuudet.Koirani on vasta vähän yli 4 vuotias.

58

21041

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kj

      on sairastanut imusolmukesyöpää jo kauan. Koepalasta todettiin ja sanottiin että voi olla ihossa 3-4 vuotta ennenkuin menee sisäelimiin. Sai solumyrkkyä vastaanotolla Mevetissä muutaman kerran. Maksa-arvot kuitenkin nousivat niin että se jouduttiin lopettamaan. Sen jälkeen sai isotretinoin nimistä lääkettä mutta sama vaikutus. Nyt saa cortisonia ja maksan tueksi Denosyliä. Haluaa edelleen käydä hiljaisilla kävelyillä, mutta "kuukahtelee" siellä varsinkin jos innostuu jostain ja läähättää. Ulosteessa on viime aikoina ollut verta ja koira on välillä aivan "naatti". Niinkauan kuin ei ole selviä kipuja ja jaksaa, hoidamme häntä ilman lääkitystä. Viimeksi lääkäri sanoi ettei ole kovin paljon enää tehtävissä.
      Koira on 13 1/5 vuotias ja pari viikkoa sitten hänellä oli romanssi naapurin 14 vuotiaan kanssa. Että näin hyviä päiviä kun on niin nautitaan niistä. Hoito on: paljon lepoa, pieniä haistelukävelyjä,hellimistä,juttelua,yhdessäoloa...

      • pitää hengissä

        koiraa jonka ulosteessa on verta, joka on välillä aivan "naatti" ja joka "kuukahtelee" välillä!!!! Koira ei näytä kipujaan kovinkaan helposti. Koiralla saattaa olla TODELLA KOVIA KIPUJA ennen kuin se näyttää niitä ulospäin!!!! Ajattelette vaan itseänne, ette halua lopettaa koiraa koska itse kärsitte siitä, vaan mieluummin pitkitätte sen tuskia! Koira ei ajattele kuten ihminen. Kuvitteletteko tosiaan että se on syöpäkivuissaan onnellinen kun juttelette ja hellitte sitä??? Haluaisitteko itse olla syöpäkivuissa, perse verta vuotaen ilman kipulääkitystä??? Minä en ainakaan haluaisi! Eutanasia on tuossa vaiheessa ainoa oikea hoito!

        Ja alkuperäiselle kysyjälle: Koirien syöpähoidot eivät ole kovin tehokkaita ja usein ne vaan pitkittävät kärsimyksiä. Varsinkin imusolmukesyöpä on irliksillä usein aika agressiivinen. Vastuullinen koiranomistaja ajatelee asioita koiran kannalta. Kannataako koira alistaa kivuliaisiin ja sivuvaikutuksia aiheuttaviin hoitoihin vain siksi että sille saadaan pari viikkoa/ pari kuukautta lisää elinaikaa? Eikö kannattaisi ennemmin valmistautua koiran eutanasiaan ja siihen saakka tehokkaalla kipulääkityksellä varmistaa koiran kivuttomuus? Onko koiran etujen mukaista pitää sitä väkisin hengissä vain siksi että omistaja ei pysty tekemään sitä suurinta ja viimeisintä palvelusta, eli viemään koiraansa piikille???


      • irlanninsetteri

        kiitos tuestasi KJ,tämä joka on vastannut sinun jälkeesi jää minulta täysin kommentoimatta,sillä helppoahan se on jos ei..........
        KIITOS KJ olen ihan samoilla linjoilla että hellyyttä,lämpöä ja pieniä lenkkejä ja hyvää ruokaa


      • eläinrääkkäystä!
        irlanninsetteri kirjoitti:

        kiitos tuestasi KJ,tämä joka on vastannut sinun jälkeesi jää minulta täysin kommentoimatta,sillä helppoahan se on jos ei..........
        KIITOS KJ olen ihan samoilla linjoilla että hellyyttä,lämpöä ja pieniä lenkkejä ja hyvää ruokaa

        Tiedoksesi, että olen ollut saattamassa viimeiselle matkalle kolme koiraani, jotka olen myös omin käsin maahan haudannut. Sekä ollut saattamassa viimeiselle matkalle kaksi ystäväni koiraa, ja ollut myös hautaamassa niitä. Ystäväni toinen koira oli vasta kuusi vuotias ja sillä oli agressiivinen imusolmukesyöpä. Koira kärsi selvästi vaikka ei "kuukahdellut" tai ollut "nuutunut" tai tullut takapuolesta verta! Ystävälleni ei olisi tullut mieleenkään antaa koiran kärsiä yhtään enempää! Ihmiset jotka antavat koiran mieluummin kärsiä kuin vievät piikille, eivät ajattele eläintä vaan itseään! Joillekin on helpompaa antaa eläimen kärsiä kuin tehdä selkeä lopettamispäätös...


      • -------------------

        Heippa!

        Olen pahoillani teidän puolesta. Ajattelin kertoa meidän tarinan.

        6-vuotias koirani hoidettiin kuntoon solunsalpaajilla. Meille ei annettu mitään toivoa paranemisesta. Koirallani oli kasvain selkärangassa.

        Itselleni oli tärkein asia, ettei koirani kärsi. Tämän vuoksi hänellä oli koko syövän ajan kipulaastari. Ennusteena annettiin, että koirani elää korkeintaan kuukausia/puoli vuotta sytostaatti hoidoista huolimatta.

        Nyt on mennyt melkein kaksi vuotta ja syövästä ei näy jälkeään ja koirani elää onnellista elämää!

        Voimia Teille


      • irlanninsetteri
        ------------------- kirjoitti:

        Heippa!

        Olen pahoillani teidän puolesta. Ajattelin kertoa meidän tarinan.

        6-vuotias koirani hoidettiin kuntoon solunsalpaajilla. Meille ei annettu mitään toivoa paranemisesta. Koirallani oli kasvain selkärangassa.

        Itselleni oli tärkein asia, ettei koirani kärsi. Tämän vuoksi hänellä oli koko syövän ajan kipulaastari. Ennusteena annettiin, että koirani elää korkeintaan kuukausia/puoli vuotta sytostaatti hoidoista huolimatta.

        Nyt on mennyt melkein kaksi vuotta ja syövästä ei näy jälkeään ja koirani elää onnellista elämää!

        Voimia Teille

        mukaviakin asioita koirista jotka elävät syövän kanssa.Meillä koira otettiin heti sisälle ja annettiin heti seuraavana päivänä ensimmäinen ruiske ja imusolmukkeet laskivat aivan ennalleen.Kotiin koira pääsi 2 vuorokauden jälkeen.Lääkkeenä kortisooni 30mg ja antibioottia.Viikon päästä käytiin seuraavassa hoidossa jossa koira nukutettiin ja otettiin veriarvot ja todettiin että voidaan antaa solusalpaajia suoneen.Sitten vierähti 2 viikkoa ja seuraavan kerran sama operaatio ja kaikki meni ok.Kotiin saatiin kortisoonia ja antibioottia ja 2 päivän annos solusalpaajia 6kpl päivä.Koia oli aika väsynyt 2 päivää ja hirman ripulilla,mutta nyt taas on täysi meno päällä.Seuraavan kerran taas solusalpaajahoitoon 8 lokakuuta.Jos maksa arvot ja veriarvot hyviä niin hoitoa jatketaan.Koko hoitojakso kestää 4 kuukautta ja sitten nähdään tulos.Koirallani on 5 asteen syöpä joten olen todella kiitollinen miten hyvin koira voi.En ole katunut hetkeäkään että tein tällaisen päätöksen.Koirani oli jo lähes sokea kun vein eläinsairaalaan elokuun lopulla sillä syöpä oli jo levinnyt niin pitkälle.Minulle sanottiin että jos ainoastaan antaa kortisoonia niin elinaikaa max 2-6 viikkoa.Nyt koirani on aivankuin ennen ja jaksaa lenkkeillä ja on täysi tohina kotona.En tule katumaan päivääkään meni miten sitten menikin loppupäässä.Koirani kärsi hoidoista ja kaikkihan on aina mahdollista.Kiitos tuesta!!!


      • kj
        irlanninsetteri kirjoitti:

        mukaviakin asioita koirista jotka elävät syövän kanssa.Meillä koira otettiin heti sisälle ja annettiin heti seuraavana päivänä ensimmäinen ruiske ja imusolmukkeet laskivat aivan ennalleen.Kotiin koira pääsi 2 vuorokauden jälkeen.Lääkkeenä kortisooni 30mg ja antibioottia.Viikon päästä käytiin seuraavassa hoidossa jossa koira nukutettiin ja otettiin veriarvot ja todettiin että voidaan antaa solusalpaajia suoneen.Sitten vierähti 2 viikkoa ja seuraavan kerran sama operaatio ja kaikki meni ok.Kotiin saatiin kortisoonia ja antibioottia ja 2 päivän annos solusalpaajia 6kpl päivä.Koia oli aika väsynyt 2 päivää ja hirman ripulilla,mutta nyt taas on täysi meno päällä.Seuraavan kerran taas solusalpaajahoitoon 8 lokakuuta.Jos maksa arvot ja veriarvot hyviä niin hoitoa jatketaan.Koko hoitojakso kestää 4 kuukautta ja sitten nähdään tulos.Koirallani on 5 asteen syöpä joten olen todella kiitollinen miten hyvin koira voi.En ole katunut hetkeäkään että tein tällaisen päätöksen.Koirani oli jo lähes sokea kun vein eläinsairaalaan elokuun lopulla sillä syöpä oli jo levinnyt niin pitkälle.Minulle sanottiin että jos ainoastaan antaa kortisoonia niin elinaikaa max 2-6 viikkoa.Nyt koirani on aivankuin ennen ja jaksaa lenkkeillä ja on täysi tohina kotona.En tule katumaan päivääkään meni miten sitten menikin loppupäässä.Koirani kärsi hoidoista ja kaikkihan on aina mahdollista.Kiitos tuesta!!!

        Meidän terrieri edelleen haluaa lenkkeillä, ruokahalu kova, herää aamulla klo 5.30 ruokaa pyytämään. Vatsaongelmat menivät ohi syötyään muutaman päivän Tylosin tart lääkettä. Into ulkoiluun on palannut entiselleen vaikka lenkin vauhti ja pituus on mitoitettu iän mukaan eli tärkeimmät paikat käydään merkkaamassa ja haistamassa. Eli solusalpaajahoidon aloittamisesta on kulunut kohta puoli vuotta. Ja nehän jouduttiin lopettamaan kun vastetta ei saatu. Lääkärin kanssa keskustelin että kortisonia voi jatkaa pienenä annostuksena kauankin. Näillä mennään enkä enää ole huolissani ettenkö osaisi hoitaa lemmikkiäni parhaimmalla mahdollisella tavalla ja varmasti olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekemään myös päätöksen eutanasiasta kun sen aika on. Vielä ei ole. Hyvää jatkoa teille ja rapsutuksia.


      • irlanninsetteri
        kj kirjoitti:

        Meidän terrieri edelleen haluaa lenkkeillä, ruokahalu kova, herää aamulla klo 5.30 ruokaa pyytämään. Vatsaongelmat menivät ohi syötyään muutaman päivän Tylosin tart lääkettä. Into ulkoiluun on palannut entiselleen vaikka lenkin vauhti ja pituus on mitoitettu iän mukaan eli tärkeimmät paikat käydään merkkaamassa ja haistamassa. Eli solusalpaajahoidon aloittamisesta on kulunut kohta puoli vuotta. Ja nehän jouduttiin lopettamaan kun vastetta ei saatu. Lääkärin kanssa keskustelin että kortisonia voi jatkaa pienenä annostuksena kauankin. Näillä mennään enkä enää ole huolissani ettenkö osaisi hoitaa lemmikkiäni parhaimmalla mahdollisella tavalla ja varmasti olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa tekemään myös päätöksen eutanasiasta kun sen aika on. Vielä ei ole. Hyvää jatkoa teille ja rapsutuksia.

        meillä' kaikki hyvin tänään huomisesta ei tietoa ja ei kiinnostusta.Eilen sienimetsässä ja hieman väsynyt reissun jälkeen.Huomenna ja ylihuomenna taas solusalpaajia tabletteina että vähän väsyneimpiä olllaan.Kiitos sinulle kj ja pidetään yhteyttä.Rapsutuksia sinne takaisin teille!!!


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        meillä' kaikki hyvin tänään huomisesta ei tietoa ja ei kiinnostusta.Eilen sienimetsässä ja hieman väsynyt reissun jälkeen.Huomenna ja ylihuomenna taas solusalpaajia tabletteina että vähän väsyneimpiä olllaan.Kiitos sinulle kj ja pidetään yhteyttä.Rapsutuksia sinne takaisin teille!!!

        koira käy ylikieroksilla kortisoonista mutta onnellisia.Kaikki ok tänään.Odotetaan 8 lokakuuta.Infektioriski suuri.Meillä tänään kaikki ihan hyvin.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        koira käy ylikieroksilla kortisoonista mutta onnellisia.Kaikki ok tänään.Odotetaan 8 lokakuuta.Infektioriski suuri.Meillä tänään kaikki ihan hyvin.

        hoitoon taas.kerron sitten lähemmin miten meni.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        hoitoon taas.kerron sitten lähemmin miten meni.

        vähän aikaa sitten solusalpaajahoidosta ja kaikki meni hyvin.Veri ja maksa arvot olivat kunnossa joten hoitoa jatkettiin.Kortisooniannos piennenettiin 5 mg päivä.Seuraavan kerran hoitoon 27 lokakuuta jolloin koira saa liuottavan pistoksen.Meillä tämä hoito on tepsinyt ja voin suositella toisillekkin,en kadu yhtään että tein tällaisen päätöksen.Koira on nyt väsynyt nukutuksesta ja solusalpaajista 2 päivää ja sitten on taas täysi vauhti päällä.


    • Nukke3

      Meidän koiralla todettiin imusolmukesyöpä 7 -vuotiaana ja se oli jo levinnyt ainakin kaulan ja nivusten imusolmukkeisiin. Eläinlääkäri sanoi, että koira voi solunsalpaajahoidolla elää noin vuoden, mutta mahdollisuutta parantua ei ole, joten emme aloittaneet hoitoja. Nukutimme koiran 3 viikon kuluttua diagnoosista. Mielestäni se oli ainoa oikea vaihtoehto koiran kannalta, vaikka itselle se oli aivan kamalaa! Jaksamisia sulle!

      • irlanninsetteri

        joo onhan tää homma kallista mutta rahalla ei merkitystä.Nin 500 euroa tulee maksaan,muuta mulla sellainen mielipide että jos mä saan yhden tai kahden päivän,niin onnellinen..............................
        En tässä hommassa ajattele itseäni vaan koiraani,kun aika on niin on.Koira ei saa kärsiä,mutta on muunkin arvoinen kuin piikin,ennekuin on aika.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        joo onhan tää homma kallista mutta rahalla ei merkitystä.Nin 500 euroa tulee maksaan,muuta mulla sellainen mielipide että jos mä saan yhden tai kahden päivän,niin onnellinen..............................
        En tässä hommassa ajattele itseäni vaan koiraani,kun aika on niin on.Koira ei saa kärsiä,mutta on muunkin arvoinen kuin piikin,ennekuin on aika.

        ja koiran veriarvot ja maksa arvot kunnossa joten jatkettiin hoitoa.Ollaan nyt hoidon puolivälissä ja ell mukaan koira on vastannut hoitoon hyvin.Eilen sai solusalpaajia piikin muodossa ja 29pv annan solusalpaajia kotona tablettimuodossa.Kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin,joten samaa asiaa pohtiville voin vain suositella.Seuraava hoitokerta on 18 pv marraskuuta ja silloin koira nukutetaan ja annetaan solusalpaajia suoraan suoneen.Kotona annetaan 5 mg kortisoonia päivässä.


      • Ystävä hädässä
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ja koiran veriarvot ja maksa arvot kunnossa joten jatkettiin hoitoa.Ollaan nyt hoidon puolivälissä ja ell mukaan koira on vastannut hoitoon hyvin.Eilen sai solusalpaajia piikin muodossa ja 29pv annan solusalpaajia kotona tablettimuodossa.Kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin,joten samaa asiaa pohtiville voin vain suositella.Seuraava hoitokerta on 18 pv marraskuuta ja silloin koira nukutetaan ja annetaan solusalpaajia suoraan suoneen.Kotona annetaan 5 mg kortisoonia päivässä.

        Minua kiinnostaisi tietää, minkälaiset oireet koirallasi olivat ennen kuin imusolmukesyöpä eli lymfooma diagnosoitiin.

        Minun 9-vuotias snautseripoikani Ikaros nimittäin sairastui äkillisesti helmikuussa 2005. Ilman muita ennakoivia oireita huomasimme sunnuntai-iltapäivänä, että sen imusolmukkeet takajalkojen kulmassa olivat turvonneet huomattavasti (normaalisti ne eivät erotu lainkaan); kuumeen mittaus antoi tulokseksi > 40 astetta.

        Päivystävä yksityinen eläinlääkäri päätteli sunnuntaina sairauden lymfoomaksi. Hän otti takajalasta kudosnäytteen ja määräsi lisäksi antibiootin ja kuumeenalennus/kipulääkityksen. Kuulin, että eläinsairaalassa oli paras asiantuntemus lymfooman hoitoon, joten varasin Ikarokselle torstaiaamuksi ajan sinne. Samana aamuna saatiin kudosnäytteen tulos, joka oli negatiivinen = ei lymfooma.

        Eläinsairaalan lääkäri ei luottanut tulokseen, vaan otti uuden näytteen rinnasta. Antibioottia ei vaihdettu, vaikka olisi tullut todeta, että - jos sairaus oli muu kuin lymfooma - käytetty antibiootti ei ollut siihen tehonnut. Uuden kudostutkimuksen tuloksen hän ilmoitti maanantai-iltapäivänä: jälleen negatiivinen. Jo oli hänenkin uskottava, että lymfoomasta ei ollut kyse; kysymyksessä oli bakteeritulehdus.

        Kun Ikaros tiistaiaamuna meni jälleen eläinsairaalaan uusiin tutkimuksiin, kaikki oli myöhäistä. Bakteeritulehdus oli levinnyt tärkeimpiin elimiin ("verenmyrkytys"), ja saman päivän iltana Ikarokselle jouduttiin tekemään eutanasia.

        Olen sitä mieltä, että asianmukaisella hoidolla (antibiootin vaihto ajoissa), jossa ei olisi liian painokkaasti ja pitkään lähdetty lymfooma-olettamasta, Ikaros olisi saattanut pelastua. Ikaros olisi toissapäivänä täyttänyt 14 vuotta. Sen täyssisar Kukka elää ja voi hyvin.

        Minkälaiset siis olivat todellisen lymfoomapotilaan ensioireet?

        Ikaros
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8570555


      • irlanninsetteri
        Ystävä hädässä kirjoitti:

        Minua kiinnostaisi tietää, minkälaiset oireet koirallasi olivat ennen kuin imusolmukesyöpä eli lymfooma diagnosoitiin.

        Minun 9-vuotias snautseripoikani Ikaros nimittäin sairastui äkillisesti helmikuussa 2005. Ilman muita ennakoivia oireita huomasimme sunnuntai-iltapäivänä, että sen imusolmukkeet takajalkojen kulmassa olivat turvonneet huomattavasti (normaalisti ne eivät erotu lainkaan); kuumeen mittaus antoi tulokseksi > 40 astetta.

        Päivystävä yksityinen eläinlääkäri päätteli sunnuntaina sairauden lymfoomaksi. Hän otti takajalasta kudosnäytteen ja määräsi lisäksi antibiootin ja kuumeenalennus/kipulääkityksen. Kuulin, että eläinsairaalassa oli paras asiantuntemus lymfooman hoitoon, joten varasin Ikarokselle torstaiaamuksi ajan sinne. Samana aamuna saatiin kudosnäytteen tulos, joka oli negatiivinen = ei lymfooma.

        Eläinsairaalan lääkäri ei luottanut tulokseen, vaan otti uuden näytteen rinnasta. Antibioottia ei vaihdettu, vaikka olisi tullut todeta, että - jos sairaus oli muu kuin lymfooma - käytetty antibiootti ei ollut siihen tehonnut. Uuden kudostutkimuksen tuloksen hän ilmoitti maanantai-iltapäivänä: jälleen negatiivinen. Jo oli hänenkin uskottava, että lymfoomasta ei ollut kyse; kysymyksessä oli bakteeritulehdus.

        Kun Ikaros tiistaiaamuna meni jälleen eläinsairaalaan uusiin tutkimuksiin, kaikki oli myöhäistä. Bakteeritulehdus oli levinnyt tärkeimpiin elimiin ("verenmyrkytys"), ja saman päivän iltana Ikarokselle jouduttiin tekemään eutanasia.

        Olen sitä mieltä, että asianmukaisella hoidolla (antibiootin vaihto ajoissa), jossa ei olisi liian painokkaasti ja pitkään lähdetty lymfooma-olettamasta, Ikaros olisi saattanut pelastua. Ikaros olisi toissapäivänä täyttänyt 14 vuotta. Sen täyssisar Kukka elää ja voi hyvin.

        Minkälaiset siis olivat todellisen lymfoomapotilaan ensioireet?

        Ikaros
        http://keskustelu.suomi24.fi/node/8570555

        meillä alkoi koira toukokuussa saada ns astmakohtauksia.Vein ell ja annettiin antibioottikuuri ja kohtaukset,siis hengitysvaikeudet hävisivätkin.Elokuulla huomasin että koira ei nähnyt oikein kunnolla pimeällä ja kulki talon reunoja pitkin.Tätä kesti noin viikon verran.Sitten huomasin että imusolmukkeet kaulalla olivat suurentuneet,kuin kaksi kovaksi keitettyä kananmunaa.Soitin ell ja samana iltana vastaanotolla sain diagnoosin.Huom ell on professori eläinlääketieteellisessä yliopiston sairaalassa.Ei halunnut että laitetaan lääkitystä vaan lähetti kollegoilleen ontologispecialisteille.Tämä oli maanantai iltana.Otettiin myös verikokeita ja ell lupasi heti soittaa kun saa vastauksen.Olin siis hänen yksityisellä vastaanotollaan.Keskiviikkoiltana koirani sai kovan kuumeen 42 astetta ja oli käytännössä sokea ja silmät pyörivät päässä ja kovia kipuja.Minulla on myös toinen koira samaa rotua 11v jolla hemolyyttinen anemia,ollut jo 5 vuotta.Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa kortisoonia ja antibioottia jota minulla on kotona toiselle koiralleni.Olen oppinut annostelemaan määrän tilanteen mukaan.Annoin 35 mg kortisoonia ja antibioottia yöllä ja kylmiä pyyhkeitä koiran päälle,kuumen laskemiseksi.Aamulla soitin sairaalaan ja siellä sitten otettiin koepala,siis ruikella näytteet imusolmukkeista ja vastaus oli positiivinen malign lymfom,siis imusolmukesyöpä.Koira jäi sairaalaan heti sisälle 3 vrk ja solusalpaajahoito aloitettiin välittömästi.Sitten tästä eteenpäin olenkin kirjoittanut täällä palstalla Maijastani,irlanninsetteristä ei vielä edes 5 vuotta,tulee joulukuussa 9 pv.
        Aion jatkaa kirjoittamista,sillä luulen että muilllekin joilla on vastaavanlaista sairautta on helpottavaa lukea että ei ole yksin sairaan koiransa kanssa.


      • Ystävä hädässä
        irlanninsetteri kirjoitti:

        meillä alkoi koira toukokuussa saada ns astmakohtauksia.Vein ell ja annettiin antibioottikuuri ja kohtaukset,siis hengitysvaikeudet hävisivätkin.Elokuulla huomasin että koira ei nähnyt oikein kunnolla pimeällä ja kulki talon reunoja pitkin.Tätä kesti noin viikon verran.Sitten huomasin että imusolmukkeet kaulalla olivat suurentuneet,kuin kaksi kovaksi keitettyä kananmunaa.Soitin ell ja samana iltana vastaanotolla sain diagnoosin.Huom ell on professori eläinlääketieteellisessä yliopiston sairaalassa.Ei halunnut että laitetaan lääkitystä vaan lähetti kollegoilleen ontologispecialisteille.Tämä oli maanantai iltana.Otettiin myös verikokeita ja ell lupasi heti soittaa kun saa vastauksen.Olin siis hänen yksityisellä vastaanotollaan.Keskiviikkoiltana koirani sai kovan kuumeen 42 astetta ja oli käytännössä sokea ja silmät pyörivät päässä ja kovia kipuja.Minulla on myös toinen koira samaa rotua 11v jolla hemolyyttinen anemia,ollut jo 5 vuotta.Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin antaa kortisoonia ja antibioottia jota minulla on kotona toiselle koiralleni.Olen oppinut annostelemaan määrän tilanteen mukaan.Annoin 35 mg kortisoonia ja antibioottia yöllä ja kylmiä pyyhkeitä koiran päälle,kuumen laskemiseksi.Aamulla soitin sairaalaan ja siellä sitten otettiin koepala,siis ruikella näytteet imusolmukkeista ja vastaus oli positiivinen malign lymfom,siis imusolmukesyöpä.Koira jäi sairaalaan heti sisälle 3 vrk ja solusalpaajahoito aloitettiin välittömästi.Sitten tästä eteenpäin olenkin kirjoittanut täällä palstalla Maijastani,irlanninsetteristä ei vielä edes 5 vuotta,tulee joulukuussa 9 pv.
        Aion jatkaa kirjoittamista,sillä luulen että muilllekin joilla on vastaavanlaista sairautta on helpottavaa lukea että ei ole yksin sairaan koiransa kanssa.

        Kiitos vastauksestasi.

        >>Aamulla soitin sairaalaan ja siellä sitten otettiin koepala,siis ruikella näytteet imusolmukkeista ja vastaus oli positiivinen malign lymfom,siis imusolmukesyöpä.


      • irlanninsetteri
        Ystävä hädässä kirjoitti:

        Kiitos vastauksestasi.

        >>Aamulla soitin sairaalaan ja siellä sitten otettiin koepala,siis ruikella näytteet imusolmukkeista ja vastaus oli positiivinen malign lymfom,siis imusolmukesyöpä.

        tuli puolessa tunnissa.Asun täällä ruotsissa ja Uppsalassa on statens veterinär anstalt,siis ainoa paikka jossa eläinlääkäreitä koulutetaan täällä.Minulla on myös tuuria sillä meidän koirien ell siis kun käyn hänen yksityisvastaanotollaan on myös yliopistollisen eläinsairaalan johtava lääkäri joten kun hän itse lähetti koirani ontologian specialisteille,niin kaikki tapahtui hetkessä.Heillä on siellä omat laboratoriot ja patologit.kaikki muut yksityiset ell lähettävät kokeensa vastaanotoiltaan sinne joten vastauksen saanti kestää,kuten teidänkin tapauksessa.Koirani vein 9.30 aamulla ja vastaus oli valmis puolessa tunnissa.Tunnin kuluttua koirani jo sisällä ja tiputuksessa ja ensimmäinen liuotin hoito päällä.Minulla itselläni on käynyt vastaava tilanne että kokeet menneet vanhaksi,silloin oli kyse vanhemmasta koirastani.Vastaus oli aivan väärä.Tämän tapauksen jälkeen vaihdoin ell ja olen todella kiitollinen hänelle.


      • koirasi kärsi???
        irlanninsetteri kirjoitti:

        joo onhan tää homma kallista mutta rahalla ei merkitystä.Nin 500 euroa tulee maksaan,muuta mulla sellainen mielipide että jos mä saan yhden tai kahden päivän,niin onnellinen..............................
        En tässä hommassa ajattele itseäni vaan koiraani,kun aika on niin on.Koira ei saa kärsiä,mutta on muunkin arvoinen kuin piikin,ennekuin on aika.

        Solusalpaajahoidot ovat ainakin ihmisille todella rankkoja pahoine oireineen. Tuskin koira niistä myrkyistä helpommalla selviää! Onko se kaiken sen arvoista, jos koirasi elää hetken pidempään, kun se syöpä vie koirasta kuitenkin voiton?

        Koira on siitä jännä eläin ,että sillä voi olla kovatkin kivut ilman että ihmiset huomaa mitään.


      • irlanninsetteri
        koirasi kärsi??? kirjoitti:

        Solusalpaajahoidot ovat ainakin ihmisille todella rankkoja pahoine oireineen. Tuskin koira niistä myrkyistä helpommalla selviää! Onko se kaiken sen arvoista, jos koirasi elää hetken pidempään, kun se syöpä vie koirasta kuitenkin voiton?

        Koira on siitä jännä eläin ,että sillä voi olla kovatkin kivut ilman että ihmiset huomaa mitään.

        tulin juuri tunnin lenkiltä koirani kanssa ja nälkä oli kova ja söikin ihan kunnolla.Nyt on sitten päivänokosten aika.Eipä koira jolla kipuja halua lähteä tunnin kävelylle.Koirat eivät kärsi solusalpaajahoidosta samoin kuin ihmiset.koirilta ei lähde edes turkki.Olen varmasti ottanut kaikki aspektit huomioon ennen kuin tein päätöksen että hoidatan koirani.Koirani ei todella kärsi ja sinä päivänä kun kärsii niin tiedän mitä teen.Et sinä enkä minäkään tiedä koska kuolemme ja hyvä niin.Pyydän sinua ja kakkia muita menemään www.slu.se ja siellä smådjurskliniken ja otsikolla onkologi on selitetty kaikki millainen hoito on jne,ettei tarvitse spekuloida.


      • vieläkin sureva
        irlanninsetteri kirjoitti:

        tulin juuri tunnin lenkiltä koirani kanssa ja nälkä oli kova ja söikin ihan kunnolla.Nyt on sitten päivänokosten aika.Eipä koira jolla kipuja halua lähteä tunnin kävelylle.Koirat eivät kärsi solusalpaajahoidosta samoin kuin ihmiset.koirilta ei lähde edes turkki.Olen varmasti ottanut kaikki aspektit huomioon ennen kuin tein päätöksen että hoidatan koirani.Koirani ei todella kärsi ja sinä päivänä kun kärsii niin tiedän mitä teen.Et sinä enkä minäkään tiedä koska kuolemme ja hyvä niin.Pyydän sinua ja kakkia muita menemään www.slu.se ja siellä smådjurskliniken ja otsikolla onkologi on selitetty kaikki millainen hoito on jne,ettei tarvitse spekuloida.

        Omaa koiraani hoidettiin aikoinaan solunsalpaajilla, tosin sillä oli toisen lajin syöpä kuin sinun koirallasi, Hemangiosarkooma. Tunnettu eläintensyöpälääkäri kertoi mahdollisuuksista ennen hoidon aloittamista eli 50 % koirista olisi vielä vuoden päästä hengissä. Luulen , ettei se saanut yhtään jatkoaikaa vaan 3kk päästä oli raskas velvollisuus päästää se pois.
        Sen jälkeen päätin , etten yhtään koiraani enää laita moiseen rääkkiin jos sairastuvat syöpään.
        Enkä myöskään itseäni,se oli kauheaa aikaa henkisesti.


      • irlanninsetteri
        vieläkin sureva kirjoitti:

        Omaa koiraani hoidettiin aikoinaan solunsalpaajilla, tosin sillä oli toisen lajin syöpä kuin sinun koirallasi, Hemangiosarkooma. Tunnettu eläintensyöpälääkäri kertoi mahdollisuuksista ennen hoidon aloittamista eli 50 % koirista olisi vielä vuoden päästä hengissä. Luulen , ettei se saanut yhtään jatkoaikaa vaan 3kk päästä oli raskas velvollisuus päästää se pois.
        Sen jälkeen päätin , etten yhtään koiraani enää laita moiseen rääkkiin jos sairastuvat syöpään.
        Enkä myöskään itseäni,se oli kauheaa aikaa henkisesti.

        ole ruusuilla tanssimista,mutta jos olen koiran ottanut niin myös hoidan sen loppuun asti.En ajattele tässä juuri itseäni vaan koiraani,en voi lopettaa hienoa iloista koiraani vaan sen takia että syöpä.Joo mulla tosi vaikeeta ja henkisesti raskasta mutta täöähän ei ole minä joka kipee,eihän?Itse olen ammatiltani kuraattori joten olen aika paljon nähnyt tässä pienessä elämässäni.Hyväksikäyttöä ja hyväksikäytötyksikäynyttä.Ihmiset hyvät ottakaa selvää ensin kuin kritisoitte!


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ole ruusuilla tanssimista,mutta jos olen koiran ottanut niin myös hoidan sen loppuun asti.En ajattele tässä juuri itseäni vaan koiraani,en voi lopettaa hienoa iloista koiraani vaan sen takia että syöpä.Joo mulla tosi vaikeeta ja henkisesti raskasta mutta täöähän ei ole minä joka kipee,eihän?Itse olen ammatiltani kuraattori joten olen aika paljon nähnyt tässä pienessä elämässäni.Hyväksikäyttöä ja hyväksikäytötyksikäynyttä.Ihmiset hyvät ottakaa selvää ensin kuin kritisoitte!

        arvot olivat kunnossa joten hoitoa jatkettiin.Väsynyt on koira niinkuin aina pari päivää ja sitten se siitä virkoaa.30 11 on sitten viimeisen hoidon vuoro.Kotona solusalpaajia 18 ja 20 sekä kortisoonia 5 mg päivässä.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        arvot olivat kunnossa joten hoitoa jatkettiin.Väsynyt on koira niinkuin aina pari päivää ja sitten se siitä virkoaa.30 11 on sitten viimeisen hoidon vuoro.Kotona solusalpaajia 18 ja 20 sekä kortisoonia 5 mg päivässä.

        detaljin.Koira taas ihan kunnossa.Hoitaja joka antaa aina solumyrkyt oli leikannut koirani kynnet ja laittanut hoitoainetta,siis vahaa jalkoihin.Mainitsin asiasta ja hän Elin kertoi että samallahan ne meni siinä,Että en voi sanoa kuin KIITOS.Ihania ja ajattelevia ihmisiä.Keskustelin myös kauan olenko tehnyt oikein vai ei,ja kärsiikö koira vai ei,ja onko kipuja vai ei.Olen nyt aivan varma siis kaikille tiedoksi etten ole tehnyt väärin.Tässä en ajattele itseäni uskokaa.Tänään taas tunnin lenkki häntääheiluttavan setterin kanssa.En anna niitä hetiä pois


      • liittyy koiran
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ole ruusuilla tanssimista,mutta jos olen koiran ottanut niin myös hoidan sen loppuun asti.En ajattele tässä juuri itseäni vaan koiraani,en voi lopettaa hienoa iloista koiraani vaan sen takia että syöpä.Joo mulla tosi vaikeeta ja henkisesti raskasta mutta täöähän ei ole minä joka kipee,eihän?Itse olen ammatiltani kuraattori joten olen aika paljon nähnyt tässä pienessä elämässäni.Hyväksikäyttöä ja hyväksikäytötyksikäynyttä.Ihmiset hyvät ottakaa selvää ensin kuin kritisoitte!

        sairauteen? Minun mielestäni ajattelet vain itseäsi, kun pyrit pitämään koirasi hengissä keinolla millä hyvänsä! Nyt koirasi ehkä voi hyvin, joo, mutta entä kahden/ kolmen kuukauden päästä??? Vastuullinen koiranomistaja osaa luopua koirastaan ajoissa, eikä pyri pitkittämään koiransa kärsimyksiä turhaan. Tosiasia on että koirien syöpähoito on vielä lapsen kengissä. Koira salaa kipunsa todella hyvin, jos et tiennyt.


      • irlanninsetteri
        liittyy koiran kirjoitti:

        sairauteen? Minun mielestäni ajattelet vain itseäsi, kun pyrit pitämään koirasi hengissä keinolla millä hyvänsä! Nyt koirasi ehkä voi hyvin, joo, mutta entä kahden/ kolmen kuukauden päästä??? Vastuullinen koiranomistaja osaa luopua koirastaan ajoissa, eikä pyri pitkittämään koiransa kärsimyksiä turhaan. Tosiasia on että koirien syöpähoito on vielä lapsen kengissä. Koira salaa kipunsa todella hyvin, jos et tiennyt.

        täi nämä aihe saa aikaan erilaisia reaktioita.Se hyväksikäytttö ei todellakaan koirani sairauteen liity vaan pikemminkin siihen että vaikka ammatissani luulen että pystyn hanteeraamaan vaikeita asioita niin tämä koirani sairaus on minulle tosi raskasta aikaa ollut.
        Koirani lääkitys on aivan sama ja samat lääkkeet kuin ihmisillä ja todella en ole ajatellut niin että koirani olisi joku koekaniini,vaikka niitäkin tarvitaan että lääketiede kehittyy.
        Tänään annoin leukaran solusalpaajaa tablettimuodossa 6 kertaa 2mg ja sama operaatio perjantaina.Koira voi hyvin ja käyty jo lenkillä.Syöpähoidot niin ihmisillä kuin koirillakin ovat kehittyneet ja kehittyvät jatkuvasti.KIITOS TUTKIMUKSEN


      • latrany
        liittyy koiran kirjoitti:

        sairauteen? Minun mielestäni ajattelet vain itseäsi, kun pyrit pitämään koirasi hengissä keinolla millä hyvänsä! Nyt koirasi ehkä voi hyvin, joo, mutta entä kahden/ kolmen kuukauden päästä??? Vastuullinen koiranomistaja osaa luopua koirastaan ajoissa, eikä pyri pitkittämään koiransa kärsimyksiä turhaan. Tosiasia on että koirien syöpähoito on vielä lapsen kengissä. Koira salaa kipunsa todella hyvin, jos et tiennyt.

        Miten ajettelit luopua omasta lapsestasi jolla on esim. todettu syöpä? Piikille suoraan vai? Koira on rakastettu perheen jäsen ja yhtälailla hoidon tarpeessa sairastuessaan kuin ihminen. Mieti ennenkuin avaat suusi!


      • irlanninstteri
        latrany kirjoitti:

        Miten ajettelit luopua omasta lapsestasi jolla on esim. todettu syöpä? Piikille suoraan vai? Koira on rakastettu perheen jäsen ja yhtälailla hoidon tarpeessa sairastuessaan kuin ihminen. Mieti ennenkuin avaat suusi!

        hoitoon ja viimeistä kertaa.Koira voi aivan hyvin.Eipä taida tulla uni ihan helposti tänä yönä.Kerron sitten miten meni.Pitäkää peukkuja että kaikki menee hyvin!!!


      • irlanninsetteri
        irlanninstteri kirjoitti:

        hoitoon ja viimeistä kertaa.Koira voi aivan hyvin.Eipä taida tulla uni ihan helposti tänä yönä.Kerron sitten miten meni.Pitäkää peukkuja että kaikki menee hyvin!!!

        eilisen ja viimeisen sisäisesi.On koira tosi väsynyt.Meni väärälle ovelle 4 kertaa viime öyönä.Ei tajunnut että missä ollaan.Tänään pissannut joten munuaiset toimii.Nyt on se ohi.ja mikä odottaa-----------


      • irlannninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        eilisen ja viimeisen sisäisesi.On koira tosi väsynyt.Meni väärälle ovelle 4 kertaa viime öyönä.Ei tajunnut että missä ollaan.Tänään pissannut joten munuaiset toimii.Nyt on se ohi.ja mikä odottaa-----------

        Moi'
        tänään ollaan oltu kuin ei sairautta ois ollukkaan.Koira voi hyvin ja nautti---


      • uusimmasta
        irlannninsetteri kirjoitti:

        Moi'
        tänään ollaan oltu kuin ei sairautta ois ollukkaan.Koira voi hyvin ja nautti---

        Koiramme-lehdestä jutun koiran kivusta! Koira saattaa kokea hyvinkin kovaa kipua ilman että se näyttää sitä ulospäin. Vaikka mitäpä sinä siitä välittäisit. Sinullehan on tärkeintä pidentää koirasi elämää vaikka väkisin keinoja kaihtamatta...


      • on aivan eri
        latrany kirjoitti:

        Miten ajettelit luopua omasta lapsestasi jolla on esim. todettu syöpä? Piikille suoraan vai? Koira on rakastettu perheen jäsen ja yhtälailla hoidon tarpeessa sairastuessaan kuin ihminen. Mieti ennenkuin avaat suusi!

        asia! Lapsi osaa (pientä vauvaa lukuunottamatta) kertoa tai näyttää mihin sattuu, koira ei! Ihmisten syöpähoidot ovat huomattavasti pidemmälle kehittyneitä kuin eläinten! Suuri osa sairaista koirista joutuu elämään kipujensa kanssa ilmaan mitään kipulääkitystä, koska omistajat eivät edes tajua että koiralla on kipuja. Koira salaa kipunsa todella hyvin.

        Tottakai sairasta koiraa pitää hoitaa, mutta koiran elämän pitkittäminen keinolla millä hyvänsä vain siksi ettei ihminen kykene viemään koiraansa ajoissa piikille, se on mitä suurinta julmuutta!


      • irlanninsetteri
        uusimmasta kirjoitti:

        Koiramme-lehdestä jutun koiran kivusta! Koira saattaa kokea hyvinkin kovaa kipua ilman että se näyttää sitä ulospäin. Vaikka mitäpä sinä siitä välittäisit. Sinullehan on tärkeintä pidentää koirasi elämää vaikka väkisin keinoja kaihtamatta...

        lukea koiramme lehteä,sillä asun Ruotsissa.Olen todella yllättynyt jos syöpähoidot ovat niin alkeellisella tasolla Suomessa.Pidin sitä itsestään selväna että hoidot ovat yhtä kehittyneitä siellä lahden toisellakin puolella.Täällä koirat saavat AIVAN saman lääkityksen kuin ihmisetkin,ja samat lääkkeet kuin ihmisillä.Valitettavaa jos todella on näin.Tässä en nyt kerkiä enempää kirjoitteleen kun koirani haukkuu niin kovasti tavanomaiselle iltapäivälenkilleen,


      • vieläkin sureva
        on aivan eri kirjoitti:

        asia! Lapsi osaa (pientä vauvaa lukuunottamatta) kertoa tai näyttää mihin sattuu, koira ei! Ihmisten syöpähoidot ovat huomattavasti pidemmälle kehittyneitä kuin eläinten! Suuri osa sairaista koirista joutuu elämään kipujensa kanssa ilmaan mitään kipulääkitystä, koska omistajat eivät edes tajua että koiralla on kipuja. Koira salaa kipunsa todella hyvin.

        Tottakai sairasta koiraa pitää hoitaa, mutta koiran elämän pitkittäminen keinolla millä hyvänsä vain siksi ettei ihminen kykene viemään koiraansa ajoissa piikille, se on mitä suurinta julmuutta!

        Oletteko tienneet , että koiran sytostaattihoidon aikana myös perheen mahdolliset lapset ovat vaaratilaneessa. Koira ei saisi nuolla lapsia, ei kuolata siten , että kuola joutuu lasten iholle. Ulosteet pitäisi kerätä pois koska ne on vaaraksi muille. Myös aikuisten tulisi välttää koiran eritteitä, mutta erikoisesti lapsien koska ovat herkempiä. Näin kertoi meille aikoinaan hoitanut eläinlääkäri, suomen asiantuntevin eläinten syöpälääkäri.


      • irlanninsetteri
        vieläkin sureva kirjoitti:

        Oletteko tienneet , että koiran sytostaattihoidon aikana myös perheen mahdolliset lapset ovat vaaratilaneessa. Koira ei saisi nuolla lapsia, ei kuolata siten , että kuola joutuu lasten iholle. Ulosteet pitäisi kerätä pois koska ne on vaaraksi muille. Myös aikuisten tulisi välttää koiran eritteitä, mutta erikoisesti lapsien koska ovat herkempiä. Näin kertoi meille aikoinaan hoitanut eläinlääkäri, suomen asiantuntevin eläinten syöpälääkäri.

        ja meillä ei ole onneksi pieniä lapsia.Olen pessyt käteni jatkuvasti jne siis olen saanut information.Kiitos muistutuksesta!Pesen jopa lakanat päivittäin.Ei se koira spitaalinen ole vaikka syöpä.Sitäpaitsi maailman johtavat syöpätutkijat ovat Uppsalan yliopistollisesta eläinlääketieteen sairaalasta hoitaneet ja hoitavat koiraani.He katsovat että hoito kannattaa tehdä ja minulle on varmistettu että koirallani ei ole kipuja.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ja meillä ei ole onneksi pieniä lapsia.Olen pessyt käteni jatkuvasti jne siis olen saanut information.Kiitos muistutuksesta!Pesen jopa lakanat päivittäin.Ei se koira spitaalinen ole vaikka syöpä.Sitäpaitsi maailman johtavat syöpätutkijat ovat Uppsalan yliopistollisesta eläinlääketieteen sairaalasta hoitaneet ja hoitavat koiraani.He katsovat että hoito kannattaa tehdä ja minulle on varmistettu että koirallani ei ole kipuja.

        tulen kirjoittamman kirjan syövästa ja koirista kun on aika,


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        tulen kirjoittamman kirjan syövästa ja koirista kun on aika,

        hoito solutableteilla,JOO me eletään tätä hetkeä.


      • Tessun emäntä

        Meidän Norjan harmaahirvikoira Tessu ehti sairastaa 2 viikkoa siitä kun huomasimme imusolmukkeiden turvonneen ja yleiskunto romahti.
        Tessu oli 12 vuotias ja tänä syksynä haukkui vielä n. 1 kk sitten monta tuntia hirveä.
        Viimeisellä metsästysreissulla la 12.12.2009 Tessu oli ollut vaisu.
        Seuraavana päivänä rapsutellessani koiraa huomasin leuan alla isot patit (turvonneet imusolmukkeet). Koira joka aina on ollut hyvä syömään ei syönyt kunnolla ja oli muutenkin vaisu.
        Myös takajaloissa oli turvonneet imusolmukkeet, Tessulla ei ollut kuumetta.
        Soitin ma 14.12.2009 eläinlääkärille ja kerroin oireet ja epäilykseni imusolmukesyövästä.
        Lääkäri sanoi, että voin tuoda koiran koepalan ottoa varten, mutta koska se ei muuta asiaa mitenkään niin emme lähteneet koiraa kiusaamaan kun koiran ikä on se mikä on eli vanha koira. Lääkäri määräsi puhelimitse Rimadyl -tulehdyskipulääkkeen.
        Ensin koira näytti siitä piristyvänkin, mutta vain hetkeksi. Ruokahalu huononi entisestään ja hengitys oli sellaista puuskuttamista.
        Viimeisellä kävelylenkillä 24.12.2009 Tessu ei enää oikein jaksanut enää kunnolla liikkua.
        Se saattoi syödä vain "herkkuja" kuten lenkkimakkaraa, kinkkua tms.
        Eilen 26.12.2009 koiran hengitys oli muuttunut vaikeammaksi, eikä se jaksanut olla oikein jalkeillä.
        Katsoin, jo silloin, että Tessun päivät ovat vähissä. Maanantaina olisi varmaan pitänyt viedä Tessu lopetettavaksi.
        Tänä aamuna kun Tessun aamupalan ja lääkkeen aika oli, niin se löytyi lämpimästä kopistaan kuolleena. (Koira ei viihtynyt sisällä, vaikka oli sairaana)
        Perästä oli tullut verta ja suusta kuolaa.
        Nyt Tessu on haudattuna meidän muiden koirien viereen kotikankaalle.
        Tessulle ammuttiin n. 60 hirveä ja oli muutenkin hyvä koira ja perheenjäsen.
        Ymmärrän niitä jotka haluavat antaa koirilleen syöpähoitaja jotka ovat varmaan perusteltyja eteenkin silloin kun koira on nuori, mutta meillä ei nyt ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää Tessu lähtemään autuaimmille metsästysmaille.


      • irlanninsetteri
        Tessun emäntä kirjoitti:

        Meidän Norjan harmaahirvikoira Tessu ehti sairastaa 2 viikkoa siitä kun huomasimme imusolmukkeiden turvonneen ja yleiskunto romahti.
        Tessu oli 12 vuotias ja tänä syksynä haukkui vielä n. 1 kk sitten monta tuntia hirveä.
        Viimeisellä metsästysreissulla la 12.12.2009 Tessu oli ollut vaisu.
        Seuraavana päivänä rapsutellessani koiraa huomasin leuan alla isot patit (turvonneet imusolmukkeet). Koira joka aina on ollut hyvä syömään ei syönyt kunnolla ja oli muutenkin vaisu.
        Myös takajaloissa oli turvonneet imusolmukkeet, Tessulla ei ollut kuumetta.
        Soitin ma 14.12.2009 eläinlääkärille ja kerroin oireet ja epäilykseni imusolmukesyövästä.
        Lääkäri sanoi, että voin tuoda koiran koepalan ottoa varten, mutta koska se ei muuta asiaa mitenkään niin emme lähteneet koiraa kiusaamaan kun koiran ikä on se mikä on eli vanha koira. Lääkäri määräsi puhelimitse Rimadyl -tulehdyskipulääkkeen.
        Ensin koira näytti siitä piristyvänkin, mutta vain hetkeksi. Ruokahalu huononi entisestään ja hengitys oli sellaista puuskuttamista.
        Viimeisellä kävelylenkillä 24.12.2009 Tessu ei enää oikein jaksanut enää kunnolla liikkua.
        Se saattoi syödä vain "herkkuja" kuten lenkkimakkaraa, kinkkua tms.
        Eilen 26.12.2009 koiran hengitys oli muuttunut vaikeammaksi, eikä se jaksanut olla oikein jalkeillä.
        Katsoin, jo silloin, että Tessun päivät ovat vähissä. Maanantaina olisi varmaan pitänyt viedä Tessu lopetettavaksi.
        Tänä aamuna kun Tessun aamupalan ja lääkkeen aika oli, niin se löytyi lämpimästä kopistaan kuolleena. (Koira ei viihtynyt sisällä, vaikka oli sairaana)
        Perästä oli tullut verta ja suusta kuolaa.
        Nyt Tessu on haudattuna meidän muiden koirien viereen kotikankaalle.
        Tessulle ammuttiin n. 60 hirveä ja oli muutenkin hyvä koira ja perheenjäsen.
        Ymmärrän niitä jotka haluavat antaa koirilleen syöpähoitaja jotka ovat varmaan perusteltyja eteenkin silloin kun koira on nuori, mutta meillä ei nyt ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää Tessu lähtemään autuaimmille metsästysmaille.

        eläinlääkärillä.Koirasta otettiin 4 tuubia verta joista 2 kappaletta menee geenipankkiin.Tämä aika on tosi raskasta.Nyt sitten odotetaan,ehkä olisi ollut helpompaa jos olisi tehnyt päätöksen jo aiemmin,mene ja tiedä.


      • niin kauan
        Tessun emäntä kirjoitti:

        Meidän Norjan harmaahirvikoira Tessu ehti sairastaa 2 viikkoa siitä kun huomasimme imusolmukkeiden turvonneen ja yleiskunto romahti.
        Tessu oli 12 vuotias ja tänä syksynä haukkui vielä n. 1 kk sitten monta tuntia hirveä.
        Viimeisellä metsästysreissulla la 12.12.2009 Tessu oli ollut vaisu.
        Seuraavana päivänä rapsutellessani koiraa huomasin leuan alla isot patit (turvonneet imusolmukkeet). Koira joka aina on ollut hyvä syömään ei syönyt kunnolla ja oli muutenkin vaisu.
        Myös takajaloissa oli turvonneet imusolmukkeet, Tessulla ei ollut kuumetta.
        Soitin ma 14.12.2009 eläinlääkärille ja kerroin oireet ja epäilykseni imusolmukesyövästä.
        Lääkäri sanoi, että voin tuoda koiran koepalan ottoa varten, mutta koska se ei muuta asiaa mitenkään niin emme lähteneet koiraa kiusaamaan kun koiran ikä on se mikä on eli vanha koira. Lääkäri määräsi puhelimitse Rimadyl -tulehdyskipulääkkeen.
        Ensin koira näytti siitä piristyvänkin, mutta vain hetkeksi. Ruokahalu huononi entisestään ja hengitys oli sellaista puuskuttamista.
        Viimeisellä kävelylenkillä 24.12.2009 Tessu ei enää oikein jaksanut enää kunnolla liikkua.
        Se saattoi syödä vain "herkkuja" kuten lenkkimakkaraa, kinkkua tms.
        Eilen 26.12.2009 koiran hengitys oli muuttunut vaikeammaksi, eikä se jaksanut olla oikein jalkeillä.
        Katsoin, jo silloin, että Tessun päivät ovat vähissä. Maanantaina olisi varmaan pitänyt viedä Tessu lopetettavaksi.
        Tänä aamuna kun Tessun aamupalan ja lääkkeen aika oli, niin se löytyi lämpimästä kopistaan kuolleena. (Koira ei viihtynyt sisällä, vaikka oli sairaana)
        Perästä oli tullut verta ja suusta kuolaa.
        Nyt Tessu on haudattuna meidän muiden koirien viereen kotikankaalle.
        Tessulle ammuttiin n. 60 hirveä ja oli muutenkin hyvä koira ja perheenjäsen.
        Ymmärrän niitä jotka haluavat antaa koirilleen syöpähoitaja jotka ovat varmaan perusteltyja eteenkin silloin kun koira on nuori, mutta meillä ei nyt ollut muuta vaihtoehtoa kuin päästää Tessu lähtemään autuaimmille metsästysmaille.

        että koirasi kuoli itsestään??? Varmaan sillä on ollut kovat kivut! Jokainen koiraansa oikeasti rakastava vie koiransa ajoissa piikille, eikä anna sen kärsiä. Jos koira ei enää pysty tekemään sitä mihin se on jalostettu ja mistä se normaalisti pitää, eikä jaksa liikkua eikä syö, on todellakin aika päättää sen elämä. Varsinkin jos on kyseessä sairaus jossa eliniän lisäyksen odote on hoidoista huolimatta olematon.


      • .........
        niin kauan kirjoitti:

        että koirasi kuoli itsestään??? Varmaan sillä on ollut kovat kivut! Jokainen koiraansa oikeasti rakastava vie koiransa ajoissa piikille, eikä anna sen kärsiä. Jos koira ei enää pysty tekemään sitä mihin se on jalostettu ja mistä se normaalisti pitää, eikä jaksa liikkua eikä syö, on todellakin aika päättää sen elämä. Varsinkin jos on kyseessä sairaus jossa eliniän lisäyksen odote on hoidoista huolimatta olematon.

        Koira voi kuolla itsestään ilman että omistajilla on hajuakaan, kuinka vakava sen tila on. Oma koirani kuoli 11-vuotiaana lyhyen sairastelun jälkeen. Sairaus ilmeni ruokahaluttomuutena, ajoittaisena pahoinvointina ja väsyneisyytenä, mutta toisina päivinä koirani oli kuin ennenkin, leikkisä ja iloinen. Ja aina lähti innoissaan lenkille, niinä huonompinakin päivinä... jopa puoli päivää ennen kuin kuoli.

        Koiralleni tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset, kuvaukset ja verikokeet eikä mitään todettu. Kaikki arvot normaalit. Kuvissa ilmeni maksassa jotakin erikoista, mutta koska veriarvot kaikki hyvät, niin lääkäri oletti, ettei kyseessä ole syöpä tms. kun ei kuulemma syöpäkasvaimelta edes näyttänyt. Valitettavasti lääkäri oli väärässä väittäessään, että kaikki oli kunnossa, sillä koirani nukkui pois pari viikkoa tämän jälkeen ja jälkikäteen toinen lääkäri totesi kuoleman johtuneen juurikin maksasta (veimme nimittäin syvään uneen vajonneen koiramme nukutettavaksi, mutta se nukkuikin itsekseen pois matkalla lääkäriin).

        Koirani varmasti peitteli pahaa oloaan, mutta olen varma siitä, että se eli juuri niin pitkään kuin sen pitikin. Viimeisinä päivinään se nautti elämästään leikkien ja reippaillen vähintään yhtä innokkaasti kuin terveenäkin. Se tiesi, että päiviä on jäljellä vähän, joten päätti ottaa ilon irti ja elää täyttä elämää viimeiseen asti. Me ihmiset luulimme, että suunta on parempaan päin. Tavallaan niin olikin, sillä koirani pääsi lyhyen sairastelun jälkeen eroon tuskistaan, joita emme tienneet sillä edes olevan. Se päätti elää täysillä ja lopettaa elämisen, kun ei voinut enää täysillä pistellä. Jälkeenpäin sen vasta on tajunnut, että koirani kuoli juuri sitten, kun päätti kuolla. Monen omistajan on kuitenkin tehtävä päätös koiransa puolesta. Parempi ajoissa kuin liian myöhään, sillä ei ole oikein pitkittää toisen elämää, jos toivoa ei ole, vain tuskia.


      • irlanninsetteri
        ......... kirjoitti:

        Koira voi kuolla itsestään ilman että omistajilla on hajuakaan, kuinka vakava sen tila on. Oma koirani kuoli 11-vuotiaana lyhyen sairastelun jälkeen. Sairaus ilmeni ruokahaluttomuutena, ajoittaisena pahoinvointina ja väsyneisyytenä, mutta toisina päivinä koirani oli kuin ennenkin, leikkisä ja iloinen. Ja aina lähti innoissaan lenkille, niinä huonompinakin päivinä... jopa puoli päivää ennen kuin kuoli.

        Koiralleni tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset, kuvaukset ja verikokeet eikä mitään todettu. Kaikki arvot normaalit. Kuvissa ilmeni maksassa jotakin erikoista, mutta koska veriarvot kaikki hyvät, niin lääkäri oletti, ettei kyseessä ole syöpä tms. kun ei kuulemma syöpäkasvaimelta edes näyttänyt. Valitettavasti lääkäri oli väärässä väittäessään, että kaikki oli kunnossa, sillä koirani nukkui pois pari viikkoa tämän jälkeen ja jälkikäteen toinen lääkäri totesi kuoleman johtuneen juurikin maksasta (veimme nimittäin syvään uneen vajonneen koiramme nukutettavaksi, mutta se nukkuikin itsekseen pois matkalla lääkäriin).

        Koirani varmasti peitteli pahaa oloaan, mutta olen varma siitä, että se eli juuri niin pitkään kuin sen pitikin. Viimeisinä päivinään se nautti elämästään leikkien ja reippaillen vähintään yhtä innokkaasti kuin terveenäkin. Se tiesi, että päiviä on jäljellä vähän, joten päätti ottaa ilon irti ja elää täyttä elämää viimeiseen asti. Me ihmiset luulimme, että suunta on parempaan päin. Tavallaan niin olikin, sillä koirani pääsi lyhyen sairastelun jälkeen eroon tuskistaan, joita emme tienneet sillä edes olevan. Se päätti elää täysillä ja lopettaa elämisen, kun ei voinut enää täysillä pistellä. Jälkeenpäin sen vasta on tajunnut, että koirani kuoli juuri sitten, kun päätti kuolla. Monen omistajan on kuitenkin tehtävä päätös koiransa puolesta. Parempi ajoissa kuin liian myöhään, sillä ei ole oikein pitkittää toisen elämää, jos toivoa ei ole, vain tuskia.

        kuollut.Kävi miimeisessä hoidossa eilen.Lääkäri kertoi että koirani on ns kliinisesti terve,siis hoitokuuri on päättynyt.Koska koirallani on 5 asteen syöpä ja veressä niin se on ajan kysymys koska puhkeaa uudelleen.Niin kauan kuin voi hyvin ja ei ole kipuja niin lääkäri käski minun yrittää nauttia näistä hetkistä,Vaikka vaikeaa se on.Sitä minä tarkoitin kun kirjoitin aiemmin että nyt kun facit on kädessä niin ehkä olisin tehnyt toisen ratkaisun.


      • oli hajua!
        ......... kirjoitti:

        Koira voi kuolla itsestään ilman että omistajilla on hajuakaan, kuinka vakava sen tila on. Oma koirani kuoli 11-vuotiaana lyhyen sairastelun jälkeen. Sairaus ilmeni ruokahaluttomuutena, ajoittaisena pahoinvointina ja väsyneisyytenä, mutta toisina päivinä koirani oli kuin ennenkin, leikkisä ja iloinen. Ja aina lähti innoissaan lenkille, niinä huonompinakin päivinä... jopa puoli päivää ennen kuin kuoli.

        Koiralleni tehtiin kaikki mahdolliset tutkimukset, kuvaukset ja verikokeet eikä mitään todettu. Kaikki arvot normaalit. Kuvissa ilmeni maksassa jotakin erikoista, mutta koska veriarvot kaikki hyvät, niin lääkäri oletti, ettei kyseessä ole syöpä tms. kun ei kuulemma syöpäkasvaimelta edes näyttänyt. Valitettavasti lääkäri oli väärässä väittäessään, että kaikki oli kunnossa, sillä koirani nukkui pois pari viikkoa tämän jälkeen ja jälkikäteen toinen lääkäri totesi kuoleman johtuneen juurikin maksasta (veimme nimittäin syvään uneen vajonneen koiramme nukutettavaksi, mutta se nukkuikin itsekseen pois matkalla lääkäriin).

        Koirani varmasti peitteli pahaa oloaan, mutta olen varma siitä, että se eli juuri niin pitkään kuin sen pitikin. Viimeisinä päivinään se nautti elämästään leikkien ja reippaillen vähintään yhtä innokkaasti kuin terveenäkin. Se tiesi, että päiviä on jäljellä vähän, joten päätti ottaa ilon irti ja elää täyttä elämää viimeiseen asti. Me ihmiset luulimme, että suunta on parempaan päin. Tavallaan niin olikin, sillä koirani pääsi lyhyen sairastelun jälkeen eroon tuskistaan, joita emme tienneet sillä edes olevan. Se päätti elää täysillä ja lopettaa elämisen, kun ei voinut enää täysillä pistellä. Jälkeenpäin sen vasta on tajunnut, että koirani kuoli juuri sitten, kun päätti kuolla. Monen omistajan on kuitenkin tehtävä päätös koiransa puolesta. Parempi ajoissa kuin liian myöhään, sillä ei ole oikein pitkittää toisen elämää, jos toivoa ei ole, vain tuskia.

        Hän kirjoitti:
        "Koira joka aina on ollut hyvä syömään ei syönyt kunnolla ja oli muutenkin vaisu.
        Myös takajaloissa oli turvonneet imusolmukkeet,
        Ruokahalu huononi entisestään ja hengitys oli sellaista puuskuttamista.
        Viimeisellä kävelylenkillä 24.12.2009 Tessu ei enää oikein jaksanut enää kunnolla liikkua.
        Se saattoi syödä vain "herkkuja" kuten lenkkimakkaraa, kinkkua tms.
        Eilen 26.12.2009 koiran hengitys oli muuttunut vaikeammaksi, eikä se jaksanut olla oikein jalkeillä."

        Kyllä tuollaisessa tilanteessa tyhmempikin ymmärtää viedä koiransa piikille! Paitsi sellainen joka haluaa oman "rakkautensa" nimissä pidentää eläimen kärsimyksiä.


      • irlanninsetteri
        oli hajua! kirjoitti:

        Hän kirjoitti:
        "Koira joka aina on ollut hyvä syömään ei syönyt kunnolla ja oli muutenkin vaisu.
        Myös takajaloissa oli turvonneet imusolmukkeet,
        Ruokahalu huononi entisestään ja hengitys oli sellaista puuskuttamista.
        Viimeisellä kävelylenkillä 24.12.2009 Tessu ei enää oikein jaksanut enää kunnolla liikkua.
        Se saattoi syödä vain "herkkuja" kuten lenkkimakkaraa, kinkkua tms.
        Eilen 26.12.2009 koiran hengitys oli muuttunut vaikeammaksi, eikä se jaksanut olla oikein jalkeillä."

        Kyllä tuollaisessa tilanteessa tyhmempikin ymmärtää viedä koiransa piikille! Paitsi sellainen joka haluaa oman "rakkautensa" nimissä pidentää eläimen kärsimyksiä.

        ei mitään sivuvaikutuksia ja iloinen setteri kotona,olen iloinen ja toivon että kaikki hoidot ovat auttaneet.Aloitan huomenna kirjoittamaan pikkuMaijani ihanasta elämästä.Rakkautta ei ole puuttunut vaikka raukka on joutunut hoitaan koko elämänsä vanhempaa ja tällä hetkellä hyvin voivaa toista sairasta koiraa-Auttavat nyt toisiaan


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ei mitään sivuvaikutuksia ja iloinen setteri kotona,olen iloinen ja toivon että kaikki hoidot ovat auttaneet.Aloitan huomenna kirjoittamaan pikkuMaijani ihanasta elämästä.Rakkautta ei ole puuttunut vaikka raukka on joutunut hoitaan koko elämänsä vanhempaa ja tällä hetkellä hyvin voivaa toista sairasta koiraa-Auttavat nyt toisiaan

        maija on vastannut lääkeisin hyvin ja ei ole tullut mitään.Eletään tätä päivää ja rakastetaan sitä.en muuten kadu enään mitä tein koiralleni.Teitä muin ajattelioita on varmaan siellä


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        maija on vastannut lääkeisin hyvin ja ei ole tullut mitään.Eletään tätä päivää ja rakastetaan sitä.en muuten kadu enään mitä tein koiralleni.Teitä muin ajattelioita on varmaan siellä

        Maijalla on nyt hyvä olla,eilen lähti sateenkaarisillalle!Suru ja ikävä on valtava,mutta Maijalla ei enään paha olla.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        Maijalla on nyt hyvä olla,eilen lähti sateenkaarisillalle!Suru ja ikävä on valtava,mutta Maijalla ei enään paha olla.

        Eläin lääkärin mukaan ja kaikkieen siis kaikkien kokeiden mukaan,otettiin jopa ultra vielä koirasta tiistaina koska maksa arvot olivat aivan hirveät.Ei löytynyt kasvia maksasta eikä lisämunuaisista.Koko solumyrkkyjakson aikana koirani maksa arvot olivat vain hieman koholla siis hoitoja jatkettiin.Viimeisen kerran sai solumyrkkyjä 21 joulukuuta joten siitä oli kulunut jo yli kaksi kuukautta.Koira voi hyvin ja imusolmukkeet eivät turvonneet uudelleen.Koirani kuoli maksakirroosiin,lääkäri epäili että kyseessä on myrkytys!
        Olisin todella kiitollinen jos jollain on jotain vastaavasta tietoa.Koira oli kunnossa ja yhdessä viikossa kuihtui pois.eläinlääkärin mukaan on mahdotonta että maksa arvot nousivat solumyrkkyjen vuoksi,sillä viimeisestä hoitokerrasta oli kulunut jo yli 2 kuukautta.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        Eläin lääkärin mukaan ja kaikkieen siis kaikkien kokeiden mukaan,otettiin jopa ultra vielä koirasta tiistaina koska maksa arvot olivat aivan hirveät.Ei löytynyt kasvia maksasta eikä lisämunuaisista.Koko solumyrkkyjakson aikana koirani maksa arvot olivat vain hieman koholla siis hoitoja jatkettiin.Viimeisen kerran sai solumyrkkyjä 21 joulukuuta joten siitä oli kulunut jo yli kaksi kuukautta.Koira voi hyvin ja imusolmukkeet eivät turvonneet uudelleen.Koirani kuoli maksakirroosiin,lääkäri epäili että kyseessä on myrkytys!
        Olisin todella kiitollinen jos jollain on jotain vastaavasta tietoa.Koira oli kunnossa ja yhdessä viikossa kuihtui pois.eläinlääkärin mukaan on mahdotonta että maksa arvot nousivat solumyrkkyjen vuoksi,sillä viimeisestä hoitokerrasta oli kulunut jo yli 2 kuukautta.

        se joka teki tän asian mun koiralle tulee varmasti saamaan saman lopun lupaan sen,tiedän missä mennään.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        se joka teki tän asian mun koiralle tulee varmasti saamaan saman lopun lupaan sen,tiedän missä mennään.

        akut leversvikt på grund av okänd geneses,koirallani oli henkivakuutus joten vakuutusyhtiössä haluttiin todistus ja tämän sain kirjallisesti kotiin.


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        akut leversvikt på grund av okänd geneses,koirallani oli henkivakuutus joten vakuutusyhtiössä haluttiin todistus ja tämän sain kirjallisesti kotiin.

        ja 'haetaan ja sitten sinne meidän kielomaallle laitetaan,niinkuin mun mieheni äidinäiti rakasti kieloja


      • irlanninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        ja 'haetaan ja sitten sinne meidän kielomaallle laitetaan,niinkuin mun mieheni äidinäiti rakasti kieloja

        tää on mun pikku Maissan!!!Kaija koo sanoo sen


      • iranninsetteri
        irlanninsetteri kirjoitti:

        tää on mun pikku Maissan!!!Kaija koo sanoo sen

        ängeln i mitt rum


      • irlanninsetteri
        iranninsetteri kirjoitti:

        ängeln i mitt rum

        youtube eva dahlgren,ängeln i rummet


      • Anonyymi

        Meidän 11v whipetillä todettiin eilen imusolmukesyöpä. se oli kaulan ja nivusten imusolmukkeissa, kummissakin silmissä on kaihi ja ne pullottaa ulospäin. kipuja ei ole ja ruokahalu on pohjaton. mutta nukkuuu paljon , emme anna mitään hoitoja jos se tuo 1v lisäaikaa. kaikki on taas edessä. niinkauan kun näemme ettei ole kipuja saa koiramme elää. mutta heti nukutus jos alkaa kärsimään.


      • Anonyymi
        koirasi kärsi??? kirjoitti:

        Solusalpaajahoidot ovat ainakin ihmisille todella rankkoja pahoine oireineen. Tuskin koira niistä myrkyistä helpommalla selviää! Onko se kaiken sen arvoista, jos koirasi elää hetken pidempään, kun se syöpä vie koirasta kuitenkin voiton?

        Koira on siitä jännä eläin ,että sillä voi olla kovatkin kivut ilman että ihmiset huomaa mitään.

        Jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen 16.8.2020 kun päätin lähteä koirani kanssa eutanasiaan.Topi oli sairastellut koko kevän ja kesän. Löydettiin ultrassa lisäkilpirauhasen kasvain joka ilmeisesti oli lymfooma. Lääkärin mukaan olisi voitu leikata mutta mitään varmuutta ei annettu että paranisi. Päätin ettei mennä leikattavaksi ja saatiin kolme kuukautta vielä yhdessä. Kaulan imurauhaset turposivat isoiksi ja voimat heikkeni. Koirani pelkäsi aina ihan hirveesti lääkärille menoa. Ja päätin ettei enää rääkätä poikaa enää. Koira katsoi minua ihan sanoakseen että nyt en jaksa enää. Hän sai elää hyvän elämän melkein kymmenen vuotta. Näin jälkeenpäin ajatellen tein koiran kannalta oikean päätöksen.


    • so sad

      6-vuotiaalla laumiksellani on lymfooma. koira lopetetaan maanantaina. ensimmäiset oireet olivat aggressiivisuus vahdittavia eläimiä kohtaan, sekä kröhiminen. tämän jälkeen imusolmukkeet turposivat. ohutneulanäyte paljasti lymfooman. koiran naama on aivan turvoksissa. juuri äsken itkin ja ulvoin pihalla kuin susi. koirat yhtyivät kuoroon. säälittää eniten lopetettavan koiran sisko, kun koko ikänsä olleet työparina.
      pidän suurimpana syyllisenä koirien niin yleisiin syöpiin rokotteita. ne koirat, jotka olen ostanut pentuina, ja jättanyt rokottamatta, ovat eläneet keskimäärin 15-vuotiaksi. tämän työparin hankin aikuisina.
      olisi jo aika puuttua tähän tolkuttomaan rokotusohjelmaan, mikä tekee koirista sairaita.

      • ikuisesti ikävöiden

        Toivottavasti muiden koirat paranevat, ja annatte heille viimisen palveluksen ajallaan. Meidän koiran ikä 9vuotta ja imusolmukesyöpä levinnyt viikon sisällä joka paikkaan, vaikka jaksaakin lenkkeillä ja innostuu monesta asiasta, näen silti monesta asiasta että koiralla on kipuja eikä voi hyvin. Eläinlääkäri ei enään kehottanut hoitoja, ja uskon koiralle olevan parempi näin, en vain sen takia etten hoitoja maksaisi, vaan siksi että näen omasta koirastani kärsivän katseen. Seuraavana aamuna hyvästelen hänet ja kiitän näistä vuosista, vaikka se on kaikkea muuta mitä haluaisin tehdä, pitäisin hänet vielä niin kovin mielelläni, nyt vain on tullut aika päästää hänet ja antaa viimeinen lahja, en suo näin hienon koiran kärsivän hetkeäkään, hän ansaitsee vaan parhaan mahdollisen


    • Sakulainen123

      Mun mäyräkoiralla todettiin imusolmukesyöpä toukokuussa 2015, vieläkin viettää onnellista elämää niin kuin ei olisi taudista tietoakaan. häntä hoidetaan sytostaattihoidoilla eli vinkristiinillä, cyklofosfamidilla ja doksorubisiinilla. Toivon että saamme viettää onnellista elämää vielä edes puoli vuotta - vuoden. Ei ole ollut mitään sivuoireita hoitojen aikana ja veriarvotkin pysyneet kunnossa. Eikä ole hoidoistakaan kovin moksiskaan enää. Kotivakuutuskin korvaa osan hoitomaksuista. Suosittelen hoitoja, ovat varmaan myös kehittymässä koko ajan. Asumme toki Barcelonassa, täällä on koirani eläinlääkäri muutaman kilometrin päässä. Suomi-lomilla olemme käyneet yliopistollisella pieneläinklinikalla Viikissä, josta on hieman ristiriitaiset fiilikset. Ens Suomi-reissulla kokeilemme mieluummin jotain yksityistä klinikkaa, joka tarjoaa näitä hoitoja.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      38
      1913
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      43
      1486
    3. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1421
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      17
      1408
    5. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      16
      1398
    6. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1375
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1347
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1290
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1220
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      5
      1207
    Aihe