Olen siis vasta 19-vuotias nuori nainen, mutta mieltäni kaihertaa eräs asia vähän turhankin paljon. Tiedän ettei suhteet nykypäivänä kestä kovinkaan kauaa, todella harvat ovat saman ihmisen kanssa vuosikausia.
Silti nyt kun olen ollut saman ihmisen kanssa puoli vuotta, mietin olenko "loukussa" saman ihmisen kanssa koko loppuelämäni? Täytän tänä vuonna 20 ja jostain ihmeen kumman syystä tuntuu kamalalta ja tuntuu että elämä on kohta ohi jne. Haha, tiedän, kuulostaa todellatodella naurettavalta. Silti tuntuu että aika kulkee ihan liian nopeasti enkä ymmärrä sitä.
Rakastan poikaystävääni ja olen kiitollinen siitä että vieressäni on ihminen, joka kunnioittaa mua rakastaa ja välittää aidosti. Silti tuntuu, että olen tavannut tämän täydellisyyden ihan liian aikaisin. En osaa kuvitella tilannetta, että tämä poika kyllästyisi minuun tai tekisi jotain pahaa, joka aiheuttaisi eron. Enkä mä varmaan osais päästää irti noin ihanasta ihmisestä. Jos joskus jättäisin, olisin ihan rikki ja katuisin. Jos päästää irti, menettää toisen ehkä ainiaaksi. Tekee jostain kumman syystä silti pahaa katsoa ikkunasta, kun joku vanhuspari sauvakävelee kadulla. Tulee hirveä kauhu. Tuollainenko minäkin sitten olen? Kärsin ennen pahasta sitoutumiskammosta, nyt kyllä helpottanut. En siis halua todellakaan jättää poikaa, mutta onko ihan normaalia että sana "aina" on liian kauan?
Pitääkö vaan elää päivä kerrallaan, miettimättä turhia tulevaisuutta?
Aina on liian kauan?
15
974
Vastaukset
- liian kauan
Olen siis ennenkin seurustellut, ensimmäinen suhteeni kesti kaksi vuotta ja 16 vuotiaana olin jo varma että menen naimisiin kyseisen ihmisen kanssa ja vietän loppuelämäni hänen kanssaan. Hahah. Sitoutumiskammoni varmaan juontaa tästä, kun ensirakkauteni ilmoitti ettei voi olla minun kanssa vaan haluaa elää nuoruuttaan.
Sen jälkeen ollu lyhyempiä juttuja. Jättänyt jonkun viikon jälkeen ja ottanut takaisin ja jättänyt. Ahdistunut. Sitten miehet teki samaa mulle.
Nyt pelottaa, kun mies ei olekaan sellainen paha, joka jättää tai pettää. Pelottaa sekin kun ei halua päästää irti toisesta. Pelkään menettämistä. Pelkään sitä että välitän jostain ihan oikeasti. Pelkään myös satuttavani jotain toista. - oikeassa...
Kuulostaa todella lapselliselta ja naurettavalta.
Älä mieti liikaa, hanki elämä.- vdsafbhs
Älä aattele noin niin seurustelun on helpompi jatkua vaikka läpi elämän :)
- naikkonenvm91
Itse olen 18v ja seurustellut mieheni kanssa jo kolmisen vuotta. Vielä ei ole loppu näkyvissä ja nautimme toistemme seurasta. Olemme yhdessä asuneet pian kaksi vuotta, autot puoliksi, koiran omistamme ja tässä mennään päivä kerrallaan eteenpäin. Molemmat voi baareilla omien kavereidensa kanssa tai sitten vietämme iltaa yhdessä. Olemme myös puhuneet siitä että saisimme kokemuksia, emmekä pidä pahana kolmatta pyörää, yms kunhan asioista sovitaan.
Maailma ei todellakaan lopu siihen jos vaan antaa toisillensa mahdollisuuksia (tasapuolisesti) kokeilla elämää tietyissä rajoissa. Ei tämä kaikille sovi, mutta meistä kumpikaan ei ole niin mustasukkainen etteikö pieni flirtti jonkun toisen kanssa olisi pahasta. - vanhus 33 :D
"Tekee jostain kumman syystä silti pahaa katsoa ikkunasta, kun joku vanhuspari sauvakävelee kadulla. Tulee hirveä kauhu. Tuollainenko minäkin sitten olen?"
Niin, olen sinua n. 15 vuotta vanhempi ja omiin korviini kuulostaa siltä, että pelkäät vanhenemista yhtä lailla kuin sitoutumista. Pahoittelen, jos olin väärässä. :)
Olin itse kaikkein "vanhimmillani" joskus 16-vuotiaana, kun tajusin että oikeasti vanhenen enkä ole kohta teini.
Onneksi vanheneminen ei tunnu ollenkaan siltä kuin sitä kuvitteli. Nykyisin huvittaa suunnattomasti se, että ajattelin olevani vanha kolmikymppisenä. Vanheneminen on väistämätöntä, eikä sittan sauvakävelevänä vanhuksena (milloin se sitten lieneekin) ole enää parikymppinen ajatuksiltaan eikä ahdistu noista teinijutuista. Ihminen muuttuu.
Erosin 22-vuotiaana "vanhuksena" silloisesta avoksitani ja ajattelin etten koskaan löydä ketään. Nykyisin uskon siihen, että voin löytää jonkun vaikka 70 - vuotiaana. Ei elämässä ole vain nuoruus ja sitten hidas kuolema, ellei itse sitä halua (poislukein ne, jotka ovat kuolemansairaita tms. - tilanne on toki melkoisen erilainen silloin).
Jos kaipaat vapautta, ei auta kuin elää sitä. Enemmän saatat katua huakttua nuoruuttasi, jonka jätit väliin jonkun pojanhuitikan vuoksi. Tai sitten et. Sehän siinä on v-mäistä, ettei etukäteen voi tietää. Sitä epävarmuutta vain pitää oppia sietämään.- ..rakkaastasi
Minä lähdin rakkaani luota 24-vuotiaana, koska hän asui ulkomailla. Suhteemme oli muutoin ihana ja onnellinen. Pelkäsin silloin ongelmia, joita pitkä välimatka toistemme kotimaihin aiheuttaisi jatkossa.
Nyt olen 42-vuotias, enkä koskaan ole rakastunut uudelleen. Rakastan yhä häntä, vaikka luovuin oikeudestani olla hänen kanssaan. Olimme pitkään yhteyksissä eron jälkeen, mutta nykyisin hänellä on perhe.
Joskus sen oikean voi löytää nuorena. Jos sinulla on hyvä ja onnellinen suhde, olet onnellinen ihminen. - liiankauanaloittaja
..rakkaastasi kirjoitti:
Minä lähdin rakkaani luota 24-vuotiaana, koska hän asui ulkomailla. Suhteemme oli muutoin ihana ja onnellinen. Pelkäsin silloin ongelmia, joita pitkä välimatka toistemme kotimaihin aiheuttaisi jatkossa.
Nyt olen 42-vuotias, enkä koskaan ole rakastunut uudelleen. Rakastan yhä häntä, vaikka luovuin oikeudestani olla hänen kanssaan. Olimme pitkään yhteyksissä eron jälkeen, mutta nykyisin hänellä on perhe.
Joskus sen oikean voi löytää nuorena. Jos sinulla on hyvä ja onnellinen suhde, olet onnellinen ihminen.Juu kyllä, pelkään vanhenemista ihan hirveästi. Vaikka tosiaan ei uskois että näin nuorena tuollaisia murehtis. Ehkä vaan oon ymmärtänyt, että jokainen vanhenee ja kuolee.
En tiedä olenko löytänyt "sitä oikeaa". Kun rakastuin ensimmäisen kerran, olin todella omistava, halusin viettää paljon aikaa rakkaani kanssa, seksiä halusi kokoajan ja kun ei ollut nähnyt vähään aikaan, perhoset leijaili mahassa. En tiedä kuuluuko tuollaiselta tuntua, kun tapaa sen oikean. Vai oliko vain jotain teinin huumaa. Nyt en ole sairaalloisen mustasukkainen, en kaipaa kumppaniani todellakaan kokoajan ja nautin todella paljon ihan omasta seurastani ja muutenkin asiat ovat kaukana tuosta ensirakkaudesta. Vaikka rakastan nykyistä poikaystävääni, ei asiat ole ihan niin kuin toivoisi. En halua jättää, mutta en ole varma siitäkään onko henkilö se kaikkein oikein. Ehkä sen tietää vähän myöhemmin, tai ehkä vain vaadin sitten liikaa. - Jo kokenut täti
liiankauanaloittaja kirjoitti:
Juu kyllä, pelkään vanhenemista ihan hirveästi. Vaikka tosiaan ei uskois että näin nuorena tuollaisia murehtis. Ehkä vaan oon ymmärtänyt, että jokainen vanhenee ja kuolee.
En tiedä olenko löytänyt "sitä oikeaa". Kun rakastuin ensimmäisen kerran, olin todella omistava, halusin viettää paljon aikaa rakkaani kanssa, seksiä halusi kokoajan ja kun ei ollut nähnyt vähään aikaan, perhoset leijaili mahassa. En tiedä kuuluuko tuollaiselta tuntua, kun tapaa sen oikean. Vai oliko vain jotain teinin huumaa. Nyt en ole sairaalloisen mustasukkainen, en kaipaa kumppaniani todellakaan kokoajan ja nautin todella paljon ihan omasta seurastani ja muutenkin asiat ovat kaukana tuosta ensirakkaudesta. Vaikka rakastan nykyistä poikaystävääni, ei asiat ole ihan niin kuin toivoisi. En halua jättää, mutta en ole varma siitäkään onko henkilö se kaikkein oikein. Ehkä sen tietää vähän myöhemmin, tai ehkä vain vaadin sitten liikaa.Lakkaa ajattelemasta niin kauheasti tulevaa!! Elä tätä päivää!
Kuolema vierailee kaikkialla lupaa kyselemättä, joten se on jo syy arvostaa tätä päivää!
Sellaisen neuvon annan sulle, että tee kaikkea muutakin, kuin vain nyhjäät poikakaverisi kainalossa! Silloin suhteenne ei pääse arkipäiväistymään! Olkaa omien kavereittennekin kanssa ja harrastakaa ja opiskelkaa! Kotia ehtii leikkiä sitten kolmikymppisenä!
Itse olen muuten suhteessa ollessanikin ollut ihastunut monta kertaa toisiin miehiin..mitä siitä!
Ihana pieni flirtti pitää ihmisen onnellisena..joten rakastua saa muihinkin! Ei sen tarvitse mitään merkitä!
Tunteet tulee ja menee..sellaista on elämä! :)
Tsemppiä sulle pohdintoihisi! Elä nuoren elämää täysillä! Älä ota kaikkea noin vakavasti! - liiankauanaloittaja
Jo kokenut täti kirjoitti:
Lakkaa ajattelemasta niin kauheasti tulevaa!! Elä tätä päivää!
Kuolema vierailee kaikkialla lupaa kyselemättä, joten se on jo syy arvostaa tätä päivää!
Sellaisen neuvon annan sulle, että tee kaikkea muutakin, kuin vain nyhjäät poikakaverisi kainalossa! Silloin suhteenne ei pääse arkipäiväistymään! Olkaa omien kavereittennekin kanssa ja harrastakaa ja opiskelkaa! Kotia ehtii leikkiä sitten kolmikymppisenä!
Itse olen muuten suhteessa ollessanikin ollut ihastunut monta kertaa toisiin miehiin..mitä siitä!
Ihana pieni flirtti pitää ihmisen onnellisena..joten rakastua saa muihinkin! Ei sen tarvitse mitään merkitä!
Tunteet tulee ja menee..sellaista on elämä! :)
Tsemppiä sulle pohdintoihisi! Elä nuoren elämää täysillä! Älä ota kaikkea noin vakavasti!Mulla on siitä huono tilanne, että kärsin kai jonkinlaisesta masennuksen tapaisesta. Heti kun aloin seurustelemaan, huomasin, että en enää jaksanut roikkua baareissa joka viikonloppu. Ihan hyvä sinänsä, mutta nyt en myöskään nää niitä kavereita kuin aika harvoin. Oon siis ollut kavereitten kanssa lähinnä baarissa eikä siellä kestä pää selvänä. Joten olen sitten yksin kotona ja itken kun ei ystäviä ole eikä ole ikinä ollutkaan. Tuota masennusta on jo siis ollut jotain melkein puoltoista vuotta, ei siis ole mitenkään kytköksissä nykyiseen poikaystävään. Tosin sillä tavalla se vaikuttaa muhun, kun tuntuu että kaikki ovat unohtaneet mut. Tuntuu etten kiinnosta yhtäkään miestä, vaikka puoli vuotta sitten noita miesehdokkaita oli muille jakaa. Haluisin tuntea varattunakin että olis vientiä vaikka onkin varattu. Ei kai siinä mitään pahaa ole.
Samalla ärsyttää kun poikaystävällä ei tunnu olevan muuta elämää kuin minä. Jos en vaikka joku päivä halua mennä hänen luokseen, hän sanoo siihen että "pitää sitte mennä töihin, mitä mä tääl himaskaa yksin". Jos kun harvemmin baariin menen ja haluan pitää hauskaa, niin tuntuu että pitäis viestitellä kokoajan. Olen luotettava, enkä tosiaankaan ikinä mitään tekisi. On vaan välillä kiva tanssia kavereitten kanssa ja "nollata". Jos mies on samaan aikaan baarissa ja menen tanssimaan niin hän tulee mukaan ja roikkuu ja pitää kiinni siinä takanani kokoajan. Ei kehtaa sanoa että on helvetin vaikee muuten tanssia ..... Tuntuu että kadotan sen oman itseni. Vihaan sitoutumista siks, jos toinen alkaa tavallaan omimaan mua ja roikkumaan. Tavallaan että "tää nainen on MUN. !!!", vaikkei sitä nyt suoraan huuteliskaan. Pitää kertoa kaikki ajatuksensa jos sattuu tuijottamaan tyhjää sängyssä. "En mitään". Pitääkö suhteessa oikeesti kertoa kaikki mitä ajattelee? Mitä ihmeen pahaa siinä tanssimisessakin on. Joo, varmaan jotkut oksettavat kuolaa siinä jossain kaikkia muijjia. Mitä väliä? Ei mua kiinnosta. Tuntuu melko kiusalliselta kun on lapsenvahti perässä. Kamalinta tässä on se että mies ei tunnu huomaavan mussa mitään vikaa ikinä. Kiusallista kun toinen tuntuu palvovan.
Niin. Kai pitäis arvostaa vaan sitä rakastavaa ja huolehtivaa miestä. Mutta välillä vaan ottaa päähän, on toinen sit kuinka ihana vaan.
- 345643456543456
23-vuotias mies, jonka mielestä myös aina on liian kauan. 4 vuotta seurustelua takana saman naisen kanssa. Olen yhä onnellisempi kuin sinkkuna ollessani, mutta kyllä tämä seurustelu toisaalta myös ahdistaa. Kaverit seurustelevat, eroavat ja alkavat seurustelemaan uudestaan. Minun suhteeni pysyy.
- Keski-iän kynnys
Heh...vai elämä ohitse 19-vuotiaana...minäpä kerron sinulle: tulet huomaamaan, kuinka elämä vaan paranee laadullisesti, mitä enemmän ikää tulee. Elämänlaatu nääs on suhtautumiskysymys hyvin pitkälti.
Ai niin, se ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolen, vaikka nykyään harrastetaankin näitä "määräaikaisia" avioliittoja-suhteita ylipäätään. Pidä kiinni hyvästä ihmisestä-niitä ei oo montaa.
"Pitääkö vaan elää päivä kerrallaan, miettimättä turhia tulevaisuutta?"
-suosittelen lämpimästi, että pidät kiinni unelmistasi, ja koetat toteuttaa niitä mieluummin. - jälkiviisasta
jos tulee jo 19 vuotiaana järkiinsä on turha itkeä sitten viiskymppisenä, että olisimpa tiennyt, mihin itseni sidon ja nyt on liian myöhäistä.
AIna kun ei tyytyy vähempään kuin parhaaseen, tulee tyytymättömyyden tunne tutuksi. Ja loppuikänsä miettii sitä, että olisimpa ymmärtänyt aikaisemmin kuin näin sen tilanteen. - shsetstjshstr
Jos se jättää sut joskus, ota muhun yhteyttä ja tule asumaan kanssani sillä jos joskus onnistun yhden kerran saamaan tyttöystävän, en koskaan jätä häntä koska jo se yksi kerta olisi minulle liikaa suotu... En oikeasti ansaitse kumppania koska olen täysin arvoton, ruma ja yksinäinen...
- HM
Tolla asenteella et tule koskaan saaman tyttöä, A: ansaitset kumppania, B: et ole arvoton, C: Ruma - en kommentoi mutta kauneus on katsojan silmissä, D: Yksinäinen - uskon mutta ei muutu itsestään
Sitoutumiskammoinen nainen ärsyttää. Onneksi oma nainen on tosissaan mun kanssani :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p591937Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,491682- 521604
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.51537Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis61515Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin61435Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä81316Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta121291Revi siitä ja revi siitä
Enkä revi, ei kiinnosta hevon vittua teidän asiat ja elämä. Revi itte vaan sitä emborullaas istuessas Aamupaskalla41173Kello on puoliyö - aika lopettaa netin käyttö tältä päivältä
Kello on 12, on aika laittaa luurit pöydälle ja sallia yörauha kaupungin asukkaille ja työntekijöille. It is past midni41158