Adoptioon lapsensa antaneita?

http://www.pela.fi/lastensuojelupalvelut/adoptio.htm

Tarinamme olisi todella pitkä. Vuosia kestäneet lapsettomuushoidot, pettymykset, suru. Omaa lasta emme saa. Nyt olemme käyneet adoptioneuvonnassa ja onneksi se on loppusuoralla.
Nyt odottelemme jos meille suotaisiin ja annettaisiin lapsi. Millään muulla asialla ei ole sen jälkeen niin suurta merkitystä. Ei paina asuntolainat, ei työpaikat. Kunhan vain tulemme toimeen. Normaali arki ja perheemme olisi tärkeintä. Odotellen...

jotka haluaisivat antaa lapsensa adoptoitavaksi, nostan hattua. Itse en voi saada koskaan omaa lasta sairaudestani johtuen. Adoptio on hieno vaihtoehto abortille. On huono, että liian moni tuomitsee yleensä vanhemmat, jotka antavat lapsensa adoptoitavaksi. Se on suuri rakkauden osoitus lapselle. Abortti on murha. Joten jos olet raskaana, mieti vielä, voitko itse pitää lapsesi vai annatko hänen kasvaa sisälläsi ja antaa hänelle elämisen mahdollisuuden? Itse olen adoptiolapsi ja onnellinen siitä, että sain elämän ja ihanat, rakastavat vanhemmat. En tunne kaunaa biologista äitiäni kohtaan, sillä ilman hänen rakkauden tekoaan en tuntisi näitä nykyisiä vanhempiani.

älkää hyvät ihmiset tehkö elämänne suurinta virhettä! Lapset on kyllä niin ainutlaatuinen ja mahtava asia jonka elämä voi antaa.
Itse olen kahden lapsen 25v. yh-äippä ja lapset ovat ehdottomasti minulle aurinkoisin ja tärkein asia. (Vaikka molemmat olivat ns."vahinkoja")
Ja huoli siitä etteikö toimeen tule, niin onneksi meillä täällä Suomessa ollaan niin sivistynyttä kansaa että kyllä yhteiskunta huolta sen verran pitää, joten on missä asua ja mitä syödä. Ja luulenpa että jos siihen ratkaisuun tulisi että lapsensa pois antaisi niin kyllä se asia varmasti loppuelämän mukana kulkee. Ja ajattele jos kävisi niin ikävästi että tulevaisuudessa ei olisikaan enää mahdollisuutta saada lasta...
Neuvolasta, mll;stä ym. saa tukea ja apua. Ja jos suku ja ystävät on vielä tukena niin ei muuta kun ottakaa ihmeessä vastaan mitä elämä antaa!

No itse olen 27 vuotias ja annoin oman lapseni 2 ja puolivuotta sitten adoptoitavaksi. Lapsen annoin pois jo syystä että avopuoliso otti ja lähti ennen kuin lapsi syntyi josta sitten seurasi masennus. Adoptio paperit kun kirjoitin olin varma että parempi näin nyt tytöllä on molemmat vanhemmat ja mielessäni tiedän että he pitävät tyttöä kuin hän olisi aina ollut heidän. Ei minulla ainakaan ole tyttö mieleen kummittelemaan jäänyt ensimmäinen joulu oli pahin kun tyttö syntyi 20.12. mutta aika paransi haavat. Ja olen siitäkin varma ettei minulla olisi ollut tarjota tyttärelleni kuin riitelevät vanhemmat.

minun tarinani liippaa aikalailla läheltä... olen 20 vuotias ja kuudennella kuulla raskaana, minun ei olisi pitänyt lääketieteellisesti pystyä tulla raskaaksi mutta kuinkas kävikään. kun huomasin raskauden oli jo liian myöhäistä keskeyttää raskaus koska lapsi on täysin terve. eli minulle annettiin vain vaihto ehdoksi synnyttää lapsi! äidiksi en ole tarpeeksi kypsä, minulla ei ole koulutusta eikä työpaikkaa saan hikisesti tällä hetkellä kustannettua omat tarpeelliset kuluni, lapsen isän kanssa en ole enää yhteydessä, koska en halua hänen tietävän raskaudesta mitään ettei adoptioon puuttuisi kukaan..joten en näe tässä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin pois antamisen..

onko se liian kylmää antaa oma lapsensa pois? minä haluan ,että minun lapsellani ón hyvä perhe isä ja äiti.. haluan ,että lapselleni annetaan normaalit hyvät lähtökohdat ja että hän on toivottu ja rakastettu! tiedän että on paljon perheitä jotka tekisivät mitä tahansa saadakseen lapsen ja eivät sitä normaalisti voi saada. haluan ajatella että, minä annan suuren ilon ja toivon sellaiselle perheelle.

oma perheeni häpeää tilannetta, pitävät sitä todella epänormaalina ja heidän mielestä minun pitäisi olla omissa oloissani loppuraskauden ajan ettei vain kukaan saisi tietää raskaudestani ja päätöksestäni antaa lapsi pois.. minä en ole hyväksynyt sitä vaan olen pyrkinyt elämään normaalia elämää sen takia että selviytyisin tästä paremmin.

haluisin kuulla adoptoitujen ihmisten mielipiteitä, mitä ajatuksia jälki käteen on herännyt..ehkä katkeruutta tai syytöksiä?? minä ainakin haluan tehdä tämän rakkaudella!
ja samassa tilanteessa olevien/olleitten mielipiteitä miten tästä kaikesta selviää?, kummitteleeko valinta koko loppu elämän?

ainiin pelastakaa lapset ry:ltä saa tietoa adoptiosta ja tarkempaa neuvontaa neuvolasta!
lapsen adoptiosta voi päättää vielä 2kk synnytyksen jälkeen se on sellainen harkinta aika, sen aikaa lapsi viettää ensikodissa joka ei ole sama koti jonne lapsi päätyy jos adoptio tehdään.
paperisotkuja ei ole hirveästi koska pelastakaa lapset hoitaa paljon puolestasi ja etsii sopivan perheen lapsellesi johon myös itse pystyt vaikuttamaan.. sinusta ja lapsen isästä kysellään joitakin tietoja esim. koulumenestyksestä ja elämäntavoista jotta lapsen perimään saadan hieman tietoa, mutta ei hirveämpää paperisotaa!
minulle kerrottiin että lapsi tulee usein etsimään biologiset vanhempansa mutta uskon että tietosi voidaan salata niin että niitä ei ole saatavilla jos niin haluat!