Näkeminen.

OK. Käykäämme härkää sarvista. Ei spekulaatioita, ei kiertelyä, ei filosofointia, ei psykologiaa.

Kenellä on "näkemisen lahja"? Oikeasti ja aidosti. Enteitä tulevasta, ajatustenlukua, kadonneitten esineitten löytämistä yms. taipumusta entisajan noitien arkirutiineihin?

Miten keskityt suoritukseen? Millä tavoin "näet" asiat? Miten tarkkaan hahmotat yksityiskohdat?

Keskustelupalsta tarjoaa todella oivallisen laboratorion tällaisille kokeiluille. Anonymiteetti antaa uusia hienoja mahdollisuuksia. Kuitenkin, jos jollain on tarve huijata, huijaa ainoastaan itseään.

Itse en ole aikaisemmin harrastanut moista, vaan noituus on merkinnyt minulle hyvinkin henkilökohtaista elämänaluetta, matkaa kohti omaa sisäavaruutta, löytöretkeä Itsen rajapinnalle, harmaalle alueelle jossa jumaluus piileksii.

Vasta nämä palstat ovat innostaneet kokeiluihin mielenkiinnosta perinteisiä noidantaitoja kohtaan ja tulokset ovat olleet aika jännittäviä...

Tuntemalla hieman vakikirjoittajien luonteenpiirteitä on suhteellisen helppoa oppia tunnistamaan näitten tähtimerkkejä. Liekö psykologiaa, mitä lie, "näkemistä" yhtäkaikki. Sen sijaan jotkut kirjoittajat lyhyilläkin kommenteillaan "tuottavat kuvia", jotka eivät mene enää pelkän projisoinnin piikkiin. Monasti näillä kuvilla ei ole mitään järjellistä yhteyttä keskustelun aiheeseen.

Aluksi minäkin kuvittelin että kyseessä olisi yksinkertainen "omaa tuotantoa" edustava outo assosiaatiorypäs. Mutta noitten mielleyhtymien logiikka oli jotain sellaista, mikä pani minut aprikoimaan asiaa uudemmn kerran.

Tällä palstalla juttu tiivistyi osaltani joskus puolisen vuotta sitten kirjoitelmaan, jonka tuottamisessa käytin kokeilumielessä hyväksi perinteistä hypnagogisessa tilassa tuotettua tekstiä, tajunnanvirtaa. Sensuroimatta, suodattamatta, kirjoitin paperille suoraan KAIKEN mitä mieleeni pulpahti keskittyessäni ajattelemaan yhtä silloisista vakinikeistä, "Esjotes":ia.

Esjotes - ellei huijannut - tunnisti tekstistäni omat isovanhempansa, kotitalonsa, sukunsa mielenkiintoisen historian käännekohtia. Olin itse lentää perseelleni hämmästyksestä. Pikku zoukki sai yhtäkkiä melkein pelottavia käänteitä.

"Yliluonnolliset ilmiöt" -palstalla nyt joku hyväkäs esitti yksinkertaisen haasteen "Kuka minä olen?"

Olihan sitä taas pakko kokeilla. Jälleen kerran hätkähdin: meneekö "näkemäni" vielä loogisen päättelykyvyn ja puhtaan sattuman piikkiin?

Näen tuloksissa toki omia projisointejani ja tulkintojani. Mielikuvani nelikymppisestä, tummasta latinomiehestä johti tulkintaan eteläamerikkalaisuudesta, mikä oli väärä. Mies olikin perhetaustoiltaan italialainen.

Väkivallan "varjo" kuvassa johti tulkintaan tapetusta perheenjäsenestä. Kirjoittaja kertoi verityöstä, jossa sukulainen kuoli saatuaan 13 puukon iskua... Missä kulkee sattuman, arvauksen ja loogisen päättelykyvyn rajat?

Kertokaa te. Seli-seli?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000003194279
Ilmianna
Jaa

96 Vastausta


>Kenellä on "näkemisen lahja"? Oikeasti ja aidosti. Enteitä tulevasta, ajatustenlukua, kadonneitten esineitten löytämistä yms. taipumusta entisajan noitien arkirutiineihin?

Yllekirjoittanut on jostain syystä kokenut kaikenlaista vain muutaman maistiaisen verran. Ehkäpä sen tarkoituksena on vain ollut pitää mielenkiintoa yllä, tai toimia vakuutuksena että tässä (fyysisessä) ei ole vielä kaikki.

Olen saattanut jotain näistä jo mainitakin ympäri foorumeita...

Tuleva.
Paras ja melkein ainoa ennaltanäkemiseni koskee erästä ihmistä jonka sain hetken ajan tuntea -96. Näin unessa miehen, jolla oli pitkä vaalea tukka ja tumma parta. Hän näytti videokuvaa ruskeasta ja kuivasta maasta (ilmeisen kuumasta), ja sanoi horoskoopissa olevansa "Merkurius". Sitten hänen päänsä kutistui olemattomiin. - Muutama päivä myöhemmin tapasin miehen jolla oli vaalea pitkä tukka ja punerva parta. Hän näytti kasan valokuvia Intiasta ja vastasi kyselyyni olevansa horoskoopissa Neitsyt. (Neitsyen hallitsijaplaneetta on Merkurius.) Hän kertoi LSD-kokeilujensa myötä kerran nähneensä itsensä peilistä päättömänä.

(Tuon ihmisen läsnäollessa koin ainoan shamaanimatkani tähän mennessä.)

Ajatustenluku.
Näin unta että olin lapsuudenkotini pihamaalla, kun eläimiä alkoi tulvia metsästä kauhealla kiireellä. Pysäytin jäniksen ja kysyin mistä on kyse, vastaus oli että avaruuden muukalaiset ovat laskeutuneet. Kohta näinkin lentävän lautasen taivaalla. - Myöhemmin selvisi että tuona yönä kumppanini oli noin 50 km päässä minusta lukenut Stephen Kingin kirjaa, jossa metsän elämet juoksevat karkuun avaruusväen rysäytettyä aluksensa maahan. Kirjan nimi taisi olla "Unensieppaaja".

Näin unessa että mieheni sanoi valehdelleensa eräästä asiasta. - Päivällä kerroin unesta ja hän myönsi että oli todellakin valehdellut.

Telepatiaa päiväsaikaan on esiintynyt jkv minun ja lähisukulaisteni välillä aikoinaan kun olimme tiiviimmin tekemisissä.

***

Joku varmaan huomaa kaavan. "Näin unessa plää plää." :)

Esineitä en löydä, enkä taida kovin noitamainen muutenkaan olla (jos ulkonäköä ei lasketa). Mutta näkemisen liittäisin kyllä ennenkaikkea VISIOIHIN, joita on tullut jokunenkin nähtyä vuosien varrella. (Siis sitä useinmiten valveen ja unen välimaastossa tulevaa kamaa, mallia tv-kuvan tarkka pysäytetty tai liikkuva kuva.)

- Kumppanini näkee kuulemani perusteella varsin herkästi henkiä ja haamuja. Itselleni eivät heikäläiset oikein ilmaannu; se mitä olen joskus nähnyt ei muistuta lähimainkaan ihmistä: "savukiehkuroita", kaalinpää, neliömäinen pilvi...

Perhana jos voisinkin itse tahdonalaisesti säädellä tietämistä ja näkemistä. Ehkä se vielä joskus onnistuu.

En nyt tämän kummemmin tällä hetkellä tätä asiaa osaa ruotia, mutta tekipä mieli täräyttää tähän muistin virkistykseksi että kyllä sitä meikäkin... etten vain ole pelkkä löpisijä jolle ei koskaan tapahdu mitään. Leuhk.

JAA. Mutta voisinhan minäkin tietysti jonkinlaisen kysymyksenasettelun tehdä. Onko niin, että näkemisestä on turha pölistä jos sitä ei pysty hyödyntämään mitenkään? Jos se menee ja tulee ilman että siitä on mitään todellista apua kenellekään? Eihän näkeminen varmaankaan ole tarkoitettu vain pelkäksi huvitutiksi...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Minusta tuntuu, että kun Rödfinne kuvaili fyysisiä ominaisuuksiani, hän kuvailikin sinua...

Oletko vaaleahko, puolipitkähiuksinen (hennohko hiuslaatu), hoikka, normaali/ pienikokoinen, ehkä hivenen hauras olemukseltasi ja hitusen syrjäänvetäytyvä? Ikäsi lienee jossain 35- 38 ikävuoden välissä? Et pidä kovaa melua itsestäsi?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Haamu kirjoitti:
Minusta tuntuu, että kun Rödfinne kuvaili fyysisiä ominaisuuksiani, hän kuvailikin sinua...

Oletko vaaleahko, puolipitkähiuksinen (hennohko hiuslaatu), hoikka, normaali/ pienikokoinen, ehkä hivenen hauras olemukseltasi ja hitusen syrjäänvetäytyvä? Ikäsi lienee jossain 35- 38 ikävuoden välissä? Et pidä kovaa melua itsestäsi?
>Oletko vaaleahko, puolipitkähiuksinen (hennohko hiuslaatu),

Itseasiassa tämä natsaa täysin, tosin tällä hetkellä tukkani on värjätty toisen väriseksi.

>hoikka, normaali/ pienikokoinen,

Tuossa on enempi valinnanvaraa, joten on helppo osua oikeaan... Enköhän liene normaalin puitteissa.

>ehkä hivenen hauras olemukseltasi ja hitusen syrjäänvetäytyvä?

Hauraasta en tiedä. Ehkä joku mies voisi kokea Kala-naisen siten. Syrjäänvetäytyvä olen ollut koko hemmetin ikäni...

>Ikäsi lienee jossain 35- 38 ikävuoden välissä?

Vaikka saatan vaikuttaa nuoremmaltakin, täytin kumminkin juuri 35 v. Älkää kertoko kenellekään...

>Et pidä kovaa melua itsestäsi?

En kylillä ja kujilla. Täällä ehkä kuitenkin. :)

Pitäisikö tässä nyt sitten olla imarreltu vai loukkaantunut, jos Rödis tosiaan sai vakultemia minusta ja sijoitti ne sinuun? :P
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
>Oletko vaaleahko, puolipitkähiuksinen (hennohko hiuslaatu),

Itseasiassa tämä natsaa täysin, tosin tällä hetkellä tukkani on värjätty toisen väriseksi.

>hoikka, normaali/ pienikokoinen,

Tuossa on enempi valinnanvaraa, joten on helppo osua oikeaan... Enköhän liene normaalin puitteissa.

>ehkä hivenen hauras olemukseltasi ja hitusen syrjäänvetäytyvä?

Hauraasta en tiedä. Ehkä joku mies voisi kokea Kala-naisen siten. Syrjäänvetäytyvä olen ollut koko hemmetin ikäni...

>Ikäsi lienee jossain 35- 38 ikävuoden välissä?

Vaikka saatan vaikuttaa nuoremmaltakin, täytin kumminkin juuri 35 v. Älkää kertoko kenellekään...

>Et pidä kovaa melua itsestäsi?

En kylillä ja kujilla. Täällä ehkä kuitenkin. :)

Pitäisikö tässä nyt sitten olla imarreltu vai loukkaantunut, jos Rödis tosiaan sai vakultemia minusta ja sijoitti ne sinuun? :P
Juu, aika jännää koska tuollainen kuva minulla on sinusta..

Onko sulla haileahkot silmät?

Täällähän ei olla hirveästi puhuttu ulkonäöstä, monesti ihmiset näyttävät ihan muulta kuin mitä antavat ymmärtää. Mulla ainakin on joku piintynyt vimma antaa itsestäni toisenlainen kuva kuin mitä ehkä oikeasti olen! ;-) Salakähmäistä mutta hianoo!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Haamu kirjoitti:
Juu, aika jännää koska tuollainen kuva minulla on sinusta..

Onko sulla haileahkot silmät?

Täällähän ei olla hirveästi puhuttu ulkonäöstä, monesti ihmiset näyttävät ihan muulta kuin mitä antavat ymmärtää. Mulla ainakin on joku piintynyt vimma antaa itsestäni toisenlainen kuva kuin mitä ehkä oikeasti olen! ;-) Salakähmäistä mutta hianoo!
En nyt tiedä onko järin haileahkot, sellaiset arkisen harmaat vaan.

Kun ajattelee mitä kaikkea me tänne Magia-osastollekin laitamme, niin onhan se jo turvallisuuskysymys paljonko viitsii itseään niin tykö tehdä että voidaan jo bongata kadulta... Noh, minusta ei kyllä näy mitenkään päällepäin minkämoiset asiat kiinnostavat ja pyörivät korvien välissä. Kiltiksi pikku uskovaiseksikin varmaan luultaisiin herkemmin kuin sellaiseksi joka on joskus käyttänyt netissä nimimerkkiä Baabelin Portto ja riidellyt parikymppisen uskovaisen kanssa (joka pai tö vei luuli minua ikäisekseen, heh - ja siksi kai koki tärkeäksi saada käännytettyä).

Hauskimpia nettiaikoja elämässäni oli joskus 2001 tai 2002 kun esiinnyin eräällä foorumilla miehen nimellä. Muuan keskustelija sanoi tempun paljastettuani pelänneensä tulleensa homoksi, kun viehätin häntä jutuillani. Hih.

Elämän ulkoiset puitteet rajoittavat niin kovin, mutta netti on tarjonnut meille harvinaisen tilaisuuden laittaa haisemaan niistä puitteista piittaamatta. Siitä on hyvä pitää kiinni eikä väkisin änkeä omaa tavallista olemustaan kaikkinensa väkisin esiin täälläkin. Vaikka paraskin puhuja olen... Minähän olen up, close and personal -shown vetäjä (sanoi se uskovainen). Ha.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
En nyt tiedä onko järin haileahkot, sellaiset arkisen harmaat vaan.

Kun ajattelee mitä kaikkea me tänne Magia-osastollekin laitamme, niin onhan se jo turvallisuuskysymys paljonko viitsii itseään niin tykö tehdä että voidaan jo bongata kadulta... Noh, minusta ei kyllä näy mitenkään päällepäin minkämoiset asiat kiinnostavat ja pyörivät korvien välissä. Kiltiksi pikku uskovaiseksikin varmaan luultaisiin herkemmin kuin sellaiseksi joka on joskus käyttänyt netissä nimimerkkiä Baabelin Portto ja riidellyt parikymppisen uskovaisen kanssa (joka pai tö vei luuli minua ikäisekseen, heh - ja siksi kai koki tärkeäksi saada käännytettyä).

Hauskimpia nettiaikoja elämässäni oli joskus 2001 tai 2002 kun esiinnyin eräällä foorumilla miehen nimellä. Muuan keskustelija sanoi tempun paljastettuani pelänneensä tulleensa homoksi, kun viehätin häntä jutuillani. Hih.

Elämän ulkoiset puitteet rajoittavat niin kovin, mutta netti on tarjonnut meille harvinaisen tilaisuuden laittaa haisemaan niistä puitteista piittaamatta. Siitä on hyvä pitää kiinni eikä väkisin änkeä omaa tavallista olemustaan kaikkinensa väkisin esiin täälläkin. Vaikka paraskin puhuja olen... Minähän olen up, close and personal -shown vetäjä (sanoi se uskovainen). Ha.
Juu, varovaisuus on kuitenkin ihan kova juttu, täälläkin. Jos eräät tahot tietäisivät, soitettaisiin jo valkotakkisia. :-)

Mä olen kanssa joskus huvitellut esiintymällä miehenä! Hauskaa. Saa monien naisten vihat päällensä.

Elämänkokemukseen perustuen voin sanoa, että ne ihmiset, jotka näyttävät vähiten kiinnostavilta, ovat usein niitä kaikkein kiinostavimpia. Jos tuo ulkonäöllään kovasti itseään tykö, se sisälmys on monesti tylsä. Voi tietysti johtua ulkonäön asettamista paineistakin ja liian suurista odotuksista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En pysty millään tavalla (ainakaan tietoisesti) hallitsemaan näkyjen tuloa vaan näyt -kuvat tulevat halutessaan täysin todenkaltaisina tapahtumina riippumatta siitä, olenko hereillä vai en. Viimeksi saunanpesää sytytellessäni näin näyn, jossa olin muurahaisen kanssa metsässä kävelemässä ympäri tulevan suuren hankkeeni rakennuksen pohjaa. Kierrettyämme (vielä olemattoman) rakennuksen, näky hävisi.

Olen näkyjeni johdosta pelastunut varmalta peurakolarilta, löytänyt uudelleen "kadonneen" ystäväni, löytänyt esineitä ja saanut tietää asioita, joista en aiemmin ole ollut lainkaan tietoinen, mutta joiden todenperäisyys on näyn jälkeen selvinnyt.

Näyt alkoivat noin kaksi vuotta sitten. Niin kauan kuin muistan, olen saanut "tietoja" ilman kuvia, eli täysin ennalta tietämättömät asiat ovat yhtäkkiä selvinneet minulle. Tiedot ovat yleensä koskeneet kuolemaa, mutta muunkinlaisia viestejä olen saanut. Yhteistä -ainakin muistamilleni- on ollut se, että ne ovat auttaneet minua selviytymään jostakin vaikeasta tilanteesta tai välttämään sen kokonaan. Esimerkkinä: muutama tuttu varasti auton ja pyysi minua ajelulle. Olin useinkin ollut kyydissä (ikää 12v) mutta tällä kertaa minulla oli tunne, että he jäävät kiinni, eli en lähtenyt mukaan. He olivat ehtineet ajella vain puolisen tuntia, kun poliisit pysäyttivät heidät.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Miten näet näyt? Tulevatko ne hallusinaatioitten omaisesti osaksi päivätodellisuutta vai ovatko ne ikäänkuin "vahvoja ajatuksia"? Liittyykö niihin tunnetiloja ja ääniä, vai ovatko ne pelkkiä kuvia?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Miten näet näyt? Tulevatko ne hallusinaatioitten omaisesti osaksi päivätodellisuutta vai ovatko ne ikäänkuin "vahvoja ajatuksia"? Liittyykö niihin tunnetiloja ja ääniä, vai ovatko ne pelkkiä kuvia?
Valveilla näyt ovat oikeastaan vahvoja ajatuksia, mutta aistin jollakin tavalla myös kuvia, vaikken niitä varsinaisesti näekään. En oikein osaa pukea tätä sanoiksi ;) Hallusinaatioiksi en näkyjä menisi kuitenkaan luonnehtimaan.

Näyissä tunnen tilanteet oikeastaan aika todellisina, todellisin tuntein varustettuna, mutta jollakin tavalla ulkopuolisena, vaikka tunnistankin tunteet omikseni. Äänet ovat olemassa, mutta ne eivät tule esiin puhutun kaltaisina, vaan lähinnä telepaattisesti.

Äsh, ei tästä tule mitään; en ole koskaan aiemmin kuvaillut näkyjäni kenellekään, eikä tämä oikein luonnistu. Olen kuitenkin vuosikausia pitänyt tämän kaiken sisälläni... ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Näyistä kirjoitti:
Valveilla näyt ovat oikeastaan vahvoja ajatuksia, mutta aistin jollakin tavalla myös kuvia, vaikken niitä varsinaisesti näekään. En oikein osaa pukea tätä sanoiksi ;) Hallusinaatioiksi en näkyjä menisi kuitenkaan luonnehtimaan.

Näyissä tunnen tilanteet oikeastaan aika todellisina, todellisin tuntein varustettuna, mutta jollakin tavalla ulkopuolisena, vaikka tunnistankin tunteet omikseni. Äänet ovat olemassa, mutta ne eivät tule esiin puhutun kaltaisina, vaan lähinnä telepaattisesti.

Äsh, ei tästä tule mitään; en ole koskaan aiemmin kuvaillut näkyjäni kenellekään, eikä tämä oikein luonnistu. Olen kuitenkin vuosikausia pitänyt tämän kaiken sisälläni... ;)
Että tämä flunssaisen viisaus menee yli... otsikot ja nimetkin menevät sekaisin ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tässä yksi esimerkkitapaus;
Nukuin yksin sängyssäni ja heräsin keskellä yötä n. klo 3.00 aivan virkeänä ja täysin hereillä siihen että tuttavani sanoi vieressäni kovaan ääneen "ai". Huoneessani ei tietenkään ollut ketään. Ajattelin soittaa siltä istumalta ja kysyä onko kaikki hyvin, mutta päätin kuitenkin olla häiritsemättä. Seuraavana päivänä kerroin ko. asiasta kellonajan tarkkuudella ja tämä tuttavani sanoi että hän on kovassa flunssassa ja hänen korvansa oli puhjennut omia aikojaan juuri samaan aikaan ja hän oli sanonut ääneen "ai".

Minulla on aika paljon tämäntyyppisiä kokemuksia ja lisäksi enneunia. En keskity millään tavalla enkä valmistaudu, en ole koskaan edes yrittänyt herkistyä ko asioille, ne vaan tulevat aikaa ja paikkaa kysymättä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
"Näkemiset" ovat minullakin jonkinlaisia vaistoamisia ja suurimpana ongelmanani koen että oma mieli sekoittaa näkemistä kaikenlaisilla henkilökohtaisilla projisoinneilla. Yleensä näyt ovat ikäänkuin vahvoja ajatuksia, mielikuvia.

Eilen illalla kuitenkin pelästyin. Joku nimittäin vihelsi olohuoneessamme ihan vieressäni. Samalla tavalla kuin kutsuttaessa koiraa. Ilmiö oli HYVIN todellinen! Hätkähdin ääntä ja tiedustelin asiaa vaimoltani joka istui samassa huoneessa: hän ei ollut kuullut mitään!

Hallusinaatio ei ole koskaan hyvä merkki. Mikäli ilmiö alkaa toistua täytyy soittaa tutulleni joka on neurologi...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
"Näkemiset" ovat minullakin jonkinlaisia vaistoamisia ja suurimpana ongelmanani koen että oma mieli sekoittaa näkemistä kaikenlaisilla henkilökohtaisilla projisoinneilla. Yleensä näyt ovat ikäänkuin vahvoja ajatuksia, mielikuvia.

Eilen illalla kuitenkin pelästyin. Joku nimittäin vihelsi olohuoneessamme ihan vieressäni. Samalla tavalla kuin kutsuttaessa koiraa. Ilmiö oli HYVIN todellinen! Hätkähdin ääntä ja tiedustelin asiaa vaimoltani joka istui samassa huoneessa: hän ei ollut kuullut mitään!

Hallusinaatio ei ole koskaan hyvä merkki. Mikäli ilmiö alkaa toistua täytyy soittaa tutulleni joka on neurologi...
Itselläni oli tässä pitkä pätkä ettei kuulunut mitään sellaisia öisiä elektronisen oloisia piipityksiä kuin joskus ammoin täällä kuvailin, mutta tällä viikolla eräänä aamuna heräsin selvään palohälyttimen vinkunaan. Päästyäni kunnolla unesta ulos en kuullut mitään. Eikä ääni toistunut, ts. patteri EI kai ole loppumassa. Jotain puhelimen äänen tapaista on myös aamulla kuulunut aivan taannoin, vaikka puhelimeni kiinni kun nukun.

Luonnonuskonnoissa mainitsinkin vissiin kun kuulin naisen äänen sanovan aamulla "sainpas sinut kiinni" ja myöhemmin omituisen mölähdyksen, kuin ihmisen ja linnun äänen risteytyksen.

Onneksi meikämannen hallut sentään tulevat unen ja valveen rajalla, niin että voi aina siihen vedota... Mutta katsoisin että yhtälailla nekin kuin sinun vislauksesi voivat hyvin kertoa siitä että aivot käyvät ylikierroksilla. Minulla aivot ovat olleet kärtsäämispistettä lähellä jo niin pitkään että mikä tahansa on mahdollista...

Jännä kyllä miten nuo hallut aina säikyttävät ihmisiä vaikka olisi miten tutuksi tullut kaikenlainen oudompi matsku elämässä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En ole 'näkijä', mutta vähän monta kertaa on mielessäni käynyt, mitenkähän paljon vakikirjoittajat 'näkevät' kulloisenkin viestin lähettäjästä. Mahdollisuutta olen pitänyt kohtuullisena. Oli mielenkiintoista kuulla, että joku jossain on esittänyt kysymyksen 'kuka minä olen' ja joku on 'nähnyt'. Minulta sama kysymys!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
13 VASTAUSTA:
Mieshenkilö, silmälasit, 32 vuotta, opinnot loppusuoralla, mieleen tulee lähinnä Vaasa ja Jyväskylä, mutta Helsinkikin käy jonne olet muuttanut jostain Savonlinnan seutuvilta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Mieshenkilö, silmälasit, 32 vuotta, opinnot loppusuoralla, mieleen tulee lähinnä Vaasa ja Jyväskylä, mutta Helsinkikin käy jonne olet muuttanut jostain Savonlinnan seutuvilta.
Täältä on läntisimpään mainitsemaasi kaupunkiin 80 kilometria, muut seikat kauempana.

Kerron 'äänihalluni', jos fibat siitä vahvistuisivat. Muutamia vuosia sitten heräsin yöllä siihen, että joku koputti kovaa huoneen oveen. Sytytin valon ja menin ihmeissäni katsomaan. Ei ketään. Valvoin kauan, kokemus oli ollut voimakas ja todellinen. Mietin, kuka haluaa yhteyttä tai tarvitseeko joku apuani. Siinä miettiessäni sielunsilmieni eteen ilmestyi ruskea, ison, paksuhkon kirjekuoren mallinen paketti, naru ympärillä. Ihmettelin.

Seuraavana päivänä olin menossa yhteen seminaariin, jossa mm. Veikko Vionoja puhui henkisestä tiestä ja kertoi omista yliluonnollisista kokemuksistaan, joista oli vaiennut suurimman osan elämäänsä. Tilaisuuden jälkeen kysyin tuolta pieneltä hauraalta mieheltä, mikä se tie on, miten sinne löytää. Hämmästyksekseni hän jotenkin arasti halasi minua ja puhui empien monisteesta, jonka ehkä voisi lähettää. Annoin osoitteeni. Ennen kuin moniste tuli, sain Vionojalta kirjeen, jossa hän halusi jonkinlaista lupausta 'tielle' lähtemisestä. Kirjoitin, etten etukäteen voinut lupauksia antaa, mutta olen kyllä liikkeellä vilpittömällä mielellä. Paluupostissa Vionojalta tuli näkyni kokoinen ja näköinen paketti, joka selvästi sisälsi muutakin kuin monisteen.

Paketissa oli nidottu kirjanen, jonkun automaattikirjoituksella tuottamaa materiaalia. Kirjasen nimi oli 'Kolkuttavalle avataan'!

Tarina on sen verran kummallinen ja hyvä, että olisi toivonut tekstienkin olevan sen väärtejä. Teitä on yhä monia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ja lisämateriaalia kirjoitti:
Täältä on läntisimpään mainitsemaasi kaupunkiin 80 kilometria, muut seikat kauempana.

Kerron 'äänihalluni', jos fibat siitä vahvistuisivat. Muutamia vuosia sitten heräsin yöllä siihen, että joku koputti kovaa huoneen oveen. Sytytin valon ja menin ihmeissäni katsomaan. Ei ketään. Valvoin kauan, kokemus oli ollut voimakas ja todellinen. Mietin, kuka haluaa yhteyttä tai tarvitseeko joku apuani. Siinä miettiessäni sielunsilmieni eteen ilmestyi ruskea, ison, paksuhkon kirjekuoren mallinen paketti, naru ympärillä. Ihmettelin.

Seuraavana päivänä olin menossa yhteen seminaariin, jossa mm. Veikko Vionoja puhui henkisestä tiestä ja kertoi omista yliluonnollisista kokemuksistaan, joista oli vaiennut suurimman osan elämäänsä. Tilaisuuden jälkeen kysyin tuolta pieneltä hauraalta mieheltä, mikä se tie on, miten sinne löytää. Hämmästyksekseni hän jotenkin arasti halasi minua ja puhui empien monisteesta, jonka ehkä voisi lähettää. Annoin osoitteeni. Ennen kuin moniste tuli, sain Vionojalta kirjeen, jossa hän halusi jonkinlaista lupausta 'tielle' lähtemisestä. Kirjoitin, etten etukäteen voinut lupauksia antaa, mutta olen kyllä liikkeellä vilpittömällä mielellä. Paluupostissa Vionojalta tuli näkyni kokoinen ja näköinen paketti, joka selvästi sisälsi muutakin kuin monisteen.

Paketissa oli nidottu kirjanen, jonkun automaattikirjoituksella tuottamaa materiaalia. Kirjasen nimi oli 'Kolkuttavalle avataan'!

Tarina on sen verran kummallinen ja hyvä, että olisi toivonut tekstienkin olevan sen väärtejä. Teitä on yhä monia.
>>Täältä on läntisimpään mainitsemaasi kaupunkiin 80 kilometria, muut seikat kauempana.>>

Niinpä tietysti. Heti kun alkaa "pakottaa" ei synny lasta eikä paskaa. Tulipahan todistetuksi ainakin ettei "se mitä mieleen juolahtaa" ole samaa kuin intuitio. Itse asiassa aloin arvuutella henkilöäsi yhdeksi vakionikeistä ja reagoin sen mukaan. Ei olisi pitänyt.

Joka tapauksessa: en tiedä onko suunnallasi olemassa vielä ns. "Ilkan kartano". Kerrotaan että paikkaan liittyy kaikenlaista mielenkiintoista. Vanhoissa 1930-luvun lehdissä on paikkaan liittyvistä tapahtumista oma artikkelisarjansa. En ole tosin saanut noita juttuja käsiini. Näin siis Ilmajoella.

Santavuori mainitaan myös vanhaksi voimapaikaksi, kuten myös Käräjävuori Kurikassa. Onko tuttuja?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
>>Täältä on läntisimpään mainitsemaasi kaupunkiin 80 kilometria, muut seikat kauempana.>>

Niinpä tietysti. Heti kun alkaa "pakottaa" ei synny lasta eikä paskaa. Tulipahan todistetuksi ainakin ettei "se mitä mieleen juolahtaa" ole samaa kuin intuitio. Itse asiassa aloin arvuutella henkilöäsi yhdeksi vakionikeistä ja reagoin sen mukaan. Ei olisi pitänyt.

Joka tapauksessa: en tiedä onko suunnallasi olemassa vielä ns. "Ilkan kartano". Kerrotaan että paikkaan liittyy kaikenlaista mielenkiintoista. Vanhoissa 1930-luvun lehdissä on paikkaan liittyvistä tapahtumista oma artikkelisarjansa. En ole tosin saanut noita juttuja käsiini. Näin siis Ilmajoella.

Santavuori mainitaan myös vanhaksi voimapaikaksi, kuten myös Käräjävuori Kurikassa. Onko tuttuja?
Mainitsemasi paikat eivät ole tuttuja, mutta Fossin Sannan entinen 'vastaanotto' sentään melkein näkyy meille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tietämiseni kirjoitti:
Mainitsemasi paikat eivät ole tuttuja, mutta Fossin Sannan entinen 'vastaanotto' sentään melkein näkyy meille.
Fossit olivat 1800- ja 1900-luvun vaihteen tunnettuja ja pelättyjä ganstereita. Eivät häjyjä vaan ammattirosvoja. Fossin veljekset taisivat tappaakin muutamia. Liekö Sanna samaa sukua? En tiedä kun en tunne.

Fossit terrorisoivat elämänmenoa ainakin aikoinaan Ilmajoella ja Jalasjärvellä. Mutta eikös niitä elänyt Kauhavallakin?

Ha-ha! "Näkijän" ominaisuudessa kysyn nyt, alkaako sukunimesi Ala-, Ylä-, Väli-, Keski-, Latva- vai Rinta- etuliitteellä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
tietämiseni kirjoitti:
Mainitsemasi paikat eivät ole tuttuja, mutta Fossin Sannan entinen 'vastaanotto' sentään melkein näkyy meille.
Isohella? Huhta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Isohella? Huhta?
Otsikkosi ensimmäinen sana on kohdallaan, toinen liippasi läheltä, sillä olin kihloissa papinplantun kanssa, mutta onneksi joku isompi voima esti ymmärtämätöntä menemästä siinä asiassa pidemmälle. Alkuperäinen nimeni ei ole, ei meinannut tulla eikä nykyäänkään ole mikään noista mainitsemistasi. Vanhaksi eläneen isoisoäitini kamarinikkunan edessä oli joki ja kirkko.

Fossin Sanna oli noita, paransi ihmisiä ja hänen tyttärensä jatkoi hommaa. Viinanpullon kanssa kuulemma piti mennä. Siihen hän sekoitteli rohtojaan, pyöritti palavaa tulitikkua pään päällä ja loitsi. Lehdissäkin Sannasta kirjoiteltiin, sillä muistan joitakin kertoja neuvoneeni muualta tulleita hänen asunnolleen. Taisi silloin olla jo tytär remmissä. Enempää en osaa kertoa enkä tiedä onko Sannasta kerätty tietoa talteen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
selvästi kirjoitti:
Otsikkosi ensimmäinen sana on kohdallaan, toinen liippasi läheltä, sillä olin kihloissa papinplantun kanssa, mutta onneksi joku isompi voima esti ymmärtämätöntä menemästä siinä asiassa pidemmälle. Alkuperäinen nimeni ei ole, ei meinannut tulla eikä nykyäänkään ole mikään noista mainitsemistasi. Vanhaksi eläneen isoisoäitini kamarinikkunan edessä oli joki ja kirkko.

Fossin Sanna oli noita, paransi ihmisiä ja hänen tyttärensä jatkoi hommaa. Viinanpullon kanssa kuulemma piti mennä. Siihen hän sekoitteli rohtojaan, pyöritti palavaa tulitikkua pään päällä ja loitsi. Lehdissäkin Sannasta kirjoiteltiin, sillä muistan joitakin kertoja neuvoneeni muualta tulleita hänen asunnolleen. Taisi silloin olla jo tytär remmissä. Enempää en osaa kertoa enkä tiedä onko Sannasta kerätty tietoa talteen.
Kerro ihmeessä kaikki tietämäsi lähteet, joista voisi vielä löytyä tietoja tästä Sannasta! Etenkin hänen metodeistaan.

Noituus on ollut Pohjanmaalla syvällä ja sitkeästi, mutta nyt ikävä kyllä vaikuttaa siltä että elävä perinne on sammumassa kovaa kyytiä. Havahduin asiaan jokunen vuosi sitten kun tajusin viimeisen todellisen agraarisukupolven kuolevan pois kullanarvoisine tietoineen ja muistoineen. Siksipä ostin paapalleni mankan johon sanella muistojeen kun kynä ei pysynyt enää kädessä. Se oli fiksu veto: paappa on ollut maan povessa jo kymmenen vuotta ja minulla on pahvilaatikollinen saneltuja c-kasetteja ;-)

Pohjalaiset mielellään kertovat murrevitsejä joissa "varikorvesta rehatahan rasat käres ku kaluumia niin porottaa", leuhkitaan yrittäjyydellä, isänmaallisuudella ja uskonnollisuudella ja pyritään olemaan samaan aikaan niin hi-tech että oksat pois. Oikia elämä on Pohojanmaalla ja helsinkiläiset etenkin on näsäviisaita mutta tyhmiä. Ja kansanperinne tarkoittaa tietenkin käytännössä kaksneuvoista tuppiroskaa, kaksrivistä pirunkeuhkua ja pimpparautaa.

Se mikä Pohjanmaalla halutaan aktiivisesti unohtaa (liekö uskonnollisuuden syy) on maan karmein kummitustarinaperinne, mystiset voimapaikat, noituus ja kapinamieli, jonka ansiosta monet pakanalliset tavat ovat säilyneet Pohjanmaalla pidempään kuin muualla Suomessa, jossa kristinusko sisäistettiin nopemmin.

Silloinkin kun kristinusko Pohjanmaalla otettiin vastaan, se tehtiin melkeinpä pakanallisessa hurmoksellisessa hengessä. Esimerkiksi vielä 1700-luvulla esiintyi Pohjanmaalla mustiin pukeutuvia lahkoja, jotka hylkäsivät kirkon opit ja seurasivat mystisiä "unissasaarnaajia". Transsiin vaipuvia maallikkosaarnaajia jotka tajunnanvirtana kuvailivat matkojaan "Helvetin esikartanoihin". Oletkos kuullut tästä puhuttavan siellä teillä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Kerro ihmeessä kaikki tietämäsi lähteet, joista voisi vielä löytyä tietoja tästä Sannasta! Etenkin hänen metodeistaan.

Noituus on ollut Pohjanmaalla syvällä ja sitkeästi, mutta nyt ikävä kyllä vaikuttaa siltä että elävä perinne on sammumassa kovaa kyytiä. Havahduin asiaan jokunen vuosi sitten kun tajusin viimeisen todellisen agraarisukupolven kuolevan pois kullanarvoisine tietoineen ja muistoineen. Siksipä ostin paapalleni mankan johon sanella muistojeen kun kynä ei pysynyt enää kädessä. Se oli fiksu veto: paappa on ollut maan povessa jo kymmenen vuotta ja minulla on pahvilaatikollinen saneltuja c-kasetteja ;-)

Pohjalaiset mielellään kertovat murrevitsejä joissa "varikorvesta rehatahan rasat käres ku kaluumia niin porottaa", leuhkitaan yrittäjyydellä, isänmaallisuudella ja uskonnollisuudella ja pyritään olemaan samaan aikaan niin hi-tech että oksat pois. Oikia elämä on Pohojanmaalla ja helsinkiläiset etenkin on näsäviisaita mutta tyhmiä. Ja kansanperinne tarkoittaa tietenkin käytännössä kaksneuvoista tuppiroskaa, kaksrivistä pirunkeuhkua ja pimpparautaa.

Se mikä Pohjanmaalla halutaan aktiivisesti unohtaa (liekö uskonnollisuuden syy) on maan karmein kummitustarinaperinne, mystiset voimapaikat, noituus ja kapinamieli, jonka ansiosta monet pakanalliset tavat ovat säilyneet Pohjanmaalla pidempään kuin muualla Suomessa, jossa kristinusko sisäistettiin nopemmin.

Silloinkin kun kristinusko Pohjanmaalla otettiin vastaan, se tehtiin melkeinpä pakanallisessa hurmoksellisessa hengessä. Esimerkiksi vielä 1700-luvulla esiintyi Pohjanmaalla mustiin pukeutuvia lahkoja, jotka hylkäsivät kirkon opit ja seurasivat mystisiä "unissasaarnaajia". Transsiin vaipuvia maallikkosaarnaajia jotka tajunnanvirtana kuvailivat matkojaan "Helvetin esikartanoihin". Oletkos kuullut tästä puhuttavan siellä teillä?
" ... seurasivat mystisiä "unissasaarnaajia". Transsiin vaipuvia maallikkosaarnaajia jotka tajunnanvirtana kuvailivat matkojaan "Helvetin esikartanoihin". Oletkos kuullut tästä puhuttavan siellä teillä?"

Hupaisaa että kysyt tuota. Vielä kolmisen tuntia sitten en tiennyt, kun katsoin Lapuan historia ykkösestä olisko siellä noituudesta mitään. En huomannut, mutta runsaan kolmen sivun pätkä 'hurmosliike 1740-luvulla ja vasulaisuus' sattui silmiini ja havahduin totaaliseen tietämättömyyteeni. Tietämättömyyteni on niin syvä, etten edes tiedä onko olemassa toinen osa paikkakuntani historiaan, josta voisi yrittää löytää lisätietoa. Siinä kohdassa muotoutui edellisen viestini otsikko eli olisinko nyt joutumassa perehtymään juuriini.

Tässä käynee selville, etten tiedä enempää Fossin Sannastakaan. Muistini mukaan Sanna ei joutunut ympäristössään minkään häirinnän kohteeksi, vähän outo mutta osa tätä paikkaa. Koetan kysellä josko jollakin olisi tietoa.

Mutta jotain kummaa ja kiehtovaa poveria Lapuassa kuitenkin on. Täältä on lähtenyt aika monta kansankiihottajaa ja voimakkaita tunteita herättävää saarnamiestä, viimeisimpinä jonossa Anneli Jäätteenmäki ja Teemu Mäki.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Kerro ihmeessä kaikki tietämäsi lähteet, joista voisi vielä löytyä tietoja tästä Sannasta! Etenkin hänen metodeistaan.

Noituus on ollut Pohjanmaalla syvällä ja sitkeästi, mutta nyt ikävä kyllä vaikuttaa siltä että elävä perinne on sammumassa kovaa kyytiä. Havahduin asiaan jokunen vuosi sitten kun tajusin viimeisen todellisen agraarisukupolven kuolevan pois kullanarvoisine tietoineen ja muistoineen. Siksipä ostin paapalleni mankan johon sanella muistojeen kun kynä ei pysynyt enää kädessä. Se oli fiksu veto: paappa on ollut maan povessa jo kymmenen vuotta ja minulla on pahvilaatikollinen saneltuja c-kasetteja ;-)

Pohjalaiset mielellään kertovat murrevitsejä joissa "varikorvesta rehatahan rasat käres ku kaluumia niin porottaa", leuhkitaan yrittäjyydellä, isänmaallisuudella ja uskonnollisuudella ja pyritään olemaan samaan aikaan niin hi-tech että oksat pois. Oikia elämä on Pohojanmaalla ja helsinkiläiset etenkin on näsäviisaita mutta tyhmiä. Ja kansanperinne tarkoittaa tietenkin käytännössä kaksneuvoista tuppiroskaa, kaksrivistä pirunkeuhkua ja pimpparautaa.

Se mikä Pohjanmaalla halutaan aktiivisesti unohtaa (liekö uskonnollisuuden syy) on maan karmein kummitustarinaperinne, mystiset voimapaikat, noituus ja kapinamieli, jonka ansiosta monet pakanalliset tavat ovat säilyneet Pohjanmaalla pidempään kuin muualla Suomessa, jossa kristinusko sisäistettiin nopemmin.

Silloinkin kun kristinusko Pohjanmaalla otettiin vastaan, se tehtiin melkeinpä pakanallisessa hurmoksellisessa hengessä. Esimerkiksi vielä 1700-luvulla esiintyi Pohjanmaalla mustiin pukeutuvia lahkoja, jotka hylkäsivät kirkon opit ja seurasivat mystisiä "unissasaarnaajia". Transsiin vaipuvia maallikkosaarnaajia jotka tajunnanvirtana kuvailivat matkojaan "Helvetin esikartanoihin". Oletkos kuullut tästä puhuttavan siellä teillä?
Sainpa neronleimauksen ja katsoin puhelinluetteloa. Sieltä löytyi Fossin Sannan tyttären puhelinnumero.
Sanelma Leimola 06-4331807
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jos tietäisin kirjoitti:
" ... seurasivat mystisiä "unissasaarnaajia". Transsiin vaipuvia maallikkosaarnaajia jotka tajunnanvirtana kuvailivat matkojaan "Helvetin esikartanoihin". Oletkos kuullut tästä puhuttavan siellä teillä?"

Hupaisaa että kysyt tuota. Vielä kolmisen tuntia sitten en tiennyt, kun katsoin Lapuan historia ykkösestä olisko siellä noituudesta mitään. En huomannut, mutta runsaan kolmen sivun pätkä 'hurmosliike 1740-luvulla ja vasulaisuus' sattui silmiini ja havahduin totaaliseen tietämättömyyteeni. Tietämättömyyteni on niin syvä, etten edes tiedä onko olemassa toinen osa paikkakuntani historiaan, josta voisi yrittää löytää lisätietoa. Siinä kohdassa muotoutui edellisen viestini otsikko eli olisinko nyt joutumassa perehtymään juuriini.

Tässä käynee selville, etten tiedä enempää Fossin Sannastakaan. Muistini mukaan Sanna ei joutunut ympäristössään minkään häirinnän kohteeksi, vähän outo mutta osa tätä paikkaa. Koetan kysellä josko jollakin olisi tietoa.

Mutta jotain kummaa ja kiehtovaa poveria Lapuassa kuitenkin on. Täältä on lähtenyt aika monta kansankiihottajaa ja voimakkaita tunteita herättävää saarnamiestä, viimeisimpinä jonossa Anneli Jäätteenmäki ja Teemu Mäki.
>>Tietämättömyyteni on niin syvä, etten edes tiedä onko olemassa toinen osa paikkakuntani historiaan, josta voisi yrittää löytää lisätietoa.>>

Nyt vain mars selaamaan takasivuja, josta löytyy lähdeluettelo. Aivan samalla tavalla minäkin pääsin näitten unissasaarnaajien jäljille selatessani kotipaikkakuntani historiaa. Koin mielettömän oivalluksen huomatessani että unissasaarnaaja oli samasta talosta, jossa paikkakunnan kuuluisin noita, isoäidin isoisänisäni sitten syntyi. Eli uskonnollinen hurmos ja noituus asuivat saman katon alla!

Paikkakunnan "virallinen" historia tosin ohitti koko aihepiirin sivuhuomautuksella. Varsinainen aarre olivatkin lähdeluettelossa mainitut alkuperäisteokset. Niissä koko ilmiö oli käsitelty juurta jaksain, suorina otteina 1700-luvun pastorien muistiinpanoista. Sain TODELLA paljon tietoa sukulaisteni edesottamuksista. Samalla en voinut muuta kuin ihmetellä 1700-luvun pappien suurta ymmärrystä ja tajua ilmiön mahdollisista syistä. Synnistä paasamisen sijaan papit epäilivät "hermoperäistä sairautta ja vääristynyttä sukupuolista hurmosta". Mielestäni aika radikaalia ja ymmärtäväistä ottaen huomioon muutamien nykyisten kirkonisien suhtautumisen esimerkiksi homoseksuaalisuuteen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Fossit olivat 1800- ja 1900-luvun vaihteen tunnettuja ja pelättyjä ganstereita. Eivät häjyjä vaan ammattirosvoja. Fossin veljekset taisivat tappaakin muutamia. Liekö Sanna samaa sukua? En tiedä kun en tunne.

Fossit terrorisoivat elämänmenoa ainakin aikoinaan Ilmajoella ja Jalasjärvellä. Mutta eikös niitä elänyt Kauhavallakin?

Ha-ha! "Näkijän" ominaisuudessa kysyn nyt, alkaako sukunimesi Ala-, Ylä-, Väli-, Keski-, Latva- vai Rinta- etuliitteellä?
Lapuallahan meitä eleli ja elelee vieläkin. Gansterismista en tiedä muuta kuin, että eräs Amerikkaan muuttaneen Fossin jälkeläinen oli Al Caponen palveluksessa, mutta vain baarimikkona. Joutui kyllä ryöstöyrityksenkin kohteeksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Fossit olivat 1800- ja 1900-luvun vaihteen tunnettuja ja pelättyjä ganstereita. Eivät häjyjä vaan ammattirosvoja. Fossin veljekset taisivat tappaakin muutamia. Liekö Sanna samaa sukua? En tiedä kun en tunne.

Fossit terrorisoivat elämänmenoa ainakin aikoinaan Ilmajoella ja Jalasjärvellä. Mutta eikös niitä elänyt Kauhavallakin?

Ha-ha! "Näkijän" ominaisuudessa kysyn nyt, alkaako sukunimesi Ala-, Ylä-, Väli-, Keski-, Latva- vai Rinta- etuliitteellä?
Tuo uutinen oli kyllä aivan uutta jotain tietävä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
No mitä näet kun ajattelet Haamua?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
7 VASTAUSTA:
Nää on just tilanteita, jotka tekevät "tieteellisen kokeen toistettavuuden" niin pirun vaikeaksi. Tulee siis paineita ties mihin.

Olen huomannut että kun yrittää keskittyä, pinnistää ja "pakottaa" visioita, niin ne onkin omia projisointeja, mutta kun relaa ja "antaa kuvien tulla", miten älyttömiä ja epäloogisia tahansa, niin ne osuvat oikeaan. Siis intuitiolla.

Ongelma on se että tunnen Haamun jossain määrin ja olen jo piirtänyt mieleeni kuvan ihmisestä, joka etäisesti muistuttaa erästä tuttavaani. Aina kun osoitan sanani Haamulle puhun mielessäni tuolle vanhalle luokkatoverilleni.

Minulla on siis kaksi kuvaa: "ensivaikutelma" ja "piirretty". Toisaalta, "kuva" ei minulle merkitse pelkästään visiota vaan jonkinlaista rypästä erilaisia assosiaatioita. Joskus tuntuukin että tuo "henkilökuva" on kooste henkilö- ja sukuhistoriaa, ulkoisia piirteitä ja tunnetiloja.

Kysymys tulisikin kuulua "mitä asioita Haamu tuo mieleesi?"

Vastauksen tynkää...

Tällä kertaa hieman eksyneen surullisen hahmon ritarin, joka kerää voimia kootakseen uudelleen elämänsä palapelin. Edessä on jokunen vaihtoehtoinen polku, aika sumuisia ja hämäriä kaikki.

Näen pienen leikkivän tytön joka haluaisi innoissaan hypätä ruutua ja toisaalta aikuisen naisen jolla on huolien uurtamat kasvot. Sama ihminen ennen ja nyt - henkisesti.

Fyysisesti minulla on mielikuva pienikokoisesta nuoresta naisesta, joka vaikuttaa hieman ikäistään vanhemmalta. Siis sellaisesta 23-24 -vuotiaasta joka vaikuttaisi about 26-28 -vuotiaalta. Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Enemmän sellaista linnunluista hentoista sorttia kuin pyylevää, enempi sitkeä ja laiha kuin pehmeä ja pyöreä. Lyhyet hiukset, joita on värjätty hieman tummemmaksi. Mielikuva on pikemminkin tummaanpäin kallellaan olevasta brunetesta kuin blondista vaikka minulla on muistikuva että olisit jossain vaiheessa puhunut "blondiuden ongelmista". Saattaa olla että sekoitan tyyppejä keskenään.

Haamussa on puheen tasolla hyvin härkämäisiä piirteitä, mutta härästä poiketen empii puskea ideoitaan eteenpäin. "Ideataso" ja "realismi" tappelevat keskenään ja realismi tahtoo voittaa vaikka intuitio huutaa seuraamaan ideaa. Tuollainen on skorpionille ominaista jahkaamista.

Sinua vituttaa olla liian kiltti ja puhkut malttamattomana näyttääksesi maailmalle mistä kana kusee. Mutta tämähän ei ole mitään "näkemistä" vaan tekstin tulkintaa.

OKEI: sun vuoro! ;-D
Olen höpissyt täällä taustoistani mitä vain, mutta ulkonäön suhteen olen viljellyt lähinnä puuta heinää silloin harvoin kun asia on tullut puheeksi. Ja nyt näkemisiin!

Ajattelin tuossa iltasella testata suvun vanhoja katsomismetodeja. Jännittää mitä tuloksia ne tuottavat...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Nää on just tilanteita, jotka tekevät "tieteellisen kokeen toistettavuuden" niin pirun vaikeaksi. Tulee siis paineita ties mihin.

Olen huomannut että kun yrittää keskittyä, pinnistää ja "pakottaa" visioita, niin ne onkin omia projisointeja, mutta kun relaa ja "antaa kuvien tulla", miten älyttömiä ja epäloogisia tahansa, niin ne osuvat oikeaan. Siis intuitiolla.

Ongelma on se että tunnen Haamun jossain määrin ja olen jo piirtänyt mieleeni kuvan ihmisestä, joka etäisesti muistuttaa erästä tuttavaani. Aina kun osoitan sanani Haamulle puhun mielessäni tuolle vanhalle luokkatoverilleni.

Minulla on siis kaksi kuvaa: "ensivaikutelma" ja "piirretty". Toisaalta, "kuva" ei minulle merkitse pelkästään visiota vaan jonkinlaista rypästä erilaisia assosiaatioita. Joskus tuntuukin että tuo "henkilökuva" on kooste henkilö- ja sukuhistoriaa, ulkoisia piirteitä ja tunnetiloja.

Kysymys tulisikin kuulua "mitä asioita Haamu tuo mieleesi?"

Vastauksen tynkää...

Tällä kertaa hieman eksyneen surullisen hahmon ritarin, joka kerää voimia kootakseen uudelleen elämänsä palapelin. Edessä on jokunen vaihtoehtoinen polku, aika sumuisia ja hämäriä kaikki.

Näen pienen leikkivän tytön joka haluaisi innoissaan hypätä ruutua ja toisaalta aikuisen naisen jolla on huolien uurtamat kasvot. Sama ihminen ennen ja nyt - henkisesti.

Fyysisesti minulla on mielikuva pienikokoisesta nuoresta naisesta, joka vaikuttaa hieman ikäistään vanhemmalta. Siis sellaisesta 23-24 -vuotiaasta joka vaikuttaisi about 26-28 -vuotiaalta. Hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Enemmän sellaista linnunluista hentoista sorttia kuin pyylevää, enempi sitkeä ja laiha kuin pehmeä ja pyöreä. Lyhyet hiukset, joita on värjätty hieman tummemmaksi. Mielikuva on pikemminkin tummaanpäin kallellaan olevasta brunetesta kuin blondista vaikka minulla on muistikuva että olisit jossain vaiheessa puhunut "blondiuden ongelmista". Saattaa olla että sekoitan tyyppejä keskenään.

Haamussa on puheen tasolla hyvin härkämäisiä piirteitä, mutta härästä poiketen empii puskea ideoitaan eteenpäin. "Ideataso" ja "realismi" tappelevat keskenään ja realismi tahtoo voittaa vaikka intuitio huutaa seuraamaan ideaa. Tuollainen on skorpionille ominaista jahkaamista.

Sinua vituttaa olla liian kiltti ja puhkut malttamattomana näyttääksesi maailmalle mistä kana kusee. Mutta tämähän ei ole mitään "näkemistä" vaan tekstin tulkintaa.

OKEI: sun vuoro! ;-D
Olen höpissyt täällä taustoistani mitä vain, mutta ulkonäön suhteen olen viljellyt lähinnä puuta heinää silloin harvoin kun asia on tullut puheeksi. Ja nyt näkemisiin!

Ajattelin tuossa iltasella testata suvun vanhoja katsomismetodeja. Jännittää mitä tuloksia ne tuottavat...
Niin, persoonaa on hiukka hankalaa käydä analysoimaan "näkemisen" pohjalta sen vuoksi koska siitä on jo jonkinlainen käsitys.

OK, how do I see you..

Ihan ensimmäisenä minulla tuli mielikuva laihasta tummasta normaalikokoisesta miehestä joka pukeutuu pääasiassa tummiin vaatteisiin ja melko erikoisesti. Käytätkö hattuja? Entä koruja?

Olet ihan ystävällisen oloinen ihminen jota on helppo lähestyä, tosin jaat ihmiset kahtia, toiset tykkää ja toiset ei (tää on kyllä aika yleistä). Yleensä et lähde hyökkäävällä asenteella liikkeelle, hyökkäät vasta kun joku toinen on tehnyt sen ensin ja silloinkin järkevästi. Et menetä malttiasi helposti. Harkitset ennen kuin teet. Sinulla on laaja tuttavapiiri mutta ehkä vaimosi on kuitenkin se "oikea ja paras ystäväsi". Olet kunnianhimoinen ja paistattelet mielelläsi valokeilassa. Oletko Leijona?

Tämä oli ensimmäinen kerta kun tällaista tein joten kerro menikö aivan metsään? :-)Sinänsä hauskaa...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Haamu kirjoitti:
Niin, persoonaa on hiukka hankalaa käydä analysoimaan "näkemisen" pohjalta sen vuoksi koska siitä on jo jonkinlainen käsitys.

OK, how do I see you..

Ihan ensimmäisenä minulla tuli mielikuva laihasta tummasta normaalikokoisesta miehestä joka pukeutuu pääasiassa tummiin vaatteisiin ja melko erikoisesti. Käytätkö hattuja? Entä koruja?

Olet ihan ystävällisen oloinen ihminen jota on helppo lähestyä, tosin jaat ihmiset kahtia, toiset tykkää ja toiset ei (tää on kyllä aika yleistä). Yleensä et lähde hyökkäävällä asenteella liikkeelle, hyökkäät vasta kun joku toinen on tehnyt sen ensin ja silloinkin järkevästi. Et menetä malttiasi helposti. Harkitset ennen kuin teet. Sinulla on laaja tuttavapiiri mutta ehkä vaimosi on kuitenkin se "oikea ja paras ystäväsi". Olet kunnianhimoinen ja paistattelet mielelläsi valokeilassa. Oletko Leijona?

Tämä oli ensimmäinen kerta kun tällaista tein joten kerro menikö aivan metsään? :-)Sinänsä hauskaa...
Aika hyvin, vaikka minusta tuntuu että olen saattanut jaaritella jo noikin asiat.

Pitkä, tumma ja laiha. Viimeiset 20 vuotta lähinnä mustissa. Tämä on perintöä aktiivisilta nuoruusvuosiltani jolloin oli sellaisia bändejä kuten Musta Paraati, Nights of Iguana, Smack ja tietysti Siekkarit. Pimeetä, synkkää ja ah, niin romanttista dekadenssia... Tuolta ajalta on myös perintöä diggailemani hopeinen käärmesormus.

Hattuja en käytä, mutta puoliselkään ulottuva (harmantuva) liehuletti oli pitkään tavaramerkkini. Ei tosin enää. Leikkasin pois, kun aloin muistuttaa parratonta Gandalfia, tai eläkkeelle jäänyttä progepierua - mikä ei ole ihan kaukana totuudesta :-)

Luonnekuvaus oli melko tarkalleen oikein, mutta nuo piirteet on ollut kyllä luettavissa myös viesteistäni. En paistattele valokeilassa muuten kuin ehkä keskustelupalstoilla. Leijona en ole, mutta päällepäsmäröin leijonamaisesti lähinnä silloin kun tiedän varmasti mistä puhun ja tunnen asian tärkeäksi. Elävässä elämässä tulen lähes poikkeuksetta kaikkien kanssa toimeen, mikä lienee ammattitaitokysymys. Itse jaan jengin kyllä kahtia. Ja todella: pinna on kyllä melkein äärettömän pitkä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aika hyvin, vaikka minusta tuntuu että olen saattanut jaaritella jo noikin asiat.

Pitkä, tumma ja laiha. Viimeiset 20 vuotta lähinnä mustissa. Tämä on perintöä aktiivisilta nuoruusvuosiltani jolloin oli sellaisia bändejä kuten Musta Paraati, Nights of Iguana, Smack ja tietysti Siekkarit. Pimeetä, synkkää ja ah, niin romanttista dekadenssia... Tuolta ajalta on myös perintöä diggailemani hopeinen käärmesormus.

Hattuja en käytä, mutta puoliselkään ulottuva (harmantuva) liehuletti oli pitkään tavaramerkkini. Ei tosin enää. Leikkasin pois, kun aloin muistuttaa parratonta Gandalfia, tai eläkkeelle jäänyttä progepierua - mikä ei ole ihan kaukana totuudesta :-)

Luonnekuvaus oli melko tarkalleen oikein, mutta nuo piirteet on ollut kyllä luettavissa myös viesteistäni. En paistattele valokeilassa muuten kuin ehkä keskustelupalstoilla. Leijona en ole, mutta päällepäsmäröin leijonamaisesti lähinnä silloin kun tiedän varmasti mistä puhun ja tunnen asian tärkeäksi. Elävässä elämässä tulen lähes poikkeuksetta kaikkien kanssa toimeen, mikä lienee ammattitaitokysymys. Itse jaan jengin kyllä kahtia. Ja todella: pinna on kyllä melkein äärettömän pitkä...
Mullakin on käärmesormus! :-)

Juu, se on vaikeata erotella mikä on tullut luettua rivien välistä ja mikä on intuition tulosta.

No jos et ole leijona niin mikä olet? Skorpioni?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aika hyvin, vaikka minusta tuntuu että olen saattanut jaaritella jo noikin asiat.

Pitkä, tumma ja laiha. Viimeiset 20 vuotta lähinnä mustissa. Tämä on perintöä aktiivisilta nuoruusvuosiltani jolloin oli sellaisia bändejä kuten Musta Paraati, Nights of Iguana, Smack ja tietysti Siekkarit. Pimeetä, synkkää ja ah, niin romanttista dekadenssia... Tuolta ajalta on myös perintöä diggailemani hopeinen käärmesormus.

Hattuja en käytä, mutta puoliselkään ulottuva (harmantuva) liehuletti oli pitkään tavaramerkkini. Ei tosin enää. Leikkasin pois, kun aloin muistuttaa parratonta Gandalfia, tai eläkkeelle jäänyttä progepierua - mikä ei ole ihan kaukana totuudesta :-)

Luonnekuvaus oli melko tarkalleen oikein, mutta nuo piirteet on ollut kyllä luettavissa myös viesteistäni. En paistattele valokeilassa muuten kuin ehkä keskustelupalstoilla. Leijona en ole, mutta päällepäsmäröin leijonamaisesti lähinnä silloin kun tiedän varmasti mistä puhun ja tunnen asian tärkeäksi. Elävässä elämässä tulen lähes poikkeuksetta kaikkien kanssa toimeen, mikä lienee ammattitaitokysymys. Itse jaan jengin kyllä kahtia. Ja todella: pinna on kyllä melkein äärettömän pitkä...
Luettuani aiemmin Haamun arvioinnin, ajattelin että tuon verran minäkin osaan sanoa, ja lisääkin, pelkästään viestejäsi luettuani. Se perustuu mm. tuohon mitä alempana sanot: "Elämä jättää jälkensä - ulkomuotoon ja ajatteluun. Jopa tapaan asettaa sanoja peräkkäin." Ei tarvitse siis olla 'näkijä' nähdäkseen.

Tästäpä pääsenkin mielijohtopäätökseeni, ihan kokemuksen kautta hankittuun. Eli että ns. selvännäkö on pääasiassa selvästi ymmärtämistä. Semiotiikka on samaa selvännäköä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ja päättelykyä kirjoitti:
Luettuani aiemmin Haamun arvioinnin, ajattelin että tuon verran minäkin osaan sanoa, ja lisääkin, pelkästään viestejäsi luettuani. Se perustuu mm. tuohon mitä alempana sanot: "Elämä jättää jälkensä - ulkomuotoon ja ajatteluun. Jopa tapaan asettaa sanoja peräkkäin." Ei tarvitse siis olla 'näkijä' nähdäkseen.

Tästäpä pääsenkin mielijohtopäätökseeni, ihan kokemuksen kautta hankittuun. Eli että ns. selvännäkö on pääasiassa selvästi ymmärtämistä. Semiotiikka on samaa selvännäköä.
Voit olla oikeassa, samalla asiallahan on monta nimeä, kysymys lienee siitä mitä haluaa käyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
ja päättelykyä kirjoitti:
Luettuani aiemmin Haamun arvioinnin, ajattelin että tuon verran minäkin osaan sanoa, ja lisääkin, pelkästään viestejäsi luettuani. Se perustuu mm. tuohon mitä alempana sanot: "Elämä jättää jälkensä - ulkomuotoon ja ajatteluun. Jopa tapaan asettaa sanoja peräkkäin." Ei tarvitse siis olla 'näkijä' nähdäkseen.

Tästäpä pääsenkin mielijohtopäätökseeni, ihan kokemuksen kautta hankittuun. Eli että ns. selvännäkö on pääasiassa selvästi ymmärtämistä. Semiotiikka on samaa selvännäköä.
On mielenkiintoista miten tietty ruumiinrakenne korreloi sen kanssa mistä asiasta ihminen on intohimoisesti kiinnostunut. Esim. uusnatsit ovat yleensä aivan tietyntyyppisiä, ja sama sitten koskee vaikkapa luontoliikkeessä mukana olevia/olleita.

Hiemankin intohimoisemmin asiaansa suhtautuvat harvoin ovat mitään kauheita läskipalleroita. Mistähän sekin johtuu? Ei jouda syömään, tai energia kuluu nopeasti pois?

Tietenkin taas tietokoneinnostus on eri asia...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
eli minulla on ollut näkemisen lahja koko ikäni. lähisuvussani ei ole tietääkseni kenelläkään muulla tätä lahjaa.
näen tulevia tapahtumia sekä unessa, että valveilla. osaan lukea jonkinverran ajatuksia ja pystyn myös, harvoin kylläkin, saamaan ihmisen tekemään/sanomaan ajatukseni voimasta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
on myös selvännäkemisen kyky..välillä kyllä inhottaa,on joskus aika stressaavaa kun tietää ihmisten ajatuksia ja tulevia tapahtumia..Mä näen niin unissa kuin myös valveilla..mutta enemmän unissa..pikku hiljaa oon oppinut elämään tän kanssa..ennen pidin riesana..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Eräällä ulkomaisella foorumilla jostain syystä kiinnitin jonkun noidan tai selvänäkijän huomion, en tiedä miksi. Tämä nainen osasi kuvailla minua viittaamalla mustelmiini, joista hän ei mitenkään voinut olla tietoinen. Olin niinä päivinä siirrellyt huonekaluja käyttäen apuna kaikkia raajojani, ja kyllä niitä mustelmia sitten riittikin. Tuo nainen olisi vastannut johonkin kysymykseeni jos olisin halunnut, mutta en keksinyt mitään järkevää kysyttävää. Lisäksi luonnostaan epäluuloisena ihmisenä ihmettelin että mitä hän minusta oikein haluaa. En tiedä tuliko joku hyvä juttu pilattua.

Rödfinne, näetkö sinä minusta jotain? En odota mitään, mutta olen kiinnostunut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
>>Lisäksi luonnostaan epäluuloisena ihmisenä ihmettelin että mitä hän minusta
oikein haluaa.>>

Terve reaktio. Itse suhtaudun äärimmäisen skeptisesti kaikenmaailman näkijöihin. Tosin omat "onnistumiseni" ovat lisänneet mielenkiintoa aiheeseen.

Mihin tuo kaikki perustuu? Puhtaaseen arvaukseen? Psykologiseen silmään? Intuitiiviseen tapaan ynnätä lopputulos oikein?

Samannäköisillä ja -oloisilla ihmisillä on usein hyvin samantyyppinen henkilöhistoria. Vaikuttaako ihmisen henkilöhistoria ihmiseen niin paljon että se on luettavissa olemuksesta? Vanhan juopon tunnistaa toki jokainen. Elämä jättää jälkensä - ulkomuotoon ja ajatteluun. Jopa tapaan asettaa sanoja peräkkäin. Entä uskonnollisuus, suru, viha?

>>En tiedä tuliko joku hyvä juttu pilattua.>>

Todennäköisesti kyllä, mikäli omaat kyllin vahvan itsetunnon myös irrottautua ajoissa tuon tyyppisistä "jutuista".

Mielenkiintoista: tätini joka ansaitsee sievoiset summat ennustamalla ihmisille ei suostu koskaan ennustamaan minulle. Miksiköhän?

>>Rödfinne, näetkö sinä minusta jotain? En odota mitään, mutta olen kiinnostunut.>>

No en vielä ainakaan. Näyttäisi tosiaan siltä että "näkeminen" vaatii pohjakseen jonkinlaisen vinkin, siis perustan jolle kuvan voisi rakentaa.

Tunnen yhden kuuroutuneen kaverin, joka on ilmiömäinen lukemaan puhetta huulilta. Kun kysyin, mihin tuo taito perustuu, hän vastasi: "Tunnistan noin yhden sanan joka lauseesta. Kun tiedän suurinpiirtein keskustelun aiheen, loput on silkkaa arvausta..." ;-D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Näistä näkemis"leikeistä" tämän otsakkeen alla pullahti mieleeni pyörimään kuinka joskus viime vuonna mainitsin muistaakseni Yliluonnolliset ilmiöt -osastolla tämän:

Näin yöllä välähdyksen verran kookkaahkon miehen (tietokoneensa äärellä), jolla oli musta pitkä tukka poninhännällä ja pyöreät silmälasit. Yllään hänellä oli (musta?) T-paita jossa oli jokin teksti.

Tuolloin Magia-osastoa ei tainnut vielä olla olemassa, ja kyselin tunnistiko kukaan itseään tuolla Ylil. osastolla. Joku vastasi, kyseli mitä paidassa luki (en ollut nähnyt), ja juttu jäi siihen. Olisi kiva tietää olisiko se joku "meikäläisistä" jotka kirjoittelemme edelleenkin näillä Magia/Luonnonuskonnot/Satanismi jne. foorumeilla, vaiko vain joku satunnainen hiihtelijä.

Turhaa mussutusta varmaan kun kaikki ovat kadonneet nyt kevätkesälaitumille... :P
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
9 VASTAUSTA:
Milleen "kookas"? Pitkä olen ma, mutta sellaista hongankolistaja-tyyppiä. En siis mikään hyökkäysvaunu... Pyöreät lasit sopisi, jos kuva olisi 15 vuoden takaa. Musta paita sopisi kuvaan, mikäli kuvio/tekstit liittyisivät esim. Australian aboihin. Vielä vuosi sitten oli letti usein ponnarilla.

Kuitenkin mulle tuli mieleen että näit kuvan Ozzie Osbornesta. Siis viesti omilta aivoiltasi: "Paranoid...?"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Milleen "kookas"? Pitkä olen ma, mutta sellaista hongankolistaja-tyyppiä. En siis mikään hyökkäysvaunu... Pyöreät lasit sopisi, jos kuva olisi 15 vuoden takaa. Musta paita sopisi kuvaan, mikäli kuvio/tekstit liittyisivät esim. Australian aboihin. Vielä vuosi sitten oli letti usein ponnarilla.

Kuitenkin mulle tuli mieleen että näit kuvan Ozzie Osbornesta. Siis viesti omilta aivoiltasi: "Paranoid...?"
Tiedän kyllä miltä Ossi näyttää. Ossi tuskin tietokonetta käyttää.

Onko siis niin että teidän muiden näkemät välähdykset joistain ihmisistä ovat kovaa näkemistä ja minulle voi olla tarjolla vain hulluutta ja paranoidiaa? Ei kai. Ei oikein huvittava ajatus nyt tällä hetkellä.

Tulipahan se kookas (muttei laiha) tyyppi vaan mieleen tässä kun itsekukin kauheasti näkemiään ihmisiä tilitti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
Tiedän kyllä miltä Ossi näyttää. Ossi tuskin tietokonetta käyttää.

Onko siis niin että teidän muiden näkemät välähdykset joistain ihmisistä ovat kovaa näkemistä ja minulle voi olla tarjolla vain hulluutta ja paranoidiaa? Ei kai. Ei oikein huvittava ajatus nyt tällä hetkellä.

Tulipahan se kookas (muttei laiha) tyyppi vaan mieleen tässä kun itsekukin kauheasti näkemiään ihmisiä tilitti.
Muistikuva on tosin jo haalistunut ja nyt kun tuo Ossikin tuotiin tuohon sotkemaan... MUTTA luulen että juuri nyt mainoksissa olevan School of Rock -leffan pääosanesittäjä Jack Black on olemukseltaan hieman vähän sinnepäin kuin se tyyppi jonka välähdykseltä näin. Ehkä vähän turhan leveä naama kuitenkin tällä näyttelijällä, mutta sillä tavalla jykevä äijä se näkyäijä oli.

(Jatkossa luulen että jätän kyselemättä yhtään mistään ihmisiä koskevasta näystä mitään, sillä se mitä toisille tulee siitä mieleen saattaa sotkea hauraan ja hennon kuvan päässä pahemman kerran. Ja oikeastaan aika rasittavaa tuollainen "oletko sinä niin ja näin mitä näin" -touhu kuitenkin kaikitenkin. Mutta kaikkeahan on aina kokeiltava.)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
Muistikuva on tosin jo haalistunut ja nyt kun tuo Ossikin tuotiin tuohon sotkemaan... MUTTA luulen että juuri nyt mainoksissa olevan School of Rock -leffan pääosanesittäjä Jack Black on olemukseltaan hieman vähän sinnepäin kuin se tyyppi jonka välähdykseltä näin. Ehkä vähän turhan leveä naama kuitenkin tällä näyttelijällä, mutta sillä tavalla jykevä äijä se näkyäijä oli.

(Jatkossa luulen että jätän kyselemättä yhtään mistään ihmisiä koskevasta näystä mitään, sillä se mitä toisille tulee siitä mieleen saattaa sotkea hauraan ja hennon kuvan päässä pahemman kerran. Ja oikeastaan aika rasittavaa tuollainen "oletko sinä niin ja näin mitä näin" -touhu kuitenkin kaikitenkin. Mutta kaikkeahan on aina kokeiltava.)
>>Jatkossa luulen että jätän kyselemättä yhtään mistään ihmisiä koskevasta näystä mitään, sillä se mitä toisille tulee siitä mieleen saattaa sotkea hauraan ja hennon kuvan päässä pahemman kerran. Ja oikeastaan aika rasittavaa tuollainen "oletko sinä niin ja näin mitä näin" -touhu kuitenkin kaikitenkin.>>

Mitäs "rasittavaa" tässä nyt on? Ongelma on näköjään se, että tällaisilla palstoilla toteutetut eksperimentit jäävät aina puolitiehen. Kukaan ai jaksa eikä viitsi viedä näitä juttuja päätökseen edes niin että jonkinlainen, pinnallinenkin, yhteenveto olisi mahdollinen.

Tarvittaisiin lauma asialleen vihkiytyneitä kokeilijoita joilla olisi myös aikaa ja kärsivällisyyttä todella tsekata mistä on kysymys.

Muutamien tuttavieni kanssa olen uurastanut castanedalaisen unennäön parissa tavataksemme toisemme. Se on jäänyt aina "siihen hilkulle". Siis samansuuntaisia visioita ja kokemuksia, mutta ei mitään todellisia mainitsemisen arvoisia tuloksia. Hommassa tuntuu olevan samanlainen "esto" päällä kuin siinä alkupuolen käsien löytämisessä. Kun unessa tajuaa tuollaisen mullistavan tilanteen olevan aivan käsillä, mieli tempaisee välittömästi höpötysvaihteen päälle ja homma levahtaa kuin lehmänpaska.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
>>Jatkossa luulen että jätän kyselemättä yhtään mistään ihmisiä koskevasta näystä mitään, sillä se mitä toisille tulee siitä mieleen saattaa sotkea hauraan ja hennon kuvan päässä pahemman kerran. Ja oikeastaan aika rasittavaa tuollainen "oletko sinä niin ja näin mitä näin" -touhu kuitenkin kaikitenkin.>>

Mitäs "rasittavaa" tässä nyt on? Ongelma on näköjään se, että tällaisilla palstoilla toteutetut eksperimentit jäävät aina puolitiehen. Kukaan ai jaksa eikä viitsi viedä näitä juttuja päätökseen edes niin että jonkinlainen, pinnallinenkin, yhteenveto olisi mahdollinen.

Tarvittaisiin lauma asialleen vihkiytyneitä kokeilijoita joilla olisi myös aikaa ja kärsivällisyyttä todella tsekata mistä on kysymys.

Muutamien tuttavieni kanssa olen uurastanut castanedalaisen unennäön parissa tavataksemme toisemme. Se on jäänyt aina "siihen hilkulle". Siis samansuuntaisia visioita ja kokemuksia, mutta ei mitään todellisia mainitsemisen arvoisia tuloksia. Hommassa tuntuu olevan samanlainen "esto" päällä kuin siinä alkupuolen käsien löytämisessä. Kun unessa tajuaa tuollaisen mullistavan tilanteen olevan aivan käsillä, mieli tempaisee välittömästi höpötysvaihteen päälle ja homma levahtaa kuin lehmänpaska.
Siihen nähden kuinka mielenkiintoista *näkeminen* on tai voisi olla, on tosi rasittavaa että siitä tulee arvailuleikki: oletko se sinä vai onko se naapurin täti vai setä vai kuka helvetti. Noh, omalta osaltani kun toin tuon viimevuotisen näkemäni äijän tuohon en tarkoittanut kysellä olitko se sinä siellä - jos jäit siihen oletukseen - vaan länttäsin sen vain tähän ketjuun koska se kuuluu tähän aiheeseen.

Kieltämättä kyllä vähän vittuunnuin siitä että sinun piti tuoda se Ossi tähän, koska Ossin vahva kuva sotki kuviot niin etten enää ole varma miltä se tyyppi näytti.

Ei joka iippo jolla on pyöreät lasit, pitkä musta tukka ja päällä joku rokkirätkytysrätti ole Ossi. Ärh. Ko. tyyppi vaikutti enempi tietokonekeskeiseltä hiipparilta kuin musikantilta.

Arvuuttelussa kaikki vääntyy ja kääntyy niin kummaksi että ei enää tiedä missä mennään.

MUTTA.

Ehkäpä kaikella nähdyllä ei oikeastaan ole niin merkitystä, koska saattaa olla että 6. aisti toimii vähän miten sattuu - välittämättä lainkaan siitä saako järki sen aikaansaannoksista mitään irti. Ehkä myöskään todentamisella ei ole merkitystä, koska kuvien arvo voi olla niin henkilökohtainen ettei niistä kukaan toinen saa mitään irti, ja ennenkaikkea: tarvitseeko MEISTÄ täällä olevista yksikään jatkuvaa todistetta siitä että on muutakin kuin nämä fyysiset jutut? Olen itse sanonut tarvitsevani, mutta mutta...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
Siihen nähden kuinka mielenkiintoista *näkeminen* on tai voisi olla, on tosi rasittavaa että siitä tulee arvailuleikki: oletko se sinä vai onko se naapurin täti vai setä vai kuka helvetti. Noh, omalta osaltani kun toin tuon viimevuotisen näkemäni äijän tuohon en tarkoittanut kysellä olitko se sinä siellä - jos jäit siihen oletukseen - vaan länttäsin sen vain tähän ketjuun koska se kuuluu tähän aiheeseen.

Kieltämättä kyllä vähän vittuunnuin siitä että sinun piti tuoda se Ossi tähän, koska Ossin vahva kuva sotki kuviot niin etten enää ole varma miltä se tyyppi näytti.

Ei joka iippo jolla on pyöreät lasit, pitkä musta tukka ja päällä joku rokkirätkytysrätti ole Ossi. Ärh. Ko. tyyppi vaikutti enempi tietokonekeskeiseltä hiipparilta kuin musikantilta.

Arvuuttelussa kaikki vääntyy ja kääntyy niin kummaksi että ei enää tiedä missä mennään.

MUTTA.

Ehkäpä kaikella nähdyllä ei oikeastaan ole niin merkitystä, koska saattaa olla että 6. aisti toimii vähän miten sattuu - välittämättä lainkaan siitä saako järki sen aikaansaannoksista mitään irti. Ehkä myöskään todentamisella ei ole merkitystä, koska kuvien arvo voi olla niin henkilökohtainen ettei niistä kukaan toinen saa mitään irti, ja ennenkaikkea: tarvitseeko MEISTÄ täällä olevista yksikään jatkuvaa todistetta siitä että on muutakin kuin nämä fyysiset jutut? Olen itse sanonut tarvitsevani, mutta mutta...
>>Kieltämättä kyllä vähän vittuunnuin siitä että sinun piti tuoda se Ossi tähän, koska Ossin vahva kuva sotki kuviot niin etten enää ole varma miltä se tyyppi näytti.>>

Anteeksi. Tuo oli kieltämättä typerää. Tämä sama ilmiö tapahtuu itselleni tämän tästä, koska huomaan tekeväni sekä elämästäni että unistani fiktiota. Ikäänkuin kokemus muuttuisi tähdellisemmäksi sen vuoksi että se niin kauniisti sijoittuu osaksi dramaturgista kaarta.

Ossi oli tietenkin tyhmä vitsi. Toisaalta muistan sinun huhuilleen jo aikaisemmin saman asian tiimoilta tuloksetta, joten nyt pikkupiru majoittui vähäksi aikaa mieleni sopukoihin ja teki tekemisiään...

Lähdin sitten analysoimaan syitä käytökseeni ja tulin siihen tulokseen, että vittuilin mitä ilmeisemmin koska otit aikoinaan samanlaisena leikkinä vakavasti heittämäni vision näkemästäsi "vankisellistä". Olin silloin nimittäin aivan varma (taas intuitiopohjalta) että visioimasi tila oli nykyaikaisen vankilan eristysselli. Näin sen hyvin selvänä kuvana edessäni - mielestäni NÄIN mitä sinä olit nähnyt, ja se tässä jännittävintä mielestäni olikin. Sinä sen sijaan löit asian lekkeriksi ja minulta putosi pohja jatkaa mielenkiintoisen asian parissa.

So It Goes. Sorry.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
>>Kieltämättä kyllä vähän vittuunnuin siitä että sinun piti tuoda se Ossi tähän, koska Ossin vahva kuva sotki kuviot niin etten enää ole varma miltä se tyyppi näytti.>>

Anteeksi. Tuo oli kieltämättä typerää. Tämä sama ilmiö tapahtuu itselleni tämän tästä, koska huomaan tekeväni sekä elämästäni että unistani fiktiota. Ikäänkuin kokemus muuttuisi tähdellisemmäksi sen vuoksi että se niin kauniisti sijoittuu osaksi dramaturgista kaarta.

Ossi oli tietenkin tyhmä vitsi. Toisaalta muistan sinun huhuilleen jo aikaisemmin saman asian tiimoilta tuloksetta, joten nyt pikkupiru majoittui vähäksi aikaa mieleni sopukoihin ja teki tekemisiään...

Lähdin sitten analysoimaan syitä käytökseeni ja tulin siihen tulokseen, että vittuilin mitä ilmeisemmin koska otit aikoinaan samanlaisena leikkinä vakavasti heittämäni vision näkemästäsi "vankisellistä". Olin silloin nimittäin aivan varma (taas intuitiopohjalta) että visioimasi tila oli nykyaikaisen vankilan eristysselli. Näin sen hyvin selvänä kuvana edessäni - mielestäni NÄIN mitä sinä olit nähnyt, ja se tässä jännittävintä mielestäni olikin. Sinä sen sijaan löit asian lekkeriksi ja minulta putosi pohja jatkaa mielenkiintoisen asian parissa.

So It Goes. Sorry.
En muista mitä tarkalleen sanoin siihen vankila-ideaan, mutta jos puoleltani sai virnuilevan vaikutelman, niin se virnuilu johtui ehkä siitä että olin niin yllättynyt siitä vankila-ideasta - kun ei ollut tullut omaan mieleeni.

Ajatuskamera olisi helvetin mainio ja tarpeellinen keksintö. Loppuisi se selittäminen, senkuin paiskaisi kuvaa pöytään että repikää siitä! :D

Muuuuuuutta kun eletään näillä raukoilla rajoilla ilman moisia vehkeitä, niin täytyy vaan yrittää tai olla yrittämättä ja välillä vaan sitten lopettaa kesken jos ei natsaa kunnolla, ettei mene ihan älyttömäksi pähkäilyksi päätä vailla.

(Asiasta pois piipertäen: mitähän kummaa keksisi uudeksi nimekseen. Olen jo puhkipähki tätä perhanan Chandia. Ja kaikkia muitakin jumalattaria... No, saa nyt nähdä.)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
En muista mitä tarkalleen sanoin siihen vankila-ideaan, mutta jos puoleltani sai virnuilevan vaikutelman, niin se virnuilu johtui ehkä siitä että olin niin yllättynyt siitä vankila-ideasta - kun ei ollut tullut omaan mieleeni.

Ajatuskamera olisi helvetin mainio ja tarpeellinen keksintö. Loppuisi se selittäminen, senkuin paiskaisi kuvaa pöytään että repikää siitä! :D

Muuuuuuutta kun eletään näillä raukoilla rajoilla ilman moisia vehkeitä, niin täytyy vaan yrittää tai olla yrittämättä ja välillä vaan sitten lopettaa kesken jos ei natsaa kunnolla, ettei mene ihan älyttömäksi pähkäilyksi päätä vailla.

(Asiasta pois piipertäen: mitähän kummaa keksisi uudeksi nimekseen. Olen jo puhkipähki tätä perhanan Chandia. Ja kaikkia muitakin jumalattaria... No, saa nyt nähdä.)
>>Ajatuskamera olisi helvetin mainio ja tarpeellinen keksintö. Loppuisi se selittäminen, senkuin paiskaisi kuvaa pöytään että repikää siitä! :D>>

Äitini hautajaisten jälkeen äitini nuorempi sisko - tätini siis - tuli naama kalpeana selittämään että hautajaisissa tapahtui jotain todella outoa. Tätini on vanhan ajan kunnon jalat-maassa-pohjalainen eikä usko edes Ilkka-lehden lööppeihin joko sitten parapsykologisiin ilmiöihin. Nyt hän kuitenkin tuli juttusilleni naama kalpeana.

Nimittäin hän väitti nähneensä siunaustilaisuudessa "isäni ajatukset". Kun äitiäni siunattiin, nousi hänen mukaansa isäni paikalta kirkonpenkistä harmaaseen pukuun sonnustautunut noin 10-vuotias pikkupoika. Tätini kertoi nähneensä saman pikkupojan jossain vuosia sitten: 1930-luvulla otetussa vanhassa isäni valokuvassa.

Toisen vanhan tätini kanssa näemme usein samoja unia. Usein olemmekin miettineet seikkailemmeko jossain samassa rinnakkaistodellisuudessa, mutta vasta myöhemmin mieleemme pulpahti ajatus seikkailemisesta toisen ajatuksissa...

Jokunen päivä sitten tätini soitti (todella kaukaa): "Arvaas mitä aion seuraavaksi tehdä?" hän kysyi.
"Jep. Pohjalaisia mokkosia ja kermavaahtoa", vastasin.
Arvaus oli tismalleen oikein. Yhtä hyvin hän olisi voinut katsoa tv:stä jääkiekkoa, lähteä bingoon tai kauppaan, tai soittaa vaikka balalaikkaa.

Hei: kyllä näissä jutuissa jotain piilee!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
>>Ajatuskamera olisi helvetin mainio ja tarpeellinen keksintö. Loppuisi se selittäminen, senkuin paiskaisi kuvaa pöytään että repikää siitä! :D>>

Äitini hautajaisten jälkeen äitini nuorempi sisko - tätini siis - tuli naama kalpeana selittämään että hautajaisissa tapahtui jotain todella outoa. Tätini on vanhan ajan kunnon jalat-maassa-pohjalainen eikä usko edes Ilkka-lehden lööppeihin joko sitten parapsykologisiin ilmiöihin. Nyt hän kuitenkin tuli juttusilleni naama kalpeana.

Nimittäin hän väitti nähneensä siunaustilaisuudessa "isäni ajatukset". Kun äitiäni siunattiin, nousi hänen mukaansa isäni paikalta kirkonpenkistä harmaaseen pukuun sonnustautunut noin 10-vuotias pikkupoika. Tätini kertoi nähneensä saman pikkupojan jossain vuosia sitten: 1930-luvulla otetussa vanhassa isäni valokuvassa.

Toisen vanhan tätini kanssa näemme usein samoja unia. Usein olemmekin miettineet seikkailemmeko jossain samassa rinnakkaistodellisuudessa, mutta vasta myöhemmin mieleemme pulpahti ajatus seikkailemisesta toisen ajatuksissa...

Jokunen päivä sitten tätini soitti (todella kaukaa): "Arvaas mitä aion seuraavaksi tehdä?" hän kysyi.
"Jep. Pohjalaisia mokkosia ja kermavaahtoa", vastasin.
Arvaus oli tismalleen oikein. Yhtä hyvin hän olisi voinut katsoa tv:stä jääkiekkoa, lähteä bingoon tai kauppaan, tai soittaa vaikka balalaikkaa.

Hei: kyllä näissä jutuissa jotain piilee!
Aivan varmasti. Onhan minullakin kaikenlaisia ajatusyhtymiä miekkoseni kanssa, joskus melkein poitsu motkottaa siitä että kun ei ikinä saa keksittyä mitään ainutlaatuista: sama ajatus kummallakin päässä. Eikä tiedä kumman se sitten alunperin oli!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
minusta?

Laajempiakin tulkintoja saa heittää osoitteeseen:
kristiinamr(at)hotmail.com
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Aikoinaan olin aika ilmiömäinen tulkitsemaan käsialoja, vaikka itse sanonkin.

Käsiala, varsinkin nimikirjoitus, on omakuva, muotokuva joka vain odottaa tulkitsijaansa. Tämän palstan myötä olen huomannut että näin on asia myös henkilöiden tavassa asettaa sanoja peräkkäin. Kirjoitettu teksti on kuva.

Kun vihikoiralle annetaan rätti nuuskittavaksi, se muodostaa kuvan etsittävästä. Hajujälki johtaa etsijät oikeille poluille.

Jokainen noita tehdessään manausta, haluaa taikakalukseen "jotain kohteelle kuuluvaa". Tai kuten "Uhrilampaat" -elokuvassa Hannibal Lecter leikittelee etsivä Starlingin lapsuudenkokemuksilla: "kerro minulle jotain lapsuudestasi, niin minä autan sinut murhaajan jäljille".

"Näkijä" tarvitsee siis henkilökohtaisen "vihjeen" jonka kautta nähdä. Oli kyse psykologiasta tai para -sellaisesta, minä en näe yhtään mitään pelkän anonyymin kysymyksen perusteella.

"Yliluonnolliset ilmiöt" -palstalla moni kyselee nyt samoja asioita. Tuosta ulkomalaistaustaisesta henkilöstä pystyin loogisesti päättelemään jo paljon tavasta millä hän kompuroi suomenkielen kanssa. Toinen tyyppi valehteli aloituksessaan, mikä taas paistoi kuin sadan watin hehkulamppu...

Intuitio ei synny pakottaen. En ole meedio, mutta mielestäni osun liian usein kohdalleen että kyse olisi myöskään pelkästä sattumasta. Voisiko tuota kykyä kehittää, se olisi miljoonan taalan kysymys.

Jos jotain näen, ilmoitan kyllä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Näkemisen, tai omalla kohdallani paremminkin tuntemisen lahja, on olemassa. Mutta sen valjastaminen toimintaan, silloin kun itse haluan, ei ole mahdollista tai en ainakaan hallitse sitä. Olen hyväksynyt tämän tosiasian ja että sain itseni hyväksymään, niin annoin erään ns. uskovaisen henkilön lausahduksen vaikuttaa itseeni. Hän sanoi, ettei sellaista lahjaa ole tarkoitettu itsekeskeiseen käyttöön.

Nyt ajattelen näin: jos näen/tunnen jotain, on joku silloin jossain todella tarvinnut ko. tietoa. Itseäni varten en enää pyydä tietoa, koska seuraavasta yöstä tulee tylsä noin unien suhteen....on nimittäin niin syvä uni, ettei jää mielikuvat muistiin millään tavalla. Tosin näitä unenomaisia uutislähetyspätkiä ei ole enää tullut, koska......no: se tuli liian isoksi osaa elämääni ja aloin epäilemään aivotoimintojani ns. normaalina ihmisenä. Laitoin sitten vastaanottimen kiinni....Oikeastaan, jos ihan rehellinen olen, niin kovasti olisin tyytyväinen jos joku voisi kertoa miten tätä voisi "hallita". Nyt hallitsen niin, että kun oikein kyllästyin radiovastaanottimena olemiseen, niin esitin ääneen haisevan vastalauseen ja niinhän nuo lähetykset sitten loppuivat....Ei ole tullut lähetyksiä toivottuun tai ei-toivottuun aikaan pitkään aikaan.

Tuskallista on sitten se "odotusvaihe". Kun olen tälläisen tietolähetyksen saannut, saattaa mennä päiviä ja joskus viikkoja että tieto selkeytyy ajatukseksi ja että huomaan kenelle tämä tieto pitäisi välittää. Yleensä en pienillä ihmisavioilla edes jää sitä enää aprikoimaan....kun olen myös huomannut että kyllä se tietoa kaipaava henkilö jostain ilmaantuu ja saan sitten kerrottua tietoni hänelle.

Minulle tuleva tai nyt siis tulleet tiedot olivat elämään liittyviä. Tiedontarvitsija oli usein jonkun suuren päätöksen edessä ja haki vastausta. Mutta että kadonneen esineen löytämiseksi...ei minun kohdalla, vaikka toisaalta en ole edes kokeillut.

Tässä oma tarinani; huomaan että aiheesta kirjoittaminen ei ole helppoa ja kyllähän tämä aika kiertelyä tuntuu olevan. Itse lähden siitä, että omakohtaisesti koettuna asia on olemassa ja piste. Miten sitä voidaan hallita; siinä minulle Suuri Kysymys.
Ilmianna
Jaa
Laitan tämän tänne alaotsikoksi, kun kuitenkin samassa aiheessa pysytään.

Miten siis erotatte näyt tavallisista ajatuksista, unelmoinnista, unista, muusta haahuilusta?

Itselleni on vaikeaa kuvailla millä perusteella tiedän *nähneeni*. On silti mälsää sanoa vain että 'tietää'. Noh. Lähinnä nuo näyt/visiot ovat jotain sellaista kamaa mikä tuntuu tulevan out of nowhere, se ei siis mitenkään liity pätkän vertaa siihen mitä on juuri ajatellut tai uneksinut (jos on unessa), se ei tunnu omalta ajatukselta tai miltään omalta ollenkaan. On kuin tv-lähetyksen pätkä pantaisiin päähän. Pysäytyskuva tai liikkuva kuva.

Unessa aikoinani kokemani näkemiset erottuivat univuosta siten, että ennen kuvaa tai kuvaelmaa huomasin katselevani täyttä mustuutta. Olin siis tietoinen, mutta mitään ei näkynyt, ja sitten *pluh* äkillinen visio. Oikeastaan sama pluh-juttu valveilla ollessakin, paitsi että se pimeys-verho jää pois. Ajattelee jotain, ei edes huomaa että ajatukset vaimenevat, ja pluh.

Olen sitä "koulukuntaa" että uskon näyn - jos se on kristallinkirkas - olevan 100 % totta. Sikäli on siis väärin tai turhaa lähteä vääntämään sitä väkisin joka suuntaan, että eikö se voisi ollakin silleen ja tälleen, saati että se symbolisoisi jotain. Tietysti jos näkee jotain aivan surrealistista kamaa, niin se kai voinee olla symbolista? (Shamaanitripillä olen nähnyt pyörivän Marie-keksin näköisen ilmapatjan...) Tai sitten se aivan outo kama on herratiesmistä ulottuvuudesta...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
35 VASTAUSTA:
Kuvailemasi pluh-juttu, mutta itselläni hieman toisenlainen, on aina selvästi tunnettavissa.

Normaali uni hyppii paikasta toiseen, tilanteesta toiseen. Näky on "uutislähetys", kompakti paketti jossa selkeä alku ja loppu. Ennen lähetystä tiedostan, että nukun ja näen unta mutta myös yhtäaikaisesti pystyn ajattelemaan. Oma aivotoimintani pystyy analysoimaan näkemäänsä. Aivoni "jakautuvat" toimimaan kahdella eri tavalla. Normaalissa unessa olen osana unta, koen unen omakohtaisesti ja olen siinä aivoillani kokonaisuutena.

Tämä tiedostaminen aivojen jakautumisesta kahteen eri "toimintoon" on se pluh minulle.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Aivan kuten "anonyymi" tuossa kertoikin, lucidit ovat niitä "selkounia" joihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Ne ovat mielettömän kirkkaita, realistisia, tapahtuvat ikäänkuin leffan kohtauksena reaaliajassa, eivätkä hypi paikasta toiseen. Noh, tuttua aika monelle.

Joka tapauksessa nuppi kertoo että näillä unilla on merkitystä tavallista enemmän. Toisaalta unitutkijat sanovat että kyse on unesta joka tapahtuu juuri ennen heräämistä ja siksi sen muistaisi selkeämmin. Eli toisin sanoen: "vastaanotto" tapahtuu hypnagogisessa tilassa unen ja valveen rajamailla! Eli tasan samassa tilassa, jossa itse olen kirjoittanut hurjimmat visioni, jotka ovat myös pitäneet paikkansa!

Hypnagoginen tila näyttäisi olevan avainasemassa monellakin. Mitä ihmettä silloin tapahtuu?!

Se taas kun "näen" jostain tyypistä vaikkapa keskustelupalstalla jotain on jotenkin puhtaan intuitiivinen kokemus. En itse asiassa "näe" toista kirjoittajaa vaan pikemminkin OLEN tuo toinen kirjoittaja: fiilikset, historia, ajatukset, olemus... Hieman niinkuin näkemäsi vankiselli. Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Think about it! Minulla on lähes poikkeuksetta näissä kokemuksissa tunne että olen jonkun toisen housuissa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aivan kuten "anonyymi" tuossa kertoikin, lucidit ovat niitä "selkounia" joihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Ne ovat mielettömän kirkkaita, realistisia, tapahtuvat ikäänkuin leffan kohtauksena reaaliajassa, eivätkä hypi paikasta toiseen. Noh, tuttua aika monelle.

Joka tapauksessa nuppi kertoo että näillä unilla on merkitystä tavallista enemmän. Toisaalta unitutkijat sanovat että kyse on unesta joka tapahtuu juuri ennen heräämistä ja siksi sen muistaisi selkeämmin. Eli toisin sanoen: "vastaanotto" tapahtuu hypnagogisessa tilassa unen ja valveen rajamailla! Eli tasan samassa tilassa, jossa itse olen kirjoittanut hurjimmat visioni, jotka ovat myös pitäneet paikkansa!

Hypnagoginen tila näyttäisi olevan avainasemassa monellakin. Mitä ihmettä silloin tapahtuu?!

Se taas kun "näen" jostain tyypistä vaikkapa keskustelupalstalla jotain on jotenkin puhtaan intuitiivinen kokemus. En itse asiassa "näe" toista kirjoittajaa vaan pikemminkin OLEN tuo toinen kirjoittaja: fiilikset, historia, ajatukset, olemus... Hieman niinkuin näkemäsi vankiselli. Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Think about it! Minulla on lähes poikkeuksetta näissä kokemuksissa tunne että olen jonkun toisen housuissa.
Perhana kun sanat loppuu kesken, kun yrittää kuvailla sitä about myriaadin erilaisen tiedostamistavan skaalaa mikä ihmisen käytössä näyttää voivan olla. Selkounieni kanssa olen kokenut jännän paradoksin siitä että kun tiedostan näkeväni unta, kun TULEN TIETOISEKSI unessa, olen selvästi jollakin hyvin syvällä tiedostamisen tasolla missä oikeastaan kaikki on todellisempaa kuin koskaan missään! Nostaisin siis selkounet oikeastaan valvetietoisuuden yläpuolelle, kun laaditaan jonkinsorttista tiedostamisasteikkoa.

Enkä halveksu suinkaan "tavallisiakaan" unia, sillä niissäkin on joskus jotain niin konkreettista että ei niitä voi mitenkään pitää pelkkinä aivojen yhdentekevinä pörähtelyinä. Saatan ehkä unohtaa suurimman osan tästä koko elämästäni, kaikesta mitä olen kokenut, mutta muutama uni lapsuudesta ja myöhemmältäkin ajalta pysyy takuulla aina mielessä vaikka hautaan asti.

Mutta selkounet... Ou mai. Pöyristyn aina kun kuulen että joku on kyllästynyt niihin, luopunut vapaaehtoisesti niiden näkemisestä, kun haluaa luopua kontrollista. Itse en toistaiseksi ole päässyt kovin kummoisiin saavutuksiin, kun en ole nähnytkään järin montaa selkounta (ehkä 20 vuodesta 2001?) ja lisäksi huomaan olevani normaaliakin aggressiivisempi ja seksuaalisempi ko. unissa, joten se mikä niissä olisi ehkä tärkeää, peittyy riehumisen ja riekkumisen alle. Kummasti niissä unissa aina tulee sivuutettua aivan selkeät kutsut tutkia jotain aivan toismaailmallista kapistusta tai olentoa - jommoisia en yleensä tavallisissa unissani edes näe.

Niin että elikkäs kontrollia minulla ei niin kauheasti ole; en pysty vaikuttamaan kuin siihen että lähden liikkeelle tiettyyn suuntaan (kaikki selkouneni ovat olleet jatkuvaa tramppaamista eteenpäin) ja jkv siihen että uni yleensä pysyy koossa. Tietynlaiset liikkeet mitä teen käsilläni ovat auttaneet tiedostamisen ylläpitoa (rintauintiliikkeet tahi jonkinlaisista nauhoista/kaiteista kiinnipitäminen).

Hypnagoginen tila on sitten aivan oma maailmansa... Liekö se sitten täysin rinnastettavissa siihen kun on yhtäaikaa hereillä ja unessa. Olen kokenut melkeinpä aistiharhoja ko. tilan puitteissa. Esmes että kumppani pesee astioita keittiössä - siis todella pesee, kolistaa ja ON siellä äänineen ja läsnäoloineen - ja eipäs vaan olekaan kun herään kunnolla.

Tavallisissa(?) unissani tapaan toisinaan siirtyä unen henkilöhahmosta toiseen, vierailla muiden pöksyissä siis - ja sitten yhtäkkiä kimmahtaa jonnekin mistä seuraan tuota unta kuin tv:stä tai elokuvakankaalta omana itsenäni. Johtuen ehkä luonteeni itseriittoisuudestani tai ties mistä en kumminkaan ikinä muutu keneksikään muuksi ydintäni myöten, vaikka siirtyisin mihin hyvänsä hahmoon. Liekö sellainen sitten mahdollistakaan. Vaikka olisin kuka tai mikä olen aina "minä". Ulkoisesti saatan sitten ollakin joku muu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Kuvailemasi pluh-juttu, mutta itselläni hieman toisenlainen, on aina selvästi tunnettavissa.

Normaali uni hyppii paikasta toiseen, tilanteesta toiseen. Näky on "uutislähetys", kompakti paketti jossa selkeä alku ja loppu. Ennen lähetystä tiedostan, että nukun ja näen unta mutta myös yhtäaikaisesti pystyn ajattelemaan. Oma aivotoimintani pystyy analysoimaan näkemäänsä. Aivoni "jakautuvat" toimimaan kahdella eri tavalla. Normaalissa unessa olen osana unta, koen unen omakohtaisesti ja olen siinä aivoillani kokonaisuutena.

Tämä tiedostaminen aivojen jakautumisesta kahteen eri "toimintoon" on se pluh minulle.
Rödiksen esiintuoma "hypnagoginen tila" on minulle tuttu nimenomaan jakautumisen tilana (jos siis kyse on varmasti siitä h-tilasta), saatan ts. olla valveilla ja unessa yhtäaikaa. Se johtaa merkillisiin aistiharhoihin, tai sitten erääseen melko rasittavaan juttuun:

Joitakin vuosia sitten alkoi nuori mies lässyttää äidilleen päässäni kun nukahdin päivällä. Tätä jatkui melko pitkään aina päivällä nukkuessani - olin varsin tietoinen ympäristöstäni, ts. olin "valveilla", mutta samaan aikaan olin unessa ja tuo perhe pölisi päässäni. Jossain vaiheessa näin sitten päiväunen jossa sen nuoren miehen äiti oli kuollut, ja suku taisi riidellä perinnöstä. Siihen loppui se saaga, ja hyvä niin!

Ikinä en muistanut mitä pari oli puhunut, muistin vain että kovasti oli lässytystä riittänyt...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Olen itsekin välilllä pohtinut pitkään sitä, mikä osa näyistä on todella näkyjä ja mikä omien toiveideni ja haaveideni heijastumaa...

Toisaalta esim tuo kertomani hirvikolari on tuskin kenenkään toive ;) enkä edes ole koskaan hirvieläimiä ajatellut tien päälle lähtiessäni. Kyseisellä kerralla oli järjetön kiire ja päässä liikkui vain ajatus kaikesta siitä, mitä pitäisi ottaa mukaan, eli siis näky tuli täysin tyhjästä.

Olen myös miettinyt sitä, millaisia näyt ovat, enkä kyllä ole edelleekään varma tulkinnasta; eli ovatko ne hallusinaation kaltaisia vai vahvoja ajatuksia. Näyissäni on kuvat ja jollakin tavalla myös äänet, joskin "telepaattisesti" eli empä mene sanomaan, mihin kategoriaan ne pitäisi luokitella.

Paljon kaipailisin minäkin tietoa siitä, miten näkyjä voisi hallita. Olen monesti koettanut lähteä tietoisesti "tapaamaan" jotakin ihmistä, mutta matkat katkeavat usein ennenkuin ehdin perille. Muutaman kerran olen saanut yhteyden, pari kertaa jopa niin, että "vastaanottajakin" on sen havainnut ja soitellut seuraavana päivänä ja kertonut omituisesta kokemuksesta. Tosin tämä henkilö on itse wicca, eli ehkä hänellä vastaanotin toimii.

Eksyimpäs taas aiheesta ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aivan kuten "anonyymi" tuossa kertoikin, lucidit ovat niitä "selkounia" joihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Ne ovat mielettömän kirkkaita, realistisia, tapahtuvat ikäänkuin leffan kohtauksena reaaliajassa, eivätkä hypi paikasta toiseen. Noh, tuttua aika monelle.

Joka tapauksessa nuppi kertoo että näillä unilla on merkitystä tavallista enemmän. Toisaalta unitutkijat sanovat että kyse on unesta joka tapahtuu juuri ennen heräämistä ja siksi sen muistaisi selkeämmin. Eli toisin sanoen: "vastaanotto" tapahtuu hypnagogisessa tilassa unen ja valveen rajamailla! Eli tasan samassa tilassa, jossa itse olen kirjoittanut hurjimmat visioni, jotka ovat myös pitäneet paikkansa!

Hypnagoginen tila näyttäisi olevan avainasemassa monellakin. Mitä ihmettä silloin tapahtuu?!

Se taas kun "näen" jostain tyypistä vaikkapa keskustelupalstalla jotain on jotenkin puhtaan intuitiivinen kokemus. En itse asiassa "näe" toista kirjoittajaa vaan pikemminkin OLEN tuo toinen kirjoittaja: fiilikset, historia, ajatukset, olemus... Hieman niinkuin näkemäsi vankiselli. Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Think about it! Minulla on lähes poikkeuksetta näissä kokemuksissa tunne että olen jonkun toisen housuissa.
Kun kerran palstalla tuntuu olevan tälläinen teema, on pakko minunkin kysäistä, saatko minusta mitään fiboja??

Näin rikkinäinen ihminen olisi todella kiitollinen siitä, jos joku toinen näkisi edes pieniä häivähdyksiä atomeista taivaankaaressa, josko ne avaisivat ajatuksia oikeaan suuntaan ;)

Että kokeillaampa onnea
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Reanne kirjoitti:
Olen itsekin välilllä pohtinut pitkään sitä, mikä osa näyistä on todella näkyjä ja mikä omien toiveideni ja haaveideni heijastumaa...

Toisaalta esim tuo kertomani hirvikolari on tuskin kenenkään toive ;) enkä edes ole koskaan hirvieläimiä ajatellut tien päälle lähtiessäni. Kyseisellä kerralla oli järjetön kiire ja päässä liikkui vain ajatus kaikesta siitä, mitä pitäisi ottaa mukaan, eli siis näky tuli täysin tyhjästä.

Olen myös miettinyt sitä, millaisia näyt ovat, enkä kyllä ole edelleekään varma tulkinnasta; eli ovatko ne hallusinaation kaltaisia vai vahvoja ajatuksia. Näyissäni on kuvat ja jollakin tavalla myös äänet, joskin "telepaattisesti" eli empä mene sanomaan, mihin kategoriaan ne pitäisi luokitella.

Paljon kaipailisin minäkin tietoa siitä, miten näkyjä voisi hallita. Olen monesti koettanut lähteä tietoisesti "tapaamaan" jotakin ihmistä, mutta matkat katkeavat usein ennenkuin ehdin perille. Muutaman kerran olen saanut yhteyden, pari kertaa jopa niin, että "vastaanottajakin" on sen havainnut ja soitellut seuraavana päivänä ja kertonut omituisesta kokemuksesta. Tosin tämä henkilö on itse wicca, eli ehkä hänellä vastaanotin toimii.

Eksyimpäs taas aiheesta ;)
Sinulla on siis kuvaa ja ääntä yhtäaikaa? Jännää.

En muista koskaan kokeneeni kuvaa ja ääntä yhtäaikaa. Ja se mitä äänistä olen kokenut on yleensä varsin älytöntä kamaa. Olen kyllä niin visuaaliskeskeinen ihminen ettei ihmekään jos visiot jäävät herkemmin päähän pyörimään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Reanne kirjoitti:
Kun kerran palstalla tuntuu olevan tälläinen teema, on pakko minunkin kysäistä, saatko minusta mitään fiboja??

Näin rikkinäinen ihminen olisi todella kiitollinen siitä, jos joku toinen näkisi edes pieniä häivähdyksiä atomeista taivaankaaressa, josko ne avaisivat ajatuksia oikeaan suuntaan ;)

Että kokeillaampa onnea
Hmm... Näen että meditoit. Pyrkimyksenäsi on perehtyä henkimatkoihin ja yrität sitä kautta hahmottaa paikkaasi maailmankaikkeudessa. Sinua kiinnostaa luontaislääkintä. Olet opetellut tietyt vanhat riitit, joiden kautta pyrit sopusointuun luonnon kanssa. Elät yksinkertaista elämää maaseudulla. Sinulla ja miehelläsi on välillä hieman skismaa suhteessa viihde-elektroniikkaan...;-)

Eikun ihan oikeasti: et jätä tilaa paljon "nähdä" asioita. Sensijaan kysymyksiä herätät kylläkin.

Miksi ihmeessä pidät itseäsi rikkinäisenä? Eikö nykyinen elämäntilanteesi vastaakaan sitä mihin pyrit? Ellei, niin ei hyvältä näytä siinä suhteessa myöskään tulevaisuuden suhteen.

Mielenrauha tulee siitä kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on - mukaanlukien omat ja vanhempien viat, menneisyytensä ja taustansa, materian- ja hemmottelun tarpeensa, turhamaisuutensa, terveen narsisminsa.

Olet yksi lenkki useitten sukupolvien ketjussa. Olet kaikkea sitä mitä vanhempasikin ovat ja lisäksi paljon enemmän. Vanhemmiltaan voi ja pitääkin oppia - etenkin heidän virheistään. Ettei toistaisi vanhempiensa mokia on opittava tunnistamaan heidän piirteensä itsessään eikä langeta samoihin ansoihin.

Muista että vanhemmiten pyrkimys on siihen mistä on itse lähtöisin. Älä tee sitä itsellesi liian vaikeaksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aivan kuten "anonyymi" tuossa kertoikin, lucidit ovat niitä "selkounia" joihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Ne ovat mielettömän kirkkaita, realistisia, tapahtuvat ikäänkuin leffan kohtauksena reaaliajassa, eivätkä hypi paikasta toiseen. Noh, tuttua aika monelle.

Joka tapauksessa nuppi kertoo että näillä unilla on merkitystä tavallista enemmän. Toisaalta unitutkijat sanovat että kyse on unesta joka tapahtuu juuri ennen heräämistä ja siksi sen muistaisi selkeämmin. Eli toisin sanoen: "vastaanotto" tapahtuu hypnagogisessa tilassa unen ja valveen rajamailla! Eli tasan samassa tilassa, jossa itse olen kirjoittanut hurjimmat visioni, jotka ovat myös pitäneet paikkansa!

Hypnagoginen tila näyttäisi olevan avainasemassa monellakin. Mitä ihmettä silloin tapahtuu?!

Se taas kun "näen" jostain tyypistä vaikkapa keskustelupalstalla jotain on jotenkin puhtaan intuitiivinen kokemus. En itse asiassa "näe" toista kirjoittajaa vaan pikemminkin OLEN tuo toinen kirjoittaja: fiilikset, historia, ajatukset, olemus... Hieman niinkuin näkemäsi vankiselli. Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Think about it! Minulla on lähes poikkeuksetta näissä kokemuksissa tunne että olen jonkun toisen housuissa.
Yöllä hukkasin punaisen langan. Jos ajatellaan tuota

>Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Niin aivan mahdollista. Tai sitten sen toisen ihmisen ajatukset tulivat päähäni, mitä itse pitäisin luontevimpana mahdollisuutena.

Joan Grantillahan oli kovasti juuri semmoisia kokemuksia että siirtyi yöllä toiseen ihmiseen ja koki tämän kokemuksia; Grantin kohtaamat ihmiset vain sattumalta olivat juuri kuolemassa, ja G:n piti avittaa heitä tuonpuoleiseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Qadesha kirjoitti:
Yöllä hukkasin punaisen langan. Jos ajatellaan tuota

>Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Niin aivan mahdollista. Tai sitten sen toisen ihmisen ajatukset tulivat päähäni, mitä itse pitäisin luontevimpana mahdollisuutena.

Joan Grantillahan oli kovasti juuri semmoisia kokemuksia että siirtyi yöllä toiseen ihmiseen ja koki tämän kokemuksia; Grantin kohtaamat ihmiset vain sattumalta olivat juuri kuolemassa, ja G:n piti avittaa heitä tuonpuoleiseen.
Tutustuessani australian aboriginaalien tarinaperinteeseen ja toisaalta joihinkin kaksostutkimusten tuloksiin en voi kuin ihmetellä ihmisten kivankovaa uskoa henkiseen individualismiinsa.

Sielu liikkuu, vaeltaa, syntyy ja majoittuu miten haluaa. Onko se tarkoitettu hallittavaksi onkin sitten eri asia.

Suhteessa "sieluun" olemme todella uusavuttomia ja pahempaan suuntaan vain ollaan menossa. Mielestäni kuitenkaan vielä ei ole liian myöhäistä. Skeptikoista ja kristityistä välittämättä, etsien, yhä pidemmälle ulapalle uiden ja yhä syvemmälle sukeltaen... Emme ole kokonaisia ihmisiä niin kauan kun elämme "osittuneesti".

Tämä palstahan on turhin mahdollinen osoite jankuttaa tällaisia itsestäänselvyyksiä, mutta toisaalta minusta tuntuu että olemme kaikki löytöretkellä ja kaikki hieman eksyksissä tahollaan. Joskus huhuilu saattaa kantautua toisen korviin ja päät yhteen lyöden reitti saattaa selkiytyä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Aivan kuten "anonyymi" tuossa kertoikin, lucidit ovat niitä "selkounia" joihin tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Ne ovat mielettömän kirkkaita, realistisia, tapahtuvat ikäänkuin leffan kohtauksena reaaliajassa, eivätkä hypi paikasta toiseen. Noh, tuttua aika monelle.

Joka tapauksessa nuppi kertoo että näillä unilla on merkitystä tavallista enemmän. Toisaalta unitutkijat sanovat että kyse on unesta joka tapahtuu juuri ennen heräämistä ja siksi sen muistaisi selkeämmin. Eli toisin sanoen: "vastaanotto" tapahtuu hypnagogisessa tilassa unen ja valveen rajamailla! Eli tasan samassa tilassa, jossa itse olen kirjoittanut hurjimmat visioni, jotka ovat myös pitäneet paikkansa!

Hypnagoginen tila näyttäisi olevan avainasemassa monellakin. Mitä ihmettä silloin tapahtuu?!

Se taas kun "näen" jostain tyypistä vaikkapa keskustelupalstalla jotain on jotenkin puhtaan intuitiivinen kokemus. En itse asiassa "näe" toista kirjoittajaa vaan pikemminkin OLEN tuo toinen kirjoittaja: fiilikset, historia, ajatukset, olemus... Hieman niinkuin näkemäsi vankiselli. Mielestäni näit sen toisen ihmisen silmin.

Think about it! Minulla on lähes poikkeuksetta näissä kokemuksissa tunne että olen jonkun toisen housuissa.
Minua kiinnostaisi pureskella tätä vielä lisää; lähteekö joku jatkamaan tästä aiheesta vielä syvemmälle?

Minusta olisi mielenkiintoista porautua tähän "hypnagoginen tila"-käsitteeseen syvemmälle, koska kuten sanottua, tämä tila näyttäisi olevan avainasemassa.

Tämä keskustelu on lähestynyt minusta hyvin aihetta, koska on tuotu esiin omakohtaisia kokemuksia ja sitä kautta saatu esiin yksi yhteinen tekijä. Tästä voisi löytyä ehkä enemmänkin tietoa, ja itse ainakin kaipaan "hallintatyökaluja" tuohon olotilaan.

Mites muut? Jaksatteko jatkaa, vai onko tämä teille jo tuttu-juttu-kamaa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Minua kiinnostaisi pureskella tätä vielä lisää; lähteekö joku jatkamaan tästä aiheesta vielä syvemmälle?

Minusta olisi mielenkiintoista porautua tähän "hypnagoginen tila"-käsitteeseen syvemmälle, koska kuten sanottua, tämä tila näyttäisi olevan avainasemassa.

Tämä keskustelu on lähestynyt minusta hyvin aihetta, koska on tuotu esiin omakohtaisia kokemuksia ja sitä kautta saatu esiin yksi yhteinen tekijä. Tästä voisi löytyä ehkä enemmänkin tietoa, ja itse ainakin kaipaan "hallintatyökaluja" tuohon olotilaan.

Mites muut? Jaksatteko jatkaa, vai onko tämä teille jo tuttu-juttu-kamaa?
Hypnagogisen tilan hallinta kiinnostaa minuakin. Jatkan mielelläni aiheesta.

Itselleni yllätys oli aikoinaan taidehistoriaa tutkiessani se, miten tinkimättömästi ja "ratkaisukeskeisesti" surrealistit lähinnä Bretonin johdolla tutkivat hypnagogista tilaa nimenomaan surrealistisen runouden tuottamisessa.

Surrealistien kokeilut ovat aiheen kannalta varsinainen aarreaitta. Paitsi että tulokset ovat jännittäviä, surrealistit ovat kirjanneet hyvin seikkaperäisesti käyttämänsä metodit. Sieltä ne ovat suoraan blokattavissa magian pariin sellaisenaan...

Vastaavanlaisia taiteellisia kokeiluja, joissa tosin on mukana ollut myös hallusinogeenien käyttöä, löytyy mm. puolalaismaalarilta joka käyttää taiteilijanimeä "Witcasy". Hänen käyttämänsä reseptit on luettavissa taulujen alakulmasta, sieltä nimen vierestä. Yleensä resepti alkaa sanoilla "peyote" tai "mescaline".

Mutta nyt hypnagoginen tila alkaa painaa liiaksi päälle. On pakko mennä nukkumaan, mutta jatkan aiheen parissa mielelläni jos muutkin ovat siitä kiinnostuneita.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Hypnagogisen tilan hallinta kiinnostaa minuakin. Jatkan mielelläni aiheesta.

Itselleni yllätys oli aikoinaan taidehistoriaa tutkiessani se, miten tinkimättömästi ja "ratkaisukeskeisesti" surrealistit lähinnä Bretonin johdolla tutkivat hypnagogista tilaa nimenomaan surrealistisen runouden tuottamisessa.

Surrealistien kokeilut ovat aiheen kannalta varsinainen aarreaitta. Paitsi että tulokset ovat jännittäviä, surrealistit ovat kirjanneet hyvin seikkaperäisesti käyttämänsä metodit. Sieltä ne ovat suoraan blokattavissa magian pariin sellaisenaan...

Vastaavanlaisia taiteellisia kokeiluja, joissa tosin on mukana ollut myös hallusinogeenien käyttöä, löytyy mm. puolalaismaalarilta joka käyttää taiteilijanimeä "Witcasy". Hänen käyttämänsä reseptit on luettavissa taulujen alakulmasta, sieltä nimen vierestä. Yleensä resepti alkaa sanoilla "peyote" tai "mescaline".

Mutta nyt hypnagoginen tila alkaa painaa liiaksi päälle. On pakko mennä nukkumaan, mutta jatkan aiheen parissa mielelläni jos muutkin ovat siitä kiinnostuneita.
Kiinnostuneita siis.

Pitkään yhdistin hypnagogisen tilan nimenomaan geometristen kuvioiden näkemiseen, ja koska olen niitä nähnyt melko harvoin, luulin ettei minulla tuohon h-tilaan kuuluvaa kamaa oikeastaan olekaan. Mutta jos näyt ovat virallisen kaavan mukaan sitä ihteään... Miten vain.

Sen harvan kerran kun geometria jylläsi näin eri värisiä viivoja, jotka liikkuivat kunnes yhtäkkiä muodostivat tietynlaisen kuvan:

Mustia pilvenpiirtäjiä, jotka kapenevat kattoaan kohden. Riveittäin ikkunoita joista loistaa (keinotekoinen) valo. - Sellaisia taloja ei takuulla löydy tästä maailmasta tästä AJASTA...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rodfinne kirjoitti:
Hmm... Näen että meditoit. Pyrkimyksenäsi on perehtyä henkimatkoihin ja yrität sitä kautta hahmottaa paikkaasi maailmankaikkeudessa. Sinua kiinnostaa luontaislääkintä. Olet opetellut tietyt vanhat riitit, joiden kautta pyrit sopusointuun luonnon kanssa. Elät yksinkertaista elämää maaseudulla. Sinulla ja miehelläsi on välillä hieman skismaa suhteessa viihde-elektroniikkaan...;-)

Eikun ihan oikeasti: et jätä tilaa paljon "nähdä" asioita. Sensijaan kysymyksiä herätät kylläkin.

Miksi ihmeessä pidät itseäsi rikkinäisenä? Eikö nykyinen elämäntilanteesi vastaakaan sitä mihin pyrit? Ellei, niin ei hyvältä näytä siinä suhteessa myöskään tulevaisuuden suhteen.

Mielenrauha tulee siitä kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on - mukaanlukien omat ja vanhempien viat, menneisyytensä ja taustansa, materian- ja hemmottelun tarpeensa, turhamaisuutensa, terveen narsisminsa.

Olet yksi lenkki useitten sukupolvien ketjussa. Olet kaikkea sitä mitä vanhempasikin ovat ja lisäksi paljon enemmän. Vanhemmiltaan voi ja pitääkin oppia - etenkin heidän virheistään. Ettei toistaisi vanhempiensa mokia on opittava tunnistamaan heidän piirteensä itsessään eikä langeta samoihin ansoihin.

Muista että vanhemmiten pyrkimys on siihen mistä on itse lähtöisin. Älä tee sitä itsellesi liian vaikeaksi.
Rikkinäisyydestä... siihen on olemassa selkeä syy, vaikeiden tekijöiden vielä vaikeampi yhtälö; asioita joiden muuttaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on elää muuttamatta niitä asioita...

seli seli... ;) no joo, eli tällä hetkellä asiat ovat niinkuin ovat, eikä minulle ole luontoa lähteä niitä pahemmin muuttamaan, vaikka...

muuten olen hämmästynyt siitä, miten tarkasti luonnehdit minua ja varsinkin miten sivuat elämäni suurimpia ongelmia ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Minua kiinnostaisi pureskella tätä vielä lisää; lähteekö joku jatkamaan tästä aiheesta vielä syvemmälle?

Minusta olisi mielenkiintoista porautua tähän "hypnagoginen tila"-käsitteeseen syvemmälle, koska kuten sanottua, tämä tila näyttäisi olevan avainasemassa.

Tämä keskustelu on lähestynyt minusta hyvin aihetta, koska on tuotu esiin omakohtaisia kokemuksia ja sitä kautta saatu esiin yksi yhteinen tekijä. Tästä voisi löytyä ehkä enemmänkin tietoa, ja itse ainakin kaipaan "hallintatyökaluja" tuohon olotilaan.

Mites muut? Jaksatteko jatkaa, vai onko tämä teille jo tuttu-juttu-kamaa?
Hienoa :)

Yksi asia mikä tähän h-tilaan yhdistyy itselläni: juuri ennen hetkeä kun "aivoni jakautuvat" tulee "kevyt olotila". Kuin sellainen pehmeä nousuhumala. Myös tuossa vaiheessa iskostuu "odotustunne" ja joko tietoisesti tai ilman, mahanpohjaan (tarkalleen ottaen tuohon navan alapuolelle energiakeskukseen kuten itse olen määritellyt) tulee sellainen "linnanmäki"-tunne.

Tuota olotilaa pystyn kontrolloimaan, eli tuomaan ja viemään "linnanmäkeä". Mutta jos siitä jatkan eteenpäin, niin en tiedä miten hallita. Jos sitten jatkan eteenpäin ja jostain syystä tulen takaisin ("mätkähdän"), niin sen jälkeen "linnanmäkeen" on lähes mahdoton päästä.

Iltaisin minulle on helpointa saada "linnanmäki" aikaiseksi, mutta myös helpointa viedä liian pitkälle. Sitten seuraava havainto onkin aamuaurinko ja se siitä "ilosta".

Olisi kaiketi järkevämpää tehdä aikaisemmin, ettei väsymystila yllätä. Aikaisemmin on taas sitten paljon vaikeampaa hallita jokaiseen asiaan huomiota kiinnittävä tippaleipäaivot. Eli tarkoitan sitä, että olotilaan tarvittava rentoutuminen on paljon vaikeampaa, koska päivän tapahtumat yms. virtaavat alitajunnasta esiin liian voimakkaina ja estävät rentoutumisen.

Sitten toinen asia h-tilaan liittyen. Olen viime aikoina alkanut kiinnittämään huomioita yhteen seikkaan, jolla saattaisi olla jotain merkitystä.

Jos yritän kohdistaa ajatukseni tiettyyn henkilöön ja yritän saada aikaiseksi "yhteyttä" (en ole onnistunut kaukona, mutta lähietäisyydeltä kylläkin), niin huomattavasti helpommin yhteys muodostuu mieshenkilöön kuin naishenkilöön. Onko sukupuolella siis jotain merkitystä?

Asia on mielenkiintoinen ja kirjoittaisin ummet ja lammet, mutta että tämä pysyisi "kasassa" ja saisimme enemmän tietoa irti aiheesta, niin yritän hillitä intoani ja rajoitan näihin kahteen omakohtaiseen havaintoon.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Hienoa :)

Yksi asia mikä tähän h-tilaan yhdistyy itselläni: juuri ennen hetkeä kun "aivoni jakautuvat" tulee "kevyt olotila". Kuin sellainen pehmeä nousuhumala. Myös tuossa vaiheessa iskostuu "odotustunne" ja joko tietoisesti tai ilman, mahanpohjaan (tarkalleen ottaen tuohon navan alapuolelle energiakeskukseen kuten itse olen määritellyt) tulee sellainen "linnanmäki"-tunne.

Tuota olotilaa pystyn kontrolloimaan, eli tuomaan ja viemään "linnanmäkeä". Mutta jos siitä jatkan eteenpäin, niin en tiedä miten hallita. Jos sitten jatkan eteenpäin ja jostain syystä tulen takaisin ("mätkähdän"), niin sen jälkeen "linnanmäkeen" on lähes mahdoton päästä.

Iltaisin minulle on helpointa saada "linnanmäki" aikaiseksi, mutta myös helpointa viedä liian pitkälle. Sitten seuraava havainto onkin aamuaurinko ja se siitä "ilosta".

Olisi kaiketi järkevämpää tehdä aikaisemmin, ettei väsymystila yllätä. Aikaisemmin on taas sitten paljon vaikeampaa hallita jokaiseen asiaan huomiota kiinnittävä tippaleipäaivot. Eli tarkoitan sitä, että olotilaan tarvittava rentoutuminen on paljon vaikeampaa, koska päivän tapahtumat yms. virtaavat alitajunnasta esiin liian voimakkaina ja estävät rentoutumisen.

Sitten toinen asia h-tilaan liittyen. Olen viime aikoina alkanut kiinnittämään huomioita yhteen seikkaan, jolla saattaisi olla jotain merkitystä.

Jos yritän kohdistaa ajatukseni tiettyyn henkilöön ja yritän saada aikaiseksi "yhteyttä" (en ole onnistunut kaukona, mutta lähietäisyydeltä kylläkin), niin huomattavasti helpommin yhteys muodostuu mieshenkilöön kuin naishenkilöön. Onko sukupuolella siis jotain merkitystä?

Asia on mielenkiintoinen ja kirjoittaisin ummet ja lammet, mutta että tämä pysyisi "kasassa" ja saisimme enemmän tietoa irti aiheesta, niin yritän hillitä intoani ja rajoitan näihin kahteen omakohtaiseen havaintoon.
Väittävät kovasti että naisen ja miehen energiat ovat vastakkaiset, jolloin ne vetävät toisiaan puoleensa kuin miinus- ja plusnapa. (Tarkemmin sanottuna energiat kiertävät kehossa vastakkaisiin suuntiin lähtiessään perustsakrasta.)

Miksei siis tuo energian vetovoima voisi vaikuttaa 6. aistin (6. tsakran) käytössäkin?

Mutta mikäli olet samaa sukupuolta kuin ihminen johon muodostat helpoiten yhteyden, silloin tilanteesi on todella mielenkiintoinen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Qadesha kirjoitti:
Väittävät kovasti että naisen ja miehen energiat ovat vastakkaiset, jolloin ne vetävät toisiaan puoleensa kuin miinus- ja plusnapa. (Tarkemmin sanottuna energiat kiertävät kehossa vastakkaisiin suuntiin lähtiessään perustsakrasta.)

Miksei siis tuo energian vetovoima voisi vaikuttaa 6. aistin (6. tsakran) käytössäkin?

Mutta mikäli olet samaa sukupuolta kuin ihminen johon muodostat helpoiten yhteyden, silloin tilanteesi on todella mielenkiintoinen.
Siis nimenomaan eri sukupuolta. Miehiin saa "helpommin" yhteyden, ainakin näin kun ollaan fyysisesti samassa huonetilassa. Luulisi, että tilanne sama jos yritettäisiin "kaukoyhteyttä".

Vaistomaisesti tämän tietty yhdistää sitten seksuaalisuuteen, mutta siitä ei ole kysymys.

Vaikkakin tuntemuksiin liittyykin "rakastumisen"-tunne. (Tätä onkin vaikea selittää, että tulisi oikein ymmärretyksi....). Tuo "rakastuminen"; tarkoitan sillä samanlaista tuntemusta, kuin fyysiseen rakastumiseen liitty. Nyt vain fyysisyys on poissa, eli ei henkilöön vaan jotenkin neutraali rakastuminen ja samainen ilo, onnellisuus yms. seuraavat tunnetta. Itse paikallistan tuon siihen "energiakeskukseen" ja tuntemukset sekottuvat siihen "linnanmäki"-tunteeseen.

Huh huh....sekavaa. Minusta tällä energialatauksella on kuitenkin jotain merkitystä yhteyden muodostamisessa. Ne kokemukset mitä minulla on, ovat saaneet minut ajattelemaan näin. Joten miksei siis tuo energian vetovoima voisi vaikuttaa 6. aistin käytössä. Voisiko se olla jopa tarpeen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Siis nimenomaan eri sukupuolta. Miehiin saa "helpommin" yhteyden, ainakin näin kun ollaan fyysisesti samassa huonetilassa. Luulisi, että tilanne sama jos yritettäisiin "kaukoyhteyttä".

Vaistomaisesti tämän tietty yhdistää sitten seksuaalisuuteen, mutta siitä ei ole kysymys.

Vaikkakin tuntemuksiin liittyykin "rakastumisen"-tunne. (Tätä onkin vaikea selittää, että tulisi oikein ymmärretyksi....). Tuo "rakastuminen"; tarkoitan sillä samanlaista tuntemusta, kuin fyysiseen rakastumiseen liitty. Nyt vain fyysisyys on poissa, eli ei henkilöön vaan jotenkin neutraali rakastuminen ja samainen ilo, onnellisuus yms. seuraavat tunnetta. Itse paikallistan tuon siihen "energiakeskukseen" ja tuntemukset sekottuvat siihen "linnanmäki"-tunteeseen.

Huh huh....sekavaa. Minusta tällä energialatauksella on kuitenkin jotain merkitystä yhteyden muodostamisessa. Ne kokemukset mitä minulla on, ovat saaneet minut ajattelemaan näin. Joten miksei siis tuo energian vetovoima voisi vaikuttaa 6. aistin käytössä. Voisiko se olla jopa tarpeen?
Ei sen magnetismin todellakaan tarvitse purkautua seksuaaliseksi toiminnaksi. Minulla on hämärä mielikuva että joku olisi joskus esittänyt että nimenomaan selvänäkeminen onnistuisi parhaiten parityöskentelynä jossa on nainen ja mies. Mutta tämä on tosiaan ihan tällainen hämärä ajatus. En tiedä vaikka olisin itsekin keksinyt päästäni.

Kun sitten taas ajattelee ihan seksuaalisella tasolla homoseksuaalisuutta, niin voisikohan siihen toisinaan olla syynä se että energiavirtaus kiertää kehossa päinvastaiseen suuntaan kuin se yleensä kiertää ko. sukupuolen edustajalla? Tämänkin olen saattanut jostain lukea, eli ei oma ajatukseni välttämättä. (Toisaalta en usko että homoparissakaan väistämättä toinen on automaattisesti muka naismainen ja toinen miesmäinen, kaikki variaatiot ovat mahdollisia.)

Jännää on kyllä että lievästi jotenkin sisäisesti maskuliinisena naisena olen aina himoinnut yli kaiken sopivasti feminiinisiä miehiä. En mitään ämmiä... mutta kuitenkin kierrän oikein hikiset juntit kaukaa...

Heh, kuitenkin meni seksuaaliselle tasolle. Tämmöistä tämä on kun minä kirjoitan. :P

Sanotaan että on olemassa keskuskanava ja ainakin 2 sivukanavaa joita pitkin energia kiertää. Nuo sivukanavat kiertyvät vasta- tai myötäpäivään riippuen yleensä siis sukupuolesta. Entäpä jos valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että energia syöksähtää voittopuolisesti tai yksinomaan KESKUSKANAVAN läpi, ja silloin ihmisessä yhdistyvät feminiininen ja maskuliininen puoli (eikä seksillekään ole enää tilausta).
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Qadesha kirjoitti:
Ei sen magnetismin todellakaan tarvitse purkautua seksuaaliseksi toiminnaksi. Minulla on hämärä mielikuva että joku olisi joskus esittänyt että nimenomaan selvänäkeminen onnistuisi parhaiten parityöskentelynä jossa on nainen ja mies. Mutta tämä on tosiaan ihan tällainen hämärä ajatus. En tiedä vaikka olisin itsekin keksinyt päästäni.

Kun sitten taas ajattelee ihan seksuaalisella tasolla homoseksuaalisuutta, niin voisikohan siihen toisinaan olla syynä se että energiavirtaus kiertää kehossa päinvastaiseen suuntaan kuin se yleensä kiertää ko. sukupuolen edustajalla? Tämänkin olen saattanut jostain lukea, eli ei oma ajatukseni välttämättä. (Toisaalta en usko että homoparissakaan väistämättä toinen on automaattisesti muka naismainen ja toinen miesmäinen, kaikki variaatiot ovat mahdollisia.)

Jännää on kyllä että lievästi jotenkin sisäisesti maskuliinisena naisena olen aina himoinnut yli kaiken sopivasti feminiinisiä miehiä. En mitään ämmiä... mutta kuitenkin kierrän oikein hikiset juntit kaukaa...

Heh, kuitenkin meni seksuaaliselle tasolle. Tämmöistä tämä on kun minä kirjoitan. :P

Sanotaan että on olemassa keskuskanava ja ainakin 2 sivukanavaa joita pitkin energia kiertää. Nuo sivukanavat kiertyvät vasta- tai myötäpäivään riippuen yleensä siis sukupuolesta. Entäpä jos valaistuminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että energia syöksähtää voittopuolisesti tai yksinomaan KESKUSKANAVAN läpi, ja silloin ihmisessä yhdistyvät feminiininen ja maskuliininen puoli (eikä seksillekään ole enää tilausta).
Taisi mennä niin seksuaaliselle tasolle, että Rödfinne jätti seuramme....;) Eikun sitä vain, kun tuossa jossain vaiheessa oli vielä mukana keskutelussa.

Viimeinen kappaleesi....

Keskuskanava on siis "oikea" termi tuolle löytämälleni energiapaikalle. Ja taidan tuottaa pettymyksen; jos se oli valaistumista kun syöksähti energiat, niin valaistuminen on aivan liian "korkealle" nostettu käsite vaikka kokemus sinänsä oli jotain "uskomatonta".

Mutta tuo tilauksen tarpeellisuus; kokemukseni kautta sanoisin että fyysinen suorittaminen menettää merkityksen....;)

Nyt kun "päästiin aiheeseen" niin annetaan mennä sitten kokonaan. Olen pähkäillyt tälläisen ajatuksen kanssa: Olisiko tuo keskuskanavan takana oleva energia se "polttoaine" mitä tarvitaan, että yhteys muodostuu?

Parityöskentely taasen tuntuu täysin mahdolliselta ajatukselta; itselläni ainakin tulee ajoittain sellaisia säikähdys-reaktioita, jonka jälkeen "mätkähtää" takaisin todellisuuteen. Jos vieressä olisi mieshenkilö kehen luotan, niin omalta osaltani voisin ainakin ajatella ettei säikähdystä ehkä tulisi lainkaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Taisi mennä niin seksuaaliselle tasolle, että Rödfinne jätti seuramme....;) Eikun sitä vain, kun tuossa jossain vaiheessa oli vielä mukana keskutelussa.

Viimeinen kappaleesi....

Keskuskanava on siis "oikea" termi tuolle löytämälleni energiapaikalle. Ja taidan tuottaa pettymyksen; jos se oli valaistumista kun syöksähti energiat, niin valaistuminen on aivan liian "korkealle" nostettu käsite vaikka kokemus sinänsä oli jotain "uskomatonta".

Mutta tuo tilauksen tarpeellisuus; kokemukseni kautta sanoisin että fyysinen suorittaminen menettää merkityksen....;)

Nyt kun "päästiin aiheeseen" niin annetaan mennä sitten kokonaan. Olen pähkäillyt tälläisen ajatuksen kanssa: Olisiko tuo keskuskanavan takana oleva energia se "polttoaine" mitä tarvitaan, että yhteys muodostuu?

Parityöskentely taasen tuntuu täysin mahdolliselta ajatukselta; itselläni ainakin tulee ajoittain sellaisia säikähdys-reaktioita, jonka jälkeen "mätkähtää" takaisin todellisuuteen. Jos vieressä olisi mieshenkilö kehen luotan, niin omalta osaltani voisin ainakin ajatella ettei säikähdystä ehkä tulisi lainkaan.
Varmasti energian eri värähtelytasoilla (ts. eri ulottuvuuksissa) on mitä merkillisimpiä asioita joita ihmisen mieli ei edes kykene käsittämään, ja siinä voi sitten olla järkikin katkolla... Pari- tai ryhmätyöskentely tuntuisi välillä järkevämmältä kuin haahuilu yksinään. Mutta se on sitten eri asia että kykenevätkö kaikki ihmiset kytkeytymään keskenään.

Tuleekin mieleen vallan spiritistinen istunto, jossa ollaan pöydän ympärillä käsi kädessä... Miten muistelisin, taas, että jonkun ohjeen mukaan ihanteellisin rinki olisi sellainen missä on vuorotellen nainen ja mies.

Valaistuminen (josta en omaa kokemusta, ellei sitten meditatiivisen tilan "kultaisen valon" tuntemuksista tee numeroa, enkä tee) voi varmaan periaatteessa olla melkein mitä vain, ts. tuskin on olemassa yhtä ainoaa valaistumista. Jossakin vaiheessa täällä erehdyin mäkättämään siitä mikä on oikeaa ja mikä muka väärää valaistumista... Pläh. Hitot niistä termeistä oikeastaan, kokemukset ovat pääasia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
anonyymi kirjoitti:
Taisi mennä niin seksuaaliselle tasolle, että Rödfinne jätti seuramme....;) Eikun sitä vain, kun tuossa jossain vaiheessa oli vielä mukana keskutelussa.

Viimeinen kappaleesi....

Keskuskanava on siis "oikea" termi tuolle löytämälleni energiapaikalle. Ja taidan tuottaa pettymyksen; jos se oli valaistumista kun syöksähti energiat, niin valaistuminen on aivan liian "korkealle" nostettu käsite vaikka kokemus sinänsä oli jotain "uskomatonta".

Mutta tuo tilauksen tarpeellisuus; kokemukseni kautta sanoisin että fyysinen suorittaminen menettää merkityksen....;)

Nyt kun "päästiin aiheeseen" niin annetaan mennä sitten kokonaan. Olen pähkäillyt tälläisen ajatuksen kanssa: Olisiko tuo keskuskanavan takana oleva energia se "polttoaine" mitä tarvitaan, että yhteys muodostuu?

Parityöskentely taasen tuntuu täysin mahdolliselta ajatukselta; itselläni ainakin tulee ajoittain sellaisia säikähdys-reaktioita, jonka jälkeen "mätkähtää" takaisin todellisuuteen. Jos vieressä olisi mieshenkilö kehen luotan, niin omalta osaltani voisin ainakin ajatella ettei säikähdystä ehkä tulisi lainkaan.
>>Taisi mennä niin seksuaaliselle tasolle, että Rödfinne jätti seuramme....;)>>

Eipäs kun ei TARPEEKSI seksuaaliselle tasolla. ;-)

Mnjoo. Tulee mieleen lähinnä että tottakai joo toi sukupuoli, mutta ei nyt sentään myöskää kenen kanssa tahansa. Minulle "muusat" on sellaisia eteerisiä, tavoittamattomia, romanttisia hahmoja jotka virittävät aina oikeat taajuudet noin maagisesti. Sellaisten kanssa ei voisi kuvitellakaan piehtaroivansa pehkuissa, kasvattavansa lapsia, laittavansa yhdessä ruokaa. Kuitenkin kyse on seksuaalienergioista.

Teen taidetta työkseni ja työskentelen mielelläni tiimissä - duona. Poikkeuksetta tuo toinen jäsen on nainen. Niin vain syntyy jotain "elämää suurempaa". Jätkät on niin helvetin tylsiä.

Mutta palataksemme hypnagogisiin tiloihin: käykää tsekkaamassa www.hypnologia.com uskon että sieltä löytyy lisää mielenkiintoista aihepiiriä sivuavaa.

En haluaisi kuitenkaan lopettaa vielä tätä keskustelua. Itselläni on joitain vinkkejä ja kokemuksia joista en ole toistaiseksi höpötellyt. Ongelma on vain se, että teen projektia (tiimityötä naisen kanssa) ja olen nyt pari päivää kiinni vuorokaudet ympäri. Saas nähdä millaisiin hypnagogisiin tiloihin se johtaa. :-)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Chandi kirjoitti:
Sinulla on siis kuvaa ja ääntä yhtäaikaa? Jännää.

En muista koskaan kokeneeni kuvaa ja ääntä yhtäaikaa. Ja se mitä äänistä olen kokenut on yleensä varsin älytöntä kamaa. Olen kyllä niin visuaaliskeskeinen ihminen ettei ihmekään jos visiot jäävät herkemmin päähän pyörimään.
Vastasin tähän jo joskus aikaisemmin, mutta enkös sitten pitkän ja hartaan näppäilyn jälkeen mennyt tavoilleni uskollisena painamaan keskeytä-nappulaa ;)

No, nyt tajunnan sopivasti (laillisilla) aineilla laajennuttua voisin ehkä jaksaa näppäillä taas jotakin.

Eli siis mulla nuo äänet tulevat "telepaattisella" tasolla, eli en oikeastaan kuule ääniä, vaan tunnen puheen ja sanat osana kuvaa/näkyä. Eli siis tunnen puheen ilman sanoja. No, miten sen nyt sitten päissään paremmin muotoilisi, vaikka miten yrittäisi. Ehkä kuitenkin tuosta saa jonkinlaisen kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

Enivei... ;) joskus kauan sitten kuulin kakofonista melua aina, kun "sain viestejä" ja luulinkin todella olevani pahasti sekaisin. No, ehkä jonkun mielestä olenkin, mutta äänet ovat jääneet joitakin harvoja kertoja lukuunottamatta kokonaan pois ja korvautuneet edellä mainitsemallani "telepatialla". Äänet olivat jotenkin ahdistavia, samalla tapaa kuin voisin kuvitella ahdistavaksi yleisen syyttelyn aiheeksi joutumisen, ts. kaikki huutavat yhteen ääneen jotakin. Tällaiseksi mielsin äänitulvan aikoinaan.

Pidän visioita ja äänetöntä viestintää huomattavasti mukavampana tapana aistia jotakin, jota ei "ole olemassa" noin yleisen ajatusmaailman mukaisesti.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Reanne kirjoitti:
Vastasin tähän jo joskus aikaisemmin, mutta enkös sitten pitkän ja hartaan näppäilyn jälkeen mennyt tavoilleni uskollisena painamaan keskeytä-nappulaa ;)

No, nyt tajunnan sopivasti (laillisilla) aineilla laajennuttua voisin ehkä jaksaa näppäillä taas jotakin.

Eli siis mulla nuo äänet tulevat "telepaattisella" tasolla, eli en oikeastaan kuule ääniä, vaan tunnen puheen ja sanat osana kuvaa/näkyä. Eli siis tunnen puheen ilman sanoja. No, miten sen nyt sitten päissään paremmin muotoilisi, vaikka miten yrittäisi. Ehkä kuitenkin tuosta saa jonkinlaisen kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

Enivei... ;) joskus kauan sitten kuulin kakofonista melua aina, kun "sain viestejä" ja luulinkin todella olevani pahasti sekaisin. No, ehkä jonkun mielestä olenkin, mutta äänet ovat jääneet joitakin harvoja kertoja lukuunottamatta kokonaan pois ja korvautuneet edellä mainitsemallani "telepatialla". Äänet olivat jotenkin ahdistavia, samalla tapaa kuin voisin kuvitella ahdistavaksi yleisen syyttelyn aiheeksi joutumisen, ts. kaikki huutavat yhteen ääneen jotakin. Tällaiseksi mielsin äänitulvan aikoinaan.

Pidän visioita ja äänetöntä viestintää huomattavasti mukavampana tapana aistia jotakin, jota ei "ole olemassa" noin yleisen ajatusmaailman mukaisesti.
Juttusi ovat kuin itse kirjoittaisin! Monessakin kommentissasi olen huomannut että koet, ymmärrät ja tulkitset hyvin samankaltaisesti ja samankaltaisia asioita kuin minä.

>>Äänet olivat jotenkin ahdistavia, samalla tapaa kuin voisin kuvitella ahdistavaksi yleisen syyttelyn aiheeksi joutumisen, ts. kaikki huutavat yhteen ääneen jotakin. Tällaiseksi mielsin äänitulvan aikoinaan.>>

Kuulostaako tutulta? Kelaa materiaali noin 45 minuuttiin ja kuuntele siitä eteenpäin...

http://www.sanajaylistys.org/Radio/Mp3/Tiistai-ilta 1 7.02.2004/021704_210000.mp3
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Juttusi ovat kuin itse kirjoittaisin! Monessakin kommentissasi olen huomannut että koet, ymmärrät ja tulkitset hyvin samankaltaisesti ja samankaltaisia asioita kuin minä.

>>Äänet olivat jotenkin ahdistavia, samalla tapaa kuin voisin kuvitella ahdistavaksi yleisen syyttelyn aiheeksi joutumisen, ts. kaikki huutavat yhteen ääneen jotakin. Tällaiseksi mielsin äänitulvan aikoinaan.>>

Kuulostaako tutulta? Kelaa materiaali noin 45 minuuttiin ja kuuntele siitä eteenpäin...

http://www.sanajaylistys.org/Radio/Mp3/Tiistai-ilta 1 7.02.2004/021704_210000.mp3
http://www.sanajaylistys.org/Radio/Mp3/Tiistai-ilta 17.02.2004/021704_210000.mp3
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
linkkiä auki.

Omituisen elämän tekee paljon mukavammaksi tieto siitä, että joku muukin kokee elämää samalla tavalla ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
>>Taisi mennä niin seksuaaliselle tasolle, että Rödfinne jätti seuramme....;)>>

Eipäs kun ei TARPEEKSI seksuaaliselle tasolla. ;-)

Mnjoo. Tulee mieleen lähinnä että tottakai joo toi sukupuoli, mutta ei nyt sentään myöskää kenen kanssa tahansa. Minulle "muusat" on sellaisia eteerisiä, tavoittamattomia, romanttisia hahmoja jotka virittävät aina oikeat taajuudet noin maagisesti. Sellaisten kanssa ei voisi kuvitellakaan piehtaroivansa pehkuissa, kasvattavansa lapsia, laittavansa yhdessä ruokaa. Kuitenkin kyse on seksuaalienergioista.

Teen taidetta työkseni ja työskentelen mielelläni tiimissä - duona. Poikkeuksetta tuo toinen jäsen on nainen. Niin vain syntyy jotain "elämää suurempaa". Jätkät on niin helvetin tylsiä.

Mutta palataksemme hypnagogisiin tiloihin: käykää tsekkaamassa www.hypnologia.com uskon että sieltä löytyy lisää mielenkiintoista aihepiiriä sivuavaa.

En haluaisi kuitenkaan lopettaa vielä tätä keskustelua. Itselläni on joitain vinkkejä ja kokemuksia joista en ole toistaiseksi höpötellyt. Ongelma on vain se, että teen projektia (tiimityötä naisen kanssa) ja olen nyt pari päivää kiinni vuorokaudet ympäri. Saas nähdä millaisiin hypnagogisiin tiloihin se johtaa. :-)
Jaa että ei tarpeeksi....no siinä tapauksessa ;)

No juu....mutta ihan aikuisten oikeesti; omalla kohdalla kyllä tämä h-tila liittyy voimakkaasti s-tilaan.

Tutustunpa nyt itse tuohon heitettyyn sivustoon ja palataan asiaan kun aika on kullakin kohdallaan ja sopiva.

Minusta pääsemme "tuloksiin" jos pidetään keskustelu näissä omissa kokemuksissa ja yritetään löytää sieltä niitä yhteisiä tekijöitä.

Mieltäni kiehtova aihe, ja olisipa se jotain jos/kun joskus pystyisin sitä "linnanmäkeä" tulevaa vaihetta hallitsemaan samoin kuin tuota vuoristorataa....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Reanne kirjoitti:
Vastasin tähän jo joskus aikaisemmin, mutta enkös sitten pitkän ja hartaan näppäilyn jälkeen mennyt tavoilleni uskollisena painamaan keskeytä-nappulaa ;)

No, nyt tajunnan sopivasti (laillisilla) aineilla laajennuttua voisin ehkä jaksaa näppäillä taas jotakin.

Eli siis mulla nuo äänet tulevat "telepaattisella" tasolla, eli en oikeastaan kuule ääniä, vaan tunnen puheen ja sanat osana kuvaa/näkyä. Eli siis tunnen puheen ilman sanoja. No, miten sen nyt sitten päissään paremmin muotoilisi, vaikka miten yrittäisi. Ehkä kuitenkin tuosta saa jonkinlaisen kuvan siitä, mitä yritän sanoa.

Enivei... ;) joskus kauan sitten kuulin kakofonista melua aina, kun "sain viestejä" ja luulinkin todella olevani pahasti sekaisin. No, ehkä jonkun mielestä olenkin, mutta äänet ovat jääneet joitakin harvoja kertoja lukuunottamatta kokonaan pois ja korvautuneet edellä mainitsemallani "telepatialla". Äänet olivat jotenkin ahdistavia, samalla tapaa kuin voisin kuvitella ahdistavaksi yleisen syyttelyn aiheeksi joutumisen, ts. kaikki huutavat yhteen ääneen jotakin. Tällaiseksi mielsin äänitulvan aikoinaan.

Pidän visioita ja äänetöntä viestintää huomattavasti mukavampana tapana aistia jotakin, jota ei "ole olemassa" noin yleisen ajatusmaailman mukaisesti.
Pikkupoikana olin taipuvainen kuumeilemaan. Edelleenkin olen, itseasiassa. Parikymppisenä ollessani lääkärit ihmettelivät syytä moiseen ja tutkivat viisi viikkoa sairaalassa, mutta mitään syytä ei selvinnyt. Myöhemmin yksi lekuri analysoi sen keuhkokuumeeksi kun ei muuta keksinyt, antoi tarvittavat tropit ja asia korjaantuikin hetkeksi. Tuskin mikään keuhkokuume kuitenkaan uusii tasaisesti 40 vuoden ajan...

Joka tapauksessa: lapsena noihin kuumetiloihin liittyi aina samat kakofoniset pikkupirut jotka kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Ne olivat hyvin, hyvin vihaisia miehiä jotka syyttivät ja haukkuivat, mutta koskaan en saanut selvää että mistä syystä.

Kunnes yhtenä päivänä (pikkupoikana) eksyin helluntailaisten telttakokoukseen, jossa oli täysi hullunmylly päällä: kansaa kaatui, osa porukasta kontti kädet ylhäällä ja kaiken tämän keskellä karjui vihaisella äänellä syyttävään sävyyn maallikkosaarnaaja.

Sävy oli ihan sama kuin noilla kakofonisilla pikkupiruilla! Älyttömän kuuloisilla lauseen painotuksilla saarnaaja hihkuin jotain "SAIrauden HENgistä" ja "JiEESiukkssen armoLAAAHjoisTA". Kipitin karkuun minkä kintuista pääsin ja olin aivan shokissa tunnistaessani yhden "pikkupiruistani".

Äänet katosivatkin pitkäksi aikaa, kunnes jokunen vuosi sitten yksissä bileissä tapahtui "työtapaturma" ja tulin vetäneeksi tapojeni vastaisesti perkännit. Ja kas kummaa: sain päässäni asuvat maallikkosaarnaajat jälleen kimppuuni! Se oli hyvin epämiellyttävää, mutta nyt aikuisena pystyin suhtautumaan niihin lähinnä suurella mielenkiinnolla. Mistä hevetissä tuossa ilmiössä oli oikein kyse?

Ryhtyessäni toden teolla kuuntelemaan ääniä ne ikäänkuin kyllästyivät ja kaikkosivat. Lapsena kun yritin suojautua niiltä, ne kävivät kimppuuni kahta kauheammin.

Yhden hyvän asian äänet ovat saaneet aikaan: pidän hyvin tarkasti nykyään huolen siitä etten juo liikaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Pikkupoikana olin taipuvainen kuumeilemaan. Edelleenkin olen, itseasiassa. Parikymppisenä ollessani lääkärit ihmettelivät syytä moiseen ja tutkivat viisi viikkoa sairaalassa, mutta mitään syytä ei selvinnyt. Myöhemmin yksi lekuri analysoi sen keuhkokuumeeksi kun ei muuta keksinyt, antoi tarvittavat tropit ja asia korjaantuikin hetkeksi. Tuskin mikään keuhkokuume kuitenkaan uusii tasaisesti 40 vuoden ajan...

Joka tapauksessa: lapsena noihin kuumetiloihin liittyi aina samat kakofoniset pikkupirut jotka kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Ne olivat hyvin, hyvin vihaisia miehiä jotka syyttivät ja haukkuivat, mutta koskaan en saanut selvää että mistä syystä.

Kunnes yhtenä päivänä (pikkupoikana) eksyin helluntailaisten telttakokoukseen, jossa oli täysi hullunmylly päällä: kansaa kaatui, osa porukasta kontti kädet ylhäällä ja kaiken tämän keskellä karjui vihaisella äänellä syyttävään sävyyn maallikkosaarnaaja.

Sävy oli ihan sama kuin noilla kakofonisilla pikkupiruilla! Älyttömän kuuloisilla lauseen painotuksilla saarnaaja hihkuin jotain "SAIrauden HENgistä" ja "JiEESiukkssen armoLAAAHjoisTA". Kipitin karkuun minkä kintuista pääsin ja olin aivan shokissa tunnistaessani yhden "pikkupiruistani".

Äänet katosivatkin pitkäksi aikaa, kunnes jokunen vuosi sitten yksissä bileissä tapahtui "työtapaturma" ja tulin vetäneeksi tapojeni vastaisesti perkännit. Ja kas kummaa: sain päässäni asuvat maallikkosaarnaajat jälleen kimppuuni! Se oli hyvin epämiellyttävää, mutta nyt aikuisena pystyin suhtautumaan niihin lähinnä suurella mielenkiinnolla. Mistä hevetissä tuossa ilmiössä oli oikein kyse?

Ryhtyessäni toden teolla kuuntelemaan ääniä ne ikäänkuin kyllästyivät ja kaikkosivat. Lapsena kun yritin suojautua niiltä, ne kävivät kimppuuni kahta kauheammin.

Yhden hyvän asian äänet ovat saaneet aikaan: pidän hyvin tarkasti nykyään huolen siitä etten juo liikaa.
Tulee mieleen että kaikessa päähän yhtäkkiä ilmaantuvassa matskussa olisi tosiaankin kyse vain virittäytymisestä jonkun toisen ihmisen (olennon) tai ihmisten taajuudelle... Siinä ei varmaan paljon edes "kysellä" että mitä arvoja itse kannattaa, kun saattaa kahdella täysin vastakkaista elämänsuunnitelmaa toteuttavalla hengellä ollakin samanlainen viritys energiakokonaisuudessaan.

Esim. se kuinka itse päiväunieni aikana muutaman vuoden tapasin kuulla jonkun nuoren miehen keskustelevan äitinsä kanssa... Mitä hittoa minulla muka oli heidän kanssaan tekemistä? Muuta kuin sama taajuus... Jostain hemmetin syystä. Mitään suurempaa tarkoitusta asian takana ehkä ei sitten olekaan!

- Muuten, se kuvaukseni jota arvelit vankilaksi, voisi ehkä liittyä hieman myöhemmin epäselvästi näkemiini metallisiin(?) kierreportaisiin. Nämä portaat olivat varsin "ahtaat", kapeat, ja jotenkin minulle jäi tunne että ne liittyvät siihen valkotiiliseen huoneeseen sairaalasänkyineen, mataline kirjahyllyine ja kitaroineen. Ellei sitten ole tulevaisuuden visio itselleni kun lopulta päädyn lunatic asylumiin...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Pikkupoikana olin taipuvainen kuumeilemaan. Edelleenkin olen, itseasiassa. Parikymppisenä ollessani lääkärit ihmettelivät syytä moiseen ja tutkivat viisi viikkoa sairaalassa, mutta mitään syytä ei selvinnyt. Myöhemmin yksi lekuri analysoi sen keuhkokuumeeksi kun ei muuta keksinyt, antoi tarvittavat tropit ja asia korjaantuikin hetkeksi. Tuskin mikään keuhkokuume kuitenkaan uusii tasaisesti 40 vuoden ajan...

Joka tapauksessa: lapsena noihin kuumetiloihin liittyi aina samat kakofoniset pikkupirut jotka kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Ne olivat hyvin, hyvin vihaisia miehiä jotka syyttivät ja haukkuivat, mutta koskaan en saanut selvää että mistä syystä.

Kunnes yhtenä päivänä (pikkupoikana) eksyin helluntailaisten telttakokoukseen, jossa oli täysi hullunmylly päällä: kansaa kaatui, osa porukasta kontti kädet ylhäällä ja kaiken tämän keskellä karjui vihaisella äänellä syyttävään sävyyn maallikkosaarnaaja.

Sävy oli ihan sama kuin noilla kakofonisilla pikkupiruilla! Älyttömän kuuloisilla lauseen painotuksilla saarnaaja hihkuin jotain "SAIrauden HENgistä" ja "JiEESiukkssen armoLAAAHjoisTA". Kipitin karkuun minkä kintuista pääsin ja olin aivan shokissa tunnistaessani yhden "pikkupiruistani".

Äänet katosivatkin pitkäksi aikaa, kunnes jokunen vuosi sitten yksissä bileissä tapahtui "työtapaturma" ja tulin vetäneeksi tapojeni vastaisesti perkännit. Ja kas kummaa: sain päässäni asuvat maallikkosaarnaajat jälleen kimppuuni! Se oli hyvin epämiellyttävää, mutta nyt aikuisena pystyin suhtautumaan niihin lähinnä suurella mielenkiinnolla. Mistä hevetissä tuossa ilmiössä oli oikein kyse?

Ryhtyessäni toden teolla kuuntelemaan ääniä ne ikäänkuin kyllästyivät ja kaikkosivat. Lapsena kun yritin suojautua niiltä, ne kävivät kimppuuni kahta kauheammin.

Yhden hyvän asian äänet ovat saaneet aikaan: pidän hyvin tarkasti nykyään huolen siitä etten juo liikaa.
Minulla äänet ovat aina liittyneet tilanteisiin, joissa olen yksin ja useimmiten yrittänyt todella miettiä jotakin. Jossakin vaiheessa mielsinkin äänimylläkän vastauksiksi, joskaan en ole milloinkaan saanut mitään selvää koko asiasta. "pienempänä" olin äänistä kauhuissani ja ne todella "hyökkäsivät" entistä voimakkaammin, tuttua myös se, että kun ääniä alkaa todella kuuntelemaan, ne häviävät.

Lääketieteellisellä tasolla olen miettinyt, mihin kategoriaan hulluuteni voisi luokitella, mutten ole löytänyt koskaan yhtään mielisairautta tai muuta diagnoosia, johon tämänkaltainen äänimylläkkä sopisi. Paniikkihäiriöönkään en oikein osaa näitä yhdistää, sillä "kohtauksista" puuttuu täysin kaikki muut paniikkihäiriön oireet.

Kuten edeltä huomataan, olen todella uskonut olevani henkisesti sairas äänteni kanssa, mutta helpotusta ei lääkäristäkään aikoinaan omituisiin oireisiini löytynyt, päinvastoin; tulihan todettua, että emäntä kulkee "täysillä valoilla".

Nyt siis ilmiö kiinnostaa entistä enemmän, mutta valitettavasti ääniä tulee todella harvoin nykyisin. Rankka viinanjuontikaan ei saa niitä esiin; eli en ole löytänyt mitään tapaa saada "pikkupirujani" ääneen. Suuri tavoite olisi joskus saada selvää, mitä häiriköt päässäni huutelevat ;) Ties vaikka tulisin pikkuisen viisaammaksi, tai sitten sekoaisin kunnolla, eikä enään tarvitsisi kamppailla tälläisten omituisuuksien kanssa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Qadesha kirjoitti:
Tulee mieleen että kaikessa päähän yhtäkkiä ilmaantuvassa matskussa olisi tosiaankin kyse vain virittäytymisestä jonkun toisen ihmisen (olennon) tai ihmisten taajuudelle... Siinä ei varmaan paljon edes "kysellä" että mitä arvoja itse kannattaa, kun saattaa kahdella täysin vastakkaista elämänsuunnitelmaa toteuttavalla hengellä ollakin samanlainen viritys energiakokonaisuudessaan.

Esim. se kuinka itse päiväunieni aikana muutaman vuoden tapasin kuulla jonkun nuoren miehen keskustelevan äitinsä kanssa... Mitä hittoa minulla muka oli heidän kanssaan tekemistä? Muuta kuin sama taajuus... Jostain hemmetin syystä. Mitään suurempaa tarkoitusta asian takana ehkä ei sitten olekaan!

- Muuten, se kuvaukseni jota arvelit vankilaksi, voisi ehkä liittyä hieman myöhemmin epäselvästi näkemiini metallisiin(?) kierreportaisiin. Nämä portaat olivat varsin "ahtaat", kapeat, ja jotenkin minulle jäi tunne että ne liittyvät siihen valkotiiliseen huoneeseen sairaalasänkyineen, mataline kirjahyllyine ja kitaroineen. Ellei sitten ole tulevaisuuden visio itselleni kun lopulta päädyn lunatic asylumiin...
Tuosta "lunatic asylumista" tulee mieleeni muuan fiksu ja filmaattinen nikki "Lunatic" joka käy armotonta vääntöä kaikkien ateistien kingin, nikki "pp":n kanssa Ateismi-palstalla. ;-D

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000003320790

Kysymys tietoisuuden olemuksesta alkaa saada mielenkiintoisia piirteitä. Tähän saakka kaikkien kognitiivisten metodien valossa nähtynä ihmisen "tietoisuus" olisi lähinnä aivoissa tapahtuvia kemiallis-sähköisiä -tapahtumasarjoja.

Nyt on kuitenkin niin että Barrown Neurologisen Instituutin St. Josephin sairaalassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitelty ns. standstill-tekniikka, jossa vaikeita aivoleikkausia tehdään tilassa, jossa joksikin aikaa pysäytetään ihmisen aivotoiminta kokonaan. Siis potilas saatetaan "kliiniseen kuolemaan".

http://www.thebni.com/index.asp?pg=news_heartstopping

Siis miten helvetissä ihmisen minuus säilyy samana tuollaisenkin jutun jälkeen, jos tietoisuus on kerran kiinni pelkästään surraavista aivosoluista, kysyn ma??!!

Jos tietoisuudessa ei olekaan kysymys fysikaalisista prosesseista, niin miksi tietoisuus asuisi yksistään yhdessä kropassa? Miten muistot yms. krääsä palaa ihmisen mieleen TAKAISIN, jos hän on jo kerran ollut aivokuollut?

Mitä noidat edellä, sitä tiede perässä...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Tuosta "lunatic asylumista" tulee mieleeni muuan fiksu ja filmaattinen nikki "Lunatic" joka käy armotonta vääntöä kaikkien ateistien kingin, nikki "pp":n kanssa Ateismi-palstalla. ;-D

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000003320790

Kysymys tietoisuuden olemuksesta alkaa saada mielenkiintoisia piirteitä. Tähän saakka kaikkien kognitiivisten metodien valossa nähtynä ihmisen "tietoisuus" olisi lähinnä aivoissa tapahtuvia kemiallis-sähköisiä -tapahtumasarjoja.

Nyt on kuitenkin niin että Barrown Neurologisen Instituutin St. Josephin sairaalassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitelty ns. standstill-tekniikka, jossa vaikeita aivoleikkausia tehdään tilassa, jossa joksikin aikaa pysäytetään ihmisen aivotoiminta kokonaan. Siis potilas saatetaan "kliiniseen kuolemaan".

http://www.thebni.com/index.asp?pg=news_heartstopping

Siis miten helvetissä ihmisen minuus säilyy samana tuollaisenkin jutun jälkeen, jos tietoisuus on kerran kiinni pelkästään surraavista aivosoluista, kysyn ma??!!

Jos tietoisuudessa ei olekaan kysymys fysikaalisista prosesseista, niin miksi tietoisuus asuisi yksistään yhdessä kropassa? Miten muistot yms. krääsä palaa ihmisen mieleen TAKAISIN, jos hän on jo kerran ollut aivokuollut?

Mitä noidat edellä, sitä tiede perässä...
Jes söör. Olen jo sinnetänne lässytellytkin kuinka mielenkiintoisena pidän itse jotain uutta teoriaa, että tietoisuus juontuisikin jonkinlaiseen kvanttitasolla löydettävissä olevaan hiukkasjoukkoon, joka voi halutessaan irtautua raskaasta atomien muodostamasta fyys. kehosta.

Ainakin eräät hiukkaset voivat olla olemassa joko materiana tai massattomana(?) aaltoliikkeenä. Ilmeisesti mm. valo käyttäytyy juuri niin.

Spiritualistina tämä ajatus siitä että henki/sielu/tietoisuus olisi KUITENKIN jonkinlaista "ainetta" on tietysti minulle vähän uusi ja outo... Mutta olen kuitenkin jo pitkään pitänyt olemassaoloa jatkumona, jonka janan toisessa päässä on kiintein materia ja toisessa energisin henki. Kuka sen sitten mittaisi että missä kohdassa se materia hapertuu täysin hengeksi ja missä henki aineellistuu materiaksi...

Ja sitäkään ei sitten kyllä tiedä Erkkikään että minkä ihmeen takia tietoisuus pysyy kasassa. Mikä edellyttäisi jonkinlaisen aaltona etenevän energiamaterian säilyttämään informaatiota? Sekö kenties että se itsessään ei oikeastaan olekaan mitään muuta kuin informaatiota...?

Päädyn aina lopulta kuitenkin jonkinlaiseen tietoisuuden valomereen, ajattelin asiat miten päin tahansa. Mutta ei se mitään...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Tuosta "lunatic asylumista" tulee mieleeni muuan fiksu ja filmaattinen nikki "Lunatic" joka käy armotonta vääntöä kaikkien ateistien kingin, nikki "pp":n kanssa Ateismi-palstalla. ;-D

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000003320790

Kysymys tietoisuuden olemuksesta alkaa saada mielenkiintoisia piirteitä. Tähän saakka kaikkien kognitiivisten metodien valossa nähtynä ihmisen "tietoisuus" olisi lähinnä aivoissa tapahtuvia kemiallis-sähköisiä -tapahtumasarjoja.

Nyt on kuitenkin niin että Barrown Neurologisen Instituutin St. Josephin sairaalassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitelty ns. standstill-tekniikka, jossa vaikeita aivoleikkausia tehdään tilassa, jossa joksikin aikaa pysäytetään ihmisen aivotoiminta kokonaan. Siis potilas saatetaan "kliiniseen kuolemaan".

http://www.thebni.com/index.asp?pg=news_heartstopping

Siis miten helvetissä ihmisen minuus säilyy samana tuollaisenkin jutun jälkeen, jos tietoisuus on kerran kiinni pelkästään surraavista aivosoluista, kysyn ma??!!

Jos tietoisuudessa ei olekaan kysymys fysikaalisista prosesseista, niin miksi tietoisuus asuisi yksistään yhdessä kropassa? Miten muistot yms. krääsä palaa ihmisen mieleen TAKAISIN, jos hän on jo kerran ollut aivokuollut?

Mitä noidat edellä, sitä tiede perässä...
Siellä on joku näemmä kuullut samasta teoriasta kuin minä, ja yhtä sekavalta kuulostaa hänenkin versionsa siitä...

Hitsi vie, kun olisi aina mustaa valkoisella jota siteerata.

Mutta itse en siis todellakaan kuvittele että kaikki olemassaoleva on vain "pelkkää ainetta"... ja oli nyt sitten mitä olikin, niin minua kiinnostaa eniten nimenomaan informaation säilyminen.

Omienkin kokemusteni vuoksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Reanne kirjoitti:
Minulla äänet ovat aina liittyneet tilanteisiin, joissa olen yksin ja useimmiten yrittänyt todella miettiä jotakin. Jossakin vaiheessa mielsinkin äänimylläkän vastauksiksi, joskaan en ole milloinkaan saanut mitään selvää koko asiasta. "pienempänä" olin äänistä kauhuissani ja ne todella "hyökkäsivät" entistä voimakkaammin, tuttua myös se, että kun ääniä alkaa todella kuuntelemaan, ne häviävät.

Lääketieteellisellä tasolla olen miettinyt, mihin kategoriaan hulluuteni voisi luokitella, mutten ole löytänyt koskaan yhtään mielisairautta tai muuta diagnoosia, johon tämänkaltainen äänimylläkkä sopisi. Paniikkihäiriöönkään en oikein osaa näitä yhdistää, sillä "kohtauksista" puuttuu täysin kaikki muut paniikkihäiriön oireet.

Kuten edeltä huomataan, olen todella uskonut olevani henkisesti sairas äänteni kanssa, mutta helpotusta ei lääkäristäkään aikoinaan omituisiin oireisiini löytynyt, päinvastoin; tulihan todettua, että emäntä kulkee "täysillä valoilla".

Nyt siis ilmiö kiinnostaa entistä enemmän, mutta valitettavasti ääniä tulee todella harvoin nykyisin. Rankka viinanjuontikaan ei saa niitä esiin; eli en ole löytänyt mitään tapaa saada "pikkupirujani" ääneen. Suuri tavoite olisi joskus saada selvää, mitä häiriköt päässäni huutelevat ;) Ties vaikka tulisin pikkuisen viisaammaksi, tai sitten sekoaisin kunnolla, eikä enään tarvitsisi kamppailla tälläisten omituisuuksien kanssa.
Koeteltu ja varmaksi koettu konsti:

Hankkiudu hypnagogiseen tilaan valvomalla vähintään 32 tuntia yhteen menoon (mieluummin syömättä), jakson loppuvaiheessa kuuntele pari viimeistä tuntia uudelleen ja uudelleen toistaen Wimme/Rinneradion levyä "Cugu" siitä nelosbiisiä "Nággu - Argument" suhteellisen kovaa. Juo siinä samalla pari lasillista punaviintä. Voit tanssia musiikin mukana. Sitten mene nukkumaan ja odota...

Mitähän neurologit moisesta sanovat? Tutkiessani sukuani törmäsin mielenkiintoiseen kertomukseen 1700-luvulta, jossa yksi esiäideistäni näki näkyjä ja vaipuili transsiin "vaikean kuumesairauden seurauksena" kuten tapauksen dokumentoinut pappismies kirjoitti. Hmmm...

Suvussani on alttiutta "sähköteknisiin ongelmiin" tuolla yläpäässä. Mielisairautta ei sen sijaan suvussamme esiinny. Ongelmat ovat siis neurologisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Koeteltu ja varmaksi koettu konsti:

Hankkiudu hypnagogiseen tilaan valvomalla vähintään 32 tuntia yhteen menoon (mieluummin syömättä), jakson loppuvaiheessa kuuntele pari viimeistä tuntia uudelleen ja uudelleen toistaen Wimme/Rinneradion levyä "Cugu" siitä nelosbiisiä "Nággu - Argument" suhteellisen kovaa. Juo siinä samalla pari lasillista punaviintä. Voit tanssia musiikin mukana. Sitten mene nukkumaan ja odota...

Mitähän neurologit moisesta sanovat? Tutkiessani sukuani törmäsin mielenkiintoiseen kertomukseen 1700-luvulta, jossa yksi esiäideistäni näki näkyjä ja vaipuili transsiin "vaikean kuumesairauden seurauksena" kuten tapauksen dokumentoinut pappismies kirjoitti. Hmmm...

Suvussani on alttiutta "sähköteknisiin ongelmiin" tuolla yläpäässä. Mielisairautta ei sen sijaan suvussamme esiinny. Ongelmat ovat siis neurologisia.
Miten Rödfinne on; liittyykö tähän "sähkötekniseen ongelmaan" myös ihan fyysisiä ominaisuuksia?

Esimerkiksi eilen...tulin suihkusta ja kävelin siinä pää märkänä kaapelisotkun ylitse...sekunnin eikä ehkä sitäkään, tunsin voimakkaan värinän koko vartalossa ja hetkeksi selkeän ajatuksen odottavasta meilistä...

Tietty piti hyppiä kaapelin ylitse edes takas...värinä tuli takaisin, mutta ei muuta. Ja sitten tottakai tarkistamaan "selkeä ajatus". Siellähän se meili odotti lukijaansa...

Noh...sattumia kenties ja sähkökenttä märkä pää voisi selittää "järkevästi" sattumat, kuitenkin luettueni keskustelunne Q:n kanssa jäin miettimään, että oliskos tässä jotain muutakin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Rödfinne kirjoitti:
Pikkupoikana olin taipuvainen kuumeilemaan. Edelleenkin olen, itseasiassa. Parikymppisenä ollessani lääkärit ihmettelivät syytä moiseen ja tutkivat viisi viikkoa sairaalassa, mutta mitään syytä ei selvinnyt. Myöhemmin yksi lekuri analysoi sen keuhkokuumeeksi kun ei muuta keksinyt, antoi tarvittavat tropit ja asia korjaantuikin hetkeksi. Tuskin mikään keuhkokuume kuitenkaan uusii tasaisesti 40 vuoden ajan...

Joka tapauksessa: lapsena noihin kuumetiloihin liittyi aina samat kakofoniset pikkupirut jotka kävivät päälle kuin yleiset syyttäjät. Ne olivat hyvin, hyvin vihaisia miehiä jotka syyttivät ja haukkuivat, mutta koskaan en saanut selvää että mistä syystä.

Kunnes yhtenä päivänä (pikkupoikana) eksyin helluntailaisten telttakokoukseen, jossa oli täysi hullunmylly päällä: kansaa kaatui, osa porukasta kontti kädet ylhäällä ja kaiken tämän keskellä karjui vihaisella äänellä syyttävään sävyyn maallikkosaarnaaja.

Sävy oli ihan sama kuin noilla kakofonisilla pikkupiruilla! Älyttömän kuuloisilla lauseen painotuksilla saarnaaja hihkuin jotain "SAIrauden HENgistä" ja "JiEESiukkssen armoLAAAHjoisTA". Kipitin karkuun minkä kintuista pääsin ja olin aivan shokissa tunnistaessani yhden "pikkupiruistani".

Äänet katosivatkin pitkäksi aikaa, kunnes jokunen vuosi sitten yksissä bileissä tapahtui "työtapaturma" ja tulin vetäneeksi tapojeni vastaisesti perkännit. Ja kas kummaa: sain päässäni asuvat maallikkosaarnaajat jälleen kimppuuni! Se oli hyvin epämiellyttävää, mutta nyt aikuisena pystyin suhtautumaan niihin lähinnä suurella mielenkiinnolla. Mistä hevetissä tuossa ilmiössä oli oikein kyse?

Ryhtyessäni toden teolla kuuntelemaan ääniä ne ikäänkuin kyllästyivät ja kaikkosivat. Lapsena kun yritin suojautua niiltä, ne kävivät kimppuuni kahta kauheammin.

Yhden hyvän asian äänet ovat saaneet aikaan: pidän hyvin tarkasti nykyään huolen siitä etten juo liikaa.
Kait se humala avaa joitain kanavia, jotka muuten ovat suljettuna. Tavallaan sitä kautta pääsee ne "pikkupirutkin" valloilleen.
Sitten hikininen taisto, ja asia on kunnossa...
Minusta jotkut leikkivät tulella osaamatta sammuttaa sitä, ilman luotettavaa ystävää, kumppania, sukulaisia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
En kutsu itseäni näkijäksi tai ole mielestäni kovinkaan lahjakas sellaisessa, mutta joskus sattuu ja tapahtuu jotain mikä panee miettimään, varsinkin unien ja ulkoisen todellisuuden keskinäisessä suhteessa. Esimerkiksi eilen illalla tuli aikamoiset sävärit kun mietin erästä tiettyä paikkaa johon olen nyt päättänyt muuttaa ensi kuussa. Homma on jo selvä ja niinedelleen, olen sitoutunut ostamaan sieltä asunnon.

Illalla paikkaa miettiessäni sitten yhtäkkiä muistin, että noin vuosi sitten näin unen, jossa tulin tuohon kyseiseen paikkaan, ja käsitin tulleeni kotimaisemiini, tulleeni kotiin. En käsittänyt mitä tuossa unessa merkitsi se, että kotiseutuni oli sellainen jossa en ollut koskaan edes asunut. Ja nyt sitten erilaisten yhteensattumien johdosta löysin itselleni asunnon täsmälleen sieltä missä se unessanikin oli ollut ja seisoin samalla pihalla, vaikkei se ollutkaan aivan samanlainen kuin unessa. Niinpä vaikuttaa siltä, että uni oli enne siitä, että tuo paikka tulisi olemaan minun kotini. En vain ollut edes tullut ajatelleeksi tuota vaihtoehtoa.

Unessa vieläpä tulin tuohon paikkaan takaperin kävellen, niin etten saattanut aavistaa mihin olen edes tulossa. Yhtäkkiä vaan tajusin olevani "kotimaisemissa". Ja sitten nyt ne ovat minun kotimaisemiani, ja voin kertoa, että syy miksi päädyin juuri tuohon asuntoon ei ollut mitenkään yhteydessä näkemääni uneen, vaan sen valintaan vaikuttivat ensisijaisesti minusta ulkopuoliset voimat. Niinpä en voi selittää tätä sillä, että kyseessä olisi ollut alitajuisesti itseään toteuttava ennustus. Minulla ei oikeastaan ollut mitään aikomusta muuttaa sinne ennenkuin sattumoisin siellä oli eräs miellyttävä asunto kaupan.

Kun eilen yhtäkkiä illalla hoksasi tähän sisältyvän uni-yhteyden, tuttu energia-aalto kulki jälleen lävitseni, sellainen joka näihin juttuihin aina vaikuttaa liittyvän.

t: Fanaatikko, joka pian "palaa" kotiin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
näin myös vuosia sitten, silloin yhden lapsen äitinä unen, jossa avautui maisema talosta metsän keskellä. Talon edessä oli pikkuinen hiekkalaatikko jossa leikki kolme pientä tyttöä. Unessa talo oli punainen, mutta jollakin tavalla ymmärsin, että talo oli ollut keltainen, kun olimme siihen muuttaneet. Unessa laitoin ruokaa keittiössä, jonka ikkunat olivat hiekkalaatikolle päin. Ikkunassa oli halkeama. Unessa näkymä oli siis metsästä talolle päin, näin siis koko tapahtuman "ulkopuolisena" ja itseni unessa.

Kolme vuotta sitten muutimme kolmen lapsemme kanssa taloon, joka vastaa täysin kuvausta, jopa keittiön ikkunassa on särö. No, talo on edelleenkin keltainen, mutta punaisten puiharakennusten keskellä seistessään kaipaa selvästi päälleen punaista maalia.

Ensi kerran, kun nousin autosta pihassa, tunsin tulleeni kotiin ja jo ulkoa päin tiesin täysin, millainen talo oli sisältä. Tosin kuva ei vastannut lainkaan sitä kuvaa, millainen talo oli ostohetkellä, mutta nykyisin suuren remontin jälkeen alkaa visioni olla elävä.

Siinä samalla sinullekin Rödfinne hiukan vastausta näkemiisi asioihin ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vai miten sitä ennenvanhaan kankaalle kirjailtiinkaan.

Joitakin vuosia sitten näin unta aivan tietynlaisesta maatilasta (kaikki maatilat eivät tosiaankaan ole samannäköisiä) jonne menin kävelemään kumppanini kanssa. Sellainen maatila löytyy täältä missä nyt asun.

Mutta koska unessa maajussi ajoi tussarin kanssa meitä takaa, se kai tarkoitti että eipä tänne sitten jäädä. Eikä siltä kyllä tunnu. Olisihan se kiva että mierolaisen elämä jo loppuisi, mutta... Ei ennen kuin olen edes 51 % tyytyväinen!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei ole oikei tullut seurattua näitä keskusteluja kun olen keskittynyt teosofiaan, mutta...

Itselläni on jonkinmoisen näkemisen lahja... Ennen tärkeää tilaisuutta koen välähdyksenomaiseti jonkin tilanteen. Tuossa välähdyksessä on jokin tunnetila ja/tai kohtaus (kuin elokuvasta). Tuon tunteen avulla tiedän mitä tulee tapahtumaan tai miten jokin tärkeä keskustelu tulee päättymään... Enkä ole vielä erehtynyt... Tuon takia en oikeastaan koskaan jännitä mitään kun rentoutuminen on helppoa jos tietää lopputuloksen tunnetilan..

En oikeastaan koskaan kadota tavaroita, muttei se nyt mitään tarkoita.. olen kai vain niin hyvä muistamaan alitajuisesti kaiken pikku tilpehöörin paikan ettei mikään huku edes romuvuoreen...

Ihmistuntemukseni on omatamielestäni hyvä, enkä ole koskaan erehtynyt ihmisten suhteen... Valheen erotan totuudesta hyvin helposti mutten usein anna sen näkyä, mitä sitä pilaamaan toisen vaivalla kyhäämää valhetta...

Vielä tähän on lisättävä ettei noituutta voi löytyä rakastuneesta.. Rakkaus imee magian... Näin kävi minullekin ja nyt kovalla työttä yritän saada henkistä puoltani takaisin.. Kyllä ihminen selviytyy ilman toista.. mutta älkää kertoko kullalleni.. ;) Totuus vain on että rakkaus on heikkoutta niin kuin kristittyjen laumasieluisuus...

Be Blessed..

Pol Silverlook
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
En allekirjoita ajatusta siitä, että rakkaus tuhoaisi magian. Itselläni kokemukset ovat vain syventyneet parisuhteeni aikana; joskin myös mieheni on taipuvainen näkyihin varsinkin unessa ja siten tukee myös minua "harrasteeni" parissa. Uskon, että magia kuolee parisuhteeseen siirtyessä varmasti, mikäli kumppanin kanssa ei voi avoimesti kommunikoida kokemuksistaan, mutta avoimessa ja tasapainoisessa liitossa magiakin voi kokemukseni mukaan hyvin.

Lapset toki haittaavat henkisyyttä välillä paljonkin; koita sitten meditoida rauhassa lapsen karjuessa korvatulehdustaan tai tulevia hampaitaan ;) mutta niinhän ne haittaavat seksiäkin yms parisuhdetta ylläpitävää toimintaa ;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"Mennään kotiin" osaammeko sinne enäää?
Ilmianna
Jaa
minä pystyn näkemään tuonpuoleiseen aivan selvästi. erotan kuolleet ja demonit ihmisitä selvään. jos muita on jotka haluavat kuulla lisää, laittakaa minulle viestä sivulleni
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Minä näen enneunia ja ihmisten ja eläinten auroja välillä
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Näkeminen.

OK. Käykäämme härkää sarvista. Ei spekulaatioita, ei kiertelyä, ei filosofointia, ei psykologiaa.

Kenellä on "näkemisen lahja"? Oikeasti ja aidosti. Enteitä tulevasta, ajatustenlukua, kadonneitten esineitten löytämistä yms. taipumusta entisajan noitien arkirutiineihin?

Miten keskityt suoritukseen? Millä tavoin "näet" asiat? Miten tarkkaan hahmotat yksityiskohdat?

Keskustelupalsta tarjoaa todella oivallisen laboratorion tällaisille kokeiluille. Anonymiteetti antaa uusia hienoja mahdollisuuksia. Kuitenkin, jos jollain on tarve huijata, huijaa ainoastaan itseään.

Itse en ole aikaisemmin harrastanut moista, vaan noituus on merkinnyt minulle hyvinkin henkilökohtaista elämänaluetta, matkaa kohti omaa sisäavaruutta, löytöretkeä Itsen rajapinnalle, harmaalle alueelle jossa jumaluus piileksii.

Vasta nämä palstat ovat innostaneet kokeiluihin mielenkiinnosta perinteisiä noidantaitoja kohtaan ja tulokset ovat olleet aika jännittäviä...

Tuntemalla hieman vakikirjoittajien luonteenpiirteitä on suhteellisen helppoa oppia tunnistamaan näitten tähtimerkkejä. Liekö psykologiaa, mitä lie, "näkemistä" yhtäkaikki. Sen sijaan jotkut kirjoittajat lyhyilläkin kommenteillaan "tuottavat kuvia", jotka eivät mene enää pelkän projisoinnin piikkiin. Monasti näillä kuvilla ei ole mitään järjellistä yhteyttä keskustelun aiheeseen.

Aluksi minäkin kuvittelin että kyseessä olisi yksinkertainen "omaa tuotantoa" edustava outo assosiaatiorypäs. Mutta noitten mielleyhtymien logiikka oli jotain sellaista, mikä pani minut aprikoimaan asiaa uudemmn kerran.

Tällä palstalla juttu tiivistyi osaltani joskus puolisen vuotta sitten kirjoitelmaan, jonka tuottamisessa käytin kokeilumielessä hyväksi perinteistä hypnagogisessa tilassa tuotettua tekstiä, tajunnanvirtaa. Sensuroimatta, suodattamatta, kirjoitin paperille suoraan KAIKEN mitä mieleeni pulpahti keskittyessäni ajattelemaan yhtä silloisista vakinikeistä, "Esjotes":ia.

Esjotes - ellei huijannut - tunnisti tekstistäni omat isovanhempansa, kotitalonsa, sukunsa mielenkiintoisen historian käännekohtia. Olin itse lentää perseelleni hämmästyksestä. Pikku zoukki sai yhtäkkiä melkein pelottavia käänteitä.

"Yliluonnolliset ilmiöt" -palstalla nyt joku hyväkäs esitti yksinkertaisen haasteen "Kuka minä olen?"

Olihan sitä taas pakko kokeilla. Jälleen kerran hätkähdin: meneekö "näkemäni" vielä loogisen päättelykyvyn ja puhtaan sattuman piikkiin?

Näen tuloksissa toki omia projisointejani ja tulkintojani. Mielikuvani nelikymppisestä, tummasta latinomiehestä johti tulkintaan eteläamerikkalaisuudesta, mikä oli väärä. Mies olikin perhetaustoiltaan italialainen.

Väkivallan "varjo" kuvassa johti tulkintaan tapetusta perheenjäsenestä. Kirjoittaja kertoi verityöstä, jossa sukulainen kuoli saatuaan 13 puukon iskua... Missä kulkee sattuman, arvauksen ja loogisen päättelykyvyn rajat?

Kertokaa te. Seli-seli?

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000003194279

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta