Vapaa kuvaus

2Lesken

Aloituksia

467

Kommenttia

6303

  1. Täytyy näin 69-vuotiaana yksineläjänä katsoa taaksepäin.
    Oliko minulla tosiaan sitä mieheksi kutsuttua elämässäni ollenkaan?
    Yksi kihlattu aiheutti pitkäaikaisen pelon.
    Hän oli olevinaan miestenmies.
    Tai niin hänestä ensihuumassa ajattelin.
    Aggressiivinen, pahoinpitelijä.
    Hän mursi naiseuteni tyystin.
    Hän löi, raateli.
    Pakenin häntä ja muutin pois.
    Mutta pelko jäi.

    Kun tapasin uuden miehen, olin varuillani.
    Tai niin toimin.
    Mutta jälleen kaikki toistui.
    Mustasukkaisuutta, väkivaltaa, lyöntejä.
    Silloin menetin täysin uskoni miehiin.

    Elin yksin. Tapailin irtonumeroita.
    Ei kiintymystä, ei siteitä, ei painajaisia.

    Toinen aviomieheni toi uskon siihen, että tavallisiakin miehiä on olemassa.

    Ikinä en kuitenkaan ole päässyt pelostani ja ahdistuksestani miehiä kohtaan.
    Aina on ollut ja tulee olemaan heitä kohtaan tietty varaus.

    Nyt on hienoa, kun elän ja olen yksin.
    En yksinäinen.
    Kukaan ei pyydä mitään, ei painosta mihinkään, ei loukkaa, ei arvostele.
    Minulla on mielenrauha.
    Yksin.
  2. Mitä?
  3. Kävitkö katolla?
  4. Aina.