Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

207

Kommenttia

6213

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Jouluaattoillan aterialla oli kaksitoista henkilöä, lapset mukaan luettuna. Vaari ja mummi, nyt jo pitkälle yli kahdeksankymmentävuotisia ja mummi rollaattorilla liikkuva, pappa vielä köpitteli kepin kanssa. Merja ja Harri ja Merjan sisko Annaleena, joka oli sinkku, Harrin sisko Saija ja hänen miehensä Reijo ja tyttäret Aija ja Elina, 22 ja 24 ja Elinan kaksi suloista pientä mussukkaa lyhyeksi jääneestä avioliitosta espanjalaisen jalkapallonpelaajan kanssa, Jordi ja Shaki, 4 ja 2 vuotta ja perheen koiravanhus Messi. Messi, lyhytkarvainen borderterrieri, ei tosin saanut istua perheen kanssa, mutta ei liikahtanut minnekään vaarin tuolin viereltä. Jussi-vaari ruokki sitä makupaloilla suoraan pöydästä, vaikka Terttu-mummo nyrpisti nenäänsä moiselle epäsiistille käytännölle. Elina nauroi vain vaikka Messi olikin hänen koiransa, Espanjasta tuotu ja jalkapalloperheessä kasvatettu, niin se oli erityisen kiintynyt vaariin.

    Kun joulupukki oli käynyt ja lapset vihdoinkin rauhoittuneet untuvatäkkiensä alle pehmolelut vieressään ja uudet pyjamat päällään, vatsat pullollaan kinkkua ja puuroa, joulutähtiä ja täytekakkua, aikuiset istuivat vielä hetken kynttilöiden loisteessa, kuuma, maustettu glögi kädessä, mummi tosin halusi vain kuumaa kaakaojuomaa, johon Aija oli lirauttanut mausteeksi lusikallisen kahvilikööriä, Jussi joi yksimaltaista, savuntuoksuista skottilaista, Harri ja Merja, Mirjami, Annaleena, Saija, Reijo, Aija ja Elina skoolasivat Blossan viiniglögillä ja toivottivat hyvää joulua toisilleen ja tunsivat suurta kiitollisuutta siitä että he saivat olla kaikki yhdessä, terveinä ja ehjinä, menneen vuoden koettelemuksien jälkeen.

    Saloset viettivät joulua tunturimajassa Saariselällä. Vanhemmat, Minna ja Jyri olivat lasketelleet jo nuoresta. Molemmat olivat kasvaneet Jyväskylän maalaiskunnassa ja Laajamäki rinteineen ja sittemmin myös Himos olivat tulleet tutuiksi jo lapsina. Lapsista Celine ja Joel olivat myös kohtuullisen innokkaita talviurheilun harjoittajia, vaikka he suosivat lumilautaa ja muita nuorisolajeja. Jonny istui mieluimmin sisällä mökissä ja oli onnellinen ilmaisesta wi-fista. Lunta oli satanut runsaasti jo heti alkutalvesta ja kaikkien kotikuusen alla kyhnötettyjen joulujen jälkeen Saloset olivat valinneet tämän vauhdikkaamman vaihtoehdon perinteisen joulunvieton sijaan.

    Kuopiossa Mirka oli täyttänyt 17 ja kävi ahkerasti bilettämässä ja lenkkipoluilla, valaistulla ladulla ja laskettelemassa. Joululomalla perhe pistäytyi viikon lomalla Kanarialla ja tuli sitten joulua viettämään kotiin Kuopioon. Mirka kävi myös, samoin kuin, Mirjami, jättämässä pienen riikinkukon muistolehtoon. Tytöt olivat yhteydessä toisiinsa facebookissa.
    (jatkuu)
  2. "Sikalat" oli varmaan ensimmäinen suomalaistaustaisen kirjailijan kirjoittama kirja jonka luin täällä Ruotsissa ja vaikka olen tietenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että olisi kyllä upeaa lukea suomalaisen maahanmuuttajan keskivertomenestystarina, niin Alakoski kyllä kuvaa mitalin kääntöpuolta, arkirealistesalla tyylillään.

    Kyllä suomalaistaustainen normiperhe on sopeutunut hyvin elämäänsä täällä "mustikassa", tällaisia kirjoja ja tarinoita kirjoitetaan nytkin, esim Heijastuksia- ruotsinsuomalaisia tarinoita- antologiassa, jonka julkaisimme viime vuonna. Valitettavasti vain ne selviytymistarinat kirjoitetaan suomeksi!

    Ruotsinsuomalainen kirjallisuus on jättämässä traumaattista sodan, alkoholismin ja syrjäytymisen kulttuuriaan taaksensa ja keskittymässä ruotsinsuomalaisen kulttuurin edistämiseen ja vaalimiseen tasavertaisena ja historiallisesti relevanttina osana kuningaskunnan menneisyyttä. Tällä hetkellä emme koe olevamme mitään pohjasakkaa, paarioita; ruotsalaisten televisosarjojen konnat eivät ole enää vuosikausiin olleet suomalaisia maahanmuuttajia :)