Paloma.se01

Vapaa kuvaus

https://www.kirjamaa.fi/kulttuurierot-viidakon-viettelys-ja-henkinen-matka/

"ehdottomasti lukemisen arvoinen. Uskon vahvasti, että Vega-Brandt on onnistunut tarjoamaan lukijalle sellaista tietoa ja tarinaa, jota ei muualta voi löytää, kuin kokeilemalla itse Kolumbian syvien viidakoiden samoamista, alkuperäiskansan kanssa elämistä ja vaihtoehtohoitojen vaikutusta. Tarina on sisältönsä vuoksi ainutlaatuinen."

Julkinen kirjasivuni löytyy Facebookista nimellä Lempeät tuulet Gentle Winds. Siellä kerron kirjoistani, kirjoittamisesta, kirjatapaamisistani.

Boomerien juttuklubihttps://www.facebook.com/groups/863479157651489suljettu keskusteluryhmä "ilman sarvia ja hampaita"Kirjablogini;https://taruajatotta01.blogspot.com/https://taruajatotta01.blogspot.com/2023/10/ensimmainen-blogiarvostelu.html

Valkohaikara on saanut erinomaisia arvosteluja (kulttuurijulkaisu Liekissä, kirjablogissa ja lukijoilta)
Viimeisin:
"Kun pyysin sunnuntaina kirjoittajakurssilaisilta kirjasuosituksia, sai Valkohaikara-kirjasi suuret kehut ja kuvauksen sisällöstä: maagisuus, värikkyys, monipuolisuus, eksotiikka ...."

Puumerkkini valkoinen kyyhky, jos kirjoitan tabletiltani ilman kirjautumista.

Aloituksia

245

Kommenttia

7324

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kommentti tuli myöhään yöllä, kun olin sulkemassa konetta.
    Aamulla se oli vielä jäljellä, mutta päivemmällä katosi.

    Tein sitten uuden aloituksen "dippitestini" tuloksista, ja kopion sitaatin, mutta illalla se oli jo poissa.
    Täällä tapahtuu paljonkin "outoja" asioita, mitä ihmismieli ei aina jaksa tajuta.
  2. Enhän minä mistään valita!
    Karjalan kieli, samoin kuin inkeroinen ja pari muutakin itärajan toisella puolella puhuttua kieltä ovat suomensukuisia kieliä, ei suomen murteita. Siirtoväen mukana kielet tulivat myös nykyisen rajan tälle puolen ja muodostavat nyt uhanalaisten vähemmistökielten kirjoa, joka murteiden ohella rikastuttaa maan kielellistä kulttuuria ja on osa, Suomen monikulttuurista kudelmaa.
    Minusta on vain hyvä, että nostetaan esille ja profiloidaan näitä suomen kielen ja suomensukuisten kielten variantteja kulttuuri-ja kielikeskustelussa.
  3. Kommentti on poistettu.
    Kysymys on suorasta sitaatista, ei tulkinnasta. En laittanut lainausmerkkejä, koska se ei ollut prikulleen sanamukainen lainaus, mitään tulkinnanvaraa siinä ei kyllä ollut.
  4. Eihän tuo ollut tulkintani vaan suora sitaatti.
    Kommentti on kaiketi poistettu.

    Palataanko lapsuuden maisemiin?
  5. Aurinko paistaa alavirralla, ulkona pikku pakkanen ja savupiipuista nousee pystysuorat savupilarit kohti sinistä aamutaivasta. Lintulaudalla on kova liikenne, kun talitintit, varpuset ja tikat kilpailevat viimeisistä maapähkinöistä ja auringonkukan siemenistä. Pari närhiäkin on käynyt vierailulla, mutta ne me hätistelemme pois, jos olemme keittiössä.

    Mummosta tuvan penkillä olin jo kertonut toisaalla, omassa kirjaketjussani. Kotitaloni ei ole enää aivan alkuperäisessä mallissaan; porstuan, sulannin ja mummonkammarin tilalle on rakennettu makuuhuone pönttöuuneineen, ulkoeteinen tuvan toiselle seinustalle ja ulkoraput, ja uuninpankon taakse rakennettiinjo minun nuoruudessani pieni makuualkovi, joten tilaa on paljon vähemmän kuin alenperin, kun mahduimme koko suurperhe penkeille istumaan.

    Kaikkein eniten kaipasin sitä suurta maalaistalon pihapiiriä, joka ei ollut niin täynnä kaikenlaisia rakennelmia, kuin kaupunkipuutarhat, vaan avaraa nurmikkoa, jossa pystyi pelaamaan vaikka badmintonia, heittämään frisbeetä ja heittämään mölkkyä kesälomilla Suomessa käydessä, kun lapset olivat murrosikäisiä. Pihapiiriä rannalle päin rajoitti suuri paljas kallio, jonka päällä oli mukavaa istua kesäsisin, kun kivi oli lämmennyt auringossa.

    Aittojen ja metsikön välistä, rinnettä alas ja peltojen reunaa meni kärrytie alas rantaan, jonne äiti rakennutti sittemmin rantasaunan. Paikka oli erittäin luonnonklaunis, järvireitin rannalla ja siitä pääsi veneellä Isojärven kansallispuistoon ja alavirtaan Päijänteelle, Nyt maisema on tuhottu laajamittaisten avohakkuiden takia; salmen toisen puolella maanomistajan perilliset olivat "panneet rahoiksi".
  6. Voisummeko nyt palata aloituksen varsinaiseen aiheeseen:
    Yönistujat-kirjaan, ortodoksisiin perinteisiin ja tapoihin, etenkin niihin, mitkä liittyvät hautajaismenoihin , karjalankielisiin, ortodoksisiin siirtolaisiin ja heidän identiteettinsä menettämiseen?
  7. Tuo kertomus oli mammastani, äidinäidistä joka tuli evakkona Varsinais-Suomeen.
  8. "Isovanhempani ostivat autiotilan, joka oli siirtynyt pankin omistukseen "

    kannattaa lukea, ennen kuin kommentoi.
    Isovanhempani ostivat tilan, johon kuului peltoja, metsää, järven rantaa parin kilometrin verran ja maalaistalon, jossa oli asiaankuuluvat ulkorakennukset, navetta, talli, pihasauna, puuvajat, riihi pari aittaa puimala jne.. ei siis ole kysymys rintamamiestalosta.
  9. Autiona seisoo minunkin syntymäkotini, pienellä mäellä, pihalta näkyy järvireitti joka laskee Päijänteeseen. Ensimmäisinä eilinvuosinani ei meilläkään ollut sähköä, mutta tuvassa oli lämmin kiitos suuren leivinuunin joka oli ahkerassa käytössä varsinkin talvisin. Keittiössä oli suuri hella kuumavesisäiliöineen ja kammareissa ja salissa pönttöuunit, joita lämmitettiin talvisaikaan parikin kertaa päivässä.

    Isovanhempani ostivat autiotilan, joka oli siirtynyt pankin omistukseen kohta evakkoon tultuamme. Pellot raivattiin, navetta täyttyi elikoista, sian karsina perimpänä ja tallissa kaksi hevosta, joita tarvittiin sekä maa-että metsätöissä. Traktorin isä osti vasta joskus kuusikymmentäluvun alulla.

    Tuvan pitkillä pinkillä istuimme me lapset, mummon helmoissa, joka kuunteli radiosta uutisia ja pelkäsi sodan alkavan uudelleen. Kahdesti hänetkin oli jo evakuoitu, välivuosina olivat palanneet Kannakselle ja rakentaneet uudelleen talon, johin venäläiset sitten vuoden sisällä muuttivat asumaan.

    Ihan tavallinen pienen maalaistalon tupa penkkeineen, pitkine pöytineen, uuninpankko jonne käperryin lämmittelemään ja lukemaan kirjoja, äijän Singer, jolla hän ompeli vaatteita, mummon radio kaapin päällä.

    Mummon ja äijän lähdettyä tuonilmaisiin setäni innostui lapinreissullaan maalaamaan tuvan uunin, seinät, katon ja lattian värikkäiksi kuin Jäämeren rannan norjalaismökit. Mielestäni olisi saanut olla alkuperäisessä asussaan kotini tupa, mutta minä olin jo siinä vaiheessa lähdössä maailmalle.

    Kiitos Hil-la tästä perinpohjin nostalgisesta aloituksesta!
  10. Et voi tietää ihmisen arvopohjaa, ellet tutustu häneen. Ei "arvopohja" ole ulkoapäin tunnistettavissa, paitsi poikkeustapauksissa: pitkäpartaisit imaamit jotka jahtaavat huivittomia naisia Uppsalan kaduilla ovat poikkeus, ei sääntö.

    Ei, en hyväksy naisten alistamista, mutta en myöskään hyväksy perheväkivaltaa missään muodossa. Itsestään selvää, että täällä noudatetaan maan lakeja ja eletään yhteiskuntaan sopeutuen kasvattaen lapset tähän yhteiskuntaan. Se ei tarkoita että on luovuttava kokonaan omasta kulttuurista tai vaihdettava identiteettiä. Minun puolestani moskeijat vois sulkea, samoin imaamikoulut ja muut poliittisen islamismin rahoittamat ja ylläpitämät instituutiot.

    Uskonto on ihmisen yksityisasia, ongelmana on että islamistisissa valtioissa kuten Iran, uskonto on yhdistetty lainsäädäntöön; sharialaki on se joka alistaa naista, ei islam sinänsä. Keskiaikainen (ei unohdeta omaa historiaamme) oikeustaju, jossa nainen lasketaan miehen omaisuudeksi ja miehen alamaiseksi on yhteiskunnallinen takauma, kuuluu historiaan, ei nykyaikaan. Patriarkaatti (miehen määräysvalta ) on jo Raamatussa määritelty ja islaminuskonto, tai jotkut sen haarat, elävät pimeintä keskiaikaansa.

    Tämä arvopohja, joka perustuu patriarkaattiin, voi uudistua ainoastaan sisältäpäin, ja urheat, valaistuneet iranilaisnaiset, jotka eivät suostu mullahien valtaan ja asettamaan huiviaan tarpeeksi häveliäästi peittämään kaikki hiukset ovat esimerkki siitä, miten arvopohjan uudistus voi tapahtua. Tunnen yhden tällaisen iranilaisnaisen: hän kertoo että vanhemmat asuvat edelleen Teheranissa, ja hän käy siellä. Hän ei välitä siitä että moraalipoliisi on pidättänyt hänet useita kertoja koska hänellä ei ole huivia tai huivi on väärin; hän ei aio antaa periksi fanatismille. Oman henkensä uhalla.
  11. " Ksenofobia tarkoittaa nykymerkityksessään etniseen vähemmistöön tai vierasperäisiin ihmisiin kohdistuvaa kielteistä tunnetta, johon sekoittuu vastenmielisyyttä, pelkoa ja vihaa.[1]" (Wikipedialainaus).

    En minäkään tykkää kaikista, mutta tykkäämiseni ei perustu siihen että joku näyttää erinaiselta, on eri värinen, uskoo eri jumaliin tai laittaa ruokaa joka tuoksuu voimakkaalle.

    On tultava kosketuksiin, alettava juttusille, juotava ehkä kuppi kahvia jonkun kanssa ennen kuin voi päättää tykkääkö ihmisestä vai ei.

    Kaikki muu on pelkkää ennakkoluuloa, useimmiten katteetonta.
  12. En oikein tiedä mistä sinä minua syytät.
    En puutu mihinkään teorioihin miten ruotsinsuomalaiset kunnat olisivat yrittäneet soveltaa rotuhygienian teorioita evakkokarjalaisiin, jos sitä tarkoitat.
    Uskon että syyt olivat toisaalla.
    Mutta että valehtelisin kallojenmittauksista ja julkisista anteeksipyynnöistä täällä Ruotsissa? Tämähän on aivan yleistä tietoa, faktaa valtamediasta. Hallituksen lausuntoja uutisista poimittua. Mikä kohta siinä on valehtelua?
  13. :)
    Aika lipsahti vähän pois keskiöstä: AD 2026, piti sanomani.
  14. Täällä Ruotsissa on julkisuudessa käyty aivan riittävästi keskustelua rotuhygieniasta, suomalaisten ja saamelaisten pääkallojen mittauksista, on totuuskomissioita ja julkisia anteeksipyyntöjä.
    Mitä tarkoitusta on virittää uudelleen nämä keskustelut armon vuonna 2025 julkisella keskustelupalstalla?

    Minun tarkoitukseni ole verrata tavallisen kansalaisen asenteita nyky-yhteiskunnassa, peilata ajan kuvastimeen ja yrittää ymmärtää, miksi se mitä ei ymmärretä tuottaa meissä niin paljon pelkoa ja jopa vihaa. Ymmärrän tietyn varauksellisuuden, jos kylään ilmestyy yhtäkkiä suuri joukko ihmisiä, joiden kieltä ei ymmärrä, jotka käyttäytyvät eri tavalla, tuoksuvat erilaiselle, näyttävät jotenkin erilaisilta, mutta olisin luullut tämän vaiheen olevan jo ohi. Että siitä olisi päästy yli. Sopeutumista ja kasvua on tapahduttava kumpiinkin suuntiin.
  15. Varmasti taustalla oli myös kunnallisppoliittisia syitä, ja tietenkin se että jos pienne ruotsinkielisen kunnan demografiseen kokoonpanoon tulee suuri järkytys, niin oma asema ja identiteetti on uhanalainen. Kysymys oli kuitenkin aika pienistä määristä siirtokarjalaisia ja miten tuota voi nyt edes verrata kouralliseen pakolaisia jotka tulisivat rasittamaan kunnan taloutta?

    Mutta palatakseni asiaan, tämä negatiivinen suhtautuminen ortodoksisiin, karjalankielisiin evakkoihin, Sortavalan alueelta ja Laatokan pohjoispuolelta kuvaa hyvin sitä tilannetta miihin monet Suomeen tulleet pakolaiset, etenkin EU:n ulkopuolelta joutuvat. Pelko, epäluulo, aiheuttavat torjuntaa. mutta myös kuvitelma että muukalaiset ovat jotenkin "huonompia", heikompaa ainesta. fyysisesti tai älyllisesti vähemmänarvoisia, luovat tämäm "toiseuden" ilmapiirin.

    Nyt kuvittelisi että kaikkien näiden vuosien jälkeen olemme jo oppineet ja havainneet, että valtaosa muukalaisista ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin, naapurimme, kylän asukkaat. Olemme tulleet kosketuksiin vierasmaalaisten kulttuurien kanssa, vanhuksiamme hoitavat helläkätiset maahanmuuttajanaiset, lapsenlapsemme leikkivät koulun pihalla tummaihoisten lasten kanssa eivätkä edes noteeraa sitä, että leikkikaveri on erivärinen kasvoiltaan.

    Rotuhygienian ja rotuoppien aika kuuluu nyt täysin menneisyyteen. Niitä on turha tuoda edes esiin, paitsi ehkä kun keskustellaan niistä virheistä ja rikoksista mihin länsimainen yhteiskunta on syyllistynyt meidänkin elinaikanamme. Vietämme tänään holokaustin uhrien muistopäivää. Tuntuu mahdottomalta että on olemassa edes ihmisiä jotka kieltävät tällaista tapahtuneen.
  16. Minun on vaikeaa ajatella rannikon ruotsalaisväestön syiden olla lohkomatta tilojaan siirtokarjalaisille pääosiltaan rasistisina. Eiköhän se ollut pelkästään halua säilyttää omaisuus omille perillisilleen.

    Mammani, äidinäiti, otettiin vastaan hyvin varsinaissuomalaisessa pitäjässä. Kananmunia lähtivät keräämään talon emännän kanssa ja lettuja paistamaan. Perhe sai tonttimaata edullisesti kunnalta ja enoni joka oli rakennusmestari, rakensi heille oman kodin heti kohta sodan jälkeen. Käsittääkseni talo nisäntäväki ja mamma ja eno perheineen olivat ystävällisissä väleissä aivan siihen saakka kun vanha polvi siirtyi tuonilmaisiin ja serkkuni kehoitti minua vieläkin käymään siellä että vanha isäntä muistaa vielä paljon niistä ajoista, mutta että hänkin on jo kohta lähdössä pitkälle matkalleen.

    Luin muuten tuosta linkistä, siitä ruotsalaispykälästä.
    Kaiken kaikkiaan, vaikka ei kaikki mennytkään niin kuin Strömsöössä, niin Suomi onnistui kiitettävästi siirtoväen uudelleen asuttamisesta. Evakkoperheen tyttärenä tunnen suurta kiitollisuutta.
  17. Ortodoksista hautajaismenoista ja rituaaleista kiinnostuneelle erityisesti kiinnostavaa luettavaa. Kieli on selkeää ja helppolukuista. Lauseet lyhyitä ja kertomus etenee hitaasti. Jossain kohtaa minusta tuntui, että kertojanääni oli liian miehekäs, mitä tulee sanavalintaan.
    Mummon paikka oli tärkeä, ihan siis fyysisesti. Ikoninurkkaus oli pirtin tärkein, arvokkain paikka ja mummo valitsi evakkoon lähtiessään itsellen paikan jostain nurkasta tai penkin päästä. mistä hän ei liikkunut.

    Tuo mummon oma paikka on jäänyt minullekin mieleen lapsuudenkodistani. Mummonja äijän kamari oli porstuan vieressä, sulantia vastapäätä, sitä pidettiin lämpimänä pönttöuunilla, mutta se oli pieni. Siellä he kuitenkin nukkuivat, mummo ja äijä, aika kapeassa sängyssä. Kammari oli vaatimattomasti kalustettu, piironki, vaatekaappi, tuoli ja pöytä. Nappeja. hakasia, nuppineuloja pienissä rasioissa. (Äijä oli räätäli ja mummo teki napinreiät käsin)
    Tuvan penkillä mummolla oli vakiopaikka, josta hän lähti vain keittiöön tai ulkohuussiin. Siinä hän istui, kuunteli uutisia radiosta päivät pitkät ja toisteli että kyll siit viel sota tulloo.
    Hänet kuitenkin haudattiin ihan omalla nimellään, Amanda.
  18. Perheeni otettiin hyvin vastaan . Naapureiden luona kyläiltiin ja he kävivät meillä. Talkoita oli usein, vaikka heinäpellolla ja perunamaalla emme tarvinneet ylimääräistä työväkeä, oli kolme riuskaa, ehjänä säilynyttä miestä, tekevät miniät ja äijäkin vielä voimissaan. Mummo keitteli perunoita ja kattoi pöytää. Miehet kävivät naapureiden pelloilla töissä siemnviljaa vastaan. Miniät hoitivat karjaa ja kahvittelivat naapureiden ementä ja isäntiä sunnuntaisin.

    Sodan jälkeen kylällä tarvittiin työväkeä ja riuskat, osaavat evakot olivat tervetulleita. Hautajaisia. häitä, kinkereitä juhlittiin ja sahtia tehtiin joka talossa.

    Ei meitä ryssitelty, mutta emme olleetkaan ortodokseja eikä puhuttu karrjalan kieltä vaan kannaksen murretta.

    Koulussa ainoa asia mikä oli jäänyt mieleen että opettaja kannusti puhuaan yleiskieltä mikä käytännössä tarkoitti paikallista murreta, alasavon ja hämeen sekoitusta.
  19. Minulle ei väri ole tärkeä, eikä määritä ihmisen paikkaa ja asemaa.
    En usko mihinkään muuhun rotuteoriaan kuin meksikolaisen filosofin Vasconcelosin teoriaan "kosmisesta rodusta" La raza cósmica (1925; “The Cosmic Race”) .
    Minulle aivan yks hailee minkä värisiä suomalaiset tai meksikolaiset, japanilaiset tai kongolaiset ovat. Kaikkien pääkallo on valkoinen (Las calaveras todas blancas son...salsa!
    https://www.youtube.com/watch?v=2DWUv-DI7JY&t=4s

    Ihonväri kuten muutkin fyysiset piirteet ovat vain ilmaston aiheuttamia sopeutumisia.
  20. Profiilikuvani on juuri ennen joulua otettu.
    Ihinvärini on nyt talvisaikaan lähinnä vaaleanpunainen, ulkona sinipunainen, jos on kova viima.
    DNA-näytteeni todistaa minulla olevan 97% suomalaisia geenejä.
    Kaikki muu tieto taustoistani on lähes julkista. (Lempeät tuulet..... on omaelämänkerta. )
    Olen ylpeä suomalaisuudestani, rakastan synnyinmaatani, mutta en ole mikään kiihkonationalisti, koska tiedän kokemuksesta että ihmisiä en joka sorttia kaikkialla ja että jossain asioissa jossain muualla on jotkut jopa parempia kuin suomalaiset.

    Olen pohjimmiltani humanisti ja olen sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikille kuuluu luovuttamaton ihmisarvo.
    21. 16 / 367
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt