Nojatuoli !

Lähtisitkö? Olisitko?

Anonyymi00088 kirjoitti:

Lähtisitkö? Olisitko?

Niin kauan kuin vain pystyy.......

https://youtube.com/@yksinvaeltaa?si=t3DEDTprKKjDsNml
Olli Lindholm

Anonyymi00003 kirjoitti:

https://youtube.com/@yksinvaeltaa?si=t3DEDTprKKjDsNml
Olli Lindholm

Lue lisää

Anteeksi. Tuli väärä linkki.
"Rakkaus on lumivalkoinen" nimistä hienoa biisiä yritin laittaa.
Olli oli li Yö-yhtyeen solisti
Olli Lindholmille on veistetty puusta näköispatsas.
Hän lepää Pomarkun hautausmaalla.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Anteeksi. Tuli väärä linkki.
"Rakkaus on lumivalkoinen" nimistä hienoa biisiä yritin laittaa.
Olli oli li Yö-yhtyeen solisti
Olli Lindholmille on veistetty puusta näköispatsas.
Hän lepää Pomarkun hautausmaalla.

Lue lisää

Kiitos linkeistä! - Kyllä Ollinkin äänessä oli voimaa! Ajattelin kun isänsä
ääni kuului kaivurin mylvinnän yli. Mutta näissä linkin kappaleissa näkee,
mikä eläytymiskyky hänellä oli tekstien sanomia tulkitessaan. Niin varmaan
oli hänen isälläänkin, koska ehti laulaa ja näytellä opereteissa.
Olli vaikutti myös sympaattiselta kaverilta, niinkuin isänsäkin oli.
Täytynee kuunnella Youtubesta enemmän noita Yö-yhtyeen kappaleita.

Halitaan virtuaalisesti👍

Anonyymi00007 kirjoitti:

Halitaan virtuaalisesti👍

Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.

Hil-la kirjoitti:

Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.

Lue lisää

Huomenta@

Kotiuduttu Toven, Aili mummon ja aamuruskon ristijäisjuhlasta.

Esikoiseni on perinyt minulta hyvän organisointikyvyn. Mummot ja ukit olivat majoittuneet lähekkäisiin Helsingin hotelleihin joten logistiikka oli sujuvaa.

Saavuime Helsinkiin perjantaina iltapäivällä.
Junamatka on rasittava, mutta helponpi suorittaa kuin lentomatka sillä Hotellimme oli Helsingin rautatiaseman vieressä. Ei ollut pitkiä siirtymävaiheita kuten lentoyhteydellä.

Perjantai iltana kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan. Korvesta tulleina emme älynneet tilata pöytää Hotellin pääravintolasta, joka oli täynnä, meidän olisi pitänyt odottaa baarissa. Alakerrasta löysimme toisen ravintolan, josta saimme hyvän pöydän. Ja tosi hyvät ruuat. Olimme jo nälkäisiä, ruoka maistui.

Myöhemmin esikoinen, miniä ja prinsessa kävivät Hotellit läpi tervehtimässä kaikki isovanhemmat.

Lauantaina kahviaamiaisen jälkeen lähdimme Eero Nelimarkan näyttelyyn. Sain hyviä ideoita selfiemaalaukseen, joka tulee oleeman seuraava haaste taidepiirissä.

Sitten taxilla Paavalinkirkkoon. Juhla oli kaunis taisipa silmäkulmani kostua niin kaunis ristijäisjuhla se oli. No, olisin mieluummin nähnyt prinsessan kuopukseni ristiäispuvussa, tulihan kuopuksesta prinsessan yksi kummeista. Kuopuksen ristijäismekon teetätin aikoinani omasta hääpuvustani.

Valokuvia ikuistettiin erilaisissa kokoonpanoissa.

Kahvitus oli järjestetty kirkon kahvilassa. Kahvijuhla alkoi maljan nostolla päivänsankarille. vanhemmat kertoivat nimen valinnan taustoista. Musiikiksi oli valittu Leijonakuningas elokuvan Elämäntie, jota soitettiin myös Samassa kirkossa kun esikoinen ja miniä vihittiin.

Tunnelma oli lämmin, ja mikä mahtavinta löysin antoisan puheyhteyden x-mieheni kanssa. Hänestä hehkuin valtava onnellisuus pitäessään laspsenlastaan sylissään.

Minulla on jo kokemuksia vauvan syvihaleista jo useampia.

Palasimme Hotelliin, olimme väsyneitä ja nukahdamme. Sunnuntai-iltapäivällä matkamme kotiin alkoi, miniän vanhemmat matkustivat samalla junalla. Poika, miniä, prinsessa ja Hippukoira saattoivat meidät junaan ja kotimatkalle.

Tällainen oli meidän ei niin ihan tavallinen arkiviikonloppu.

Oli kiva palata siistiin kotiin, nyt pääsiäistä suunnittelemaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta@

Kotiuduttu Toven, Aili mummon ja aamuruskon ristijäisjuhlasta.

Esikoiseni on perinyt minulta hyvän organisointikyvyn. Mummot ja ukit olivat majoittuneet lähekkäisiin Helsingin hotelleihin joten logistiikka oli sujuvaa.

Saavuime Helsinkiin perjantaina iltapäivällä.
Junamatka on rasittava, mutta helponpi suorittaa kuin lentomatka sillä Hotellimme oli Helsingin rautatiaseman vieressä. Ei ollut pitkiä siirtymävaiheita kuten lentoyhteydellä.

Perjantai iltana kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan. Korvesta tulleina emme älynneet tilata pöytää Hotellin pääravintolasta, joka oli täynnä, meidän olisi pitänyt odottaa baarissa. Alakerrasta löysimme toisen ravintolan, josta saimme hyvän pöydän. Ja tosi hyvät ruuat. Olimme jo nälkäisiä, ruoka maistui.

Myöhemmin esikoinen, miniä ja prinsessa kävivät Hotellit läpi tervehtimässä kaikki isovanhemmat.

Lauantaina kahviaamiaisen jälkeen lähdimme Eero Nelimarkan näyttelyyn. Sain hyviä ideoita selfiemaalaukseen, joka tulee oleeman seuraava haaste taidepiirissä.

Sitten taxilla Paavalinkirkkoon. Juhla oli kaunis taisipa silmäkulmani kostua niin kaunis ristijäisjuhla se oli. No, olisin mieluummin nähnyt prinsessan kuopukseni ristiäispuvussa, tulihan kuopuksesta prinsessan yksi kummeista. Kuopuksen ristijäismekon teetätin aikoinani omasta hääpuvustani.

Valokuvia ikuistettiin erilaisissa kokoonpanoissa.

Kahvitus oli järjestetty kirkon kahvilassa. Kahvijuhla alkoi maljan nostolla päivänsankarille. vanhemmat kertoivat nimen valinnan taustoista. Musiikiksi oli valittu Leijonakuningas elokuvan Elämäntie, jota soitettiin myös Samassa kirkossa kun esikoinen ja miniä vihittiin.

Tunnelma oli lämmin, ja mikä mahtavinta löysin antoisan puheyhteyden x-mieheni kanssa. Hänestä hehkuin valtava onnellisuus pitäessään laspsenlastaan sylissään.

Minulla on jo kokemuksia vauvan syvihaleista jo useampia.

Palasimme Hotelliin, olimme väsyneitä ja nukahdamme. Sunnuntai-iltapäivällä matkamme kotiin alkoi, miniän vanhemmat matkustivat samalla junalla. Poika, miniä, prinsessa ja Hippukoira saattoivat meidät junaan ja kotimatkalle.

Tällainen oli meidän ei niin ihan tavallinen arkiviikonloppu.

Oli kiva palata siistiin kotiin, nyt pääsiäistä suunnittelemaan.

Lue lisää

No meistä useimmilla on kastejuhlien kokemuksia kymmeniäkin lastenlasten ja lastenlastenlasten polvessa. Ei niistä kyllä nuo matkat ja hotellimajoitukset mieleenjäänyt. Kauniita, liikuttavia tilaisuuksia kaikki. Sylissä onneksi sai pitää lähellä asuvia ainakin viikottain, olla todistamassa ensimmäisiä askeleita js sanoja, hoitaa kun kipeää lasta ei voinut viedä päväkotiin, Touhuta yhdessä, opettaa ja välittää perinteitä. Olla murkkujen ja nuorten ttukena. Osallistua synttäreihin, konfirmaatioojin, valmistumisiin, häihin monessa polvessa. Ihana tunnelma jäi mieleen, ovat kaikki rakastettuja reippaita oma aloitteisia muut huomioivia ihmisiä, ei mitään tavallisten ihmisten yläpuolelle nostettuja prinssejä tai prinsessoja. Sitäpaitsi on kolmaskin sukupuoli, ja hyvin poikamaisia tyttöjä.

Hil-la kirjoitti:

Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.

Lue lisää

Hyvät huomenet sinne nojatuolilaisille Itä-Jöötanmaalta!
Pilvinen on aamu.
Huonosti nukutun yön jälkeen olen nyt aamukahvimuki seuranani koneen
äärellä ja luin Hil-lan päivän avauksen.
Kyselit Hil-la, kuinka olin Pohjanmaalle joutunut. Se olisi pitkä juttu, jos
kaikki muutot kertoisin. Savossa kävin syntymässä ja 11-vuotias olin kun
isä sai päähänsä, että muutetaan Pohjanmaalle, joka oli taas äidille tuttua
kotiseutua. - Mutta isällä oli varmaankin sotatraumat saaneet aikaan jon-
kinlaisen "kulkutaudin", kun perheen muuttoliikekin sai alkunsa.
Niinpä päädyimme joskus 50-luvun puolivälissä äärettömän Piipsannevan
reunamille, jota sitten alettiin kuivaamaan. Sitä ennen olimme asuneet
lähempänä Oulua, kirkonkylällä, missä aloitin yhteiskoulun käynnin.
Luokanvalvojamme oli Elsi Rinne, myöhemmin tunnettu Hetemäki-Olanderina.
Hän opetti ruotsia. Hän oli erittäin tehokas ja hyvä opettaja. 50-luvun alussa
myös siitä erikoinen luokanvalvoja, että hän halusi hyvät yhteydet oppilaisiin
ja varsinkin meihin, jotka olimme hänen "suojattejaan". Hän järjesti meille
kutsut asunnossaan, missä ei ollut paljon kalusteita, ei istumapaikkoja
muualla kuin lattialla. Mutta viihdyimme hänen seurassaan. Olihan hän nuori
ja kaunis. Oli voittanut jotkin missikisatkin äskettäin. -

Seuraava muutto olikin luonnon täydellinen vastakohta, kun muutimme
etelä-Suomeen, vehmaalle Uudellemaalle, ja sieltä sitten Hämeenlinnaan.
Ennenkuin muutin tänne naapurimaahan, niin ehdin olla kolme vuotta
aivan Venäjän rajalla opettajan viransijaisena.
Minulla on tuo savonmurre säilynyt läpi elämän, olihan se ensimmäinen
kieli, minkä opin, mutta hyvin hallitsen myös pohojanmaan murteen,
pohjoiskarjalaista murretta on myös tarttunut mukaan, niin myös hämeen-
ja tyrvään murretta meinaan.

Savonmurre on kuitenkin se, joka on nähtävästi iskostunut niin lujasti,
että vaikka en ole Savossa asunut 75 vuoteen, niin suomalaiset tunnis-
tavat murteeni, vaikka puhuisinkin kirjakieltä. Olin Hämeenlinnassa
ortopedilääkärin vastaanotolla ja ehdin tuskin esittää, mistä vaivasta
oli kysymys, kun lääkäri kysäisi olenko savolainen. Vastasin, että olen
sudeettisavolainen, käynyt Savossa syntymässä, mutta ollut Savosta
poissa 11-vuotiaasta saakka. - Lääkäri selitti, että hän on opiskellut
"liäkäriksi" Kuopiossa, niin ihmiset puhuivat samalla tyylillä kuin minä!
Siinä sitten naureskeltiin vähän aikaa, kun sanoin että olen asunut mon-
ta vuosikymmentä naapurimaassa, mutta se, mikä minussa on taatusti
alkuperäistä on savonmurteen "sävel" eli mikä se nyt lieneekin, joka ei
ikinä kulu pois.

Kahvipirtin runoilijoista oli varmaankin Ruuneperi se, jolta runot lähti-
vät herkästi kynästänsä, tai koneeltansa. Muisteltavaa riittää näiltäkin
vuosikymmeniltä kun olemme netillä kirjoitelleet. 2001 oli vuosi kun
löysin Ellinpoksin, jonka eräs Mopomies oli aloittanut kaikkien yksinäis-
ten kohtauspaikaksi. Siitä se hulluttelu alkoi, kun seilattiin mielikuvitus-
laivalla ympäri maailmaa, käytiin Nauru-saarilla asti.

Pääsiäisviikko alulla ja minulla on pakastimen täyttö hyvällä mallilla.
Tänään aion tehdä kanapataa ja possunfileestä teen myös pataruokaa.
Minun pakasteintoani on paheksuttu. Joku kirjoitti että "ruoka vetistyy"
ja etten syö koskaan "tuoretta ruokaa".
Kysäisin googlelta, eikö pakastamani ruoka ole tuoretta ja onko se
huonolaatuista. Sain napakan vastauksen:

" Kotona valmistettu ja pakastettu ruoka ei ole laadultaan huonoa,
päinvastoin se on usein erinomainen tapa säilyttää ruoan ravinto-
arvot ja maku. Oikein pakastettuna ruoan ravintoaineet, väri ja ra-
kenne säilyvät lähes tuoreen veroisina.
Kotona pakastettu ruoka on usein terveellisempää ja edullisempaa
kuin kaupan prosessoitu valmisruoka, sillä voit itse hallita suolan ja
rasvan määrää. "

Eli MdK jatkaa ruokavarastonsa hoitamista Hamsterien tapaan.
Ainakin lääkärit ja hoiturit peukuttavat, kun näistä asioista vastaan-
otolla jutellaan ja olen sanonut että ei tarvitse vielä tuputtaa minulle
ruokapakettia ovella. Voi olla että hautajaisissani saa vieraat syödä
vainajan itsensä leipomia kahvileipiä! :)

Hymyä huuleen ja iloista pääsiäisviikkoa!
/MdK

Anonyymi00008 kirjoitti:

No meistä useimmilla on kastejuhlien kokemuksia kymmeniäkin lastenlasten ja lastenlastenlasten polvessa. Ei niistä kyllä nuo matkat ja hotellimajoitukset mieleenjäänyt. Kauniita, liikuttavia tilaisuuksia kaikki. Sylissä onneksi sai pitää lähellä asuvia ainakin viikottain, olla todistamassa ensimmäisiä askeleita js sanoja, hoitaa kun kipeää lasta ei voinut viedä päväkotiin, Touhuta yhdessä, opettaa ja välittää perinteitä. Olla murkkujen ja nuorten ttukena. Osallistua synttäreihin, konfirmaatioojin, valmistumisiin, häihin monessa polvessa. Ihana tunnelma jäi mieleen, ovat kaikki rakastettuja reippaita oma aloitteisia muut huomioivia ihmisiä, ei mitään tavallisten ihmisten yläpuolelle nostettuja prinssejä tai prinsessoja. Sitäpaitsi on kolmaskin sukupuoli, ja hyvin poikamaisia tyttöjä.

Lue lisää

Sinulla omat muistot, minulla omani. Olet lukenut kirjoituksiani, olet tietoinen ikäerostamme lasten synnyttäjänä. Miniän on myös iltatähti, hän antoi toisen nimen Aili prinsessalle ainoa tapaamansa mummin muistoksi.

Olen kokenut omien kasteet, ensiaskeleet, valvomisen sairaan lapsen vieressä, touhunnut yhdessä, opettanut ja välittänyt perinteitä. Matkustellut ympäri Suomea ja aurinkorantoja heidän kanssaan.
Osallistunut murkkujen huoliin, istunut kirkonpenkissä konfirmaatiossa ja juhlinut yo-juhlia, kihlajaisia, häitä nauttinut ihanista tunteista ja ne kaikki juhlapaikatkin ovat hyvin muistissa.

En ole jäänyt paitsi mistään.

Lapseni ovat itsenäisiä ja ymmärrän, että suhteeni heihin pysyy vahvana, mutta nyt heidän elämänsä prioriteetti on heidän oma perhe.

korpikirjailija kirjoitti:

Sinulla omat muistot, minulla omani. Olet lukenut kirjoituksiani, olet tietoinen ikäerostamme lasten synnyttäjänä. Miniän on myös iltatähti, hän antoi toisen nimen Aili prinsessalle ainoa tapaamansa mummin muistoksi.

Olen kokenut omien kasteet, ensiaskeleet, valvomisen sairaan lapsen vieressä, touhunnut yhdessä, opettanut ja välittänyt perinteitä. Matkustellut ympäri Suomea ja aurinkorantoja heidän kanssaan.
Osallistunut murkkujen huoliin, istunut kirkonpenkissä konfirmaatiossa ja juhlinut yo-juhlia, kihlajaisia, häitä nauttinut ihanista tunteista ja ne kaikki juhlapaikatkin ovat hyvin muistissa.

En ole jäänyt paitsi mistään.

Lapseni ovat itsenäisiä ja ymmärrän, että suhteeni heihin pysyy vahvana, mutta nyt heidän elämänsä prioriteetti on heidän oma perhe.

Lue lisää

Jokokuopuksellasikin on perhe, siis vaimo ja lapsia. ?

Hil-la kirjoitti:

Viikonalkuun huomenet ja malkamaanantaita vietetään.
Tuntematon on tuo malka nimitys, olisiko liittynyt johonkin Raamatun oppeihin, kehotettiin ottamaan malka pois silmästä, joillakin varmaan tietoa tästäkin?
Pääsiäisviikolla muitakin harvemmin käytettyjä nimityksiä, mm, lankalauantai, miten se lankoihin viittaa, kysyy tyhmä joka on jäänyty ilman näitä tietoja?

Tuo halaaminen todella onnistuu näin virtuaalisesti, ei pöpöt tartu ja Ano 00001, täällähän tavataan, joka aamu pyrin viestini laittaa, ehkä sinäkin?

Mdk :lla nuo muistot aarreaittoja, kaiken muistatkin ja paljon olet kokemuksia asioista saanut.
Muistan muuttosi Hämeenlinnaan, et kauan viihtynyt, kun naapurimaa takaisin houkutti.
Savolainen olet kertonut syntymältäsi olevan, miten Pohjanmaalle eksyittekään?
Tutuksi tuli Olli Lindholm musiikki annistaan,, paljon aikoinaan hänen musiikkiaan kuuntelin minäkin, hyvin tarttuva laulu tuokin Rakkaus on lumivalkoinen, sanat puhuttavat.
Muistan myös kertomasi siitä, miten pieni talosi lumen sekaan hävisi, ovea et meinannut auki saada, ckillojen kukinnasta seinän vierustalla, rikas on maailmasi ollut, nyt vaan tuolissasi muistoja kertoilet.
Mikäs sen ihanampaa onkaan, kun on mitä muistella, osamme saamme me toisetkin.

Noista runoista sen verran, että 70 palstalla oli runoketju, sinne jokainen tuotoksiaan kirjoitti, minä muiden mukana, ei kai mitään oikeaa runoilua ollut, mutta kiva oli yrittää sitäkin lajia.
Runoketju kulki Kahvipirtin kanssa käsikädessä, tulelieskat sitä veti ja runon kirjoittajia löytyi runsaasti.
Se oli sitä aikaa, kun melkein kaikki kelpasi, ei tullut kovinkaan usein mitään moittimista, no nyt on toinen aika, eletään tämän tahtiin, aina vaan toivosta yhteishenkeen.
Tulostin runoni ja niitä nyt ihmettelen joskus, että olenko noinkin osannut kirjoittaa.

Kiitos Ano 00006, sait kevätmielen minullekin.

Uhkakuvia taas radio kertoo, ei paljon viitsi edes kuunnella, vaikka totta onkin..
Mihin kaikki johtaneenkaan, ei tässä pieni ihminen voi muuta kuin toivoa järjen äänen kuuluvan isoisillekin.

Suunnittelua näiden pääsiäisen ruokien/leivonnaisten suhteen on mietinnässä, taidanpa tehdä rahkapiirakan lisäksi kuperkeikkakakun, jotain erilaista kaipaan.
Pikkunoidatkin saattaa pistäytyä, on jotain palkkaa haalittava annettavaksi, no nämä kaikki viikonloppupuolelle siirtyy.

Tänään tukka lyhyeksi ja avopäin kulkeminen onnistuu, näin uskon.
Hyvää ja suunnittelu rikasta aikaa, kevään seuraamisen lisäksi
Olen unohtanut kertoa, (jos jollekin on sivumennyt), että Varkaus on saanut kulttuuri maininnan maailman listoille.

Lue lisää

Malko on kuulemma koivun kuoressa se ohut päällimmäinen nöyhtämäinen kerros.
Pm

Suomessa ehtii siivota vielä pääsiäseksi.Kukat ja ruuat tuoreina pääsiäissunnuntaina ja maanantaina. Pajunkissat laitoin vaasiin eilen palmusunnuntaina. Pitkäperjantai on ihan hiljainen, lauantai arki, laitan silloin pääsiäisherkut pienelle joukolle, ei tarvii pakastella ja koko viikkoa syödä.Olishan se tssapuolista ilmaista hyvää mieltä muidenkin juhlista ja lastenlasten tai paremminkin lastenlastenlasten saamisista ja juhlista.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Suomessa ehtii siivota vielä pääsiäseksi.Kukat ja ruuat tuoreina pääsiäissunnuntaina ja maanantaina. Pajunkissat laitoin vaasiin eilen palmusunnuntaina. Pitkäperjantai on ihan hiljainen, lauantai arki, laitan silloin pääsiäisherkut pienelle joukolle, ei tarvii pakastella ja koko viikkoa syödä.Olishan se tssapuolista ilmaista hyvää mieltä muidenkin juhlista ja lastenlasten tai paremminkin lastenlastenlasten saamisista ja juhlista.

Lue lisää

Tottakai ehtii, mutta täällä meilläpäin pääsiäisen vietto alkaa usein jo kiirastorstaista, joka on monille työssäkäyville lyhennetty työpäivä ja puolenpäivän jälkeen kaupat ovat täynnä väkeä ja ostoskeskuksissa ja kaduilla paljon toiveikkaita pikku pääsiäisnoitia, huvit päässä, pisamia nenänpäällä ja kori minne kerätä makeisia käsivarrellaan.

Pitkääper

Minä siivoilen pikkuhiljaa, tänään olenvienyt paksumpia talvitakkeja ja talvikenkiä kissavintille, kesäteloilleen. Vaihtanut lakanat, tuulettanut täkit ja vaihtanut kevyempiin kesäpeitteisiin. Jatkan pölyn pyyhkimisellä ja kukkien hoidolla. Huomenna imuroin alakerran ja otan lattiat kostealla swifferillä.

Ulkona jyrrää kadunlakaisija, pääsiäisviikon siivous on alkanut. Mies laittaa takkia päälleen, on menossa vaihtamaan kesärenkaat autoon.

Lohenpuolikkaan ostan, jos säät ovat hyvät sen voisi savustaa pääsiäiseksi.
Kevät on tulossa!

Paloma.se01 kirjoitti:

Tottakai ehtii, mutta täällä meilläpäin pääsiäisen vietto alkaa usein jo kiirastorstaista, joka on monille työssäkäyville lyhennetty työpäivä ja puolenpäivän jälkeen kaupat ovat täynnä väkeä ja ostoskeskuksissa ja kaduilla paljon toiveikkaita pikku pääsiäisnoitia, huvit päässä, pisamia nenänpäällä ja kori minne kerätä makeisia käsivarrellaan.

Pitkääper

Minä siivoilen pikkuhiljaa, tänään olenvienyt paksumpia talvitakkeja ja talvikenkiä kissavintille, kesäteloilleen. Vaihtanut lakanat, tuulettanut täkit ja vaihtanut kevyempiin kesäpeitteisiin. Jatkan pölyn pyyhkimisellä ja kukkien hoidolla. Huomenna imuroin alakerran ja otan lattiat kostealla swifferillä.

Ulkona jyrrää kadunlakaisija, pääsiäisviikon siivous on alkanut. Mies laittaa takkia päälleen, on menossa vaihtamaan kesärenkaat autoon.

Lohenpuolikkaan ostan, jos säät ovat hyvät sen voisi savustaa pääsiäiseksi.
Kevät on tulossa!

Lue lisää

Selailin juuri pääsiäisruokien reseptejä. Mietin tekisisö karitsankaretta tai karitsanpaistia. En ole ennen tehnyt, mutta kokeileva keittiö on uusi harrastus. Voimakas konjakkikastike tai punaviiniä kastike ja jotain pyreetä, jostain muusta kuin perunasta. No, saa nähdä mitä syntyy.

Täälläkin katuja putsataan. Kirjoitin jo, että palasimme siivottuun kotiin, joten nyt ei ole paineita, ei vieraita tulossa, ei hässäkkä vaan hiljennytään pääsiäisen sanomaan.

Kiitos stoorista.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Kiitos stoorista.

Hyvää tätä päivää, sateella alkaa ja kai jatkuukin, tyypillistä pääsiäissäätä se onkin.
Odottelen huoltomiestä korjaamaan kylppärin vesitilannetta, yksi suihku ei vettä anna, , toivottavasti asia kuntoon tulee, ettei putkiliikkeeseen joudu yhteyttä ottamaan.
Aina vaan noita vikoja ilmenee ja minä sormi suussa ihmettelen.

Korpikirjailija kertoili hyvin onnistuneesta ristiäismatkastaan ja pieni nimensä sai., onnea kovasti elämänsä alkuun ja jatkoon, samaa isovanhemillekin.
Monet ristiäiset on käyty minunkin perheeni keskuudessa ja ristiäismekon helma nimistä täyttynyt
Piti ihan laskea, miten isoksi perheeni onkaan karttunut ja kaksi omaa lastani, heidän kummankin kaksi lasta ja sitten heidän lapsensa jälkeläisiä jo 11 ja vielä viides kertymä kaksi pientä poikaa.
Rikkaudeksi voin perheeni lukumäärää pitää, jatkuvuus toimii.
No minä nyt sivusta seuraan, heillä kaikilla oma elämä, näin on oltavakin, esiliinannauhoista on irti päässeet, joskus vähän haikeana tätäkin mietin.

Paloma kertoilit juhlimisen mahdollisuuksista ystävien ja tyttären myötä, kyllä nekin alkaa vähentyä, kun tämä 90 :nen lähestyy, ihmetyksen vaan mieleen saa, mihon kaikki katoaa?

Oletko kirjaa miettinyt, tai peräti kirjoittanutkin Mdk, kun niin paljon muistoja mielessäsi pidät?
Ihana on lukea, osin yhteisistäkin muistoista, Ramoona samoja muistoja kanssamme jakaa, silloin norenpana tallennetuja.
Ramoonalla vielä voimia matkailuun ja ihaniin tapahtumiin ja näkymiin.
Onneksi on tuo muisti jotain tallentanut minunkin mieleen ja voin niihin näin osallistua.

Neeassalla taas omaiset kyläilemään tulee, hyvää mieltä he tuovat käydessään ja monia muistoja tapaamisesta jää mieleen.

Onhan niitä muistoja kaikista mainitsemistasi tapahtumista Ano 00008, mutta ensimmäinen on aina ainutlaatuinen, jotenkin ihmeellisyys, sen muistan minäkin hyvin, kun sitten useampia jälkeläisiä tulee, merkkipäiviä lisääntyy, alkaa jo muistaminen tiukkaa tehdä.
Kyllähän ne pienet maailmaan tulevat aina iloinen asia on ja mummot ja ukit sydämensä menettää.
Toivomusten ja siunausten kanssa heitä maailmaan laittaa ja aina huoli mieltä painaa, onko kaikki hyvin?

Pääsiäisruokia olen makustellut ja nyt ei mikään oikein innosta, huomenna menemme tyttären kanssa kaupoille ja jospa tarjoukset tiskissä antaisivat mieleisen tuloksen.
Silakoista puhuivat joku päivä radiossa ja minulle heräsi mieli silakkarullista, joita aina käsityökerhon joulupöydästä löytyi, voisihan sekin olla pääsiäisruokana, kun kalaa pitäisi syödä.
Harvoin silakkaa täällä tarjollakaan, pitänee vielä mietiskellä, mikä mieliteko toisi tuloksen.
Pajunkissat maljakossa jo vihertäviä silmuja työntää, siinäpä pääsiäisaiheinen maljakko, jos narsisseja vielä mukaan laittaisi, tunnelmaan pääsee.

Peilistä katsoo nyt hiuksien kaunis leikkaus, kuvittelenko vai tottako näyttää, nuoremmalta jopa näytän, on se hyvä tuo mielikuvien tila, kaikkea voi kuvitella.

Nyt haihattelut sikseen ja päivän viettoon, kaikkea mukavaa teille tosillekin.

Hil-la kirjoitti:

Hyvää tätä päivää, sateella alkaa ja kai jatkuukin, tyypillistä pääsiäissäätä se onkin.
Odottelen huoltomiestä korjaamaan kylppärin vesitilannetta, yksi suihku ei vettä anna, , toivottavasti asia kuntoon tulee, ettei putkiliikkeeseen joudu yhteyttä ottamaan.
Aina vaan noita vikoja ilmenee ja minä sormi suussa ihmettelen.

Korpikirjailija kertoili hyvin onnistuneesta ristiäismatkastaan ja pieni nimensä sai., onnea kovasti elämänsä alkuun ja jatkoon, samaa isovanhemillekin.
Monet ristiäiset on käyty minunkin perheeni keskuudessa ja ristiäismekon helma nimistä täyttynyt
Piti ihan laskea, miten isoksi perheeni onkaan karttunut ja kaksi omaa lastani, heidän kummankin kaksi lasta ja sitten heidän lapsensa jälkeläisiä jo 11 ja vielä viides kertymä kaksi pientä poikaa.
Rikkaudeksi voin perheeni lukumäärää pitää, jatkuvuus toimii.
No minä nyt sivusta seuraan, heillä kaikilla oma elämä, näin on oltavakin, esiliinannauhoista on irti päässeet, joskus vähän haikeana tätäkin mietin.

Paloma kertoilit juhlimisen mahdollisuuksista ystävien ja tyttären myötä, kyllä nekin alkaa vähentyä, kun tämä 90 :nen lähestyy, ihmetyksen vaan mieleen saa, mihon kaikki katoaa?

Oletko kirjaa miettinyt, tai peräti kirjoittanutkin Mdk, kun niin paljon muistoja mielessäsi pidät?
Ihana on lukea, osin yhteisistäkin muistoista, Ramoona samoja muistoja kanssamme jakaa, silloin norenpana tallennetuja.
Ramoonalla vielä voimia matkailuun ja ihaniin tapahtumiin ja näkymiin.
Onneksi on tuo muisti jotain tallentanut minunkin mieleen ja voin niihin näin osallistua.

Neeassalla taas omaiset kyläilemään tulee, hyvää mieltä he tuovat käydessään ja monia muistoja tapaamisesta jää mieleen.

Onhan niitä muistoja kaikista mainitsemistasi tapahtumista Ano 00008, mutta ensimmäinen on aina ainutlaatuinen, jotenkin ihmeellisyys, sen muistan minäkin hyvin, kun sitten useampia jälkeläisiä tulee, merkkipäiviä lisääntyy, alkaa jo muistaminen tiukkaa tehdä.
Kyllähän ne pienet maailmaan tulevat aina iloinen asia on ja mummot ja ukit sydämensä menettää.
Toivomusten ja siunausten kanssa heitä maailmaan laittaa ja aina huoli mieltä painaa, onko kaikki hyvin?

Pääsiäisruokia olen makustellut ja nyt ei mikään oikein innosta, huomenna menemme tyttären kanssa kaupoille ja jospa tarjoukset tiskissä antaisivat mieleisen tuloksen.
Silakoista puhuivat joku päivä radiossa ja minulle heräsi mieli silakkarullista, joita aina käsityökerhon joulupöydästä löytyi, voisihan sekin olla pääsiäisruokana, kun kalaa pitäisi syödä.
Harvoin silakkaa täällä tarjollakaan, pitänee vielä mietiskellä, mikä mieliteko toisi tuloksen.
Pajunkissat maljakossa jo vihertäviä silmuja työntää, siinäpä pääsiäisaiheinen maljakko, jos narsisseja vielä mukaan laittaisi, tunnelmaan pääsee.

Peilistä katsoo nyt hiuksien kaunis leikkaus, kuvittelenko vai tottako näyttää, nuoremmalta jopa näytän, on se hyvä tuo mielikuvien tila, kaikkea voi kuvitella.

Nyt haihattelut sikseen ja päivän viettoon, kaikkea mukavaa teille tosillekin.

Lue lisää

Päivää Korvesta@

Olen nukkunut matkaväsymyksen pois.

Kirjoitamme arjestamme, joskus muistelemme menneitä ja jokaisella on omat tarinansa.

Tulin ekakertaa mummiksi ja se ekakerta lie kaikille mieliinpainuvin.

Naurahdin luettuani aloituksesi, sillä koin samoin kuin sinä ulkonäköni nuortuneen kun katselin sukujuhlissa ympärilläni olleita ikäisiäni ja nuorempiakin ihmisiä.

Kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Lähden tarkistamaan taideopettajamme kokoamaa kurssinäyttelyä Kajaanin kirjastoon.
Maalausten teemana on Kajaani 375-vuotta.

En ole vielä pääsiäistä valmistellut, ei ole kiirettäkään. Kahdestaan nautimme hiljaiselosta. Kyllä koti on paras paikka sen jälkeen kun käy raitilla ryvettymässä.

Käyn samalla mökillä, etsimässä pajun oksia. Voisin tehdä virpomisvarpuja, tosin ei ne taida tuoreeksi ei terveeksikään tehdä.

Kivaa Päivää ; ))

korpikirjailija kirjoitti:

Päivää Korvesta@

Olen nukkunut matkaväsymyksen pois.

Kirjoitamme arjestamme, joskus muistelemme menneitä ja jokaisella on omat tarinansa.

Tulin ekakertaa mummiksi ja se ekakerta lie kaikille mieliinpainuvin.

Naurahdin luettuani aloituksesi, sillä koin samoin kuin sinä ulkonäköni nuortuneen kun katselin sukujuhlissa ympärilläni olleita ikäisiäni ja nuorempiakin ihmisiä.

Kuka se kissan hännän nostaa jos ei kissa itse.

Lähden tarkistamaan taideopettajamme kokoamaa kurssinäyttelyä Kajaanin kirjastoon.
Maalausten teemana on Kajaani 375-vuotta.

En ole vielä pääsiäistä valmistellut, ei ole kiirettäkään. Kahdestaan nautimme hiljaiselosta. Kyllä koti on paras paikka sen jälkeen kun käy raitilla ryvettymässä.

Käyn samalla mökillä, etsimässä pajun oksia. Voisin tehdä virpomisvarpuja, tosin ei ne taida tuoreeksi ei terveeksikään tehdä.

Kivaa Päivää ; ))

Lue lisää

On jo iltapäivä ja olen laittautumassa naapurien pääsiäis-
kahvitteluun yhteisissä tiloissamme, jonne tulee myös talo-
yhtiön edustajia kertomaan mitä ”hauskuuksia on horison-
tissa” kesän aikana meille asukkaille.

Täällä olette keskustelleet kastajaisista ja minäkin toivotan
kaikkea hyvää sekä Korpikirjailijalle mummina, kuin pienelle
prinsessalle, varsinkin tällaisena aikana kun maailmanmeno
on miltä se näyttää. - Itselläni ei ole, eikä tule olemaan lapsen-
lapsia, mutta oman äitini kuoleman jälkeen olen saanut olla
”varamummona” veljeni nuorimmalle lapselle, joka oli keksi-
nyt että olen mummon näköinen ja niin hän sitten kysyi, jos
tahtoisin tulla hänen mummoksensa! – Tottakai tahdoin!

Pääsiäisvalmistelut taitavat olla kaikilla hanskassa.
Koska vietän pääsiäistä yksin, niin tarjoiluja ei tarvitse miettiä.
Mämmikilpailussa olen pärjnnyt arabeille ja saanut riittävän
määrän mämmiaskeja.
Hil-la mainitsi silakat, joistakin minäkin kirjoitin joku aika sitten.
Täällä ei saa enää silakoita esim. pakastetiskiltä, täytyy laittaa
erikoistilaukseen. Silakat häviävät vesistä täällä niihin aikoihin,
kun tehdään sitä hapansilakkaa. Silakkatehtaat ostavat silakoita
Suomestakin. – Mutta minä tiedän nyt, kuinka saan silakoita kun
alkaa ”silakkahammasta” pakottaa: tilaan marketin kalaosaston
kautta. Kallista herkkua täällä meillä. Viimeksi kun tilasin, niin
silakka oli kalliimpaa kuin lohi. Aikoinaan silakka oli kissanruokaa,
nyt kulinaarinen nautinto! (On muuten silakkaa pakasteessani.)

Niin, ja Hil-la on varmasti nuoremman näköinen kampaajalla käyn-
nin jälkeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että lyhyet hiukset ovat ikä-
naisen halvin kasvojenkohotusleikkaus. Minäkin sain tuollaisen
kasvojenkohotuksen viime maanantaina. Saapa nähdä, vieläkö
naapurit tuntevat minut, kun menen kahville! 😊
Palaillaan!
/MdK

Anonyymi00015 kirjoitti:

On jo iltapäivä ja olen laittautumassa naapurien pääsiäis-
kahvitteluun yhteisissä tiloissamme, jonne tulee myös talo-
yhtiön edustajia kertomaan mitä ”hauskuuksia on horison-
tissa” kesän aikana meille asukkaille.

Täällä olette keskustelleet kastajaisista ja minäkin toivotan
kaikkea hyvää sekä Korpikirjailijalle mummina, kuin pienelle
prinsessalle, varsinkin tällaisena aikana kun maailmanmeno
on miltä se näyttää. - Itselläni ei ole, eikä tule olemaan lapsen-
lapsia, mutta oman äitini kuoleman jälkeen olen saanut olla
”varamummona” veljeni nuorimmalle lapselle, joka oli keksi-
nyt että olen mummon näköinen ja niin hän sitten kysyi, jos
tahtoisin tulla hänen mummoksensa! – Tottakai tahdoin!

Pääsiäisvalmistelut taitavat olla kaikilla hanskassa.
Koska vietän pääsiäistä yksin, niin tarjoiluja ei tarvitse miettiä.
Mämmikilpailussa olen pärjnnyt arabeille ja saanut riittävän
määrän mämmiaskeja.
Hil-la mainitsi silakat, joistakin minäkin kirjoitin joku aika sitten.
Täällä ei saa enää silakoita esim. pakastetiskiltä, täytyy laittaa
erikoistilaukseen. Silakat häviävät vesistä täällä niihin aikoihin,
kun tehdään sitä hapansilakkaa. Silakkatehtaat ostavat silakoita
Suomestakin. – Mutta minä tiedän nyt, kuinka saan silakoita kun
alkaa ”silakkahammasta” pakottaa: tilaan marketin kalaosaston
kautta. Kallista herkkua täällä meillä. Viimeksi kun tilasin, niin
silakka oli kalliimpaa kuin lohi. Aikoinaan silakka oli kissanruokaa,
nyt kulinaarinen nautinto! (On muuten silakkaa pakasteessani.)

Niin, ja Hil-la on varmasti nuoremman näköinen kampaajalla käyn-
nin jälkeen. Olen aina ollut sitä mieltä, että lyhyet hiukset ovat ikä-
naisen halvin kasvojenkohotusleikkaus. Minäkin sain tuollaisen
kasvojenkohotuksen viime maanantaina. Saapa nähdä, vieläkö
naapurit tuntevat minut, kun menen kahville! 😊
Palaillaan!
/MdK

Lue lisää

Sanoin, että palaillaan, niin palasinkin heti, kun tulin äsken lenkiltä. :)
Aurinko paistaa niin että hirvittää, + 14º ja huomiseksi tulee asteita
lisää, kerrottiin sääuutisissa.
Sääennätystä ei lyödä, mutta sellainen oli yli 10 vuotta sitten, kun
itärannikolla (missä silloin asuin) oli +23º. Veljeni ei uskonut, vaan
tuli yllättäen moottoripyörällä Suomesta ja sai ottaa aurinkoa ilman
paitaa terassilla. Silloin, niinkuin nytkin , oli pitkäperjantai huhtikuun
alkupäivinä.

Olin siis kahvittelemassa vanhojen ja uusien naapureitten kanssa.
Tässä meidän talossa on 75 % ulkomaalaistaustaisia. Uusimmat naa-
purit juuri Italiasta muuttaneita, Amalfirannikolta, rouva ruotsalainen,
mies italialainen. Kaipailimme erästä iranialaistaustaista rouvaa.
Hän ei vastaa puhelimeen, ei avaa oveaan ja arvailimme, jos hän on us-
kaltanut matkustaa Iraniin ja siellä on nyt tilanne, mikä on, eikä pääse
matkustamaan takaisin. Elämä on arvaamatonta.

Taloyhtiön edustaja kysyi, mitä toivomuksia meillä olisi, että viihtyisim-
me entistäkin paremmin.
Minä toivoin, että tekisivät saunan ja suihkupaikan, jonka voisimme varata
samalla tavalla kuin vierashuoneen yövieraille.
Kerroin sitten, mikä on suomalaisen saunan idea. Ruotsalaiset kärsivät, kun
lämmössä deodorantti pettää ja että lämpö ja hikoilu on kauheata. He eivät
tajua että juuri tuo epämukavuuden tunne palkitaan satakertaisesti ihanalla
hyvänolontunteella, pesun ja jäähdyttelyn jälkeen.
No, ainakin sen suomenruotsalaisen Kaj-yhtyeen "Sauna"-kappale on mennyt
perille! Jopa kuningas ähisi "shaunaa"! - Kirjoittelen heti, JOS saamme saunan.
Tästä saunajutusta tuli mieleen serkkuni mies, jonka saunamatkasta haluaisin
kertoa, mutta jätän sen toiseen kertaan. (Traileri: Serkun mies otti japanilaisen
liftarin kyytiin ja höykkyytti kesämökille savusaunaan.)

Anonyymi00016 kirjoitti:

Sanoin, että palaillaan, niin palasinkin heti, kun tulin äsken lenkiltä. :)
Aurinko paistaa niin että hirvittää, 14º ja huomiseksi tulee asteita
lisää, kerrottiin sääuutisissa.
Sääennätystä ei lyödä, mutta sellainen oli yli 10 vuotta sitten, kun
itärannikolla (missä silloin asuin) oli 23º. Veljeni ei uskonut, vaan
tuli yllättäen moottoripyörällä Suomesta ja sai ottaa aurinkoa ilman
paitaa terassilla. Silloin, niinkuin nytkin , oli pitkäperjantai huhtikuun
alkupäivinä.

Olin siis kahvittelemassa vanhojen ja uusien naapureitten kanssa.
Tässä meidän talossa on 75 % ulkomaalaistaustaisia. Uusimmat naa-
purit juuri Italiasta muuttaneita, Amalfirannikolta, rouva ruotsalainen,
mies italialainen. Kaipailimme erästä iranialaistaustaista rouvaa.
Hän ei vastaa puhelimeen, ei avaa oveaan ja arvailimme, jos hän on us-
kaltanut matkustaa Iraniin ja siellä on nyt tilanne, mikä on, eikä pääse
matkustamaan takaisin. Elämä on arvaamatonta.

Taloyhtiön edustaja kysyi, mitä toivomuksia meillä olisi, että viihtyisim-
me entistäkin paremmin.
Minä toivoin, että tekisivät saunan ja suihkupaikan, jonka voisimme varata
samalla tavalla kuin vierashuoneen yövieraille.
Kerroin sitten, mikä on suomalaisen saunan idea. Ruotsalaiset kärsivät, kun
lämmössä deodorantti pettää ja että lämpö ja hikoilu on kauheata. He eivät
tajua että juuri tuo epämukavuuden tunne palkitaan satakertaisesti ihanalla
hyvänolontunteella, pesun ja jäähdyttelyn jälkeen.
No, ainakin sen suomenruotsalaisen Kaj-yhtyeen "Sauna"-kappale on mennyt
perille! Jopa kuningas ähisi "shaunaa"! - Kirjoittelen heti, JOS saamme saunan.
Tästä saunajutusta tuli mieleen serkkuni mies, jonka saunamatkasta haluaisin
kertoa, mutta jätän sen toiseen kertaan. (Traileri: Serkun mies otti japanilaisen
liftarin kyytiin ja höykkyytti kesämökille savusaunaan.)

Lue lisää

Kuuluuko se kuningaskin teidän taloyhtiöön vai miksi hän oli siellä ähisemässä, kun esitit saunan rakentamista?

Anonyymi00017 kirjoitti:

Kuuluuko se kuningaskin teidän taloyhtiöön vai miksi hän oli siellä ähisemässä, kun esitit saunan rakentamista?

Huomenta ja tyypillistä hiljaisen viikon säätä on tämäkin päivä, aurinko kovasti pohtii, josko paistaisi tai pilvien takana pysyisi, eilen oli mahtavasti sumua.
Eilen radiossa tutkailivat säätä nyt ja ennakoivat tulevan kesän kuivuutta, mikä näillä näkymin edessä on.
Saimaan pintakin 35 sm normaalin alapuolen ja vielä odotetaan putoavan kevään myötä, sulamisvesiä ei ole asiaa korjaamaan.
Ikäviltä näyttää kuvissa laiturit, mitkä kuivalla maalla jököttävät.
Luojamme näyttää meille, miten mahtava on, toiseksi jää tekoälyt sun muut vempaimet, mitkä tuhoa kylvää.
Maailman tutkijat ja keksijät pitäisi pannaan julistaa, noiden sotatuhoisten aseiden keksimisistä.
Maailman puhtaan veden katoaminen, tekee tuhon ilman aseita, jos vesi katoaa, elämä loppuu, luonnosta huolehtiminen ei lainkaan turha asia ole.

Sauna on suomalaisten yhteinen ilo, ehkä myös yksi onnen syy, sillä saunan lauteilla voi huoletkin unohtaa ja voi tuntea lämmön rentouttava tunne
Tuo vierashuone on hyvä ratkaisu kerrostaloissa, jos asunnot pieniä, ei voi vieraita majoittaa, itse olen sellaisessa yöpynyt ja hyvin uni maistui, sauna voisi yhtä hyvä ratkaisu olla.

Eilen mietin mitä tekisin ja ajatus pikkuleivistä putkahti mieleen ja niinpä innostuin ja tein lusikkaleipiä ja kauralastuja purkin täytteeksi, mistä jouluiset piparkakut oli syöty.
En mikään pikkuleivistä tykkäävä ole, mutta niin vaan on piparkakutkin hävinneet ja kotonani asustaa vaan mummo, joka ei makeasta erikoisesti tykkää.
Kauppaan lähtevänä katselin keittokirjoja mitä puutoksia onkaan, jos pääsiäisruokia suunnittelen, löytyihän niitä.
Silakkarullat nyt mielessä kaupalle lähden ja jospa niitä olisi, niin uuniin tomaattien ja mausteiden kanssa laitan.
Mitä muuta sitten mieleen tuleekaan.

Nyt jätän tähän kyyti on kohta rapun edessä, hyvää valmistautumista pyhien suhteen, suunnitteluhan on melkein puoli tekoa;)

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja tyypillistä hiljaisen viikon säätä on tämäkin päivä, aurinko kovasti pohtii, josko paistaisi tai pilvien takana pysyisi, eilen oli mahtavasti sumua.
Eilen radiossa tutkailivat säätä nyt ja ennakoivat tulevan kesän kuivuutta, mikä näillä näkymin edessä on.
Saimaan pintakin 35 sm normaalin alapuolen ja vielä odotetaan putoavan kevään myötä, sulamisvesiä ei ole asiaa korjaamaan.
Ikäviltä näyttää kuvissa laiturit, mitkä kuivalla maalla jököttävät.
Luojamme näyttää meille, miten mahtava on, toiseksi jää tekoälyt sun muut vempaimet, mitkä tuhoa kylvää.
Maailman tutkijat ja keksijät pitäisi pannaan julistaa, noiden sotatuhoisten aseiden keksimisistä.
Maailman puhtaan veden katoaminen, tekee tuhon ilman aseita, jos vesi katoaa, elämä loppuu, luonnosta huolehtiminen ei lainkaan turha asia ole.

Sauna on suomalaisten yhteinen ilo, ehkä myös yksi onnen syy, sillä saunan lauteilla voi huoletkin unohtaa ja voi tuntea lämmön rentouttava tunne
Tuo vierashuone on hyvä ratkaisu kerrostaloissa, jos asunnot pieniä, ei voi vieraita majoittaa, itse olen sellaisessa yöpynyt ja hyvin uni maistui, sauna voisi yhtä hyvä ratkaisu olla.

Eilen mietin mitä tekisin ja ajatus pikkuleivistä putkahti mieleen ja niinpä innostuin ja tein lusikkaleipiä ja kauralastuja purkin täytteeksi, mistä jouluiset piparkakut oli syöty.
En mikään pikkuleivistä tykkäävä ole, mutta niin vaan on piparkakutkin hävinneet ja kotonani asustaa vaan mummo, joka ei makeasta erikoisesti tykkää.
Kauppaan lähtevänä katselin keittokirjoja mitä puutoksia onkaan, jos pääsiäisruokia suunnittelen, löytyihän niitä.
Silakkarullat nyt mielessä kaupalle lähden ja jospa niitä olisi, niin uuniin tomaattien ja mausteiden kanssa laitan.
Mitä muuta sitten mieleen tuleekaan.

Nyt jätän tähän kyyti on kohta rapun edessä, hyvää valmistautumista pyhien suhteen, suunnitteluhan on melkein puoli tekoa;)

Lue lisää

Keskipäivää ! Niinpä Hil-la, yhä useammin täytyy todeta, että maailma, jopa oma lähiympäristömme, on täynnä sellaisia uhkia, joille emme mitään voi, muuta kuin tuntea oman pienuutemme, luottaa johonkin meitä isompaan voimaan ja toivoa, että selviämme - millä hinnalla sen näemme kun aika on.

Kiva kuitenkin kokea, että Nojatuoli pysyy vakaana, kiitos Hil-lan ja muiden uskollisten kirjoittajien. Kyllä kai me kaikki tarvitsemme merkkejä jatkuvuudesta, pysyvyydestä, kun perinteiset instituutiotkin luhistuvat ympäriltämme kaiken aikaa.

Kuten joskus aavistelin, oma panostukseni Nojatuoliin on taaskin ollut vähäinen, kiitos Neeasa, että muistat ja luet (!) pitkiä vuodatuksiani. MInäkin olin jo ehtinyt kaivata sinua vaikka tiedän että olet hyvän varjeluksen piirissä, kuten ehkä me kaikki lopulta olemme- kun täällä vielä kirjoittelemme.

Minun aikanani on tosiaan mennyt oman terveyden ja näiden arjen askareiden parissa.
Kun niihin on vielä tullut erilaista byrokratian kanssa painimista, pajatso on kyllä tyhjentynyt niin perusteellisesti että virtaa ei ole jäänyt muuhun.

Isoin "saavutus" taisi nyt olla se, että saimme veljen lesken kanssa allekirjoitetuksi lahjakirjan, jolla sain 1/8:n veljen omistuksesta lapsuudenkotiimme - eli (rahallisesti) arvoton autiotila on nyt sitten yksin minun murheenani.

Operaatio, omistuksen siirto, oli käsittämätön toimenpide: käly joutui matkustamaan Ruotsista (Västerås) Helsinkiin vain näyttämään naamaansa ja allekirjoittamaan lahjakirjan.
Tällaisena aikana, jolloin digitalisaatio on läsnä arjessamme joka hetki - ja on luotu
meidän elämäämme "helpottamaan"...

Samaan aikaan sain vielä tiedon, että pienen sijoitusasuntoni vuokralainen lähtee - puolitoista vuotta taisi asua ja oli aina "narisemassa" ja vaatimassa milloin mitäkin.
Asuntorakentaminen pääkaupunkiseudulla on ollut niin kiivasta, että pulaa on enempi asujista, ostajien/vuokralaisten markkinat meneillään.

Kun tuon asunnon ostin 30 vuotta sitten, vuokralaisista ei ollut pulaa. En tarvinnut välittäjien palveluja, puskaradio hoiti sen puolen. Nyt on mahdollista, että joudun odottelemaan uutta vuokralaista pitkäänkin - viimeksi asunto taisi olla tyhjänä muutaman kuukauden. Välittäjä tietysti hoitaa vuokralaisen etsimisen ja siihen liittyvän byrokratian - ja laskuttaa siitä - mutta mukana siinäkin täytyy jossain määrin olla.

Verenpaineen kanssa on ollut häikkää muillakin. Minulla aamupaine pakkasi olemaan korkea ja siihen piti kiinnittää huomiota. Sain uuden lisälääkkeen, ja lukemat laskivat saman tien. Minun tavoitetasoni on 130/80 - ihan seitsemän vuotta sitten saamani pienen aivoinfarktin vuoksi. Mittailen kyllä painetta aika säännöllisesti - katson että se on minun osallistumistani oman terveyden ylläpitoon. Samaan aikaan yritän noudattaa niitä elämänohjeita, jotka jokainen meistä varmasti tietää, enkä juuri näe elämäntavoissani korjaamista - mitä nyt suolan käyttöä pitäisi vähentää..))
Siinä kulkee kyllä minun rajani, vaikka pienellä riskillä tahdon syödä maukasta ruokaa...))

Juuri kun pääsin kehaisemasta omaa säryttömyyttäni, ilma alkoi lämmetä, eikä makuuhuoneeni lämpötila enää pysynyt "alle 17 asteessa" mistä sitten ymmärtääkseni seurasi se, että särkyisyys palasi minunkin elämääni. Tällä hetkellä ikävin oire on oikean jalan jalkapöydässä: aristaa ja viiltelee pitemmillä matkoilla.
Särkylääkkeitä en vielä tarvitse, vähän täytyy kipua sietääkin, mutta eihän se kivaa ole.

Pääsiäistä täällä on jo kovasti valmisteltu. Minulla on sekin vielä levällään. Eilen hain kyllä pajunkissoja. Laatu on tosi heikko, harvakseltaan niitä on varressa, eikä missään kauniissa muodostelmassa. Syynä on käsittääkseni se, että paju yrittää kukkia monesti vuodessa.
Ainakin itse olen nähnyt pajunkissoja lenkilläni monesti "talven" aikana.
Kevään kukista olen bongannut vain leskenlehden, pihakukista lumikellon.
Kiva odotella muidenkin kukkien ilmestymistä.

Hyvää päivää kaikille..))
demeter1

Liekko, ymmärrän miltä tuntuu, kun uni on ollut niin "elävä",
kuin se olisi tapahtunut oikeasti.
Minulla oli sama kokemus, kun äiti kuoli ja tiesin, etten pääsisi
hautajaisiin, mutta järjestäisin oman tilaisuuden siihen kellon
aikaan kun tiesin hautajaisten olevan Suomessa.
Edellisenä yönä näin unta että olin keittiössäni ja ulko-oven pieleen
koputettiin. Ovi oli muuten auki, mutta oven edessä oli ripustettu
peite, joka heilui tuulessa. - Onko täällä ketään kotona, kysyttiin
äidin äänellä. Sisälle tuli lauma ihmisiä, joita en tunnistanut pimeästä
eteisestä, mutta äiti käveli minua kohti. Minä parkaisin: - Jestas, sinun
hautajaisethan on tänään ja sinä seisot siinä! Saanko minä halata sinua
että tiedän, että tämä on totta? Ja äiti tuli kohti, halasin häntä, mutta
sitten hän alkoi ikäänkuin sulaa pois. Minä heräsin kädet ympärilläni
ja olin aivan kauhistunut, kun uni oli niin todellisen tuntoinen.

En unessa yhtään ihmetellyt että 93-vuotias äitini näytti nuorelta ja
onnelliselta. Hän ei puhunut mitään muuta, kuin huuteli ovelta onko
ketään kotona.

Pidin sitten järven rannalla oman muistotilaisuuden ja kuvittelen,
että äiti olisi pitänyt siitä.

Sinulla liekko taitaa olla "kanavat" auki kun tuollaisia selkounia pystyt näkemään. Kyllä sekin on lahja, vaikka tiettyä hämmennystä aiheuttaisikin, näin uskon.
Itse olen ihan tahdolla sulkenut omat "kanavani", koska koen, että arki on sittenkin se, mikä tällä hetkellä on minun tärkein toiminta-alueeni.
Ehkä tulee aika, jolloin pystyn "alentamaan suojaustani" ja herkistymään myös tuon toisen ulottuvuuden tapahtumiselle - tai tapahtumattomuudelle..))

Juuri tänään oli läheiseni kanssa juttua tuosta, tästä "maailmankaikkeudesta" ja sen lainalaisuuksista, myös tämän elämänvaiheen sisällöstä, mikä ulkopuoliselle näkyy vain tylsänä tapahtumattomuutena tai arjen toistona.
Siitähän meitä Nojatuolin kirjoittajia taidetaan syyttäkin..))

Olen sinun puolisen vuotta vanhempi liekko ja jaan kyllä noita tuntojasi voimien vähenemisestä ja vaivojen lisääntymisestä. Sinä et niistä juuri kiukuttele kuten minä, mutta kai se luonne senkin asenteen määrittää - miten voivoihin suhtaudumme.
Mukavaa kevättä sinulle, missä sitten sitä vietätkin,
demeter1

Anonyymi00019 kirjoitti:

Liekko, ymmärrän miltä tuntuu, kun uni on ollut niin "elävä",
kuin se olisi tapahtunut oikeasti.
Minulla oli sama kokemus, kun äiti kuoli ja tiesin, etten pääsisi
hautajaisiin, mutta järjestäisin oman tilaisuuden siihen kellon
aikaan kun tiesin hautajaisten olevan Suomessa.
Edellisenä yönä näin unta että olin keittiössäni ja ulko-oven pieleen
koputettiin. Ovi oli muuten auki, mutta oven edessä oli ripustettu
peite, joka heilui tuulessa. - Onko täällä ketään kotona, kysyttiin
äidin äänellä. Sisälle tuli lauma ihmisiä, joita en tunnistanut pimeästä
eteisestä, mutta äiti käveli minua kohti. Minä parkaisin: - Jestas, sinun
hautajaisethan on tänään ja sinä seisot siinä! Saanko minä halata sinua
että tiedän, että tämä on totta? Ja äiti tuli kohti, halasin häntä, mutta
sitten hän alkoi ikäänkuin sulaa pois. Minä heräsin kädet ympärilläni
ja olin aivan kauhistunut, kun uni oli niin todellisen tuntoinen.

En unessa yhtään ihmetellyt että 93-vuotias äitini näytti nuorelta ja
onnelliselta. Hän ei puhunut mitään muuta, kuin huuteli ovelta onko
ketään kotona.

Pidin sitten järven rannalla oman muistotilaisuuden ja kuvittelen,
että äiti olisi pitänyt siitä.

Lue lisää

Kiitos sinullekin Ano 00019 kauniin kokemuksesi jakamisesta. Minua tällaiset kuvaukset lohduttavat ja vahvistavat suuresti. Onnelliset te..))
demeter1

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kiitos sinullekin Ano 00019 kauniin kokemuksesi jakamisesta. Minua tällaiset kuvaukset lohduttavat ja vahvistavat suuresti. Onnelliset te..))
demeter1

Olen samaa mieltä mitä kirjoitit vastauksessasi demeter..
Ei kannata mennä liian syvälle tutkimattomaan.
Myös toinen jolla oli samantyyppinen kokemus tuntui hyvältä että samanlaista on muillakin
Tämä uni jonka näin jäi jotenkin kesken ja oli ihan erilainen kuin aikaisemmat jotka ovat antaneet lohtua.
Eniten yöllä pelotti että näitä unia alkaisi tulla usein, yöllä kaikki tuntuu pahemmalta kuin päivällä.
Maaliskuu on ollut pojan kuoleman jälkeen kuukausi joka tuo kaikken vielä voimakkaammin mieleen, poika kuoli 24 ja mies 23 Maaliskuuta.
Mies sairasti kauan, oli täysin autettava 12-vuotta, kuolema oli armahdus.
Lapsen kuolemaa ei pysty hyväksymään koskaan, mutta on pakko elää sen kanssa.
Kaikesta huolimatta, olen kiitollinen että saan nähdä luonnon heräävään uuteen kesään.

Se on ihan yleistä, että uniin työntyy kaikenlaista, mitä on valveilla ollessaan ajatellut. Liekonkin tapauksessa se poikansa kuoleman vuosipäivä.

Mutta ”joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää”.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Se on ihan yleistä, että uniin työntyy kaikenlaista, mitä on valveilla ollessaan ajatellut. Liekonkin tapauksessa se poikansa kuoleman vuosipäivä.

Mutta ”joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää”.

Lue lisää

Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
Näin sujui ruoka ajatukset.


Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Se on ihan yleistä, että uniin työntyy kaikenlaista, mitä on valveilla ollessaan ajatellut. Liekonkin tapauksessa se poikansa kuoleman vuosipäivä.

Mutta ”joka uniaan uskoo, se varjoaan pelkää”.

Lue lisää

Enkeli Gabriel ilmestyi ainakin Netsyt Marialle ja noin 600 vuotta myöhemmin profeetta Muhammedille. En tarkemmin tiedä tai kirjallisuudesta havainnut miten nämä ilmestymiset ovat tapahtuneet. Ilmeisesti ei ole mitään tekemistä unien kanssa.
Molemmat ilmestymiset liittyvät kuitenkin eri uskontojen syntymiseen. Molemmista on oma "oppikirjansa": Koraani ja Raamattu.
Paljon on puhuttu uskonsodista - käsittääkseni näidenkin uskontojen välillä on ollut tai on edelleenkin kärhämöintiä.

Hil-la kirjoitti:

Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
Näin sujui ruoka ajatukset.


Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.

Lue lisää

Valitettavasti ei mielen valoisuus ole vain auringosta riippuvaa. Vaikea parantumaton sairaus varjostaa joka hetki.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Enkeli Gabriel ilmestyi ainakin Netsyt Marialle ja noin 600 vuotta myöhemmin profeetta Muhammedille. En tarkemmin tiedä tai kirjallisuudesta havainnut miten nämä ilmestymiset ovat tapahtuneet. Ilmeisesti ei ole mitään tekemistä unien kanssa.
Molemmat ilmestymiset liittyvät kuitenkin eri uskontojen syntymiseen. Molemmista on oma "oppikirjansa": Koraani ja Raamattu.
Paljon on puhuttu uskonsodista - käsittääkseni näidenkin uskontojen välillä on ollut tai on edelleenkin kärhämöintiä.

Lue lisää

Jeesuksen jälkeen Palestiina oli kristinuskoinen maa kuten Etelä-Eurooppakin Rooman keisarikunnan johdolla.
Sitten Muhamedin jälkeiset kalifit valtasivat Palestiinankin. Kristinuskoisia Rooman suunnasta kävi pyhiinvaellusmatkoilla Jerusalemissa ja heidät otettiin hyvin vastaan, koska kaopankäynti heidän kanssaan oli Palestiinan taloudelle hyvä.
Varsinaiset kristittyjen ristiretket Pyhään maahan alkoivat vasta kun turkkilaistaustaiset seldzukit, jotka olivat islamin toista haaraa pääsivät valtaan Palestiinassa. Näitä ristiretkiä oli useita aina noin 1000-luvulta lähtien. Nämä retket olivat usein varsin sotaisia.
Usein ihmettelemme miksi maailma on nyt niin sotaisa, mutta kyllä koko maailmanhistoria näyttää varsin sotaisalta.

Hil-la kirjoitti:

Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
Näin sujui ruoka ajatukset.


Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.

Lue lisää

Kiirastorstain tervehdys! – Eipä tässä uskalla paljon kiirehtiä
vähään aikaan, vaikka mieli tekisi, mutta kun ei oikein uskalla.

Verenpaine-ongelmia tuntuu demeterilläkin olevan.
Minulla on ollut aika hässäkkää kuukauden ajan, kun olin vaan
aivan tavallisessa ”vanhusten lähitulevaisuus”- haastattelussa.
Mukanaolosta kiitoksena verenpainemittaus. Ja kauhistuivat!
Mittari mukaan ja lisää lääkitystä, jota lisättiin vielä viime viikon
lopulla, kun ei lukemat olleet vieläkään normaaleja. Tarkkaa
seuraamista.

Mutta tiistaina, kun olin naapureitten mukana kahvittelemassa,
tuntui olo niinkuin olisin ollut savolaisittain sanottuna ”hoijakassa”,
eli karusellissa ja lähdin kesken kaiken kotiin. Lähetin viestiä
lääkärille ja kohta chattailtiin ja tultiin siihen tulokseen, että tulen
heti pääsiäisen jälkeen vastaanotolle ja pienennän siksi ajaksi lää-
kitystä. Edessä om mm. sydänultra, kun ”hiippaläppä” vuotaa.
Hän olisi kirjoittanut lähetteen akuutillekin, mutta sanoin, että kyllä
vanha kestää pyhien yli.

Sydän on ihmisen moottori. Toivotaan, että mekaanikot saavat
taas V8-laatikot kuntoon, sekä demeterillä että minulla!
Viime yön nukuin normaalisti, kun jätin yhden pillerin ottamatta.
Nyt olisi virtaa vaikka kuinka paljon mutta verenpainemittari sanoo
toista. Lenkille aion kuitenkin hankkiutua. Tästä tulee nyt kaikella
tavalla erilainen pääsiäinen. En ole yksin, muitakin läheisiä on il-
moitellut muuttuneista pääsiäsenvietoistaan, erilaisten sairauksien
takia.
Hyvää pääsiäistä!
/MdK

Hil-la kirjoitti:

Kiirastorstain aamu heräsi auringon paisteeseen ja niinpä mielikin valoisena heräämään pääsi.
Kaupassa käyty, ruokaa taas pitkäksi aikaa, niitä silakkafileitä en saanut, päädyin kanan rintaleikkeisiin.
Tuon ruuan hankkiminen alkaa käydä vaikeaksi, kun mikään ei tunnu makuaisteja houkuttavan, eilen sain 10 kilon säkin perunoita ja siitä tuli mieleen perunarieskan teko, myös hyvän kokoisia sipuleita tuli kolme kiloa ja myös sipulipiirakan teko ajatuksiin pääsi.
Molemmat paistettavat hyvin täyttäviä, eipä siihen paljon lisukkeita kaipaa.
Näin sujui ruoka ajatukset.


Unista on ollut puhetta, siinäkin minä melkein asiantuntija , siis näkemisten suhteen, joka yö jotakin koko unen ajan touhuan.
Olen yrittänyt pohtia, onko seuraamuksia ollut, ei mitään, unistani en uhkailua en pelottelua ole löytänyt.
Ano 00023 ajatuksiin ja sanontaan yhdyn.

Liekolle tuo suru ei mielestä lähde, kuinka voisikaan , ei lapsensa kuolemista voi käsittää ja siksi unikin muistoja esiin tuo.
Muistan äitini kertomana, miten ensimmäinen kaksiviikkoa elänyt vauva löi murheen aaltoon ja sitten toinen kaksi ja puolivuotias myös taivaan kotiin siirtyi, tuska oli käsin kosketeltava, näin hän kertoi.
Sitten minun tuloni maailmaan sai äidin mielen masentumaan, kertoi ajatelleensa, kuoleehan tuo kumminkin, eipä kuollut, kaikista sitkein olin ja yhä katuja tallaan.
Surun mielialoissa elämäni alkoi ja onhan suruakin mukana kulkenut jatkossakin, mutta vielä aikani ei ole tullut.
Toivon kesän tulon piristävän sinuakin liekko ja unien vaikutus ei masennusta lisäisi.

Oli mukava nähdä demeterin rikas viesti pitkästä aikaa, kaipailin jo kovasti, mutta en rohjennut mainita, että paine kaiken muun lisäksi myös ketjuun kirjoittamisella lisää tekisi.
Tuo kipujen ja vaivojen kanssa eläminen raskasta on ja kun siihen nuo kertomasi lisätään, on ajatus muualla lentänyt, kuin ketjuun kirjoittamisella.
Tämä huolten kertominen ja mielen purkaminen apua uskoisi antavan ja taas mieli kohentuu, on hyvä huomata toistenkin kaiken keskellä pyörivän, toisilla isot huolet toisilla pienemmät, puhuminen auttaa, vaikka näin kirjoitustuttujen kanssa.
Varmaan huolia jää vielä sen arjen pyörityksessä vaikka tänne osansa purkaisi.

Noista leipomuksistani, joku ajattelee, että kylläpä mummo herkuttelee, mutta en toki kaikkea yksin tuhoa, naapureille maistiaisia ja tyttärelle soitan, että tule hakemaan paistoksia, hän kylä itsekin paljon leipoo ja ruokaa valmistaa, mutta harvemmin näitä minun mieliherkkujani.

Nyt ensin imuri käteen ja pölyjen pyyhintään, sitten iltapäivällä paistoksia tekemään.
Tällä viikolla vain pintasiivous, uskon, että silläkin mennään.
Hiuksistani vielä naapurin rouva on kampaajalle menossa ja käy samalla kampaajalla, sanoi pyytävänsä saman leikkuun kuin minulla on, ihastui niin kovin.

Hissutelleen hiljalleen pääsiäistä kohti, jokainen omien suunnitelmien kanssa.

Lue lisää

Kiirastorstaita Korvesta@

Eilen illalla taidepiirissä aloitin omakuvan teon. Kesällä otettu valokuva mökin keittiössä, kiehtoi. Opettaja suurensi kuvan ja valopöytää apunakäyttäen kopioin sen paperille, jatkan kankaalle jahka kerkiän.

Tämä aamupäivä meni pääsiäiskoristelussa.
Ostin eilen 22-tulppaania, jotka laitoin Aaltomaljakkoon lumeen upottaen. Sain neuvon myyjältä ja hyvin olivat yön ajan selvinneet. Toivon niiden ilahduttavan yli pääsiäisen. Lunta saan lisää pihalla olevasta lumikasasta, jonka traktori on sinne kevään aikana työntänyt.

Liimasin myös silkkikukkia pajunoksiin, asetin ne sisääntuloportaitten viereen amppeliin yhdessä narsissien kanssa.

Takapihan sinkkiämpäriin laitan vielä narsisseja.

Ruuasta en ole huolta kantanut koska jääkaappi pursuaa ja kaupat ovat auki läpi pyhien.

Lammasta en ole ikään laittanut, mutta nyt ostin pikkunyssykän savustettua karitsanpaistia. Lisuja sitten MasterChef-reseptien mukaan.

Kivut ovat puhuttaneet. Itse selviän 3 × 1 g panadolia päivässä. Muita lääkeitä tilanteen mukaan en vähättele kipujani koska lääkkeet auttavat ja ovat tarkoitettu helpottamaan elämää.

Sää korvessa on harmaa, mutta leppoisan lauha.

Eilen ajoin mökille, olimme sopineet naapurin kanssa aidan poistamisesta rajaltamme yhdessä. No, naapuri oli jo poistanut oman osuutensa, joten kutsuin viher-ja remonttipalvelun miehen tutustumaan ongelmaani. Pyysin tarjouksen lopun aidan purusta ja vuorimäntyjen istutuksesta kadunpuoleiselle tontin rajalle.

Tänään soitti toinen urakoitsija jonka kanssa tapaamme ensi viikolla ja mietimme mitä laiturille tehtäisiin.

Tällaista kevättöiden suunnittelua ja hiljalleen toteuttamista.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Enkeli Gabriel ilmestyi ainakin Netsyt Marialle ja noin 600 vuotta myöhemmin profeetta Muhammedille. En tarkemmin tiedä tai kirjallisuudesta havainnut miten nämä ilmestymiset ovat tapahtuneet. Ilmeisesti ei ole mitään tekemistä unien kanssa.
Molemmat ilmestymiset liittyvät kuitenkin eri uskontojen syntymiseen. Molemmista on oma "oppikirjansa": Koraani ja Raamattu.
Paljon on puhuttu uskonsodista - käsittääkseni näidenkin uskontojen välillä on ollut tai on edelleenkin kärhämöintiä.

Lue lisää

Molemmat uskonnot: kristinusko sekä islam ovat yksijumalaisia uskontoja.
Tuskin on kysymyksessä sama: enkeli Gabriel - niin paljon uskonnot eroavat toisistaan.

Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.

Hil-la kirjoitti:

Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.

Lue lisää

Kyllä monien sairauksien kanssa voi elää ihan hyvää elämää . Harva meistä 80 plus ikäisistä on enää terve. Kipuja ja verenpainettavoi lääkitä, diabetekseen on insuliinit jne. Syöpiä osataan hoitaa ja niidtä voi parantua. Lonkkia ja polvia leikataan. Pitää vain sopeutua, ihminen raihnastuu ja kuolema lähestyy tämän ikäisiä. Se on luonnollista.

Hil-la kirjoitti:

Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.

Lue lisää

Kiitos taas Hilla ja ostoksillakin olimme samoin eväin. Minä sain kyllä silakoita, mutta 20,€/kg, kun lohi on huippuhalpaa, vaikka ei korvaa silakan makua minulle.

Kanan fileitä minäkin ostin ja Kg/ hintoja verraten päädyin isompaan ja tietenkin "sössin" paistossa.

Demeter kertoili kiinteistö kaupoista ja sama oli minulla. kun Espoo osti osan tontista, johon piti hankkia viralliset paperit.

Yllätys olikin lapsille, että he eivät omista puolta, vaan minä omistan siitäkin puolet, joten myynti hommat menivät jäihin, .......ja mitäpä se toisille palstalla kuulu.

On nämä perinnät osaamista vailla ja etenkin jos haluaisin tehdä "syytinki" sopimuksen lapseni kanssa.

Kristiina23 kirjoitti:

Kiitos taas Hilla ja ostoksillakin olimme samoin eväin. Minä sain kyllä silakoita, mutta 20,€/kg, kun lohi on huippuhalpaa, vaikka ei korvaa silakan makua minulle.

Kanan fileitä minäkin ostin ja Kg/ hintoja verraten päädyin isompaan ja tietenkin "sössin" paistossa.

Demeter kertoili kiinteistö kaupoista ja sama oli minulla. kun Espoo osti osan tontista, johon piti hankkia viralliset paperit.

Yllätys olikin lapsille, että he eivät omista puolta, vaan minä omistan siitäkin puolet, joten myynti hommat menivät jäihin, .......ja mitäpä se toisille palstalla kuulu.

On nämä perinnät osaamista vailla ja etenkin jos haluaisin tehdä "syytinki" sopimuksen lapseni kanssa.

Lue lisää

Pitkääää perjantaita!

Olen yrittänyt lyhentää päivää käymällä lenkillä ja juttelemalla
skoonelaisten ystävieni kanssa. Tuli puheeksi nykyisen paavin
ensimmäinen pääsiäinen ja se, että paavi olisi voinut olla skoo-
nelaisille hyvin tuttu.
Paavi olisi voinut olla ruotsalainen Anders Arborelius, joka oli
valittu yhdeksi kardinaaliksi ja oli edellisen paavin suosikki.
Itse hän pysyy mieluummin nykyisessä toimessaan, niin kauan
kuin jaksaa. Sitten hän mieluiten palaa rakastamaansa karme-
liittiluostariin Skooneen, missä hän oli jo ehtinyt viettää lähes
30 vuotta.

Jos hänet olisi valittu paaviksi, niin meikäläinen olisi ollut
suvun ainoa, joka olisi voinut sanoa, että on istunut paavia
vastapäätä kahvipöydässä. 😊
Tämä tapahtui 1985, kun olin mukana, kun Ystadin seurakunta-
kodin uusi seinäreliefi vihittiin tarkoitukseensa, taiteilija Ulla
Viotin ”Kalansaalis”, koko seinän peittävä keramiikkateos.
Tilaisuudessa oli mukana Ruotsin katolisen kirkon nykyinen
piispa A. Arborelius. joka sitten myöhemmin nimitettiin kardi-
naaliksi ja oli mukana paavivaaleissa 2025.
Ex-mieheni ja kolleegansa vastasivat musiikista. Ei minulla
ollut mitään virallista tekemistä, mutta me muusikkojen vaimot
saimme istua kunniapöydässä kirkonmiesten keskellä ja minä
satuin istumaan Arboreliusta vastapäätä.

Pitkänperjantain vietto Roomassa sisältää paljon ohjelmaa.
Paavi osallistuu iltaisin perinteiseen Via Crucis -ristintiekulku-
eeseen Colosseumilla, joka muistelee Jeesuksen kärsimystietä.
Se olen aina katsonut tv-lähetyksessä. Täytynee ottaa nokoset,
että pysyy hereillä. Lähetys tulee yleensä ennen puolta yötä.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Vielä "bulletiini" omasta terveydentilastani: Verenpaine alkaa
olla kohdillaan, joten kyllä minä varmaan pääsiäisen yli elän ainakin
vähän.
Ja heti tiistaina on lääkärinvastaanotto ja tilannekatsastus.

/MdK

Hil-la kirjoitti:

Puoltapäivää, lähetin aamulla pitkän viestin ja uskoin sen lähteneen, mutta eipä näy.
En uusiksi jaksa kirjoittaa, mutta hyvää pääsiäisen aikaa kumminkin halusin toivotta.

Ikävää juttuja nuo yllätykset mitä Eliaana, kuin Mdk ja demeter mukanaan kuljettaa, olisihan se ilo paljon suurempi, kun saisi terveemmin kesääkin odottaa.
Toivon kaiken paremmaksi muuttuvan ja voimme iloisina viestitellä.
Kaikkea hyvää myös toisille, sairaudet ja vaivat ei iloa sisällä.

Lue lisää

Iltaa ! Minäkin odottelin aamulla Hil-lan viestiä, enkä osannut omaani laittaa ennen sitä. Sitten tuli taas jokin keskeytys ja tässä ollaan..))

Kiitos taas Hil-la rohkaisusta tämän kirjoittamisen suhteen. Vaikka elämä olisi "täynnä tapahtumista", Nojatuolilla on aina paikkansa ja vaikka "tuntemattomia" ollaan toisillemme, ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta pystymme aina välittämään muille jos niin tahdomme.

Minusta tämä koskee meitä kaikkia täällä, kirjoittajia ja lukijoita - olemmehan me kuitenkin enemmän kuin nämä kuolleet kirjaimet joita tänne suollamme ja lukijoina me myös osallistumme, hyvää tai huonoa "energiaa" me välitämme toisillemme tietäen tai tietämättämme, näin uskon.

Kiva lukea näitä viestejä, joissa Pääsiäistä on eri tavoin huomioitu. Itsekin sain marssijärjestyksen selville: olen pääosin yksin, toisena pääsiäispäivänä pojat perheineen ja äitipuoli poikansa kanssa tulevat kylään. Juuri sopiva ohjelma minulle. Olen kaivannut rauhoittumista ja hiljentymistä ja uskoakseni niitä nyt on tarjolla.

Pääsin jo virittymäänkin sopivalle aaltopituudelle kuin luin pari pienoisromaania, Joel Haahtelan Talvikappelin ja Riko Saatsin Yönistujat (Paloman suositus, kiitos vinkistä).

Talvikappeli, ehkä olen siitä jo maininnutkin, kertoi 1300-luvulla eläneestä freskomaalarista ja hänen työstään. Elämä ja taide limittyivät saumattomasti yhteen ja loivat maailman, jossa "kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma" (vrt Aleksis Kivi: Tuonen lehto..))

Riko Saatsin kirjasta pidin todella paljon. Se oli kuvaus suistamolaisen evakkoperheen asettumisesta uusiin oloihin, Nilsiään. Vastaanotto mitä he evakkomatkansa eri vaiheissa saivat ei ollut mitenkään rakentava, järkyttävä se oli: jopa oman nimensä joutuivat "suomentamaan", että kelpasivat naapureille, omaa kieltään, uskontoaan ja perinteitään noudattamalla joutuivat ihmetyksen ja pilkan kohteeksi.

Karjalaiset ja savolaiset ovat minulle Suomen heimoista tulleet läheisimmiksi, ystävinä, työtovereina tai muuten tuttuina. Pääkaupunkiseutuhan oli ainakin ennen se sulatusuuni,
minne väki tuppautui, siirtyi työpaikkojen ja parempien elinolosuhteiden vuoksi.

Onneksi virta näyttäisi nykyisin kulkevan myös toiseen suuntaan: veljentyttö muutti Helsingistä Pirkanmaalle, ystävän poika Espoosta Kuusamoon ja enemmänkin näitä tarinoita olen kuullut - etätyön mahdollisuus tuo lisää valinnan mahdollisuuksia.

Vielä eläkeiässä voidaan palata omille juurille, parin luokkatoverin tiedän muuttaneen jopa omaan lapsuudenkotiin. Se oli minullakin joskus mielessä, mutta "missä ovat lapset (ja lapsenlapset!) siellä on sydämesi.

Muutama vuosi sitten poistettiin (mielestäni) Ylen ohjelmista pääsiäiseen kuuluva kärsimysnäytelmä, milloin kenenkin ohjaustyö.
Nyt sitä en löydä mutta tilalle näyttää tulleen erilaisia dokumentteja, nyt tämä Jari Jolkkosen Ristimies ja minä, Paavo Ruotsalaisesta oli ohjelma, Martti Lutheristakin näyttäisi olevan.
Minua ortodoksikirkko näyttää puhuttelevan aina vain enemmän, vanhin lapsenlapseni jo liittyikin sinne, poikakin harkitsee. Toisaalta, "ways are many, Good is one" - Jumalan luokse vie monta tietä (?) ja onhan myös sanottu: "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä"....
Lapsen usko, yksinkertainen usko, tuntuu myös riittävän monelle meistä ja moni myös katsoo, että asia on niin intiimi, ettei tunne tarvetta siitä isommin julistaa.

Tänään jätin tahdolla lenkkini väliin. Eilinen tarpominen ei tehnyt hyvää. Jalkaterän syrjä alkoi kipuilla enemmän, oikea lonkka särki. Kuten sanottu, nämähän ovat vanhuuteen "kuuluvia" vaivoja, tulevat ja menevät, mutta kun minulla oli se lähes kuukauden mittainen oireeton aika, ihmettelen tätä ja sitä.

Ikävä kuulla Eliaanan tilanteesta. Toivottavasti ei mitään kovin vakavaa kun niin paljon olet tehnyt terveen elämän valintoja.
Mdk:n kanssa ollaan verenpainepotilaita, mutta eiköhän sinunkin kohtasi selviä, rautarouvana olen sinua pitänyt. Verenpainelääke taitaa muuten olla lähes kaikilla meidän ikäisillä ja kuten Ano 00029 kirjoitti, apua yleensä saadaan ja voidaan elää riittävän hyvää elämää myös vaivojemme kanssa.

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille,
demeter1

Kristiina23 kirjoitti:

Kiitos taas Hilla ja ostoksillakin olimme samoin eväin. Minä sain kyllä silakoita, mutta 20,€/kg, kun lohi on huippuhalpaa, vaikka ei korvaa silakan makua minulle.

Kanan fileitä minäkin ostin ja Kg/ hintoja verraten päädyin isompaan ja tietenkin "sössin" paistossa.

Demeter kertoili kiinteistö kaupoista ja sama oli minulla. kun Espoo osti osan tontista, johon piti hankkia viralliset paperit.

Yllätys olikin lapsille, että he eivät omista puolta, vaan minä omistan siitäkin puolet, joten myynti hommat menivät jäihin, .......ja mitäpä se toisille palstalla kuulu.

On nämä perinnät osaamista vailla ja etenkin jos haluaisin tehdä "syytinki" sopimuksen lapseni kanssa.

Lue lisää

Otan osaa Kristiina23. Byrokratian hoito on todella uuvuttavaa, jokainen yksityskohta on tarkoin määritelty laissa, virkakoneisto on hidas ja lisäksi kaikesta pitää vielä maksaa...

Myös tonttimaan hinta vaihtelee, mikä tänään on paljon, voi huomenna olla muuta. Ainakin meillä päin...
Voimia !
demeter1

Anonyymi00032 kirjoitti:

Iltaa ! Minäkin odottelin aamulla Hil-lan viestiä, enkä osannut omaani laittaa ennen sitä. Sitten tuli taas jokin keskeytys ja tässä ollaan..))

Kiitos taas Hil-la rohkaisusta tämän kirjoittamisen suhteen. Vaikka elämä olisi "täynnä tapahtumista", Nojatuolilla on aina paikkansa ja vaikka "tuntemattomia" ollaan toisillemme, ystävällisyyttä ja hyväntahtoisuutta pystymme aina välittämään muille jos niin tahdomme.

Minusta tämä koskee meitä kaikkia täällä, kirjoittajia ja lukijoita - olemmehan me kuitenkin enemmän kuin nämä kuolleet kirjaimet joita tänne suollamme ja lukijoina me myös osallistumme, hyvää tai huonoa "energiaa" me välitämme toisillemme tietäen tai tietämättämme, näin uskon.

Kiva lukea näitä viestejä, joissa Pääsiäistä on eri tavoin huomioitu. Itsekin sain marssijärjestyksen selville: olen pääosin yksin, toisena pääsiäispäivänä pojat perheineen ja äitipuoli poikansa kanssa tulevat kylään. Juuri sopiva ohjelma minulle. Olen kaivannut rauhoittumista ja hiljentymistä ja uskoakseni niitä nyt on tarjolla.

Pääsin jo virittymäänkin sopivalle aaltopituudelle kuin luin pari pienoisromaania, Joel Haahtelan Talvikappelin ja Riko Saatsin Yönistujat (Paloman suositus, kiitos vinkistä).

Talvikappeli, ehkä olen siitä jo maininnutkin, kertoi 1300-luvulla eläneestä freskomaalarista ja hänen työstään. Elämä ja taide limittyivät saumattomasti yhteen ja loivat maailman, jossa "kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma" (vrt Aleksis Kivi: Tuonen lehto..))

Riko Saatsin kirjasta pidin todella paljon. Se oli kuvaus suistamolaisen evakkoperheen asettumisesta uusiin oloihin, Nilsiään. Vastaanotto mitä he evakkomatkansa eri vaiheissa saivat ei ollut mitenkään rakentava, järkyttävä se oli: jopa oman nimensä joutuivat "suomentamaan", että kelpasivat naapureille, omaa kieltään, uskontoaan ja perinteitään noudattamalla joutuivat ihmetyksen ja pilkan kohteeksi.

Karjalaiset ja savolaiset ovat minulle Suomen heimoista tulleet läheisimmiksi, ystävinä, työtovereina tai muuten tuttuina. Pääkaupunkiseutuhan oli ainakin ennen se sulatusuuni,
minne väki tuppautui, siirtyi työpaikkojen ja parempien elinolosuhteiden vuoksi.

Onneksi virta näyttäisi nykyisin kulkevan myös toiseen suuntaan: veljentyttö muutti Helsingistä Pirkanmaalle, ystävän poika Espoosta Kuusamoon ja enemmänkin näitä tarinoita olen kuullut - etätyön mahdollisuus tuo lisää valinnan mahdollisuuksia.

Vielä eläkeiässä voidaan palata omille juurille, parin luokkatoverin tiedän muuttaneen jopa omaan lapsuudenkotiin. Se oli minullakin joskus mielessä, mutta "missä ovat lapset (ja lapsenlapset!) siellä on sydämesi.

Muutama vuosi sitten poistettiin (mielestäni) Ylen ohjelmista pääsiäiseen kuuluva kärsimysnäytelmä, milloin kenenkin ohjaustyö.
Nyt sitä en löydä mutta tilalle näyttää tulleen erilaisia dokumentteja, nyt tämä Jari Jolkkosen Ristimies ja minä, Paavo Ruotsalaisesta oli ohjelma, Martti Lutheristakin näyttäisi olevan.
Minua ortodoksikirkko näyttää puhuttelevan aina vain enemmän, vanhin lapsenlapseni jo liittyikin sinne, poikakin harkitsee. Toisaalta, "ways are many, Good is one" - Jumalan luokse vie monta tietä (?) ja onhan myös sanottu: "Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä"....
Lapsen usko, yksinkertainen usko, tuntuu myös riittävän monelle meistä ja moni myös katsoo, että asia on niin intiimi, ettei tunne tarvetta siitä isommin julistaa.

Tänään jätin tahdolla lenkkini väliin. Eilinen tarpominen ei tehnyt hyvää. Jalkaterän syrjä alkoi kipuilla enemmän, oikea lonkka särki. Kuten sanottu, nämähän ovat vanhuuteen "kuuluvia" vaivoja, tulevat ja menevät, mutta kun minulla oli se lähes kuukauden mittainen oireeton aika, ihmettelen tätä ja sitä.

Ikävä kuulla Eliaanan tilanteesta. Toivottavasti ei mitään kovin vakavaa kun niin paljon olet tehnyt terveen elämän valintoja.
Mdk:n kanssa ollaan verenpainepotilaita, mutta eiköhän sinunkin kohtasi selviä, rautarouvana olen sinua pitänyt. Verenpainelääke taitaa muuten olla lähes kaikilla meidän ikäisillä ja kuten Ano 00029 kirjoitti, apua yleensä saadaan ja voidaan elää riittävän hyvää elämää myös vaivojemme kanssa.

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille,
demeter1

Lue lisää

"Vielä eläkeiässä voidaan palata omille juurille, parin luokkatoverin tiedän muuttaneen jopa omaan lapsuudenkotiin. Se oli minullakin joskus mielessä, mutta "missä ovat lapset (ja lapsenlapset!) siellä on sydämesi."

Kun on lapseton ja lapsuudenkotia ei ole, missä se sydän silloin on?

Anonyymi00034 kirjoitti:

"Vielä eläkeiässä voidaan palata omille juurille, parin luokkatoverin tiedän muuttaneen jopa omaan lapsuudenkotiin. Se oli minullakin joskus mielessä, mutta "missä ovat lapset (ja lapsenlapset!) siellä on sydämesi."

Kun on lapseton ja lapsuudenkotia ei ole, missä se sydän silloin on?

Lue lisää

Hyvä ja aiheellinen kysymys, Ano 00034.
Ehkä minun täytyykin kysyä sinulta ? Sinä tiedät, minä en.
demeter1

Anonyymi00035 kirjoitti:

Hyvä ja aiheellinen kysymys, Ano 00034.
Ehkä minun täytyykin kysyä sinulta ? Sinä tiedät, minä en.
demeter1

Sydän on siellä, missä haluat asua ja elää.
Olet loppupeleissä yhtä yksin kun syntyessä.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Sydän on siellä, missä haluat asua ja elää.
Olet loppupeleissä yhtä yksin kun syntyessä.

Hyvin sanottu, Ano 00036.
"Yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken. Yksin sä syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain". Tutut Koskeneniemen säkeet, voiko kukaan vastaan väittää ?
demeter1

Anonyymi00037 kirjoitti:

Hyvin sanottu, Ano 00036.
"Yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken. Yksin sä syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain". Tutut Koskeneniemen säkeet, voiko kukaan vastaan väittää ?
demeter1

Lue lisää

Harva ihan ypöyksin lähtee kuitenkaan.

Hyvää lankalauantaita ja pääsiäisen jatkumista.
Eilen kävin sitten tutustumassa poikani nuorimman tytön uuteen kotiin ja olihan se, sanoisinko mahtava elämys.
Yli 200 neliötä siivottavaa ja piha iso, työtä riittää, mutta eipä olleet ollenkaan toivottomia asioiden suhteen, pikkuhiljaa kaikki hoidetaan, näin lupasivat.
Uskon kyllä senkin, nuoria tarmokkaista ihmisiä ovat.
Kärsivällisyyttäkin joutuvat kasvattamaan jatkuvasti, kaksostytöt keksivät milloin mitäkin "hauskaa" jonkun töllöntyön tehtyään, kysyttäessä kuka tämän teki, käsi nousee pystyyn ja vastaus minä, eläviä lapsia kaikki.
Mielestäni piha alue näytti niin toivottomalta, mutta tytär lohdutti, että ei se niin pahalta näytä, kun lehdet puihin ja pensaisiin tulee, 100 neliön terassi seuraava kohde ja grillipaikka rantaan ruokailu mahdollisuuksin, mikä on varmaa, ei työt lopu.(ei rahan menokaan)

Vanhempi tytär Lahdesta tuli myös juhlistamaan synttärijuhlijoita, äiti ja viisi vuotias juhliaan piti.
Lahdessa on myös talon kunnostus käynnissä, töitä sielläkin tuntui olevan.

Veripalttua äitini myös joskus teki olisiko ollut aina silloin, kun joku eläin sai kuoleman tuomion, en muista maistaneeni, vaikka veriletuista tykkäänkin.
Väliin joutuu korttia vinguttamaan tämäkin mummo, harvoin onneksi.

Noinhan se on Ano 00035, siellä missä viihtyy on hyvä olla ja yksinäisyyteenkin tottuu jollain tapaa, kun tieto kaikkien hyvinvoinnista on kohdallaan.
Yksinäisenkin elämä voi olla hyvää ja rikasta, jos siihen pyrkii, itsestä paljon kiinni.
Ainainen huoli kuitenkin lapsista seurana on, miten kiertävät kaiken pahan, pienimmästä isompaan, koko jälkipolven eläminen mielessä pyörii ja mielikuvituksen lentäessä kaikki ikävätkin mieleen tulee.

Keskusteltiin eilen myös asioista mitkä liittyivät tuohon juurilleen palamiseen, monta muuttanutta ilmi tuli ja pariskunta jopa Italiasta suomeen muuttivat ja maaseudun rauhaan, taloon mikä osin on kallioon louhittu.
Etätyön tekeminen mahdollistaa tämänkin asian ja aina saa lukea paikallisesta lehdestä miten nuoret palailevat maalaiselämän ihanuuksiin ja onhan tosi, että maisemat houkuttaa.
Näin demeter asiaa puhui, kun kertoili juurilleen palaamisista ystävistään.
Samoin Ano 00032mainitsit tuon lapsuuskotiin muuttamisen, ihana asia olisikin monelle, mutta lapset jälkipolvineen pitävät paikoillaan.
Jos niin on, että ei kotia ei lapsia, joiden elämää seuraisi, on elämä tehtävä oman näköiseksi, onnea voi olla elää juuri sitä hetkeä, mikä nyt on.
Olen minäkin joskus miettinyt ympyröiden muuttumista, mutta ei se onnistuisi kuitenkaan, sen verran kiinni olen tässä paikkakunnassa ja perheessäni.

Onnellinen olen siitäkin, ettei omaisuuksia ole harmina, makua sain yrittäessäni myydä tätä nykyistä kotia, ei onnistunut, onneksi, sillä olisi monta kertaa harmittelua aiheuttanut.
Lapsilleni olen toivomuksiani esitellyt ja perintöä jakanut, mitätöivät aina puheeni, mutta joskus sekin tapahtuu, olen kuitenkin kaikki paperit säilyttänyt ja mahdollisimman oikeuden mukaisuuden taannut.
Aina kai asiat selviää, nämä vähäisetkin, ei haudan takaa ei tarvitse kummittelemaan tulla.

Toivotaan, että Mdk saa lääkkeet mitkä elämää eteenpäin kuljettaa, reipas on mielesi, se yksi hyvä lääkityksen lisänä.
Kaikille teille vaivojen ympyröissä eläville kohtalokaverin terveiset, selvitään jos ei hyvin, niin vähän huonommin, elämä kantaa.
Huomasin taas eilisen "kierroksen" uudessa kodissa jälkensä jättäneen, kyllä uupumus oli käsinkosketeltavissa, mutta olihan lupa levätä, kaikki asiat kotonani kunnossa, ruoka valmiina istuminen hyvin onnistuu, laiskuus on kuvioihin tullut minullekin.

Koetetaan jaksaa ja jaksaa, kyllä niitä iloja väliin tulee, mistä nautinnonkin voi saada.
Hyvää pääsiäisen jatkumoa!

Hil-la kirjoitti:

Hyvää lankalauantaita ja pääsiäisen jatkumista.
Eilen kävin sitten tutustumassa poikani nuorimman tytön uuteen kotiin ja olihan se, sanoisinko mahtava elämys.
Yli 200 neliötä siivottavaa ja piha iso, työtä riittää, mutta eipä olleet ollenkaan toivottomia asioiden suhteen, pikkuhiljaa kaikki hoidetaan, näin lupasivat.
Uskon kyllä senkin, nuoria tarmokkaista ihmisiä ovat.
Kärsivällisyyttäkin joutuvat kasvattamaan jatkuvasti, kaksostytöt keksivät milloin mitäkin "hauskaa" jonkun töllöntyön tehtyään, kysyttäessä kuka tämän teki, käsi nousee pystyyn ja vastaus minä, eläviä lapsia kaikki.
Mielestäni piha alue näytti niin toivottomalta, mutta tytär lohdutti, että ei se niin pahalta näytä, kun lehdet puihin ja pensaisiin tulee, 100 neliön terassi seuraava kohde ja grillipaikka rantaan ruokailu mahdollisuuksin, mikä on varmaa, ei työt lopu.(ei rahan menokaan)

Vanhempi tytär Lahdesta tuli myös juhlistamaan synttärijuhlijoita, äiti ja viisi vuotias juhliaan piti.
Lahdessa on myös talon kunnostus käynnissä, töitä sielläkin tuntui olevan.

Veripalttua äitini myös joskus teki olisiko ollut aina silloin, kun joku eläin sai kuoleman tuomion, en muista maistaneeni, vaikka veriletuista tykkäänkin.
Väliin joutuu korttia vinguttamaan tämäkin mummo, harvoin onneksi.

Noinhan se on Ano 00035, siellä missä viihtyy on hyvä olla ja yksinäisyyteenkin tottuu jollain tapaa, kun tieto kaikkien hyvinvoinnista on kohdallaan.
Yksinäisenkin elämä voi olla hyvää ja rikasta, jos siihen pyrkii, itsestä paljon kiinni.
Ainainen huoli kuitenkin lapsista seurana on, miten kiertävät kaiken pahan, pienimmästä isompaan, koko jälkipolven eläminen mielessä pyörii ja mielikuvituksen lentäessä kaikki ikävätkin mieleen tulee.

Keskusteltiin eilen myös asioista mitkä liittyivät tuohon juurilleen palamiseen, monta muuttanutta ilmi tuli ja pariskunta jopa Italiasta suomeen muuttivat ja maaseudun rauhaan, taloon mikä osin on kallioon louhittu.
Etätyön tekeminen mahdollistaa tämänkin asian ja aina saa lukea paikallisesta lehdestä miten nuoret palailevat maalaiselämän ihanuuksiin ja onhan tosi, että maisemat houkuttaa.
Näin demeter asiaa puhui, kun kertoili juurilleen palaamisista ystävistään.
Samoin Ano 00032mainitsit tuon lapsuuskotiin muuttamisen, ihana asia olisikin monelle, mutta lapset jälkipolvineen pitävät paikoillaan.
Jos niin on, että ei kotia ei lapsia, joiden elämää seuraisi, on elämä tehtävä oman näköiseksi, onnea voi olla elää juuri sitä hetkeä, mikä nyt on.
Olen minäkin joskus miettinyt ympyröiden muuttumista, mutta ei se onnistuisi kuitenkaan, sen verran kiinni olen tässä paikkakunnassa ja perheessäni.

Onnellinen olen siitäkin, ettei omaisuuksia ole harmina, makua sain yrittäessäni myydä tätä nykyistä kotia, ei onnistunut, onneksi, sillä olisi monta kertaa harmittelua aiheuttanut.
Lapsilleni olen toivomuksiani esitellyt ja perintöä jakanut, mitätöivät aina puheeni, mutta joskus sekin tapahtuu, olen kuitenkin kaikki paperit säilyttänyt ja mahdollisimman oikeuden mukaisuuden taannut.
Aina kai asiat selviää, nämä vähäisetkin, ei haudan takaa ei tarvitse kummittelemaan tulla.

Toivotaan, että Mdk saa lääkkeet mitkä elämää eteenpäin kuljettaa, reipas on mielesi, se yksi hyvä lääkityksen lisänä.
Kaikille teille vaivojen ympyröissä eläville kohtalokaverin terveiset, selvitään jos ei hyvin, niin vähän huonommin, elämä kantaa.
Huomasin taas eilisen "kierroksen" uudessa kodissa jälkensä jättäneen, kyllä uupumus oli käsinkosketeltavissa, mutta olihan lupa levätä, kaikki asiat kotonani kunnossa, ruoka valmiina istuminen hyvin onnistuu, laiskuus on kuvioihin tullut minullekin.

Koetetaan jaksaa ja jaksaa, kyllä niitä iloja väliin tulee, mistä nautinnonkin voi saada.
Hyvää pääsiäisen jatkumoa!

Lue lisää

Isoja ok taloja isolla tontilla saa varmaan edullisesti maakunnissa. Kun on reilusti tilaa, ei liiat huonekalut ja rojut hidasta siivoamista, tavaroille on omat paikat.Kyllä siinä samalla imuroi vähän isommankin tilan kun esiin ottaa. Pihasta voi osan jättää vaikka luonnon niityksi, ei kaiken tarvitse olla viimesen päälle nypittyä ruohokkoa ja isotöisiä kukkspenkkejä tai kasvimaita. Varmaan ihana parivakjakko nuo kaksoset. Ksikkea hyvää Hilla sinulle ja jälkikasvulle. Kaikkihan me jo sairaita ollaan tässä iässä ja lääkkeitä syödään. Harva kuolee terveenä.Ei kaikki ns terveetkään ole onnellisia.Demeter kehui jonkun hyviä valintoja terveyden eteen, mutta ei terveys ole mikään palkinto. Voi tulla vaikka parantumaton syöpä nuorelle kunnolliselle ihmiselle joka urheilee ja syö terveellisesti.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Isoja ok taloja isolla tontilla saa varmaan edullisesti maakunnissa. Kun on reilusti tilaa, ei liiat huonekalut ja rojut hidasta siivoamista, tavaroille on omat paikat.Kyllä siinä samalla imuroi vähän isommankin tilan kun esiin ottaa. Pihasta voi osan jättää vaikka luonnon niityksi, ei kaiken tarvitse olla viimesen päälle nypittyä ruohokkoa ja isotöisiä kukkspenkkejä tai kasvimaita. Varmaan ihana parivakjakko nuo kaksoset. Ksikkea hyvää Hilla sinulle ja jälkikasvulle. Kaikkihan me jo sairaita ollaan tässä iässä ja lääkkeitä syödään. Harva kuolee terveenä.Ei kaikki ns terveetkään ole onnellisia.Demeter kehui jonkun hyviä valintoja terveyden eteen, mutta ei terveys ole mikään palkinto. Voi tulla vaikka parantumaton syöpä nuorelle kunnolliselle ihmiselle joka urheilee ja syö terveellisesti.

Lue lisää

Niin on, lähtö voi tulla ihan yllättäenkin - voi vaikka jää auton alle.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Isoja ok taloja isolla tontilla saa varmaan edullisesti maakunnissa. Kun on reilusti tilaa, ei liiat huonekalut ja rojut hidasta siivoamista, tavaroille on omat paikat.Kyllä siinä samalla imuroi vähän isommankin tilan kun esiin ottaa. Pihasta voi osan jättää vaikka luonnon niityksi, ei kaiken tarvitse olla viimesen päälle nypittyä ruohokkoa ja isotöisiä kukkspenkkejä tai kasvimaita. Varmaan ihana parivakjakko nuo kaksoset. Ksikkea hyvää Hilla sinulle ja jälkikasvulle. Kaikkihan me jo sairaita ollaan tässä iässä ja lääkkeitä syödään. Harva kuolee terveenä.Ei kaikki ns terveetkään ole onnellisia.Demeter kehui jonkun hyviä valintoja terveyden eteen, mutta ei terveys ole mikään palkinto. Voi tulla vaikka parantumaton syöpä nuorelle kunnolliselle ihmiselle joka urheilee ja syö terveellisesti.

Lue lisää

Hyvä tarkennus, Ano 00038. Valinnat eivät tosiaan ole tae sille, että säilyy terveenä. Ehkä ne voivat kuitenkin tukea pärjäämisessä silloinkin kun terveys on menetetty...
demeter1

Samaa mieltä olen isosta asunnosta..)) Ellei lämmityskustannuksia lasketa, tila taitaa olla lisäarvo asumisessa, ainakin itse tykkään siitä.

Hil-la on tosiaan onnekas jälkikasvunsakin suhteen. Että saa seurata läheltä (?) ja nähdä heidän löytävän oman paikkansa maailmassa, onnistuvan elämänsähallinnassa. Ei kai kukaan omilleen voi enempää toivoa ?
demeter1

Anonyymi00041 kirjoitti:

Hyvä tarkennus, Ano 00038. Valinnat eivät tosiaan ole tae sille, että säilyy terveenä. Ehkä ne voivat kuitenkin tukea pärjäämisessä silloinkin kun terveys on menetetty...
demeter1

Samaa mieltä olen isosta asunnosta..)) Ellei lämmityskustannuksia lasketa, tila taitaa olla lisäarvo asumisessa, ainakin itse tykkään siitä.

Hil-la on tosiaan onnekas jälkikasvunsakin suhteen. Että saa seurata läheltä (?) ja nähdä heidän löytävän oman paikkansa maailmassa, onnistuvan elämänsähallinnassa. Ei kai kukaan omilleen voi enempää toivoa ?
demeter1

Lue lisää

Kaikki eivät edes synny terveinä, silti ovat ihan yhtä hyviä ja arvokkaita kuin muutkin.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Kaikki eivät edes synny terveinä, silti ovat ihan yhtä hyviä ja arvokkaita kuin muutkin.

Totta, jokaisella on sama arvo, elämä on pyhä.

Meidän kulmilla ei asunnot tee kauppaansa, hyvä jos ilmaiseksi huolisivat.
Asun liian isossa asunnossani sen aikaa kun pystyn siinä olemaan.
Nyt pääsin mökille, saatan olla täällä pitkälle syksyyn.
Käyn keskustassa pyykillä ja muutenkin katsomassa Tytär tykkää käydessään olla siellä kun on mukavuudet. silloin menen minäkin.
Mökille tulee kylmä vesi ja on ulkosauna, kemiallinen wc. Nämäkin ovat ylellisyyttä kun vertaa lapsuuteen, vesi kannettiin kaivosta ja kannettiin likavesi ulos. Myöhemmin saatiin vesijohdot jopa wc sisälle.
Tytär ja vävy ovat vieläkin Espanjassa, ostivat vain menolipun, aikoivat tulle pääsiäiseksi kotiin Etelä- Suomeen mutta siirsivät paluuta.
Viihdyn mökissäni, on niin rauhallinen ja hyvä olo.
Huomenna pitää alkaa siivoamaan, vähän kerrallaan, mikä kiiren minulla on. Pihamaatakin pitäisi haravoida, haravoin ainakin mökin edestä näkyvimmät paikat.
Kyllä se nurmikko nousee lehtien altakin, olen huomannut.
Asuin akoinaan rivitalossa, en juuri haravoinut takapihaani, naapuri syöksyin jokaisen pudonneen lehden perään.
Kesällä minun takapihallani nurmikko viheriöi, naapurilla oli nurmikossa pläntteja joissa ei kasvanut mitään.
Kyllä luonto hoitaa jos itse on laiska tai ei jaksa kaikkea.
Hyvää Pääsiäistä Nojatuoliin.

liekko kirjoitti:

Meidän kulmilla ei asunnot tee kauppaansa, hyvä jos ilmaiseksi huolisivat.
Asun liian isossa asunnossani sen aikaa kun pystyn siinä olemaan.
Nyt pääsin mökille, saatan olla täällä pitkälle syksyyn.
Käyn keskustassa pyykillä ja muutenkin katsomassa Tytär tykkää käydessään olla siellä kun on mukavuudet. silloin menen minäkin.
Mökille tulee kylmä vesi ja on ulkosauna, kemiallinen wc. Nämäkin ovat ylellisyyttä kun vertaa lapsuuteen, vesi kannettiin kaivosta ja kannettiin likavesi ulos. Myöhemmin saatiin vesijohdot jopa wc sisälle.
Tytär ja vävy ovat vieläkin Espanjassa, ostivat vain menolipun, aikoivat tulle pääsiäiseksi kotiin Etelä- Suomeen mutta siirsivät paluuta.
Viihdyn mökissäni, on niin rauhallinen ja hyvä olo.
Huomenna pitää alkaa siivoamaan, vähän kerrallaan, mikä kiiren minulla on. Pihamaatakin pitäisi haravoida, haravoin ainakin mökin edestä näkyvimmät paikat.
Kyllä se nurmikko nousee lehtien altakin, olen huomannut.
Asuin akoinaan rivitalossa, en juuri haravoinut takapihaani, naapuri syöksyin jokaisen pudonneen lehden perään.
Kesällä minun takapihallani nurmikko viheriöi, naapurilla oli nurmikossa pläntteja joissa ei kasvanut mitään.
Kyllä luonto hoitaa jos itse on laiska tai ei jaksa kaikkea.
Hyvää Pääsiäistä Nojatuoliin.

Lue lisää

Huomenta sunnuntaiaamuun ja vesisateeseen, piti ihan miettiä, että onhan nyt sunnuntai, vähän vaikea uskoa, että pienetkin muutoksen miettimään pistää.
Ilolla olen seuraillut, miten pikkulintuja lentelee aivan eri tavoin kuin talvella, pesäpaikkoja helpommin ruokaa löytyviin asustusalueille muuttavat, metsien siimeksistä.
Lokit maisemiin niin ikään on ilmaantuneet, muita muuttajia en sitten ole nähnytkään, joutsenten äänen kuulin ja seuraava odotuksen kohde on pääskyset, sitten onkin jo kesä.

Vielä tuosta vierailun kohteesta kerron, että pönttöuunit joka huoneessa, tosin yksi käyttökiellossa, kyllä siinä puutakin kuluu, sähkölämmityksen lisänä. hella keittiössä, sieluni silmin näin kaiken sen ruuanhelppouden teon, kun kaiken voi uuniin laittaa.
Viileyttäkin huomattu, kai eristeet jo aikansa eläneet.
Noista kaksosten ilmaantumisesta, viisivuotias ilmi toi harminsa, miksi ei yksi riittänyt, nyt ei äidin syli meinaa hänelle enää tilaa riittää, kun kaikki yhtä aikaa syliin pyrkivät.
Voin vain kuvitella aikaa, kun teini ikä lähestyy, harmit vaan kasvavat.
Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon vanhemmilta lasten suhteen, kuin myös olosuhteiden mieleiseksi tekemisissä.
Isoista tiloista on ilo lapsille, riittää tilaa leikkiä tehdä tyhmyyksiä, siivous jää sitten useinkin äidille, pyykkikone aina työssään ja eipä ehdi äiti lajitella puhtaita vaatteita kaappeihin , viikkaa vaan apukeittiöön ja sieltä suoraan päälle, kun tarvetta tulee.
Hymyily on helppoa noille kolttosille sivusta seuraajalle, mutta ei hymyilyä vanhemmille, kun neidit pumppaavat hattuihin vettä ja sitten hatut päähän, kohta itkua, äiti on kylmä.
Ilman seurantaa ei hetkeksikään voi jättää, aina joku kolttonen mielessä, no sanotaan , että tervettä uteliaisuutta se vaan on.;)
Tomeria on vanhemmatkin ja jaksavat miettiä lastensa tekemisiä kehityksen mittapuulla, minä jo nipistäisin tukasta, mutta heillä ei väkivaltaa käytetä.

Olen kuullut, että keväisin voi nurmikoiden haravointi jättää vähemmälle, lehdet maatuvat ravinnoksi.
Liekko anna vaan nurmikon olla ja nauti kevään elosta ja olosta, sen herääminen monella tapaa ilahduttaa.

Kyllä asuntojen hinnat täällä on halpoja, ja valintaakin on, en kysynyt mitä nuoremme kodistaan maksoi, onnen tunteen kuitenkin aistin, toivottomuus ei näkynyt muilla kuin minulla.

Tuo terveenä syntyminen on myös lahja mitä ei aina ymmärrä ajatella ja tottahan toki rakkaita on lapset kaikesta vajavaisuuksistaan huolimatta syntyessään saaneena, voi olla rakkaampiakin.
Elämää emme pysty takaamaan, mikä ketäkin odottaa, on vain opittava hyväksymään kaikki vastaantuleva.
Nykymaailma ei oikeastaan anna arvoa kaikelle, erilaisuus joutuu kaltoin kohdelluksi monasti, sitä ihmisyyttä ja ymmärrystä kaivataan. ja se lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Nyt tätä omaa rauhaani vietän ja onnellinen olen olotilastani, kolotuksiakaan ei tavallista enemmän ole, niihin vakioihin on jo totuttu.
Ajatukset pyörivät pahasta olosta parempaan ja aina jotain aivot raksuttaa, puuhani sujuvat aikataulutettuna, tavarat löytävät paikkansa ja on tilaa ja aikaa nauttia olostaan.
En kiireitä elon kulkuuni enää huoli, aikani niiden osalta on ohitettu, samaa toivottelen teille kaikille ystäväni.
Huomenissa haudalla käynti, mieheni syntymäpäivä, tytär tulee hakemaan.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta sunnuntaiaamuun ja vesisateeseen, piti ihan miettiä, että onhan nyt sunnuntai, vähän vaikea uskoa, että pienetkin muutoksen miettimään pistää.
Ilolla olen seuraillut, miten pikkulintuja lentelee aivan eri tavoin kuin talvella, pesäpaikkoja helpommin ruokaa löytyviin asustusalueille muuttavat, metsien siimeksistä.
Lokit maisemiin niin ikään on ilmaantuneet, muita muuttajia en sitten ole nähnytkään, joutsenten äänen kuulin ja seuraava odotuksen kohde on pääskyset, sitten onkin jo kesä.

Vielä tuosta vierailun kohteesta kerron, että pönttöuunit joka huoneessa, tosin yksi käyttökiellossa, kyllä siinä puutakin kuluu, sähkölämmityksen lisänä. hella keittiössä, sieluni silmin näin kaiken sen ruuanhelppouden teon, kun kaiken voi uuniin laittaa.
Viileyttäkin huomattu, kai eristeet jo aikansa eläneet.
Noista kaksosten ilmaantumisesta, viisivuotias ilmi toi harminsa, miksi ei yksi riittänyt, nyt ei äidin syli meinaa hänelle enää tilaa riittää, kun kaikki yhtä aikaa syliin pyrkivät.
Voin vain kuvitella aikaa, kun teini ikä lähestyy, harmit vaan kasvavat.
Kärsivällisyyttä tarvitaan paljon vanhemmilta lasten suhteen, kuin myös olosuhteiden mieleiseksi tekemisissä.
Isoista tiloista on ilo lapsille, riittää tilaa leikkiä tehdä tyhmyyksiä, siivous jää sitten useinkin äidille, pyykkikone aina työssään ja eipä ehdi äiti lajitella puhtaita vaatteita kaappeihin , viikkaa vaan apukeittiöön ja sieltä suoraan päälle, kun tarvetta tulee.
Hymyily on helppoa noille kolttosille sivusta seuraajalle, mutta ei hymyilyä vanhemmille, kun neidit pumppaavat hattuihin vettä ja sitten hatut päähän, kohta itkua, äiti on kylmä.
Ilman seurantaa ei hetkeksikään voi jättää, aina joku kolttonen mielessä, no sanotaan , että tervettä uteliaisuutta se vaan on.;)
Tomeria on vanhemmatkin ja jaksavat miettiä lastensa tekemisiä kehityksen mittapuulla, minä jo nipistäisin tukasta, mutta heillä ei väkivaltaa käytetä.

Olen kuullut, että keväisin voi nurmikoiden haravointi jättää vähemmälle, lehdet maatuvat ravinnoksi.
Liekko anna vaan nurmikon olla ja nauti kevään elosta ja olosta, sen herääminen monella tapaa ilahduttaa.

Kyllä asuntojen hinnat täällä on halpoja, ja valintaakin on, en kysynyt mitä nuoremme kodistaan maksoi, onnen tunteen kuitenkin aistin, toivottomuus ei näkynyt muilla kuin minulla.

Tuo terveenä syntyminen on myös lahja mitä ei aina ymmärrä ajatella ja tottahan toki rakkaita on lapset kaikesta vajavaisuuksistaan huolimatta syntyessään saaneena, voi olla rakkaampiakin.
Elämää emme pysty takaamaan, mikä ketäkin odottaa, on vain opittava hyväksymään kaikki vastaantuleva.
Nykymaailma ei oikeastaan anna arvoa kaikelle, erilaisuus joutuu kaltoin kohdelluksi monasti, sitä ihmisyyttä ja ymmärrystä kaivataan. ja se lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Nyt tätä omaa rauhaani vietän ja onnellinen olen olotilastani, kolotuksiakaan ei tavallista enemmän ole, niihin vakioihin on jo totuttu.
Ajatukset pyörivät pahasta olosta parempaan ja aina jotain aivot raksuttaa, puuhani sujuvat aikataulutettuna, tavarat löytävät paikkansa ja on tilaa ja aikaa nauttia olostaan.
En kiireitä elon kulkuuni enää huoli, aikani niiden osalta on ohitettu, samaa toivottelen teille kaikille ystäväni.
Huomenissa haudalla käynti, mieheni syntymäpäivä, tytär tulee hakemaan.

Lue lisää

Hyvää pääsiäispäivää@

Aloitin pääsiäisen vieton kiirastorstai-iltana Kajaani Passion ylösnousemisnäytelmää seuraten Kajaanin kirkon pihalla ja kirkkon sisällä.

Karitsan paisti syötiin pitkäperjantaina ja lankalauantaina ja hyvää oli. Tänään lohta tilpihöörineen.

Olen viihtynyt nukketalojen kevät siivouksessa. Taiteilija Hermanni Sivellin (oma askartelemani nukke)sai tilapäisateljeen Haapalan panimon sixpackistä tekemääni huvilaan, ompelin Hermannille maaliläiskäisen työessun. Huvila taiteilijoineen lähtee kevätnäyttelyyni.

Hilla on kertonut ihanista lapsenlapsen lapsistaan. Sain tänään videotallenteen lapsenlapseni tarmokkaasta pään kohotusharjoituksesta vatsallaan. Ihanaa ähinää. Tummat hiukset olivat kasvaneet niihin voi pian laittaa rusetin.

Lapsen syntyminen merkitsea uusia asumis-ja kuljetusjärjestelyjä. Kuten Hillakin kertoi isompaan asuntoon.. Esikoinen vaihtoi auton isompaan ja samalla sähköautoon, lapsen ja koiran kuljetus vaativat isommat tilat.

Tänään sain nukkekotien siivouksen loppuun, nyt pitää aloittaa taulujen ripustusjutskojen esivalmistelu.

Niin, olen myös stailannut parveketta, eilen istuimme siellä päiväkahvilla, aurinko paistoi ja lämmitti, ihastelimme orvokkeja joita olin istuttanut amppeleihin.

Tällaista täällä ; )

korpikirjailija kirjoitti:

Hyvää pääsiäispäivää@

Aloitin pääsiäisen vieton kiirastorstai-iltana Kajaani Passion ylösnousemisnäytelmää seuraten Kajaanin kirkon pihalla ja kirkkon sisällä.

Karitsan paisti syötiin pitkäperjantaina ja lankalauantaina ja hyvää oli. Tänään lohta tilpihöörineen.

Olen viihtynyt nukketalojen kevät siivouksessa. Taiteilija Hermanni Sivellin (oma askartelemani nukke)sai tilapäisateljeen Haapalan panimon sixpackistä tekemääni huvilaan, ompelin Hermannille maaliläiskäisen työessun. Huvila taiteilijoineen lähtee kevätnäyttelyyni.

Hilla on kertonut ihanista lapsenlapsen lapsistaan. Sain tänään videotallenteen lapsenlapseni tarmokkaasta pään kohotusharjoituksesta vatsallaan. Ihanaa ähinää. Tummat hiukset olivat kasvaneet niihin voi pian laittaa rusetin.

Lapsen syntyminen merkitsea uusia asumis-ja kuljetusjärjestelyjä. Kuten Hillakin kertoi isompaan asuntoon.. Esikoinen vaihtoi auton isompaan ja samalla sähköautoon, lapsen ja koiran kuljetus vaativat isommat tilat.

Tänään sain nukkekotien siivouksen loppuun, nyt pitää aloittaa taulujen ripustusjutskojen esivalmistelu.

Niin, olen myös stailannut parveketta, eilen istuimme siellä päiväkahvilla, aurinko paistoi ja lämmitti, ihastelimme orvokkeja joita olin istuttanut amppeleihin.

Tällaista täällä ; )

Lue lisää

Onko Kajaani luovuttanu yhden j-kirjaimistaan Jojensuulle?

Anonyymi00046 kirjoitti:

Onko Kajaani luovuttanu yhden j-kirjaimistaan Jojensuulle?

Iltapäivää, pyrin krjoittamaan kirjakieltä. Lukihäiriöni ei tykkää murteista joten ne eivät innosta lukemaan murretekstejä.

Kajaani on Kajaani minulle. Joensuussa asui pikkuveljeni, mutta on nyt muuttanut Kuopioon.

Selkeä kielellinen ilmaisu on helppo lukea. Kirjoitusvirheet ovat normaalia.

korpikirjailija kirjoitti:

Iltapäivää, pyrin krjoittamaan kirjakieltä. Lukihäiriöni ei tykkää murteista joten ne eivät innosta lukemaan murretekstejä.

Kajaani on Kajaani minulle. Joensuussa asui pikkuveljeni, mutta on nyt muuttanut Kuopioon.

Selkeä kielellinen ilmaisu on helppo lukea. Kirjoitusvirheet ovat normaalia.

Lue lisää

En pahastu virheistä, kaikkihan niitä tekee.

Ei kai, unohti laittaa uuden liikkeelle?

Anonyymi00048 kirjoitti:

Ei kai, unohti laittaa uuden liikkeelle?

Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.

Lue lisää

Alkoi keskustelu Yhteiskunnan asioista ja kokoperhe mukana.
Josko joku nyt omiaankin, e täällä kerrottavaa lapsistani.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.

Lue lisää

Talkoita tehtiin ennen yhteiseksi hyväksi kuten nuorisoseurantaloon. Myös hädänalaisten hyväksi, esim jos talon isäntä oli sairas tai jos vaikka piti pärekatto saada pian valmiiksi tai heinät suojaan. Nykyisen Ok talon pihan kunnostukseen saa kyllä palkattua ammattilaisia jos ei itde jaksa/ehdi, Koneilla maansiirtot käy hetkessä ja voi laitattaa vaikka siirtonurmet. Saa vielä verovährnnykset jun käyttää ammattilaisia ja heillä on vakuutukset. Takooåorukatkin pitäisi vakuuttaa.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Talkoita tehtiin ennen yhteiseksi hyväksi kuten nuorisoseurantaloon. Myös hädänalaisten hyväksi, esim jos talon isäntä oli sairas tai jos vaikka piti pärekatto saada pian valmiiksi tai heinät suojaan. Nykyisen Ok talon pihan kunnostukseen saa kyllä palkattua ammattilaisia jos ei itde jaksa/ehdi, Koneilla maansiirtot käy hetkessä ja voi laitattaa vaikka siirtonurmet. Saa vielä verovährnnykset jun käyttää ammattilaisia ja heillä on vakuutukset. Takooåorukatkin pitäisi vakuuttaa.

Lue lisää

Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.

Hil-la kirjoitti:

Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.

Lue lisää

Pihan perustyöt ja maanrakennus on ihan eri luokan asia kuin kukkien istutus mökille. Mäkillä on luonto valmiina ellei sitä jyrätä pois.

Hil-la kirjoitti:

Oikeassa olet Ano 00050, kaikkea saa, kun euroja löytyy.
Sanoinkin tyttärelle, että kutsu Kotoisa tekemään,, totesi, kun olisi yksi 50 tuhatta käyttää mikä ettei.
Toisaalta toivoo omatekoisen näkymää haluavansa ja totesi sen aikaa myöten toteutuvan.
Kaikki ei niin hätähousuja ole mitä minä olen, kaiken pitäisi nopsaan tapahtua.
No olipa minullakin voimia joskus laittaa mökkini piha kauniiksi, joka kevät uutta istutin ja lopulta kukkakauneus loisti.
Ehkä ehdin nähdä tämänkin pihan vielä kauniina.

Ano00049 aloittapa sinä omiasi kertoilemaan, mielellään lueskellaan.

Lue lisää

Sori jos koit arvsteluna ja asioihisi puuttumisena. Eipä minulla mitään erikoista tai kiinnostavaa kerrottavaa.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Sori jos koit arvsteluna ja asioihisi puuttumisena. Eipä minulla mitään erikoista tai kiinnostavaa kerrottavaa.

Seurailen välillä Savon tapahtumia ja talkoista puheen ollen löytyy
savolaisten avustustoiminnasta mm. "turpaanvetotalakoot", josta
seuraava kuvaus:

"Turpaanvetotalakoot
on Kiuruvedellä vuosittain järjestettävä perinteikäs kamppailu-urheilun hyväntekeväisyystapahtuma.
Tapahtuman keskeisiä piirteitä ovat:

Lajit: Ohjelmassa on nyrkkeilyä sekä muita kamppailulajeja, kuten potkunyrkkeilyä.
Tarkoitus: Tapahtuma kerää yhteen kamppailu-urheilun ystäviä ja tarjoaa vauhdikasta viihdettä hyväntekeväisyyden merkeissä.
Paikka: Tapahtumapaikkana on toiminut Kiuruveden liikuntahalli.
Ajankohta: Tapahtuma järjestetään yleensä loppuvuodesta (esim. marraskuussa).

Tapahtumaa on kuvailtu hyväntuuliseksi ja vauhdikkaaksi."

/MdK

Anonyymi00051 kirjoitti:

Pihan perustyöt ja maanrakennus on ihan eri luokan asia kuin kukkien istutus mökille. Mäkillä on luonto valmiina ellei sitä jyrätä pois.

Pyysin tarjousta pihatyöyrittäjältä mökin vanhan aidan poistamisesta noin 30-metrin pituudelta ja toiveenani on vuorimäntyjen istuttamisesta aidan tilalle kadun puoleiseen osaan. Ammattimies kertoi, että istutus pitää pohjustaa maamuokkauksella ja siihen tarvitaan kaivuria, muokattu maa on myös lannoitettava sopivaksi vuorimännyille.

Odotan tarjousta. Olen varautunut tiettyyn summaan.

korpikirjailija kirjoitti:

Pyysin tarjousta pihatyöyrittäjältä mökin vanhan aidan poistamisesta noin 30-metrin pituudelta ja toiveenani on vuorimäntyjen istuttamisesta aidan tilalle kadun puoleiseen osaan. Ammattimies kertoi, että istutus pitää pohjustaa maamuokkauksella ja siihen tarvitaan kaivuria, muokattu maa on myös lannoitettava sopivaksi vuorimännyille.

Odotan tarjousta. Olen varautunut tiettyyn summaan.

Lue lisää

Hyvin on kasvaneet vuorimännyt ilman tuollaista muokkausta ja lannoitusta. Olen niitä muksujen pihoille istuttanut.

korpikirjailija kirjoitti:

Pyysin tarjousta pihatyöyrittäjältä mökin vanhan aidan poistamisesta noin 30-metrin pituudelta ja toiveenani on vuorimäntyjen istuttamisesta aidan tilalle kadun puoleiseen osaan. Ammattimies kertoi, että istutus pitää pohjustaa maamuokkauksella ja siihen tarvitaan kaivuria, muokattu maa on myös lannoitettava sopivaksi vuorimännyille.

Odotan tarjousta. Olen varautunut tiettyyn summaan.

Lue lisää

Tuo lannoitus onkin tärkeätä. Mänty on kalkkia kaihtava kasvi.
Kätevä siinä mielessä aidan korvikkeena, ettei tarvitse maalata
tai leikata. Siihen voi laittaa syyspimeällä valoketjun, joka luo
tunnelmaa.

/MdK

Anonyymi00048 kirjoitti:

Ei kai, unohti laittaa uuden liikkeelle?

Kunhan laitoin vastauksen.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja vielä yksi juhlapyhä käyttämättä, eli nyt toinen pääsiäispäivä, lieneekö tälläkin joku muu nimitys?
Ano 00048 jos oli tarkoitus jotakin vihjailla, en ymmärtänyt, mutta kiitos kuitenkin;)

Niin se vaan aika rientää, seuraava odotuksen kohde on vappu, hieman riehakkaammaksi juhlimiseksi monella menee, no onhan se viimeinen kevät kuukausi ja nurkan takana odottaa kesä.
Suuria odotuksia nämä vuoden juhlapyhät aiheuttavat, mutta kivasti myös elämistä jaksoittaa.
Kesä ja kesälomat ovat tapaamishetkiä sukunsa kanssa ja pistäytymistä juurillaan useammalle.
Meillä eläkeläisillä yhtä lomaa koko vuosi, mutta valonpilkkuna on juuri nämä lomilla pistäytyvät.

Eläkeasiat ovat taas puheiden aiheita, kuuntelin vähän huonosti asiaa, mutta talkoisiin kai pitää jossakin ajassa sopeutua.
Pojan tytär kertoi käyneen katsomassa eläkeikänsä alkua ja kertoi oleva 69 ja muutama kuukausi päälle.
Näin tulevaa mietitään, jaksamista on hoidettava, että ehtii eläkkeelle pääsemään, noin puolissa välin eläkeikäänsä nyt on.
Verotus on myös ajankohdan keskustelun aikaa ja kuuntelin radiota, kun sitäkin hommaa selviteltiin maksajan suunnasta.
Paras kun ei mieti mitään, odottaa vain päätöksiä ja maksaa jos näin päättävät, kaikkea mahdollista.
Ikäväntuntuista kerrontaa näin juhlapyhän tiimoilla, mutta varmaan tulevaa elämää nämäkin koskevat.
Keksisivät lääkkeet niin kalliiksi nostaa, ettei niitä enää voisi ostaa, mikä seuraus siitä olisikaan?

Isomman auton osti poikanikin, kun usein pieniä on istuimineen kyytiin tulossa, kuusi kyytiin nyt sopii.
Samoin on iso auto näillä pienienkin vanhemmilla, kun koko perhe liikkeelle lähtee on autoon mahduttava kuusi henkeä.

Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä selviäminen on jättänyt paljosta vaille, ehkä omaa saamattomuuttani tai jaksamisen puutteesta johtuen.
Nyt kiertelen kovin isoja peilejä ja elän liikaa tuijottamatta persoonaani, pakkohan se oleva on hyväksyä.
Muistan omaa nuoruutta , kun kynsiä yritin lakata ja kotiin tullessa pois raapia. äiti ei tykännyt moisesta koristelemisesta, useinkin huomautti turhamaisuudesta.
Äidin nuoruus ajoittui 1900 luvun alkuun ja hyvä, että ruokaa pöytään aina oli.
Isäni oli sen ajan mukaisesti hyväksyvämpi ja osti minulle joskus, kun rahaa riitti jotain haluamaani.
Eipä heille kellään sitä nuoruutta paljonkaan ollut, töihin heti kun kynnelle kykenivät.
Toisin on nyt, katselin vaatehuonetta tässä uudessa kodissa kaapit pursusivat, onneksi on kirpputoria oppineet käyttämään, sillä eihän lapset ehdi puhki vaatteita saada, kun pieniksi jäävät.
Nyt on mummeja ja ukkeja, kummeja, tätejä ja setiä, joilta aina tavaraa lahjoina saadaan.

Tätä tämä elämä tänä päivänä monellakin on, kehotin, että pitäisivät talkoita pihan laiton hyväksi, ei kuulema nuoret ihmiset jouda talkoisiin, kaikilla harrastukset ja kuntosalit ym. menot.
Jos yhteen kokoonnutaan se on juhlimisen merkeissä.
Maailma muuttuu, näin vanhan mielestä ei aina parempaan kuitenkaan.

Nyt sitten haudoille, sääkin kirkastuu, ei sade kastele, hyvää jatkoa teille kaikille.

Lue lisää

Hil-la kirjoitti:

"Mdk taas kertoili elävästi elämänsä matkasta, paljoon olet kerennyt ja jaksanut.
Olisipa säihkysääret ja muutakin yhtä myönteistä, mutta eläminen ja siitä---- "

Se "säihkysääri"-juttu taisi olla jollekin liikaa. Se on poistettu. 80+ palstalla
ei kellään ole, eikä ole ollut säihkysääriä. Piste.
Siinä muistelin mm meikin alkeita, huulipunan ja kynsilakan käyttöä, kun isä
kuulutti että "meijän tytöillä on suu-ja sorkkatauti!
---

Ihanaa, kun pyhät ovat ohi!
Ajattelen aikaa , miten käsitys ajasta muuttuu iän mukana.
Lapsena aika oli rajatonta, aikuisuus kaukana, vanhuus vielä kauempana.
Ja nyt - aivan yhtäkkiä - ollaankin vanhoja!

Tuntuu että olen juossut pikavauhtia elämäni läpi: lapsuuden, nuoruuden,
aikuisuuden ja äitiyden, keski-iän ja laskeutunut kipein nivelin vanhuuteen.
Ulkokuori on reissussa rähjääntynyt, mutta sisimpäni tuntuu vieläkin aika
lailla entiseltään. Jäljellä on vielä lapsuuden leikkimielisyyttä, mutta on
myös elämän tuomaa kokemusta, itsesuojeluvaistoa ja toivoa että vanhuus
olisi armollinen. Ja täytyy aina muistuttaa itseään: ole onnellinen, varsinkin
kun maailma näyttää miltä se näyttää. "Hätä ei ole tämän näköinen", sanoi isä.

Eilen illalla katselin TV-sarjaa "Atlantin yli", missä seurataan purjehdusta
Kanariansaarilta Brasiliaan Atlantin yli. Miehistössä vanha kilpapurjehtija
kipparina ja muu miehistö julkkiksia, mukana mm tähtikokki. Kaikki "uunoja",
ehkä joku on purjehtinut pienillä veneillä turvallisemmissa olosuhteissa.
Tämä vene on n 24 m pitkä, yli 5 m leveä.
Ensimmäinen tehtävä onkin oppia tekemän yhteistyötä, kun purjeita noste-
taan ja lasketaan, opitaan purjeitten nimet. Kaikenlaisia yllätyksiä sattuu
matkan aikana. Joku on heittänyt esim. karkkipaperin vessan pyttyyn, joka
aiheuttaa vessan tukkeutumisen. Siitä seuraa monen tunnin työ kun miehistö
joutuu tyhjentämään systeemin muodostamalla ketjun, ja nostaa likaämpä-
rin ojentamalla seuraavalle nostajalle, ruumasta yläkannelle. Kyllä siinä
nenät nyrpistyivät, kun ruskeita kokkareita nosteltiin kiireesti toiselle! :)
Mutta oppimista se touhu oli: älä heitä mitä sattuu vessan pyttyyn!

Koko tarina on kuin tiivistelmä ihmiselämästä. Kaikki samassa veneessä,
aavalla merellä, taitamattomia mutta saavat oppia välttämättömimmät asiat
ennenkuin ovat päätössatamassa. Tämä sarja jatkuu vielä parin ohjelman
verran. Eilen illalla ylittivät ekvaattorin ja juhlivat sitä. Kippari oli pukeutunut
Neptunukseksi ja kastoi miehistön iskemällä raa´an kananmunan jokaisen
päähän!

Olivat saaneet pyydystettyä miekkakalan aikaisemmin, jonka tähtikokki val-
misti ateriaksi. Kala on nimensä veroinen, sen miekka iski tämän kokin jalkaan
siinä vaiheessa kun se lensi merestä kannelle. Kokki oli paljain jaloin.
Piti ottaa yhteyttä maihin ja saada neuvoja miten haava parhaiten hoidettaisiin
niissä olosuhteissa.

Hei, mutta täällä on aurinko tullut esille! - On luvattu n. +10º ja minä olen
käärinyt säihkysääreni sellaisiin paketteihin, että pysyn tolpillani, kun lähden
lenkille.
Hyvää päivän jatkoa!
/MdK

Onko nyt jo orvokkien aika?
En ole nähnyt missään myynnissä.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Onko nyt jo orvokkien aika?
En ole nähnyt missään myynnissä.

Huomenta@

Rustasta löytyy ;)

Korppis

Vannassako uit?

Anonyymi00058 kirjoitti:

Vannassako uit?

Uin unessa kauniissa, huomenta.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Vannassako uit?

Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.

Lue lisää

Iltapäivää ! Melkein helpotuksesta huokasin, kun arki alkoi, kun pyhät saatiin "lusittua"..))
Ei niin, että ne olisivat huonosti menneet vaan niin, että "jotakin jäi puuttumaan".

Tällä kertaa on helppo laittaa tuo puuttuminen kilpirauhasen piikkiin - ylikierrokset ehkä tulivat nyt tarpeeseen mutta samalla vierottivat itse aiheesta, ajankohdasta ja juhlan perinteisestä merkityksestä. Eli se hiljentyminen jäi puutteelliseksi.

Kymmenen henkeä oli kutsuttujen vieraiden määrä, mutta pikkumies sairastui sitkeään vatsatautiin ja sairastutti äitinsä, isäkin jäi kotiin seuraksi niin että vajaamiehityksellä kokoonnuttiin. Sää ei myöskään suosinut, koko pääsiäinen vietettiin "pilvessä", välillä oli tihkusadettakin.

Kuulumisia vaihdettiin, lähinnä poikien äitipuolen, varamummon, ja lasten väliillä, harvemmin tapaavat, muuttuneina joka kerta..))

Mdk, Mdk kirjoitti täällä ruotsalaisen (?) perhekulttuurin muutoksesta. Minusta sama ilmiö on havaittavissa täälläkin. Eri ikäpolvet eivät juuri tapaa, seurustelevat vain keskenään, "vanhat" eivät juuri kiinnosta, heille ei löydy paikkaa, etenkään silloin jos toimintakyky on vajavainen, jos eivät pysy kartalla kuten ennen.

Olen yrittänyt "alustaa" aiheesta keskustelua täälläkin, mutta tälläkin kertaa poikien äitipuoli vakuutti heti, että kyllä isovanhemmilla on iso merkitys jälkipolville. Näinköhän ?
Meillä molemmilla saattaa vielä olla, mutta entä sitten, kun tilanne tästä huononee ja huononeehan se ?
Riittääkö "nuorilta" kiinnostusta vanhojen rajoittuneeseen elämänsisältöön, kantaako eletty elämä muistoineen myös siinä elämänvaiheessa, toimiiko vastavuoroisuus myös toisinpäin ?
Onneksi täältäkin on saanut lukea myönteisiä kuvauksia tuosta huolenpidosta, että välitetään, otetaan lukuun. Mdk arveli, että maaseudulla tuo perinne elää vahvemmin kuin kaupungistuneessa ympäristössä, näin minäkin olen ollut huomaavinani.

Tietysti puitteet vaikuttavat myös. Pieneen asuntoon ei kovin iso joukko mahdu samaan aikaan ja etäisyydet tietysti vaikeuttavat arjen luontevaa kanssakäymistä.

No. Ehkä nämäkin aiheet tulevat entistä ajankohtaisimmiksi kun vastuuta vanhusten hoidosta tahdotaan siirtää omaisille enemmän. Sitä ei taida monikaan meistä haluta, mutta luultavasti meiltä ei kysytä. Sen näkee sitten.

Hil-la jo listasikin näitä tulevia juhlapäiviä, niitähän toukokuulle sattuu useita.
Odotusta ilmassa ?

Mukavia huhtikuun päiviä,
demeter1

Hil-la kirjoitti:

Huomenta arkeen ja odottelemaan seuraavaa juhlapyhää, mikä onkin pidempi viikonloppu ja sitten helatorstai ja helluntaikin toukokuulle mahtuu.
Näin se aika rientää, kun kalenteria seurailee.

Joskus tulee tuokin asia mieleen, että olisipa mukava vannassa kellua, mutta nykyisin kai harvinaisuus sekin.
Hassua, että muutama kirjaimen virheellisyys muuttaa asian, mutta hyvin ymmärrys mukana seuraa.
Kuuntelin taas aamuradiota ja juontajat siellä kertoilivat saunoista muissa maissa ja olihan se kuultavaa, kokolattiamattokin saunasta löytyi.
Löylyä lyömään nappia painamalla tuli mies joka vettä kiukaalle heitti ja höyryä riitti, lämpötila 47 astetta.
Kiukaat suomalaisia, Harvia löytyi, mutta veden heitto kiukaalle kielletty, sähköiskun pelossa, otapa siten löylyt.
Saunoja syntyy nyt joka puolen maailmaa, mutta sauna suomessa on oikea sauna, saunan terveellisyyskin on maailma todistettu.

Ano 00051 juuri noin on kuten kerrot, kaivamaan joutuvat savea myös kertomani talon pihasta, kaivinkoneella on hommia, maa routii pahoin keväällä.
Onneksi kaivinkone oman firman ympyröissä sen vuokran säästävät.
Ano 00052, en loukkaantunut asiaa puhuit, vakuutukset pitää talkoita suunnitellessa olla, nämä vaan näitä minun mietteitä aina esiin tulee.
Ano 00056, voisit vähän jotain kertoillakin, eikö?

Kaikenlaisia kisoja niitä pidetäänkin hymyissä suin voi kuunnelle/katsella, mutta tuskin iskujen kohteena olevalle hymy helpolla syntyy.

Katselin taas eilen Kotoisa ohjelman ja toteamus rahalla saa ja hevosella pääsee, olisiko kiva noin valmiiseen pihaan pääsä.
Ano 00051 niinhän sitä uskoisi, että mökillä luonto on valmiina vain astua näkymästä nauttimaan., ei veikkonen, monta kohtaa on muutettava, kiviä kasattava, multaa ajettava ja paikat oikeille kasvuille etsiä, mutta se on sitä luomista sekin, nurmikkoa siellä missä sitä oli ja muutoksia sinne mihin tarvittiin.

Nyt elämä siinä mallissa, että en muuta rakentele kuin parvekkeen kukkasia yritän kasvuun saamaan, siinäkin jo urakka alkaa olla ylivoimainen.
Ihastelen toisten pihoja ja muita aikaansaannoksia, näin tänä päivänä, menneitä muistellen
Joka muuton jälkeen uuteen paikkaan kukkia olen laittanut, pihaa somistanut, onneani on ollut toteuttaa mielihalujani.
Hyvää sadepäivää ja arjen elämää.

Lue lisää

Omalta osaltani on ihanaa, kun pyhäpäivät ovat ohi ja pääsee
tavalliseen arkipäivään taas käsiksi. Olen arkinen ihminen.

Tämä arkipäivä menee nyt "pipariksi" kun on meno arvauskeskuk-
seen katsomaan tuloksia, kuinka uudet verenpainelääkkeet ovat
alkaneet vaikuttaa. Kutsussa oli maininta muistakin kokeista, joi-
ta voidaan ottaa vastaanotolla, esim. munuaisten toiminnan seu-
rantaa. - Aha. ajattelin, että se tarkoittaa vessareissua vastaan-
otolla. Onneksi minulla oli koeputki kotona, johon aamulla laitoin
pienen lirauksen keltaista nestettä. - En aio putkea esitellä, jos eivät
satu sanomaan, että voit mennä vessaan ja jätät näytteen siihen sei-
nällä olevaan luukkuhyllyyn. Entäs jos ei ole vedenheittotarvetta
juuri silloin? - Vetäisen koeputken taskusta ja sanon niinkuin TV-kokit,
että olen jo ennakkoon varautunut, ylläri, ylläri!

Kevään puutarhatyöt ja parvekkeiden laitto on monella ajankohtainen.
Minulla on takuuvarma pelargonioitten kasvualusta. Ei tarvitse lannoi-
tusta lisätä koko kesänä ja pelargoniat näyttävät kukkivan "itsensä kuo-
liaaksi". Ostin K-raudasta poltettua lehmänlantaa säkillisen. Siihen ei
tarvitse sekoittaa multaa, vaan istuttaa suoraan siihen lannoitteeseen
ja muuta ei tarvita, paitsi kastelua. - En tiedä, kuinka herkemmät kasvit
sietäisivät tuollaista voima-alustaa, mutta pelargoniat rakastavat sitä!

Nyt alan katsella sopivan helppoja vaatteita vastaanotolla tehtäviä
toimenpiteitä varten. Palaillaan!
Hyvä tiistaita!
/MdK

Kiitos muistamisesta, Neeasa. Kyllä ne pikku apulaiseni jo kerran lehtiä haravoivat ja jälkeä tuli, mutta ei tietenkään riittävästi kun tuo "metsäni" on melkein pelkkää lehtipuuta...

Yllättävä raihnaus iski myös koko voimallaan, katsotaan nyt täytyykö koko työmaa delegoida vai jättää ihan silleen. Sekin on sallittua nykyisin, lehdet ravinteiksi nurmikolle...

Kiva kuulla, että pääsiäinen oli sinulle virkistystä antava: suku ja ystävät taitavat tarjota sitä parasta elämänsisältöä näillä vuosin ?
demeter1

Anonyymi00064 kirjoitti:

Kiitos muistamisesta, Neeasa. Kyllä ne pikku apulaiseni jo kerran lehtiä haravoivat ja jälkeä tuli, mutta ei tietenkään riittävästi kun tuo "metsäni" on melkein pelkkää lehtipuuta...

Yllättävä raihnaus iski myös koko voimallaan, katsotaan nyt täytyykö koko työmaa delegoida vai jättää ihan silleen. Sekin on sallittua nykyisin, lehdet ravinteiksi nurmikolle...

Kiva kuulla, että pääsiäinen oli sinulle virkistystä antava: suku ja ystävät taitavat tarjota sitä parasta elämänsisältöä näillä vuosin ?
demeter1

Lue lisää

Huomenta ja jo puoleen viikkoon, kohta taas viikonloppu, aika rientää.
Kevään tulo myös kiirehtii, enää ei lumikasojakaan silmiin pistä, kaikki sulaneet
Nyt odottelen silmujen ilmestymistä puihin, kaunis vihreys niistä jo syntyy ja aivan kuin huomaamatta, puut on lehdessä.
Taimilähetystä odottelen loppukuusta, multaa jo haalittu, aika iso sekin revohka, mutta jos kaikki onnistuu, iloa silmille löytyy.
Eilisen sateen jäljiltä aloitamme vuorostaan kauniin päivän, tosin tuuli melko kylmältä puolen puhaltelee.

Ano 00063 kyselit orvokkeja, ainakin anoppini haudalle oli kummi-tyttöni niitä löytänyt, kaunis oli asetelma, kevään airuita orvokitkin.

Demeter kilpirauhasvaivoista mainitsi, minä en osaa vaivaani oikein mihinkään yhdistää, no painon suhteen varmaan hyvin toimii, ei kilot putoa vaikka vettä vaan joisin.
Niskassani kipua tunnen jo tässä koneella istuen ja niskatuki telkkain ääressä, mutta tuskin tuota kilpisrauhasen vaivaa voi niihin yhdistää, minulla kaiketi lääkitys kohdallaan.
Mdk kokeiden tuloksia odottaa toivotaan, että kaikki järjestyy harmia tuottamatta.
Ajattelen joskus lääkäriin mennessäni, on helpompi kertoa ne seikat mihin ei koskaan
koske, sillä melkein koko keho jotain vaivaa kokee.

Ihmettelen tuota touhujesi määrää korpikirjailija, miten ehdit ja jaksat kaiken vaivojesi keskellä?

Savinaamioita kylpylöissäkin tehdään, tehoa en ole huomannut, mutta tarvitseeko niitä ryppyjä pois saadakaan, rehellisesti ne on hankittu ja annetaan nuorten loistaa ihonsa kanssa.
Antakaa vaan nurmien olla vähän aikaa rumina, sitten ruoho pinnat kaunistaa, kukkapenkit on kyllä siistittävä.

Tänään pelipäivä ja varmasti jotain hauskaa taas saa kuulla, hyvät kahvit ainakin nautitaan.
Iloa päiväänne!

Päivänkorvaa@

Aurinko paistaa tosin tuuli on viileää.
Hilla ihmettelit jaksamistani.Talvi oli raskas, intoa ei ollut, väsytti, nyt kevään edetessä elämän nälkä on palannut.

Liekö uniapnealaite saanut ihmeitä aikaan. Nukun pitkiä yöunia ja herään virkeänä.
Kuten jo aijemmin kirjoitin kipulääkkettä käytän lonkan oireisiin, siten jaksan raskaampiakin töitä.

No, raskaita ei työni ole, olen oppinut delegoimaan. Siivous ulkoistettu ja pyykkikone hoitaa kuten juuri nytkin vaatehuoltoa, lakanapyykki on linkoamisvaiheessa. Nostan kohta ulos narulle kuivumaan.
Tuo mökkihomma teetättää lähinnä ajatustöitä, mutta kun saan sovituksi remppatyölle käyvän hinnan niin ammattimiehet asialle.

Voimien jakoa pitää hallita, lepoa sopivasti, nytkin makuuasennossa naputtelen näitä kuulumisiani.

Tänään, no heti pian ostamaan pyykinpesuainetta, vielä olisi kaksi koneellista odottamassa vuoroaan.

Ramoona@ Minulla on laituriremppa edessä, mietinkin jutskoja miten helposti onnistuisi veneeseen laskeutumisen ja ylös nousu.
No, katsotaan ; ))

korpikirjailija kirjoitti:

Päivänkorvaa@

Aurinko paistaa tosin tuuli on viileää.
Hilla ihmettelit jaksamistani.Talvi oli raskas, intoa ei ollut, väsytti, nyt kevään edetessä elämän nälkä on palannut.

Liekö uniapnealaite saanut ihmeitä aikaan. Nukun pitkiä yöunia ja herään virkeänä.
Kuten jo aijemmin kirjoitin kipulääkkettä käytän lonkan oireisiin, siten jaksan raskaampiakin töitä.

No, raskaita ei työni ole, olen oppinut delegoimaan. Siivous ulkoistettu ja pyykkikone hoitaa kuten juuri nytkin vaatehuoltoa, lakanapyykki on linkoamisvaiheessa. Nostan kohta ulos narulle kuivumaan.
Tuo mökkihomma teetättää lähinnä ajatustöitä, mutta kun saan sovituksi remppatyölle käyvän hinnan niin ammattimiehet asialle.

Voimien jakoa pitää hallita, lepoa sopivasti, nytkin makuuasennossa naputtelen näitä kuulumisiani.

Tänään, no heti pian ostamaan pyykinpesuainetta, vielä olisi kaksi koneellista odottamassa vuoroaan.

Ramoona@ Minulla on laituriremppa edessä, mietinkin jutskoja miten helposti onnistuisi veneeseen laskeutumisen ja ylös nousu.
No, katsotaan ; ))

Lue lisää

Huomenet kauniiseen aamuun ja liputuspäivään,,Agricolan päivää juhlistetaan.
Mitään ihmeellistä ei nyt näköpiirissä, jotain touhuilen, tunteakseni olevani elossa,);)

Kyllähän sitä intoa pitäisi löytyä jos vaikka mihin hommaan, mutta eipä vaan ole innostuksesta tietoakaan, ikkunan pesu muistuttaa, mutta ei houkuta.
Mistäpä sitä tarmoa etsisi, olen elämäni niin helpoksi tehnyt, että nyt ei löydy innostuksen kohteita.
Onko elämässä taantumuksen ajat edessä, mikään ei sytytä.
Käsillä tekeminen, eli askartelu houkuttaisi, mutta en tarvitse mitään, niin sekin into häviää.
Kai sitä vaan sukkia neulon, koko maailman miehille, kun muuta en keksi ja jotain kuitenkin pitää tehdä, onkohan tämä sitä yksinäisyyden esiastetta.
No olkoon mitä on, ehkä tästä joku yllätys pelastaa;)

Ihmettelyä riittää teidän toisten kohdalla, mistä intonne kaikkeen riittää, Ramoona jaksaa aina ihastella ja laittaa kaikkea kaunista, ja korppis uhkuu halua tehdä vaikka mitä.
Selasin viestejä ja huomasin tuon lehmän kuivatetun lannan Mdk mainitsemana, pitäisiköhän sitä ruveta kyselemään, varmaan kasvu olisi voimakasta sen tiimoin.

Radiostakin uhkakuvia eläkkeiden tiimoilta esiin toivat, no ei sekään mitään hyvää lupaa tulevia eläkeläisiä kohtaan, ehkä suuret eläkkeet saisi pientä siivousta tuntea, mutta pienillä eläkkeillä elävät ei huononnuksia kaipaa.
Kyllä keinoja olisi keksittävä tasapainon saavuttamiseksi, mutta ei pienituloisten kohdalle kaikkea voi laittaa.

Ikkunasta katsellen elämä sykkii, ihmiset tietävät tekemisensä ja kiiruhtavat työpaikoilleen , kauppoihin ja kuka minnekin, minä vaan toimettomana katselen.

Uskon kyllä, että vielä löytyy jotain minunkin voimillani tehtävää, en jaksa uskoa tähän tilaan , että pysyvää olisi, kumpahan vain valitan.
Ehkä huomenna on jo suunnitelmia löytynyt ja kaikki hyvältä näyttää, sitä odottelemaan tässä rupean, kivaa päivää toivotan, elämisen halua teille toisille, kuin itsellenikin.

korpikirjailija kirjoitti:

Päivänkorvaa@

Aurinko paistaa tosin tuuli on viileää.
Hilla ihmettelit jaksamistani.Talvi oli raskas, intoa ei ollut, väsytti, nyt kevään edetessä elämän nälkä on palannut.

Liekö uniapnealaite saanut ihmeitä aikaan. Nukun pitkiä yöunia ja herään virkeänä.
Kuten jo aijemmin kirjoitin kipulääkkettä käytän lonkan oireisiin, siten jaksan raskaampiakin töitä.

No, raskaita ei työni ole, olen oppinut delegoimaan. Siivous ulkoistettu ja pyykkikone hoitaa kuten juuri nytkin vaatehuoltoa, lakanapyykki on linkoamisvaiheessa. Nostan kohta ulos narulle kuivumaan.
Tuo mökkihomma teetättää lähinnä ajatustöitä, mutta kun saan sovituksi remppatyölle käyvän hinnan niin ammattimiehet asialle.

Voimien jakoa pitää hallita, lepoa sopivasti, nytkin makuuasennossa naputtelen näitä kuulumisiani.

Tänään, no heti pian ostamaan pyykinpesuainetta, vielä olisi kaksi koneellista odottamassa vuoroaan.

Ramoona@ Minulla on laituriremppa edessä, mietinkin jutskoja miten helposti onnistuisi veneeseen laskeutumisen ja ylös nousu.
No, katsotaan ; ))

Lue lisää

Saa olla onnellinen, että iäkäs aviopuoliso ei teetä työtä ollenkaan.
Moni iäkkäistä aviopareista asuu kotona ja hoitaa puolisoaan,
Se työ on henkisesti js fyysisesti erittäin raskasta.
Ei jaksa kuin välttämättömät kotiaskareet.
Voimat hupenevat hoitajalla kuin myös hoidettavalla.
Valvotut yöt ovat vakio

Anonyymi00068 kirjoitti:

Saa olla onnellinen, että iäkäs aviopuoliso ei teetä työtä ollenkaan.
Moni iäkkäistä aviopareista asuu kotona ja hoitaa puolisoaan,
Se työ on henkisesti js fyysisesti erittäin raskasta.
Ei jaksa kuin välttämättömät kotiaskareet.
Voimat hupenevat hoitajalla kuin myös hoidettavalla.
Valvotut yöt ovat vakio

Lue lisää

Eikös pariskunnat ole vannoneet rakastavansa ja olevansa tukena myötä ja vastämäessä. Onko se toisen hoitaminen niin kamalaa, varsinkin kun on saanut nauttia itse vuosikymmenet toisen rakkaudesta, turvasta ja huolehtimisesta?
Ei sairaan yksinäisen vanhuksenkaan olo niin kivaa ole, yksin yöllä valvominen kivuissa ja peloissa.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Eikös pariskunnat ole vannoneet rakastavansa ja olevansa tukena myötä ja vastämäessä. Onko se toisen hoitaminen niin kamalaa, varsinkin kun on saanut nauttia itse vuosikymmenet toisen rakkaudesta, turvasta ja huolehtimisesta?
Ei sairaan yksinäisen vanhuksenkaan olo niin kivaa ole, yksin yöllä valvominen kivuissa ja peloissa.

Lue lisää

Kirjoitukseni pointti oli siinä, että kaikki iäkkäät kotona asuvat vanhukset eivät tarvitse hoivaa.
Silloin on aikaa toisella puolisolla tehdä ja toteuttaa omia harrastuksiaan.
Ja pysyä vireänä.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Kirjoitukseni pointti oli siinä, että kaikki iäkkäät kotona asuvat vanhukset eivät tarvitse hoivaa.
Silloin on aikaa toisella puolisolla tehdä ja toteuttaa omia harrastuksiaan.
Ja pysyä vireänä.

Lue lisää

Hoivan antajalla voi olla taukoja itsensä vireänä pitämiseen. . Olen lukenut esim. Riitta Uosukaisen omaishoitajuudesta. Nyt hän on jo leski,

Hil-la kirjoitti:

Huomenet kauniiseen aamuun ja liputuspäivään,,Agricolan päivää juhlistetaan.
Mitään ihmeellistä ei nyt näköpiirissä, jotain touhuilen, tunteakseni olevani elossa,);)

Kyllähän sitä intoa pitäisi löytyä jos vaikka mihin hommaan, mutta eipä vaan ole innostuksesta tietoakaan, ikkunan pesu muistuttaa, mutta ei houkuta.
Mistäpä sitä tarmoa etsisi, olen elämäni niin helpoksi tehnyt, että nyt ei löydy innostuksen kohteita.
Onko elämässä taantumuksen ajat edessä, mikään ei sytytä.
Käsillä tekeminen, eli askartelu houkuttaisi, mutta en tarvitse mitään, niin sekin into häviää.
Kai sitä vaan sukkia neulon, koko maailman miehille, kun muuta en keksi ja jotain kuitenkin pitää tehdä, onkohan tämä sitä yksinäisyyden esiastetta.
No olkoon mitä on, ehkä tästä joku yllätys pelastaa;)

Ihmettelyä riittää teidän toisten kohdalla, mistä intonne kaikkeen riittää, Ramoona jaksaa aina ihastella ja laittaa kaikkea kaunista, ja korppis uhkuu halua tehdä vaikka mitä.
Selasin viestejä ja huomasin tuon lehmän kuivatetun lannan Mdk mainitsemana, pitäisiköhän sitä ruveta kyselemään, varmaan kasvu olisi voimakasta sen tiimoin.

Radiostakin uhkakuvia eläkkeiden tiimoilta esiin toivat, no ei sekään mitään hyvää lupaa tulevia eläkeläisiä kohtaan, ehkä suuret eläkkeet saisi pientä siivousta tuntea, mutta pienillä eläkkeillä elävät ei huononnuksia kaipaa.
Kyllä keinoja olisi keksittävä tasapainon saavuttamiseksi, mutta ei pienituloisten kohdalle kaikkea voi laittaa.

Ikkunasta katsellen elämä sykkii, ihmiset tietävät tekemisensä ja kiiruhtavat työpaikoilleen , kauppoihin ja kuka minnekin, minä vaan toimettomana katselen.

Uskon kyllä, että vielä löytyy jotain minunkin voimillani tehtävää, en jaksa uskoa tähän tilaan , että pysyvää olisi, kumpahan vain valitan.
Ehkä huomenna on jo suunnitelmia löytynyt ja kaikki hyvältä näyttää, sitä odottelemaan tässä rupean, kivaa päivää toivotan, elämisen halua teille toisille, kuin itsellenikin.

Lue lisää

Mitä tehtävää sinä nyt kaipailet. Pitäisikö sinun talo rakentaa vielä vai mitä?

Sinä siivoat usein, kannat partsille tuuletukseen vuodevaatteita, teet ruokaa, leivot jne.,
mitä ihmettä sitten vielä pitäisi tehdä sinun.
Vertailet Ramoonaan ja korppikseen, mutta eikö ole niin, että he ovat vielä alle 80v.

Rentoudu ja nauti.

Ystävällisin terveisin laiskuudesta nauttiva alta 80-kymppinen :)

Anonyymi00072 kirjoitti:

Mitä tehtävää sinä nyt kaipailet. Pitäisikö sinun talo rakentaa vielä vai mitä?

Sinä siivoat usein, kannat partsille tuuletukseen vuodevaatteita, teet ruokaa, leivot jne.,
mitä ihmettä sitten vielä pitäisi tehdä sinun.
Vertailet Ramoonaan ja korppikseen, mutta eikö ole niin, että he ovat vielä alle 80v.

Rentoudu ja nauti.

Ystävällisin terveisin laiskuudesta nauttiva alta 80-kymppinen :)

Lue lisää

Onhan tuo mdk jo lähempänä 90 ja ihan mahdoton lenkkeilijä ja työmyyrä. Ja Eliaana metsurinkin hommat tekee. Ei se pelkkä ikä ratkaise.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Mitä tehtävää sinä nyt kaipailet. Pitäisikö sinun talo rakentaa vielä vai mitä?

Sinä siivoat usein, kannat partsille tuuletukseen vuodevaatteita, teet ruokaa, leivot jne.,
mitä ihmettä sitten vielä pitäisi tehdä sinun.
Vertailet Ramoonaan ja korppikseen, mutta eikö ole niin, että he ovat vielä alle 80v.

Rentoudu ja nauti.

Ystävällisin terveisin laiskuudesta nauttiva alta 80-kymppinen :)

Lue lisää

Alle 80 vuotiaana jaksoi paljon enemmän. Helppo niitten on täällä kehua itseään.
Omahyväinen ja itserakas jyrääjä on ehkä joku ADHD tapaus.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Onhan tuo mdk jo lähempänä 90 ja ihan mahdoton lenkkeilijä ja työmyyrä. Ja Eliaana metsurinkin hommat tekee. Ei se pelkkä ikä ratkaise.

Oikeassa olette Anot72, ja 00071, tyhjää valitin, mutta kun en löytänyt mitään tekemistä ja sen verran levoton sielu olen, että aina pitäisi olla jotain hyödyllistä tekemistä.
Siivous pari kertaa kuukaudessa perusteellisesti vie vain sen yhden päivän, leipoakaan en aina jaksa, tai jos jaksaisin olisi huoli kaiken pilaantumisesta, kun en yksin ehdi kulutusta aiheuttaa.

Liian helpoksi olen elämäni tehnyt ja nyt sitten tekeminen loppuu, kun ei voi ideoida ja tehdä, kun tarvetta ei ole.
Koetan tyynnytellä levotonta sieluani ja opetella olemaan ja nauttimaan jo saavutetusta.

Kiitos myötäelämisestä ja kyllä se ikä on samoissa mdk kanssa, mutta hän on niin paljosta kiinnostuksen kohteen löytänyt, minä vaan tämän oman itseni ympärillä pyörin.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Saa olla onnellinen, että iäkäs aviopuoliso ei teetä työtä ollenkaan.
Moni iäkkäistä aviopareista asuu kotona ja hoitaa puolisoaan,
Se työ on henkisesti js fyysisesti erittäin raskasta.
Ei jaksa kuin välttämättömät kotiaskareet.
Voimat hupenevat hoitajalla kuin myös hoidettavalla.
Valvotut yöt ovat vakio

Lue lisää

Päivää korvesta@

Kirjoitit, "Saa olla onnellinen, että iäkäs aviopuoliso ei teetä työtä ollenkaan".

Teen meille ruuat, mies siivoaa keittiön, esipesee astiat, jotka minä asettelen koneeseen, mieheni tyhjentää koneen.

Yksi esimerkki työnjaostamme.

Arkeeni kuuluu, ne työt, joita olen aiemminkin perheen äitinä tehnyt. Pyykinpesua, vaatehuoltoa jne.


Kertoessamme arjestamme on ymmärrettävä, että yhtään samanlaista arkea ei ole kellään.

Tänään on ns. luppopäivä.

Yhden puutteen huomasin nyt kun olen askarrellut täällä kierreportaitten alla, että pitää hankkia lattiaharja tänne alakertaan ja rikkakihveli, tyttö on ominut entiset.

Pyykkikone yhä käynnissä.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Onhan tuo mdk jo lähempänä 90 ja ihan mahdoton lenkkeilijä ja työmyyrä. Ja Eliaana metsurinkin hommat tekee. Ei se pelkkä ikä ratkaise.

Metsurina MdK:n ura alkoi, kun oli liian nuori hakemaansa opiskelupaikkaan.
Isä osti moottorisahan ja sitten MdK sylkäisi kämmeniinsä ja oli isän apuna
metsurina talven yli. Sitten kevättyöt pellolla. Leviteltiin lantoja ja isä ihmetteli:
"On kouluja käyny, eikä ossoo ies paskoo levittee!" No, ehkä vilja kasvoi läi-
kissä, mutta kesällä oli jo voimia kuin pienellä karhulla heinänseivästyksessä.
Jos on oppinut tekemään töitä koko elämänsä ajan, niin laiskottelu ei oikein
onnistu. Kai siihenkin täytyy opetella?

Tässä onkin nyt työhullulla ongelmia, kun lääkäri kertoi, että minulla on
sellainen ruumiillinen vitsaus kuin "hiatus hernia", joka liikkuu paikasta
toiseen kehossani. Se oli sydämen takana 2017, kolme vuotta sitten edel-
leen rintakehässä, lähellä ruokatorvea. Nyt ilmeisesti taas vaihtamassa
paikkaa, joka aiheuttaa verenpaineen nousua. Ensi viikolla se nähdään,
kun menen ultrakuvaukseen.
Mutta minun ei kuulemma pitäisi nostella enää mitään painavaa, eikä
tehdä syviä taivutuksia, mistä tuo ikiliikkuja ei tykkää.
Siivoaminen on mielipuuhaani, mutta katselin jo siivousfirmojen sivuja
ja ajattelin pyytää tarjouksia. Ehkä voisin luopua siivouspuuhista ja kes-
kityn vaan noihin ruoka- ja leipomispuuhiin, sekä pyykinpesuun.

Niin kauan kuin on halua tehdä jotakin, niin se pitää mielen virkeänä,
se on mielipiteeni. Lenkillä käynti onnistui tänäänkin oikein mukavasti.
Lenkilläkäynti onkin pääasia niin kauan kuin "kävelimet" toimivat.

Ensi kerralla kerron kun savolainen ja japanilainen kohtasivat toisensa.
Heippa!
/MdK

Anonyymi00075 kirjoitti:

Metsurina MdK:n ura alkoi, kun oli liian nuori hakemaansa opiskelupaikkaan.
Isä osti moottorisahan ja sitten MdK sylkäisi kämmeniinsä ja oli isän apuna
metsurina talven yli. Sitten kevättyöt pellolla. Leviteltiin lantoja ja isä ihmetteli:
"On kouluja käyny, eikä ossoo ies paskoo levittee!" No, ehkä vilja kasvoi läi-
kissä, mutta kesällä oli jo voimia kuin pienellä karhulla heinänseivästyksessä.
Jos on oppinut tekemään töitä koko elämänsä ajan, niin laiskottelu ei oikein
onnistu. Kai siihenkin täytyy opetella?

Tässä onkin nyt työhullulla ongelmia, kun lääkäri kertoi, että minulla on
sellainen ruumiillinen vitsaus kuin "hiatus hernia", joka liikkuu paikasta
toiseen kehossani. Se oli sydämen takana 2017, kolme vuotta sitten edel-
leen rintakehässä, lähellä ruokatorvea. Nyt ilmeisesti taas vaihtamassa
paikkaa, joka aiheuttaa verenpaineen nousua. Ensi viikolla se nähdään,
kun menen ultrakuvaukseen.
Mutta minun ei kuulemma pitäisi nostella enää mitään painavaa, eikä
tehdä syviä taivutuksia, mistä tuo ikiliikkuja ei tykkää.
Siivoaminen on mielipuuhaani, mutta katselin jo siivousfirmojen sivuja
ja ajattelin pyytää tarjouksia. Ehkä voisin luopua siivouspuuhista ja kes-
kityn vaan noihin ruoka- ja leipomispuuhiin, sekä pyykinpesuun.

Niin kauan kuin on halua tehdä jotakin, niin se pitää mielen virkeänä,
se on mielipiteeni. Lenkillä käynti onnistui tänäänkin oikein mukavasti.
Lenkilläkäynti onkin pääasia niin kauan kuin "kävelimet" toimivat.

Ensi kerralla kerron kun savolainen ja japanilainen kohtasivat toisensa.
Heippa!
/MdK

Lue lisää

Lupasin kertoa päivästä kun savolainen kohtasi japanilaisen
liftarin.

Sukulaismies omisti meijeritankkiauton ja keräili maalaiskylän
maidot ja toimitti ne sitten meijeriin. Kutsun häntä ”Akuksi”.
Eräänä päivänä oli matkan varrella ollut liftari, jonka hän oli otta-
nut rupattelukaveriksi, mutta osoittautui että poika oli japanlainen,
olisi puhunut englantia, mutta Aku osasi vaan savonkieltä ja rau-
hoitteli poikaa: - ”Kyllä myö pärjätään, nyt suat hyvvee kyytiä.
Sitte männään mökille ja saonomaan. Ethän sinä tiijä Suomessa
kääneeskää, jos et oo suanu saonoo!”

Aku oli niin hyväntahtoisen tuntoinen ja ystävällinen, joten poika
oli vaan hymyillyt, kuin aurinko, nyökytellyt päätään Akun jutelles-
sa koko matkan ajan. Välillä jonkun talon kohdalla pysäytettiin,
kerättiin maidot tankkiin ja jatkettiin matkaa, kunnes tultiin meije-
rin pihaan ja tankki tyhjennettiin.

Vaihdettiin auto Akun Fordiin ja Aku selitti: - Nyt myö männään
meijän mökille ja pistetään savusaana lämpiämmään, se on aeto
saona. Oes mökissä sähkösaonahhii, vaen se eijoo savusaonan
veronen! Poika nyökytteli vaan päätään ja hymyili leveästi, ikään-
kuin olisi ymmärtänyt Akun selonteon.
Ajaa köröttelivät mutkaista metsätietä järven rannalla olevalle
kesämökille. Perillä alkoi Aku selittää touhukkaasti, mitä seuraa-
vaksi tulisi tapahtumaan.

”Nyt myö kuule laetetaan saona lämpiämmään ja männään teke-
mään sillä aekoo vastat, keitetään kahvit ja ootellaan ku kylypy-
paekka lämpijää”, selitti Aku. Poika oli edelleen juonessa mukana.
Muutaman tunnin päästä oli sauna lämmin, hyväntuoksuiset vastat
tehty, aika mennä kylpemään.

Savusauna oli aivan musta sisältä, pienen pieni ikkuna ainoa valo-
lähde. Aku alkoi riisua vaatteita, kehoitti poikaa tekemään samoin.
Poika oli vaikuttanut epäröivältä, mutta kun Aku oli jo nakuna ja al-
koi puhua käsillään merkkikieltä, että poika käsittäisi että hänenkin
pitää riisuutua, niin hän totteli ja tuli vihdoin Akun perässä saunaan.

Akun suu kävi koko ajan kun hän selitti, mitä tämä lämmössä istumi-
nen tarkoittaa. Otti vastan esille, lämmitti sitä kiukaalla ja saunan
täytti koivunlehtien tuoksu. Aku kehoitti poikaa: - ”No, mäneppäs nyt
tuohon laateelle mahalleen, niin minä kylyvetän sinua!”
Taas oli poika epäröinyt, mutta kun Aku puhui taas käsillään innok-
kaasti sanojensa selvennykseksi, totteli poika ja meni lauteelle mahal-
leen.
Kun Aku sitten kohotti vastan, oli poika ollut kauhistuneen näköinen,
mutta heti, kun se lämmin, pehmoinen vasta osui ensimmäisen kerran
selkään, oli poika alkanut nauraa ja pystyi vihdoinkin rentoutumaan
saunaseremoniassa. Siaunojat olivat juosseet järveen ja takaisin löy-
lyihin.
Sitä tuo poika olisi tehnyt vaikka kuinka monta kertaa, mutta Aku oli
sanonut, että ”nyt myö pistetään rilli piälle ja rillataan makkaroita ja
syyvään mahat tääteen!” Puhtaina ja kylläisinä olivat kaverukset
tulleet mökiltä suuremmalle kylälle. Aku oli valinnut liftarille hyvän
paikan valtatien varrelta, mistä liftari helposti saisi matkallensa jatkoa.

Olisi ollut kiva kuulla, kun tuo poika palasi takaisin Japaniin, mitä hän
kertoi perheelleen Suomen läpi matkustamisesta! Oliko tuo saunottelu
jäänyt mieleen?
Muutamia vuosia myöhemmin sai Aku japanilaisen vävypojan.
Aku riemuitsi: - Kyllä se huhu äkkiä Japanissa levis, että tiällä on parraat
kylypypaekattii!

/MdK

Anonyymi00071 kirjoitti:

Hoivan antajalla voi olla taukoja itsensä vireänä pitämiseen. . Olen lukenut esim. Riitta Uosukaisen omaishoitajuudesta. Nyt hän on jo leski,

Puoliso on vuoteeseen sidottu, täysin hoidettava.
Täyttä työtä hänen kanssaan yötä päivää.
Siis lääkehuollosta lähtien.
Pelkkä suihkuun vieminen vie paljon voimia,
Sitä on niin uuvuksissa, että jos hetken voi levähtää, sitä vain nukkuu koiran unta.
Et voi poistua edes asunnosta, yksin.
Aina sairas puettava ja nostettava pyörätuoliin.
Tätä on monen arki erittäin sairaan puolison kanssa.
Mutta ei todellakaan kaikkien.

Sirpa Pietikäinen kertoi olevansa omaishoitaja.
Hän oli EUn virassa samaan aikaan.
Että hyvin sujui hoitajuus Brysselistä käsin.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Alle 80 vuotiaana jaksoi paljon enemmän. Helppo niitten on täällä kehua itseään.
Omahyväinen ja itserakas jyrääjä on ehkä joku ADHD tapaus.

Olenkin miettinyt enää vajaa kaksi vuotta ja kehumiset on kehuttua, voimat loppuu kuin aisaan jospa myös ADHD hellittää ; D

Minä myös. Pitää muistaa imuroida pölyt joka perjantai, kun kukaan ei siinä istu.

Tuoli, jolla istutaan, karistaa pölyt joka istumakerta.
Kiirettä pitää, en ole vielä ennättänyt syömään.
Vettä olen litkinyt kuin kulkukoira, mutta en koirankupista.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Minä myös. Pitää muistaa imuroida pölyt joka perjantai, kun kukaan ei siinä istu.

Tuoli, jolla istutaan, karistaa pölyt joka istumakerta.
Kiirettä pitää, en ole vielä ennättänyt syömään.
Vettä olen litkinyt kuin kulkukoira, mutta en koirankupista.

Lue lisää

Huomenta uusi aamu ja uudet kujeet, ehkä ei kujeita kumminkaan, mutta huomattavasti parempi on mieli.
Mdk kirjoitus sai ajattelemaan minutkin, joka työtä tekee aina ja voimiaan kuluttaa , ei masennuksiin putoa
Miettimään laittoi tuo sairautesi, onkohan minulla sama vaiva, kun rintalastassani usein kipua tunnen, lääkärit on vuosia tutkimatta asiaa, niskavaivojani syyksi epäilleet.
Itsesääliä oli eilinen marmatukseni, nyt jo paremmalta näyttää.
Ehkä tuo olo tulee väliin siitäkin, kun aivan laiskaksi rupeaa, mutta ongelma on siinäkin, kun tekemistä ei keksi.
Tuli mieleeni sekin, miten paljon on perheitä jotka eripuolilla maailmaa asustavat, näkevätkin vain kesälomilla, minulla suuri osa jälkeläisistäni asustaa lähellä

Tuo joka viikkoinen siivous on vähentynyt joka toiseen viikkoon, olen huomannut, että pölyä ei tyystin pois saa, joten elän nyt pölyn parissa pari viikkoa.
Minullakin on niskatuellinen tuoli, missä viihdyn liiankin hyvin, tosin puikot kyllä työn tahtia määrää, harvemmin ihan jouten istun.
Oikein hyvä , kun oman juoma astian olet hankkinut, koira tarvitsee omansa ja tuo veden litkiminen on hyvin suotavaa meille vanhuksille;)

Noista omaishoitaja tehtäväkentästä hyvin vähän tiedän, en vanhempianikaan joutunut hoitamaan, omillaan selvisivät, toivon itseni kohdalla sama tapahtuvan.
Sivusta olen seurannut ja todennut hyvinkin vaativaa ja raskasta olevan, kälylläni käy siivoojat ja hoitajat monta kertaa päivässä, mutta tytär kuitenkin joutuu paljon apua antamaan, asioita hoitamaan.
Valitusta en ole kuullut vaikka ikää jo hänelläkin liki 70 vuotta.
Ystäviltäni olen kuullut surullista kertomaa, miten tiukilla ovat, voimavarojensa rajoilla, mutta hoitokotiin ei vaan paikkaa löydy.
Voi olla myös se, että sitä rakasta kumppania ei ihan hevillä kodista mihinkään halua.
Ei valoisalta näytä tulevaisuuskaan, aika usein vedotaan lasten huolenpidon suuntaan, sekään ei hyvältä kuulosta, nykyihmiset kiireisinä omien velvotteiden kanssa.
Muutenkin tuntuu pahalta ajatella, että rasituksena lapsille olisi.

Nyt lopuksi kehuskelen suomalaista saunaa, ei sellaista muualta löydä, siellä on vuosikymmeniä lapset tehty ja sairaudet paranneltu, eipä voi olla uskomatta sen tehoon;)
Viikonloppu edessä ja lupailivat lämmintä säätä, mikäs onkaan elellä.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta uusi aamu ja uudet kujeet, ehkä ei kujeita kumminkaan, mutta huomattavasti parempi on mieli.
Mdk kirjoitus sai ajattelemaan minutkin, joka työtä tekee aina ja voimiaan kuluttaa , ei masennuksiin putoa
Miettimään laittoi tuo sairautesi, onkohan minulla sama vaiva, kun rintalastassani usein kipua tunnen, lääkärit on vuosia tutkimatta asiaa, niskavaivojani syyksi epäilleet.
Itsesääliä oli eilinen marmatukseni, nyt jo paremmalta näyttää.
Ehkä tuo olo tulee väliin siitäkin, kun aivan laiskaksi rupeaa, mutta ongelma on siinäkin, kun tekemistä ei keksi.
Tuli mieleeni sekin, miten paljon on perheitä jotka eripuolilla maailmaa asustavat, näkevätkin vain kesälomilla, minulla suuri osa jälkeläisistäni asustaa lähellä

Tuo joka viikkoinen siivous on vähentynyt joka toiseen viikkoon, olen huomannut, että pölyä ei tyystin pois saa, joten elän nyt pölyn parissa pari viikkoa.
Minullakin on niskatuellinen tuoli, missä viihdyn liiankin hyvin, tosin puikot kyllä työn tahtia määrää, harvemmin ihan jouten istun.
Oikein hyvä , kun oman juoma astian olet hankkinut, koira tarvitsee omansa ja tuo veden litkiminen on hyvin suotavaa meille vanhuksille;)

Noista omaishoitaja tehtäväkentästä hyvin vähän tiedän, en vanhempianikaan joutunut hoitamaan, omillaan selvisivät, toivon itseni kohdalla sama tapahtuvan.
Sivusta olen seurannut ja todennut hyvinkin vaativaa ja raskasta olevan, kälylläni käy siivoojat ja hoitajat monta kertaa päivässä, mutta tytär kuitenkin joutuu paljon apua antamaan, asioita hoitamaan.
Valitusta en ole kuullut vaikka ikää jo hänelläkin liki 70 vuotta.
Ystäviltäni olen kuullut surullista kertomaa, miten tiukilla ovat, voimavarojensa rajoilla, mutta hoitokotiin ei vaan paikkaa löydy.
Voi olla myös se, että sitä rakasta kumppania ei ihan hevillä kodista mihinkään halua.
Ei valoisalta näytä tulevaisuuskaan, aika usein vedotaan lasten huolenpidon suuntaan, sekään ei hyvältä kuulosta, nykyihmiset kiireisinä omien velvotteiden kanssa.
Muutenkin tuntuu pahalta ajatella, että rasituksena lapsille olisi.

Nyt lopuksi kehuskelen suomalaista saunaa, ei sellaista muualta löydä, siellä on vuosikymmeniä lapset tehty ja sairaudet paranneltu, eipä voi olla uskomatta sen tehoon;)
Viikonloppu edessä ja lupailivat lämmintä säätä, mikäs onkaan elellä.

Lue lisää

Masennus on vakava sairaus, joka voi tulla etittäin ahkerille, paljon harrastaville ja aikaansaaville ihmisille siinä missä toimettomillekkin. Sen puhkeaminen ei ole itsestä kiinni, ei muitten kehotukset piristymään myöskään yhtään auta. Tuntuu todella pahalta kun vähätellään vakavia, jopa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan johtavia sairauksia.
Ihmisen arvo ei ole vanhuksenakaan kiinni siitä mitä hän touhottaa ja vouhottaa ja korostaa miten ei tarvitse apua vaan ihan itse tekee kaiken ja enemmänkin .

.Hyvin monien lapset käy hoitamassa vanhoja vamhempiaan jopa satojen kilometrien päässä viikonloppuina ja lomilla, saati samalla paikkakunnalla ei luulisi niin kiireisiä olevan, ovat otse kohta eläkeiässä eikä huollettavia kotona.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Masennus on vakava sairaus, joka voi tulla etittäin ahkerille, paljon harrastaville ja aikaansaaville ihmisille siinä missä toimettomillekkin. Sen puhkeaminen ei ole itsestä kiinni, ei muitten kehotukset piristymään myöskään yhtään auta. Tuntuu todella pahalta kun vähätellään vakavia, jopa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan johtavia sairauksia.
Ihmisen arvo ei ole vanhuksenakaan kiinni siitä mitä hän touhottaa ja vouhottaa ja korostaa miten ei tarvitse apua vaan ihan itse tekee kaiken ja enemmänkin .

.Hyvin monien lapset käy hoitamassa vanhoja vamhempiaan jopa satojen kilometrien päässä viikonloppuina ja lomilla, saati samalla paikkakunnalla ei luulisi niin kiireisiä olevan, ovat otse kohta eläkeiässä eikä huollettavia kotona.

Lue lisää

00080, sinulle.

Onko tietosi ajan tasalla, kun tulet tänne 80_ plus palstalle opastamaan?

Oletko itse hoitanut jo oman elämäsi siihen malliin, että ei masennusta tule?

Minä koin työelämässä sellaisen "loppuun palamisen". mitä en olisi koskaan tapahtuvan minulle.

No, minä sanouduin irti työstäni ja jatko onkin hyvää, mutta varauksella, toistaiseksi.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Masennus on vakava sairaus, joka voi tulla etittäin ahkerille, paljon harrastaville ja aikaansaaville ihmisille siinä missä toimettomillekkin. Sen puhkeaminen ei ole itsestä kiinni, ei muitten kehotukset piristymään myöskään yhtään auta. Tuntuu todella pahalta kun vähätellään vakavia, jopa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan johtavia sairauksia.
Ihmisen arvo ei ole vanhuksenakaan kiinni siitä mitä hän touhottaa ja vouhottaa ja korostaa miten ei tarvitse apua vaan ihan itse tekee kaiken ja enemmänkin .

.Hyvin monien lapset käy hoitamassa vanhoja vamhempiaan jopa satojen kilometrien päässä viikonloppuina ja lomilla, saati samalla paikkakunnalla ei luulisi niin kiireisiä olevan, ovat otse kohta eläkeiässä eikä huollettavia kotona.

Lue lisää

Vakava tautihan se on, kun vakavana iskee, kertoilin vaan tästä omasta kyllästymisestä johtuvasta harmistani.
Aina jotain touhuvana tunsin tyhjyyden, kun ei mitään puuhaa löytynyt, opettelen olotilaani muuttamaan ja jospa en aina jotain tekemistä tarvitsisi etsiä.

Meillä jokaisella on omat tapamme/tahtomme ja minulle on tuiki tärkeää, että selviän ilman apua, koska kuntoni yllä pitäminen sen tarvitsee.
Masennuksen tullessa ei todella pidä väheksyä sitä pienintäkään, vaan on vakavasti asiaan suhtauduttava.
Masentuminen ei omissa käsissä ole se tulee kyselemättä ja johtaa vakavaan sairauteen hoitamatta, sitä en sanan täydessä merkityksessä ole kokenut.
Omista tavoistani pyrin kirjoittamaan, en kehuakseni, jos apua tarvitsen sitä saan.

Hil-la kirjoitti:

Vakava tautihan se on, kun vakavana iskee, kertoilin vaan tästä omasta kyllästymisestä johtuvasta harmistani.
Aina jotain touhuvana tunsin tyhjyyden, kun ei mitään puuhaa löytynyt, opettelen olotilaani muuttamaan ja jospa en aina jotain tekemistä tarvitsisi etsiä.

Meillä jokaisella on omat tapamme/tahtomme ja minulle on tuiki tärkeää, että selviän ilman apua, koska kuntoni yllä pitäminen sen tarvitsee.
Masennuksen tullessa ei todella pidä väheksyä sitä pienintäkään, vaan on vakavasti asiaan suhtauduttava.
Masentuminen ei omissa käsissä ole se tulee kyselemättä ja johtaa vakavaan sairauteen hoitamatta, sitä en sanan täydessä merkityksessä ole kokenut.
Omista tavoistani pyrin kirjoittamaan, en kehuakseni, jos apua tarvitsen sitä saan.

Lue lisää

Huomenta@

Eilen iltapäivällä koin voimattomuutta, joka paikkaa kolotti, pelotti ja masensi.

Nukuin yön hyvin, yleensä aamulla saan ahaa oivalluksia, niin nytkin kun heräsin. Glukosaminia ostamaan. Söin puolen vuoden kuulin ja nyt olen pitänyt yli kuukauden taukoa ja seuraukset sen mukaiset, nivelkipuja ja väsymystä.

Oman kehon tunteminen on uskomaton apu kaikkiin kolotuksiin. Huimausoireet tiedän niskahartiahieronnan parantavan. Masennus on vaikeampi hallita kun se iskee, mutta mieleinen tekeminen ja kivat tapahtumat auttavat.
Tämän aamun valonpilkku oli esikoisen lähettämä kuva lapsenlapsestani, hymyili kuvassa kuin hangon keksi.

Aurinko paistaa, lattiaharja unohtui ostaa joten imurin varteen taidan tarttua ja iltapäivällä josko aurinkotuoliin istastaisin.

Tästä se lähtee...

Anonyymi00080 kirjoitti:

Masennus on vakava sairaus, joka voi tulla etittäin ahkerille, paljon harrastaville ja aikaansaaville ihmisille siinä missä toimettomillekkin. Sen puhkeaminen ei ole itsestä kiinni, ei muitten kehotukset piristymään myöskään yhtään auta. Tuntuu todella pahalta kun vähätellään vakavia, jopa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan johtavia sairauksia.
Ihmisen arvo ei ole vanhuksenakaan kiinni siitä mitä hän touhottaa ja vouhottaa ja korostaa miten ei tarvitse apua vaan ihan itse tekee kaiken ja enemmänkin .

.Hyvin monien lapset käy hoitamassa vanhoja vamhempiaan jopa satojen kilometrien päässä viikonloppuina ja lomilla, saati samalla paikkakunnalla ei luulisi niin kiireisiä olevan, ovat otse kohta eläkeiässä eikä huollettavia kotona.

Lue lisää

Anonyymi 0080 kijoitti:
"Tuntuu todella pahalta kun vähätellään vakavia, jopa työkyvyttömyyteen ja kuolemaan johtavia sairauksia."

Oho! Kuka on vähätellyt!!! Kuka on puhunut ihmisarvosta???
Eiköhän asia ole niin, että kaikki eivät tule raihnaiseksi ja apua tarvitsevaksi
samassa tahdissa ikäistensä kanssa. On 100-vuotiaita, jotka selviytyvät
vielä arkiaskareistaan ja on nuoria ihmisiä, jotka tarvitsevat apua kaikessa.

Jokainen arjestaan omin avuin selviytyjä on varmasti pelkästään kiitollinen,
että näin on, ainakin toistaiseksi. Huomisesta ei kukaan tiedä. Jos sitten täällä palstalla tuo ilmi kiitollisuutensa, niin se ei ole
kenenkään vähätteleyä.
Kateellisuutta ja katkeruutta on näköjään vaikea peitellä.

Kevät taitaa olla se vuodenaika, joka saa monia ihmisiä masentumaan.
On ihmisiä, jotka masentuvat aina keväällä. - Muistan oman biologian
opettajani, joka joutui ottamaan sairaslomaa joka kevät. Hän yritti
jaksaa olla töissä niin kauan kuin lukiolaisilla oli tentit ja tenttien mentyä
ohi, hän räsähti läjään kuin tyhjä säkki. Tuli takaisin syksyllä virkeänä.

Semmoinenkin teoria on kevätmasennuksesta, että kun valo lisääntyy
nopeasti, niin se vaikuttaa hormoonitasapainoon. Kesäyöt ovat valoisia
Suomessa.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Kevät taitaa olla se vuodenaika, joka saa monia ihmisiä masentumaan.
On ihmisiä, jotka masentuvat aina keväällä. - Muistan oman biologian
opettajani, joka joutui ottamaan sairaslomaa joka kevät. Hän yritti
jaksaa olla töissä niin kauan kuin lukiolaisilla oli tentit ja tenttien mentyä
ohi, hän räsähti läjään kuin tyhjä säkki. Tuli takaisin syksyllä virkeänä.

Semmoinenkin teoria on kevätmasennuksesta, että kun valo lisääntyy
nopeasti, niin se vaikuttaa hormoonitasapainoon. Kesäyöt ovat valoisia
Suomessa.

Lue lisää

Alakuloa on silloin tällöin kaikilla, sitä ei kannata masennukseen sekoittaa.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Alakuloa on silloin tällöin kaikilla, sitä ei kannata masennukseen sekoittaa.

Huomenet viikonloppuun ja kauniiseen säähän, kyllä meitä nyt hellitään.
Kyllä se on ihmeellinen tuo auringon paiste, vaikka alakulo meinaa kotiutua, ulos katsellen taivaan kirkkaus ja lintujen kisailu pesäpaikan etsimisen ohessa mielen nostaa.
Lueskelin puutarhurin kirjettä kukkien ja muiden istutusohjeista ja muutakin kasvun eteen tehtävistä toimista ja totesin, että en taida mikään taidokas ollakaan, virheitä olen tehnyt monen kasvun loppuun saamisessa.
Ohjeet oli tervetulleita, nyt vaan taimia odottelen, päästäkseni sormet multaan työntämään.
Oppia ikä kaikki, vähä kastelu parempi, kuin litimärkä.

Lauantaiaamun onnittelut soivat radiossa ja pitkästä aikaa kuului Rautavaaran Päivääkään en vaihtaisi pois, aloinpa tuota miettimään, sanoja siis ja mietteliääksi veti.
Olisiko minulla jotakin minkä haluaisin vaihtaa, tulihan niitä mieleen, mutta haluaisinko vaihtaa, en varmaan, kaikki on elämän kiertokulussa olleet paikallaan ja jotain kai niistä on oppinutkin.
Sen mitä on tehnyt, on ollut koulunkäyntiä tähän päivään asti ja jatkuu loppuun asti, aina on erehdyksiä sattunut, mutta suuremmasti ei rikkomuksia ole sattunut.
Lainkuuliainen tunnen olevani ja ihminen toisille saman lajin eläjille.

Noin se on, Anot 00084 ja 00086 tuo masentuminen on aivan liikaa päivän puheissa, minullakin, pienialakulo ei masennukseen viittaa ja kohdallani tiedänkin, että ohi menee hiukan hipaisten se masennus.
Kun mukana ei alakulossa kolotukset ole, helppo on sivuuttaa, kun mitättömiksi jää.
Surullista kuitenkin on, että jo nuorena nuo masennukset tuhoaan tekee, kun elämän pitäisi ihanaa olla.
Kuuntelin Janne Tulkin laulua aiheeseen sopivana," jos joka päivä en muistakaan sanoa, rakastan sinua," on se jatkuva tunne kuitenkin, uskon, että useimmiten näin on.
Tykkään Tulkin sanoituksissa lauluissaan.., nykyisissä laulajien kappaleissa ei osuvia sanoja löydy.
Asiaa puhut Ano 00083:kin puuhaa ja mieleisiä harrastuksen kohteita ja mieli kirkastuu.

Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen, kun katselen ympärille en mitään pakottavaa tunnetta löydä joka viikkoiselle siivoamiselle, joten yritän hillitä tuotakin intoa, suunnata sitä tärkeämpään, en vielä tiedä mihin, mutta eiköhän sekin löydy, olen ollut koko elämäni "suuri" suunnittelija.
Niinhän se taitaa olla kaikilla, että yhä useammin omia tekemisiään menneiltä vuosilta muistellaan ja tyytyväinen olen siltä osin itsestäni, paljoon olen ennättänyt.
Ihana, että on muistot ja muistaminen vielä melko hyvin asioita mieleen tuo.

Nyt kuitenkin imuri käteen ja pölyjä pussiin keräämään, ehkä on pölyn poistaminen nyt kohdallaan, pinnata kyllä meinaan tutuista tavoistani, katsotaanpa miten osaan.
Uuniin kiirehdin laittamaan peruna ja makaronilaatikot, siinä monelle päivälle ruoka valmiiksi tulee.

Tyttäreni ilmoitti olevansa tyttärensä mökillä koiran vahtina, kun omalle mökilleen eivät päässeet, rannoilla vielä jääesteet, mutta kohta heitä ei kaupungista tavoita, heille mökki on elämän nautinto, niin se oli aikoinaan minullekin.
Iloa, elämän sujumisesta ja auringon paisteesta teille kaikille.

Hil-la kirjoitti:

Huomenet viikonloppuun ja kauniiseen säähän, kyllä meitä nyt hellitään.
Kyllä se on ihmeellinen tuo auringon paiste, vaikka alakulo meinaa kotiutua, ulos katsellen taivaan kirkkaus ja lintujen kisailu pesäpaikan etsimisen ohessa mielen nostaa.
Lueskelin puutarhurin kirjettä kukkien ja muiden istutusohjeista ja muutakin kasvun eteen tehtävistä toimista ja totesin, että en taida mikään taidokas ollakaan, virheitä olen tehnyt monen kasvun loppuun saamisessa.
Ohjeet oli tervetulleita, nyt vaan taimia odottelen, päästäkseni sormet multaan työntämään.
Oppia ikä kaikki, vähä kastelu parempi, kuin litimärkä.

Lauantaiaamun onnittelut soivat radiossa ja pitkästä aikaa kuului Rautavaaran Päivääkään en vaihtaisi pois, aloinpa tuota miettimään, sanoja siis ja mietteliääksi veti.
Olisiko minulla jotakin minkä haluaisin vaihtaa, tulihan niitä mieleen, mutta haluaisinko vaihtaa, en varmaan, kaikki on elämän kiertokulussa olleet paikallaan ja jotain kai niistä on oppinutkin.
Sen mitä on tehnyt, on ollut koulunkäyntiä tähän päivään asti ja jatkuu loppuun asti, aina on erehdyksiä sattunut, mutta suuremmasti ei rikkomuksia ole sattunut.
Lainkuuliainen tunnen olevani ja ihminen toisille saman lajin eläjille.

Noin se on, Anot 00084 ja 00086 tuo masentuminen on aivan liikaa päivän puheissa, minullakin, pienialakulo ei masennukseen viittaa ja kohdallani tiedänkin, että ohi menee hiukan hipaisten se masennus.
Kun mukana ei alakulossa kolotukset ole, helppo on sivuuttaa, kun mitättömiksi jää.
Surullista kuitenkin on, että jo nuorena nuo masennukset tuhoaan tekee, kun elämän pitäisi ihanaa olla.
Kuuntelin Janne Tulkin laulua aiheeseen sopivana," jos joka päivä en muistakaan sanoa, rakastan sinua," on se jatkuva tunne kuitenkin, uskon, että useimmiten näin on.
Tykkään Tulkin sanoituksissa lauluissaan.., nykyisissä laulajien kappaleissa ei osuvia sanoja löydy.
Asiaa puhut Ano 00083:kin puuhaa ja mieleisiä harrastuksen kohteita ja mieli kirkastuu.

Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen, kun katselen ympärille en mitään pakottavaa tunnetta löydä joka viikkoiselle siivoamiselle, joten yritän hillitä tuotakin intoa, suunnata sitä tärkeämpään, en vielä tiedä mihin, mutta eiköhän sekin löydy, olen ollut koko elämäni "suuri" suunnittelija.
Niinhän se taitaa olla kaikilla, että yhä useammin omia tekemisiään menneiltä vuosilta muistellaan ja tyytyväinen olen siltä osin itsestäni, paljoon olen ennättänyt.
Ihana, että on muistot ja muistaminen vielä melko hyvin asioita mieleen tuo.

Nyt kuitenkin imuri käteen ja pölyjä pussiin keräämään, ehkä on pölyn poistaminen nyt kohdallaan, pinnata kyllä meinaan tutuista tavoistani, katsotaanpa miten osaan.
Uuniin kiirehdin laittamaan peruna ja makaronilaatikot, siinä monelle päivälle ruoka valmiiksi tulee.

Tyttäreni ilmoitti olevansa tyttärensä mökillä koiran vahtina, kun omalle mökilleen eivät päässeet, rannoilla vielä jääesteet, mutta kohta heitä ei kaupungista tavoita, heille mökki on elämän nautinto, niin se oli aikoinaan minullekin.
Iloa, elämän sujumisesta ja auringon paisteesta teille kaikille.

Lue lisää

Rohkeasti päin elämää, kaikki lutviutuu aina.

Hil-la kirjoitti:

Huomenet viikonloppuun ja kauniiseen säähän, kyllä meitä nyt hellitään.
Kyllä se on ihmeellinen tuo auringon paiste, vaikka alakulo meinaa kotiutua, ulos katsellen taivaan kirkkaus ja lintujen kisailu pesäpaikan etsimisen ohessa mielen nostaa.
Lueskelin puutarhurin kirjettä kukkien ja muiden istutusohjeista ja muutakin kasvun eteen tehtävistä toimista ja totesin, että en taida mikään taidokas ollakaan, virheitä olen tehnyt monen kasvun loppuun saamisessa.
Ohjeet oli tervetulleita, nyt vaan taimia odottelen, päästäkseni sormet multaan työntämään.
Oppia ikä kaikki, vähä kastelu parempi, kuin litimärkä.

Lauantaiaamun onnittelut soivat radiossa ja pitkästä aikaa kuului Rautavaaran Päivääkään en vaihtaisi pois, aloinpa tuota miettimään, sanoja siis ja mietteliääksi veti.
Olisiko minulla jotakin minkä haluaisin vaihtaa, tulihan niitä mieleen, mutta haluaisinko vaihtaa, en varmaan, kaikki on elämän kiertokulussa olleet paikallaan ja jotain kai niistä on oppinutkin.
Sen mitä on tehnyt, on ollut koulunkäyntiä tähän päivään asti ja jatkuu loppuun asti, aina on erehdyksiä sattunut, mutta suuremmasti ei rikkomuksia ole sattunut.
Lainkuuliainen tunnen olevani ja ihminen toisille saman lajin eläjille.

Noin se on, Anot 00084 ja 00086 tuo masentuminen on aivan liikaa päivän puheissa, minullakin, pienialakulo ei masennukseen viittaa ja kohdallani tiedänkin, että ohi menee hiukan hipaisten se masennus.
Kun mukana ei alakulossa kolotukset ole, helppo on sivuuttaa, kun mitättömiksi jää.
Surullista kuitenkin on, että jo nuorena nuo masennukset tuhoaan tekee, kun elämän pitäisi ihanaa olla.
Kuuntelin Janne Tulkin laulua aiheeseen sopivana," jos joka päivä en muistakaan sanoa, rakastan sinua," on se jatkuva tunne kuitenkin, uskon, että useimmiten näin on.
Tykkään Tulkin sanoituksissa lauluissaan.., nykyisissä laulajien kappaleissa ei osuvia sanoja löydy.
Asiaa puhut Ano 00083:kin puuhaa ja mieleisiä harrastuksen kohteita ja mieli kirkastuu.

Nyt olen tehnyt hyvän päätöksen, kun katselen ympärille en mitään pakottavaa tunnetta löydä joka viikkoiselle siivoamiselle, joten yritän hillitä tuotakin intoa, suunnata sitä tärkeämpään, en vielä tiedä mihin, mutta eiköhän sekin löydy, olen ollut koko elämäni "suuri" suunnittelija.
Niinhän se taitaa olla kaikilla, että yhä useammin omia tekemisiään menneiltä vuosilta muistellaan ja tyytyväinen olen siltä osin itsestäni, paljoon olen ennättänyt.
Ihana, että on muistot ja muistaminen vielä melko hyvin asioita mieleen tuo.

Nyt kuitenkin imuri käteen ja pölyjä pussiin keräämään, ehkä on pölyn poistaminen nyt kohdallaan, pinnata kyllä meinaan tutuista tavoistani, katsotaanpa miten osaan.
Uuniin kiirehdin laittamaan peruna ja makaronilaatikot, siinä monelle päivälle ruoka valmiiksi tulee.

Tyttäreni ilmoitti olevansa tyttärensä mökillä koiran vahtina, kun omalle mökilleen eivät päässeet, rannoilla vielä jääesteet, mutta kohta heitä ei kaupungista tavoita, heille mökki on elämän nautinto, niin se oli aikoinaan minullekin.
Iloa, elämän sujumisesta ja auringon paisteesta teille kaikille.

Lue lisää

Iltapäivää ! Alakuloa liikkeellä ? Oikeastaan on kiva lukea siitä - minun, jonka mielenliikkeisiin alakulo kuuluu luonnollisena osana..)) Vertaistukea saa kun jaetaan kokemuksia siitäkin...
Olen omasta alavireisyydestäni vuosien varrella kertonutkin, puolustanutkin sitä tai ainakin nähnyt sen kuuluvan elämään siinä kuin iloisuuden ja tyytyväisyydenkin.

Ja taitaa olla niinkin, että tällä hetkellä ahdistus/masennus-diagnoosi on niitä yleisempiä mielenterveyden häiriöitä, yleistynyt ennen muuta lasten ja nuorten aikuisten kohdalla.
Puhutaanhan myös ylidiagnosoinnista mutta uskon, että meidän ikäiset jo ymmärtävät, ettei se elämä aina ole "kuin silkkiä vaan" ja että oma apu yleensä riittää hoitokeinoksi kohtuukokoista alakuloa vastaan.

Itselläni on taas ollut niin paljon arjen tapahtumista, ettei oikeastaan ole ollut aikaa pysähtyä tuntojaan tarkastelemaan. Stressiä on aiheuttanut jopa veroilmoituksen teko, eli sen digitaalinen muoto. Kun kerran vuodessa sen teet, niin eihän se marssijärjestyskään ole tallessa, valikot, ohjeet, tallennukset.
En ole myöskään erityisen järjestelmällinen byrokratian hoidossa, enkä raatsi poikia hälyttää avuksi digiasiointiin - tuntuu vain että juuri se on asia, mistä en jatkossa selviä.
Ja digitaalisaatiota lisäämällä kuvitellaan sitten ratkottavan vanhusväestön hoitopulmat!

Onnelliset me, jotka vielä selviämme omin avuin tai vähäisen avun/tuen turvin. Varoituksia tulevasta kokee tietysti aika ajoin, kun milloin minkäkinlaista uutta vaivaa ilmaantuu, minullakin nyt tuo liikkumisen vaikeutuminen ja tietysti lääkityksen tarkistaminen.
Saman verisuonia laajentavan lääkkeen sain, mistä Mdk kertoi. Kyllä siinä paineet laskivat, haitat ilmaantuvat ajan kanssa jos niitä on ja usein pakkaa olemaan.

Iloa ovat kyllä edelleen tuottaneet ne samat vanhat aiheet: kirjat ja ystävät/tutut.
Meidän avoimella tapaamispaikalla tapaa eri ikäisiä, ei pelkästään meitä vanhoja. Pariin irakilaiseen nuoreen olen tutustunut, pari nuorta miestä hakeutuu usein meidän vanhempien joukkoon, ihan mukava henki näissä satunnaisissa kohtaamisissakin on,
vaikka monet tutut ikätoverit niitä vierastavat.
Lukupiiri on saanut lisää jäseniä, vielä yksi tapaaminen on jäljellä tälle keväälle. Lukupiirin vetäjä on meidän kirjastonhoitaja ja hänen valoisa olemuksensa luo piiriin vapautunutta henkeä, ei tärkeilyä eikä kilpailua, vertaisuutta parhaimillaan.

Upea, aurinkoinen päivä on taas täällä tarjolla. Vaikka jalkani vaivautuu noilla pitemmillä lenkeillä tahdon yrittää taas.
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille,
demeter1

Anonyymi00086 kirjoitti:

Alakuloa on silloin tällöin kaikilla, sitä ei kannata masennukseen sekoittaa.

Alakulo ei tarvitse sairaalahoitoa tai muuta seurantaa.

Palloseura voitti tänään.

Sunnuntaiaamun rauhaa, ei liikennekään häiritse, mitä näin aamusta hyvin vähän onkaan, kaikki varmaan pidempään nukkuu.
Itsellänikin pitkään herääminen meni, puoli yhdeksän kömmin ylös, luulisi pirteyttä päiväksi riittävän.
Laskin palstan aloituksia, vain kahteenkymmeneen pääsin, aiemmin puolta enemmän oli, onko kirjoittamisinto kadonnut, vai aiheetko puuttuu?

Katson ikkunasta kun naapuritalon rouva pientä koiraansa ulkoiluttaa, rollaattorilta kulkee, mutta hyvin onnistuu askellus molemmilta.
Mielellään juttelemaan rupeaa, jos kohdalle sattuu, kertoili miehensä vuodepotilaana olevan ja hän omaishoitajana toimii.
Heillä on tuo pieni koira ja kaksi kissaa, varmaan iloa, joskin töitäkin lisäävät, miehelle tuo koira on iso ilo, aiemmin itse lenkitti.
Näitä selviämistarinoita useinkin kuulee ja omat asiat niin mitättömiksi muuttuu, kun kuuntelee toisten elämän kulusta.

Ehdin jo mielessäni ajatella Eliaanan kohtaa, josko sairaus on vallan ottanut, mutta ilo oli viestisi nähdä ja kuulla elämäsi sujumisesta ja siinä ohessa Väinönkin mökki elämästä nauttii.
Katiskan järveen laitto oli keväisin mukava kokemus ja se saaliin saaminen iloa lisäsi, taitaa taas kalakukonteko lähestyä, jospa minäkin osani saisin.
Vävyni ei katiskaa ole hankkinut, isoja kaloja vaan pyytävät verkoilla, suuri järvi on kysymyksessä luulisi ahventakin siellä uivan.
Naapuri kertoili eilen, että haravointi ja maan kunnostus ei vielä onnistu, maarouta on vahva, vaikka aikainen kevät onkin.
Toivotaan että sama jatkuu, eikä takapakkia koeta.

Sain kutsun retkelle Kuopioon, vastuuhenkilöitä matkalla palkitaan, muistivat minunkin osuuteni aiemmin ja tarjouksella muistivat.
Kieltäydyin vedoten huonoon liikkumiseeni, vaikka olisi mukava ollutkin tavata näin muita mukana olleita niiltä vuosilta, kun jotain ryhmää minäkin vedin.
Monessa mukana olin käsityöt, laulu, emäntäryhmä ja ohjelmaryhmä, paljon aikaani kulutin, pelkäsinkin miten onnistuu kaiken pois jättäminen, mutta melko hyvin olen sopeutunut.
Nyt kaikelle suunnittelulle/ tekemiselle tulee este, mitään en tarvitse ja lapseni tarpeet olen jo täyttänyt.
Kaksi melkoisen kookasta laatikkoa on sukkia täynnä, ehkä ensi joulun tullen jonnekin lahjoitan.

Tuota demeterin mainitsemaa lukupiiriä jo mielessäni ajattelin, mitä jos sellaisen kutsuisin kokoon, olen mielestäni selkeä puheessani ( sain kehuja ollessani elokuvateatterin kassana ja puhelin tilaajille vastailin) ja voisin lukea toisille ja sitten viritellä keskustelua yhdessä, olisikohan tulijoita, sen jaksaisin kyllä vetää ja paikkakin olisi lähellä.
Tässä voisi omakin lukemisen taito kasvaa ja saisin yhden ajankulun itselleni,
No mietintämyssyyn.
Mitähän Mdk;koolle kuuluu, toivottavasti lääkitys hänellekin auttaa, että jaksaa reipasta eloaan toteuttaa.
Ano 00086 noinhan se on, alakulot tulevat ja menevät, ainakin minulla.
Kiitos kannustuksesta Ano 00087, niinhän se on, ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mieli vaan tulevassa ja jaksetaan.

Kaikille mitä ihaninta päivää toivottelen ja hymyä kasvoille siitä ihastuu kanssakulkijatkin.

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamun rauhaa, ei liikennekään häiritse, mitä näin aamusta hyvin vähän onkaan, kaikki varmaan pidempään nukkuu.
Itsellänikin pitkään herääminen meni, puoli yhdeksän kömmin ylös, luulisi pirteyttä päiväksi riittävän.
Laskin palstan aloituksia, vain kahteenkymmeneen pääsin, aiemmin puolta enemmän oli, onko kirjoittamisinto kadonnut, vai aiheetko puuttuu?

Katson ikkunasta kun naapuritalon rouva pientä koiraansa ulkoiluttaa, rollaattorilta kulkee, mutta hyvin onnistuu askellus molemmilta.
Mielellään juttelemaan rupeaa, jos kohdalle sattuu, kertoili miehensä vuodepotilaana olevan ja hän omaishoitajana toimii.
Heillä on tuo pieni koira ja kaksi kissaa, varmaan iloa, joskin töitäkin lisäävät, miehelle tuo koira on iso ilo, aiemmin itse lenkitti.
Näitä selviämistarinoita useinkin kuulee ja omat asiat niin mitättömiksi muuttuu, kun kuuntelee toisten elämän kulusta.

Ehdin jo mielessäni ajatella Eliaanan kohtaa, josko sairaus on vallan ottanut, mutta ilo oli viestisi nähdä ja kuulla elämäsi sujumisesta ja siinä ohessa Väinönkin mökki elämästä nauttii.
Katiskan järveen laitto oli keväisin mukava kokemus ja se saaliin saaminen iloa lisäsi, taitaa taas kalakukonteko lähestyä, jospa minäkin osani saisin.
Vävyni ei katiskaa ole hankkinut, isoja kaloja vaan pyytävät verkoilla, suuri järvi on kysymyksessä luulisi ahventakin siellä uivan.
Naapuri kertoili eilen, että haravointi ja maan kunnostus ei vielä onnistu, maarouta on vahva, vaikka aikainen kevät onkin.
Toivotaan että sama jatkuu, eikä takapakkia koeta.

Sain kutsun retkelle Kuopioon, vastuuhenkilöitä matkalla palkitaan, muistivat minunkin osuuteni aiemmin ja tarjouksella muistivat.
Kieltäydyin vedoten huonoon liikkumiseeni, vaikka olisi mukava ollutkin tavata näin muita mukana olleita niiltä vuosilta, kun jotain ryhmää minäkin vedin.
Monessa mukana olin käsityöt, laulu, emäntäryhmä ja ohjelmaryhmä, paljon aikaani kulutin, pelkäsinkin miten onnistuu kaiken pois jättäminen, mutta melko hyvin olen sopeutunut.
Nyt kaikelle suunnittelulle/ tekemiselle tulee este, mitään en tarvitse ja lapseni tarpeet olen jo täyttänyt.
Kaksi melkoisen kookasta laatikkoa on sukkia täynnä, ehkä ensi joulun tullen jonnekin lahjoitan.

Tuota demeterin mainitsemaa lukupiiriä jo mielessäni ajattelin, mitä jos sellaisen kutsuisin kokoon, olen mielestäni selkeä puheessani ( sain kehuja ollessani elokuvateatterin kassana ja puhelin tilaajille vastailin) ja voisin lukea toisille ja sitten viritellä keskustelua yhdessä, olisikohan tulijoita, sen jaksaisin kyllä vetää ja paikkakin olisi lähellä.
Tässä voisi omakin lukemisen taito kasvaa ja saisin yhden ajankulun itselleni,
No mietintämyssyyn.
Mitähän Mdk;koolle kuuluu, toivottavasti lääkitys hänellekin auttaa, että jaksaa reipasta eloaan toteuttaa.
Ano 00086 noinhan se on, alakulot tulevat ja menevät, ainakin minulla.
Kiitos kannustuksesta Ano 00087, niinhän se on, ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mieli vaan tulevassa ja jaksetaan.

Kaikille mitä ihaninta päivää toivottelen ja hymyä kasvoille siitä ihastuu kanssakulkijatkin.

Lue lisää

Huomenta aurinkoisesta Korvesta@

Eilen tein sellaista, mikä pelotti. Kesäksi laitan bambuverhot parvekkeelle niin nytkin. Eka verho on iso ja sen nosto ylös katonrajaan vaatii tikkaita ja käsivoimia, kaksi pienempää ei enää pelottannut vaan sain ne nopeasti nostettua katossa olleisiin koukkuihin. Tottahan mieheni oli henkisenä tukena ja nostoapuna, mutta minä heiluin tikapuilla huh huh.

Kun on kokemusta kompuroinnista ja putoiluista se tekee varovaiseksi. Olin työn jälkeen kiitollinen, että onnistuin.

Vielä odottelen kukkien laittoa, muutama orvokki on jo ilonamme, mutta haluan jonkun ison rönsyilevän parvekeamppelin jahka niitä tulee myyntiin.

Onhan isoparveke kuin lisähuone, vietämme siellä paljon aikaa. Television katsominen jää. Tv.n ohjelmat ovat väkivaltaa täynnä ja se ei minua kiinnosta. Eilinen Suurmestari oli hauska.

Tänään voi olla, että käymme avaamassa terassikauden kirkolla. No, katsotaan.

Juoksentelin äskeen takapihalla ja valokuvasin puiden silmuja ja maasta nousevia kukkasia.

Yritän vähentää kyynärsauvojen käyttöä, sillä pystyn kyllä kävelemään ilmankin, toiveeni olisi, että kun lapsenlapseni alkaa tunnistamaan läheisiä en nojailisi enää keppeihin ; )

Hil-la kirjoitti:

Sunnuntaiaamun rauhaa, ei liikennekään häiritse, mitä näin aamusta hyvin vähän onkaan, kaikki varmaan pidempään nukkuu.
Itsellänikin pitkään herääminen meni, puoli yhdeksän kömmin ylös, luulisi pirteyttä päiväksi riittävän.
Laskin palstan aloituksia, vain kahteenkymmeneen pääsin, aiemmin puolta enemmän oli, onko kirjoittamisinto kadonnut, vai aiheetko puuttuu?

Katson ikkunasta kun naapuritalon rouva pientä koiraansa ulkoiluttaa, rollaattorilta kulkee, mutta hyvin onnistuu askellus molemmilta.
Mielellään juttelemaan rupeaa, jos kohdalle sattuu, kertoili miehensä vuodepotilaana olevan ja hän omaishoitajana toimii.
Heillä on tuo pieni koira ja kaksi kissaa, varmaan iloa, joskin töitäkin lisäävät, miehelle tuo koira on iso ilo, aiemmin itse lenkitti.
Näitä selviämistarinoita useinkin kuulee ja omat asiat niin mitättömiksi muuttuu, kun kuuntelee toisten elämän kulusta.

Ehdin jo mielessäni ajatella Eliaanan kohtaa, josko sairaus on vallan ottanut, mutta ilo oli viestisi nähdä ja kuulla elämäsi sujumisesta ja siinä ohessa Väinönkin mökki elämästä nauttii.
Katiskan järveen laitto oli keväisin mukava kokemus ja se saaliin saaminen iloa lisäsi, taitaa taas kalakukonteko lähestyä, jospa minäkin osani saisin.
Vävyni ei katiskaa ole hankkinut, isoja kaloja vaan pyytävät verkoilla, suuri järvi on kysymyksessä luulisi ahventakin siellä uivan.
Naapuri kertoili eilen, että haravointi ja maan kunnostus ei vielä onnistu, maarouta on vahva, vaikka aikainen kevät onkin.
Toivotaan että sama jatkuu, eikä takapakkia koeta.

Sain kutsun retkelle Kuopioon, vastuuhenkilöitä matkalla palkitaan, muistivat minunkin osuuteni aiemmin ja tarjouksella muistivat.
Kieltäydyin vedoten huonoon liikkumiseeni, vaikka olisi mukava ollutkin tavata näin muita mukana olleita niiltä vuosilta, kun jotain ryhmää minäkin vedin.
Monessa mukana olin käsityöt, laulu, emäntäryhmä ja ohjelmaryhmä, paljon aikaani kulutin, pelkäsinkin miten onnistuu kaiken pois jättäminen, mutta melko hyvin olen sopeutunut.
Nyt kaikelle suunnittelulle/ tekemiselle tulee este, mitään en tarvitse ja lapseni tarpeet olen jo täyttänyt.
Kaksi melkoisen kookasta laatikkoa on sukkia täynnä, ehkä ensi joulun tullen jonnekin lahjoitan.

Tuota demeterin mainitsemaa lukupiiriä jo mielessäni ajattelin, mitä jos sellaisen kutsuisin kokoon, olen mielestäni selkeä puheessani ( sain kehuja ollessani elokuvateatterin kassana ja puhelin tilaajille vastailin) ja voisin lukea toisille ja sitten viritellä keskustelua yhdessä, olisikohan tulijoita, sen jaksaisin kyllä vetää ja paikkakin olisi lähellä.
Tässä voisi omakin lukemisen taito kasvaa ja saisin yhden ajankulun itselleni,
No mietintämyssyyn.
Mitähän Mdk;koolle kuuluu, toivottavasti lääkitys hänellekin auttaa, että jaksaa reipasta eloaan toteuttaa.
Ano 00086 noinhan se on, alakulot tulevat ja menevät, ainakin minulla.
Kiitos kannustuksesta Ano 00087, niinhän se on, ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki, mieli vaan tulevassa ja jaksetaan.

Kaikille mitä ihaninta päivää toivottelen ja hymyä kasvoille siitä ihastuu kanssakulkijatkin.

Lue lisää

Iltapäivää! Palsta hiljentynyt, päättelit Hil-la ? Minulla on aina taipumus vetää pienistä havainnoista isot johtopäätökset vedoten johonkin epämääräiseen "ikiaikaiseen viisauteen": "niinkuin on ylhäällä, on myös alhaalla" ja päinvastoin..))
Eli ajatus on kai se, että meitä ohjaavat isommat voimat ja se mitä arjessa koemme on vain heijastusta siitä. Tiedä häntä.

Ainakin Hil-lan havaintoihin palastan aloitusten vähäisyydestä voi kai jokainen yhtyä, myös into kirjoittamiseen näyttäisi vähentyneen - vai puhunko vain itsestäni ?..))

Onko tosiaan niin, että "kaikki on jo niin puitu" ettei jakseta enää "jauhaa" vanhaa, eikä uutta innostavaa löydy ?

Sain eilen yllätysvieraita: Jehovan todistajat soittivat ovikelloa ja totta kai kutsuin heidät sisälle. Minusta on kiinnostavaa pohtia "perimmäisiä kysymyksiä", tarkastella "kansakunnan tilaa", miettiä syitä ja seurauksia. Totta kai heillä on hallussaan ylivertainen tulkinta uskon asioista, mutta kärsivälllisesti osaavat kyllä kuunnella ja jättää tilaa toisenkin tulkinnalle.
En aisti, että olisivat tapaamisistamme lähteneet tappion tunnelmissa, vaikka teenkin aina selväksi oman "epäuskoni", keskeneräisyyteni ja sen, että se riittää minulle.

Näistä vapaista uskonsuunnista olen juuri jehovantodistajia arvostanut eniten, vai onko heitä vain sattunut tielleni useammin ? He ovat sitoutuneita, ystävällisiä ja sulavakäytöksisiä, miksi olisin heitä vastaan ?

Juttelin eilen myös muistivaikeuksista kärsivän tuttuni kanssa ja hän toisti taas kerran toiveensa vertaisryhmästä. Taas kerran kannustin häntä etsimään itselleen sellaisen ryhmän - niitä varmasti löytyy myös hänen asuinkunnastaan: kunta, seurakunta, kolmas sektori monine toimijoineen niitä edelleen tarjoavat. Myös muistisairaille löytyy vertaisryhmiä, ajattelen vaan että niihin kannustaminen on enempi omaisen asia, etenkin kun tuttuni ei itse tunnista eikä tunnusta omaa tilaansa.

Samaa surua kyllä koen mistä Hil-lakin on kertonut kälynsä kohdalla: että aktiivinen, kaiken osaava ja taitava ihminen taantuu, kadottaa osia itsestään, jää pitkälti toisten varaan.

Hieno idea Hil-la tuo lukupiirin aloittaminen. Sinulla on erinomaiset edellytykset siihen, sinä osaat kuunnella, olla läsnä ja antaa tilaa muille. Ne ovat tänä päivänä harvinaisia ominaisuuksia kun tämä minä/minä-kulttuuri on opettanut meille toisia tapoja...))
Onnea hankkeelle, kerrothan siitä sitten ?

MInäkin odottelin jo Eliaanan kuulumisia. Riittävän hyvin asiat kuitenkin tuntuvat olevan ja ammatti-ihmisenä osaa varmasti itseäänkin hoitaa - tsemppiä sinne ja Väinölle terveisiä..))
Toinen reipas asuja, liekko pääsi myös mökilleen, eikö niin ?

Kevät taitaa tosiaan olla aikaisessa. Itse näin eilen ensimmäiset valkovuokot aurinkoisella rinteellä. Niiden kukinta-aika on ollut perinteisesti vasta äitienpäivänä.

Hyvää sunnuntaita ja ihanaa kevätpäivää kaikille,
demeter1
i

Anonyymi00091 kirjoitti:

Iltapäivää! Palsta hiljentynyt, päättelit Hil-la ? Minulla on aina taipumus vetää pienistä havainnoista isot johtopäätökset vedoten johonkin epämääräiseen "ikiaikaiseen viisauteen": "niinkuin on ylhäällä, on myös alhaalla" ja päinvastoin..))
Eli ajatus on kai se, että meitä ohjaavat isommat voimat ja se mitä arjessa koemme on vain heijastusta siitä. Tiedä häntä.

Ainakin Hil-lan havaintoihin palastan aloitusten vähäisyydestä voi kai jokainen yhtyä, myös into kirjoittamiseen näyttäisi vähentyneen - vai puhunko vain itsestäni ?..))

Onko tosiaan niin, että "kaikki on jo niin puitu" ettei jakseta enää "jauhaa" vanhaa, eikä uutta innostavaa löydy ?

Sain eilen yllätysvieraita: Jehovan todistajat soittivat ovikelloa ja totta kai kutsuin heidät sisälle. Minusta on kiinnostavaa pohtia "perimmäisiä kysymyksiä", tarkastella "kansakunnan tilaa", miettiä syitä ja seurauksia. Totta kai heillä on hallussaan ylivertainen tulkinta uskon asioista, mutta kärsivälllisesti osaavat kyllä kuunnella ja jättää tilaa toisenkin tulkinnalle.
En aisti, että olisivat tapaamisistamme lähteneet tappion tunnelmissa, vaikka teenkin aina selväksi oman "epäuskoni", keskeneräisyyteni ja sen, että se riittää minulle.

Näistä vapaista uskonsuunnista olen juuri jehovantodistajia arvostanut eniten, vai onko heitä vain sattunut tielleni useammin ? He ovat sitoutuneita, ystävällisiä ja sulavakäytöksisiä, miksi olisin heitä vastaan ?

Juttelin eilen myös muistivaikeuksista kärsivän tuttuni kanssa ja hän toisti taas kerran toiveensa vertaisryhmästä. Taas kerran kannustin häntä etsimään itselleen sellaisen ryhmän - niitä varmasti löytyy myös hänen asuinkunnastaan: kunta, seurakunta, kolmas sektori monine toimijoineen niitä edelleen tarjoavat. Myös muistisairaille löytyy vertaisryhmiä, ajattelen vaan että niihin kannustaminen on enempi omaisen asia, etenkin kun tuttuni ei itse tunnista eikä tunnusta omaa tilaansa.

Samaa surua kyllä koen mistä Hil-lakin on kertonut kälynsä kohdalla: että aktiivinen, kaiken osaava ja taitava ihminen taantuu, kadottaa osia itsestään, jää pitkälti toisten varaan.

Hieno idea Hil-la tuo lukupiirin aloittaminen. Sinulla on erinomaiset edellytykset siihen, sinä osaat kuunnella, olla läsnä ja antaa tilaa muille. Ne ovat tänä päivänä harvinaisia ominaisuuksia kun tämä minä/minä-kulttuuri on opettanut meille toisia tapoja...))
Onnea hankkeelle, kerrothan siitä sitten ?

MInäkin odottelin jo Eliaanan kuulumisia. Riittävän hyvin asiat kuitenkin tuntuvat olevan ja ammatti-ihmisenä osaa varmasti itseäänkin hoitaa - tsemppiä sinne ja Väinölle terveisiä..))
Toinen reipas asuja, liekko pääsi myös mökilleen, eikö niin ?

Kevät taitaa tosiaan olla aikaisessa. Itse näin eilen ensimmäiset valkovuokot aurinkoisella rinteellä. Niiden kukinta-aika on ollut perinteisesti vasta äitienpäivänä.

Hyvää sunnuntaita ja ihanaa kevätpäivää kaikille,
demeter1
i

Lue lisää

Kaunista sunnuntaita!
Tulin juuri lenkkipolulta ja otin pitkästä aikaa kuvia, mm. kukkivasta
puusta, joka oli valkoisten kukkien peitossa koko puu ja jonka nimeä
en tiedä. Viime vuonna se kukki juuri samoihin aikoihin.

Istahdin kirkon takana olevan puiston penkille ja sieltä jostakin
pusikosta loikkasi pari jänistä esille. Täällä on niin paljon cityjäniksiä,
etteivät ne paljon ihmisistä välitä. Eivät nämäkään. Lähtivät ravaamaan
pensasryhmän ympäri ja jahtasivat toisiaan. Tai ymmärsin sitten, että
poikajänis jahtasi tyttöjänistä, koskapa se kiinni saatuaan yrittii ”ratsas-
taa” tyttöjäniksellä. 😊

Kohtauksesta tuli mieleen se vanha juttu, kun erään turkkurin puhelin
soi ja asiakas kyseli missä vaiheessa hänen turkintekonsa oli, niin turk-
kuri sattui vilkaisemaan ulos ja näki samantapaisen näyn kuin minä
tänään, ja vastasi asiakkaalle, että ”turkkinne on juuri tekovaiheessa”.

Täällä on puhuttu paljon vomisista. Jotkut voivat huonommin, jotkut
paremmin.
Minä olen päättänyt lajitella omat vaivani kahteen kategoriaan: sellai-
siin, joihin en kuole ja sellaisiin, joihin pitää suhtautua vakavammin,
vaikka hengenlähto voikin olla lopullinen kuolemansyy. 😊

Lihas- ja luustosärky on ilkeätä, mutta ei tapa minua (jos ei muutu
syöpäsairaudeksi), yritän vaan tehdä parhaani että pystyisin pitä-
mään itseni liikkuvana. Lonkat, polvet ja jalkaterät olisivat olleet jo
kauan sitten leikkauskunnossa, mutta se palautumisaika leikkauksen
jälkeen olisi ollut yksineläjälle liian pitkä, joten olen ”tohtoroinut” itse
niveleni.
On riittänyt nippu tukisukista leikeltyjä, sopivan pituisia pätkiä, tuke-
maan polvia ja sääriä ja tukevapohjaiset kengät (mielellään sisällä
ollessakin), niin ei kukaan huomaa että minulla olisi mitään kävely-
ongelmia. Mutta heti kun nuo ritarinvarusteet otan pois, niin ”kävely”
on tuskallista hiipimistä. Mutta ajattelen: tämä tauti ei ole kuolemaksi.
Hiivin vaan hiljaa joutessani.

Nyt menen keittämään iltapäiväkahvit, ja katson sitten suomalaista
Farmia netin kautta. Suomessa ovat farmilaiset näköjään julkkiksia.
Viihtyisää jatkoa viikonlopulle.
/MdK

Anonyymi00092 kirjoitti:

Kaunista sunnuntaita!
Tulin juuri lenkkipolulta ja otin pitkästä aikaa kuvia, mm. kukkivasta
puusta, joka oli valkoisten kukkien peitossa koko puu ja jonka nimeä
en tiedä. Viime vuonna se kukki juuri samoihin aikoihin.

Istahdin kirkon takana olevan puiston penkille ja sieltä jostakin
pusikosta loikkasi pari jänistä esille. Täällä on niin paljon cityjäniksiä,
etteivät ne paljon ihmisistä välitä. Eivät nämäkään. Lähtivät ravaamaan
pensasryhmän ympäri ja jahtasivat toisiaan. Tai ymmärsin sitten, että
poikajänis jahtasi tyttöjänistä, koskapa se kiinni saatuaan yrittii ”ratsas-
taa” tyttöjäniksellä. 😊

Kohtauksesta tuli mieleen se vanha juttu, kun erään turkkurin puhelin
soi ja asiakas kyseli missä vaiheessa hänen turkintekonsa oli, niin turk-
kuri sattui vilkaisemaan ulos ja näki samantapaisen näyn kuin minä
tänään, ja vastasi asiakkaalle, että ”turkkinne on juuri tekovaiheessa”.

Täällä on puhuttu paljon vomisista. Jotkut voivat huonommin, jotkut
paremmin.
Minä olen päättänyt lajitella omat vaivani kahteen kategoriaan: sellai-
siin, joihin en kuole ja sellaisiin, joihin pitää suhtautua vakavammin,
vaikka hengenlähto voikin olla lopullinen kuolemansyy. 😊

Lihas- ja luustosärky on ilkeätä, mutta ei tapa minua (jos ei muutu
syöpäsairaudeksi), yritän vaan tehdä parhaani että pystyisin pitä-
mään itseni liikkuvana. Lonkat, polvet ja jalkaterät olisivat olleet jo
kauan sitten leikkauskunnossa, mutta se palautumisaika leikkauksen
jälkeen olisi ollut yksineläjälle liian pitkä, joten olen ”tohtoroinut” itse
niveleni.
On riittänyt nippu tukisukista leikeltyjä, sopivan pituisia pätkiä, tuke-
maan polvia ja sääriä ja tukevapohjaiset kengät (mielellään sisällä
ollessakin), niin ei kukaan huomaa että minulla olisi mitään kävely-
ongelmia. Mutta heti kun nuo ritarinvarusteet otan pois, niin ”kävely”
on tuskallista hiipimistä. Mutta ajattelen: tämä tauti ei ole kuolemaksi.
Hiivin vaan hiljaa joutessani.

Nyt menen keittämään iltapäiväkahvit, ja katson sitten suomalaista
Farmia netin kautta. Suomessa ovat farmilaiset näköjään julkkiksia.
Viihtyisää jatkoa viikonlopulle.
/MdK

Lue lisää

Kauniina jatkuu sää arkeen siirryttäissä, roudan sulaminen maasta kiirehtii sekin ja kohta istutushommat pääse tekemään ja pihan siivous onnistuu.
Muistissani on vahvana se aika jolloin sain tonkia ja seurata kasvun edistymistä mökilläni.
Pientä mullan kanssa touhuilua kuitenkin saan kokea, tuon parvekkeen kaunistamisessa.

Kuuntelin aamuradiota ja syöpäasiantuntijoita haastateltiin ja heidän sanomansa surullinen oli.
Suomi on jäljessä muiden maiden syöpien hoidossa, kertoivat liian myöhään tutkimuksiin tulemisista ja myös vähäisen taudin selville saatavat tutkimukset liian hitaasti toimi.
Keuhkosairaudet usein jää viime tippaan ja selviäminen heikentyy.
Minulla on ystäväpariskunta, mies sairastui niskansa kanssa, kävi monena päivänä vaivaan apua pyytämässä, kunnes viimein lääkäri määräsi kuvauksiin ja tulos sellainen, että heti Kuopioon siirrettiin.
Oli muutamasta millistä kiinni etteikö halvautunut ja jatkossa selvisi, että keuhkosyöpä on jo pitkälle levinnyt.
Hoidoissa on käynyt päivittäin ja päätä ei pysty suorassa pitämään, vellit ja muut soseen omaiset ruuat saa syötyä, pureminen ei onnistu.
Haastateltavat sanoivat, että kuvauksien teko olisi tärkeä jo epäily vaiheessa, ja jatkotutkimukset tulisi suorittaa, mutta monta kertaa ne jää, suurien kustannusten vuoksi.
Näitä ikäviä uutisia radiokin tarjoaa.
Hyvinvointialueitakin on monenlaisia, toisissa tutkimukset onnistuu, toissa ei, tämän totesivat haastattelijat.

Mdk asenne on hyvä, mitä terveyteen tulee, kyllähän pienet kolotukset ikäämme liittyy, mutta aina kuitenkin olisi hyvä käydä testaamassa, puhun tässäkin itselleni, kun pitäisi ja pitäisi, mutta tässä vaan istun.
En oikein osaa sanoa onko pelkoa siitä, että jotain hoitoa tarvittavaa ilmaantuu, kun ei nämä nykyiset vaivat elämää kiusaa.
Olen varmaan kymmeniä vuosia polvistani maininnut, yhtään kuvausta ei ole tehty lääkärissä käydessäni, no nyt en leikkaukseen suostuisikaan.
Olen myös opetellut ajattelemaan, että ikä jo puoltaa pois nukkumista.

Minulla myös kävi takavuosina Jehovan todistaja, mutta ystäväksi koin, en muista mistä puhuimme, ei kuitenkaan käännyttänyt minua.
Vielä vuosien jälkeen tavatessamme kyselee vointia ja hymy on herkässä, ei haitannut vaikka hänen mielestään ehkä uskoni oli vailinainen.
Tuo lukupiirin yrittäminen jää pakosti syksyyn, kun toiminnat kesälomille lähtee ja kun miettimään rupesin, että tokkopa tuo onnistuisi.
Lapsille lukeminen ehkä onnistuisi, mielikuvien avulla voisin mielenkiinnon herättää, eläytyisin varmaan satuun siinä kuin lapsetkin.
Kyllä on pohdittuani kaikki tällänen aika ohi mennyt, tyydyn vain omaan seuraani ja teille puran tuntojani.

Tuosta kiipeilystä tuli mieleeni, että jaksaisin ikkunani pestä itsekin, mutta kiipeily uhkaava haaste on.
Auki saadakseni on pakko tikkaille nousta, muuten pesu kyllä lattiatasosta onnistuu.
Yritän hillitä himojani sen verran, että nurmikot ehtisivät puhdistaa, sillä alakerrassa asustan ja kaikki pöly ikkunoihini heti nousee.
En raaskisi tytärtä mökiltä kutsua, heille se on niin mieleistä olemista, tulee kyllä, jos pyydän.
Mietin sitäkin, jos pesemättä jätän, eihän ne kauan puhtaana pysy kadun reunalla, en vaan tykkää sälekaihtimista.

Tulihan jo purettua mietteitään, jos niitä nyt niiksi voi kutsua, kunhan höpötän.
Nyt sään ihanuutta ihastelemaan ja aurinkoa ottamaan, pienissä erin minäkin, seuraten ihon kuntoa.
Iloa valon lisäksi toivottelen;)

Hil-la kirjoitti:

Kauniina jatkuu sää arkeen siirryttäissä, roudan sulaminen maasta kiirehtii sekin ja kohta istutushommat pääse tekemään ja pihan siivous onnistuu.
Muistissani on vahvana se aika jolloin sain tonkia ja seurata kasvun edistymistä mökilläni.
Pientä mullan kanssa touhuilua kuitenkin saan kokea, tuon parvekkeen kaunistamisessa.

Kuuntelin aamuradiota ja syöpäasiantuntijoita haastateltiin ja heidän sanomansa surullinen oli.
Suomi on jäljessä muiden maiden syöpien hoidossa, kertoivat liian myöhään tutkimuksiin tulemisista ja myös vähäisen taudin selville saatavat tutkimukset liian hitaasti toimi.
Keuhkosairaudet usein jää viime tippaan ja selviäminen heikentyy.
Minulla on ystäväpariskunta, mies sairastui niskansa kanssa, kävi monena päivänä vaivaan apua pyytämässä, kunnes viimein lääkäri määräsi kuvauksiin ja tulos sellainen, että heti Kuopioon siirrettiin.
Oli muutamasta millistä kiinni etteikö halvautunut ja jatkossa selvisi, että keuhkosyöpä on jo pitkälle levinnyt.
Hoidoissa on käynyt päivittäin ja päätä ei pysty suorassa pitämään, vellit ja muut soseen omaiset ruuat saa syötyä, pureminen ei onnistu.
Haastateltavat sanoivat, että kuvauksien teko olisi tärkeä jo epäily vaiheessa, ja jatkotutkimukset tulisi suorittaa, mutta monta kertaa ne jää, suurien kustannusten vuoksi.
Näitä ikäviä uutisia radiokin tarjoaa.
Hyvinvointialueitakin on monenlaisia, toisissa tutkimukset onnistuu, toissa ei, tämän totesivat haastattelijat.

Mdk asenne on hyvä, mitä terveyteen tulee, kyllähän pienet kolotukset ikäämme liittyy, mutta aina kuitenkin olisi hyvä käydä testaamassa, puhun tässäkin itselleni, kun pitäisi ja pitäisi, mutta tässä vaan istun.
En oikein osaa sanoa onko pelkoa siitä, että jotain hoitoa tarvittavaa ilmaantuu, kun ei nämä nykyiset vaivat elämää kiusaa.
Olen varmaan kymmeniä vuosia polvistani maininnut, yhtään kuvausta ei ole tehty lääkärissä käydessäni, no nyt en leikkaukseen suostuisikaan.
Olen myös opetellut ajattelemaan, että ikä jo puoltaa pois nukkumista.

Minulla myös kävi takavuosina Jehovan todistaja, mutta ystäväksi koin, en muista mistä puhuimme, ei kuitenkaan käännyttänyt minua.
Vielä vuosien jälkeen tavatessamme kyselee vointia ja hymy on herkässä, ei haitannut vaikka hänen mielestään ehkä uskoni oli vailinainen.
Tuo lukupiirin yrittäminen jää pakosti syksyyn, kun toiminnat kesälomille lähtee ja kun miettimään rupesin, että tokkopa tuo onnistuisi.
Lapsille lukeminen ehkä onnistuisi, mielikuvien avulla voisin mielenkiinnon herättää, eläytyisin varmaan satuun siinä kuin lapsetkin.
Kyllä on pohdittuani kaikki tällänen aika ohi mennyt, tyydyn vain omaan seuraani ja teille puran tuntojani.

Tuosta kiipeilystä tuli mieleeni, että jaksaisin ikkunani pestä itsekin, mutta kiipeily uhkaava haaste on.
Auki saadakseni on pakko tikkaille nousta, muuten pesu kyllä lattiatasosta onnistuu.
Yritän hillitä himojani sen verran, että nurmikot ehtisivät puhdistaa, sillä alakerrassa asustan ja kaikki pöly ikkunoihini heti nousee.
En raaskisi tytärtä mökiltä kutsua, heille se on niin mieleistä olemista, tulee kyllä, jos pyydän.
Mietin sitäkin, jos pesemättä jätän, eihän ne kauan puhtaana pysy kadun reunalla, en vaan tykkää sälekaihtimista.

Tulihan jo purettua mietteitään, jos niitä nyt niiksi voi kutsua, kunhan höpötän.
Nyt sään ihanuutta ihastelemaan ja aurinkoa ottamaan, pienissä erin minäkin, seuraten ihon kuntoa.
Iloa valon lisäksi toivottelen;)

Lue lisää

Huomenta Korvesta@

On se vaan ihanaa istua iltaa parvekkeella laskevassa auringon paisteessa kunnes se putoaa puiston puuston taakse.

No, sehän on jo melkein kesä.

Lueskelin ketjua, seurailen MbK.n vauhdikasta kerrontaa.. Lennokkaita tarinoita savolaisittain, mietinkin mitä muita kielia MdK puhut. Olethan istunut vatikaanin kirkonmiehen kanssa samassa kahvipöydässä niin onnistuuko italiankielen puhuminen.

No, tuli vaan mieleen kun olen unohtanut tyystin ruotsinkielen, jota puhuin hyvin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Lukiossa luin myös lyhyen saksan, yo-kirjoituksissa kirjoitin englannin ja ruotsin. Nyt on englanti syrjäyttänyt puhumisen taidossa muut lukemani kielet paitsi luonnollisesti suomenkieli on pääkieleni.

Tällaisia mietin, pitänee lähteä kahvin keittoon. Parvekepäivä, suoraan auringossa ja välillä banbuverhojen suojassa.

Kivaa päivää; ))

korpikirjailija kirjoitti:

Huomenta Korvesta@

On se vaan ihanaa istua iltaa parvekkeella laskevassa auringon paisteessa kunnes se putoaa puiston puuston taakse.

No, sehän on jo melkein kesä.

Lueskelin ketjua, seurailen MbK.n vauhdikasta kerrontaa.. Lennokkaita tarinoita savolaisittain, mietinkin mitä muita kielia MdK puhut. Olethan istunut vatikaanin kirkonmiehen kanssa samassa kahvipöydässä niin onnistuuko italiankielen puhuminen.

No, tuli vaan mieleen kun olen unohtanut tyystin ruotsinkielen, jota puhuin hyvin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Lukiossa luin myös lyhyen saksan, yo-kirjoituksissa kirjoitin englannin ja ruotsin. Nyt on englanti syrjäyttänyt puhumisen taidossa muut lukemani kielet paitsi luonnollisesti suomenkieli on pääkieleni.

Tällaisia mietin, pitänee lähteä kahvin keittoon. Parvekepäivä, suoraan auringossa ja välillä banbuverhojen suojassa.

Kivaa päivää; ))

Lue lisää

Viikko on lähtenyt käyntiin aamulenkillä, aurinkoisessa kevät-
säässä. Reittini kulkee valtavien jalkapallo-harjoituskenttien
ympäri. Nämä kentät ovat opiskelijoitten suosimia juhlimis-
paikkoja. Viikonloppuna oli yliopistolla erilaisia tapahtumia,
joita sitten iltaa ja yötä myöten on levinnyt yliopiston ulkopuo-
lelle. Niin tänne meidänkin kaupunginosaan, missä on eniten
opiskelija-asuntoja. Paljon oli jaksettu kantaa pizzoja ja eri
vahvuisia juomia, mutta ei ole jaksettu siivota jälkiä pois.

Kauheata katseltavaa. Kaiken maailman lintuja sitten tappele-
massa ruoan jätteistä. – Puistosiivoojien työurakat eivät taida
mennä aivan laskelmien mukaan ”suitsait”, vaan siinä joutuu
tekemään kuntokävelyä pitkin kenttiä, ennenkuin näkymä
vihreillä niityillä on tyydyttävä.

Syömingeistä syöpäsairauksiin.

Syöpäsairaudet ovat kavalia. Kun olen kertonut omasta voinnistani
positiivisessa mielessä, niin se johtuu paljon siitä, että oma miniäni
on läpikäynyt ainakin kuusi kertaa kaikki cytostatikakäsittelyt, kulke-
nut peruukki päässä. Onkin ollut monta rauhallista ja tervettä vuotta.
Mutta viimeisimmän mammografian jälkeen todettiin, että hänellä on
rintasyöpä.
Kuukausi sitten leikattiin ja nyt on taas piinaava odotus tietää mitä
laatua syöpä on, joutuuko näin kesän edellä taas noihin kuluttaviin
käsittelyihin. Hän ei ole valittanut, eikä aio valittaa. Sanoo vaan, että
kun ne käsittelyt ovat ohi, niin elämä taas hymyilee. Eläkeikäkin alkaa
jo häämöttää, jota hän odottaa kuin päivää nouevaa.

Minulla, anopilla ei ole mitään hätää. Olen todella kiitollinen kunnostani.
Huomenna on se sydän-ultra. Pyydän, että laittavat äänen päälle.
Se ääni muistuttaa minua mummostani voita kirnuamassa sellaisella
pystykirnulla, sydämen ääni kuullostaa samanlaiselta kuin se kerman
purskutus kirnussa! 😊 Täällä meidän yliopistosairaalassa on sydän-
spesialisteja, jotka pystyvät esim. vaihtamaan sydänläpän suonia pit-
kin, joten potilaalle ei tarvitsisi tehdä avoleikkausta, eli sahata rinta-
kehää auki. Luulen, että minulle tullaan ehdottamaan tutkimuksen
jälkeen jotakin toimenpidettä jatkossa. Hiippaläpän vuoto on ollut
tiedossani jo v:sta 2000 lähtien.

Korpikirjailija mainitsi vatikaani-miehen, joka on ruotsalainen, joten
hänen kanssaan sai puhua ruotsia, mielellään skoonenmurretta.
60-luvulla opiskelin sekä italiaa että espanjaa, mutta keskustelu ei kyllä
enää luontuisi kummallakaan kielellä. Turistina olen kyllä tullut toimeen.
Muuten osaan suomee ja savvoo, hilijoo ja kovvoo, sekä ruotsia, saksaa
ja englantia. Nederlands sujui myös hyvin vielä 40 vuotta sitten.
Yksinpuhelua harrastan paljon. Välillä päätän puhua savonmurretta ja
sekös saa nauruhermot toimimaan, kun sattuu keksimään niin hyviä sa-
noja, että mahtaisiko edes ”muljaattimesta” olla apua kiäntee sana
normaalisuomeksi.
Kuulemisiin!
/MdK

Ja pikkulinnut laulaa, sirkuttaa ja livertää.

Huomenta uusi päivä taas aluillaan, mitäpä illalla saammekaan tietoja saaneemme ja mistä?
Maailmalla tapahtuu, presidentti matkustaa ja vaikuttaa, toivottavasti kappoja syntyy.
Nyt kertoivat radiossa, että Yle ja MtV ryhtvvät toimiin piilomainonnan suhteen, nykyisin onkin paljon nimeä saaneita julkkiksia, jotka tämän tavan mukaisesti joutuvat mainostamaan, ei siis omia tuotteitaan.
Muutenkin kaikki mainonta alkaa epäilyä herättää, ostetaanhan tuotteita kuin sikaa säkissä.
Toivoisi kivijalkakauppojen jalansijaa enemmän saavan.
Näitä huijaajia tuntuu maailma olevan pullollaan, mitään häpeää ei tunneta, kun rahan saamisesta on kysymys, julkista varastamista tämä on ja siitä sitten kärsivät ostajat, kuin myös rehellisesti toimivat yrittäjät.
Varoituksia jaetaan, mutta ehtiikö ne jokaisen korviin ja erottaako ostaja kaikkia huijauksia.

Tuota hienoa säätä varmaan joka puolen suomea ja iloiset ilmeet kulkijoilla melkein poikkeuksetta, huikataan jopa jotain päivän säästä, matkaa jatkaen.
Tuo litujen liverrys kyllä liikenteen meluun katoaa, mutta jos lähellä on puisto, sinne voi niitäkin kuulemaan istahtaa.
Usein istahdan pienen puistikon penkille, mikä tontin rajalta jatkuu, siinä lintuja ja liikennettä seuraten kulutan aikaa ja tunnen elämän sykkeen.

Hiukan haikeana lueskelen Paloman ja Eliaanan kukkalöytöjä, sitähän se on keväisen luonnon tulon seuraaminen, kyllä sitä aina mökille mentyä kävi kierroksen tekemässä, mitä uutta olisikaan esiin tullut.
Vuosi vuoden jälkeen esiin putkahtivat ja lisää leviten takasivat jatkuvuuden.

Hyvä että tutkivat Eliaana., vaikka pelko mahdollisista huonoista tuloksista onkin taustalla, mutta näin hoidot aikanaan saadaan käyntiin, jos joku antaa aihetta moiseen.
MdK:lla samat toimet, hyvin olet asennoitunut sinäkin mahdollisiin hoitoihin.
Kyllä miniäsi on yhtä rohkea ja myönteisesti ajatteleva kuin anoppikin on, poikasi on löytänyt rohkean naisen vaimokseen.
Toivoisi, että tällä kertaa helpommalla pääsisi.
Minunkin miniällä on takana syöpäleikkaus, viisi vuotta on ohitettu, ja hieman levollisemmin voi elämäänsä suunnitella, mutta syöpä on petollinen kaveri, takuuta ei voi antaa, toivoa vain, että hyvin menee.

Oli minunkin parvekkeella eilen varmaan yli kaksikymmentä astetta, pois oli lähdettävä, liian kuumana helotti.
Lasin läpi paistaen vielä kuumemmaksi tulee.
Nyt jo aletaan vettä toivomaan, kylvökset varmaan tehty ja itäminen sitä vettä kaipaa.
Vesitilanne muutenkin oli puheenaiheena uutisissa, veden hinta on liian halpa suomessa, liki puolella pitäisi nostaa, että putkistot ja muut laitteet saisi korjattua, vesilaskun hinnan nousu siis odotuksissa.
Käyttämisen vähentämistä kehotetaan, aika huoletonhan se on meillä täällä, missä vettä on totuttu olevan.
Tuo jälkien korjaaminenkin juuri noilla festareilla ja muilla ihmetyttää, nuorien tulevaisuus siinäkin kysymyksessä, itse eivät asiaa sisäistä.

Tässäpä tämän aamun esiin tulo, nyt odottelen teitä toisiakin pistäytymään ja hymyillään vastaantuleville;)

Myös länsirannikolla aurinko jo paahtaa, +14 on iso lukema huhtikuussa.

Sillä lailla, hyvää jälkeä.

Hyvin suunniteltu, puoleksi tehty! Hyvä, hyvä!

Anonyymi00102 kirjoitti:

Hyvin suunniteltu, puoleksi tehty! Hyvä, hyvä!

Huomenta, pohjoinen taivas pilvillä täyttyy, näinköhän saadaan vettä, hyvä olisi, ei jatkuva auringon paahde vain hyvää tee.
Kuuntelin taas radion antia, katupölystä ja siitepölyistä puhuivat, iso haitta allergisille, ei pieni kiusa muillekaan tämä pöly ole.
Leppä kukkii ja koivun kukinnasta ei suurta harmia kai tulekaan, näin arvelivat asiantuntijat.
Kaikesta ennakoidusta havaitsemisista uhkien ilmaantuessa myös puhuivat, maalla kuin merelläkin.
Paljon noita uhkia tuleekin, aina vaan lisääntyvät ja vaarat suurenee, euroja kuluu näidenkin asioiden ylläpitoon.
Elämä kumminkin jatkuu, uhkienkin alla ja hyvä niin, ei pelko ole hyvä seuralainen, varovaisuus jokaisen omalta osalta on tarpeen.
Ei kykene nykyiset vallanpitäjät rauhaa aikaan saamaan.

Keväisiä merkkejä tutkaillaan me tavan ihmiset, aina jotain uutta havaitaankin, sitä se kevät tuo tullessaan.
Ramoona taas kertoi hyvät kevään tuovat terveiset niin kukkien ilmaantumisista kuin lintujen maahamme saapumisista.
Itse olen havainnut lokit jotka kattojen yllä liitelevät, monen asukkaan harmiksi, sillä tehdessään pesän talonkatolle saa aamuisen herätyksen hyvin aikaisin.
Myös poikasten varttuessa ovat aika ärhäkästi kulkijan päälle hyökkäämään.
Saapa nähdä tulevatko pääskysetkin etuajassa, osaavatko huomata aikaisen kevään?

Tuo on varmaan ihan hyvä tapa jos siihen on tottunut, siis tilata koko kuukauden tarvittava kotiin.
Poikani sanoi minullekin tilaa tavarat kotiin, mutta en vielä ainakaan, koska teen ne harkinnat useinkin kaupan hyllyjen välissä.
Se pieni liikunta myös siinä pakolla tulee, josta taas tytär muistaa huomautella, tee pieni lenkki joka päivä.
Kivahan se on, että mahdollisuuksia on moneen ja jokainen oman tapansa saa valita.
Kerran viikkoon minäkin pyrin kaupassa käymään, kuivavarastoa täytän ja kotoa löytyy nykyisin kaikkea, kun jotain vähenee, uutta hyvissä ajoin tuon lisäksi.
Pakkaseen tuoretavarat aina laitan ja sieltä sitten valmistan tarpeen mukaan, useinkin valmistan muutaman päivän ruuan kerralla, hyvin suunniteltu on hyvä kodin hoidonkin suhteen.

Anot olen kanssanne samaa mieltä asioiden hoidon suhteen, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hyvän mielen siitä osapuolet saa.

Mittarista näin lukeman 17 astetta puolenpäivän jälkeen, kyllä hieman arveluttaa, näinköhän saamme vielä kokea kylmääkin?
Asia mikä toimii, ei meidän tahdon mukaan, kaiken joudumme vastaan ottamaan.
Taas päivää kuluttamaan ja illalla odottaa sauna ystävien seurassa.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, pohjoinen taivas pilvillä täyttyy, näinköhän saadaan vettä, hyvä olisi, ei jatkuva auringon paahde vain hyvää tee.
Kuuntelin taas radion antia, katupölystä ja siitepölyistä puhuivat, iso haitta allergisille, ei pieni kiusa muillekaan tämä pöly ole.
Leppä kukkii ja koivun kukinnasta ei suurta harmia kai tulekaan, näin arvelivat asiantuntijat.
Kaikesta ennakoidusta havaitsemisista uhkien ilmaantuessa myös puhuivat, maalla kuin merelläkin.
Paljon noita uhkia tuleekin, aina vaan lisääntyvät ja vaarat suurenee, euroja kuluu näidenkin asioiden ylläpitoon.
Elämä kumminkin jatkuu, uhkienkin alla ja hyvä niin, ei pelko ole hyvä seuralainen, varovaisuus jokaisen omalta osalta on tarpeen.
Ei kykene nykyiset vallanpitäjät rauhaa aikaan saamaan.

Keväisiä merkkejä tutkaillaan me tavan ihmiset, aina jotain uutta havaitaankin, sitä se kevät tuo tullessaan.
Ramoona taas kertoi hyvät kevään tuovat terveiset niin kukkien ilmaantumisista kuin lintujen maahamme saapumisista.
Itse olen havainnut lokit jotka kattojen yllä liitelevät, monen asukkaan harmiksi, sillä tehdessään pesän talonkatolle saa aamuisen herätyksen hyvin aikaisin.
Myös poikasten varttuessa ovat aika ärhäkästi kulkijan päälle hyökkäämään.
Saapa nähdä tulevatko pääskysetkin etuajassa, osaavatko huomata aikaisen kevään?

Tuo on varmaan ihan hyvä tapa jos siihen on tottunut, siis tilata koko kuukauden tarvittava kotiin.
Poikani sanoi minullekin tilaa tavarat kotiin, mutta en vielä ainakaan, koska teen ne harkinnat useinkin kaupan hyllyjen välissä.
Se pieni liikunta myös siinä pakolla tulee, josta taas tytär muistaa huomautella, tee pieni lenkki joka päivä.
Kivahan se on, että mahdollisuuksia on moneen ja jokainen oman tapansa saa valita.
Kerran viikkoon minäkin pyrin kaupassa käymään, kuivavarastoa täytän ja kotoa löytyy nykyisin kaikkea, kun jotain vähenee, uutta hyvissä ajoin tuon lisäksi.
Pakkaseen tuoretavarat aina laitan ja sieltä sitten valmistan tarpeen mukaan, useinkin valmistan muutaman päivän ruuan kerralla, hyvin suunniteltu on hyvä kodin hoidonkin suhteen.

Anot olen kanssanne samaa mieltä asioiden hoidon suhteen, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hyvän mielen siitä osapuolet saa.

Mittarista näin lukeman 17 astetta puolenpäivän jälkeen, kyllä hieman arveluttaa, näinköhän saamme vielä kokea kylmääkin?
Asia mikä toimii, ei meidän tahdon mukaan, kaiken joudumme vastaan ottamaan.
Taas päivää kuluttamaan ja illalla odottaa sauna ystävien seurassa.

Lue lisää

Keskipäivää ! Raihnaiset terveiset keväisen päivän keskeltä. Olen kuvitellut, että kuntoni romahdus johtuu jonkin tuntemattoman viruksen hyökkäyksestä mutta sitten muistin tuttuni kuvauksen omista lääkekokemuksistaan.

Niinpä lähdin googlaamaan uuden verenpainelääkkeeni, Amlodipinin, haittavaikutuksista ja yllätys, yllätys, siinäpä olivat listattuina kaikki ne oireet joista olen kärsinyt pari viikkoa,
eli koko sen ajan kun lääkettä olen käyttänyt: kaatohuimaus, lihaskivut ja lihasjäykkys, suunnaton väsymys, mielialojen sahaaminen.
Laitoin heti viestiä omakontaktilleni terveyskeskukseen ja ilmoitin lopettavani lääkkeen käytön koska se vie minulta toimintakyvyn..))
Katsotaan mitä ja koska omakontaktini vastaa...

Onneksi kivojakin tapahtumia on ollut kipuilun keskellä. Eläkeläistapahtumassa meillä oli kirjailijavieras, Kari Hotakainen, yksi lempikirjailijoistani. Hänet useimmat tuntevat telkkariohjelmasta: "Pitääkö olla huolissaan". Itse en sitä ole seurannut, kuten en muitakaan viihdeohjelmia - tylsä tyyppi ? - mutta kirjansa olen kaikki lukenut.

Keskusteltiin vapaasti, vieras kertoili omasta kirjoittamisestaan, omasta arjestaan, ajankohtaisaiheista. Hänellä ei ole "tiliä" Facessa eikä Instassa ja se kertoo jo paljon hänestä: "matalan profiilin mies"..)) Uskomattoman sanavalmis hän oli ja kuiva, älykäs huumori, mistä hänet tunnetaankin, oli läsnä ja hauskaa oli..))

Toinen iloinen tapahtuma oli se, että kun pienen osakehuoneistoni vuokralnen muutti, sain uuden vuokralaisen saman tien.
Aina ei käy niin, joskus asunto on ollut tyhjillään muutaman kuukauden, mikä tietysti jo tuntuu "köyhän" budjetissa.
Minulla on asunnonvälittäjä, jonka palveluun kuuluu myös "pehtorointi", eli vuokrasuhteeseen liittyvän byrokratian ja muun asioinnin hoito, minä en edes tapaa vuokralaista.
Olen ollut tosi tyytyväinen heidän palveluunsa, nuoria, innostuneita toimihenkilöitä ovat ja suhtautuvat kehnoon digiosaamiseeni kärsivällisesti. Vuokrasopimuskin allekirjoitetaan nyt sähköisesti - "kotisohvalta" - sieltähän kaikki nykyisin tapahtuu..))

Kuvittelen nyt palaavani "normaaliin" päiväjärjestykseen, kiva että olen saanut lukea muiden kevättapahtumista ja Hil-lan aamutervehdykset, kotoista kerrontaa.
Ne ovat omalta osaltaan pitäneet minua "elämässä kiinni", kiitos siitä !

Kivaa keskiviikkopäivää kaikille,
demeter1

Anonyymi00104 kirjoitti:

Keskipäivää ! Raihnaiset terveiset keväisen päivän keskeltä. Olen kuvitellut, että kuntoni romahdus johtuu jonkin tuntemattoman viruksen hyökkäyksestä mutta sitten muistin tuttuni kuvauksen omista lääkekokemuksistaan.

Niinpä lähdin googlaamaan uuden verenpainelääkkeeni, Amlodipinin, haittavaikutuksista ja yllätys, yllätys, siinäpä olivat listattuina kaikki ne oireet joista olen kärsinyt pari viikkoa,
eli koko sen ajan kun lääkettä olen käyttänyt: kaatohuimaus, lihaskivut ja lihasjäykkys, suunnaton väsymys, mielialojen sahaaminen.
Laitoin heti viestiä omakontaktilleni terveyskeskukseen ja ilmoitin lopettavani lääkkeen käytön koska se vie minulta toimintakyvyn..))
Katsotaan mitä ja koska omakontaktini vastaa...

Onneksi kivojakin tapahtumia on ollut kipuilun keskellä. Eläkeläistapahtumassa meillä oli kirjailijavieras, Kari Hotakainen, yksi lempikirjailijoistani. Hänet useimmat tuntevat telkkariohjelmasta: "Pitääkö olla huolissaan". Itse en sitä ole seurannut, kuten en muitakaan viihdeohjelmia - tylsä tyyppi ? - mutta kirjansa olen kaikki lukenut.

Keskusteltiin vapaasti, vieras kertoili omasta kirjoittamisestaan, omasta arjestaan, ajankohtaisaiheista. Hänellä ei ole "tiliä" Facessa eikä Instassa ja se kertoo jo paljon hänestä: "matalan profiilin mies"..)) Uskomattoman sanavalmis hän oli ja kuiva, älykäs huumori, mistä hänet tunnetaankin, oli läsnä ja hauskaa oli..))

Toinen iloinen tapahtuma oli se, että kun pienen osakehuoneistoni vuokralnen muutti, sain uuden vuokralaisen saman tien.
Aina ei käy niin, joskus asunto on ollut tyhjillään muutaman kuukauden, mikä tietysti jo tuntuu "köyhän" budjetissa.
Minulla on asunnonvälittäjä, jonka palveluun kuuluu myös "pehtorointi", eli vuokrasuhteeseen liittyvän byrokratian ja muun asioinnin hoito, minä en edes tapaa vuokralaista.
Olen ollut tosi tyytyväinen heidän palveluunsa, nuoria, innostuneita toimihenkilöitä ovat ja suhtautuvat kehnoon digiosaamiseeni kärsivällisesti. Vuokrasopimuskin allekirjoitetaan nyt sähköisesti - "kotisohvalta" - sieltähän kaikki nykyisin tapahtuu..))

Kuvittelen nyt palaavani "normaaliin" päiväjärjestykseen, kiva että olen saanut lukea muiden kevättapahtumista ja Hil-lan aamutervehdykset, kotoista kerrontaa.
Ne ovat omalta osaltaan pitäneet minua "elämässä kiinni", kiitos siitä !

Kivaa keskiviikkopäivää kaikille,
demeter1

Lue lisää

@demeter1,
amlodipinistä kerroit, sitä samaa olen popsinut vuosikymmenet, ilmankos olen kuolemanväsynyt heti kohta puolenpäivän jälkeen, tönkkö ja mielialatkin vaihtelee.
Syön monenlaista lääkettä ja kaikilla todennäköisiä sivuvaikutuksia, joten ei ihme että tunnen itseni aika ajoin vanhaksi ja väsyneeksi.
Mutta jos lopettaisin lääkityksen tulisiko minusta sitten kuollut?
Aurinkoisin terveisin alavirralta, kevät tulee, linnut laulaa, krookukset kukkii ja eka mehiläiset ja perhosetkin ilmestyneet.
Mies suunnittelee mehiläisille hotellia hunajavesitarjoilulla, minä katselen yrttitarhaa josko uskaltaisi laittaa persiljaa ja tilliä timjamin ja ruohosipulin viereen kasvamaan.

Paloma.se01 kirjoitti:

@demeter1,
amlodipinistä kerroit, sitä samaa olen popsinut vuosikymmenet, ilmankos olen kuolemanväsynyt heti kohta puolenpäivän jälkeen, tönkkö ja mielialatkin vaihtelee.
Syön monenlaista lääkettä ja kaikilla todennäköisiä sivuvaikutuksia, joten ei ihme että tunnen itseni aika ajoin vanhaksi ja väsyneeksi.
Mutta jos lopettaisin lääkityksen tulisiko minusta sitten kuollut?
Aurinkoisin terveisin alavirralta, kevät tulee, linnut laulaa, krookukset kukkii ja eka mehiläiset ja perhosetkin ilmestyneet.
Mies suunnittelee mehiläisille hotellia hunajavesitarjoilulla, minä katselen yrttitarhaa josko uskaltaisi laittaa persiljaa ja tilliä timjamin ja ruohosipulin viereen kasvamaan.

Lue lisää

Jopas sattui, Paloma. Amlodipiiniin viittaan. Kaikki eivät tietenkään reagoi lääkkeisiin samalla tavalla, moni ilmeisesti sietää tuotakin lääkettä, minä en, Vaikutus oli niin selvä ja ilmeinen ja haitta-aste niin iso, että jo terve järki sanoi, että sen käyttöä ei voi jatkaa.

Nyt kun olen pari päivää ollut ilman sitä, kaatohuimaus on poissa eikä liikkuminen ole enää puujaloilla kulkemista -mielialakin on tutun depressiivinen - mutta tasainen..))

Käsittääkseni arsenaalia löytyy näissä verenpainelääkkeissä, en vain jaksaisi sitä kokeiluvaihetta, sopii vai ei. Moni tuttu siihen on joutunut menemään ja voi mennä pitkäänkin ennen kuin sopiva lääke löytyy.
Sitähän tämä vanhuus nyt kuitenkin on, vaivaa ja vastusta, mutta eipä siitä luopuakaan tahtoisi, ainakaan vielä.

Kivalta, idylliseltä suorastaan, kuulostaa teillä kevään tulo ja oma aktiivisuus tekee siitä tietysti vieläkin nautittavampaa. Kyllä kelpaa..))
demeter1

Anonyymi00107 kirjoitti:

Jopas sattui, Paloma. Amlodipiiniin viittaan. Kaikki eivät tietenkään reagoi lääkkeisiin samalla tavalla, moni ilmeisesti sietää tuotakin lääkettä, minä en, Vaikutus oli niin selvä ja ilmeinen ja haitta-aste niin iso, että jo terve järki sanoi, että sen käyttöä ei voi jatkaa.

Nyt kun olen pari päivää ollut ilman sitä, kaatohuimaus on poissa eikä liikkuminen ole enää puujaloilla kulkemista -mielialakin on tutun depressiivinen - mutta tasainen..))

Käsittääkseni arsenaalia löytyy näissä verenpainelääkkeissä, en vain jaksaisi sitä kokeiluvaihetta, sopii vai ei. Moni tuttu siihen on joutunut menemään ja voi mennä pitkäänkin ennen kuin sopiva lääke löytyy.
Sitähän tämä vanhuus nyt kuitenkin on, vaivaa ja vastusta, mutta eipä siitä luopuakaan tahtoisi, ainakaan vielä.

Kivalta, idylliseltä suorastaan, kuulostaa teillä kevään tulo ja oma aktiivisuus tekee siitä tietysti vieläkin nautittavampaa. Kyllä kelpaa..))
demeter1

Lue lisää

Hyvin moni verenpainelääke toimii noin eli laajentaa verisuonia. Melkein kaikissa lääkkeissä on alkuun sivuoireita ja ikäviä tuntemuksia, mutta tasottuvat ajan mittaan. Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa myös voi olla hankalia. Vanhuksilla usein munuaisten vajaa tpimintaa, sekin otettava lääkemääräyksissä huomioon. Ongelmallisia varsinkin tulehduskipulääkkeet.

Huomenta, puolipilvistä, eilen kasteli maata vähäsen, mutta kasteluauto katuja jyrrää, lisää vettä kadut kaipaa, että ei kaikki pöly ilmaan lentäisi.
Saimaan pinta on 15 senttiä alle normaalin, ei tunnu suurelta, mutta vaikutusta on niinkin suuresta järvestä on kysymys, kyllä ne laiturit monessakin kohteessa kuivalle maalle jäävät.
Huoli tuntuu olevan veden vähenemisestä kuin näinä päivinä aiheeksi tulleelle turvallisuusriskille.
Luottamus kaiken suhteen on kadoksissa ja nyt pitää varautua kaikkeen mahdolliseen, pelkoalietsotaan.
Kallis sana tuo turvallisuus, siihen pitää rahaa löytyä, vaikka velan ottamisella, enää ei voi luottaa siihenkään, ettei rauhaa rakastavalle maalle kukaan hyökkäisi. aikpihin on eletty.
Ikävältä tuntuu, kun aamulla radion aukaisee sieltä kuuluu vaan uhkauksia joka puolen.
Onneksi on juontajia, joilla huumori kukkii ja joskus pääsee jopa nauramaan jutuilleen;)

Radio kertoi senkin, että Espanjalla menee hyvin, kasvat yritykset kaipaa työntekijöitä ja nyt onkin suuri määrä paperittomia saanut oleskeluluvan maahan.
Milloinkahan suomessa tulee aika, että kaikille työtä riittäisi ja voisimme työllistää vielä kaikki maahanmuuttaneet?
Mitä tapahtuukaan, jos emme veloista pääse, siinä miettimistä monelle, onneksi minun tietoni ei riitä siihen hommaan ja välillä käy ajatus, että löytyykö ollenkaan niin viisasta miestä/naista joka tämän yhtälön selvittäisi.
Siinäpä olisi vakavaa pohtimista monellekin.

Palataanpa tähän meidän arjen keskusteluun, hiljaista on, mutta kai se hyväksi koetaan, ainakin herjan heitto on vähentynyt, se on kai tulosta tuosta numeroinnista.
Ehkä tämä kevään tulo on rytinän aikaan saanut, kaikki ikävä lumienalta paljastunut ja nyt kiire saada paikat kuntoon.
Toivoisin minäkin, että nurmikkojen puhdistukset alkaisi ja pääsisi niin mukavaan ikkunan pesuun.
Tytär lupaili tulla kaveriksi, nyt mökillään haravoinnilla itsensä väsyttää, yritin hillitä intoaan, mutta toisaalta itseni muistaen, kyllä se halu saada opaikat kuntoon oli minullakin.
Olisipa mantereessa mökkinsä voisin minäkin mennä jotain kunnostustöitä tekemään, saareen ja muhkuraiseen maastoon en kaipaa. jos sinne menisin, kai pomon tehtävät ottaisin, kokemuksen äänellä ohjaisin.
Ensi viikolla pääsen kyllä minäkin multaa jakamaan, puutarhuri kertoi kasvun olevan siinä mallissa, että ensi viikolla taimet tulee, multasäkit jo parvekkeella odottaa.

On melkoisen vähän noita aloituksia, nurkan taakse aina nojatuolikin katoaa, mutta helppohan tämä sieltä on nostaa.
Mainoksia aivan mittatavasti esiintyy, tai otsikoita haluaville niitä on tullut paljon lisää, saapa nähdä miten kauan näillä eväillä mennään, no kaikki sanoisinko hyvä, katoaa.

Saunassa taas pukuhuoneessa istuen maailmaa ihmeteltiin , omia ajatuksia esiin tuotiin ja hauskaakin keksittiin.
Siitä on tullut jo tapa, mitä aina kaipaa.

Nyt miettimään taas jotain hyödyllistä järjestelyä, hyllyni olen jo läpi käynyt, valokuvat järjestyksessä, mutta eipä tuota pölyä puutu, kai sitä on jostain laatikon nurkasta ruvettava etsimään, tiedä vaikka kauppaan innostuisin, alkaa jo puutoksia olemaan.
Kohta alkaa torielämä, jos sinnekin vielä tieni löytää.
Katselen noita naapuritalon pensaita, vihreyttä jo havaittavista ja vasta huhtikuussa ollaan, mikähän onkaan kesän kohtalo tänä vuonna, yllätyksiäkö?

Pistäytykää joku sananen heittämässä, jos kiire tilaa sen verran antaa, nauttikaa tästä aikasiesta kevään esiin tulosta.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, puolipilvistä, eilen kasteli maata vähäsen, mutta kasteluauto katuja jyrrää, lisää vettä kadut kaipaa, että ei kaikki pöly ilmaan lentäisi.
Saimaan pinta on 15 senttiä alle normaalin, ei tunnu suurelta, mutta vaikutusta on niinkin suuresta järvestä on kysymys, kyllä ne laiturit monessakin kohteessa kuivalle maalle jäävät.
Huoli tuntuu olevan veden vähenemisestä kuin näinä päivinä aiheeksi tulleelle turvallisuusriskille.
Luottamus kaiken suhteen on kadoksissa ja nyt pitää varautua kaikkeen mahdolliseen, pelkoalietsotaan.
Kallis sana tuo turvallisuus, siihen pitää rahaa löytyä, vaikka velan ottamisella, enää ei voi luottaa siihenkään, ettei rauhaa rakastavalle maalle kukaan hyökkäisi. aikpihin on eletty.
Ikävältä tuntuu, kun aamulla radion aukaisee sieltä kuuluu vaan uhkauksia joka puolen.
Onneksi on juontajia, joilla huumori kukkii ja joskus pääsee jopa nauramaan jutuilleen;)

Radio kertoi senkin, että Espanjalla menee hyvin, kasvat yritykset kaipaa työntekijöitä ja nyt onkin suuri määrä paperittomia saanut oleskeluluvan maahan.
Milloinkahan suomessa tulee aika, että kaikille työtä riittäisi ja voisimme työllistää vielä kaikki maahanmuuttaneet?
Mitä tapahtuukaan, jos emme veloista pääse, siinä miettimistä monelle, onneksi minun tietoni ei riitä siihen hommaan ja välillä käy ajatus, että löytyykö ollenkaan niin viisasta miestä/naista joka tämän yhtälön selvittäisi.
Siinäpä olisi vakavaa pohtimista monellekin.

Palataanpa tähän meidän arjen keskusteluun, hiljaista on, mutta kai se hyväksi koetaan, ainakin herjan heitto on vähentynyt, se on kai tulosta tuosta numeroinnista.
Ehkä tämä kevään tulo on rytinän aikaan saanut, kaikki ikävä lumienalta paljastunut ja nyt kiire saada paikat kuntoon.
Toivoisin minäkin, että nurmikkojen puhdistukset alkaisi ja pääsisi niin mukavaan ikkunan pesuun.
Tytär lupaili tulla kaveriksi, nyt mökillään haravoinnilla itsensä väsyttää, yritin hillitä intoaan, mutta toisaalta itseni muistaen, kyllä se halu saada opaikat kuntoon oli minullakin.
Olisipa mantereessa mökkinsä voisin minäkin mennä jotain kunnostustöitä tekemään, saareen ja muhkuraiseen maastoon en kaipaa. jos sinne menisin, kai pomon tehtävät ottaisin, kokemuksen äänellä ohjaisin.
Ensi viikolla pääsen kyllä minäkin multaa jakamaan, puutarhuri kertoi kasvun olevan siinä mallissa, että ensi viikolla taimet tulee, multasäkit jo parvekkeella odottaa.

On melkoisen vähän noita aloituksia, nurkan taakse aina nojatuolikin katoaa, mutta helppohan tämä sieltä on nostaa.
Mainoksia aivan mittatavasti esiintyy, tai otsikoita haluaville niitä on tullut paljon lisää, saapa nähdä miten kauan näillä eväillä mennään, no kaikki sanoisinko hyvä, katoaa.

Saunassa taas pukuhuoneessa istuen maailmaa ihmeteltiin , omia ajatuksia esiin tuotiin ja hauskaakin keksittiin.
Siitä on tullut jo tapa, mitä aina kaipaa.

Nyt miettimään taas jotain hyödyllistä järjestelyä, hyllyni olen jo läpi käynyt, valokuvat järjestyksessä, mutta eipä tuota pölyä puutu, kai sitä on jostain laatikon nurkasta ruvettava etsimään, tiedä vaikka kauppaan innostuisin, alkaa jo puutoksia olemaan.
Kohta alkaa torielämä, jos sinnekin vielä tieni löytää.
Katselen noita naapuritalon pensaita, vihreyttä jo havaittavista ja vasta huhtikuussa ollaan, mikähän onkaan kesän kohtalo tänä vuonna, yllätyksiäkö?

Pistäytykää joku sananen heittämässä, jos kiire tilaa sen verran antaa, nauttikaa tästä aikasiesta kevään esiin tulosta.

Lue lisää

Ei varmaan kiireet syynä meillä vanhuksilla, ettei kirjoitella. Ei vaan ainakaan minun jutut herätä kenessäkään kiinnistusta, kommenttia tulee korkeintaan Hillalta.

Ano 00105, onko niin, että mielestäsi ei vanha ihminen saa puhua politiikkaa, jos tämä viestini nyt siihen viittasi.
Maailman tilanteesta ja tapahtumista olen ja tahdon olla jollakin tavoin mukana, yrittää ymmärtää tätä hulluutta mitä nyt eletään.
Olen matkani varrella nähnyt monenlaista, jopa parempaa kuin tämä aika näyttää..

En nyt ihan rukoukseen liittäisi pyyntöäni kirjoitustoiveista, olen huono rukoilija;)

Ano 00106, eihän monen toisenkaan jutut aina kiinnosta, mutta itsellesi tekee hyvää purkaa mieltäsi ja kaikki varmaan kumminkin lukee viestisi, jatka vaan.
Niin vähän on kiinnostavaa vanhemman ihmisen elämässä, mutta kaikesta voi kertoa, mukava niitä on lueskella.

Kiitos kumpaisellekin viesteistä;)D

Hil-la kirjoitti:

Ano 00105, onko niin, että mielestäsi ei vanha ihminen saa puhua politiikkaa, jos tämä viestini nyt siihen viittasi.
Maailman tilanteesta ja tapahtumista olen ja tahdon olla jollakin tavoin mukana, yrittää ymmärtää tätä hulluutta mitä nyt eletään.
Olen matkani varrella nähnyt monenlaista, jopa parempaa kuin tämä aika näyttää..

En nyt ihan rukoukseen liittäisi pyyntöäni kirjoitustoiveista, olen huono rukoilija;)

Ano 00106, eihän monen toisenkaan jutut aina kiinnosta, mutta itsellesi tekee hyvää purkaa mieltäsi ja kaikki varmaan kumminkin lukee viestisi, jatka vaan.
Niin vähän on kiinnostavaa vanhemman ihmisen elämässä, mutta kaikesta voi kertoa, mukava niitä on lueskella.

Kiitos kumpaisellekin viesteistä;)D

Lue lisää

Aurinkoista torstaita nojatuoliin!
Kirjoitin eilen pitkän litanian, mutta se häipyi taivaan tuuliin yhdellä
näpäyksellä. En jaksanut aloittaa alusta, enkä olisi varmaan kaikkea
kirjoittamaani enää muistanutkaan, kun sitä edeltävä päivä vei kah-
den päivän energian.
En tiedä onko täällä vanhusten joukossa muita kuin minä, joka ei
halua aikaisia vastaanottoaikoja, vaikka muuten olisikin aamuvirkku?
Minulla on kuulolaitteet, joita en tietenkään käytä yöllä.
Jos pitäisi sitten herätä seuraavana aamuna aikaisin esim. sairaala-
reissun takia, niin en uskalla pikkutunneista lähtien nukkua siinä pe-
lossa etten kuule herätystä ja myöhästyn vastaanotolta.
Tavallisimmat vastaanottopaikat tietävät tämän ja olemme sopineet
että ennen puolta päivää ei kannata minulle aikoja varata, että saan
herätä omia aikojani. On toiminut hyvin. Sydän-ultrassa ei kuitenkaan
käydä kerran kuukaudessa, niin täytyi varautua poikkeustilanteeseen.

Niinpä olinkin sitten hereillä pikkutunneilta saakka tiistaina, kun piti
mennä sydän-ultraan. - En ole ennen nähnyt niin vikkeläsormista
radiologia/lääkäriä, joka kuvasi sydäntäni. Näytti kuin hän olisi soit-
tanut jotakin instrumenttia. ”Instrumentin” äänten tultua ilmoille
sanoinkin hänelle että tämä kuullostaa niinkuin mummo olisi kirnua-
massa voita pystykirnulla. Hän nauroi ja sanoi kuulleensa erilaisia
vertailuja aikaisemmin, mutta kukaan ei ollut kertonut kirnuamisesta.
Ajattelin, että ei taida nykyaikana olla enää monta ihmistä, joka olisi
edes nähnyt vanhanajan kirnua, ehkä jossakin maaseutumuseossa.
Voipaketti on ilmaantunut jostakin kaupan hyllylle jonkun koneen
avulla.
Kyllä päiväunet maistuivat kun pääsin kotiin. Olin ajatellut, että kun
olen kaupungin keskustassa, niin taidanpa tehdä ostoskierroksen,
mutta siihen aikeet jäivät kun ajattelin, että menenkin kotiin ja pais-
kaan maate. Ostokset saa odottaa. - Ajat ovat muuttuvat. Nuorena
olisi jaksanut olla ostoksilla vaikka koko päivän. Paha puoli oli, että
rahat loppuivat aina kesken. Nut kun rahat riittäisivät, niin jalat
”loppuvat kesken kaiken” ja saa mennä kotiin lepäilemään.

Äsken tuossa chattailin poikani kanssa. Hänkin oli ollut lääkärin-
vastaanotolla, tullut juuri kotiin ja oli vapaana loppupäivän. Siivous-
puuhissa tuntui olevan ja pesi pyykkejä. - Hänelle opetin jo lapsesta
lähtien, että hyvä mies osaa tehdä kaikkea mitä taloudessa tehdään,
eikä oppi ole ojaan kaatanut. Vaimonsa osaa antaa arvon kaikelle
avulle, varsinkin tällaisina aikoina, kun on itse heikossa kunnossa ja
käy kokopäivätöissä.

Kun olin aamulla lenkillä, niin huomasin että puut alkavat vihertää suo-
jaisilla paikoilla, jotkut pensasaidat ovat olleet vihreitä jo parin viikon
ajan. - Parveketta katselin, kun tulin lenkiltä ja ajattelin että aika tehdä
kevätsiivous, istuttaa koriin pari, kolme pelargoniaa, kun sitä poltettua
lehmän lannoketta on vielä jäljellä, niin pelargoniat kasvavat kesän
aikana n 1 metrin leveydelle. Viime kesänä oli 1,20 m leveä kukkaistutus.

Minulla on karjalanpiirakoitten teko seuraavana kohteena. Keitin jo riisi-
puuron, joka on varmaan jo sen verran jäähtynyt, että voi levittää piirakoihin.
Palaillaan!
/MdK

Huomenta ja hyvää viikonlopun alkua, aurinko paistaa ja elämä hymyilee.
Ehkä hymy ei niin herkässä kumminkaan, kuin aiemmin on ollut, vakavaksi vetää tämä ajan kuluminen, päivät vierivät nopsaan, mutta omat puuhani melkein tyhjää hapuilee.
Ei mitään mielenkiintoista mieleen tule, tekemisen puute minulle sopivana on kadoksissa.
En lankojakaan ostanut, kun ei ole kohdetta kelle neuloisin,
Yksinäisyyttäkö mieleni nyt halaa, tai olen joutunut johonkin tyhjään tilaan, mikään ei sytytä.

Taidan tuntea pientä kateutta MdK:koolle ja korppikselle, teillä touhua tuntuu riittävän, ideoita vaikka muille jakaa.
Puolustaudun kuitenkin, että ideoita riitti minullakin, kun korpikirjailijan ikäisenä elelin, nyt vuosia vanhempana tuntuu, että kaikki on nähty, tehty ja koettu.
Kauppaan eilen kuitenkin jaksoin kävellä ja tavarat sain pakattua, naapuri tuli tarjoamaan kyytiä ja iloissani vastaanotin tarjouksen, oli aika täynnä kärrini kassi.
Hyvin siis kaupasta selvisin ja taas viikon verran eteenpäin pääsen.
Olimme aikoinaan tämän naapurini kanssa työtovereita ja kyläilimme toistemme luona, siitäkin hyvä mieli tuli, kun kohtasimme.
Vaikka samassa talossa asutaan kanssakäyminen on nolliin mennyt, hänellä miesystävä jonka luona paljon viihtyy.
Eläkkeellä on hänkin jo ollut monta vuotta, mutta paljon nuorempi on, kuin minä.

Ajattelin jo, että alan virkkaamaan isoäidin neliöitä, mutta tiedän sen lyhyeen loppuvan, kun peukalo yhteistyön irti sanoo, neulominen ainut askare harrastusten osalla, mikä onnistuisi.
No pitää sinnitellä ja etsiä jotain mieltä nostattavaa, ristikkolehdenkin ostin, jospa se aivoja rassasi ja ideoiden syntyyn auttaisi.

Tulipa ajatus omista kadonneista vuosista, kiirettä sitä on ollut joskus niinkin paljon, että lapset jo sanoivat, et koskaan kotona ole, jos käymään pyrkivät, vuodet ei ole veljeksiä, sen olen todennut.

MdK on pirteä, ei urputa toisin kuin minä, tarttuu aina uuteen ja virkistävään elämän sykkeeseen, joskin uupuminenkin on sallittua.
Elämän asenteesta aika paljon on kiinni tämä eteenpäin eläminenkin ja olen ihmeissäni seurannut tätä omaa puutumistani, vieläköhän into palajaa.
Pojastasi kerroit, noin minunkin poikani luulen toimivan, ainakin aviossa ollessaan silitti pyykitkin, vaimolta jäi tämän tapaiset hommat, erohan siitä sitten tuli.
Nyt ex-miniäni on taitava ja ahkera lastenlastensa hoitaja, työnsä ohessa, niin ihminen voi muuttua.
Tytöt on perineet äitinsä terävän oppimisen innon ja isältään no jaa, ehkä järjestyksen pidon.
Parveke suunnittelu vaiheessa minullakin, odottelen että mullan kanssa saan asiat kuntoon, sitten kaikki hyvältä näyttääkin, näin kuvittelen.

Nyt on pakko laittaa piste, tulikin oikein valitus viesti, mutta ehkä jatkossa saa mieli jotain muuta purettavakseen, hyvää ja lämmintä mieltä teille toisille

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja hyvää viikonlopun alkua, aurinko paistaa ja elämä hymyilee.
Ehkä hymy ei niin herkässä kumminkaan, kuin aiemmin on ollut, vakavaksi vetää tämä ajan kuluminen, päivät vierivät nopsaan, mutta omat puuhani melkein tyhjää hapuilee.
Ei mitään mielenkiintoista mieleen tule, tekemisen puute minulle sopivana on kadoksissa.
En lankojakaan ostanut, kun ei ole kohdetta kelle neuloisin,
Yksinäisyyttäkö mieleni nyt halaa, tai olen joutunut johonkin tyhjään tilaan, mikään ei sytytä.

Taidan tuntea pientä kateutta MdK:koolle ja korppikselle, teillä touhua tuntuu riittävän, ideoita vaikka muille jakaa.
Puolustaudun kuitenkin, että ideoita riitti minullakin, kun korpikirjailijan ikäisenä elelin, nyt vuosia vanhempana tuntuu, että kaikki on nähty, tehty ja koettu.
Kauppaan eilen kuitenkin jaksoin kävellä ja tavarat sain pakattua, naapuri tuli tarjoamaan kyytiä ja iloissani vastaanotin tarjouksen, oli aika täynnä kärrini kassi.
Hyvin siis kaupasta selvisin ja taas viikon verran eteenpäin pääsen.
Olimme aikoinaan tämän naapurini kanssa työtovereita ja kyläilimme toistemme luona, siitäkin hyvä mieli tuli, kun kohtasimme.
Vaikka samassa talossa asutaan kanssakäyminen on nolliin mennyt, hänellä miesystävä jonka luona paljon viihtyy.
Eläkkeellä on hänkin jo ollut monta vuotta, mutta paljon nuorempi on, kuin minä.

Ajattelin jo, että alan virkkaamaan isoäidin neliöitä, mutta tiedän sen lyhyeen loppuvan, kun peukalo yhteistyön irti sanoo, neulominen ainut askare harrastusten osalla, mikä onnistuisi.
No pitää sinnitellä ja etsiä jotain mieltä nostattavaa, ristikkolehdenkin ostin, jospa se aivoja rassasi ja ideoiden syntyyn auttaisi.

Tulipa ajatus omista kadonneista vuosista, kiirettä sitä on ollut joskus niinkin paljon, että lapset jo sanoivat, et koskaan kotona ole, jos käymään pyrkivät, vuodet ei ole veljeksiä, sen olen todennut.

MdK on pirteä, ei urputa toisin kuin minä, tarttuu aina uuteen ja virkistävään elämän sykkeeseen, joskin uupuminenkin on sallittua.
Elämän asenteesta aika paljon on kiinni tämä eteenpäin eläminenkin ja olen ihmeissäni seurannut tätä omaa puutumistani, vieläköhän into palajaa.
Pojastasi kerroit, noin minunkin poikani luulen toimivan, ainakin aviossa ollessaan silitti pyykitkin, vaimolta jäi tämän tapaiset hommat, erohan siitä sitten tuli.
Nyt ex-miniäni on taitava ja ahkera lastenlastensa hoitaja, työnsä ohessa, niin ihminen voi muuttua.
Tytöt on perineet äitinsä terävän oppimisen innon ja isältään no jaa, ehkä järjestyksen pidon.
Parveke suunnittelu vaiheessa minullakin, odottelen että mullan kanssa saan asiat kuntoon, sitten kaikki hyvältä näyttääkin, näin kuvittelen.

Nyt on pakko laittaa piste, tulikin oikein valitus viesti, mutta ehkä jatkossa saa mieli jotain muuta purettavakseen, hyvää ja lämmintä mieltä teille toisille

Lue lisää

Hienoon päivään sai tänä aamuna herätä. Asiat minulla pyllylläs, mut Riitta lupas tulla katsomaan kusta kengä puristaa kunhan ehtii kiireiltäs.
Odottelen hänt jo. Salasanajuttui nääs.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta ja hyvää viikonlopun alkua, aurinko paistaa ja elämä hymyilee.
Ehkä hymy ei niin herkässä kumminkaan, kuin aiemmin on ollut, vakavaksi vetää tämä ajan kuluminen, päivät vierivät nopsaan, mutta omat puuhani melkein tyhjää hapuilee.
Ei mitään mielenkiintoista mieleen tule, tekemisen puute minulle sopivana on kadoksissa.
En lankojakaan ostanut, kun ei ole kohdetta kelle neuloisin,
Yksinäisyyttäkö mieleni nyt halaa, tai olen joutunut johonkin tyhjään tilaan, mikään ei sytytä.

Taidan tuntea pientä kateutta MdK:koolle ja korppikselle, teillä touhua tuntuu riittävän, ideoita vaikka muille jakaa.
Puolustaudun kuitenkin, että ideoita riitti minullakin, kun korpikirjailijan ikäisenä elelin, nyt vuosia vanhempana tuntuu, että kaikki on nähty, tehty ja koettu.
Kauppaan eilen kuitenkin jaksoin kävellä ja tavarat sain pakattua, naapuri tuli tarjoamaan kyytiä ja iloissani vastaanotin tarjouksen, oli aika täynnä kärrini kassi.
Hyvin siis kaupasta selvisin ja taas viikon verran eteenpäin pääsen.
Olimme aikoinaan tämän naapurini kanssa työtovereita ja kyläilimme toistemme luona, siitäkin hyvä mieli tuli, kun kohtasimme.
Vaikka samassa talossa asutaan kanssakäyminen on nolliin mennyt, hänellä miesystävä jonka luona paljon viihtyy.
Eläkkeellä on hänkin jo ollut monta vuotta, mutta paljon nuorempi on, kuin minä.

Ajattelin jo, että alan virkkaamaan isoäidin neliöitä, mutta tiedän sen lyhyeen loppuvan, kun peukalo yhteistyön irti sanoo, neulominen ainut askare harrastusten osalla, mikä onnistuisi.
No pitää sinnitellä ja etsiä jotain mieltä nostattavaa, ristikkolehdenkin ostin, jospa se aivoja rassasi ja ideoiden syntyyn auttaisi.

Tulipa ajatus omista kadonneista vuosista, kiirettä sitä on ollut joskus niinkin paljon, että lapset jo sanoivat, et koskaan kotona ole, jos käymään pyrkivät, vuodet ei ole veljeksiä, sen olen todennut.

MdK on pirteä, ei urputa toisin kuin minä, tarttuu aina uuteen ja virkistävään elämän sykkeeseen, joskin uupuminenkin on sallittua.
Elämän asenteesta aika paljon on kiinni tämä eteenpäin eläminenkin ja olen ihmeissäni seurannut tätä omaa puutumistani, vieläköhän into palajaa.
Pojastasi kerroit, noin minunkin poikani luulen toimivan, ainakin aviossa ollessaan silitti pyykitkin, vaimolta jäi tämän tapaiset hommat, erohan siitä sitten tuli.
Nyt ex-miniäni on taitava ja ahkera lastenlastensa hoitaja, työnsä ohessa, niin ihminen voi muuttua.
Tytöt on perineet äitinsä terävän oppimisen innon ja isältään no jaa, ehkä järjestyksen pidon.
Parveke suunnittelu vaiheessa minullakin, odottelen että mullan kanssa saan asiat kuntoon, sitten kaikki hyvältä näyttääkin, näin kuvittelen.

Nyt on pakko laittaa piste, tulikin oikein valitus viesti, mutta ehkä jatkossa saa mieli jotain muuta purettavakseen, hyvää ja lämmintä mieltä teille toisille

Lue lisää

Hyvää perjantaita!
Päivä on alkanut aurinkoisena. Saamme ehkä iltapäivällä jopa +18º
lämpöä. – Olisin halunnut lojua sängyssä pitempään, mutta kun
ajatukset lähtivät lentämään tämän päivän ”työmahdollisuuksiin”,
niin nousin ylös ja ajattelin kuin Matti Nykänen: ”jokainen tsäänssi
on mahdollisuus”, eli ensin teen karjalanpiirakat (puuro on valmis,
keitin sen jo illalla).
Sitten menen lenkille ja lenkiltä tultua laitan parvekkeen kuntoon ja
törsään siellä iltapäiväkahvit. 😊
Niinpä sitten menin kyökin puolelle ja tein piirakoitten kuoritaikinan
ja sitä kun ei tarvitse kohottaa, niin puuha jatkui omalla painollaan.
Piirakat on paistettu, voideltu ja ovat nyt tiiviissä paketissa käärittynä
leivinpaperiin ja pyyheliina myös tiiviisti vuokan ympärillä. Munavoin
teko lenkiltä palattua.

Tässä kirjoituksen välillä näen, että Suomi24:lle ei pääse, jos ei kir-
jaudu. En ole päässyt sinne aikoihin kirjautumaan, joten jää ehkä
tämä viesti lähettämättä. En näe Hil-lankaan päivän avausta, joten
taitaa olla kaikilla sama häiriö koneella.
Lähden lenkille, ehkä sillä aikaa tapahtuu netillä jotakin. Olisikohan
Putinilla ollut meille asiaa?

Kyllä kelpaa nyt lenkkeillä kun on niin mahtava sää. Huomasin eilen
joittenkin puitten vihertävän, nyt näen että ikkunan alla olevat vaah-
terat ovat myäs alkaneet vihertää. Vaahterat ovat niin mahtavia kat-
sella syksyllä, kun ruska värjää lehdet.

Hil-la mainitsi tuosta tekemisen keksimisestä. Älä huoli, Hil-la!
Minusta tuntui että meni kokonainen kuukausi aivan pipariksi tuon
korkean verenpaineen kanssa. En itse kiinnittänyt siihen huomiota,
kun se on kuulunut terveyskuvaani jo vuosikymmenet. Aivan sattu-
malta nuo huimat lukemat tulivat esille, kun haastattelun päälle otti-
vat vielä verenpaineenkin terveyskeskuksessa ja sitten vielä toisen
kerran, kun jättivät ensin makoilemaan varttitunnin ajaksi.
Uusi lääke kokeiltavaksi ja viikon päästä kaksinkertainen annos.
Nyt kun on taas pirteämpi olo niin tätä energiaa olisi vaikka toisille
jakaa!

Jos on tottunut rutiineihin ja sitten tulee joku muutos, niin tuntuu,
että tekeminen loppuu. Ehdin ajatella, että miten saan aikani kulu-
maan sitten, kun en enää jaksa esim. siivota tai nostella mitään ras-
kasta, niin tuli mieleen, että sitten on otettava esille vanhat harrastuk-
set, missä aika yleensä kuluu nopeasti, nimittäin maalaustarvikkeet.
Korpikirjailijankin aika tuntuu mennä hujahtavan maalaus- ja kera-
miikkatöissä.
Minä en ole maalannut mitään pitkiin aikoihin, mutta tarvikkeita on
jäljellä. Kankaita ja akvarellipaperia. Värituubeista en ole varma. Ehkä
korkkeja ei saa enää auki. Akvarellivärejä ainakin voi käyttää vuosienkin
jälkeen.

Kutominen tai virkkaaminen olisi myös kivaa, mutta niskan takia en voi
ryhtyä enää niihin puuhiin.
Vanhojen valokuvien katselussa menee myös paljon aikaa. Olen lajitellut
kuvia ja merkinnyt, kenelle minkäkin kasan voisi antaa, kun poika ei tunne
edes kaikkia sukulaisia, niin on turhaa jättää hänen riesakseen tuntematto-
mien ihmisten kuvia. Mutta kuvien katseleminen on todella kiitollista
”ajantappoa”. Paljon muistoja ja jopa yksityiskohtia tulee mieleen ku-
via katsellessa.

Hil-la mainitsi poikansa olevan myös auttavainen kotitöissä, jopa osaa
silittää pyykit. Se on myös oman poikani ”erikoisalaa”. Oli se ollut mini-
älle yllätys, kun muuttivat yhteen ja poika oli tuonut mankelinsa ja kysy-
nyt mihin se sijoitettaisiin. Miniä oli kysynyt ensinnäkin, että mikä se on. 😊
Ei ollut ikinä nähnyt moista kapinetta. Poika oli pitänyt pienen esittelyn,
kuinka lakanat mankeloidaan ja liinavaatekaapissa on järjestys.

Liekö mankeleita enää edes myynnissä, eipä ole tullut ajatelleeksi.
Mutta ei taida nykynuoret enää olla niin turhan nuukia kuin meidän ikä-
luokan ihmiset, jotka saimme oppia yhdestä ja toisesta asiasta, esimer-
kiksi että pestyt vaatekappaleet voidaan silittää tai mankeloida.

Nyt siirryn parvekkeen puolelle, ennenkuin tulee energiavajetta!
Kuulemisiin!
/MdK

Anonyymi00112 kirjoitti:

Hyvää perjantaita!
Päivä on alkanut aurinkoisena. Saamme ehkä iltapäivällä jopa 18º
lämpöä. – Olisin halunnut lojua sängyssä pitempään, mutta kun
ajatukset lähtivät lentämään tämän päivän ”työmahdollisuuksiin”,
niin nousin ylös ja ajattelin kuin Matti Nykänen: ”jokainen tsäänssi
on mahdollisuus”, eli ensin teen karjalanpiirakat (puuro on valmis,
keitin sen jo illalla).
Sitten menen lenkille ja lenkiltä tultua laitan parvekkeen kuntoon ja
törsään siellä iltapäiväkahvit. 😊
Niinpä sitten menin kyökin puolelle ja tein piirakoitten kuoritaikinan
ja sitä kun ei tarvitse kohottaa, niin puuha jatkui omalla painollaan.
Piirakat on paistettu, voideltu ja ovat nyt tiiviissä paketissa käärittynä
leivinpaperiin ja pyyheliina myös tiiviisti vuokan ympärillä. Munavoin
teko lenkiltä palattua.

Tässä kirjoituksen välillä näen, että Suomi24:lle ei pääse, jos ei kir-
jaudu. En ole päässyt sinne aikoihin kirjautumaan, joten jää ehkä
tämä viesti lähettämättä. En näe Hil-lankaan päivän avausta, joten
taitaa olla kaikilla sama häiriö koneella.
Lähden lenkille, ehkä sillä aikaa tapahtuu netillä jotakin. Olisikohan
Putinilla ollut meille asiaa?

Kyllä kelpaa nyt lenkkeillä kun on niin mahtava sää. Huomasin eilen
joittenkin puitten vihertävän, nyt näen että ikkunan alla olevat vaah-
terat ovat myäs alkaneet vihertää. Vaahterat ovat niin mahtavia kat-
sella syksyllä, kun ruska värjää lehdet.

Hil-la mainitsi tuosta tekemisen keksimisestä. Älä huoli, Hil-la!
Minusta tuntui että meni kokonainen kuukausi aivan pipariksi tuon
korkean verenpaineen kanssa. En itse kiinnittänyt siihen huomiota,
kun se on kuulunut terveyskuvaani jo vuosikymmenet. Aivan sattu-
malta nuo huimat lukemat tulivat esille, kun haastattelun päälle otti-
vat vielä verenpaineenkin terveyskeskuksessa ja sitten vielä toisen
kerran, kun jättivät ensin makoilemaan varttitunnin ajaksi.
Uusi lääke kokeiltavaksi ja viikon päästä kaksinkertainen annos.
Nyt kun on taas pirteämpi olo niin tätä energiaa olisi vaikka toisille
jakaa!

Jos on tottunut rutiineihin ja sitten tulee joku muutos, niin tuntuu,
että tekeminen loppuu. Ehdin ajatella, että miten saan aikani kulu-
maan sitten, kun en enää jaksa esim. siivota tai nostella mitään ras-
kasta, niin tuli mieleen, että sitten on otettava esille vanhat harrastuk-
set, missä aika yleensä kuluu nopeasti, nimittäin maalaustarvikkeet.
Korpikirjailijankin aika tuntuu mennä hujahtavan maalaus- ja kera-
miikkatöissä.
Minä en ole maalannut mitään pitkiin aikoihin, mutta tarvikkeita on
jäljellä. Kankaita ja akvarellipaperia. Värituubeista en ole varma. Ehkä
korkkeja ei saa enää auki. Akvarellivärejä ainakin voi käyttää vuosienkin
jälkeen.

Kutominen tai virkkaaminen olisi myös kivaa, mutta niskan takia en voi
ryhtyä enää niihin puuhiin.
Vanhojen valokuvien katselussa menee myös paljon aikaa. Olen lajitellut
kuvia ja merkinnyt, kenelle minkäkin kasan voisi antaa, kun poika ei tunne
edes kaikkia sukulaisia, niin on turhaa jättää hänen riesakseen tuntematto-
mien ihmisten kuvia. Mutta kuvien katseleminen on todella kiitollista
”ajantappoa”. Paljon muistoja ja jopa yksityiskohtia tulee mieleen ku-
via katsellessa.

Hil-la mainitsi poikansa olevan myös auttavainen kotitöissä, jopa osaa
silittää pyykit. Se on myös oman poikani ”erikoisalaa”. Oli se ollut mini-
älle yllätys, kun muuttivat yhteen ja poika oli tuonut mankelinsa ja kysy-
nyt mihin se sijoitettaisiin. Miniä oli kysynyt ensinnäkin, että mikä se on. 😊
Ei ollut ikinä nähnyt moista kapinetta. Poika oli pitänyt pienen esittelyn,
kuinka lakanat mankeloidaan ja liinavaatekaapissa on järjestys.

Liekö mankeleita enää edes myynnissä, eipä ole tullut ajatelleeksi.
Mutta ei taida nykynuoret enää olla niin turhan nuukia kuin meidän ikä-
luokan ihmiset, jotka saimme oppia yhdestä ja toisesta asiasta, esimer-
kiksi että pestyt vaatekappaleet voidaan silittää tai mankeloida.

Nyt siirryn parvekkeen puolelle, ennenkuin tulee energiavajetta!
Kuulemisiin!
/MdK

Lue lisää

Minä silitän kaikki vuodevaatteet ja muun pyykin, samalla kun laitan ne kaappeihin omille paikoilleen ja hyllyni ovat taatusti pinot suorina.

Vanhuus ei ole syy lopettaa opittuja tapoja.
Mankelini on toisessa kotitalossa. siis silitän,

Pokani ja muun perheeni asioita en tänne levittele, minulla ei ole siihen oikeutta.

Minulle riittää, että annoin lapsilleni turvallisen lapsuuden ja paljon rakkautta. He saavat muistella lapsuuttaan omien tunteidensa ja muistojensa pohjalta. Valokuvia on paljon muostin tukena.
Eipä meidän harrastelijoiden ” näyttävät ” tekeleet taida muille, edes jälkipolville kovin merkittäviä olla.
Sydämessä muistot ja tunteet on.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Minulle riittää, että annoin lapsilleni turvallisen lapsuuden ja paljon rakkautta. He saavat muistella lapsuuttaan omien tunteidensa ja muistojensa pohjalta. Valokuvia on paljon muostin tukena.
Eipä meidän harrastelijoiden ” näyttävät ” tekeleet taida muille, edes jälkipolville kovin merkittäviä olla.
Sydämessä muistot ja tunteet on.

Lue lisää

Ajatuksemme eivät kohtaa. Minä harrastan itseni iloksi.

Kävin mökillä ja ihastelin auringossa kylpevät rantatilaani. Piha remontti oli alkanut. Aita oli purettu kuin myös laituri, purkupuut olivat viety pois ja piha oli siisti kuin siellä ei olisi oltukaan. Alue näytti Isolta, olin yllättynyt kuinka tilava tonttini on.

Samaa en voi sanoa aidan toiselta puolen paljastunutta näkyä. Vanhoja puukasoja ja reissuilla peitettyjä, mitä lie.

Eli tahdon sanoa en kerää enää mitään mitä en tarvitse, mutta hengenravintoa tarvitsen. Rakastan tehdä kaunista katseltavaa itselleni ja kieltämättä miehelleni, joka kannustaa minua.

Lapset pärjäävät omillaan en osta heille mitään en maalaa en tee keramiikkaa heille, mutta jos he pyytävät, teen mielelläni.

Eli en säästä en kerää, harrastelen ja saan siitä iloa itselleni.

Kun minusta aika jättää, roskalavalle ylimääräiset.

Huomenta, huonosti nukutun yön jälkeen kipusin sängystä jo aikaisin.
Heräilen yleensä pari kertaa yössä, mutta nukahdan takaisin, nyt ei uni tullut, eikun kahvin keittoon.
Lokit myös aikaisissa, täysi meno jo päällä, pesäpaikoista kai kilpailevat, niiden katoille pääsy on jollakin tapaa estetty ja nyt paikoista on pula.
Ihmisille kuitenkin asuntoja löytyy, tarjolla on vanhaa ja uuttakin, on vaan niin, että varovaisiksi ihmiset on tulleet tämän epävarmuuden jatkuessa ja pankitkaan ei suosi asuntojen hankinnassa.

Oli mukava kuulla touhujasi Eliaana, varoituksen sana on pakko mukaan laittaa, muista välillä rauhoittua, niinhän kyllä sanot tekeväsikin.
Tuo kasvilava tuo uuttaa, mukavaa puuhastelua, tyttärelläni on sellainen ja innolla odottaa istutuksien laittoa ja seuraa kasvun ihmeellisyyttä, satoakin vähän saavat, ei kyllä mitään mahtavaa ole vielä ainakaan sadosta saatu, mutta on kiva kuitenkin oma kasvattamia nautiskella.
Koko kesän mökillä asustavat, jotain puuhaa sielläkin tarvitsee.
Tuo veden puute hieman jo pelottaa, pohjavedetkin joutuu sen huomaamaan, entäs jos vesi loppuu?
Jano yllättäisi ja vettä ei hanasta tulisikaan, mikäs eteen?
Joissakin maissa on tämäkin jouduttu kokemaan.

Kukapa ei kauniista, kaikenlaisesta tykkäisi, minullakin aina uuden tuotteen jonka voisin itse vielä tehdä nostaa innon pilviin, mutta sitten järjen ääni sanoo, mihin sen laittaisit.
Lapseni olen jo tekemilläni tekeleilläni täyttänyt, tauluja, neuleita, askartelutuotteita, joten turhaksi koen minkään tekemisen.
Hillitsen haluni, voisihan sitä mukaa kantaa vanhoja roskiin, mutta en sitäkään halua tehdä, kaikella on oma tarinansa, en raaski pois viskata.
Kotiani olen jo niin kauan rakentanut, että se on minulle riittävän valmis, mitään en enää halua uusia, en valmistakkaan.
Ehkäpä siitä syystä juurikin elämäni turhanpäiväiseksi koen, kun kaikki harrastaminen on loppunut, mikään ei sytytä kuten aiemmin innolla mukaan lähdin, milloin mihinkin.
No mitäpä valitan, itse olen elämäni saanut elää tahtoni mukaisesti ja tässä ollaan, ehkä vielä joku innon puuska ehtii tulla, kunnes silmäni lopullisesti suljen.
Intoa ja elämää teille kaikille, joilla vielä puhtia riittää.

Ano 00114 noin se on, minäkin yritin lapsille kaiken mahdollisen antaa, ehkä jollain tapaa onnistuinkin, eivät ainakaan katkerilta kuulosta, mutta voihan olla, että jotain vaillekin jäivät.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että selviävät ja lapsensakin on sijoittunut elämään omavaraisina.
Kyselen joskus mikä ja miten selvisivät lapsuudestaan/nuoruudestaan, vastaus on, että ihan samoin kuin toisetkin sen ikäisinä.
Muistikuvissani olin aina töissä ja siinä sivussa yritin äiti olla, ehkä en ihan kehnosti sitäkään paikkaa täyttänyt.
Nyt minun lapseni seuraavat, tukevat omiaan ja heidänkin lapset osansa saavat, isomummit ja ukit ovat tärkeitä heidän elämässään, mukava sitä on sivusta seurata.

Mdk on vauhdissa edelleen, olet kyllä mallia antava ihminen, noin sitä pitäisi elää.
Meillä on mankeli talossa, käyn pöytäliinat manklaamassa, muuten silitän pyykkini. kun pienen koneellisen kerran viikkoon pesen, en halua niitä odottamaan jättää, vaan perästä heti kuntoon ja kaappiin.
Kiva kun käyt piristysruiskeen kerronnallasi meille antamassa, hieman tunnustan häpeillen oman osuuteni.

Ano 00112 noin se elämä vaan sujuu, voimat ei ihan kaikkeen riitä, joten ei vanhuuden tähden mitään pois pitäisi jättää, vaan omien ajatusten ja halujen mukaisesti olisi toimittava.
Kaikille ei ole tarvetta kertoilla omia asioitaan, hyvä niin, mutta eipä kukaan pahaksi pistä, jos saamme kuulla elämän kulusta muiltakin, voi jopa antaa rohkeutta puhua omistaankin.

Odottelen penkkejä tuohon puistooni, ehkä silloin voin kuulla, nähdäkin peipposen ja muiden pikkulintujen olemassa olon.
Taitaa olla pakko ulos astua jos meinaa peipposta kuunnella Ano00111, joten ovi auki ja ulos luontoon;)

Tulikos Riitta lopulta Ano 00110, selvisikös asiat ja salasanat, hyvää jatkoa vaan kaiken suhteen.

Nyt on asiallista lopettaa ja tarttua pölyhuiskaan, siitä se tämäkin päivä iltaan saadaan, hyvää päivän jatkoa teille ystävät.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, huonosti nukutun yön jälkeen kipusin sängystä jo aikaisin.
Heräilen yleensä pari kertaa yössä, mutta nukahdan takaisin, nyt ei uni tullut, eikun kahvin keittoon.
Lokit myös aikaisissa, täysi meno jo päällä, pesäpaikoista kai kilpailevat, niiden katoille pääsy on jollakin tapaa estetty ja nyt paikoista on pula.
Ihmisille kuitenkin asuntoja löytyy, tarjolla on vanhaa ja uuttakin, on vaan niin, että varovaisiksi ihmiset on tulleet tämän epävarmuuden jatkuessa ja pankitkaan ei suosi asuntojen hankinnassa.

Oli mukava kuulla touhujasi Eliaana, varoituksen sana on pakko mukaan laittaa, muista välillä rauhoittua, niinhän kyllä sanot tekeväsikin.
Tuo kasvilava tuo uuttaa, mukavaa puuhastelua, tyttärelläni on sellainen ja innolla odottaa istutuksien laittoa ja seuraa kasvun ihmeellisyyttä, satoakin vähän saavat, ei kyllä mitään mahtavaa ole vielä ainakaan sadosta saatu, mutta on kiva kuitenkin oma kasvattamia nautiskella.
Koko kesän mökillä asustavat, jotain puuhaa sielläkin tarvitsee.
Tuo veden puute hieman jo pelottaa, pohjavedetkin joutuu sen huomaamaan, entäs jos vesi loppuu?
Jano yllättäisi ja vettä ei hanasta tulisikaan, mikäs eteen?
Joissakin maissa on tämäkin jouduttu kokemaan.

Kukapa ei kauniista, kaikenlaisesta tykkäisi, minullakin aina uuden tuotteen jonka voisin itse vielä tehdä nostaa innon pilviin, mutta sitten järjen ääni sanoo, mihin sen laittaisit.
Lapseni olen jo tekemilläni tekeleilläni täyttänyt, tauluja, neuleita, askartelutuotteita, joten turhaksi koen minkään tekemisen.
Hillitsen haluni, voisihan sitä mukaa kantaa vanhoja roskiin, mutta en sitäkään halua tehdä, kaikella on oma tarinansa, en raaski pois viskata.
Kotiani olen jo niin kauan rakentanut, että se on minulle riittävän valmis, mitään en enää halua uusia, en valmistakkaan.
Ehkäpä siitä syystä juurikin elämäni turhanpäiväiseksi koen, kun kaikki harrastaminen on loppunut, mikään ei sytytä kuten aiemmin innolla mukaan lähdin, milloin mihinkin.
No mitäpä valitan, itse olen elämäni saanut elää tahtoni mukaisesti ja tässä ollaan, ehkä vielä joku innon puuska ehtii tulla, kunnes silmäni lopullisesti suljen.
Intoa ja elämää teille kaikille, joilla vielä puhtia riittää.

Ano 00114 noin se on, minäkin yritin lapsille kaiken mahdollisen antaa, ehkä jollain tapaa onnistuinkin, eivät ainakaan katkerilta kuulosta, mutta voihan olla, että jotain vaillekin jäivät.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että selviävät ja lapsensakin on sijoittunut elämään omavaraisina.
Kyselen joskus mikä ja miten selvisivät lapsuudestaan/nuoruudestaan, vastaus on, että ihan samoin kuin toisetkin sen ikäisinä.
Muistikuvissani olin aina töissä ja siinä sivussa yritin äiti olla, ehkä en ihan kehnosti sitäkään paikkaa täyttänyt.
Nyt minun lapseni seuraavat, tukevat omiaan ja heidänkin lapset osansa saavat, isomummit ja ukit ovat tärkeitä heidän elämässään, mukava sitä on sivusta seurata.

Mdk on vauhdissa edelleen, olet kyllä mallia antava ihminen, noin sitä pitäisi elää.
Meillä on mankeli talossa, käyn pöytäliinat manklaamassa, muuten silitän pyykkini. kun pienen koneellisen kerran viikkoon pesen, en halua niitä odottamaan jättää, vaan perästä heti kuntoon ja kaappiin.
Kiva kun käyt piristysruiskeen kerronnallasi meille antamassa, hieman tunnustan häpeillen oman osuuteni.

Ano 00112 noin se elämä vaan sujuu, voimat ei ihan kaikkeen riitä, joten ei vanhuuden tähden mitään pois pitäisi jättää, vaan omien ajatusten ja halujen mukaisesti olisi toimittava.
Kaikille ei ole tarvetta kertoilla omia asioitaan, hyvä niin, mutta eipä kukaan pahaksi pistä, jos saamme kuulla elämän kulusta muiltakin, voi jopa antaa rohkeutta puhua omistaankin.

Odottelen penkkejä tuohon puistooni, ehkä silloin voin kuulla, nähdäkin peipposen ja muiden pikkulintujen olemassa olon.
Taitaa olla pakko ulos astua jos meinaa peipposta kuunnella Ano00111, joten ovi auki ja ulos luontoon;)

Tulikos Riitta lopulta Ano 00110, selvisikös asiat ja salasanat, hyvää jatkoa vaan kaiken suhteen.

Nyt on asiallista lopettaa ja tarttua pölyhuiskaan, siitä se tämäkin päivä iltaan saadaan, hyvää päivän jatkoa teille ystävät.

Lue lisää

Kaikki nuoret eikä edes hyvin koulutetut ” omavaraisina” voi elää, kun töitä ei vaan saa. Työttömyys on valtavaa nykyisin, mitään ei löydy vaikka satoja hakemuksia lähettää, Ei se kotikasvatuksen ja rakkauden puutteeseen liity, ei laiskuuteen, vaan hallitus on töpeksinyt, rahat menee ihan muualle. Maailmantilanne vaikuttaa myös.
Mallia tarjoat miten pitäisi elää. ihmisen arvo että tekee itse karjalanpiirakat ja laatikot ja sämpylät, silittää ja mankeloi kaiken, lenkkeilee, luo taidetta ja joka touhun vielä tarkkaan raportoi, omaistensakin asiat sairauksia myöten.

Hil-la kirjoitti:

Huomenta, huonosti nukutun yön jälkeen kipusin sängystä jo aikaisin.
Heräilen yleensä pari kertaa yössä, mutta nukahdan takaisin, nyt ei uni tullut, eikun kahvin keittoon.
Lokit myös aikaisissa, täysi meno jo päällä, pesäpaikoista kai kilpailevat, niiden katoille pääsy on jollakin tapaa estetty ja nyt paikoista on pula.
Ihmisille kuitenkin asuntoja löytyy, tarjolla on vanhaa ja uuttakin, on vaan niin, että varovaisiksi ihmiset on tulleet tämän epävarmuuden jatkuessa ja pankitkaan ei suosi asuntojen hankinnassa.

Oli mukava kuulla touhujasi Eliaana, varoituksen sana on pakko mukaan laittaa, muista välillä rauhoittua, niinhän kyllä sanot tekeväsikin.
Tuo kasvilava tuo uuttaa, mukavaa puuhastelua, tyttärelläni on sellainen ja innolla odottaa istutuksien laittoa ja seuraa kasvun ihmeellisyyttä, satoakin vähän saavat, ei kyllä mitään mahtavaa ole vielä ainakaan sadosta saatu, mutta on kiva kuitenkin oma kasvattamia nautiskella.
Koko kesän mökillä asustavat, jotain puuhaa sielläkin tarvitsee.
Tuo veden puute hieman jo pelottaa, pohjavedetkin joutuu sen huomaamaan, entäs jos vesi loppuu?
Jano yllättäisi ja vettä ei hanasta tulisikaan, mikäs eteen?
Joissakin maissa on tämäkin jouduttu kokemaan.

Kukapa ei kauniista, kaikenlaisesta tykkäisi, minullakin aina uuden tuotteen jonka voisin itse vielä tehdä nostaa innon pilviin, mutta sitten järjen ääni sanoo, mihin sen laittaisit.
Lapseni olen jo tekemilläni tekeleilläni täyttänyt, tauluja, neuleita, askartelutuotteita, joten turhaksi koen minkään tekemisen.
Hillitsen haluni, voisihan sitä mukaa kantaa vanhoja roskiin, mutta en sitäkään halua tehdä, kaikella on oma tarinansa, en raaski pois viskata.
Kotiani olen jo niin kauan rakentanut, että se on minulle riittävän valmis, mitään en enää halua uusia, en valmistakkaan.
Ehkäpä siitä syystä juurikin elämäni turhanpäiväiseksi koen, kun kaikki harrastaminen on loppunut, mikään ei sytytä kuten aiemmin innolla mukaan lähdin, milloin mihinkin.
No mitäpä valitan, itse olen elämäni saanut elää tahtoni mukaisesti ja tässä ollaan, ehkä vielä joku innon puuska ehtii tulla, kunnes silmäni lopullisesti suljen.
Intoa ja elämää teille kaikille, joilla vielä puhtia riittää.

Ano 00114 noin se on, minäkin yritin lapsille kaiken mahdollisen antaa, ehkä jollain tapaa onnistuinkin, eivät ainakaan katkerilta kuulosta, mutta voihan olla, että jotain vaillekin jäivät.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että selviävät ja lapsensakin on sijoittunut elämään omavaraisina.
Kyselen joskus mikä ja miten selvisivät lapsuudestaan/nuoruudestaan, vastaus on, että ihan samoin kuin toisetkin sen ikäisinä.
Muistikuvissani olin aina töissä ja siinä sivussa yritin äiti olla, ehkä en ihan kehnosti sitäkään paikkaa täyttänyt.
Nyt minun lapseni seuraavat, tukevat omiaan ja heidänkin lapset osansa saavat, isomummit ja ukit ovat tärkeitä heidän elämässään, mukava sitä on sivusta seurata.

Mdk on vauhdissa edelleen, olet kyllä mallia antava ihminen, noin sitä pitäisi elää.
Meillä on mankeli talossa, käyn pöytäliinat manklaamassa, muuten silitän pyykkini. kun pienen koneellisen kerran viikkoon pesen, en halua niitä odottamaan jättää, vaan perästä heti kuntoon ja kaappiin.
Kiva kun käyt piristysruiskeen kerronnallasi meille antamassa, hieman tunnustan häpeillen oman osuuteni.

Ano 00112 noin se elämä vaan sujuu, voimat ei ihan kaikkeen riitä, joten ei vanhuuden tähden mitään pois pitäisi jättää, vaan omien ajatusten ja halujen mukaisesti olisi toimittava.
Kaikille ei ole tarvetta kertoilla omia asioitaan, hyvä niin, mutta eipä kukaan pahaksi pistä, jos saamme kuulla elämän kulusta muiltakin, voi jopa antaa rohkeutta puhua omistaankin.

Odottelen penkkejä tuohon puistooni, ehkä silloin voin kuulla, nähdäkin peipposen ja muiden pikkulintujen olemassa olon.
Taitaa olla pakko ulos astua jos meinaa peipposta kuunnella Ano00111, joten ovi auki ja ulos luontoon;)

Tulikos Riitta lopulta Ano 00110, selvisikös asiat ja salasanat, hyvää jatkoa vaan kaiken suhteen.

Nyt on asiallista lopettaa ja tarttua pölyhuiskaan, siitä se tämäkin päivä iltaan saadaan, hyvää päivän jatkoa teille ystävät.

Lue lisää

Kirjoitin harrastavani sitä mikä tuo iloa. Ei sen ilon tuojan paikkaa tarvitse miettiä se menee minne milloinkin. Kesällä mökin pihapiirissä viihtyvät keramiikka eläimet ja kukkapotit. Talviteloilla ollessa mökin pirtissä on tilaa.

Samoin kaupunkiasunnon piha ja parveke saavat kesäisin katseen vangitsijoita. Talvisin sisätiloista löytävät paikkansa.

Olisin onnellinen jos mieheni lapset siivoaisivat autotallin ja joitakin komeroita puhtaaksi vanhoista tavaroistaan, joita he eivät tarvitse. Siellä olisi talvehtimistilaa jos vaikka jatkaisin taiteen tekoa.

Tuo keräily ei ole vain meidän vanhojen synti. Nuoret kerää erilaista roihnaa ja usein jättävät tavaroita lapsuuskotien nurkkiin. Niin taisin tehdä minäkin. Näin tietty poikanikin ovat jättäneet rakkaita tavaroitaan huostaani, mutta heidän tavaroillaan on mökillä oma varasto. Esikoinen tulee ensi kuussa ja timpuroi yhden varaston jonka lattian hän purki viime syksynä. Siihen varastoon laitetaan pihatyökalut jotka ovat viettäneet talven leluvarastossa.

Kun vastasin anolle en ilmeisesti kertonut selvästi, että maalaus- ja keramiikka jäänee näyttelyn jälkeen tauvolle tai loppuu ja alan kirjoittamaan.

Eilen kun vierailin mökillä tsekkasin piironkien taustoja ja löysin upean ison 1.m × 80 cm taulun, jonka tekovuotta aloin miettimään. En ole singeerannut teosta, mutta muistan sen nimen. Maalasin sen elävästä miesmallista.

Mietin olisikohan joskus 80-luvulla tehty. Yhdeksänkytluvulla en tainnut juurikaan keretä maalaushommiin. Mutta seitkyt, kahdeksankyt ja kakstuhatluvulla on maalauksia syntynyt.

Pitää vielä koluta mökin ylinen, muistaakseni sieltä löytyy lisää aarteita matkani varrelta. Siellä on myös kymmeniä päiväkirjoja ennen internettiä. Kyllähän tällainen matka menneeseen ja tie tulevaisuuteen on mielenkiintoista niin kauan kuin jaksaa.

Se antaa tarkoitusta tämän päivän ekemisiin.

Aurinkoista päivää kaikille.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Kaikki nuoret eikä edes hyvin koulutetut ” omavaraisina” voi elää, kun töitä ei vaan saa. Työttömyys on valtavaa nykyisin, mitään ei löydy vaikka satoja hakemuksia lähettää, Ei se kotikasvatuksen ja rakkauden puutteeseen liity, ei laiskuuteen, vaan hallitus on töpeksinyt, rahat menee ihan muualle. Maailmantilanne vaikuttaa myös.
Mallia tarjoat miten pitäisi elää. ihmisen arvo että tekee itse karjalanpiirakat ja laatikot ja sämpylät, silittää ja mankeloi kaiken, lenkkeilee, luo taidetta ja joka touhun vielä tarkkaan raportoi, omaistensakin asiat sairauksia myöten.

Lue lisää

Kirjoitit eivät kaikki nuoret.. jne, eivät, mutta suurin osa menestyy. Ja kun jälkipolvi menestyy ja elää omillaan ei meidän vanhusten tarvitse murehtia vaan voimme iloita kun paistamme piirakoita, käymme luonnossa lenkillä, luomme taidetta ja silitämme ja raportoimme sekä mankeloimme (paitsi minä en mankeloi;)

korppis kirjoitti:

Kirjoitit eivät kaikki nuoret.. jne, eivät, mutta suurin osa menestyy. Ja kun jälkipolvi menestyy ja elää omillaan ei meidän vanhusten tarvitse murehtia vaan voimme iloita kun paistamme piirakoita, käymme luonnossa lenkillä, luomme taidetta ja silitämme ja raportoimme sekä mankeloimme (paitsi minä en mankeloi;)

Lue lisää

Ano 00115 olen pahoillani jos noin koet nojatuolin annin, mutta olen pyytänyt kirjoittajan juurikin kertovan arjen kulusta.
Sitä on onneksi moni tehnytkin ja näin jatkuu rupattelu toisten innostuksen antamisesta.
Työttömyyden tuomat harmit ei varmaan keltään jää näkemättä, mutta niihin asioihin ei vaikutuksemme yllä, vain äänestys on mahdollisuutemme.
Usko tulevaisuuteen menee nuorilta ja sama koskee vanhempiakin, huoli nuorison tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen.
Työttömyys koskettaa monia perheitä, moni saa tylyn vastauksen, työtä ei ole, hallituksen toimista on ne pienetkin helpotukset lopetettu, vaikea uskoa pääministerin vakuutuksiin, ketään ei jätetä
Vielä tästä kirjoittelusta, odotan innolla aina uusia viestejä, niistä saa puheenaihetta ja intoa omaan toimintaan.
Jos lapsistani mainitsen, en heillä kerskaile, hyvin tavan nuoria ovat, joilla on onni ollut mukana saada koulutus ja työ, näin selviävät, tarvittaissa pankin toimin.

Kertoillaan vaan näistä arjen asioista, kuitenkin jokaisella jotakin annettavaa löytyy.
Energiaa löytyy, kuten korpikirjailija kertoi, aivan valtavan paljon hän ehtii, ajatuskin meikä mummoa pyörryttää, mutta onhan se kesäpaikka oiva touhun paikka, sieltä se into mukaan tarttuu.

Hil-la kirjoitti:

Ano 00115 olen pahoillani jos noin koet nojatuolin annin, mutta olen pyytänyt kirjoittajan juurikin kertovan arjen kulusta.
Sitä on onneksi moni tehnytkin ja näin jatkuu rupattelu toisten innostuksen antamisesta.
Työttömyyden tuomat harmit ei varmaan keltään jää näkemättä, mutta niihin asioihin ei vaikutuksemme yllä, vain äänestys on mahdollisuutemme.
Usko tulevaisuuteen menee nuorilta ja sama koskee vanhempiakin, huoli nuorison tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen.
Työttömyys koskettaa monia perheitä, moni saa tylyn vastauksen, työtä ei ole, hallituksen toimista on ne pienetkin helpotukset lopetettu, vaikea uskoa pääministerin vakuutuksiin, ketään ei jätetä
Vielä tästä kirjoittelusta, odotan innolla aina uusia viestejä, niistä saa puheenaihetta ja intoa omaan toimintaan.
Jos lapsistani mainitsen, en heillä kerskaile, hyvin tavan nuoria ovat, joilla on onni ollut mukana saada koulutus ja työ, näin selviävät, tarvittaissa pankin toimin.

Kertoillaan vaan näistä arjen asioista, kuitenkin jokaisella jotakin annettavaa löytyy.
Energiaa löytyy, kuten korpikirjailija kertoi, aivan valtavan paljon hän ehtii, ajatuskin meikä mummoa pyörryttää, mutta onhan se kesäpaikka oiva touhun paikka, sieltä se into mukaan tarttuu.

Lue lisää

Lopettakaa hallituksemme haukkuminen, ei päättäjämme päätä. Isompien valtioiden päämiehet päättävät.

Hil-la kirjoitti:

Ano 00115 olen pahoillani jos noin koet nojatuolin annin, mutta olen pyytänyt kirjoittajan juurikin kertovan arjen kulusta.
Sitä on onneksi moni tehnytkin ja näin jatkuu rupattelu toisten innostuksen antamisesta.
Työttömyyden tuomat harmit ei varmaan keltään jää näkemättä, mutta niihin asioihin ei vaikutuksemme yllä, vain äänestys on mahdollisuutemme.
Usko tulevaisuuteen menee nuorilta ja sama koskee vanhempiakin, huoli nuorison tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen.
Työttömyys koskettaa monia perheitä, moni saa tylyn vastauksen, työtä ei ole, hallituksen toimista on ne pienetkin helpotukset lopetettu, vaikea uskoa pääministerin vakuutuksiin, ketään ei jätetä
Vielä tästä kirjoittelusta, odotan innolla aina uusia viestejä, niistä saa puheenaihetta ja intoa omaan toimintaan.
Jos lapsistani mainitsen, en heillä kerskaile, hyvin tavan nuoria ovat, joilla on onni ollut mukana saada koulutus ja työ, näin selviävät, tarvittaissa pankin toimin.

Kertoillaan vaan näistä arjen asioista, kuitenkin jokaisella jotakin annettavaa löytyy.
Energiaa löytyy, kuten korpikirjailija kertoi, aivan valtavan paljon hän ehtii, ajatuskin meikä mummoa pyörryttää, mutta onhan se kesäpaikka oiva touhun paikka, sieltä se into mukaan tarttuu.

Lue lisää

On pakko kehua, että saa edes jonkun vastaamaan!
Korppis ylläpitää tuolia, tuolla aktiivisuudellaan , vaikka ei mitään oikeaa asiaa!
Minå, monä ja lapseni... molemmilla. ja tietenkin poliittinen päivitys mukaan.

Anonyymi00116 kirjoitti:

On pakko kehua, että saa edes jonkun vastaamaan!
Korppis ylläpitää tuolia, tuolla aktiivisuudellaan , vaikka ei mitään oikeaa asiaa!
Minå, monä ja lapseni... molemmilla. ja tietenkin poliittinen päivitys mukaan.

Lue lisää

Noinko koet, ettei minulla ole kirjoittajana ojatuoliketjuun mitään oikeaa sanomista.

Onko sinulla oikeaa asiaa sellaista joka kuuluu ihan tavan elämään. Eihän meidän elämämme enää ole lennokasta asioiden ytimeen pureutumista kuten Sofia Virralla.

Emme luo uraa, ei meidän tehtävä ole pelastaa Suomea nousuun, sen tekevät nuoret.

korppis kirjoitti:

Noinko koet, ettei minulla ole kirjoittajana ojatuoliketjuun mitään oikeaa sanomista.

Onko sinulla oikeaa asiaa sellaista joka kuuluu ihan tavan elämään. Eihän meidän elämämme enää ole lennokasta asioiden ytimeen pureutumista kuten Sofia Virralla.

Emme luo uraa, ei meidän tehtävä ole pelastaa Suomea nousuun, sen tekevät nuoret.

Lue lisää

Sofia Virta on kärsinyt ensimmäisen miehensä väkivallasta , siinä sinulle ydintä. Eime kaikki olla välinpitämättömiä maan asioista ja vähäosaisista, vaikka vanhoja ollaan. On sentään äänioikeus, omatunto ja empatia jäljellä.
En tee piirakoita enkä savipyttyjä enkämuutakaan sen mukaan menestyvätkö jälkeläiseni vai ei. Jos käy töissä eikäkinua äitiltä rahaa keski ikisenä , ei se nyt vielä kummostakaan menestystä eikäkehun aihetta ole .

Hil-la kirjoitti:

Ano 00115 olen pahoillani jos noin koet nojatuolin annin, mutta olen pyytänyt kirjoittajan juurikin kertovan arjen kulusta.
Sitä on onneksi moni tehnytkin ja näin jatkuu rupattelu toisten innostuksen antamisesta.
Työttömyyden tuomat harmit ei varmaan keltään jää näkemättä, mutta niihin asioihin ei vaikutuksemme yllä, vain äänestys on mahdollisuutemme.
Usko tulevaisuuteen menee nuorilta ja sama koskee vanhempiakin, huoli nuorison tulevaisuudesta ei voi olla vaikuttamatta koko perheeseen.
Työttömyys koskettaa monia perheitä, moni saa tylyn vastauksen, työtä ei ole, hallituksen toimista on ne pienetkin helpotukset lopetettu, vaikea uskoa pääministerin vakuutuksiin, ketään ei jätetä
Vielä tästä kirjoittelusta, odotan innolla aina uusia viestejä, niistä saa puheenaihetta ja intoa omaan toimintaan.
Jos lapsistani mainitsen, en heillä kerskaile, hyvin tavan nuoria ovat, joilla on onni ollut mukana saada koulutus ja työ, näin selviävät, tarvittaissa pankin toimin.

Kertoillaan vaan näistä arjen asioista, kuitenkin jokaisella jotakin annettavaa löytyy.
Energiaa löytyy, kuten korpikirjailija kertoi, aivan valtavan paljon hän ehtii, ajatuskin meikä mummoa pyörryttää, mutta onhan se kesäpaikka oiva touhun paikka, sieltä se into mukaan tarttuu.

Lue lisää

Lauhkeata lauantaita!

Katsoin pari kertaa että ollaanko oikealla palstalla, kun nuorten työttömyys
on tapetilla. Mutta tämähän on 80 + palsta! Työttömyys ei meitä enää hen-
kilökohtaisesti koske. Olemme tehneet oman osuutemme, kantaneet kortem-
me kekoon ja nyt kukin taholtamme annamme kirjallisesti merkkejä olemassa-
olostamme ja miten saamme päivämme kulumaan.

Ei täällä mitään elämänmallia tarjoilla, jos vielä omin avuin selvitään ja pide-
tään ruoanlaittotaidot ja leipomataidot ajan tasalla. Omavaraiseksi olemme
oppineet pitkän kaavan kautta, ei kannata kadehtia. Me 80 + palstakirjoittajat
emme ole vastuussa tämän päivän työttömistä, joten Ano 00115 sättii nyt
väärää porukkaa.
Kertoisit meille sen sijaan, miten itse saat päiväsi kulumaan. Onko sinulla joku
kiva harrastus, joka voisi meidänikäisiä kiinnostaa? Mikä on oma elämänmallisi?

(Tuo oli intro)

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja houkutteli lähtemään jo ennen aamiaista
lenkille. Kantapäähän sattui, siinä on "kantapiikki". Ajattelin tehdä pienen koe-
lenkin, että näen pystyykö sillä kävelemään ollenkaan. Ja onnistuihan se kun
laitoin tukevat kengät jalkaan. - Ajattelin että yksi erikoiskäsitteleyä tarvitseva
osa lisää "kävelimissä". Polvet ja sääret ovat jo paketissa, nyt täytyy ottaa kanta-
päät huomioon. Pääasia että pääsee liikkeelle. Kuinka kauan tällaista kestää,
jää nähtäväksi.
Lenkki tuli tehtyä. Huomasin lenkin aikana että lokit ovat pesimäpuuhissa ja
lentävät kohti kirkuen ja varoittelevat toisia. Muuten ovat linnut hävinneet
jostakin syystä. Mielestäni niitä oli enemmän aikaisempina vuosina.
Niin myös cityjänikset. Vai johtuneko siitä että olen aamulenkillä nyöhempään
kuin aikaisemmin. Jänikset olivat ulkona jo 4-5 aikaan aamulla, kun muutamia
vuosia sitten olin kesäaamuisin niihin aikoihin lenkillä. Jäniksiä oli kiva seurata
ja oppi kaikenlaista "jänistietoa", esimerkiksi kun ne kylpivät hiekassa. Se oli
turkinhoitoa, punkit ja muut ötökät pois, niin myös irtokarvat. Jos oli varjoisa
paikka, niin siellä oli varmaankin hyvä lepäillä.

Lenkiltä tultua aamiaisen laittaminen ja sitten joka lauantaina nettitapaaminen
pojan ja miniän kanssa. Ratkomme yhdessä radiosta tulevan musiikkiristikon
ja vaihdamme samalla kuulumiset. Miniäni on haka kansanmusiikissa, poika
popmusiikissa ja minä tunnen eniten meistä kolmesta klassillista musiikkia.
Ristikko ratkeaa yhteisvoimin ja juttu luistaa musiikkikappaleitten välillä.

Musiikkiristikon jälkeen soitin veljelle, eilen illalla soitti sisko, joten viiikot-
taiset yhteydenpidot puolin ja toisin on hoidettu. Tiedämme tarkalleen,
kuinka kukin meistä voi. Liekö sitten sattuma, mutta olemme kaikki vielä
sellaisia vanhuksia, ettei meillä ole mitään kroonisia kiputiloja, mistä saa olla
kiitollinen. Jokainen meistä on vielä tässä päivässä mukana.

Sanaristikko on edessäni ja taidanpa jatkaa sitä hetken aikaa, tähän aikaan
päivästä vielä sanat ehkä löytyvät helpommin kuin iltamyöhällä.
Palaillaan!
/MdK