Metsähallitus
Miten löydän omalle tasolleni sopivan retkireitin? Mitä varusteita tarvitsen mukaan yön yli retkelle? Missä voin yöpyä? Pääseekö kohteelle autolla, entä pyörätuolilla? Mitä jokamiehenoikeudet merkitsevät retkeilijälle?
Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen maa- ja vesialueista ja tarjoaa monipuoliset puitteet retkeilyyn kautta Suomen. Halusitpa vaeltaa, pyöräillä, meloa tai hiihtää, löydät varmasti sopivan kohteen kansallispuistoista, retkeilyalueilta tai monikäyttömetsistä. Retkeilyn ammattilaiset ympäri Suomen - asiantuntijat Metsähallituksesta ja Retkipaikka.fi-sivustolta - vastaavat kysymyksiisi retkeilystä maanantaina 15.7. klo 13-15 Kysy mitä vain -palstalla.
Selvitetään yhdessä vastaukset mieltäsi askarruttaviin kysymyksiin, jotta voit lähteä luontoon nauttimaan sen virkistävästä ja hyvinvointia tuottavasta vaikutuksesta - turvallisesti ja elämyksellisesti.
www.luontoon.fi
www.retkikartta.fi
www.metsa.fi
www.haltia.com
www.retkipaikka.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 47 kommenttia
- Asiallinen huoli. Tällä hetkellä Metsähallituksen omistamien pitkospuiden, laavujen ja muiden ulkoilurakennelmien korjausvelka on yli 40 miljoonaa euroa.
Metsähallituksen tehtävänä on pitää yllä valtion mailla olevia retkeilyreittejä ja rakenteita, jotka kannustavat retkeilemään ja suojelevat luontoa kulumiselta. Tällaisia rakenteita ovat esimerkiksi kansallispuistojen erilaiset kestävöidyt polut ja pitkospuut.
Jotta näin olisi jatkossakin, painotamme ylläpito- ja huoltotöissä suosittuja alueita, koska näissä kulutuskin on isointa. Uusien reittien suunnittelussa pyrimme ohjaamaan kulutusta helposti hallittaville alueille. Ja lisäksi kehitämme toimintaamme ja työtapojamme jatkuvasti paremmiksi.
Puistomaksuja ei ole suunnitteilla.
Luonto tuottaa meille paljon hyvää. Esimerkiksi retkeilyn ja luonnossa liikkumisen terveyshyödyt ovat kansanterveydellisesti merkittävät. Myös matkailuala hyötyy upeasta luonnostamme.
Hyvä ja asiaa taustoittava MT:n vuoden takainen artikkeli aiheesta löytyy täältä: www.maaseuduntulevaisuus.fi/era/artikkeli-1.266664
Joel / Suomen luontokeskus Haltia / Metsähallitus - Minulle on joskus sanottu, että "retkeilijä ei valitse kenkiä vaan kengät valitsevat retkeilijän". Tällä yritettiin kuvastaa sitä, että jokaisen retkeilijän jalka ja tarpeet ovat uniikit.
Kengät pitävät jalat kuivina, sekä lämpiminä ja suojaavat niitä iskuilta ja liikkeiltä vääriin suuntiin.
Tunturissa pidän itse pitkävartisia vaelluskenkiä, koska koen että vahvat kengät suojaavat nilkkaa painavankin rinkan alla. Pyrin välttämään sitä, että matka keskeytyisi väsyneen harha-askeleen aiheuttaman nyrjähdyksen takia.
Suosittelen marssimaan kenkäkauppaan ja kokeilemaan kaikkia mahdollisia kenkiä myös painava rinkka selässä.
Joel / Suomen luontokeskus Haltia / Metsähallitus - No niin, tietämättä missä olet aiemmin käynyt niin laitanpa pari ehdotusta.
Salon suunnalla on Teijon kansallispuisto, jossa löytyy tekemistä lähes ympäri vuoden. Kesällä voi esim. patikoida, sup-lautailla ja meloa. Runsaalla reittiverkostolla on niin metsä-, suo- kuin järvimaisemia. Reitit ovat keskimäärin 5 kilometrin pituisia mutta yhdistelemällä reittejä riittää parin-kolmen päivän patikointiin. Reitit ovat yleensä kuljettavissa läpi vuoden, mutta ns. Sahajärven reitti sulkeutuu talven ajaksi, koska lossit nostetaan pois vedestä talven ajaksi. Kansallispuiston ympärillä on kolme viehättävää ruukkikylää, joista löytyy niin majoitusta kuin muutakin kulkijalle sopivaa tarjontaa. Kylien välimaastossa voi talvisin laskea rinteitä, kesäisin rinneautoilla tai vaikkapa pelata golfia Monenmoista tekemistä ympäri vuoden siis.
Merellisestä maisemasta pitävä voisi harkita kesäistä päiväretkeä Selkämeren kansallispuistoon? Lähtöpisteitä on useita: Kustavi, Uusikaupunki, Rauma, Luvia, Pori ja Merikarvia. Lisää: https://www.luontoon.fi/selkameri/ajankohtaista
Sitten on tietysti iki-ihana Saaristomeri. Esimerkiksi Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvalle Örön saarelle pääsee kesääaikaan Kasnäsista ja keskisen kesän ajan jopa Hangosta. Miltä kuulostaisi pyöretki pääkaupunkiseudulta, Hangon ja Örön kautta Kemiönsaarelle ja taas Hankoon Rannikkoreittiä myöten? Tai vaihtoehtoisesti vaikka Salosta taas junalla pääkaupunkiseudulle?
Toivottavasti joku näistä osuu ns. maaliin ja löydät itsellesi mieluisan uuden retkikohteen.
Ystävällisesti,
Laura/Metsähallitus - Piha on aina yksi erityiseen käyttöön otetun alueen muoto ja suosittelen aina varovaisuusperiaatteeseen. Eli jos näkyvissä on asuintalo, mökki tai muita rakennuksia niin aletaan olla piha-alueen liepeillä. Hoidetun pihan kanssa ei sitten tarvitse pohtia asiaa yhtään enempää, sinne ei ole asiaa jokamiehenoikeudella.
Asuintaloa tai mökkiä kohti kuvaaminen voi täyttää salakatselun tunnusmerkit, eli kamera kannattaa kääntää toiseen suuntaan.
Antti/Retkipaikka - Lähtökohtaisesti karhut ja sudet pelkäävät ihmistä enemmän kuin ihminen niitä. Esimerkiksi kansallispuistoissamme vierailtiin 2018 yli kolme miljoonaa kertaa ja tämän päälle kaikki muu retkeily, marjastus, kalastus, luontoliikunta ja metsästys. Tuona aikana ei tietoon tullut yhtään ihmiseen kohdistuvaa hyökkäystä. Vanhemmat tiedossa olevat ovat tapahtuneet retkeilyssä yleensä käytettävien alueiden ulkopuolella ja tuolloin eläin on tuntenut itsensä tai poikasensa uhatuksi.
Jos metsässä kohtaa pedon, kannattaa pysyä rauhallisena, perääntyä hitaasti ja säilyttää katsekontakti varmistuen kuitenkin, ettei esimerkiksi joudu emokarhun ja sen poikasen väliin. Joissain maissa käytetään karhukelloja, jolloin ääni ajaa karhut loitommas.
Antti/Retkipaikka - Yöretkeily kannattaa aloittaa helpoilla ja mukavilla kokemuksilla. Ehkä vaellusmatkat voi jättää lyhyemmiksi ja harjoitella retkeilyn rutiineja jossain lähikohteessa. Viikonloppuleirin voi perustaa yhteen paikkaan ja tehdä sieltä päiväretkiä. Näin tavaroiden kantaminen ei muodostu ongelmaksi.
Jos vaeltaminen yöpaikasta toiseen kiinnostaa, niin kannustan kaikkia aloittamaan omiin voimiin sopivan repun/rinkan kantamisen jo pienestä asti. Makuupussi ja -alusta, sekä vaatteet vievät usein aika paljon tilaa painoonsa nähden. Ne on hyvä pakata kaikkien omiin reppuihin.
Vanhempana joutuu varautumaan, että lapsen rinkkaa pitää joskus keventää omaan reppuun ja siksi itse kannattaa jättää painavimmat herkut pois. :)
Kohteita on monia ja päivämatkoja voi vaihdella omien kykyjen mukaan. Kohde ja reitti kannattaa valita niin, että sitä voi muokata päivän kunnon mukaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Retkeily- / vaellusharrastuksen alkuvaiheessa en panostaisi pitkiin päivämatkoihin, vaan ennemminkin hyviin eväisiin.
Uskallan suositella jokaista neljästäkymmenestä kansallispuistostamme. Niistä löytyy reittejä ja tulipaikkoja moneen tarpeeseen.
Hyviä telttoja kannattaa kysellä omalta retkivarustelyyjältä.
Joel / Suomen luontokeskus Haltia / Metsähallitus - Vahva suositus ruuan kuivaamiselle itse! Lähes jokaisen ruokalajin valmistaminen, niin makean kuin suolaisen, onnistuu maastossa itse kuivatuista aineista, eikä maistu enää puulta. Eikä se kuivaaminen oikeastaan ole kovin vaikeaa.
Joel / Suomen luontokeskus Haltia / Metsähallitus - Ystävällinen keskustelu on varmasti paras keino. Esittää toive siitä, että marjastajat suuntaisivat kauemmas ja vaikka vinkata hyvä (ei kuitenkaan parasta) paikka vähän loitompaa. Kyltit eivät lähtökohtaisesti ole suositeltava tapa ja herättävät usein turhaa närkästystä. Jos tontti kaikkinensa on tunnistettavissa piha-alueeksi esimerkiksi rakenteiden ja istutuksien kautta, niin silloin se ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin.
Antti/Retkipaikka - Hei!
Pienen karhunkierroksen varrella on useampia nuotiopaikkoja: Myllykosken päivätupa, Pyöreälammen tulentekopaikka, Harrisuvannon laavu ja Siilastuvan ympäristössä kaksi.
Pienestä karhunkierroksesta voit lukea lisää täältä:
https://www.luontoon.fi/oulanka/patikointireitit#pienikarhunkierros
Retkikartasta näet koko pienen karhunkierroksen sekä sen varrella olevat palvelurakenteet.
Mukavaa reissua!
Eki, Metsähallitus - Jos pakuria haluaa kerätä, niin Metsähallituksen monikäyttömetsiin voi ostaa keruuluvan. Siitä löytyy lisätietoa täältä: http://www.metsa.fi/luonnontuoteluvat
Kannattaa kuitenkin muistaa, että kansallispuistoihin ja suojelualueille ei mikään lupa ulotu.
Antti/Retkipaikka - Kääpien kerääminen edellyttää maanomistajan lupaa. Ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.
Laura/ Metsähallitus - Maapallolla on 12 eri kettulajia. Oma suosikkini on punaketun mustakarvainen muunnos. Yksilöiden tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.
Antti/Retkipaikka - Metsähallituksen Retkikartta.fi on paras tapa löytää Metsähallituksen ylläpitämät laavut. Tulikartta.fi-palvelu kokoaa myös tietoa laavuista ja muista tulipaikoista. Meillä on Retkipaikan kartalla listattu jonkun verran laavuja ja muita tulipaikkoja. Kuntien verkkosivuilta ja esimerkiksi virkistysalueyhdistyksiltä löytyy myös tietoa heidän ylläpitämistään laavuista. Eli tietoa on, mutta se on harmillisen hajallaan.
Antti/Retkipaikka - Hei!
Luonnonvesiä käytettäessä suosituksena on veden keittäminen. Anna veden kiehua viiden minuutin ajan, jolloin vedessä olevat mikrobit kuolevat.
Retkeilijän vesivinkit löydät kootusti täältä:
https://www.luontoon.fi/retkeilynabc/retkiruoka/juomavesi
Mukavia retkiä!
Eki, Metsähallitus - Mainiota ja retkeilyyn uusia mahdollisuuksia luovia varusteita molemmat. Eivät paina juuri mitään ja mahdollistavat retket ja leiriytymisen paikoissa, joissa ei "perinteiselle" nuotio ja teltta -metodille ole infraa olemassa. Riippumatto erityisesti sooloretkeilyssä kätevä.
Kestävän retkeilyn kannalta riippumattoiluun ehdottomasti riittävän leveät puunhalaajat käyttöön. Keittimen osalta kannattaa huomioida kipinöinnin mahdollisuus, eli metsäpalovaroituksen aikana ei umpipohjaisellakaan kannata turhia riskejä ottaa.
Varustesuosituksia en lähde tässä antamaan, koska mieltymyksiä on yhtä paljon kuin retkeilijöitäkin. Suosittelen kokeilemaan itse ja osallistumaan näiden hienojen lajien aktiiviharrastajien kokoontumisiin uteliain mielin, sieltä avautuvat kaikki mahdollisuudet kokemuksien syvän rintaäänen kera.
Antti/Retkipaikka - Hei,
Vastaan nyt lähinnä eteläisen Suomen näkövinkkelistä: sanoisin että roskaantuminen on isossa kuvassa vähentynyt. Poikkeuksia on tietysti aina. Asiasta puhutaan enemmän niin kouluissa kuin kotona. On myös erilaisia kampanjoita ja ilmiöitä kuten Pidä Saaristo Siistinä ry:n "Siisti Biitsi" ja bloggaaminen, jossa kehotetaan ihmisiä keräämään roskia lenkillä ollessaan. Valtaosa retkeilijöistä ymmärtää hyvin myös Metsähallituksen ajatuksen roskattomasta retkeilystä.
Ihminen on sosiaalinen eläin ja se näkyy tässäkin asiassa. Monissa taukopaikoissa olemme huomanneet, että mikäli huolto repsahtaa ja kohteelle
jää muutama yksittäinen roska niin helposti roskia rupeaa ilmaantumaan enemmän. Mikäli taukopaikka on siisti niin kynnys roskien jättämiseen puolestaan kasvaa. Sama logiikka pätee reiteillä, pysäköintipaikoilla jne. Siksi Metsähallituksen kenttähenkilöstö pyrkii pitämään kohteet siistinä.
Ystävällisesti,
Laura, Metsähallitus - Hei,
Anterinmukan autiotuvalta on matkaa Rajajoosepin riippusillalle noin 34 kilometriä. Siitä tien päähän parisataa metriä.
Lisätietoja näistä linkeistä:
https://www.luontoon.fi/anterinmukkaautiotupa
https://www.retkikartta.fi/index.php?id=1000002154
Mukavaa retkeä jos olet sinne menossa!
Terveisin,
Eki, Metsähallitus - Tämä on monelle rakas keskustelunaihe ja metsien käyttö vaikuttaa ajoittain myös retkeilyolosuhteisiin.
Metsähallitus on valtion, eli meidän kaikkien yhteinen organisaatio. Metsähallitus toimii kuten kansa (eduskunta) ohjaa.
Jos tällaisella organisaatiolla olisi oma mielipide niin luulen että se menisi jotenkin näin: metsää saa kaataa, kunhan toiminta on ylisukupolvisesti kestävää.
Metsähallituksen tehtävä kun on työskennellä luonnonvarojen vastuullisen käytön ja hoidon sekä luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön puolesta.
Lisää tästä aiheesta: www.metsa.fi
Joel / Suomen luontokeskus Haltia / Metsähallitus - Hei!
Taitaa olla kunnanrajasta kyse jos on aina yksi piste viivojen välissä.
Maanmittauslaitoksen maastokartan selitykset löytyvät täältä: https://www.maanmittauslaitos.fi/sites/maanmittauslaitos.fi/files/old/karttamerkkien_selitys.pdf
Terveisin,
Eki, Metsähallitus - Metallinetsintään tarvitsee maanomistajan luvan, jokamiehenoikeuksiin se ei kuulu. Kaupungeissa siis tulee kysyä lupa kyseisen alueen ylläpidosta vastaavalta yksiköltä.
Antti/Retkipaikka