@ToivojaTeemu:Teini valehteli minun lyöneen lapsia, yllytti isompia poikia ja kaatoi kaljaa niskaani. Hän töni, tuli lähelle, provosoi, fiksoi katseellaan minuun ja puhui vain minusta 25 minuuttia. Hän seisoi takanani, karjui, kun en kääntynyt kuuntelemaan. Muut teinit juttelivat toisilleen. En ole tavannut häntä ennen. Muiden kiusaajien töniminen oli tekosyy, jolla hän puolusti kiusaamista ja käänsi keskustelun minuun. Kun heitin tyhjän kaljatölkin takaisin hänen päälleen, hän nosti nyrkit pystyyn. Hänen suunsa tärisi ja hän näytti menettäneensä kasvonsa ja romahtavan. Kylläpäs oli poika kontrollissa. Soitettuani poliisit, minua hakannut isompi poika pakeni autolla ja uhkaili minua ikkunasta sylkäisemällä ja vinkkaamalla silmäänsä. Poliisi esti meitä kuulemasta toisiamme ja selvittämästä asiaa. Heistä tuli kontrolloijia yhteisön estämällä. Ambulanssi ei katsonut vain ruhjeeni esitutkintaan vaan otti kysymättä prick-testin, ja vääristeli teemu riiteli nuorisojoukon kanssa
Menettäessäni Toivo Ruskeepään valheelliseen kurihuostaanottoon keksin yhden Suomen valtion pahimmista vioista: Valtion ja sen viranomaisten tahdon täytyy toteutua ehdottomasti ja viranomaisia ei saa kyseenalaistaa.

Lastensuojelun pahimpia pelkoja ovat sellaiset kuin vanhempi ei vain suostu tähän toimintaan avohuollon aikana, Teemu Ruskeepää menee Katrin palvelukoti Oy:n ulkopuolelle ja Johan Nielsenin ja Emma Rahkolan kurivalheet paljastuvat, jos isää ei estetä näkemästä päätöksiä.

Ei siksi, että riehuisin sijaishuoltopaikassa, en ottaisi tukea mielenterveysongelmiin, joita minulla oletettavasti on tai keräisin jotain refleksiivistä porukkaa rationaalista valtionhallintoa ehkäisemään. Tai että lapsiparka vaarantuisi, tai vanhemman laiminlyönti ja hyökkäys lapsen elämässä riistäytyisi taas käsistä.

He vetoavatkin lapsen tietoturvan uhkaamiseen, vaaratilanteeseen Pietolantiellä ja lastensuojelun tarkoituksen vaarantumiseen. Ne ovat sikamaisia peitetarinoita sosiaalityöntekijän vallankäytön vaarantumiseen.

He manipuloivat suomalaista yleistä mielipidettä rankasti. Kysehän on mielipiteestä, koska tavallinen ihminen ei tiedä ja toimii tunteen pohjalta. Manipulaation tarkoitus on sama: Estää suomalaisia kyseenalaistamasta, väittämästä vastaan viranomaisille. Sen tavat ovat ennakkoluulojen ruokkiminen, vähäosaisiin lapsiin kohdistuvan vaaran lausuminen. Sehän kuulostaa ihan paatokselta, Raamatun tai vanhoillisen romaanin narratiivilta. Suomalaiset sekoitetaan, pelotellaan, uhataan niin pahasti, että he eivät pysty, eikä edes muodostamaan ajatusta mistään sosiaalityöntekijän terrorista tai omasta roolista siinä.

Suomalaiset ajattelevat kaiken siten, että minä olen se ulkopuolinen, jolla on kuitenkin joku juttu ja sossu on se spesialisti, jolle hoitaminen kuuluu - asiantuntija.

Totuus Suomen viranomaisväkivallasta on hyvin vaikea tajuta. Yleensä narratiivi pysyykin näissä roolidogmissa ja hyveellisissä hoiva- ja suojeluvalheissa. Muista kuitenkin, että diktaattorin vääryyden voi paljastaa uhmaamalla häntä. Sanktiot ovat mielisairausleima, rikollisleima, nöyryyttäminen ja eristäminen, jotka käännyttävät useimmat tai alistavat heidät ottamaan palvelua hiljaa vastaan. Kun sitä jatkaa, Suomen virkavalta tekee väkivaltaa, joka on ulkona mittasuhteista. Ne ovat todisteet väkivallan olemassaolosta, jotka kumoavat aiemmat hyveet.

Minulla itsellänikin on rankat hyökkäykset kolmikymppisiltä likkaviranomaisilta, jotka toteutettiin siksi, etten uskaltaisi, jäsentäisi toimintaa virkavaltaa vastaan. Ainoa ongelma suunnitelmassa oli se, että minä en ole uhri ekaa kertaa. Olen kypsä, vanha mestari ja näin rutiinin toistuvan alusta asti.

Lastensuojelu on terveysalalla ja huolenpidolla naamioitu diktatuuri. Ja Suomessa on diktatuuri tässä asiassa, paremminkin kuin että sitä ei ole nykydemokratiassa
Ongelma onkin todellisen ongelman käyttö erottamiseen eikä tukeen. Todellisessa tuessa ei lajitella ihmisiä tuen piiriin ja sen ulkopuolelle. Tuki on vain yhdessä olemista eikä erottamista. Lisäksi ongelman määritelmä on kaikkien tehtävä eikä asiantuntijoiden. Sosiaalityöntekijät pitää pakottaa ts. sopeuttaa yhteistyöhön, kun vanhempi ei tottele. Siksi erottamista ei saa tehdä edes silloin, kun vanhempi kieltäytyy.