Vapaa kuvaus

uusi vuosi ja uudet kujeet

Aloituksia

58

Kommenttia

2332

  1. Eräs mummeli kertoili ja harmitteli kun Alfa loppuu,
    koska sieltä tuli hyvää suomenkielistä ohjelmaa.
    Hän ei jaksa katsoa muita kanavia,
    koska tekstin tuijottaminen tympäisee.
    Siirtyy radion puolelle.
    Siellä on hyvä kotimainen kanava ja se on Järviradio.
    Hyvä, että hänelle jotain mieleistä sentään vielä löytyy...
  2. Onpa mielenkiintoinen aloitus.
    En ole kirjaa lukenut,
    enkä violeteista hetkistä ymmärrä tuon taivaallista.

    Hämmästyttää kuitenkin se miten,
    kasikymppiset palstalla suhtautuvat kuolemaan melkein tabuna,
    siitä ei saisi puhua, ihan kun se voisi milloin vain hyökätä kimppuun
    ja osua kohdalle, niin kuin kuolemaa tarvitsisi hiljaisuudella lepytellä.
    Sellaista elämä on, kuolema kuuluu siihen kuin piste iin päälle,
    jokaisen kohdalle se tulee omana aikanaan,
    tuskin yhtään paremmin se tulee vastaan,
    vaikkei siitä koskaan mitään puhuisi tai edes ajattelisi,
    saatikka kirjoittaisi.
    Itse ajattelen kuolemaa monta kertaa päivässä,
    se on kuin hyvä kaveri, jonka jonain päivänä kohtaan.

    Kuolema on yhteiskunnassakin esillä joka paikassa
    ikuista nuoruutta ja ptkää elämää etsitään monin tavoin,
    viihteessä tehdään rahaa kuolemalla, traagisimmillaan se näkyy sotauutisoinnissa.

    Ennen kaikkea se on läsnä useimman henkilökohtaisessa elämässä,
    ja tämän ikäisten ystävien ja läheisten arkipäivää
    on kuolema ja kuoleman läheisyys.
    Jos sen on sisäistänyt ja hyväksyy elämän rajallisuuden,
    niin miksei omaa negrologiansa voisi ihan hyvin kirjoittaa.
    Olen sen aikoinani eräässä koulutuksessa joutunut kirjoittamaankin.
    Sehän on vain näkökulma muutos, miten oma eletty elämä
    näyttäytyy kuoleman jälkeen.

    Tuskin kukaan koskaan tulee sellaista itselleni kirjoittamaan,
    enkä edes toivo sitä.
    Minä osaan sen toki parhaiten tehdä.
    Turhaa kehumista voi välttää ja pahat tarinat voi jättää toisalle muistelmiin.
    Tuo kehuminenkin on sellainen juttu, että varsinkin tälläisillä palstoilla
    asian realistinen kertominen kasvaa joissakin lukijoissa kehumiseksi,
    kun palstalaisten elämä ei ole koskaan yhteismitallista.

    Aloituksesta tulee jotenkin mieleen Spoon river antologia,
    siinähän runoilija panee kuoleet kertomaan elämästään
    omien hautakirjoitustensa pohjalta.
    (Amerikassa hautakiveen kirjoitetaan pitempi kirjoitus vainajan elämästä)
  3. Ei siinä tarvita kuin kahdenlaisia:
    ketjusilmukkaa ja pylvästä. Niillä pääsee jo pitkälle.
    Alakoululaisten kanssa virkataan sormivirkkausta,
    ensin tehdään lenkki ja sitten etusormella kiepautetaan lanka sen silmukan läpi,
    siinä se on, vähän kiristetään. Jotkut innostuvat tekemään metrikaupalla ketjusilmukkanauhoja.

    Itse tykkään virkata isoäidin neliöitä, yksivärisiä ja monenvärisiä,
    joskus virkkaamalla yhdistänkin nuo lappuset ,
    usein kuitenkin ompelen ne yhteen.

    Ei niin tumpeloa ole, joka ei virkkaamaan oppisi,
    joten koukku vaan käteen ja lanka toiseen,
    ja lenkin tekoon,
    siitä se alkaa.