maissiii
uusi vuosi ja uudet kujeet
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia58 aloitusta · 2332 kommenttia
- Eräs mummeli kertoili ja harmitteli kun Alfa loppuu,
koska sieltä tuli hyvää suomenkielistä ohjelmaa.
Hän ei jaksa katsoa muita kanavia,
koska tekstin tuijottaminen tympäisee.
Siirtyy radion puolelle.
Siellä on hyvä kotimainen kanava ja se on Järviradio.
Hyvä, että hänelle jotain mieleistä sentään vielä löytyy... - Taidan sittenkin kuulua samaan heimoon kanssanne.
Minäkin kudon ja puran, kudon ja puran,
kunnes se viimein oikealta näyttää ja tuntuu.
Niin ja tykkään kakuistakin,
viime aikoina jääneet vähiin,
kun sen kakun kuitenkin saisi vain omassa seurassa syödä.
Joku jo päivänä muutamana kysyi, miten vietän jouluani?
Hän ensin kertoi laveasti suurista porukoista pöydän ympärillä
ja kuinka pitää tehdä rosolliakin melkein ämpärillinen.
Itse siihen vain tokaisin,
että yksikseni itkeskelen,
niin tuleva joulu varmaankin menee.
Miksi hän yhtäkkiä muutti puheenaihetta? - Alakoskesta vielä, hän on kirjoittanut paljon,
esimerkiksi näytelmiä ja jopa lastenkirjoja
ja on Ruotsissa palkittu kirjailija. - Olen kuunnellut Pumpulienkelin ja myös Lontoon tytön,
nehän ovat useampiosaista sukusarjaa.
Kertoo neljän sukupolben naisista.
kahta osaa vielä odotellaan.
Sarja sai alkuideansa Alakosken isoäidin tarinasta.
Jossain hän pahoitteli kun ei saattanut enää kysellä isoäidiltään
henkilökohtaisesti, vaan olikohan se kirje tai jotain joka oli kaiken alkuna.
Siitä on aikaa kun ne kuuntelin, voisikin kuunnella uudestaan.
Ay taustaahan siinä on , Alakoski on sosiaalityöntekijä ja
kirjoilla on vahva yhteiskunnallinen tutkimustausta.
Pumpulienkeli lienee aluksi tarkoittanut nuoria yksineläviä naisia,
jotka useinkin maalaistaloista lähtivät kaupunkeihin ja
työpaikka oli puuvillatehtaissa, sinne pääsi aina töihin. - Yksi kunnanjohtaja vuosia sitten ajelutti kunnan uudella teollisuusalueella,
kertoi, kuinka eräs yritys on menossa konkurssiin,
minä siinä valittelemaan,, että voi, voi...
Kunnanjohtaja siihen, että ei se mitään,
raunioille nousee aina uusi, voi olla jopa entistä ehompi.
Toivottavasti Alfankin raunioille nousee uusi ja entistä ehompi,
kyllä suomalainen sananvapaus kaipaisi enemmän vaihtoehtoja.
Eli uutta media-alan feniks-lintua odotellessa. - Kun mie en oikeastaan tartte mittään.
Hyvä tilaisuus jos olisi jotain suurempaa suunnitelmissa.
Kävin viime viikolla kampaajalla ja hän tyrkytti yhtä
kyseisen kamppanjan tuotetta,
olisi nyt puoleen hintaan ja niin iso purkkikin.
Ostin useamman ja lahjon niillä uimahallikavereita. - On mainio juttu,
että muistokirjoituksen kirjoittamiseen
löytyy netistäkin ohjeita.
Monet joutuvat sen esimerkiksi "viran"puolesta kirjoittamaan.
Mielummin luen kyllä esimerkiksi syntymäpäiväkirjoituksia,
niitäkin julkaistaan sanomalehdissä.
Yhden tuttuni kaverit kirjoittivat sellaisen omasta kaveristaan,
kuinka ollakkaan, lehti lähetti itse paikalle toimittajan
ja saatiin lukea kunnon syntymäpäiväkirjoitus.
Ilman kavereita ei olisi ollut riviäkään tuosta sankarista lehdessä.
Jaa... valitetettavasti on sinun omat kehumisesi menneet vallan ohi silmien,
kirjoita uudestaan, täällä on vapaata palstatilaa tarjolla. - Hoosiannaa on komeaa laulaa.
- Monta hyvää ohjelmaa menetän,
ajankohtaisohjelmista ja luonto-ohjelmista nautin eniten.
Urheilukilpailujakin katsoin , oli lajeja
joita muut eivät vaivautuneet näyttämään.
Alfa oli kanava, jossa vallitsu sananvapaus,
joka ylellä on täysin tuntematon käsite.
Ehkä löydän jotain tilalle,
mutta yle vain areenan verran.
Maikkarin uutisiin siirryn,
vaiennan äänen mainosten ajaksi. - Hitsi kun nuo tee ja ärrä ovat vierekkäin ja
vikkelä käsi kompastelee. - Korona olen ja sain tänään
ensimmäisen "joulukortin"
vakallisen voisilmäpullia.
Tuore voisilmäpulla ja lasi maitoa - nam, nam. - Onpa mielenkiintoinen aloitus.
En ole kirjaa lukenut,
enkä violeteista hetkistä ymmärrä tuon taivaallista.
Hämmästyttää kuitenkin se miten,
kasikymppiset palstalla suhtautuvat kuolemaan melkein tabuna,
siitä ei saisi puhua, ihan kun se voisi milloin vain hyökätä kimppuun
ja osua kohdalle, niin kuin kuolemaa tarvitsisi hiljaisuudella lepytellä.
Sellaista elämä on, kuolema kuuluu siihen kuin piste iin päälle,
jokaisen kohdalle se tulee omana aikanaan,
tuskin yhtään paremmin se tulee vastaan,
vaikkei siitä koskaan mitään puhuisi tai edes ajattelisi,
saatikka kirjoittaisi.
Itse ajattelen kuolemaa monta kertaa päivässä,
se on kuin hyvä kaveri, jonka jonain päivänä kohtaan.
Kuolema on yhteiskunnassakin esillä joka paikassa
ikuista nuoruutta ja ptkää elämää etsitään monin tavoin,
viihteessä tehdään rahaa kuolemalla, traagisimmillaan se näkyy sotauutisoinnissa.
Ennen kaikkea se on läsnä useimman henkilökohtaisessa elämässä,
ja tämän ikäisten ystävien ja läheisten arkipäivää
on kuolema ja kuoleman läheisyys.
Jos sen on sisäistänyt ja hyväksyy elämän rajallisuuden,
niin miksei omaa negrologiansa voisi ihan hyvin kirjoittaa.
Olen sen aikoinani eräässä koulutuksessa joutunut kirjoittamaankin.
Sehän on vain näkökulma muutos, miten oma eletty elämä
näyttäytyy kuoleman jälkeen.
Tuskin kukaan koskaan tulee sellaista itselleni kirjoittamaan,
enkä edes toivo sitä.
Minä osaan sen toki parhaiten tehdä.
Turhaa kehumista voi välttää ja pahat tarinat voi jättää toisalle muistelmiin.
Tuo kehuminenkin on sellainen juttu, että varsinkin tälläisillä palstoilla
asian realistinen kertominen kasvaa joissakin lukijoissa kehumiseksi,
kun palstalaisten elämä ei ole koskaan yhteismitallista.
Aloituksesta tulee jotenkin mieleen Spoon river antologia,
siinähän runoilija panee kuoleet kertomaan elämästään
omien hautakirjoitustensa pohjalta.
(Amerikassa hautakiveen kirjoitetaan pitempi kirjoitus vainajan elämästä) - Hiljaisuus teema jatkuu
Toisaalla oli Viktor Klimenko aloitus
tähän laitan
ukrainalaisen kansansävelmän hänen laulamanaan.
https://youtu.be/U6amBs319wo - Kotonahan täällä,
missäs muualla.
En kuulu kasikymppisiin ikäni puolesta,
mutta aloituset 70 palstalla ovat amppareiden maailmasta suoria vetoja.
Jokainen lukee itse niitä uutisista,
Samat tyypit jankkaajat omia harhojaan siellä.
En kyllä koe huonoa omaatunt, jos täällä silloin tällöin kirjoitan,
koska itseäni kiinnostaa tavallinen arkinen elämä.
höystettynä normaalilla juhlamietteillä.
En jaksa uskoa, että joku ulkopuolinen taho tekisi akloituksia tänne.
Osaahan kasikymppisetkin tehdä aloituksia. Mikä ettei.
Nyt on vain hiljaisempi hetki palstakirjoittelussa
Ajatukset menevät ja tulevat.
Kiinnostuksen kohteet tulevat ja menevät.
Riitely ja ainaiset hyökkäykset kirjoittajia kohtaan
hiljentävät, hyvätkin kirjoitukset katoavat epämääräisen riidan sekaan.
Kaikenlaiset viittaukst menneisyyten tympäisevät,
varsinkin palstalla piipatelijaa, koska ei voi oikeiastaan ymmärtää,
mistä sanaharkka johtuu.
Ei se mitään, kirjoittelempahan, mitä kirjoittelen,
ei tässä mitään suuria näkijöitä tai kokijoita olla.
Kotona vain hissuksiin hiiviskelen,
mutta nyt ja sassiin uunia möhimään,
ettei lämpö vallan karkaa harakoille. - Iltarukouksen aika
Hetki vain ja päivä kerrallansa
https://youtu.be/MSN_aSUKTAo - Joskus tuntuu,
että kaikki on turhaa...
Sopiikohan se näille palstoille,
kun ei tahdo löytää mihin kirjoittelisi...
Mutta niinhän se on,
itseään pitää sitten muuttaa,
ja laittaa musiikkia...
Hallikainen ja turhaa, niin turhaa...
onneksi on kuurankukkia
https://youtu.be/UTKw6o1HC7c - Ei siinä tarvita kuin kahdenlaisia:
ketjusilmukkaa ja pylvästä. Niillä pääsee jo pitkälle.
Alakoululaisten kanssa virkataan sormivirkkausta,
ensin tehdään lenkki ja sitten etusormella kiepautetaan lanka sen silmukan läpi,
siinä se on, vähän kiristetään. Jotkut innostuvat tekemään metrikaupalla ketjusilmukkanauhoja.
Itse tykkään virkata isoäidin neliöitä, yksivärisiä ja monenvärisiä,
joskus virkkaamalla yhdistänkin nuo lappuset ,
usein kuitenkin ompelen ne yhteen.
Ei niin tumpeloa ole, joka ei virkkaamaan oppisi,
joten koukku vaan käteen ja lanka toiseen,
ja lenkin tekoon,
siitä se alkaa. - Jotenkin tuntuu,
että nyt jos menisi peiton alle,
voisi hyvät unet tulla tupsahtaa kaveriksi saman peiton alle.
Veljenpoika pienenä poikana
nyt on jo iso mies ja niin viisaskin,
kerran toivotti mulle hyvää yötä näin.
"Hyvää yötä, kirpuille työtä,
jyrsikööt ne sua kaiken yötä."
"Kauniita unia, oman kullan kuvia"
kuulostaapaljon leppoisammalta.
Jos jonkun soiton vielä laittasi,
vaikka Lapin äidin kehtolaulun
taidankin ihan itse laulaa:
Äiti lasta tuudittaa,
lasta tuntureiden... - Helppo yhtyä aloitukseen,
ikävää ja kaipausta on elämä täynnä,
on sitten aamu tai ilta.
Toivottavasti heräsit uuteen aamuun,
hyvästä yöunesta kiitollisena.
Joka aamu voi uniapnealaitteista tarkistaa
millainen ja miten pitkä mennyt yö oli.
Hyvä se oli ollut itselläni viime yönä.
Nyt sitten vain päivän askareisiin.
Vaikka maa on valkoinen, onneksi ei ole vielä lumitöitä.
Jos en muuta keksi, niin sukkaa voin aina kutoa.
Halipula vaivaa aina yksinäistä eläjää,
mutta sen kanssa on jo oppinut elämään.
Lähipiiriini on tänä vuonna tullut monta leskeä,
siinä ryhmässä halataan, se on hoitavaa halausta.
Puhutaan, muistellaan, itketään ja nauretaan
ja lopuksi aina halataan.
Tässä onkin oivallinen hetki lähettää kaikille halipulaa poteville
lempeä ja hoitava mutta virkeä virtuaalihalaus. - Muistan kuinka muinoin kauhistutti,
kun ensi kerran luin jostain,
että kolmen vartin limpsapulloillisen juotuaan
saa samalla 12 palaa sirkkusokeria.
Monet limpsat on sen jälkeen jäänyt juomatta
Palasokerikin voi olla hyvä pelote.