Joku ajankulu mahtuisi silloin tällöin päiväohjelmaan. Huomasin sattumalta
tällaisen uutuuskirjan kuin "200 virkattua ruutua" (linkissä).
Voikohan kirjan avulla oppia virkkaamaan jos koulussa sai hädintuskin pienen pöytäliinan virkatuksi ja sitäkin opettaja luuli sipulipussiksi ?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/200-virkattua-ruutua-9789511458234?gclid=EAIaIQobChMIu-fgyu61-wIVpQWiAx2jwgkJEAQYASABEgJpq_D_BwE
Oletko virkannut ja mitä kaikkea olet virkannut ?
tällaisen uutuuskirjan kuin "200 virkattua ruutua" (linkissä).
Voikohan kirjan avulla oppia virkkaamaan jos koulussa sai hädintuskin pienen pöytäliinan virkatuksi ja sitäkin opettaja luuli sipulipussiksi ?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/200-virkattua-ruutua-9789511458234?gclid=EAIaIQobChMIu-fgyu61-wIVpQWiAx2jwgkJEAQYASABEgJpq_D_BwE
Oletko virkannut ja mitä kaikkea olet virkannut ?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos kädet on kunnossa, kyllä virkkaus onnistuu. Netistä löytyy myös opetusvideoita. Palstan liekko on kova virkkaamaan, tuleppas neuvomaan!
En muistaisi enää miten ensimmäinen silmukka luodaan.
alottajan kysymykseen,,,
verhoja monta monta monta monta mertiä,,,,
pöytäliinoja ,,, tapletteja, ,,,,,
nyt pidän paussia vikkaamisten suhteen,,,
nyt kudon sukkia, siis töppösiä kaikille
lähi- sukulaisille,,,
Sinulla on sitten aarteita, itse virkattuja verhojakin !!! Miten olet jaksanut niitä virkata ? Kauanko menee aikaa verhon virkkaamiseen ? Onko ne ns. puoliverhoja vai pitkiä
verhoja ?
Tarkaan en aikaa muista vrehon virkkauksen valmistuttua,
ehkä viikko tai jotain,
verhot on noi 5 mertiä pitkiä ikkunaan kappoja
leveys jotain noin 45 senttiä tai jotain sinnepäin
oliksi jotkut 50 senttiä leveitä,
niitä on paljon, aika paljon olen niitä ikkunoissa pitänykki, välillä vaihdan kyllä kankaisiin kappoihin,
tuolla niitä on rullalle käärittynä,
ehkä taas keväällä pistän osan ikkunoihin,
pikku liinoja olen paljon antanu pois, ihan lahjana ,
jotka on sattunu käymään kylässä,
niitäki on melkonen kasa hyllyjen täyteenä,
välliin meinasin antaa niitä kirpputoreille ilmseksi,
jotenki vaan jäi viemättä, vanhuus vaivaa, ei jaksa, perikunta sitten aikanaan hävittäköön,
virkkaus on mukavaa puuhaa,
mutt ku ei teidä minne niitä kuskais,
tavallaan ne on hyvinki arvokkaita,
jos miettii sitä työmäärää ajassa
ja lankojen hintaa,
niistä ei kehtaa niin hirmu hintaa pyytää kuin todellisuudessa ne oikeesti maksasi jos työpalkanki laskis esm tuntipalkauksena,,
harrastuksena oikein hyvää ajankulutusta, ja mielenkiintoista kun suunnittelee kuvioita ja toteuttamista,
alottajan kysymykseen :
kaikki oppii virkkaamaan jos haluaa,
eikä alottaja ole yhtään tumpelo,
olet ihan yhtä hyvä kuin kuka muu ihminen tahansa,
käsityöt on hyvä harrastus
hyvää ajankulutusta,,
mielikuvitusmaailmaa kiehtovaa tekemistä,,,
ihan samoin kuin taide
esm. öljyvärimaalaus tai akvarelli työt,,
olettaisin akvarellit maalaustaide on vaativampi toteuttaa
kuin öljyväri maalaus,
@ 18.11 klo 21:31
Sinä olet asian ytimessä:
Mielikuvitusmaailmaa kiehtovat harrastukset
ovat mieluisimmat omaankin makuuni
ja että saa toteuttaa jollain tasolla luovuuttaan.
Olen maalannut akvarelleja ja piirtänyt koko ikäni.
Viime vuosina se on jäänyt olemattomiin,
koska maalaustarvikekauppa lähelläni lopetti
ja aktiivisuuteni muutenkin lopahtelee.
Joskus häivähtelee innostuksen puuskia
- mennäkseen ohi .....
Akvarellien maalaaminen ei ole pikaista huitaisua
niinkuin itse aloittaessani luulin,
vaikka sellaisiakin virtuooseja on !
Se näyttää helposti tehdyltä,
mutta ei ole ennenkuin kehittyy.
Minulla kehitys jäi harrasteluasteelle.
Akvarellin maalaus vaatii etukäteisajattelua, keskittymistä,
luonnostelua, sommittelua ym.
Akvarellia ei saa korjattua, jos se menee pieleen,
eli tekniikka ja värien käsittely on aa ja oo,
molemmissa lajeissa tietysti, akvarelleissa ja öljyvärimaalauksessa,
jota en ole koskaan edes kokeillut,
koska alkuunlähtö vaatisi opettajan.
Tutkin aikanaan öljyvärimaalausopaskirjoja
todetakseni, että se vaatisi paljon opiskelua,
ei siitä yksikseen ilman opastajaa mitään tulisi.
Pidän maalauksista, kaikesta kuvataiteesta.
Olen ollut ahkera näyttelyissä kävijä.
Kutominen ja virkkaaminen on erikoistaito,
joiltakin se käy kuin "luomisen työ".
Telkkaria katsellessakin työ etenee kuin "tyhjää vaan".
Olen nuorena ihaillut Neoviuksella lankojen kauniita värejä
ja nythän niitä vasta onkin ja eri laatuja.
Minun piti opetella kaikki arvaamalla. Ei minua kukaan opettanut.
Virkkasin vauvalleni nutun, ja kuvittelin virkanneeni "pylväitä". Anoppini, joka oli aito käsityöihminen, katseli nuttua ja sanoi: "Onpa erikoinen kuvio. En ole ennen nähnytkään. Pitääpä opetella minunkin."
Kysy opettajaltasi oletko toivoton tumpelo.
Turha kysyä. Se on kuitenkin Salomonin tuomio.
Ei sitä enää kannata ryhtyä opettelemaan. Tulee sormet vain kipeiksi.
Ei siinä tarvita kuin kahdenlaisia:
ketjusilmukkaa ja pylvästä. Niillä pääsee jo pitkälle.
Alakoululaisten kanssa virkataan sormivirkkausta,
ensin tehdään lenkki ja sitten etusormella kiepautetaan lanka sen silmukan läpi,
siinä se on, vähän kiristetään. Jotkut innostuvat tekemään metrikaupalla ketjusilmukkanauhoja.
Itse tykkään virkata isoäidin neliöitä, yksivärisiä ja monenvärisiä,
joskus virkkaamalla yhdistänkin nuo lappuset ,
usein kuitenkin ompelen ne yhteen.
Ei niin tumpeloa ole, joka ei virkkaamaan oppisi,
joten koukku vaan käteen ja lanka toiseen,
ja lenkin tekoon,
siitä se alkaa.
Olen virkannut siitä asti kun korona tuli. On päiväpeittoa,takkia tyynyä, poncoa ja vaikka mitä. Googleta isoäidin neliöt, siitä saa monenlaisia ohjeita. Näihin neliöihin olen ihan koukussa.
https://www.youtube.com/watch?v=jH-A90meEtE
Tässä on helppo ohje. Näistä neliöistä saa vaikka mitä aikaan. Joku on ympäröinyt polkupyöränsäkin neliöillä.
Minä ihan innostuin!
No niipä. Kani- ja kanaverkkoja kudottiin koneilla.
Pientä ja isoa silmää silloin aikoinaan.
tompelon virkkaus aloitus paketti maksaa 1000 euroa tunnilta
Ei maksa, vaan villalankakerän ja virkkaus koukun.
Sitten vain kutsut kylään jonkun iäkkäämmän naisen ja tarjoat hänelle kahvit ja sen jälkeen perehdytte siihen "lankaan ja koukkuun" ja niiden toimintoon.
Ottakaa toki joku mieskin oppiin, jos olette kaksi "oppimatonta" naista.
Kyllä virkkaamisen taidon oppii.
Itse olen virkannut paljon elämäni aikana.
Pöytäliinoja, verhoja, sängynpeitteitä, puseroita, hameen, pikkulaukkuja, kaulahuiveja, ponchoja. Myös muutaman taulun, pingotettuna kehyksiin lasin taa tai ikkunakuvaksi ilman lasia.
Eilen virkkasin mökkisaunatakkiini vyön, en tiedä mihin siitä oli vyö kadonnut.
Eliaana
Näin on, vaikka ekat "luomukest"olivat surkeita koulussa, mutta sitten äiti opetti, kuinka sukanpäätä neulotan.
Oneksi opin sitten itsekkin tämän taidon, joten sitten tuli sukkia, jopa jakkupuku itselle ja veljille. Lakana pitsiäkin virkasin.
Kiitän kaikkia, joitka vastaavat SkliiaN aloitukseen.
Joskus tein kutomalla ystävälle ja itselleni jakkupuvun.
En kyllä yhtään tiedä, mihin se neule on joutunut.
Yksi käsityölaji, mitä äidin kanssa opettelin lapsena oli ryijy ryijyneulalla. Myös räsymaton kutomista.
Kuteita leikattiin vanhoista vaatteista.
Yhteenaikaan olin innostunut kanavatöistä.