liekko

Vapaa kuvaus

Tämän kesän kukkasia.

Aloituksia

48

Kommenttia

3134

  1. Eikö se olisi imartelevaa jos kulttuuriin kuuluvat asiat kelpaisivat muillekin?
  2. Nyt täällä kirjoittelee tyytyväinen mummeli. Saan ajaa autoa!
    Kunhan pakkanen vähän hellittää niin lähdemme kissan kans mökille.
    Eikä tarvitse pyytää kuskia kauppareissuille.
  3. Pitää tilata Katja Ketun kirjoja äänikirjanan.
  4. Olen oppinut arvostamaan huonoakin liikkumista kun jouduin olemaan muutaman viikon pyörätuolissa ja sitten raskaan saappaan kanssa yötä päivää.
    Kyllä minulla oli kipuja ennen akillesjänteen katkeamistakin.
    En näe mitään pahaa siinä että otan särkylääkkeen että saisi nukuttua.
    Minulla on Buranaa600mg, Panadol 1g, ja kovempaan särkyyn Panacord 50mg.
    En tietysti ota kaikkia yhtä aikaa, Burana ja Panadol yhdessä otettuna on tehokas, lääkäri suositteli, en muuten olisi uskaltanut ottaa yhtä aikaa molempia.
    Joillekin Panacord aiheuttaa riippuvuutta, minulla on ollut sitä varmaan kymmenen vuotta, ei ole tullut minkäänlaista mielitekoa. Kai kirjoittavat resptin kun en syö lääkettä paljon.
    Ei minulla ole muita vakituisia lääkkeitä kun beetasalpaaja sydämen nopealyöntisyyteen ja lihaksia rentouttava Sirdalurd kun tahtoo olla suonenvetoa.
    Poikamme kuoleman jälkeen söin unilääkkeitä pari vuotta, vei jonkin aikaa että sain lopetettua. On minulla vieläkin unilääkkeitä, mutta hyvin harvoin otan.
    Kyllä monelle lääkitys on elintärkeää. Kieltämättä on myös väärinkäyttäjiä.
  5. Tulihan ne Tammikuun pakkaskelit.
    Lunta ei ole juuri nimeksikään. Käytiin viikonloppuna mökillä, pääsi ihan hyvin menemään mökkiin vaikka ei oltu lumitöitä tehty.
    Pitää viedä linnuille siemeniä ja rasvapalloja kun ovat tottuneet käymään.
    Kunhan saan ajoluvan niin sitten mennään kissan kans mökille.
    Jalka on vähän parempi, mutta kipeytyy jos rasittaa vähänkään enemmän.
    Olen ohjeiden mukaan yrittänyt kuntouttaa mutta jos tekee kaikki mitä ohjeessa lukee päivittäin niin yöunet jää vhiin kun ei särkylääkkeetkään auta.
    Pelottaa jos jään loppuikäkseni klenkaksi, yritän kävellä normaalisti mutta ei tahdo onnistua millään.
    Yleensä nukun koko yön, viime aikoina olen herännyt aamuyöstä pirteänä, äänikirjaa kuunnellessa nukahdan viimein uudelleen.
    Kesää odottelen, en juuri käy ulkoilemassa talvisin, nyt en varsinkaan jalan takia.
  6. Ymmärrän jos siltä tuntuu.
    Itse olen onnekas vastoinkäymisistä huolimatta että elämänhalua on vielä.
    Mutta äkillinen pysähtyminen vamman takia sai ajattelemaan.
    Olin hetkellisesti oikeasti masentunut, halusin vain nukkua, pää ei toiminut, ihan kuin olisi ollut siirappia tai jotain tahmeaa päässä. Onneksi se meni ohi, vaikka en ennallaan ole vieläkään.
    Turha minun on tsempata, mutta voin toivoa sinulle kaikkea hyvää. <3
    Jos joku olisi sanonut minulle kun olin pahimmillani että ajattele positiivisesti, olisin pitänyt keljuiluna.
  7. Oletko itse vanha?
    Kyllä nuoremmatkin valittaa.
    Lääkkeitä on syötävä jos meinaa selvitä päivästä toiseen jos niitä on määrätty.
    Pitää kertoa että on meillä elämässä paljon hyvääkin. Eläke juoksee, ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua. On kyllä aikoinaan työkin tullut tutuksi.
    Monella on pieni eläke, mutta kun on tottunut niukkuuteen sekin tuntuu olevan ylellisyyttä.
    Tiedän että maailmassa on paljon olosuhteita joiden rinnalla meidän olomme vaikuttavat loistavilta.
    Jos joku tietäisi keinon miten me voidaan muuttaa tätä todellista epäoikeudenmukaisuutta niin hän olisi kunnioituksen arvoinen. Niin kauan kun ihminen on tällainen kun on, ei ole paljonkaan toivoa, vai onko?
  8. En vielä puutu aloitukseen muuten, tänään vain juttelin erään tuttavan kanssa ja hän lyttäsi kokonaan kun kerroin tykkääväni kirjoitella tänne.
    Ei se minua juuri hetkauta, tykkään kun voin käydä täällä lukemassa ja kertomassa millaista elämäni on 80+ mummona.
    Täällä on monia kirjoittajia joista pidän, jos heitä ei näy niin tulee ihan ikävä.
    Oikeastaan voin sanoa että tykkään kaikista, ei kanssani tarvitse olla samaa mieltä, anonyymisyyskään ei muuten ole esteenä, mutta olisi kiva vaikka laittaisi yhden kirjaimen loppuun että tietää kuka vastaa mihinkin. Anonyymeissa on monia mahtavaia kirjoittajia.
  9. Minulle on ollut vaikeaa myöntää että tarvitsen apua.
    Tuli niin äkkiä kun Akillesjänne katkesi.
    Ensin olin pyörätuolissa muutaman viikon kun oli kipsi ja ei saanut varata yhtään jalalla. Sitten iso kovasta muovista tehty saapas monta viikkoa.
    Nyt on oltava koroke kantapään alla mutta voin kävellä "normaalisti". ¨Kävelisin ihan normaalisti mutta tulee kovat kivut.
    Eilen kävin terkkarilla muun asian takia, kysyin jalastakin, sanoivat että hyvä jos vuodessa paranee.
    Kun saan ajaa autolla niin paljon helpottaa. Ei minulta korttia viety, mutta sanoivat että ei pitäisi ajaa.
    En ole ajanut kun en halua aloittaa uudelleen tätä vastoinkäymistä.
    Olen ollut liiankin itsenäinen, siksi on vaikeaa sopeutua.
    Mutta onhan nyt jo paljon helpottanut ei pyörätuolia, eikä saapasta. Mutta kovat kivut tulee jos kävelen vähänkään enemmän.
    Kaveri pääsee taas viikonloppuisin, ajattelin lähteä kissan kanssa mökille, hän veisi ja ensi viikonloppuna pääsisin kauppaan hänen kanssaan .
    Saan kyllä kyydin jos ruoka loppuu ennemmin, ei minusta ole niin väliä, mutta jos kissalta loppuu ruoka niin on etsittävä kyyti.
    Katti on hemmoteltu, mutta paras kaverini. Ymmärtää puhettanikin paremmin kuin mikään aikaisempi lemmikkini.
    Toisaalta, ei pitäisi valittaa, tänäänkin tapasin kaupassa käydessämme nuoremman tuttavan joka joutuu käyttämään pyörätuolia loppuelämänsä.
    Ei sitä osaa ajatella kunnolla asiaa kunnes tulee omalle kohdalle. Eikä ollut kuin tilapäinen vaihe, oven pielet ym... ovat aika pahassa kunnossa kun opettelin pyörätuolilla pärjäämistä.
  10. Täytin Elokuussa 80v.
    Sain ajokortin uusittua viideksi vuodeksi. Siinä on ainakin yksi viisivuotis kausi.
    Nyt on tullut takapakkia kun akillesjänteen takia en ole pitkään aikaan voinut ajaa autoa, nyt huomaan kuinka tärkeä auto on. Käyn yleensä mökkeilemässä talvisinkin, en viitsi lähteä kun en voi ajaa. Jokainen kauppareissu pitää suunnitella tarkkaan kun on hommattava kuskin.
  11. Onkohan vastaukseni ihan aloitukseen sopiva, mutta kerron kuitenkin.
    Kuuntelin eilen ja tänään Jackie Kennedyn elämästä kertovan äänikirjan.
    Värikäs elämä on hänelläkin ollut. Rahasta ei ollut puutetta mutta melko nuorena joutui jättämään maallisen vaelluksen.
    Ei elämä rikkailla ole hirveän paljon erilaista, voi olla yksinäisyyttä, rakkauden puutetta ja pettämistä.
  12. "Kaikki alkoi...
    Eturivin Eetlasta ja takarivin Tyynestä"
    En tykkää olla eturivissä, jos joku on samaa mieltä kanssani niin olen hyvilläni.
    Takarivistä on mukava tarkkailla elämää.
    Olin koulussa hirveän ujo, kiusasivat kun punastuin herkästi.
    Elämä on opettanut, ei muut ole sen kummempia.
    Mietin vieläkin mikä tekee lapsesta koulukiusaajan. Lapsemme olivat suosittuja koulussa, puhuin heille kiusaamisesta ja kuuntelivat. Poika joka muuten oli "kovis" ja suosittu, toi meille kotiin kiusatut kaverinsa ja puolusti heitä. Ei se vähentänyt hänen suosiotaan yhtään kavereiden keskuudessa.
    Siksi olen sitä mieltä että kotonakin opitaan joitakin huonoja tapoja.
  13. Minäkin olen miettinyt mielessäni että ilmastoaktivisteilla maassamme on suhteellisuuden taju hukassa.
    Vaikka lopettaisimme kaiken ja siirtyisimme kivikaudelle se ei vaikuttaisi yhtään isossa mittakaavassa.
    En silti toivo että panemme hanskat tiskiin, tehdään mekin voitavamme.
  14. Nuorena haluaa kaikenlaista, turhaakin,
    Olen huomannut jälkikasvussa vähän näitä oireita, parempi auto, parempi asunto, muodissa on oltava mukana ym....loputtomiin. Onneksi ovat hyvätuloisia.
    Kun olin nuorempi en osannut vaatia paljonkaan, hyvä kun rahat riittivät tärkeimpiin.
    Kun sai lapset omilleen niin alkoi rahat riittämään ja vähän säästymäänkin.
    Matkustelin paljon kun viimeinkin tuli siihen mahdollisuus.
    Kun reissusin tarpeeksi ei enää paljon kiinnosta.
    Tasmanian reissu taitaa jäädä tekemättä, sinne on niin kamalan pitkä matka.
    Olenkohan ollut Tasmanian alkuperäisasukas entisessä elämässäni kun se maailmankolkka on aina kiinnostanut tosi paljon.
  15. Jos elän vielä vähän vajaat kymmenen vuotta olen 90-vuotias.
    Näillä kymmenillä tulee miettineeksi elämän rajallisuutta, kuinka lyhyt se onkaan.
    Kun muistelen kaksikymmentä vuotta taakse päin se on tosi lyhyt aika, mutta kun ajattelee tulevaisuutta niin kaukainen toive että saisi elää edes pienen ajan noista vuosista kohtalaisessa kunnossa.
    Siihen asti kun pystyy elämään itsenäisesti on hienoa että saa elää vahaksi.
    Mutta avuttomana kipujen uuvuttamana olisi ihanaa nukkua ikiuneen.
  16. Olen samaa mieltä.
    Kirjoitan joskus 60+-70+ sivuillekin.
    Nykyisin vähemmän. Netissä oleminen on vähentynyt, kuuntelen mieluummin äänikirjoja.
    Tämä 80+ on paras sivusto, aloin käydä jo ala-ikäisenä.
    Nyt olen saavuttanut tämän kunnioitettavan iän.
  17. Vastasin ylempänä Eliaanalle, mutta en huomioinut aloitusta joka kertoin vanhusten yksinäisyydestä.
    Minun luonteellani ei juuri koskaan tule yksinäisyyden tunnetta.
    Mutta jos on sosiaalinen niin varmaan kärsii jos joutuu olemaan yksin.
    Nyt jalan takia olen ollut sidottuna asunnon sisälle, ei elämäni ole paljon muuttunut normaalista mutta eniten rasittaatunne siitä että ei pääse lähtemään mihinkään jos mieli tekee.
    Olin oikeasti aika alamaissa, tuntui että ajatuskaan ei juossut, ihan kuin olisi jotain tahmeaa ainetta pään sisällä mitä ei saa pois.
    Onneksi ei ollut pysyvää, kun nyt selviäisi jalan kanssa että ei tule takapakkia.
  18. Minulla on paljon samanlainen elämäntilanne.
    Olen mökillä ja keskustassa kissani kanssa mielialan mukaan.
    Kuten olen kirjoitellut elämäni muuttui akillesjänteen katkeamisen myötä.
    Nyt voin jo kävellä minkä kivuilta pystyn kun on koroke kantapään alla.
    Autoa ei saa vieläkään ajaa, se on kuin olisi viety hyvin tärkeää. Mökille lähtö ei ole nyt helppoa, on oltava kuski.
    Kaveri tuli käymään, veljensä vointi on kohentunut joten pääsi pariksi päiväksi. Käytiin mökillä laittamassa lintujen syöttöpaikalle siemeniä ja talipalloja.
    Tiedän toki että ajokortista on kokonaan luovuttava ennen pitkää.
    Sain kuitenkin kortin uusittua viideksi vuodeksi 80-täytettyäni.
    Nyt on mieliala valoisampi kun voin liikkua ilman pyörätuolia ja sen jälkeen tullutta kamalaa kenkää. Valtavan kokoinen ja kovaa muovia oleva kenkä hiosti ja hankasi varpaan niin että tulehtui.
    Odotellaan kissan kanssa malttamattoma kevättä, kun alkaa olla pälviä mökin ympärillä, istutaan ulkona, minä virkkaan kissa sylissä äänikrjaa kuunnellen, annetaan auringon lämmittää.
  19. Aika tuttu puutoslista.
    Tärkeintä että itse ymmärtää, mutta joskus voi käydä niin että ei itsekään tajua eikä ymmärrä mitä on kirjoitellut.
  20. Minä tunnen iloa kun virkkaan isoäidin neliöitä ja kokoan niistä monenlaisia ihan käyttökelpoisia vaatteita ym...
    En ole tippaakaan taiteellinen, jos olisin kärsivällisempi niin voisi makuani sanoa ihan kohatalaiseksi.
    Profiilikuvassa on mekko isoäidin neliöistä, muuten ok, mutta tosi painava.
    Nyt olen innostunut virkkaamaan neliöistä myssyjä, on monenlaisia, osa on ihan hyviäkin.
    Tärkeintä että saan tästä harrastuksesta iloa ja ajankulua kuunnellessani samalla äänikirjoja.
    21. 12 / 157
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt