liekko
Opin kuusikulmiot isoäidin neliöiden sukulaiset. Tällainen villatakki tuli. On jämälangoista joten värikkyyttä piisaa.
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia48 aloitusta · 3203 kommenttia
- Ostin kaksi pakettia Juhla Mokkaa, kaveri osti lisäksi minulle toiset kaksi.
On entistäkin kahvia.
En muista olisinko ostanut normaalihintaista kahvia koskaan.
Menee aika vähän kahvia kun yksin ollessani teen pikakahvia, makuun olen tottunut, menee täydestä.
Kahvi tarjouksia on usein joten ei kannta hamstrata kovin paljon. - Meidän kulmilla ei asunnot tee kauppaansa, hyvä jos ilmaiseksi huolisivat.
Asun liian isossa asunnossani sen aikaa kun pystyn siinä olemaan.
Nyt pääsin mökille, saatan olla täällä pitkälle syksyyn.
Käyn keskustassa pyykillä ja muutenkin katsomassa Tytär tykkää käydessään olla siellä kun on mukavuudet. silloin menen minäkin.
Mökille tulee kylmä vesi ja on ulkosauna, kemiallinen wc. Nämäkin ovat ylellisyyttä kun vertaa lapsuuteen, vesi kannettiin kaivosta ja kannettiin likavesi ulos. Myöhemmin saatiin vesijohdot jopa wc sisälle.
Tytär ja vävy ovat vieläkin Espanjassa, ostivat vain menolipun, aikoivat tulle pääsiäiseksi kotiin Etelä- Suomeen mutta siirsivät paluuta.
Viihdyn mökissäni, on niin rauhallinen ja hyvä olo.
Huomenna pitää alkaa siivoamaan, vähän kerrallaan, mikä kiiren minulla on. Pihamaatakin pitäisi haravoida, haravoin ainakin mökin edestä näkyvimmät paikat.
Kyllä se nurmikko nousee lehtien altakin, olen huomannut.
Asuin akoinaan rivitalossa, en juuri haravoinut takapihaani, naapuri syöksyin jokaisen pudonneen lehden perään.
Kesällä minun takapihallani nurmikko viheriöi, naapurilla oli nurmikossa pläntteja joissa ei kasvanut mitään.
Kyllä luonto hoitaa jos itse on laiska tai ei jaksa kaikkea.
Hyvää Pääsiäistä Nojatuoliin. - Kiitos teille <3
Epäilen että lääkket joita olen saanut kipuihin pahentavat oloani.
Olen jättänyt melkein kaikki lääkkeet pois paitsi beetasalpaajan ja Panadolin tai Buranan tarvittaessa..
Morfiinilaastari teki kamalan olon, sitten kipukynnystä alentavaa ym... Väsytti niin että en edes huomannut kipua :)
Kivut jaloissa eivät ole olleet kuvittelua tai liioittelua, monesti vielä aamuyöstä mietin mikä auttaisi, aika toivoton olo.
Viime yön nukuin kohtalaisesti, en edes laittanut kipuvoidetta jalkoihin. Toivon että näin jatkuisi.
Huomenna käyn ensin Veljelleni kaupassa ja sitten pakkaan kissan ym.. autoon ja ajelen mökille.
Käytiin kissan kanssa lenkillä. Se kävelee lähellä minua ei karkaa. Valjaisiin sitä ei saa millään. Jotenkin liikuttavaa tuo eläimen täydellinen luottamus. Se tietää että on turvallista kun on kanssani.
Hyvää Pääsiäistä. - Olen samaa mieltä mitä kirjoitit vastauksessasi demeter..
Ei kannata mennä liian syvälle tutkimattomaan.
Myös toinen jolla oli samantyyppinen kokemus tuntui hyvältä että samanlaista on muillakin
Tämä uni jonka näin jäi jotenkin kesken ja oli ihan erilainen kuin aikaisemmat jotka ovat antaneet lohtua.
Eniten yöllä pelotti että näitä unia alkaisi tulla usein, yöllä kaikki tuntuu pahemmalta kuin päivällä.
Maaliskuu on ollut pojan kuoleman jälkeen kuukausi joka tuo kaikken vielä voimakkaammin mieleen, poika kuoli 24 ja mies 23 Maaliskuuta.
Mies sairasti kauan, oli täysin autettava 12-vuotta, kuolema oli armahdus.
Lapsen kuolemaa ei pysty hyväksymään koskaan, mutta on pakko elää sen kanssa.
Kaikesta huolimatta, olen kiitollinen että saan nähdä luonnon heräävään uuteen kesään. - Avasin pitkästä aikaa läppärin. Tällä tykkään kirjoitella, en puhelimella ja tabletilla.
Lumet on lähes kokonaan sulaneet, jossain varjopaikoissa vielä vähän näkyy valkoista.
En ole vieläkään lähtenyt mökille vaikka olen noin kuukauden asiaa suunnitellut. Ikä taitaa painaa.
Oudon unen näin toissa yönä, se on askarruttanut.
Pojan kuolinpäivästä tuli 16-vuotta. Sanoin illalla nukkumaan mennessä että kävisit unessa tervehtimässä.
Ja hän kävi, unessa olin toisessa makuuhuoneessa ja kuulin ovikellon soivan, tiesin että on yö ja ihmettelin kuka siellä on. Kysyin kuka siellä? Pojan ääni vastasi, minä avaa ovi. Avasin ja hän pujahti nopeasti sisään, oli kuin voimissaan ollessaan, pitkä ja komea. Kysyin häneltä että miten olet täällä kun olet kuollut, hän vastasi, niin olen. Yritin koskettaa häntä kädestä mutta hän liikahti nopeasti taakse päin. Siihen heräsin.
Tästä jäi vähän peloittava olo.
Olen nähnyt pojasta unia mutta tämä oli hyvin erilainen. Yleensä unet unohtuu mutta kaikki pojasta näkemäni muistan jokaista yksityiskohtaa myöten.
Viime yönä en nähnyt unia, onneksi. - Kyllä olen elossa vielä...
Tämä 80+ on vihoviimeinen ikäryhmä, ei ole 90+ ja siitä eteenpäin.
Missähän välissä on tullut näin vanhaksi, aika kuluu aina vain nopeammin.
Kun näkee lapsenlapsia niin hekin ovat jo keski-iässä.
On ollut huolia sukulaisesta, heillä vointi on mennyt huonoksi, käyn heille kaupassa ja käytän asioilla.
Olen perheen matriarkka, silti vielä ajelen autoa ja pärjäilen.
Olen koko suvun vanhi, isän ja äidin puolelta. - En viitsi kirjoittaa kännykällä, kun avaan netin niin katson 80+ palstan.
Luin ketjun, tekekö ikä ihmisistä äkäisiä?
En ole yhtään kiukkuinen vaikka "joka paikkaa" kolottaa. Ei siihen totu, mutta vielä olen pärjännyt jalkakipujen kanssa.
Lääkkeet mitä olen saanut tekevät huonon ja väsyttävän olon, mieluummin otan Buranaa ja Panadolia.
Viimeksi sain kipukynnystä alentavaa lääkettä, en tiedä kipukynnyksestä, mutta olisin vain nukkunut päivät pitkät. Jätin lääkkeet kun eivät auta, pahentavat vain oloa.
En ole vieläkään saanut aikaiseksi lähteä mökkeilemään. Nyt viikonloppuna pitää mennä, olen jo alkanut pakata.
Mukavaa viikonloppua kaikille. - Jopa oli nostalginen kuuntelu sessio.
Kiitos. - Piristyn keväällä kun lumet alkaa sulamaan. Aurinko saa mielialan nousemaan.
- Minua taas naurattaa sinun lyhytnäköinen mielipiteesi.
Olet näntävästi vähän nuorempaa ikäluokkaa. Mutta ennen kuin huomaatkaan olet 80+ jos et ole sitä ennen haudassa. - Kyllä 80+ ihmisellä yleensä on harmaata.
Minulla on edessä aika paljon, on ollut tummanruskeat hiukset nuorena.
Huomasin että kannattaan lievästi vaalennuttaa hiuksia koko päässä niin harmaa ei näy niin selvästi.
Nyt on hiukset vaaleanruskeat ja ohimot harmaat, harmaat ei juuri erotu.
Ei missään nimessä pidä käyttää mustaa tai kovia värejä kun on ikää tullut.
Myös kirkkaan punainen huulipuna tai musta silmämeikki ei sovi ainakaan minulle.
Mutta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. - Ei pidä paikkaansa. Ei ikä ole vain numeroita, kun ikä alkaa kahdeksalla niin se tuntuu taatusti muutenkin kuin numeroina.
Kyllähän minäkin olisin mielelläni nuorempi, mutta kun on sattunut syntymään 1944, aikaa ei voi kääntää takaisin päin. - Lisään vielä.
Onhan niitä pohjanmaita rannikolla useampia.
Snnyin suupuhjan alueella. Se on Etelä-Pohjanmaata. - En ole opettaja.
Mutta kävi vain mielessä nuo kun vanhempani puhuivat juuri noin.
On jotain kieliopista jäänyt päähän ihan huomaamatta :)
Sanovat että iäkkäänä vanhat asiat pysyy muistissa ja lähimuisti huononee. - Pohojalaaset persoonapronominit:
Minä, sinä, hän. Lausutaan: Moon, soot, son.
Me, te, he: Moomma, tootta, non.
Kyllä ymmärtäisin vaikka olen asunut kauan Itä-Suomessa.
Opin kuitenkin puhumaan Etelä-pohjalaisittain. - Ihan kuin minun näppäimiltäni.
"Oikea" ruoka ei maistu, mutta pulla ja kahvi sitäkin paremmin, sitten närästää ja otan Soodaa.
En ennen välittänyt karkeista, nyt nekin maistuvat.
Ei paino ole varsinaisesti noussut talven aikaan, mutta ruumiinrakenne on muuttunut kuten muuallakirjoitin. - Sama täällä, keskikeho on pyöristynyt, uuma on muisto vain.
Sekin vaikuttaa kun olen lyhentynyt 10cm, johonkin se massa asettuu.
Selkä romahti kasaan omaishoidon aikana, nostelin miestä enkä aina muistanut varoa selkää. Oli tosi kipeä, nyt on asettunut mutta en ole kuin 158cm pitkä, entisen 168cm sijaan.
En viitsi enää laihduttaa, ostan isompia vaatteita. - En juuri osta vaatteita kun kaapit on täynnä entisiä. En raaski poistaa mitään jos joskus tarvitsee :).
Laitoin profiilin kuvan takista jonka virkkasin kuusikumioista. Kaksi isoa kuusikulmiota ja takki on valmis. Virkkasin vähän ylimääräistä helmaan ja hihansuihin.
Nyt olen murheen murtama kun olkapää ei salli virkkaamista.
Muuten samanlaista kuin isoäidin neliöt mutta kulmia tulee kuusi. - Margaret Atwood
Reijo Mäki
Seppo Jokinen
Anne ja Serge Golon
Väinö Linna
Stephen King
Miia Siistonen
Angelika sarja oli nuorena ihan mukavaa luettavaa, nyt yritin kuunnella äänikirjana niin en jaksanut kymmentä minuuttia.
Dekkarit laitan kuulumaan nukkumaan mennessä ajastimella, ovat hyvää unilääkettä.
Viimeksi kuuntelinMiia Siistosen kirjoittaman värikkään ja persoonallisen papin Harri Henttisen elämänkerran. Kuunneltuani muutin hänestä mieltäni, paitsi kulmakarvat, niihin hän tarvitsisi apua stylistilta. On muuten kuulemma oikeinmukava persoona. - Minua on aina huvittanut kun naiset sanoivat että kyllä isäntä osaa ja tekee.
Olin 12-vuotta omaishoitajana, jouduin tekemään molempien hommat, ihan hyvin selvisin.
Mutta ei enää niin naurata kun on ollut tämä kaveri joka tekee "miesten työt".
Taitaa olla laiskuutta ja mukavuudenhalua että jätän mielelläni jopa tietokonehommatkin hänen ratkaistavakseen.
Ennen opettelin innokkaasti uutta kun sain netin. Nykyisin ensi innostus on laantunut.
Varmaan ikäkin vaikuttaa asiaan.