liekko

Vapaa kuvaus

Kaveri toi nätin kukan. Toivottavasti kestää kaua nmaljakossa.

Aloituksia

47

Kommenttia

3044

  1. Minäkin olen sekä isän että äidin sukujen vanhin, siis sukujen matriarkka.
    En ole mikään arvokas vanha rouva joka istuu pöydän päässä ja menee ensimmäisenä kahvipöytään sukujuhlissa :)
    En olisi ikinä uskonut että joskus saan tällaisenkin arvonimen.
    Ei tässä matrarkkana olossa olen mitään vikaa jos ei liikaa mieti elämän rajallisuutta.
    Kun ajattelee vaikkapa 20-vuotta taaksepäin niin se on lyhyt hetki. Mutta eteenpäin ei uskalla miettiä Jos en sitten tule äidin puolen ukkini siskoon jka eli yli 100-vuotiaaksi.
    Äitikin eli 94-vuoden ikään.
  2. Nirso kissani syö paremmin kuin minä.
    Hyvin valikoiden märkäruokia, . Possun ja broilerin filettä.
    Olen hemmotellut katin pilalle. Mutta on entinen kulkuri nähnyt koviakin aikoja.
    Se on paras kaverini, ei se niin paljon syö että menisin konkurssiin.
    Oma vikani, osaa se olla kiitollinen hemmottelusta, katsoo niin rakastavasti silmiin ja koskettaa poskea pehmeällä tassulla.
  3. Minulle tuli hiki jo lukiessa.
    En ole tehnyt jouluksi mitään, tyttären porukkakaan ei pääse.
    Siivoan tarpeen mukaan, mieluummin harvemmin enkä määrättyinä siivouspäivinä.
    Kyllä minä ilkeän päästää vieraatkin vessaani. Saunaa käytän keskustassa harvoin, tahtoo olla säilytyspaikka kaikenlaiselle minkä haluaa pois näkyvistä. Ei se sentään hyvin täynnä ole, joten nopeasti sen saa lämmityskuntoon.
    Ei minulla sotkuista ole, en viihdy epäjärjetyksessä. Mutta pikkuisia villakoiriakaan en säikähdä.
    En tykkää laatikoista, enkä perinteisistä jouluruuista. Tytärkään ei tykkää, vävyn takia olen niitä heidän käydessään tehnyt.
    Ostan aina kaikkea mistä tykkään joten joulun ruuat ei tunnu mitenkään erityisiltä, en juuri välitä laskea kaloreita.
    Kaveri tarjosi ravintolassa jouluruuan Lauantaina, siinä oli kaikki mahdollinen mitä odotetaan jouluaterialla olevan.
    Nuorempana tein kaiken mitä "piti" jouluksi tehdä. Nyt teen mieluummin kaikkea mikä itseäni enemmän kiinnostaa, kuten virkkaaminen ja äänikirjat :)
    Olen ajatellut että näitä vähäisiä vuosia mitä on jäljellä elämästä ei kannata uhrata villakoirien perässä juoksemiseen ja kovin paljon keittiössäkään touhuamiseen.
    Välillä tykkään tehdä ruokaa, osaan kyllä tehdä ihan hyvää, kun olen paljon yksin kissoineni niin aika vähälle sekin jää.
    Nautin rauhasta, kun saan touhuta omia pieniä touhujani kaikessa rauhassa.
    Tunnen olevani onnekas kun ei ole valittamista, elämäni on sellaista kun haluankin.
    Arvostan kyllä vaivannäköä mitä varsinkin naiset joulun eteen antavat itsestään.
  4. Kirjoitusvirheitä, varmaan myöhäinen ajankohta. Ymmärrätte varmaan kun käytätte mielikuvitusta.
  5. En osaa sanoa mitään, olen vain pahoillani puolestanne.
    Minulla on ollut huonojakin aikoja lasteni kanssa.
    Mutta aina olen antanut heidän nähdä että rakastan heitä eniten maailmassa.
    Tein lapset todella nuorena, Tein varmaan hirveästi virheitä kasvatuksessa, mutta rakkaudessa on pihistellyt. He tiesivät koko ajan olevansa tärkeimpiä ja rakkaimpia elämässäni.
    Murrosikä oli molemmilla vaikea, siitäkin päästiin.
    Kaikkien vaikeuksin jälkeen molemmat löysivät elämänsä hyvälle mallille. Kehumatta, jopa todella hyvälle.
    Meillä oli varsinkin pojan kanssa kovaäänisiä riitoja, sitten unohdettiin ne saman tien. Molemmat tiesivät että tuli mitä tuli, minuun voi turvautua jos mikään muu ei enää auta.
    Poikamme kuoli syöpään ihan liian varhain, mitähän olisikaan saanut aikaan jos olisi ollut enemmän aikaa täällä.
    Tytär pärjärsi upeasti työelämässä, mutta aivokasvain pakotti jäämään eläkkeelle, onneksi on nyt hyvässä kunnossa ja tärkeintä on minulle hän ja nänen lapsensa ja lapsenlapsensa.
    Kuukautta ennen pojan kuolemaa sain tietää tyttären aivokasvaimesta.
    En tiedä kuinka selvisin, katselin kuin sivustaseuraaja, kai en uskaltanut nähdä todellisuutta. Joku olisi sanonut minun olleen tunteeton.
    Pojan kuolemasta on 13-vuotta, elämä ei kokaan palaa ennalleen.
    Uskokaa, olen nykysin onnellinen ja tyytyväinen että saan elää.
    Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, tykkään vain olla.
  6. Aloitukseen.
    Minulle ei ole tullut vielä tunnetta että en kestä itseäni.
    Mutta olen miettinyt kun sanotaan että aika käy pitkäksi.
    Aikamme täällä maan päällä on rajallinen, nyt varsinkin näillä viimeisillä kymmenillä sitä tulee ajatelleeksi useammin.
    Eikö se ole ajan tuhlausta jos se käy pitkäksi?
    Mutta yhtä paljon olen ajatellut kun sanotaan että pitää elää täysillä?
    En ole vieläkään, näin vanhana saanut selville mitä se tarkoittaa.
  7. Tuohan on hieno idea. Minulla ei ole karaokelaitteita eikä juuri lauluääntäkään. Mutta mitä se haittaisi jos vain kissa on kuuntelemassa. Voi mouruta mukana.
    Minua oikeasti alkoi kiinnostamaan hankkia sellaiset.
  8. "Myöskään krääsää en osta, teen sitä itse;)"
    Tuo Sel-lan kommentti sopii myös minuun. Järjestin hyllyjä, yksi kaappi kylillä on täynnä virkattuja ja kudottuja pipoja, sukkia, kaulureita poncoja takkeja mekkoja...
    lisäksi kaikissa sängyissa on virkkaamani peitot, en tykkää virkata ohuesta langasta, teen peitot isoäidin neliöistä, aika painavia, mutta ihan nättejä.
    Mökillä on sama juttu heti ei sovi muut vaatteet kaappeihin, onneksi on iso vintti :).
    Varmaan niitä joku ostaisikin, paljon olen antanut pois.
    En olisi uskonut vielä ennen koronaa että alkaisin virkata, viimeisestä virkkauksesta oli ainakin 55-vuotta. Nuorena tyttönä ja aikuisempanakin, oli kova kutomaan ja virkkaamaan. Sitten vain jäi muiden kiireiden takia.
    Koronan alettua ostin kerän lankaa, ajattelin että jonnekin kaapin perälle se jää, en olisi uskonut kuinka tällaiseksi räjähtää.
    Kädet on alkaneet vihotella, saa nähdä kuinka kauan tätä lystiä vielä kestävät.
  9. Entä jos "höösääminen" pitää mielialan hyvänä ja auttaa myös kunnon ylläpitämiseen.
    Jos ei tee mitään niin äkkiä on sängyn pohjalla.
    Minä virkkaan ja istun liikaa, siksi olen ottanut päämääräksi kuntoilla joka arkipäivä 45-minuuttia.
    Ei aina huvittaisi, mutta huomaan että alkaa veri kiertämään ja jalatkin ovat kevyemmät.
  10. Minusta on mukava lukea jos joku jaksaa vielä näillä kymmenillä touhuta.
    Minä vain virkkaan ja kuuntelen äänikirjoja.
    Teen siinä sivussa pakolliset.
    Siitä yleensä kirjoitellaan mikä on sydäntä lähellä. Se on tämän nojatuolin paras anti että kertoillaan ihan arkisia asioita.
    Tällaista etuoikeutta kannattaa vaalia, en ole nähnyt samanlaista netissä.
    Naapurin taiteellinen ihminen pyysi minua johonkin "taiteelliseen" tapahtumaan.
    En ole taiteellinen vaikka arvostan kovasti heitäkin jotka ovat.
    Minua siellä houkuttaa eniten grillimakkaratarjoilu :D
    Minulla on uto huumorintaju, ei kannta ottaa aina kirjaimellisesti juttujani.
  11. En ole työteliäs enää. Olen oppinut ottamaan rennosti. En Jouluksikaan tee mitään ennen aaton aattoa. Ostan kaupasta valmiina kaikki. Vähän imuroin ja pyyhkäisen enimmät pölyt hyllyistä kuten muulloinkin.
    Jos tyttären perhe pääsee niin ostan enemmän, he eivät vieläkään tiedä pääsevätkö tulemaan.
    Muistan kauhulla ruuhkavuosia, väsyneenä töistä palattuani aloin kokata ja paistaa jouluksi. Siivota piti joka nurkka. Nyt en ymmärrä miksi ihmeessä. Lapset olisivat saaneet mukavamman äidinkin rättiväsyneen tilalle.
    Ei minulla ole sen siivottomampaa kuin muillakaan. Olen oppinut ohi kulkiessani pyyhkäisemään paikkoja jotka kaipaavat kohennusta.
    En ymmärrä mitä pahaa matot on tehneet naapurille kun hakkaa niitä niin että koko naapurusto raikuu. Sitä jatkui tosi kauan, ei minun käsillä onnistuisi.
  12. Olen perinyt äidiltäni ihon joka ei naamasta rypisty paljoa. Eipä se mikään ylpeilyn aihe ole, kyllä ikä näkyy minulla ryhdissä ja kävelyssä sekä kolotuksina ym....
    Meikkivoide tuntuisi tällä hetkellä suttuiselta, nuorempana käytin päivittäin, puseron kaulukset oli aina töhryiset. Kova puhdistaminen illalla joten hyvin harvoin, jos koskaan käytän. Tahtovat jäädä vanhaksi ja joutavat sitten roskiin.
  13. Kai minunkin pitäisi aloittaa uudelleen meikkaaminen. En ole paljon meikannut koskaan, huulten rajauskynä ennen huulipunaa, poskipuna. Jos jonnekin hienompaan tilaisuutteen meikkivoidettakin. Kulmakarvat muotoilen harjalla ja geelillä joka on tehty ihan siihen tarkoitukseen...kai.., pysyvät sillä ojennuksessa, väriä en lisää kulmiin, ovat aika tummat luonnostaan..
    Ripsiväriä en uskalla arkoihin silmiini laittaa. Ihmettelen kuinka ihmisten silmät kestää kaikenlaiset liimat ja värit.
  14. Lopetin meikkaamisen kun aloin käyttää naamasuojusta Koronan tultua.
    Nyt en enää käytä suojuksia, mutta meikkaaminen on kokonaan unohtunut. En edes huulipunaa laita. Kosteusvoidetta laitan naamaan päivittäin useammankin kerran. Jalkapohjiin jotain rasvaista voidetta ja jotain emulsiota kroppaan. Pakko tai iho hilseilee kuivuuttaan, varsinkin talvella kun pitää lämmittää huoneita.
    Minä en mene talvella ulos kun pakon edessä, kissa on samaa mieltä. Kuntoilen sisällä.
    Mutta kun päästään Maaliskuulle ja aurinko alkaa lämmittämään, silloin olen koko ajan ulkona.
    Kyllä aika kuluu nopeasti, olen pannut merkille että päivät vain vilahtavat ohi, aina vain nopeammin mitä vanhemmaksi tulee.
  15. Myös siivoojien pitää saada oikeus etätyöhön. Myös talkkarit ja kaivinkoneen kuljettajat. Tasa-arvon nimissä.
  16. Ei ole varsinaista kotivaraa. Pakastimessa on paljon kaikenlaista. Jauhoja ja leivontatarvikkeita on aina kaapissa. Kahvia on paljon kun ostan tarjouksista.
    Uskon että ainakin kuukauden, vähän ylikin pärjäisin.
    Vettä pitäisi olla jos veden tulo loppuisi, se on tärkeä.
  17. Käytän satunnaisesti.
    Nyt on taas ollut pakko ottaa pieni pala lääkettä.
    Lääkäri on kirjoittanut reseptiä uusiessaan että pitää lopettaa.
    Otan noin puolikkaan tai neljänneksen tabletista, en ole koskaan ottanut kokonaista.
    Olin kaksi viikkoa kokonaan ilman, sitten jalkasärky pakotti ottamaan taas.
    Olisin tyytyväinen jos lääkäri ei ketkuilisi lääkkeen kanssa. Jos saisi ottaa puolikkaan joka ilta niin nukkuisin hyvin.
  18. Kuolemaa kohti mennään syntymän hetkestä asti.
    Näillä kymmenillä se alkaa askarruttamaan enemmän.
    Onneksi nuoren tuntee olevansa kuolematon, eihän elämästä muuten mitään tulisi.
    Pokamme kuoleman jälkeen hävisi kuolemanpelko kokonaan. Suhtaudun siihen kuten muuhunkin väistämättömään asiaan.
    Ei minua hirvitä aloitus kuolemasta, siinä se menee kuin muutkin asiat joita tulee elämässä vastaan.
  19. Taatusti hukkaan koko ajan kaikkea mahdollista.
    Kerran silmälasit hävisivät, etsin joka paikasta, luovutin jo, ajattelin kadottaneeni lopullisesti.
    Kaveri oli tekemässä jotain autotallissa, siellä on hylly jossa on kaikenlaista roinaa.
    Säikähdin ja ihmettelin kun silmälaisit olivat autossani tuulilasin alapuolella.
    Kaveri oli löytänyt ne autotallista hyllyltä eikä puhunut mitään, oli laittanut lasit siihen. Kyllä häntä nauratti ilmeeni.
    Kännykkä on koko ajan hukassa. Avaimet häviää jos en laita aina samaan paikkaan.
  20. Kuuntelen juuri äänikirjaa Agorafobiaa potevasta naisesta.
    Hän ei halua/uskalla poistua kodistaan. Seuraa naapureita kiikarilla.
    Minulla taitaa olla myös samoja oireita Joskin lievinä.
    Naapurien tekemiset ei kiinnosta, en edes tiedä ketä talossamme asuu pitkäaikaisia asukkaita lukuunottamatta.
    En pelkää lähteä ulos, mutta en halua kun pakon edessä.
    Kun kävin entisten työkavereiden kokoontumisessa niin se oli minulta paljon.
    Nyt moni on soitellut ja halunnut tulla käymään.
    Parempi kun en sano mitään ajatuksistani...
    Kun käyn ihmisten ilmoilla niin vaikutan varmaan monen mielestä hyvin sosiaaliselta ja helposti lähestyttävältä. Enkä silloin teeskentele.
    Ehkä hyvin rankat ruuhkavuodet ja pitkaikainen omaishoito tekivät sen että vartioin yksittyisyyttäni liikaa.
    Nautin yksinolosta, moni sanoo että yksinäisyys on monelle vanhalle ihmiselle kamalaa, mutta on meitä toisenlaisiakin.
    Ymmärrän toki, kun yksinolo on vapaaehtoista sitä ei voi verrata siihen että on totaalisen yksin vaikka kaipaisi sosiaalista elämää.
    21. 28 / 153
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt