Kirjallisuusketju

Anonyymi-ap

Lainasin Miki Liukkosen runokijan, Elisabet. Luin ensin runoja kirjan alusta. Ei riittänyt äly. Tuntui että sanoista muodostunut lause ei tarkoittanut mitään. Sitten löytyi runo, Elisabet, joka oli Mikin äiti, nuorena nukkunut. Olipa kaunis. Ja kun tämän runon jälkeen luin uudestaan niitä muita, niistäkin osa avautui, ei tosin kaikki.
Oletko lukenut, mitä mieltä?
Edellinen kirjaketju oli tuolla kaukaisuudessa viime vuoden puolella. Kai on aika aloittaa uusi.
Viime viikolla luin Anna-Leena Härkösen, Huomenna hän ei tule. Tarinassa ei ollut paras mahdollinen loppu, mutta saattoi olla oikein että juuri noin kävi - pidemmän päälle. En taitaisi itse uskaltaa.

133

1881

1Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Miksi hän ei tullut huomenna ?

      • Anonyymi

        Ei tullut huomenna. Löytyy syy siitä mitä hän oli. Paljastanko nyt juonta jos kerron. On nimittäin niin hyvä tarina että joku voi lukea kirjan.

    • Anonyymi

      Onko Mika Liukkosen runoja tällä koneella, kiistostaa,
      en jaksa lähteä kirjastoon ?

    • Anonyymi

      Kiva että avasit uuden kirjaketjun aloittaja ! Ei siitä edellisestä niin kauan ollut, joulukuun puolessa välissä se aloitettiin..))
      Miki Liukkoselta en ole lukenut mitään. Jotakin tiiliskiveä selailin, mutta se oli liian haasteellinen minulle.
      Hänhän esiintyi aika paljon julkisuudessa, oli oma ohjelmakin Alfa-TV:llä -"Sivulinen" taisi olla nimeltään. Sitä seurasin ja kyllä hän teki vaikutuksen: asetti itsestäänselvyydet kyseenalaisiksi, uskaltautui liikkumaan itselleen vieraalla maaperällä, haastattelijana hän oli suora, mutta ei loukkaava.

      Anna-Leena Härkösen kirjan "Huomenna hän ei tule" luin ja kirjoitinkin siitä edelliseen kirjaketjuun. En taida kirjoittaa toistamiseen..))

      Viimeksi lukemani kirjat ovat Elina Hirvosen "Rakkauksien lokikirja" ja Eduard Louisin "Väkivallan historia". Väkivalta oli oikeastaan keskeinen teema molemmissa.

      Molemmat olivat autofiktiota, omiin kokemuksiin perustuvia. Hirvonen kohtasi väkivaltaa työnsä ja kansainvälisten ystäviensä kokemana. Louis joutui se kohteeksi itse.
      Hänelle se oli tuttua lapsuudesta saakka: koulukiusattuna ja erilaisuutensa vuoksi pilkattuna ja syrjittynä.
      Tässä viimeisessä kirjassa väkivalta oli erityisen julmaa kun se tapahtui lähisuhteessa. Vaikka lähisuhde oli satunnainen ja vahvasti fyysinen se pystyi silti rikkomaan paljon ja erityisen piinallista oli väkivallantekoa seurannut oikeusprosessi ja ne asenteet, mitä seksuaalisesti poikkeava joutuu arjessaan kohtaamaan, myös silloin kun hakee itselleen oikeutta.

      Eduard Louis nousi kuuluisuuten kirjallaan "Ei enää Eddy", jonka hän julkaisi 21-vuotiaana. Se herätti kohua, koska se kuvasi köyhyyttä kaikessa raadollisuudessaan ja näköalattomuudessaan, "sellaista ei Ranskassa ole" vakuutettiin.
      Jos pystyy kirjoittamaan köyhyydestä ja väkivallasta noin väkevästi sen täytyy olla totta, itse koettua, mielestäni.

      Louisin kirja "Kuka murhasi isäni" ei sensijaan kovasti vakuuttanut kun isän murhaajiksi nimettiin Ranskan presidentit. Tietysti minulla ei ole tartuntapintaa kuvattuun todellisuuteen, ehkä köyhyydellä on monet kasvot riippuen siitä missä päin maailmaa ollaan.

      Minun lempikirjallisuuttani ovat aina olleet erilaiset kasvu- ja selvitymistarinat. Sellaisiksikin nuo mainitut kirjat voidaan katsoa. Myös Elina Hirvosen kirja. Hänen aikaisempi tuotansa, miksei tämä viimeinenkin kirja, antaa ymmärtää, ettei hänenkään kasvunsa ole ongelmatonta ollut ja hyvin hienovaraisesti hän kuvaa omaa polkuaan osoittelematta mihinkään suuntaan.
      demeter1

    • Anonyymi

      Muistan Mikin. Menehtyi kun kukaan ei osannut älykästä kirjoittajaa auttaa. En ole lukenut hänen teoksiaan, mutta näin kerrottiin.

      • demeter1

        Aivan, Ano 16.57. On vähän hirtehisesti todettu, että keskinkertaisuus suojelee mielenterveyden häiriöiltä, nerot ovat vaaravyöhykkeessä.

        Tuo Liukkosen kohtalo nosti hetkeksi pintaan keskustelun mielenterveyspalvelujen huonosta saatavuudesta, samoin kävi kun Anna-Leena Härkösen sisar teki itsemurhan. Julkinen tieto, josta Härkönen kirjoitti kirjan "Loppuukäsitelty" ja antoi myös telkkariin haastattelun.

        Eli tiedetään ja yritetään puuttua, mutta tuntuu, että apua ei silti saa kun sitä kipeimmin tarvitaan.
        demeter1

    • Anonyymi

      Itselleni nuo Miki Liukkosen teokset ovat olleet liian vaikeita, sellaista tajunnanvirtaa josta en saa kiinni. Siksi en ole lainannut tai hankkinut niitä.
      Selaillut toki olen kirjakaupassa, tutustunut siten.
      Liukkosen mielenterveysongelmat ovat pitkältä ajalta jo nuoruudesta, ja siihen päälle hänen hurja alkoholinkäyttönsä, sekin jo nuoruudessa opittua, joten erittäin vaikea auttaa. Hänellä itsellään olisi pitänyt olla halua ottaa vastuuta hoidostaan, ulkopuolelta pelkästään se ei onnistu.

      Onko kuka lukenut sen "36 uurnaa" teoksen? Mielipiteitä?
      Olen sitä aikeissa ostaa tai lainata.

      • Anonyymi

        Jos ei ole halua elää, ei sitä halua mikään hoito voi antaa. Liukkonen oli osastohoidossakin, oli päässyt mielenterveyshoitoon paremmin kuin useimmat muut. Turha syyttää ainakaan hänen kohdallaan ettei ole autettu ja hoidettu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei ole halua elää, ei sitä halua mikään hoito voi antaa. Liukkonen oli osastohoidossakin, oli päässyt mielenterveyshoitoon paremmin kuin useimmat muut. Turha syyttää ainakaan hänen kohdallaan ettei ole autettu ja hoidettu.

        Täyttä roskaa saatananpalvoja ja arkukin oli musta.
        Kaikkea te viitsitte lukea. Voi voi.,

    • Anonyymi

      Vakavasti mielenterveysongelmainen harvemmin pystyy itse auttamaan
      itseään ja alkoholinkäyttö tai huumeet on useimmiten seuraus ongelmista,
      ei syy. Sillä saa tuskan häivytettyä vähäksi aikaa.

      • Anonyymi

        Niin toisilla on huumeet ja alkoholi todella ongelma, mutta myös täys raittiit saavat mielenterveys ongelmia joten meitä on moneksi.
        Aina kurjaa kun huomaa ettei ihminen saa apua mistään silloin kun elämä on ollut vaikeaa. Se joka tuntee itsensä yksinäiseksi tekee lopulta päätöksen eikä jatka elämäänsä .
        Ja vaikka muka niin kovasti tiedetään miten ihmisiä pitäisi käsitellä niin kukaan ei vissiin osaa ajatella nenäänsä pidemmälle, toisin sanoen ei välitä . Monen nuoren ihmisen elämä on mennyt pilalle juuri siitä ettei kukaan välitä ja vieläpä käsketään ryhdistäytymään .

    • Anonyymi

      Lueskelen Tito Collianderin kirjaa "Alku", mieltä rauhoittavaa tarinaa ihmisistä
      ja elämästä. Kirja on toinen painos vuodelta 1979.
      On nautinnollista lukea kirjaa, joka kertoo ihmisistä itsestään ja jossa ei ole
      nykyajan ihmisen keinotekoisesti itselleen tekemiä ongelmia.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Olipa hyvä essee. Todellakaan meillä ei ole intellektuellin kulttuurin
      perinnettä eikä sitten ehkä edes halua luoda sellaista.
      Esimerkiksi kirjailijat voisivat aloittaa sen "luomisen", itse esseen kirjoittaja
      Joel Haahtelakin voisi.
      Suomessa ei tosiaan oikein uskalleta olla mitään mieltä, koska kulttuuri
      on "teilaava". Tuntuu vähän siltä, että ainoastaan "asiantuntijat" lausuvat
      "ympäripyöreitä".

      Ennakkoluulottomat ajattelijat eivät uskalla tai halua herättää
      keskustelua, koska Suomessa on joku käsittämätön "oikeassaolemisen
      pakko". Jos joku erehtyy sanomaan jotakin jonkun toisen mielestä "väärää"
      niin saa kantaa huonoa mainetta siitä pitkän aikaa.

      "Ajattelu ei ole oikeassa olemista, vaikka se usein siihen sekoitetaan",
      kuten Joel Haahtela toteaa.

    • Anonyymi

      Se viina vienyt monet turmiolle.

    • Anonyymi

      Lukijat hoi! Sain lopulta Kähkösen 36 uurnaa luetuksi ja oli vähän liian konstikas minulle. Miksei voi kirjoittaa aikajärjestyksessä , kuten asiat etenee ? Olihan se kirja myös aika tunteisiin menevä ja hyvä kuvaus sotien aiheuttamista traumoista. Nyt aloitin vanhaa Joenpellon kirjaa Tuomari Myller, hieno mies. Ostin kirjaston poistohyllystä 1 eurolla. Vaikuttaa ihan kiinnostavalta.

      • Paloma.se01

        Minulla ensimmäinen osa 36 uurnasta, ensimmäiset sata sivua luettu. Onhan se vähän niin kuin sanot, ei ihan helppo luettava, ei tajunnanvirtaa eikä selkeää. johdonmukaista kertomustakaan, vaan kovin monisäikeistä, monipohjaista tekstiä, jossa dialogit on sisäistetty itse kertomukseen ja nostettu esiin kursiivilla. Minä en aina pysynyt mukana kuka ajatteli/sanoi mitä ja kenen äidistä ja ukista oli aina kysy, kun aikajana poukkoili niin paljon edestakaisin.

        Kielellisesti elämys, uusia sanoja, murretta ja jo tuttujen sanojen käyttöä uusissa merkityksissä.

        Väärässä olemisen historiaa voisimme kirjoittaa kaikki....joko itsestämme tai vaikka muista.

        Armollisuus on vaikein laji.

        Mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa kuvausta sotien aikaisesta elämästä Itä-Suomessa.

    • Ramoona

      Luin Kähkösen Finlandia-voittajan melko tuoreeltaan ja olen johonkin ketjuun sitä täälläkin kommentoinut. Yksinkertaisempi rakenne olisi ollut eduksi kirjan helppolukuisuudelle . Pidän toisaalta siitä, että kirjassa on haastetta, palaset yhdistyvät vasta lopussa, eri aikatasot ja näkökulmat antavat syvyyttä. Jos on lukenut hänen muut Kuopio-sarjan teoksensa, tästä piirtyy loppuhuipennus. Tuntee että kirjailija on käynyt syvällisen itsetuntemuksen prosessin anteeksiannon kautta ja tajuaa itsensä osana sotien julmuuksien ketjua, näkee vanhempansa, erityisesti äitinsä, myös olosuhteiden uhrina. Lohdullista on laaja tukiverkosto järkeviä, juurevia isovanhempia ja muita sukulaisia. Kielellisesti kirja on huippuluokkaa, mausteena sopivasti paikallismurretta ja kansanrunouden kaikujakin tuossa Tuonentytissä.

      Olen juuri loppusuoralla lukemassa Venla Hiidensalon kirjaa nimeltä Suruttomat. Kirja kertoo taidemaalari Tyko Sallisesta, hänen rajusta taiteestaan ja elämästään, sekä alistavana ja väkivaltaisena aviopuolisona. Vaimo oli Helmi Vartiainen, lahjakas taidekoululainen, jonka kohtaloksi muodostui rakkaus Tykoon. Helmi on maalattu groteskin näköiseksi tyhjäkatseseksi Mirriksi Sallisen tauluissa, vaikka todellisuudessa Helmi oli siro, kaunis ja fiksu nainen. Sallisen on sanottun olevan naisvihaaja. Helmi saa kaksi tytärtä, Tiaran ja Tajun, joista Tyko vie Tiaran Evaksi nimitettynä lapsettomalle sisarelleen ja Tajustakin (kirjailija Irja Salla) Helmin pitää luopua. Kirjassa tapahtumat vuorottelevat Helmin ja hänen tyttäriensä näkökulmista. Tätä on surullista lukea, ja tuo kirjan nimi Suruttomat viittaa suruttomaan miestaidemaalariopiskelijoiden jengiin, joka kokoontui ryypiskelemään Brendan baarissa. Sillä aikaa Helmi koetti haalia elantoa.

      Otin kirjan luettavaksi, koska pidin Hiidensalon kirjasta Sinun tähtesi, joka kertoo taiteilija Albert Edelfeltistä. Molemmissa kirjoissa on kirjailija tehnyt paljon taustatyötä ja ne perustuvat faktoihin.

    • Anonyymi

      Tutultani sain vihjeen Maritta Lintusen Sata auringon kiertoa- kirjasta. Paloma taisi myös sen mainita.
      Olikohan tässä taas yksi versio aiheesta: "Ne jotka lähtivät, ne jotka jäivät" (vrt Ferrante)? Tai sitten: "Ne jotka lähtivät, ne jotka palasivat"?..))

      Vaikka pystyin samaistumaan kirjaan monissa kohdin, se ei jostakin syystä tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta. Eniten tökki tämä modernille teokselle ominainen rakenne:
      ei edetä aikajanalla, muistumia sieltä täältä, kertojana kuka milloinkin. Hukassa olin välillä.

      Isot teemat hautautuivat pienempien jalkoihin. Maaseudun autioituminen , maastamuutto ja niiden seurannaisvaikutukset jäivät aika valjuiksi kuvauksiksi
      siirtolaisten arjesta. Vai olivatko ne sittenkin niin tuttuja aiheita minulle, että koin ne valjuina ?
      Jännitettä, draamaa, yritettiin luoda erään päähenkilön, Leenan, nuoruudenihastuksen ympärille, mutta mielestäni sekään ei oikein kantanut. Jäi arvoitukseksi, mitä oli tapahtunut.
      Niinkuin aina, ellei kirja sytytä, "vika" voi olla myös lukijassa, hänen henkilössään, hänen historiassaan jopa hänen silloisessa mielentilassaan.

      Paneutumalla noita mainittuja teemoja kyllä löytää kirjasta ja kuriositeettinä voisi kai pitää Matti Pulkkisen (Ja pesäpuu itki ym) mukana oloa kirjassa. Totta vai tarua ?
      Hänen ajatuksensa jäi kuitenkin vahvasti mieleen: "Lähteminen muuttaa ihmisen lopullisesti. Eikä palaaminen pysäytä muutosta; mutta sen ansiosta ihminen näkee samaan aikaan taakseen ja eteensä."
      demeter1

      • Paloma.se01

        "Lähteminen muuttaa ihmisen lopullisesti. Eikä palaaminen pysäytä muutosta; mutta sen ansiosta ihminen näkee samaan aikaan taakseen ja eteensä."
        Mieleenjäävä sitaatti ja koen sen kyllä hyvinkin todeksi. Vertaan itseäni (lähtijänä) useinkin jääjiin ja mielestäni muutokseni ovat suuremmat kuin jääjissä. (Anekdoottina kerron että sisareni tapasivat minut monen vuoden jälkeen muutosta Kolumbiassa ja sitten taas, monen vuoden jälkeen Suomessa ja Ruotsissa. Nuorempi sisareni sanoi että oli muuttunut paljon, mutta että nyt olen muuttunut takaisin. Minä vertaan näitä muitoksia sipulin renkaisiin; jokainen ympäristönmuutto kasvattaa uuden renkaan, mutta sipulin sydän on aina sama)

        Olen itse hyvin kiinnostunut lähtemisen ja jäämisen dynamiikasta ja suunnittelemassa romaania, suurelta osaltaan oomaelämänkertaa ja sukuromaania lähtemisestä ja uuteen elämään sopeutumisesta. Äidinäiti, äiti, tytär ja tyttärentytär, kaikki lähtijöitä, mutta eri syistä kasi viimeistä.

        Tämä Lintusen kirja teki minuun vaikutuksen, mutta olen todennäköisesti lukenut paljon vähemmän kuin sinä näistä teemoista.

        Lauantaina vietämme ruotsinsuomalaisten päivää täällä. Me juhlistamme sitä menemällä sunnuntaina katsomaan ilmaisleffaa paikallisessa elokuvateatterissa. (Olen suomalainen, kertoo Kari Tapion elämästä.)

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        "Lähteminen muuttaa ihmisen lopullisesti. Eikä palaaminen pysäytä muutosta; mutta sen ansiosta ihminen näkee samaan aikaan taakseen ja eteensä."
        Mieleenjäävä sitaatti ja koen sen kyllä hyvinkin todeksi. Vertaan itseäni (lähtijänä) useinkin jääjiin ja mielestäni muutokseni ovat suuremmat kuin jääjissä. (Anekdoottina kerron että sisareni tapasivat minut monen vuoden jälkeen muutosta Kolumbiassa ja sitten taas, monen vuoden jälkeen Suomessa ja Ruotsissa. Nuorempi sisareni sanoi että oli muuttunut paljon, mutta että nyt olen muuttunut takaisin. Minä vertaan näitä muitoksia sipulin renkaisiin; jokainen ympäristönmuutto kasvattaa uuden renkaan, mutta sipulin sydän on aina sama)

        Olen itse hyvin kiinnostunut lähtemisen ja jäämisen dynamiikasta ja suunnittelemassa romaania, suurelta osaltaan oomaelämänkertaa ja sukuromaania lähtemisestä ja uuteen elämään sopeutumisesta. Äidinäiti, äiti, tytär ja tyttärentytär, kaikki lähtijöitä, mutta eri syistä kasi viimeistä.

        Tämä Lintusen kirja teki minuun vaikutuksen, mutta olen todennäköisesti lukenut paljon vähemmän kuin sinä näistä teemoista.

        Lauantaina vietämme ruotsinsuomalaisten päivää täällä. Me juhlistamme sitä menemällä sunnuntaina katsomaan ilmaisleffaa paikallisessa elokuvateatterissa. (Olen suomalainen, kertoo Kari Tapion elämästä.)

        Kylläpä olet valinnut ison ja aina yhtä ajankohtaisen teeman uuden kirjasi aiheeksi, Paloma.
        Tsemppiä sille.
        Tässä muuttuvassa ja sirpaleisessa maailmassa sukuromaani voi palvella monin tavoin, ainakin oman - ja sukuidentiteetin vahvistajana.
        Enää ei puhuta juurien etsimisestä ja löytämisestä kuten -80-luvulla mutta edelleen kai pidetään tärkeänä, että ihminen liittää itsensä johonkin isompaan kokonaisuuteen, pelkkä minä/minä-kulttuuri on sittenkin aika köyhä ja pintapuolinen. Äkkiä loppuun kulutettu.
        Ja tarinoita kirjoitetaan, kerrotaan ja luetaan enemmän kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten, mielestäni.
        Hyvää ruotsinsuomaisten päivää sinne ! Olen nähnyt tuon elokuvan Kari Tapiosta, mutta arvostelujen mukaan se keskittyi liikaa keikkaelämään ja tietysti viinan läträämiseen.
        Mutta suomalainen Kari Tapio oli ja nimikkokappaleessa on edelleen taikaa, suomalaisen sielun kuvauksena..))
        demeter1

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä olet valinnut ison ja aina yhtä ajankohtaisen teeman uuden kirjasi aiheeksi, Paloma.
        Tsemppiä sille.
        Tässä muuttuvassa ja sirpaleisessa maailmassa sukuromaani voi palvella monin tavoin, ainakin oman - ja sukuidentiteetin vahvistajana.
        Enää ei puhuta juurien etsimisestä ja löytämisestä kuten -80-luvulla mutta edelleen kai pidetään tärkeänä, että ihminen liittää itsensä johonkin isompaan kokonaisuuteen, pelkkä minä/minä-kulttuuri on sittenkin aika köyhä ja pintapuolinen. Äkkiä loppuun kulutettu.
        Ja tarinoita kirjoitetaan, kerrotaan ja luetaan enemmän kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten, mielestäni.
        Hyvää ruotsinsuomaisten päivää sinne ! Olen nähnyt tuon elokuvan Kari Tapiosta, mutta arvostelujen mukaan se keskittyi liikaa keikkaelämään ja tietysti viinan läträämiseen.
        Mutta suomalainen Kari Tapio oli ja nimikkokappaleessa on edelleen taikaa, suomalaisen sielun kuvauksena..))
        demeter1

        Kiitos demeter1,
        Tämä sukuromaani lähtemisen ja jäämisen dynamiikasta on ollut mielessäni jo pitkään ja olen hiljakseen aloitellut sitä. Siitä tulee, jos saan sen koskaan valmiiksi, todennäköisesti päätyöni ja tilinpäätökseni. se mikä minusta jää. Olen tavallaan käsitellyt tätä samaa teemaa kaikissa romaaneissani, paitsi tässä viimeisessä (Valkohaikara) joka on rakkaustarina. Siinä ei ole mitään omaelämäkerrallisia aineksia.

        Juuret ja siivet, niimpä. (Olen lentävä puu :)

    • Anonyymi

      Iida Turpeinen ylsi Finlandia-palkinto ehdokkaaksi esikoisteoksellaan Elolliset. Se olisi voinut jäädä (minulta) huomaamatta ellei kirjailija olisi antanut useita innostavia haastatteluja sen pohjalta. Nuori, kaunis kirjallisuuden tutkija oli raikas ilmestys kirjallisuuden kentällä.

      Sukupuuttoon kuollut Stellerinmerilehmä oli tarinan keskiössä, mutta sen ympärille kertyi uskomattoman paljon muuta sisältöä. Se vangitsi lukijan - ainakin minut - niin täysin että siirtyminen tästä ajasta toiseen sujui huomamatta: lähdettiin vaaralliselle tutkimusmatkalle Beringin retkikunnan mukana etsimään meritietä Aasiasta Amerikkaan. Sitä ei sillä kertaa, 1741, löydetty, mutta löydettiin jotakin muuta, merilehmä, jonka kuitenkin annettiin kuolla sukupuuttoon 27 vuotta myöhemmin.
      Muisto, todiste siitä, löytyy tänäkin päivänä meidän Eläintieteellisestä museosta Helsingistä.
      Ihailla täytyy, millaista kokonaisuutta nuori kirjailija pystyi pitämään käsissään, luomaan historallista ajankuvaa ja vielä kuvaamaan myös kirjan tieteellisiä osa-alueita elävästi, ymmärrettävästi jopa runollisesti.

      Historia tuolta ajalta oli minulle uutta ja vierasta, mutta tutkimusmatkojen lisäksi kirjasta jäi vahvasti mieleen ajankuvaa vuodesta 1859 mistä alkaen kuvernööri Hampus Furuhjelm oli Venäjän siirtokunnan kuvernöörinä Alaskassa.
      Miten iso juopa oli Venäjän sivistyneistön ja Alaskan alkuasukasväen välillä ja miten ahnaasti ja pidäkkeettömästi siirtokunta riisti Alaskan luonnonvaroja.

      Kirja on kyllä sisällöllisesti niin rikas, että se ei tule valmiiksi yhdellä lukemisella, Hesari kirjoitti siitä: "Maailmanluokan kirjallisuutta" , eivätkä ne ylisanoja olleet.
      demeter1

    • Anonyymi

      Gynter Grassin kirja: Sipulia kuoriessa on lukemisen arvoinen.

    • Anonyymi

      Tito Colliander on syvällinen kirjoittaja. Moni palkittu nykyteos ei yllä
      hänen tasolleen.

      • Anonyymi

        Raili Gothoni kirjoitti Tito Collianderin elämänkerran.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Raili Gothoni kirjoitti Tito Collianderin elämänkerran.

        Sekin on erinomaisen hyvä kirja.

    • demeter1

      Satu Rämö oli vuoden 2023 myydyin kirjailija. Luin häneltä "trilogian" ensimmäisen osan: Hildur.
      Samalla pohdin, mikä teki kirjasta niin suositun. Islanti vai päähenkilö, joka edusti modernia naistyyppiä puhtaimmillaan: Hildur kouluttautunut, itsenäinen ja urheilullinen. Myös hänen naispomonsa oli samaa sarjaa: empaattinen ja väsymätön. Miehet olivat pehmeän oloisia, syrjäytyneitä lukuunottamatta ja tietysti heillä oli sopivasti tuttuja ongelmia: yhdellä lapsen huoltajuuskiista, toisella vakava sairaus.
      Yhteiskunnalliset ongelmat olivat tuttua pohjoismaista sisältöä; päihderiippuvuutta, hajonneita perheitä, eriarvoisuutta monessa muodossa.

      Murhat olivat tietysti tapahtumien keskiössä, pitivät teosta kasassa ja jännitettä yllä.

      Asioita jäi sopivasti auki, ikäänkuin pohjustuksena seuraaviin kirjoihin. Sujuvaa kerrontaa, ei liian isoja aiheita käsiteltäväksi, viihteeksi sopivaa. Minkäänlainen järisyttävä lukukokemus Hildur ei ollut. Parempia dekkareitakin olen lukenut, vaikka Tess Gerritsenin kirjat.
      Kukaan tutuistani ei ole Hilduria isommin hehkuttanut. Ehkä kirjailija, ekonomi kun on, on osannut ajatella tuota myyvää puolta, tullut julkisuuteen omalla elämäntarinallaan, "myynyt" myös sen ja se on lisännyt kiinnostusta kirjoihin. Islanti saattaa kiinnostaa monia myös matkailumaana.

      Ehkä dekkaria ei pitäisi arvioida samoilla kriteereillä kuin kaunokirjaa ja sen saatoin lukiessani tehdä. Odottaa liikaa ja siksi lukukokemus jäi aika latteaksi.
      Monet ovat kuitenkin tykänneet, myyntimenestyksestä päätellen.

      • Paloma.se01

        Olen kanssasi pitkälti samaa mieltä Satu Rämöstä. Olen tosin lukenut vain Hildurin, mutta päähenkilö jäi minulle aika vieraaksi ja kevyellä kädellä hahmotetuksi. Kelpo dekkari ja puitteet ihanan eksoottiset.
        Lukupiirissäni on yksi rouva joka hehkuttaa Rämöä tosi suuresti, mutta itse en ole lämmennyt Rämölle. Ihmettelen valtavaa myyntimenestystä.

    • demeter1

      Nyt tuli kirjallisuuden ystäville uusi ohjelma telkkariin, Kulttuuricocktail/kirjat, TV 1 , ma klo 20.00).
      Tuttu juontaja, Anna Tulusto.
      Ensimmäisessä osassa olivat vieraina Minna Rytisalmi (Rouva C) ja Milja Sarkola. Jälkimmäinen oli minulle tuntematon, kirjailijana.
      Kumpaakaan kirjaa en ole lukenut, mutta aihepiiri lienee tuttuakin tutumpi: keski-ikäinen nainen ja hänen sisäinen maailmansa - niin tulkitsin esittelystä.

      Tämän ikäisenä olen aika asenteellinen ja kysyn, mikä näitä "nuoria"naisia vaivaa ?
      He ovat itsenäisiä, koulutettuja, tiedostavia - ja "kaikki" ovat ymmällä, käyvät terapiassa, "etsivät itseään". Tuntuu kuin miettisivät, mitä elämästä vielä voisin saada ?

      Hyvä, tervetullut ohjelma silti. Jännä nähdä millaisia vieraita saadaan jatkossa,
      Kjell Westötä ainakin lupailtiin. Odotellaan mielenkiinnolla.


      i

      • Ramoona

        Katselin tuon Kulttuuricoctailin. Sarkola ei ole minullekaan tuttu muualta kuin teatterin piiristä. Rytisalon esikoisteos Lempi oli mielestäni hieno lukuelämys ja saikin runsaasti kiitosta kriitikoilta. Rouva C on kunnianhimoinen ja huolella tehty autofiktio Minna Canthista, mutta mielestäni hiukan teennäinen. Tätä uusinta en ole lukenut, mutta kuulostaa aihepiiriltään aika tavanomaiselta keski-ikäisen naisen irtiotosta, "vapautumisesta" avioliiton ja naisille asetettujen vaatimusten kahleista. Kirjaan on ympätty satujen prinsessoja, Ruusunen, Lumikki ja vielä uudempi Tähkäpääkin, ja heidän kauttaan tarkastellaan myös patriarkaalista järjestystä. Kumpikin kirjailija puhuu myös häpeästä, riittämättömyyden tunteesta naisen kaikkien roolien paineessa. On tietysti hyvä, että voi tarvittaessa saada ammattiapua ja etäisyyttä asioihin. Mutta aina nuo äkkiriuhtaisut avioliitosta ja kodista eivät kirjallisuudessa tunnu luontevilta ja itsensä etsiminen tuntuu olevan aikalailla myöhässä . Tietysti tuo viidenkympin rajapyykki on monelle otollinen hetki muutokseen ja lähtemiseen , kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olen tosin jäävi sanomaan, kun en ole kirjaa lukenut, mutta näitä ajatuksia haastattelu herätti. Ensi kerralla on teemana sota ja rauha, kirjailijavieraina Kjell Westö ja Merja Mäki, kiinnostavaa sisältöäsiis luvassa.

        Olen lukemassa Iida Turpeisen Elollisia ja olen ihan lumoutunut. Nyt kyseessä on monipuolinen asiantuntija ja mestarillinen kirjailija , joka osaa yhdistää tieteen, historian , mielikuvituksen, kerronnan ja kuvauksen ehjäksi kiehtovaksi kokonaisuudeksi.

      • Anonyymi
        Ramoona kirjoitti:

        Katselin tuon Kulttuuricoctailin. Sarkola ei ole minullekaan tuttu muualta kuin teatterin piiristä. Rytisalon esikoisteos Lempi oli mielestäni hieno lukuelämys ja saikin runsaasti kiitosta kriitikoilta. Rouva C on kunnianhimoinen ja huolella tehty autofiktio Minna Canthista, mutta mielestäni hiukan teennäinen. Tätä uusinta en ole lukenut, mutta kuulostaa aihepiiriltään aika tavanomaiselta keski-ikäisen naisen irtiotosta, "vapautumisesta" avioliiton ja naisille asetettujen vaatimusten kahleista. Kirjaan on ympätty satujen prinsessoja, Ruusunen, Lumikki ja vielä uudempi Tähkäpääkin, ja heidän kauttaan tarkastellaan myös patriarkaalista järjestystä. Kumpikin kirjailija puhuu myös häpeästä, riittämättömyyden tunteesta naisen kaikkien roolien paineessa. On tietysti hyvä, että voi tarvittaessa saada ammattiapua ja etäisyyttä asioihin. Mutta aina nuo äkkiriuhtaisut avioliitosta ja kodista eivät kirjallisuudessa tunnu luontevilta ja itsensä etsiminen tuntuu olevan aikalailla myöhässä . Tietysti tuo viidenkympin rajapyykki on monelle otollinen hetki muutokseen ja lähtemiseen , kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olen tosin jäävi sanomaan, kun en ole kirjaa lukenut, mutta näitä ajatuksia haastattelu herätti. Ensi kerralla on teemana sota ja rauha, kirjailijavieraina Kjell Westö ja Merja Mäki, kiinnostavaa sisältöäsiis luvassa.

        Olen lukemassa Iida Turpeisen Elollisia ja olen ihan lumoutunut. Nyt kyseessä on monipuolinen asiantuntija ja mestarillinen kirjailija , joka osaa yhdistää tieteen, historian , mielikuvituksen, kerronnan ja kuvauksen ehjäksi kiehtovaksi kokonaisuudeksi.

        Kaikki muut ihan vieraita nimiä paitsi tuo Westö.

      • demeter1
        Ramoona kirjoitti:

        Katselin tuon Kulttuuricoctailin. Sarkola ei ole minullekaan tuttu muualta kuin teatterin piiristä. Rytisalon esikoisteos Lempi oli mielestäni hieno lukuelämys ja saikin runsaasti kiitosta kriitikoilta. Rouva C on kunnianhimoinen ja huolella tehty autofiktio Minna Canthista, mutta mielestäni hiukan teennäinen. Tätä uusinta en ole lukenut, mutta kuulostaa aihepiiriltään aika tavanomaiselta keski-ikäisen naisen irtiotosta, "vapautumisesta" avioliiton ja naisille asetettujen vaatimusten kahleista. Kirjaan on ympätty satujen prinsessoja, Ruusunen, Lumikki ja vielä uudempi Tähkäpääkin, ja heidän kauttaan tarkastellaan myös patriarkaalista järjestystä. Kumpikin kirjailija puhuu myös häpeästä, riittämättömyyden tunteesta naisen kaikkien roolien paineessa. On tietysti hyvä, että voi tarvittaessa saada ammattiapua ja etäisyyttä asioihin. Mutta aina nuo äkkiriuhtaisut avioliitosta ja kodista eivät kirjallisuudessa tunnu luontevilta ja itsensä etsiminen tuntuu olevan aikalailla myöhässä . Tietysti tuo viidenkympin rajapyykki on monelle otollinen hetki muutokseen ja lähtemiseen , kun lapset ovat lentäneet pesästä. Olen tosin jäävi sanomaan, kun en ole kirjaa lukenut, mutta näitä ajatuksia haastattelu herätti. Ensi kerralla on teemana sota ja rauha, kirjailijavieraina Kjell Westö ja Merja Mäki, kiinnostavaa sisältöäsiis luvassa.

        Olen lukemassa Iida Turpeisen Elollisia ja olen ihan lumoutunut. Nyt kyseessä on monipuolinen asiantuntija ja mestarillinen kirjailija , joka osaa yhdistää tieteen, historian , mielikuvituksen, kerronnan ja kuvauksen ehjäksi kiehtovaksi kokonaisuudeksi.

        Kiva että "löysit" Elolliset, Ramoona. Se jätti minuun niin lähtemättömän jäljen että pari kirjaa, mitkä olen sen jälkeen lukenut peilautuvat koko ajan siihen..))
        Onneksi kirjailija on niin nuori, että hän ehtii vielä kirjoittaa enemmänkin.

        Hyvin tiivistit niitä tuntoja, mitä itsekin koin noita kahta naiskirjailijaa kuunnellessa.

    • Anonyymi

      Annan iskä Esko oli sensaatiolehti Hymyn pitkäaikainen päätoimittaja.

      • Anonyymi

        En tiennytkään. "Piiri pieni pyörii"..)) Esko Tulusto ?

    • Anonyymi

      Kyllä.

    • Anonyymi

      Hain Miki Liukkosen Valkoisia runoja kirjastosta. Ensimmäisen sivun kaksi riviä hän on lainannut Ludwig Wittgensteiniltä: Jos leijona osaisi puhua, emme ymmärtäisi sitä. Vaikuttaa selkeältä, vai mitä?

      Omalla runollaan jatkuu: Tätä on hyvin vaikea selittää mutta
      kuoltuaan Jumala valui sateena
      alas vuorenrinnettä ja sieltä mereen
      kalat kasvoivat isoiksi
      ja pitkäkorvainen poika suuressa hallissa
      ompeli juuttikankaasta myrskypilviä
      saattaa kuulosta hullulta mutta
      tuoksuuko täällä pöllöiltä?

      Yhtä outona jatkuu, mutta aion ajatuksella paneutua. Pitänee perehtyä mitä sen kirjailijan päässä liikkuu, jos sattuisin ymmärtämään.
      Onko teillä jollain toisella käsitys, mitä tuossa runonpätkässä Liukkonen haluaa kertoa? Muistan kuinka keskikoulussa suomentunnilla analysoitiin runoja, tuskin olivat näin outoja.

      • demeter1

        Ihana runo Miki Liukkoselta, Ano 22.47..)) Itse en edes yritä ymmärtää enkä tulkita nykyrunoutta. Silti se voi olla nautittavaa, kuten tuo mainitsemasi.
        Jos runo herättää ihmetystä, kauniita kuvia se on minusta tehnyt tehtävänsä...

    • Anonyymi

      Luin⁷ kulmunin elämäm kerran suosittelen muillekin kuin

    • Anonyymi

      Luin nuorempana paljon. Aina joku kirja kädessä.
      Sitten tuli pitkä tauko.

      Yritän nyt pakottaa itseni takaisin lukuharrastukseen, sillä omissakin kirjoissani kyllä löytyy. Ja mitä ei löydy, ne saan joko kirjastosta tai netti-divarista. 📚👀

      Aloitan helpoilla, lyhyillä kirjoilla.

    • Anonyymi

      Kuuntelen nykyisin vallan äänikirjoja. Tätä olen harrastanut jo kymmenen vuotta. Paljon tulee lainailtua, mutta heti ,jos ei miellytä , hipaisen pois. Aarteita ne hyvät kirjat on, ja niitä on paljon tarjolla.
      Toki pitää nähdä vaivaa, että löytää mieluista kuunneltavaa.

      • Anonyymi

        👍Kirjallisuuden maailma on rajaton, lukeminen ja kuuntelu molemmat hyviä tapoja.

      • Anonyymi

        En ole koskaan kuunnellut äänikirjoja. Haluan itse lukea, monesti luen hitaasti, jotta voin ikään kuin itse "kokea" kirjan maisemat. Kirja on laajempi, kokonainen elämys, ei vain pötkössä luettavia sanoja.

        Sen lukeminen ei ole "suoritus" vaan maailma johon eläydyn ja heittäydyn mukaan. Näin on myös elokuvien kohdalla. Jotkut elokuvat ovat sellaisia, että ikään kuin astun siihen mukaan, suhtaudun sen henkilöihin jo kuin ystäviin. Eli se saattaa esim. hiljaisena pyöriä taustalla: minä elokuvassa / elokuva ympärilläni, on "läsnä" siinä, mitä kotonani puuhailen.

        En yleensä katso esim. lasten piirrettyjä, tai muutoin suomeksi päälle dubattuja elokuvia, sillä en kestä, eli kammoan näyttelijöiden teennäisiä vuorosanoja. Monesti sanoista ei saa edes selvää.

        Luen mieluiten vanhoja kirjoja, vanhoja käännöksiä, sillä niissä on sivistyneempi kielenkäyttö. Olen joskus yrittänyt lukea suomalaista nykykirjallisuutta, mutta luovuttanut jo mahd. ensimmäisellä sivulla, viimeistään 20.

        Nuorin, suomalainen kirjailija, jonka kirjoja viitsin edes alkaa lukemaan on Veikko Huovinen.

        Onko täällä kukaan koskaan lukenut ( / yrittänyt lukea) Jari Tervon tai Sofi Oksasen kirjoja? Mitäs pidit?

    • Anonyymi

      Halusin huumoria elämään ja sitä löydän Veikko Huovisen kirjoista joita löytyy hyllystäni. Ensimmäiseksi osui käteen Koiran kynnen leikkaaja, hauskaa kerrontaa.

      Havukka-ahon ajattelija ja Matikan opettaja ovat seuraavana vuorossa.
      Vaikka nämä kirjat ovat jo muutamaan kertaan luettuja niin niitten jouheva kerronta ja huumori rentouttavat mieltä.

      Venäläiset klassikot, kuten Gogolin Kuolleet sielut ja Dostojewskin Rikos ja Rangaistus tekisi mieli lukea vielä vuosikymmenien jälkeen uudestaan, mutta tällä kertaa tuntuu liian raskaalta venäläiseen kirjallisuuteen tarttuminen.

      Minulla on ollut parin vuoden jakso paikkakuntien historia kirjojen lukeminen.
      Viimeisimpänä Parikkalan historia, Filosofian maisteri Jaana Juvosen kirjoittama.

      Nämä paikkakuntien historiat ovat sikäli mielenkiintoisia kun niistä löytyy paikkoja ja sukuja jotka ovat tuttuja joistakin yhteyksistä.

      Äitini suvusta on myös tehty 1650 luvulta 2000 luvulle ulottuva , yli 300 sivuinen sukukirja, jossa myös minun lapsuuden perheeni on kuvassa, itse olen noin 10 vuotias.
      Meidän lapsuus aikaisesta kyläyhteisöstämme on myös ilmestynyt kirja, jossa on myös rajan taakse jääneitten talojen asukkaat mainittu ja heidän nykyiset asuinpaikkansa.

      Nykyisestä asuin paikastani Lappeenrannasta . on useitakin kirjoja ilmestynyt ja tietenkin ne olen lukenut näinä 64 vuotena jotka olen täällä asunut.
      t tepa

      • Anonyymi

        Oma Huovis-suosikkini on "Kylän koirat".
        Sotkamon koirilla meni 1950-luvulla todella lujaa. 😏

      • Paloma.se01

        Lehmusten kaupunki (Laila Hietamies) on yöpöydälläni odottamassa ja Pirjo Tuomisen puutalokaupungin naiset luin myös hiljakkoin.
        Lappeenranta kiinnostaa, koska mieheni on on sieltä ja käymme melkein joka kesä pikavisiitillä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lehmusten kaupunki (Laila Hietamies) on yöpöydälläni odottamassa ja Pirjo Tuomisen puutalokaupungin naiset luin myös hiljakkoin.
        Lappeenranta kiinnostaa, koska mieheni on on sieltä ja käymme melkein joka kesä pikavisiitillä.

        Paloma hei.
        Laila Hirvisaari ent. Hietamies oli ystäväni ja ikätoverini. Lailalta on paljon romaaneja jotka ovat yhtä kiinnostavia kuin Lehmusten kaupunki. Laatokka sarja ja monta muuta.
        Minusta Laila Hirvisaarta ei tarpeeksi arvosteta kirjallisuuspiireissä.
        Professorin arvonimen hän toki sai, ehkä suuren suosionsa takia painosten kuningattarena.
        t tepa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paloma hei.
        Laila Hirvisaari ent. Hietamies oli ystäväni ja ikätoverini. Lailalta on paljon romaaneja jotka ovat yhtä kiinnostavia kuin Lehmusten kaupunki. Laatokka sarja ja monta muuta.
        Minusta Laila Hirvisaarta ei tarpeeksi arvosteta kirjallisuuspiireissä.
        Professorin arvonimen hän toki sai, ehkä suuren suosionsa takia painosten kuningattarena.
        t tepa

        Helppolukuista viihdettä Lailan kirjat, kaikki samalla muotilla tehtyjä. Tusinatavaraa.

    • Anonyymi

      Laila oli Otavalle kultakaivos, kuten Päätalo Gummerukselle, kun lykkäsivät markkinoille kirjan per .vuosi

      • Kristiina23

        Just, joo, Päätalon Kalle kirjoitti kansalle oman
        elämän kertansa, joita toiset ei ymmärtäneet niitä "murresanoja", jotka minä kyllä ymmärsin.

        Sattumalta otin luettavaksi vävyltäni yhden (v 2006 )ja siitä alkoi minun Päätalo lukeminen, hyvä että en lähtenyt sinne Taivalkoskelle! Olihan niitä isällänikin siskojensa tuomia, mutta ei se niin kiinnostanut minua nuorena.

        Tulipa taas tuo Päätalo esiin, kun kirjastoauto oli lomilla ja minulla oli muutama tuossa ja pakko on lukea se loppuun, kun nyky kirjat usein sisällyttävät näitä mielestäni epänormaaleja asioita, vaikka ymmärrän senkin, että näinhän se on nyt ja on ilmeisesti ollut jo kauan.

        Mitäpä näitä "ällistelemään", koska aikaan on sovittava. Nyt tuli taas kirjastoautosta 4 kirjaa ja taas parinviikon päästä seuraavat.

      • Anonyymi

        Tuttava toi Lailaa minulle, mutta ei oikein maistunut. Helppoa tekstiä eikä
        aivoja tarvinnut rasittaa.

      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Just, joo, Päätalon Kalle kirjoitti kansalle oman
        elämän kertansa, joita toiset ei ymmärtäneet niitä "murresanoja", jotka minä kyllä ymmärsin.

        Sattumalta otin luettavaksi vävyltäni yhden (v 2006 )ja siitä alkoi minun Päätalo lukeminen, hyvä että en lähtenyt sinne Taivalkoskelle! Olihan niitä isällänikin siskojensa tuomia, mutta ei se niin kiinnostanut minua nuorena.

        Tulipa taas tuo Päätalo esiin, kun kirjastoauto oli lomilla ja minulla oli muutama tuossa ja pakko on lukea se loppuun, kun nyky kirjat usein sisällyttävät näitä mielestäni epänormaaleja asioita, vaikka ymmärrän senkin, että näinhän se on nyt ja on ilmeisesti ollut jo kauan.

        Mitäpä näitä "ällistelemään", koska aikaan on sovittava. Nyt tuli taas kirjastoautosta 4 kirjaa ja taas parinviikon päästä seuraavat.

        Päätalohan sai myös professorin arvonimen kuten Laila Hirvisaarikin.

        Ensimmäiset lukemani Päätalon kirjani olivat Mustan Lumen talvi 1 ja 2 osat-
        Sitten aloin lukea Nuorikkoa näyttämässä kirjaa, Kun olin 250 sivua lukenut, niin kiinnostus lopahti kun oltiin vasta ehditty rautatie asemalle ja loppu parisataa sivua jäivät lukematta
        TV on näyttänyt näitä Iijoki sarjan elokuvia ja niitä on tullut kyllä katsottua hyvien näyttelijä suoritusten vuoksi.
        T tepa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuttava toi Lailaa minulle, mutta ei oikein maistunut. Helppoa tekstiä eikä
        aivoja tarvinnut rasittaa.

        Eikös Lailan tytöstäkin tullut kirjailija? En muista nimeä enkä ole lukenut hänen kirjojaan. Onko yhtä hyvä kuin äitinsä?

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös Lailan tytöstäkin tullut kirjailija? En muista nimeä enkä ole lukenut hänen kirjojaan. Onko yhtä hyvä kuin äitinsä?

        Eve Hietamies, luin Numeroruuhkan. Toimittaja, kirjailija, taitaa olla Suomessa ihan jokapäiväntuttu. Numeroruuhkassa oli paljon kutkuttavaa huumoria, paikoitellen nauroin ääneen ja tietenkin rikas ja monivivahteinen ilmaisu. "Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme..."

      • Tellukka
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Eve Hietamies, luin Numeroruuhkan. Toimittaja, kirjailija, taitaa olla Suomessa ihan jokapäiväntuttu. Numeroruuhkassa oli paljon kutkuttavaa huumoria, paikoitellen nauroin ääneen ja tietenkin rikas ja monivivahteinen ilmaisu. "Karhunpoika sairastaa, häntä hellii käärme..."

        Taitaa olla profilikuvassasi isä ja poika?
        Pojalla isänsä stetson päässä, sillä ei kai niitä nuorilla miehillä enää ...

      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Taitaa olla profilikuvassasi isä ja poika?
        Pojalla isänsä stetson päässä, sillä ei kai niitä nuorilla miehillä enää ...

        Eve Hietamiehellä on myös mittavaa kirjallista tuotantoa.
        Hänen romaaninsa sijoittuvat kaupunkimiljööseen ja elämäntapaan .

        Isänsä Heikki Hietamiehen kanssa oli joku tv-projekti samoin kuin äitinsäkin Laila Hirvisaaren kanssa,

        Eve Hietamies on erittäin lahjakas kirjailija ja sanan käyttäjä.
        Eipä tosin ole mikään ihme kun on kahden lahjakkaan kirjailijan tytär.
        t tepa

      • Anonyymi
        Tellukka kirjoitti:

        Taitaa olla profilikuvassasi isä ja poika?
        Pojalla isänsä stetson päässä, sillä ei kai niitä nuorilla miehillä enää ...

        Hyvin oivallettu Tellukka, papukaijamerkin saat!

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin oivallettu Tellukka, papukaijamerkin saat!

        Tellukan sijaispersoona ilman nimimerkkiä taputtaa puolisokealle idolilleen :)

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tellukan sijaispersoona ilman nimimerkkiä taputtaa puolisokealle idolilleen :)

        Puolisokea tuntuu tuo idoli olevankin. Ihan selvästi isä on partansa ajanut ja poika viiksekäs.

    • Anonyymi

      Kuinka moni teistä on lukenut kirjailija Pirjo Tuomisen tuotantoa?

      Pirjo Tuominen on ikätovereitani, syntynyt Lappeenrannassa kuten Laila Hirvisaarikin.

      Pirjo Tuomisen viimeisin romaani ilmestyy huhtikuussa, olisiko 51 romaani.

      Hänellä on muutakin kirjallista tuotantoa paljon, kuten elämän kertoja.

      Tv :sa oli Pirjo Tuomisen haastattelu ja ihastelin kuinka hän on säilynyt kauniina ja tyylikkäänä 85 v naisena.

      Itse en henkilökohtaisesti Pirjo Tuomista tuntenut, käsittääkseni hän muutti pääkaupunkiseudulle jo nuoruudessaan.

      Sitäkään en tiedä pitivätkö he Laila Hirvisaarenkaan kanssa yhteyksiä. Laila oli puoli vuotta Pirjoa vanhempi.

      Minä lappeenrantalaisena olen tietysti seurannut näitten voimanaisten menestymistä ja olen ollut heistä ja monista muistakin paikkakunnan kuuluisuuksista ylpeä.
      t tepa

      • Eliaana

        Vuosia sitten luin Laila Hietamies/Hirvisaaren kirjoja, kyllä ne ihan mukiinmenevää luettavaa oli.
        Pirjo Tuomisen kirjoja olen lukenut useitakin, tykkään tyylistään.
        Paras´aikaa luen 3tta osaa tuosta Margit Sandemon Jääkansan tarinasta. Syvyyden kutsu.
        Norjassa syntynyt, Ruotsissa asunut.
        Fiktiivinen 1500-1600 luvun aikoihin sijoitettu sukutarina, jotka osaavat noituuksia.
        Jonossa on Anu Vähäahon , hänen kirjojaan en ole ennen lukenut.
        En voi sua unhoittaa poies, kuvaa verevästi ja viihdyttävästi itsenäisen nuoren naisen elämää pohjoisessa tervakaupungissa (Oulu) aikana, jolloin uskoa ihmisen vapauteen ja yhdenvertaisuuteen ei pidetty hyveenä, toisin kuin tuottoisia naimakauppoja, kertoo takakansi.

      • Paloma.se01

        Olen lukenut ehkä noin kymmenisen Pirjo Tuomisen tuotannosta, dekkareita ja historiallsia romaaneja. Ihan hyvää luettavaa ja etenkin silleen että niitä voi lukea iltalukemisiksi ilman että saa painajaisia.

      • Paloma.se01
        Eliaana kirjoitti:

        Vuosia sitten luin Laila Hietamies/Hirvisaaren kirjoja, kyllä ne ihan mukiinmenevää luettavaa oli.
        Pirjo Tuomisen kirjoja olen lukenut useitakin, tykkään tyylistään.
        Paras´aikaa luen 3tta osaa tuosta Margit Sandemon Jääkansan tarinasta. Syvyyden kutsu.
        Norjassa syntynyt, Ruotsissa asunut.
        Fiktiivinen 1500-1600 luvun aikoihin sijoitettu sukutarina, jotka osaavat noituuksia.
        Jonossa on Anu Vähäahon , hänen kirjojaan en ole ennen lukenut.
        En voi sua unhoittaa poies, kuvaa verevästi ja viihdyttävästi itsenäisen nuoren naisen elämää pohjoisessa tervakaupungissa (Oulu) aikana, jolloin uskoa ihmisen vapauteen ja yhdenvertaisuuteen ei pidetty hyveenä, toisin kuin tuottoisia naimakauppoja, kertoo takakansi.

        Laitetaanpa listalle tuo Jääkansan tarina.
        Isfolkets saga.
        Sekoitin hetkeksi Sandemon Sandemoseen (En flykting korsar sitt spår") Jantelain isän.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Laitetaanpa listalle tuo Jääkansan tarina.
        Isfolkets saga.
        Sekoitin hetkeksi Sandemon Sandemoseen (En flykting korsar sitt spår") Jantelain isän.

        Siinä Jääkansan tarinassa on 47 osaa, Kuuluu viihdekirjallisuuteen näin googlasin,

    • Ramoona

      Pirjo Tuomiselta olen minäkin löytänyt kautta vuosikymmenten mieluisaa luettavaa : historiaa , vahvojen edelläkävijänaisten elämäntarinoita ja yhteiskunnan muutoksia, mausteena ripaus romantiikkaa. Laila Hirvisaareen en ole oikein saanut kosketusta, tyttärensä nimen muistan jostain tv-näytelmästä. Mutta kirjallisuustarjonta on niin valtavaa, jokaiselle löytyy jotain.

      Olen kuulunut kauan lukupiireihin, ja niissä on saanut sopivasti avarrusta omiin lukumieltymyksiin ja uusia näkökulmia. Edellisellä kerralla oli käsiteltävänä mm. Juha Itkosen Teoriani perheestä. Itkonen ei ole ihan lemppareitani, mutta kyllä tässä kirjassa oli paljon minua koskettavaa, koska Itkosen vanhemmat ovat minun ikäluokkaani ja kirjailija esikoiseni ikäinen. Hän kirjoittaa erittäin rakastavasti perheestään, vanhemmuuden vaatimuksista ja onnesta iltatähtikaksosten synnyttyä keskosina korona-aikaan. Myös suhde omiin vanhempiin ja oma lapsuus kulkee rinnalla. Sisältö on arkista, kerronta pohtivaa ja hidasta, koko kuusihenkinen perhe on kuin pehmeään lämpöiseen vilttiin kiedottuna kodin rakkauden suojissa.

      Aloitin uudelleen Ulla-Lena Lundbergin kirjan Suureen maailmaan, jossa suuret nelimastoparkit purjehtivat maailman merillä, mutta niiden aikakausi on jo loppumassa. Se kuuluu 3-osaiseen merenkulkijaeepokseen , jonka ensimmäinen osa oli nimeltään Leo, joka käsittelee Ahvenanmaan talonpoikaispurjehduksen kultakautta ja Grandbodan asukkaita. Kolmas osa Mitä sydän halajaa kertoo jo Ruotsinlaivojen ajasta. Meillä on meriteema seuraavassa lukupiirissä, ja sain tehtäväkseni esitellä tuon kirjan Suureen maailmaan.
      Kaikki Ulla-Lena Lundbergin kirjat ovat olleet mieleeni, paljon seikkailuja eri puolilla maailmaa, ihmiset, ympäristö ja aikakausi kuvattu eloisasti, juonen kuljetus mestarillista. Hänen teoksensa Jää on Finlandia-palkittu.

    • Anonyymi

      Mielenkiintoinen kirjailija tuo Lundberg. Täytyykin tilata kirjastosta hänen teoksiaan.

      Minulle tulee saaristolais romaaneista mieleen Volter Kilven Alastalon salissa jonka kymmeniä vuosia sitten luin. Kirjan aihe oli kokous jossa muistaakseni päätettiin purjelaivan hankinnasta. Kirjan noin 900 sivun tapahtumat kerrottiin 9 tuntisen kokouksen aiheista. Kirjallehan oli vielä kaksi yhtä massiivista jatko-osaa, mutta niitä en ole lukenut, vaikka kuulemma mestari teoksia olivatkin.

      Harry Martinsonin runoelma Aniara, on jäänyt näistä vanhoista kirjoista mieleen sen erikoisen aiheen takia.
      Runoelma käsittelee avaruus aluksen matkaa pois tuntemattomaan, kirja on ilmestynyt 1954 jolloin ei vielä ihminen ollut käynyt avaruudessa kuulennoillakaan.

      Ystäväni Leila oli tehnyt maisterin gradunsa kirjailija, akateemikko Harry Martinssonin runoelmasta Aniara.
      Harry Martinsson lähetti Leilalle kiitokset onnistuneesta tulkinnasta.

      Luin Leilan gradun Aniarasta ja minulle avautui uusia näköaloja tästä kummallisesta avaruusmatkasta ja niitten henkilöitten kohtalosta.

      Kirjallisuus on kiehtova maailma. Ihmisikä ei riitä kaikkien kiinnostavien kirjojen lukemiseen.
      t tepa

    • Anonyymi

      Olen hurahtanut jo monia vuosia äänikirjoihin. Kuuntelen ja eläydyn niihin täysillä. Toden totta , olen kuunnellut Pirjo Tuomisen kirjat ja paljon muuta. Kuka tietäisi ja ehdottaisi minulle KOTIMAISIA MAALAISROMANTTISIA kirjoja. 1940-2024 luvulta.
      En pidä rikosromaaneista ja väkivaltaisista dekkareista. Romantiikkaa ja huumoria kaipaan.
      Nuorena luin Päätalot, muista niistä liiankin hyvin, ei enää nappaa.
      Olen kuulolla, kiitos jo etukäteen.

      • Anonyymi

        Viime vuosina en ole lukenut niinkään paljon romaaneja.

        Siksi on kiva saada täältä tietää, mitä on meneillään. Kiitos!

      • Anonyymi

        Oletko lukenut Heikki Turusen kirjoja? Esim. Joensuun Elli, Simpauttaja Kivenpyörittäjän kylä ovat maalaiselämän kuvauksia joissa on huumoriakin mukana.
        Kaari Utriolla on laaja romaani tuotanto josta voisi löytyä mieleistäsi luettavaa.
        En tiedä onko näillä mainitsemillani kirjailijoilla äänikirjoiksi tehtyjä.
        t tepa

    • Anonyymi

      Kun Iida Rauma sai Finlandiapalkinnon kirjastaan Hävitys ja sen sisällöstä kerrottiin - siis koulukiusaamisesta - ajattelin heti, ettei ole minun kirjani. Aihetta on puitu väsyksiin saakka julkisuudessa, nähty ja kuultu, että lähes jokainen julkkis on ollut koulukiusattu eikä ilmiö kaikesta julkisuudesta ja ponnisteluista huolimatta näytä laantuvan, pikemminkin yleistyvän, niin enpä jaksa kiusata itseäni.

      Kun kirja kuitenkin yllättäen oli tyrkyllä kotikirjastossa, päätin lainata sen. Takakannessa todettiin, mielestäni vähän mahtipontisesti, että se kertoo "Ihmisestä, joka melkein tuhottiin, kaupungista, joka on tuhottu moneen kertaan, planeetasta, jota tuhotaan juuri nyt".
      Nyt kun kirja on luettu on pakko todeta, että kuvaus ei ole mitenkään liioiteltu, tuota tapahtuu kaiken aikaa aivan silmiemme edessä jos vain tahdomme nähdä.

      Ensimmäiset 50 sivua kirjasta olivat pelkkää ahdistuksen kuvausta ja kun kirjan rakenne oli sellainen, ettei se jättänyt tilaa hengähtää, niin mietin, jaksanko tätä. Turun historian kuvaus kuitenkin jollakin tavalla kevensi oloa vaikka synkkäähän sekin oli. Kirjailijan elävä kerronta ja vahva tietämys herättivät ihastusta.

      Olen ymmärtänyt, että Iida Rauma kirjoitti itsestään, omista kokemuksistaan - tietysti kirjailijan taidolla ja vapaudella ja siksi kai se meni suoraan sisuksiin, vaikutti syvältä, vaikka itsellä ei olisikaan kokemuksia kiusatuksi tulemisesta.

      Silti omat koulumuistot nousivat pintaan ja lisäsivät ymmärrystä siitä, miksi en itse viihtynyt koulussa, miksi tein siellä kaikkea muuta kuin keskityin oppimiseen.

      Iida Rauma oli kuvauksista päätellen erityislahjakas, tiedonhaluinen, "kävelevä tietosanakirja", musikaalinen, liikunnallinen, hyvä piirtäjä. Hän ei kuitenkaan osannut tai hallunnut pelata sosiaalisia pelejä vaan antoi itsensä loistaa ja joutui siltä pohjalta, silmätikuksi ja yleisesti tiedetään, miten helposti stigma luodaan ja sitä ylläpidetään "yhteisestä sopimuksesta". Ryhmähengen luomisessa joku joutuu aina maksumieheksi.

      Opettajan valta oli ehdoton ja alamaisuus oli ainoa keino "selvitä" sen kanssa. Kirjan opettaja oli varmasti yleisillä mittareilla mitaten "hyvä opettaja", jonka auktoriteettia ei juuri kukaan pystynyt laittamaan kyseenalaiseksi. A = kirjan päähenkilö, - ehkä tahtomattaan - sen teki ja rakensi samalla itselleen sen kärsimysten tien, minkä hän joutui kouluaikanaan kulkemaan.

      Kirjasta voisi jatkaa miten pitkään tahansa, mutta oikeastaan odottelisin, josko joku muu on sen lukenut ja miten sen kokenut. Yritin puhuttaa tuttuja - saadakseni vertaistukea kirjan sulattelussa, mutta kukaan ei ollut lukenut, ehkä samasta syytä kuin itse sitä torjuin. Eli etsintäkuulutus päälle "Hävitys"-kirjan lukijoille !..))

      Jollakin tavalla kirja sopi erityisen hyvin "piinaviikon" tunnelmiin ja tähän aikaan, joka ei kestä kärsimystä vaan sulkee sen itsensä ulkopuolelle aina kun se on mahdollista.
      demeter1

      • Paloma.se01

        Demeter1, laitan kirjan listalleni ja jos se on e-kirjana luen sen ihan kohtapuoliin. Olen vältellyt Iida Rauman kirjaa, koska aihe on niin raskas ja koskettaa läheltä. Mutta sain nyt kuitenkin riittävästi virikettä sen lukemiseen. Näin IIda Rauman liihottavan ohi Turun kirjamessuilla, nii neteerinen, niin valovoimainen, etten tohtinut mennä juttusille.

      • demeter1
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Demeter1, laitan kirjan listalleni ja jos se on e-kirjana luen sen ihan kohtapuoliin. Olen vältellyt Iida Rauman kirjaa, koska aihe on niin raskas ja koskettaa läheltä. Mutta sain nyt kuitenkin riittävästi virikettä sen lukemiseen. Näin IIda Rauman liihottavan ohi Turun kirjamessuilla, nii neteerinen, niin valovoimainen, etten tohtinut mennä juttusille.

        Kiva kuulla Paloma. Sinun mielipidettäsi odotankin erityisesti
        kun tunnet koulua sisältä käsin, todistajana, aidan toiselta puolen..))

        Kirjan opettaja veti tietysti draaman pääroolia - hänellähän oli valta - mutta ei hänestä mielestäni syntipukkia tehty, osoitettiin vain miten valta turmelee - myös ne, joilla sitä ei ole.
        Ja ellei valta ole opettajalla, jollakulla se on ja onko se sen parempi ?

        Itse en ole Iida Raumaa nähnyt. Haastatteluja hän kyllä antoi, telkkariinkin, ja oli mielestäni kirjojensa oloinen: linnoittautunut ja etäinen - mutta varmasti (myös) valovoimainen ja eteerinen..)) "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää" (Ingmar Bergman).
        Ei ehkä voi toivottaa mukavia lukuhetkiä vaan pikemminkin: voimia lukemiseen..))
        Tai mistäpä minä sen tiedän - omalla kestokyvyllään sitä tietysti muitakin mittaa...
        demeter1

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        Kiva kuulla Paloma. Sinun mielipidettäsi odotankin erityisesti
        kun tunnet koulua sisältä käsin, todistajana, aidan toiselta puolen..))

        Kirjan opettaja veti tietysti draaman pääroolia - hänellähän oli valta - mutta ei hänestä mielestäni syntipukkia tehty, osoitettiin vain miten valta turmelee - myös ne, joilla sitä ei ole.
        Ja ellei valta ole opettajalla, jollakulla se on ja onko se sen parempi ?

        Itse en ole Iida Raumaa nähnyt. Haastatteluja hän kyllä antoi, telkkariinkin, ja oli mielestäni kirjojensa oloinen: linnoittautunut ja etäinen - mutta varmasti (myös) valovoimainen ja eteerinen..)) "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää" (Ingmar Bergman).
        Ei ehkä voi toivottaa mukavia lukuhetkiä vaan pikemminkin: voimia lukemiseen..))
        Tai mistäpä minä sen tiedän - omalla kestokyvyllään sitä tietysti muitakin mittaa...
        demeter1

        "Linnoittautunut ja etäinen" kuvaavat hyvin iida Raumaa. Selkä suorana ja pää pystyssä hän leijaili ikään kuin meidän tavallisten kuolevaisten yläpuolella. Eteerisen kaunis nuori ihminen, jotain sisäistä valoa hän projisoi ympärileen. Tai sitten vain kuvittelin...Olen ollut mukana selvittelemässä koulukiusaamistapauksia ja lähipiirissäni on nuori ihminen, jonka elämä on mennyt aivan pilalle koulukiusaamisen takia. Itse en ole koskaan tullut kiusatuksi eikä myöskään lapseni.
        Palataan asiaan, kunhan olen saanut käsiini Rauman kirjan.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiva kuulla Paloma. Sinun mielipidettäsi odotankin erityisesti
        kun tunnet koulua sisältä käsin, todistajana, aidan toiselta puolen..))

        Kirjan opettaja veti tietysti draaman pääroolia - hänellähän oli valta - mutta ei hänestä mielestäni syntipukkia tehty, osoitettiin vain miten valta turmelee - myös ne, joilla sitä ei ole.
        Ja ellei valta ole opettajalla, jollakulla se on ja onko se sen parempi ?

        Itse en ole Iida Raumaa nähnyt. Haastatteluja hän kyllä antoi, telkkariinkin, ja oli mielestäni kirjojensa oloinen: linnoittautunut ja etäinen - mutta varmasti (myös) valovoimainen ja eteerinen..)) "Kenestä tahansa voi sanoa melkein mitä tahansa ja aina se jotenkin paikkansa pitää" (Ingmar Bergman).
        Ei ehkä voi toivottaa mukavia lukuhetkiä vaan pikemminkin: voimia lukemiseen..))
        Tai mistäpä minä sen tiedän - omalla kestokyvyllään sitä tietysti muitakin mittaa...
        demeter1

        Lipo lipo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lipo lipo.

        Ots huomioon, että paloma on Ida Rauman kollega ja jopa nähnyt Ida Rauman!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lipo lipo.

        "Slurps" 😛

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lipo lipo.

        Onkohan se manipuloimista, kun demeter lipoo ja Pulu on kohde 🤔

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onkohan se manipuloimista, kun demeter lipoo ja Pulu on kohde 🤔

        Pulu moitti manipuloinnista, kun monet kehui demeteriä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pulu moitti manipuloinnista, kun monet kehui demeteriä.

        Miksi jotkut alentuvat lipomaan ketä vaan ? Kumpi on vastenmielisempää
        lipominen vai olla sen kohde ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi jotkut alentuvat lipomaan ketä vaan ? Kumpi on vastenmielisempää
        lipominen vai olla sen kohde ?

        Lipominen on vastenmielistä. Kohteena oleminen epämieluista, normaalisti, luulen.

        Mutta tällä palstalla lipoja haluaa osan kohteen "suosiosta". Paistatella parrasvaloissa. Kohde on imarreltu ja aloittaa vastalipomiset.
        Todellisuudessa he ovat suosikkeja vain toisilleen. Muille teatteria.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lipominen on vastenmielistä. Kohteena oleminen epämieluista, normaalisti, luulen.

        Mutta tällä palstalla lipoja haluaa osan kohteen "suosiosta". Paistatella parrasvaloissa. Kohde on imarreltu ja aloittaa vastalipomiset.
        Todellisuudessa he ovat suosikkeja vain toisilleen. Muille teatteria.

        Se on kahdenvälistä itsetunnon pönkittämistä.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kahdenvälistä itsetunnon pönkittämistä.

        Jaa. Että kirjaketju on sitten jatkunut ja alkanut elää omaa elämäänsä. Jos tuo kahden kirjoittajan ystävällinen dialogi häiritsi noin paljon niin toivottavasti jatko sitten antoi iloa ja ylemmyyttä niille jotka selvittivät mistä on kyse..))

        Paloma lienee tottunut eikä minuakaan häirinnyt, vähän harmitti tietysti , ettei keskustelua Hävityksestä eikä muistakaan luetuista kirjoista syntynyt.

        Muistan, että joskus oli sovinnollisia kirjaketjuja, joissa mentiin "kirja edellä" - lukija jäi vähemmälle huomiolle. Itsepä taisin nyt laverella itsestäni ja lukemisestani liikaakin.

        Vaikka "lipomisen" syvin olemus tuli nyt selvitettyä, itse en aio siitä luopua..))
        Eli aion ALENTUA lipomaan myös jatkossa aina kun näen sen aiheelliseksi. Ihan siksikin, että ystävällisyyttä, ystävyyttä ei ole maailmassa liikaa, tylytystä ja vihapuhetta mielestäni on.
        Yritetään pärjätä, sietää toisiamme.
        demeter1

      • Eliaana
        demeter1 kirjoitti:

        Jaa. Että kirjaketju on sitten jatkunut ja alkanut elää omaa elämäänsä. Jos tuo kahden kirjoittajan ystävällinen dialogi häiritsi noin paljon niin toivottavasti jatko sitten antoi iloa ja ylemmyyttä niille jotka selvittivät mistä on kyse..))

        Paloma lienee tottunut eikä minuakaan häirinnyt, vähän harmitti tietysti , ettei keskustelua Hävityksestä eikä muistakaan luetuista kirjoista syntynyt.

        Muistan, että joskus oli sovinnollisia kirjaketjuja, joissa mentiin "kirja edellä" - lukija jäi vähemmälle huomiolle. Itsepä taisin nyt laverella itsestäni ja lukemisestani liikaakin.

        Vaikka "lipomisen" syvin olemus tuli nyt selvitettyä, itse en aio siitä luopua..))
        Eli aion ALENTUA lipomaan myös jatkossa aina kun näen sen aiheelliseksi. Ihan siksikin, että ystävällisyyttä, ystävyyttä ei ole maailmassa liikaa, tylytystä ja vihapuhetta mielestäni on.
        Yritetään pärjätä, sietää toisiamme.
        demeter1

        En ole kyseistä kirjaa lukenut, että siitä en voi sanoa mitään.
        Kommentoinnissasi Paloman kanssa, en nähnyt mitään ns.lipomista.
        Vaan asiallista mielipiteen vaihtoa.
        En edes näe, että teillä kummallakaan olisi syytä mihinkään lipomiseen.
        Ajattelen tietysti siltä pohjalta, mitä lipomosella itse ymmärrän.

      • demeter1
        demeter1 kirjoitti:

        Jaa. Että kirjaketju on sitten jatkunut ja alkanut elää omaa elämäänsä. Jos tuo kahden kirjoittajan ystävällinen dialogi häiritsi noin paljon niin toivottavasti jatko sitten antoi iloa ja ylemmyyttä niille jotka selvittivät mistä on kyse..))

        Paloma lienee tottunut eikä minuakaan häirinnyt, vähän harmitti tietysti , ettei keskustelua Hävityksestä eikä muistakaan luetuista kirjoista syntynyt.

        Muistan, että joskus oli sovinnollisia kirjaketjuja, joissa mentiin "kirja edellä" - lukija jäi vähemmälle huomiolle. Itsepä taisin nyt laverella itsestäni ja lukemisestani liikaakin.

        Vaikka "lipomisen" syvin olemus tuli nyt selvitettyä, itse en aio siitä luopua..))
        Eli aion ALENTUA lipomaan myös jatkossa aina kun näen sen aiheelliseksi. Ihan siksikin, että ystävällisyyttä, ystävyyttä ei ole maailmassa liikaa, tylytystä ja vihapuhetta mielestäni on.
        Yritetään pärjätä, sietää toisiamme.
        demeter1

        Kiitos Eliaana.

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos Eliaana.

        Kiitos Demeter1 ja Eliaana. Jäihän se minuakin vähän harmittamaan, kun täysin asiallinen ajatustenvaihto kahden kirjallisuudesta kiinnostuneen palstalaisen välillä torpedoitiin häikäilemättömästi johtuen jostain henkilökohtaisesta kaunasta tai sitten pelkästä halusta estää vähäinenkään varsinainen keskustelu, mikä ei perustu toisen osapuolen kyseenalaistamiseen tai mitätöimiseen.
        Palaan aiheeseen, kunhan olen saanut kirjan luettavakseni.
        Hyvää pääsiäistä!

      • Paloma.se01

        Esseisti Tuukka Sandströmin mielestä Iida Rauman "Hävitys" on kostoromaani. Kiinnostava näkökulma, mutta koska en ole lukenut kirjaa vielä, niin pidättäydyn kommentoinnista toistaiseksi.


        "Tappio tai kuolema tarttuu valtaan, väkivaltaan, voittoihin ja tappioihin, mutta ennen kaikkea koulukiusaamiseen.

        Koululaitoksen muoto synnyttää kiusaamisen todellisuuden, väittää Sandström. Se poistaa oppilailta identiteetin, ja pakottaa kilpailemaan esimerkiksi arvosanoilla:

        ”Kun väite kiusatun erilaisuudesta on kerran lanseerattu, väkivalta vahvistaa ja pitää sitä yllä. - - Kiusaamisen varsinainen funktio on tuottaa kiusaajille asema ja identiteetti”.

        On virkistävää, kun joku on eri mieltä koko maailman kanssa Iida Rauman Hävityksen etiikasta. Sandströmistä koulukiusaamista, tai kouluväkivaltaa, käsitellyt ja purkanut Hävitys on kostoromaani.

        HÄN ARGUMENTOI, että romaanin opettaja Anna-Maija päätyykin Finlandia-voittajan kiusaamaksi. Näin väkivallan symmetria toteutuu.

        Opettajan ”rumuutta ja typeryyttä koskevat tölväisyt saavat oikeutuksensa romaanin kertojan ja tekijän uhripositiosta. Minua on toiseutettu, joten minulla on oikeus toiseuttaa. Romaani luulee vastustavansa hierarkioita ja toiseuttamista, mutta lopulta se vain ottaa kiusaamisen luoman sosiaalisen rakenteen, ja kääntää sen ympäri”.

        https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010352398.html

    • Anonyymi

      Mikä Mikin niin nuorena nujers?

      • Anonyymi

        Mielenterveys petti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenterveys petti.

        Jos haluaa masentua niin UUNO KAILAS RUNOT täyttä horror kauhua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluaa masentua niin UUNO KAILAS RUNOT täyttä horror kauhua.

        Pien ihanaiseni vuoteellain
        olet ollut alaston
        Minä syntimme muistoa mielessäin
        en kiellä
        se kaunis on
        Ote Uuno Kailaan runosta jossa ei minusta ole kauhua, päin vastoin rakkauden tunnustus.

        T tepa

    • Anonyymi

      Ilmeisen Saatananpalvoja, joka haudattiin mustassa arkussa. Niille pirulaislle antavat julkisuutta ja joku ostaa niiden sepustuksia.

    • Anonyymi

      Kirjallisuusketjussa pitäisi keskustella kirjallisuudesta eikä
      kommentoijien elämästä.

    • Anonyymi

      No hassun hullu runoilija oli Markku Lahtela niissä on ideaa ja meiltä joku varasti sen kirjan harmittaa oikein.

      • Anonyymi

        Pikku Prinssi kirja suosittu

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pikku Prinssi kirja suosittu

        Tykkään Lokki Joonatanista.

      • demeter1

        Markku Lahtela kuoli traagisesti mutta oli aikansa suuri vaikuttaja ja yhteiskunnallinen keskustelija - puolusti meitä kotiäitejäkin..)) - aikana, jolloin meidät nähtiin "siivellä eläjinä".

        Hänen poikansa Johannes Lahtela on ortodiksipappi. Hän oli myös Mikael Jungerin eno.
        Anneli Saulin kanssa hänellä oli tytär, joka ei ollut mukana hänen elämässään.

        Ai hassun hullu runoilija ?..)) Ainakin elämänkulku oli niin värikäs, että siinä oli pitelemistä.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Tykkään Lokki Joonatanista.

        Pikku prinssi ja Lokki Joonatan ovat minunkin mieleeni - kuten varmasti monen muunkin.
        Sellaistenkin, jotka eivät muuten kirjoja lue.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Pikku prinssi ja Lokki Joonatan ovat minunkin mieleeni - kuten varmasti monen muunkin.
        Sellaistenkin, jotka eivät muuten kirjoja lue.

        Kappas vaan, minäkin pääsin samalle mieltymyssivulle muutaman lukijan kanssa,
        jotka pitävät Pikku Prinssistä ja Lokki Joonatanista.
        Sama totuus on paljastunut aiemminkin näillä sivuilla, kun kirjallisuus on
        ollut puheenaiheena.
        Ei tarvitse kirjoittaa tuhatta sivua, ei edes viittä sataa, kun saattaa päästä
        klassikkojen joukkoon.

        Kirjastossa silmiini osui Antti Tuomaisen kirja *Rabbit Factor* ja pakko oli ottaa
        tämä harvinaisuus, koska hyllyt eivät suinkaan notku suomalaisten hengen-
        tuotteiden painosta. Takakansi kertoo lupaavsti Tuomaisen olevan Euroopan
        hauskin kirjailija, joka kirjoittaa kylmältä tundralta, Pohjois-Suomesta.
        Joku kehuu kirjaa Suomen suurimmaksi vientiartikkeliksi, joten jännitys ihan
        tiivistyy, vaikka kirja on vielä avaamatta.

        -- Nyt on aika munan ja mämmin
        -- Olkoon muna suuri ja mämmi lämmin.

        Tuo runoilun näyte on muisto palstalta vuosien takaa, mutta en muista
        mainittiinko sen kirjoittaja. Huhuu muistaako joku?

        mämmitön isoäiti_

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kappas vaan, minäkin pääsin samalle mieltymyssivulle muutaman lukijan kanssa,
        jotka pitävät Pikku Prinssistä ja Lokki Joonatanista.
        Sama totuus on paljastunut aiemminkin näillä sivuilla, kun kirjallisuus on
        ollut puheenaiheena.
        Ei tarvitse kirjoittaa tuhatta sivua, ei edes viittä sataa, kun saattaa päästä
        klassikkojen joukkoon.

        Kirjastossa silmiini osui Antti Tuomaisen kirja *Rabbit Factor* ja pakko oli ottaa
        tämä harvinaisuus, koska hyllyt eivät suinkaan notku suomalaisten hengen-
        tuotteiden painosta. Takakansi kertoo lupaavsti Tuomaisen olevan Euroopan
        hauskin kirjailija, joka kirjoittaa kylmältä tundralta, Pohjois-Suomesta.
        Joku kehuu kirjaa Suomen suurimmaksi vientiartikkeliksi, joten jännitys ihan
        tiivistyy, vaikka kirja on vielä avaamatta.

        -- Nyt on aika munan ja mämmin
        -- Olkoon muna suuri ja mämmi lämmin.

        Tuo runoilun näyte on muisto palstalta vuosien takaa, mutta en muista
        mainittiinko sen kirjoittaja. Huhuu muistaako joku?

        mämmitön isoäiti_

        Sinä sen kiteytit mämitön isoäiti_

        "Ei tarvitse kirjoittaa tuhatta sivua, ei edes viittä sataa, kun saattaa päästä
        klassikkojen joukkoon."

        Monet sananlaskut ja aforismit ovat jääneet elämään. Muutamaan sanaan tiivistetty ja usein kauniit sanankäänteet sisältävät suuria totuuksia.

        Jo lähes kaksi tuokkosta olen mämmiä syönyt. Harvinainen herkkuni.
        /brinkkala

    • Anonyymi

      Lipominen on eri asia kuin ystävällisyys. Lipominen on mielistelyä.
      Mielistely on jotain ihan muuta kuin aito ystävällisyys.

      • Kristiina23

        "Lipominen on eri asia kuin ystävällisyys. Lipominen on mielistelyä.
        Mielistely on jotain ihan muuta kuin aito ystävällisyys.

        Kerro tarkemmin, onko sinua "kaltoin kohdeltu", vai mihin perustat mielipiteesi?

        Koetko todellakin, että täällä annetut kehut ovat aina mielistelyä ja lipomista? Miksi?

      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        "Lipominen on eri asia kuin ystävällisyys. Lipominen on mielistelyä.
        Mielistely on jotain ihan muuta kuin aito ystävällisyys.

        Kerro tarkemmin, onko sinua "kaltoin kohdeltu", vai mihin perustat mielipiteesi?

        Koetko todellakin, että täällä annetut kehut ovat aina mielistelyä ja lipomista? Miksi?

        Ehkä ploma tietää, hän kun ennen syytti että jotkut lipoo demeteriä.

      • Kristiina23
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ploma tietää, hän kun ennen syytti että jotkut lipoo demeteriä.

        Muistanko väärin, koska minä muistelen, että se oli joku toinen joka niitä syytöksiä teki?

        Sinulla taitaa olla halu aiheuttaa epäsopua täällä ja nimitellä, kuka lipoo ja ketä? Ja oletan, että sekoitat nyt kaksi ilmeisesti inhokkiasi.

        Kaikki voi muuttaa mielipidettään, kun kirjoitukset etene, vai olenko ainoa, joka voi muuttaa mielipidettään, kun juttelu edistyy.

        Kerrankos sitä avioliitossakin on joutunut muuttamaan mielipidettään, sillä eihän se 60-v avioliitto olisi muuten onnistunut.

      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Muistanko väärin, koska minä muistelen, että se oli joku toinen joka niitä syytöksiä teki?

        Sinulla taitaa olla halu aiheuttaa epäsopua täällä ja nimitellä, kuka lipoo ja ketä? Ja oletan, että sekoitat nyt kaksi ilmeisesti inhokkiasi.

        Kaikki voi muuttaa mielipidettään, kun kirjoitukset etene, vai olenko ainoa, joka voi muuttaa mielipidettään, kun juttelu edistyy.

        Kerrankos sitä avioliitossakin on joutunut muuttamaan mielipidettään, sillä eihän se 60-v avioliitto olisi muuten onnistunut.

        Nojatuoli kuuluu riitelijöille pysykää siellä.

      • Anonyymi

        Kerskuja ja mielistelijä sopivat oikein hyvin yhteen.
        Kerskuja saa vapaasti kehua kehua itseään ja mielistelijä nöyristellä,
        mielistelijähän etsii omaa etuaan.
        Mielistelijä saattaa loukata toisen arvostelukykyä uskotellessaan olevansa uskottava
        silloinkin, kun sitä vähiten on,
        mutta kerskujan mielistelyssä ei ole sitä vaaraa.
        Kerskuja ottaa kaikki saamansa mielistelyt tosissaann.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerskuja ja mielistelijä sopivat oikein hyvin yhteen.
        Kerskuja saa vapaasti kehua kehua itseään ja mielistelijä nöyristellä,
        mielistelijähän etsii omaa etuaan.
        Mielistelijä saattaa loukata toisen arvostelukykyä uskotellessaan olevansa uskottava
        silloinkin, kun sitä vähiten on,
        mutta kerskujan mielistelyssä ei ole sitä vaaraa.
        Kerskuja ottaa kaikki saamansa mielistelyt tosissaann.

        Näköjään ja jos muita kehutaan väittää, että ne eivät ole totta.

    • Anonyymi

      En haluaisi politiikkaa tuoda tähän miellyttävään ketjuun, mutta yksi puoluehan maassamme on jonka kannattajien tapoihin kuuluu tunkea tunkkaisia ja ristiriitoja aiheuttavia kommentteja ja syytöksiä minne vain suinkin pääsevät sitä tekemään.

    • Anonyymi

      Muistuttaisin teitä kirjojen ystävät näistä perinteisistä vanhan kirjallisuuden päivistä jotka ovat perinteisesti Juhannuksen jälkeisenä viikon loppuna.

      Tapahtuma on kaksi päiväinen ja pidetään Sylvaan koululla Vammalassa.

      Sinne kokoontuu sankka joukko kirjojen ystäviä.
      Ohjelmaa on yleensä paljon, juhlapuheita, luentoja kirjailijoitten puheenvuoroja. kirjakauppiaita ja antikvaareja, varmaan 40 kauppiasta ympäri Suomea.

      Olen ollut aiempina vuosina useita kertoja ystäväni Leilan kanssa. Majoituimme Hotelli Ellivuoressa, koska Sastamalan omat majapaikat ovat varatut vakikävijöille.
      Ellivuorestakaan ei ole pitkä ajomatka, noin parikymmentä kilometriä.

      Kuulun Vanhan Kirjallisuuden seuran yhdistykseen ja jäsen maksuun sisältyy ilmainen pääsy Sylvaan koululla järjestettäviin tapahtumiin ja iltajuhlaan, joka oli Hotelli Ellivuoressa kun viimeksi olen ollut siellä.
      Vuosikirja kulloinkin olleesta kesätapahtumasta ilmestyy ja se kuuluu jäsen maksuun.
      Nyt en enää jaksa mennä Sastamalaan huonon kuntoni takia ja myös ystäväni Leila on kuollut viime talvena.

      Te, jotka vielä jaksatte matkustella ja olette kirjallisuuden ystäviä niin suosittelen lämpimästi Sastamalan matkaa.

      t tepa

      • Paloma.se01

        Tuo Sastamalan kirjatapahtuma on tosi kiinnostava, tänä kesänä meillä on kuitenkin Suomenmatka päätetty kuukautta myöhemmäksi, mutta jos jaksaisi seuraavana kesänä.
        Ajamme Sastamalan kautta Naantalista Parkanoon aina kun tulemme Suomeen ja takaisin samaa reittiä, joten matkan voisi seuraavalla kerralla sovittaa kirjallisuuden päivien kanssa yhteen.
        Voisin saada ainakin yhden kirjailijaystäväni joka viettää kesänsä Suomessa mukaan ja sitten siskot jotka eivät asu kovin kaukana, toinen Parkanossa ja toinen Nokialla.

      • Ramoona

        Pirkanmaan mökkimatkoilla on usein poikettu Sastamalaan, ja varsinkin sen kirkot ovat suurenmoisia elämyksiä, ja koko tienoolla vallitsee kulttuurihenki. Valitettavasti tuo kirjallisuustapahtuma on jäänyt kokematta. Kun aiemmin teimme vielä pitkiä purjehduksia Lounaissaaristoon, kävimme pari kertaa Kustavissa Kilpi-viikolla, ja tekisi mieli mennä sinne vieläkin, nyt kätevämmin autolla. Luin juuri ohjelman ja kovin kiinnostavalta kuulosta ensi kesän teema 10. - 14.7.

        Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon juhlavuoden teema kytkeytyy tarinoihin – "Leirinuotiolle tarinoiden äärelle kokoontumisen taika ei katoa milloinkaan”
        Juhlavuottaan viettävä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko on monitaiteellinen sekä elämyksellinen kulttuuritapahtuma saaristomaisemissa, jonka ytimen muodostavat laadukkaat teatteriesitykset, luennot sekä monipuolinen oheisohjelmisto. Vuoden 2024 tapahtuman teema on Kaiken takana on tarina.
        Saaristoluonnon keskellä järjestettävällä Kirjallisuusviikolla tullaan kokemaan uusia elämyksiä sekä tapaamaan vanhoja tuttavuuksia, kuten yleisön suursuosikki Albatrossin tarina.
        Tulevana suvena jo 25.kertaa järjestettävän kirjallisuusfestivaalin ohjelmisto rakentuu tarinoiden ympärille. Tarinat ovat viihdyttäviä, vaarallisia, lohdullisia ja maailmaa mullistavia.

        Antikvariaatit yritän kiertää kaukaa ja varsinkaan en miestäni haluaisi niihin päästää, hän kun on innostunut tutkimusmatkoista, isojen purjelaivojen ajan merenkulusta, Kalifornian ja Alaskan kullankaivajista, maailman puulajeista, sukellusveneistä ynnämuusta, josta ei enää kirjoja kirjoiteta. Sallin kyllä muuten hänelle tuon kaiken, mutta kirjahyllytila loppuu ja pitäähän ajatella jo jälkeläisiä, mihin he noiden kirjojen kanssa joutuvat.

      • Anonyymi
        Ramoona kirjoitti:

        Pirkanmaan mökkimatkoilla on usein poikettu Sastamalaan, ja varsinkin sen kirkot ovat suurenmoisia elämyksiä, ja koko tienoolla vallitsee kulttuurihenki. Valitettavasti tuo kirjallisuustapahtuma on jäänyt kokematta. Kun aiemmin teimme vielä pitkiä purjehduksia Lounaissaaristoon, kävimme pari kertaa Kustavissa Kilpi-viikolla, ja tekisi mieli mennä sinne vieläkin, nyt kätevämmin autolla. Luin juuri ohjelman ja kovin kiinnostavalta kuulosta ensi kesän teema 10. - 14.7.

        Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon juhlavuoden teema kytkeytyy tarinoihin – "Leirinuotiolle tarinoiden äärelle kokoontumisen taika ei katoa milloinkaan”
        Juhlavuottaan viettävä Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko on monitaiteellinen sekä elämyksellinen kulttuuritapahtuma saaristomaisemissa, jonka ytimen muodostavat laadukkaat teatteriesitykset, luennot sekä monipuolinen oheisohjelmisto. Vuoden 2024 tapahtuman teema on Kaiken takana on tarina.
        Saaristoluonnon keskellä järjestettävällä Kirjallisuusviikolla tullaan kokemaan uusia elämyksiä sekä tapaamaan vanhoja tuttavuuksia, kuten yleisön suursuosikki Albatrossin tarina.
        Tulevana suvena jo 25.kertaa järjestettävän kirjallisuusfestivaalin ohjelmisto rakentuu tarinoiden ympärille. Tarinat ovat viihdyttäviä, vaarallisia, lohdullisia ja maailmaa mullistavia.

        Antikvariaatit yritän kiertää kaukaa ja varsinkaan en miestäni haluaisi niihin päästää, hän kun on innostunut tutkimusmatkoista, isojen purjelaivojen ajan merenkulusta, Kalifornian ja Alaskan kullankaivajista, maailman puulajeista, sukellusveneistä ynnämuusta, josta ei enää kirjoja kirjoiteta. Sallin kyllä muuten hänelle tuon kaiken, mutta kirjahyllytila loppuu ja pitäähän ajatella jo jälkeläisiä, mihin he noiden kirjojen kanssa joutuvat.

        Tuo Kustavin Kilpi viikko kyllä kiinnostaisi kovasti.
        En ole aiemmin siitä oikein kuullutkaan ainakaan, niin että olisi tullut halu lähteä silloin kun vielä "kaasujalka" toimi ja muukin kroppa oli kunnossa.
        Tulihan käytyä Inarissa ja Enontekiölläkin omalla autolla, joten eihän Lappeenrannasta Kustaviin ole matkaa puoltakaan kilometreissä .

        Antikvaarit ovat minulle myös ongelmallisia tapauksia.
        Juuri Sastamalan kirjapäiviltä tuli hankittua Mika Waltarin teos, joka minulla oli jo hyllyssäni, jopa parempi kuntoisena.

        Nyt niitä on sitten kaksi vierekkäin odottamassa seuraavaa innokasta keräilijää.

        Pitäisi joskus pyytää joku antikvaari kirjakauppias katsomaan hyllyjäni, joista saattaisi löytyä harvinaisempiakin teoksia. Mieheni kirjastossa on mm. sotahistoriaa , harvinaistakin.
        Kun tutkii antiikki liikkeissä kirja pinoja, huomaa itse hävittäneensä kirjoja joita ei itse pidä minään, niin nepä ovatkin erittäin harvinaisia pieninä painoksina ilmestyneitä kappaleita. Tullut vain joskus hankittua.
        tepa

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo Sastamalan kirjatapahtuma on tosi kiinnostava, tänä kesänä meillä on kuitenkin Suomenmatka päätetty kuukautta myöhemmäksi, mutta jos jaksaisi seuraavana kesänä.
        Ajamme Sastamalan kautta Naantalista Parkanoon aina kun tulemme Suomeen ja takaisin samaa reittiä, joten matkan voisi seuraavalla kerralla sovittaa kirjallisuuden päivien kanssa yhteen.
        Voisin saada ainakin yhden kirjailijaystäväni joka viettää kesänsä Suomessa mukaan ja sitten siskot jotka eivät asu kovin kaukana, toinen Parkanossa ja toinen Nokialla.

        Jätättekö Lappeenrannan atomit ja vedyt syömättä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jätättekö Lappeenrannan atomit ja vedyt syömättä?

        Kyllä kerran kesässä täytyy satama torille päästä nauttimaan vedyistä ja atomeista!
        T Tepa

    • Eliaana

      Olen lukenut sellaista romaania, kun Onnen talo, kirjoittanut Jessie Burton.
      Kolmasosan olen lukenut ja vähän väliä käynyt mielessä, että miksi tässä on jotain tuttua, vaikken varmasti ole tätä lukenut.
      Niinpä katsoin takakanne sisäsivun selostetta, siellä luki että toinen itsenäinen osa esikoisteoksesta Nukkekaappi.
      Siinä vaiheessa muistin, että olen katsonut tuon nimisen sarjan vuosia sitten telkusta.
      Se on BBC:n minisarja, tullut joko ykköseltä tai teemalta.
      Sarja on juuri tuon kirjan pohjalta. Oli mielestäni hyvä.

    • Anonyymi

      Kuinka moni on lukenut Volter Kilpi : Alastalon salissa?

      • Anonyymi

        Eikö se ole ainakin 1000 sivua tylsää jaaritusta? En ole lukenut enkä aio.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se ole ainakin 1000 sivua tylsää jaaritusta? En ole lukenut enkä aio.

        Pikkuisen liioittelit. Noin 900 sivua.
        Kertoo kokouksesta jossa päätetään uuden purjelaivan hankkimisesta.
        Muistaakseni kokous kestää 6 tuntia. Siitä aiheesta on myös kaksi jatko osaa joten näitten kolmen teoksen sivumäärä on jotain 2600. Luultavasti monikaan ei ole koko teossarjaa kahlannut läpi. En muista lukeneeni näitä jatko osia.

        Olen lukenut Alastalon salissa kirjan noin -70 luvulla, joten muistini kirjan yksityiskohdista ovat kovin hatarat. Näitten kokoukseen osallistuvien henkilöiden, merikapteenin ja kylän muiden miesten jotka olivat laivaa puuhaamassa, nimet ovat kadonneet muistista ajat sitten.

        Esimerkiksi Mika Waltarin Sinuhe Egyptiläinen kirja, vaikka onkin myös paksu teos, on paremmin muistissa, Sen olen myös lukenut samoihin aikoihin -70 luvulla.
        tepa

    • Paloma.se01

      Olen puolivälissä Antti Järven kirjaa "Minne katosi Antti Järvi", joka käsittelee hänen isoisoisänsä, jolla oli sama nimi, kohtaloa Luovutetussa Karjalassa ja muita karjalaisia, jotka jäivät rajan taa sotien päättyttyä. Kaikilla ei suinkaan ollut aatteellisia motiiveja; rajan yli venäläiset luovuttivat pariinkin otteeseen sinne esim. sairauden tai jonkun muun syyn takia jääneitä. Miksi Antti Järvi jäi Jaakkimaan, josta hänet sitten siirrettiin muiden suomalaisten kanssa Sortavalaan?

      Iida Rauman "Hävitys" odottaa vuoroaan yöpöydällä.

      • Anonyymi

        Mielenkiintoinen tuo Antti Järven kirja. En ole lukenut, mutta nyt kun mainitsit siitä täytyykin laittaa kirjastosta lainaus listalle. Olikohan telkussa tai radiossa tästä Antti Järven kirjasta maininta, jotenkin tutulta aiheelta vaikuttaa.

        Olen yrittänyt nykyisin välttää kirjoja, joissa on väkivaltaa ja traagisia ihmiskohtaloita.

        Esim. eilen keskustelimme poikani kanssa Gazan sodan aiheuttamista nälkäkuolemista ja muista kauheuksista ja poikani mainitsi myös Leningradin piirityksen lähes 900 vrk.ja sen aiheuttaman nälän hädän.
        Nämä keskustelut jäivät pyörimään mielessäni enkä saanut unta kunnolla koko yönä.

        Olisi paljon kiinnostavaa kirjallisuutta mutta silmäni rasittuvat herkästi enkä voi tuntiakaan lukea yhteen menoon. Äänikirjoja en ole oppinut kuuntelemaan, ehkä niiden aika vielä tulee, jos näkö ei salli lukemista.
        t tepa

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoinen tuo Antti Järven kirja. En ole lukenut, mutta nyt kun mainitsit siitä täytyykin laittaa kirjastosta lainaus listalle. Olikohan telkussa tai radiossa tästä Antti Järven kirjasta maininta, jotenkin tutulta aiheelta vaikuttaa.

        Olen yrittänyt nykyisin välttää kirjoja, joissa on väkivaltaa ja traagisia ihmiskohtaloita.

        Esim. eilen keskustelimme poikani kanssa Gazan sodan aiheuttamista nälkäkuolemista ja muista kauheuksista ja poikani mainitsi myös Leningradin piirityksen lähes 900 vrk.ja sen aiheuttaman nälän hädän.
        Nämä keskustelut jäivät pyörimään mielessäni enkä saanut unta kunnolla koko yönä.

        Olisi paljon kiinnostavaa kirjallisuutta mutta silmäni rasittuvat herkästi enkä voi tuntiakaan lukea yhteen menoon. Äänikirjoja en ole oppinut kuuntelemaan, ehkä niiden aika vielä tulee, jos näkö ei salli lukemista.
        t tepa

        Antti Järvi voitti tällä kirjallaan tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023, joten hänestä on varmaan ollut mediassa hiljakkoin juttua.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Antti Järvi voitti tällä kirjallaan tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2023, joten hänestä on varmaan ollut mediassa hiljakkoin juttua.

        Niinpä onkin ollut, sekä radiosta että TV ohjelmassa toki Finlandia voittajat esitelty.
        Kiitos vinkistä!
        t tepa

    • liekko

      Olen kuunnellut Virginia Woolfin Orlandoa. En pysy koko aikaa kärryillä.
      Kirja on ollut sensaatio aikoinaan. Kirjaa voi kuunnella yle areenan äänikirjoista.

      Orlando pohtii ihmisten välisen kommunikaation syvällisiä kysymyksiä. Se tuo esiin kulttuurieroja, jotka estävät ihmisiä löytämästä toisiaan, niitä eroja, joita synnyttää erilainen aika jota ihmiset elävät ja joka vaihtelee kunkin temperamentin ja mielikuvituksen mukaan.

      Se luotaa sukupuolten välistä kilpailua ja yhteiskunnan luomaa väärää asenteellisuutta.

    • Anonyymi

      Eikös Orlando ole maailman tunnetuin jalkapalloilija epsanjasta

      • liekko

        Olisiko jalkapalloilija saanut nimensä tämän Orlandon mukaan.
        Toisaalta kirjan kuunteleminen kiinnosti mutta en aina ymmärtänyt mitä Virginia Woolf tarkoitti tekstillään.

    • Paloma.se01

      Orlando taitaa olla ikivanha eteläeurooppalainen nimi (Orlando furioso, italialainen runoteos 1500-luvun alkupuoilelta, ranskaksi Roland. Tietää sitten kuka on ristitty kenen mukaan, nimihän on tavanomainen ja suosittu ollut vuosisatoja.

      • Anonyymi

        Kannattaisko katsoa Wkistä tuo Orlando, mitä kaikkea se merkitsee.

    • liekko
    • Anonyymi

      Disneyn huvipuisto

    • Ramoona

      Anna-Leena Härkönen on tullut esiin sarkasminsa ja tarkkanäköisen ihmistarkkailunsa ansiosta, hiukan ilkikurinen ja kuvia kumartelematon tapa kuvata tekee kirjoista koukuttavia. Ei hän säästä teräviltä huomioilta itseäänkään, vaikuttaa hyvin rehelliseltä ja syvälle luotaavalta omankin olemuksensa suhteen. Luin kirjan "Huomenna hän ei tule", joka kertoo leskeksi jääneestä kuusikymppisestä lapsettomaksi jääneestä Elsasta. Mies Hannu oli saanut vapauksia pettää, näin Elsa yritti korvata miehelleen lapsettomuutta, mutta samalla Elsa satutti itseään. Kirja kertoo, miten Elsa halusi saada rahalla ostettua rakkautta. Tämän kirjailija kertoo kuitenkin lämmöllä ja ymmärryksellä molempia osapuolia kohtaan ja lukijalle jää mielikuva, että sekä Elsa että maksettu rakastaja saivat tästä kumipkin jotain aitoa ja rakentavaa elämäänsä, vaikka suhde ei kauan kestänytkään . Elsa oppi olemaan positiivisesti itsekäs ja rajoja rikkova, kokemus oli hyväksi myös entisille ihmissuhteille.

      Härkönen on myös näppärä kolumnisti, aikansa lapsi, omassa elämässään kompuroinut ja lähipiirissään tragedian kokenut , mutta elämänmyönteinen ja hauska. Odotan aina paljon Härkösen kirjoilta, koska se teini-iän esikoisteos Häräntappoase oli niin mahtava. Mielestäni se on yhä hänen parhaansa, mutta vielä hän ehtii, olisikohan jokin suurempi, yleisempi teema tulossa, hänellä on paljon kokemuksia ja ihmistuntemusta sekä tarkka havainnointikyky.

      • Anonyymi

        Anna Leena Härkönen todellakin ansaitsee paikkansa kirjallisuus keskusteluissa.
        Loistava monipuolinen kirjallinen tuotanto ja onhan hän hyvä näyttelijänä myöskin.
        Ehtii vielä vaikka mihin elämässään. Se suuri romaani voi olla vaikkapa tällä hetkellä tekeillä.
        Jäämme odottamaan.
        t tepa

    • Anonyymi

      Nuorena nukkunut. Muistatteko kuka?

      • Anonyymi

        Silja.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Silja.

        Silja, nuorena nukkunut. Frans-Emil Sillanpää.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maksetaanko Vornaselle palkkaa 2 viikon sairaslomasta

      Eli torstain kännistä 2 viikon palkallinen sairasloma? Saako muut duunarit myös rännätä 2 viikkoa työnantajan laskuun?
      Perussuomalaiset
      225
      1963

    2. Miksi tunnet vetoa..

      Miksi tunnet vetoa juuri häntä kohtaan? Mikä sen saa aikaan?
      Ikävä
      68
      1711

    3. Mitä te palstan ihanat naiset

      Ajattelette hyvin viisaista miehistä, jotka ovat koko ajan jotenkin oudosti väärässä? Vaikka älykkyysosamääräsi olisi 21
      Sinkut
      69
      1506

    4. Tapaus Vornanen

      Se oli torstai-ilta ja kansanedustaja Vornanen oli juhlimassa seurueensa kanssa pitkän edustusviikon jälkeen. Baarissa o
      Maailman menoa
      105
      1199

    5. Nainen, kohtelin sua kuin paskaa

      Ja silti odotin että annat kaiken anteeksi. Yllätyin kun niin ei käynytkään. Olethan kaikin puolin alle mun tason ja sun
      Ikävä
      63
      1110

    6. Nainen, seuraan sun uutta elämää

      Hieman naurattaa tuo sun uusi rooli 🤭. Kun et sovi siihen mitenkään. Mutta pakkohan sulla jokin paikka olla missä hämme
      Ikävä
      53
      1075

    7. Olet kaikki mitä ikinä tahdonkaan

      Voi sinä ihana Jarno olet just se ihminen keneen menin täysin ihastumaan. Kuin salama kirkkaalta taivaalta meidän koht
      Suhteet
      19
      1056

    8. Voi hitto Rinsessa säikähdin

      Että olitkin silloin joku huijari. Huh, sano ettet ole.
      Ikävä
      5
      995

    9. Ilona Siekkinen

      Onko Ilona Siekkinen todellinen henkilö vai tekoälyllä luotu henkilö? Koostettu monesta eri kuvasta ja liitetty yhteen m
      Yhteiskunta
      1
      950

    10. AVARN Security ja julkisen toimeksiannon laiton henkilörekisteri

      Kyseessä ei ole VR:än ylläpitämä, vaan Avarnin laiton henkilörekisteri. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000482739.htm
      Turvallisuuspalvelut
      13
      881
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt