liekko

Vapaa kuvaus

Tämän kesän kukkasia.

Aloituksia

48

Kommenttia

3174

  1. Joulupäivän olen virkannut ja kuunnellut yle areena proadcastin kautta L Onervaa.
    Erikoinen nainen kun ottaa huomioon että oli syntynyt 1800 luvulla.
    https://naytelmat.fi/writer/l-onerva
    Kuuntelin hänen novellejaan nimeltä Mirdja.
    Todella mielenkiintoista ja syvältä luotaavaa kerrontaa.
    Aion kuunnella kaikki hänen teoksensa runoa myöten, vaikka en juuri runoista ole välittänyt.
  2. Minäkin muuttaisin vuokralle. Olisi huoletonta asua ja muuttaa jos asunto ei miellytä.
    Mutta ei asunnot tee kauppaansa.
  3. Oli vuokralaisia , eivät maksaneet vuokriaan, jouduin maksamaan vastikkeenkin heidän puolestaan.
    On 100% varmaa että en osta sijoitusasuntoa.
    Kun karhusin saatavia niin tuntui että minä taidankin olla velkaa heille että suvaitsevat asua luukussani.-
    Onneksi sain myytyä kämpät, en voitolla mutta en tappiollakaa.
  4. Aloittajalle vielä, Onneksi alkaa normaali arki, samaa mieltä.
    En ole ostanut yhtään lahjaa, tiedän että nuoriso arvostaa rahaa, ostavat sitten mieleistään. Joten lapsenlapsenlapsille annan rahana.
    Tytär ei tarvitse rahaa, eikä hänen lpsensa, Tilasin heille kotipuolen paikallislehden joululahjaksi kuten muinakin vuosina.
  5. Olen samaa mieltä kanssasi Tellukka.
    Samat tuomoit ei koske kaikkia. Vaikka mitä sanottaisiin.
    En ole edes poliittisesti valveutunut, mutta tämä on ollut pakko huomata.
  6. Minulla on lama, en jaksa mitään. Jokainen nivel on kipeä, yöllä jos nousen kävelemään niin jalatkin ovat tosi kipeät, hyvä että pystyn menemään jaloilleni.
    Tätä on kestänyt pari päivää.
    Ei kai korona ole tarttunut kaupunkireissulla.
    Toissa iltana oli 37,8 kuumetta, nyt ei ole.
    Mutta maata kaatava väsymys, en jaksa tehdä mitään.
    Minut on rokotettu koronaa vastaan ja kerran sairastinkin, jospa olisi nyt helppompa jos on korona. En ole tehnyt testiä.
    Flunssa ei ole, kurkku ei ole kipeä eikä muitakaan flunssan oireita.
  7. Miksi naisten pitää olla kauniita hamaan vanhuuteen. Oletko sitä meiltä että miehet eivät vanhene?
    Olen ihan tyytyväinen ulkonäkööni, kaikki tulevat vanhaksi, jopa miehet. Ja jättävät vielä meidät verevät naiset leskirouviksi kun heidän elinikänsä on paljon vähemmän kuin naisten.
    Meidänkin kaupungissa on sata leskirouvaa yhtä samanikäistä ukkelia kohti.
  8. Kerran olen täyttänyt vaalikoneen. Silloin tuli Sari Essayah. Olen kuunnellut häntä ihan hyvä valinta olisi.
  9. Toivon että löydän hyvän siivoojan.
    Ei kai sitä joulupukki tuo.
    En oikeastaan kaipaa tai tarvitse mitään muutan.
  10. Täällä on myös erakko.
    Mitä enemmän vuosia tulee, sen enemmän tykkään omasta seurastani.
    Olen ollut vähän kipeä, lievää kuumetta ja kamala väsymys.
    Pitäis ottaa coronatesti.
    Puhuvat paljon vahusten yksinäisyydestä, en ole ainakaa vielä tuntenut itseäni yksinäiseksi.
    Olen paljon yksin, se on minulle suorastaan ylellisyyttä.
    Siinä se joulu menee kuin muutkin päivät.
  11. Minäkin olen sekä isän että äidin sukujen vanhin, siis sukujen matriarkka.
    En ole mikään arvokas vanha rouva joka istuu pöydän päässä ja menee ensimmäisenä kahvipöytään sukujuhlissa :)
    En olisi ikinä uskonut että joskus saan tällaisenkin arvonimen.
    Ei tässä matrarkkana olossa olen mitään vikaa jos ei liikaa mieti elämän rajallisuutta.
    Kun ajattelee vaikkapa 20-vuotta taaksepäin niin se on lyhyt hetki. Mutta eteenpäin ei uskalla miettiä Jos en sitten tule äidin puolen ukkini siskoon jka eli yli 100-vuotiaaksi.
    Äitikin eli 94-vuoden ikään.
  12. Nirso kissani syö paremmin kuin minä.
    Hyvin valikoiden märkäruokia, . Possun ja broilerin filettä.
    Olen hemmotellut katin pilalle. Mutta on entinen kulkuri nähnyt koviakin aikoja.
    Se on paras kaverini, ei se niin paljon syö että menisin konkurssiin.
    Oma vikani, osaa se olla kiitollinen hemmottelusta, katsoo niin rakastavasti silmiin ja koskettaa poskea pehmeällä tassulla.
  13. Minulle tuli hiki jo lukiessa.
    En ole tehnyt jouluksi mitään, tyttären porukkakaan ei pääse.
    Siivoan tarpeen mukaan, mieluummin harvemmin enkä määrättyinä siivouspäivinä.
    Kyllä minä ilkeän päästää vieraatkin vessaani. Saunaa käytän keskustassa harvoin, tahtoo olla säilytyspaikka kaikenlaiselle minkä haluaa pois näkyvistä. Ei se sentään hyvin täynnä ole, joten nopeasti sen saa lämmityskuntoon.
    Ei minulla sotkuista ole, en viihdy epäjärjetyksessä. Mutta pikkuisia villakoiriakaan en säikähdä.
    En tykkää laatikoista, enkä perinteisistä jouluruuista. Tytärkään ei tykkää, vävyn takia olen niitä heidän käydessään tehnyt.
    Ostan aina kaikkea mistä tykkään joten joulun ruuat ei tunnu mitenkään erityisiltä, en juuri välitä laskea kaloreita.
    Kaveri tarjosi ravintolassa jouluruuan Lauantaina, siinä oli kaikki mahdollinen mitä odotetaan jouluaterialla olevan.
    Nuorempana tein kaiken mitä "piti" jouluksi tehdä. Nyt teen mieluummin kaikkea mikä itseäni enemmän kiinnostaa, kuten virkkaaminen ja äänikirjat :)
    Olen ajatellut että näitä vähäisiä vuosia mitä on jäljellä elämästä ei kannata uhrata villakoirien perässä juoksemiseen ja kovin paljon keittiössäkään touhuamiseen.
    Välillä tykkään tehdä ruokaa, osaan kyllä tehdä ihan hyvää, kun olen paljon yksin kissoineni niin aika vähälle sekin jää.
    Nautin rauhasta, kun saan touhuta omia pieniä touhujani kaikessa rauhassa.
    Tunnen olevani onnekas kun ei ole valittamista, elämäni on sellaista kun haluankin.
    Arvostan kyllä vaivannäköä mitä varsinkin naiset joulun eteen antavat itsestään.
  14. Kirjoitusvirheitä, varmaan myöhäinen ajankohta. Ymmärrätte varmaan kun käytätte mielikuvitusta.
  15. En osaa sanoa mitään, olen vain pahoillani puolestanne.
    Minulla on ollut huonojakin aikoja lasteni kanssa.
    Mutta aina olen antanut heidän nähdä että rakastan heitä eniten maailmassa.
    Tein lapset todella nuorena, Tein varmaan hirveästi virheitä kasvatuksessa, mutta rakkaudessa on pihistellyt. He tiesivät koko ajan olevansa tärkeimpiä ja rakkaimpia elämässäni.
    Murrosikä oli molemmilla vaikea, siitäkin päästiin.
    Kaikkien vaikeuksin jälkeen molemmat löysivät elämänsä hyvälle mallille. Kehumatta, jopa todella hyvälle.
    Meillä oli varsinkin pojan kanssa kovaäänisiä riitoja, sitten unohdettiin ne saman tien. Molemmat tiesivät että tuli mitä tuli, minuun voi turvautua jos mikään muu ei enää auta.
    Poikamme kuoli syöpään ihan liian varhain, mitähän olisikaan saanut aikaan jos olisi ollut enemmän aikaa täällä.
    Tytär pärjärsi upeasti työelämässä, mutta aivokasvain pakotti jäämään eläkkeelle, onneksi on nyt hyvässä kunnossa ja tärkeintä on minulle hän ja nänen lapsensa ja lapsenlapsensa.
    Kuukautta ennen pojan kuolemaa sain tietää tyttären aivokasvaimesta.
    En tiedä kuinka selvisin, katselin kuin sivustaseuraaja, kai en uskaltanut nähdä todellisuutta. Joku olisi sanonut minun olleen tunteeton.
    Pojan kuolemasta on 13-vuotta, elämä ei kokaan palaa ennalleen.
    Uskokaa, olen nykysin onnellinen ja tyytyväinen että saan elää.
    Minulla on kaikkea mitä tarvitsen, tykkään vain olla.
  16. Aloitukseen.
    Minulle ei ole tullut vielä tunnetta että en kestä itseäni.
    Mutta olen miettinyt kun sanotaan että aika käy pitkäksi.
    Aikamme täällä maan päällä on rajallinen, nyt varsinkin näillä viimeisillä kymmenillä sitä tulee ajatelleeksi useammin.
    Eikö se ole ajan tuhlausta jos se käy pitkäksi?
    Mutta yhtä paljon olen ajatellut kun sanotaan että pitää elää täysillä?
    En ole vieläkään, näin vanhana saanut selville mitä se tarkoittaa.
  17. Tuohan on hieno idea. Minulla ei ole karaokelaitteita eikä juuri lauluääntäkään. Mutta mitä se haittaisi jos vain kissa on kuuntelemassa. Voi mouruta mukana.
    Minua oikeasti alkoi kiinnostamaan hankkia sellaiset.
  18. "Myöskään krääsää en osta, teen sitä itse;)"
    Tuo Sel-lan kommentti sopii myös minuun. Järjestin hyllyjä, yksi kaappi kylillä on täynnä virkattuja ja kudottuja pipoja, sukkia, kaulureita poncoja takkeja mekkoja...
    lisäksi kaikissa sängyissa on virkkaamani peitot, en tykkää virkata ohuesta langasta, teen peitot isoäidin neliöistä, aika painavia, mutta ihan nättejä.
    Mökillä on sama juttu heti ei sovi muut vaatteet kaappeihin, onneksi on iso vintti :).
    Varmaan niitä joku ostaisikin, paljon olen antanut pois.
    En olisi uskonut vielä ennen koronaa että alkaisin virkata, viimeisestä virkkauksesta oli ainakin 55-vuotta. Nuorena tyttönä ja aikuisempanakin, oli kova kutomaan ja virkkaamaan. Sitten vain jäi muiden kiireiden takia.
    Koronan alettua ostin kerän lankaa, ajattelin että jonnekin kaapin perälle se jää, en olisi uskonut kuinka tällaiseksi räjähtää.
    Kädet on alkaneet vihotella, saa nähdä kuinka kauan tätä lystiä vielä kestävät.
  19. Entä jos "höösääminen" pitää mielialan hyvänä ja auttaa myös kunnon ylläpitämiseen.
    Jos ei tee mitään niin äkkiä on sängyn pohjalla.
    Minä virkkaan ja istun liikaa, siksi olen ottanut päämääräksi kuntoilla joka arkipäivä 45-minuuttia.
    Ei aina huvittaisi, mutta huomaan että alkaa veri kiertämään ja jalatkin ovat kevyemmät.
  20. Minusta on mukava lukea jos joku jaksaa vielä näillä kymmenillä touhuta.
    Minä vain virkkaan ja kuuntelen äänikirjoja.
    Teen siinä sivussa pakolliset.
    Siitä yleensä kirjoitellaan mikä on sydäntä lähellä. Se on tämän nojatuolin paras anti että kertoillaan ihan arkisia asioita.
    Tällaista etuoikeutta kannattaa vaalia, en ole nähnyt samanlaista netissä.
    Naapurin taiteellinen ihminen pyysi minua johonkin "taiteelliseen" tapahtumaan.
    En ole taiteellinen vaikka arvostan kovasti heitäkin jotka ovat.
    Minua siellä houkuttaa eniten grillimakkaratarjoilu :D
    Minulla on uto huumorintaju, ei kannta ottaa aina kirjaimellisesti juttujani.
    21. 34 / 159
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt