liekko

Vapaa kuvaus

Kaveri toi nätin kukan. Toivottavasti kestää kaua nmaljakossa.

Aloituksia

47

Kommenttia

3048

  1. Olet niin oikeassa siinäkin, ei ihminen ole viisastunut yhtään kun katselee nykyistäkin menoa.
  2. Kiitos linkistä. Luin mielenkiinnolla.
    Minulle oli paljon uutta asiaa.
  3. Kirjoitin väärin Tasmania eikä Tansania
    https://fi.wikipedia.org/wiki/Tasmanian_aboriginaalit
  4. Olen saattanut vastata jossain välissä tähän. En jaksanut katsella koko ketjua läpi.
    Rakkaus kuuluu elämämään aina, niin kauan kun elää.
    Kyllä ikä muuttaa rakkauden laatua. Fyysinen puoli ei ole niin tärkeää.
    Mutta kaveruus ja kumppanuus ovat todella mahtavia asioita jos niistä saa nauttia näilläkin kymmenillä.
    Aina vain enemmän näkee haudoilla käydessä tuttuja nimiä hautakivissä. Monet ovat paljon nuorempiakin.
    Ei ehkä ole kauniisti kirjoitettu, mutta monesti mietin, voin sanoakin jos jostain ikätoverista tulee puhe: "Vieläkö hän on elossa?"
    Ei ole ihme että ikäihmiset ovat usein yksinäisiä.
  5. Ostan aina tarjouksista.
    Itse juon pikakahvia, sekin on hyvää kun löytää oikean mieleisen merkin.
    Kaapissa on useita kahvipaketteja, tarjouksisita ostettuja.
  6. Kiitos.
    Elämäni ei ole kovinkaan tapahtumarikasta, tulin hyvilleni viestistäsi.
    Toistelen ehkä liikaakin samaa.
    Olen hyvilläni että Skillan avasi uudelleen nojatuolin.
    Ostin uuden sähköpyörän kun vanha alkaa olla loppuunajettu.
    Ovat aika kalliita, nyt jo huolehdin siitä kuinka kauan pystyn ajamaan pyörälläni.
    Ihan tyhmää ajatella noin, ajan minkä ajan.
    On Aino merkkinen mummopyörä joten ei tytärkään sitä vielä aikoihin haluaisi käyttää.
    Pyöräily on minulle tärkeää, ainoa liikuntalaji josta oikeasti pidän.
    Keväällä aina pelottaa nousta pyörälle, kieltämättä koko ajan jonkin verran. Kun pääsen ajamisen alkuun niin nautin joka hetkestä.
    Mukavaa viikonloppua.
  7. Joskun on herkemmällä tuulella.
    Kun on ollut huono päivä, kaikki panee vastaan, ei silloin ole kovin vastaanottavainen kritiikille.
    Jos pystyisi lukemaan ajatuksia niin aika toisenlaista mielipidettä voisi tulla minkä kehtaa antaa muiden tietoon.
    Minäkin olen välillä hirveän vihainen, olen huomannut sen, jos antaa itselleen luvan olla tosi kiukkuinen niin hetken päästä onkin lauhtunut.
    Ihan ihmetyttää että miksi noin kiihdyin.
    Ei tietenkään kannata antaa kaiken tulla muiden silmille. Olen oppinut käsittelemään huonoja päiviäkin ihan omissa oloissani.
    Onneksi olen suurimman osan ajasta tyytyväinen kissani ja virkkauksieni kanssa. En vaadi kovinkaan paljon ollakseni tyytyväinen.
    Enkä tunne oloani yksinäiseksi kun on tyttären perhe joihin pidetään yhteyttä paljon, ja hyvä kaveri joka käy meillä.
    Surulliseksi tulen jos näen eläimiä kohdeltavan huonosti, nyt tuo turkistarhaus. Eläimet ovat koko lyhyen elämänsä pienessä häkissä.
    Vihaiseksi tulen jos näen heikompia ihmisiä kohdeltavan ylimielisesti ja loukkaavasti.
  8. Niinpä, mainitsemissasi maissa on alkuperäisväestö tapettu vähiin tai peräti sukupuuttoon. Se siitä monikulttuurisuudesta.
  9. Etelä-Pojanmaalla on juureni.
    Isäni työn perässä muutettiin Itä-Suomeen. Täällä olen asunut suurimman osan elämästäni.
    Asuin välillä muutaman vuoden Seinäjoella.
    Lapsenlapsen syntymä veti takisin tänne Pohjois-Karjalaan.
    Olen pohjalainen luonteeltani, tunnen kaipuuta lakeuksille vielä vanhanakin.
  10. Vanhuus alkaa sitten kun ei enää jaksa tulla toimeen omin avuin.
    Jopa 50-60-vuotiaat saattavat olla vanhuksia.
    80-vuotiaissa voi olla hyvinkin tomeria ja pärjääviä.
    Kahdeksankymmentä lähestyy, en silti tunne olevani vanha.
    Ajelen autollani ja sähköpyörälläni. Hoidan kaikki asiat mitä kuuluukin.
    Mutta en ole niin innokas siivoamaan, katson että vähempikin riittää.
    Elämänhalua on vaikka kuinka paljon. En silti kammoksu ajatusta kuolemasta, aika kuluu nopeasti, nykyisetkin nuoret ovat äkkiä uusia vanhuksia.
  11. https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi
    Kyllä moni asia on rasismia. Mutta ei ihan kaikki mitä väitetään rasismiksi.
  12. Tänään oli mahtava päivä. Sain vieraaksi veljen tyttären tyttärineen. Ovat kotimaassa käymässä amerikasta asti.
    Miehensä on remontoimassa heidän kotiaan ja tekee työtään siellä, ei päässyt mukaan.
    Asuvat Bostonissa, pieni tyttö puhuu kuin alkuperäiset, Äitinsä kanssa puhuvat molempia kieliä yhtä aikaa.
    Veljeni oli myös mukana.
    Nautin joka hetkestä.
    Annoin veljen tyttärelle kaksi virkkaamaani poncoa, hänelle sopivat paljon paremmin kuin minulle.
    Olen kyllä virkannut uskomattoman paljon kaikenlaista, eikä lppua ole näkyvissä.
    Muutenkin on ollut mukavaa elämää, kelit on suosineet
  13. Olen mnesti miettinyt poikamme kuoleman jälkeen kuinka toisin tekisin monta asiaa jos sasin elää kaiken alusta.
    Olin hyvin nuori, tein paljon virheitä.
    Mutta hieno poika tuli, rakkaudessa en säästellyt. Hän tunsi olevansa rakastettu, sekin on tärkeää.
    Ei mitään voi enää muuttaa, usen vajoan ajatuksiini ja mietin mennyttä elämää.
  14. Silloin oli silloin. Olin ainoa tyntekijä keittiössä. Keittiö oli todella tilava, siellä oli ruokapöytäkin, ei sentään oppilaille.
    Poika istui yleensä pöydän ääressä.
    Tee ihmeessä rikosilmoitus minusta kun olen rikkonut lakia.
  15. En kaipaa silittelyjä.
    Mukavaa että on samnmielisiä, en katso olevani niin seniili etteikö lasten ja aikuisten kiusaaminen vieläkin koskettaisi.
    Ei vaikuttanut silloin , eikä monesti muulloinkaan, itsestään selvyydeltä että asioihin puututaan. Pienessä kylässä oli vielä nokkimisjärjetys, opettaja ei uskalla puuttua "parempien" perheiden lasten tekemisiin.
    Siinä on asia joka ärsyttää vieläkin, kyllä kohtelun pitisi olla tasapuolista.
    Ei kai olisi pitänyt kirjoittaa tuotakaan kun sain tällaista aikaan.
    Ei kukaan puuttunut siihen että poika oli vältunnit luonani.
    Kai sen verran ymmärsin että ei soppakattiloita hämmentänyt.
    Nähtävästi on pidettävä taukoa kun täälläkin menee muiden nälvimiseksi.
  16. Olin pienellä kyläkoululla keittäjänä. Ei siellä ollut paljon oppilaita, kaksi vakituista opettajaa.
    Sekin on lopetettu aikoja sitten, ei kyläkouluja enää taida olla missään.
  17. Olen ollut keittäjänä kyläkoululla.
    Sielläkin oli kiusaamista.
    Eräs poika oli vainottuna, hän vietti välitunnit luonani keittiössä.
    Kyllästyin katsomaan, menin opettajien huoneeseen kun siellä oli kaikki opet, myös englannin ja muut jotka kiersivät kaikilla kouluilla.
    Koulun johtajaopettaja kielsi ensin jyrkästi että ei hän ole huomannut kiusaamista.
    Ei uskaltanut myöntää, pelkäsi vanhempia.
    Minä sanoin että kyllä asia vain on niin että poikaa kiusataan, muut opettajat puolsivat kantaani.
    Sain aikaan vähän parannusta asiaan, mutta eihän kiusaamnen kokonaan loppunut.
  18. Minäkin kannatan eutanasiaan jos ei ole toivoa paremmasta ja on muiden avun varassa.
    Kaikilla on kuolema tulevaisuutta, meillä on vain lähempänä kuin nuorilla.
    Ollaan ehditty nähdä monta ikäluokkaa, kaikissa elämämme ajoissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa.
    Mutta kun on vielä elämänhalua ja kuntokin kohtalainen ikään katsoen, niin haluaisin elää mahdollisimman kauan jos ei sairaus yllätä.
    En juuri mieti ikää enkä kuolemaa. Jouduin saattamaan poikamme hautaan, silloin hävisi vähäinenkin kuolemanpelko.
    En kuvittele olevani nuorekas, sanakin on vastenmielinen.
    Tykkään vain elää kissoineni ja virkkauksineni.
    Ruuhkavuodetkaan ei olleet mukavia, muistan vain väsymyksen.
    Kieltämättä joskus masentaa kun illalla voitelee Mobilan voidetta jalkoihinsa että saisi nukuttua. Ei sekään aina auta, mutta kokeilen lämmintä ja kylmää, kaikkea mahdollista.
  19. Minäkin kannatan eutanasiaan jos ei ole toivoa paremmasta ja on muiden avun varassa.
    Kaikilla on kuolema tulevaisuutta, meillä on vain lähempänä kuin nuorilla.
    Ollaan ehditty nähdä monta ikäluokkaa, kaikissa elämämme ajoissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa.
    Mutta kun on vielä elämänhalua ja kuntokin kohtalainen ikään katsoen, niin haluaisin elää mahdollisimman kauan jos ei sairaus yllätä.
    En juuri mieti ikää enkä kuolemaa. Jouduin saattamaan poikamme hautaan, silloin hävisi vähäinenkin kuolemanpelko.
    En kuvittele olevani nuorekas, sanakin on vastenmielinen.
    Tykkään vain elää kissoineni ja virkkauksineni.
    Ruuhkavuodetkaan ei olleet mukavia, muistan vain väsymyksen.
    Kieltämättä joskus masentaa kun illalla voitelee Mobilan voidetta jalkoihinsa että saisi nukuttua. Ei sekään aina auta, mutta kokeilen lämmintä ja kylmää, kaikkea mahdollista.
  20. Minäkin olen hänen kanssaan samaa mieltä.
    21. 35 / 153
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt