Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Vihdoinkin perjantai! - on täällä tavallinen sanonta
    kun työviikot lähestyvät loppuaan useimmille.
    Aurinkoinen perjantai.
    Eilen oli iltapäivällä +25º, kun lähdin sairaalan silmä-
    osastolla käymään, niin olin keksinyt mielestäni hyvän
    konstin, ja vaihtaisin bussia Vanhassa kaupungin-
    osassa, josta pääsisi nopeasti suoraan sairaalaan mene-
    välle bussilla, niin bussiapa ei tullutkaan, tuli tietyömie-
    hiä ja sanoivat että pysäkki suljetaan tilapäisesti ja väli-
    aikainen pysäkki on tuolla 100 m päässä. Siinä vieressäni
    odotteli jotenkin tutun näköinen huntupäinen nainen, ei
    nähnyt, ei kuullut, kun näpytteli kännykkäänsä.

    Kysyin häneltä, oliko hänkin menossa sairaalan suun-
    taan. Oli tietenkin. Lähdimme kiiruhtamaan uutta pysäk-
    kiä kohti ja tiesin, että vastaanottoaika olisi 20 minuutin
    päästä!
    Saimme odotella bussia lähes puoli tuntia ja juttelimme.
    Hän sanoi työskentelevänsä sairaalassa. Siinä sitten tun-
    sin hänet ja sanoin, että minusta tuntuu että hän teki vuosi
    sitten gastroskopian minulle. Ja kirurgisella osastolla hän
    työskenteleekin.

    Lopulta olin sitten 20 min myöhässä. Ja kun tulin silmäklini-
    kalle, niin passittivat leikkausosastolle, jonne meidät ”piiki-
    tettävät” potilaat oli passitettu. Siellä oli kaihileikkauksiin
    menevät samassa porukassa. Heidät tunsi siitä, että heille
    oli jo laitettu myssyt päähän. 😊

    Sitten tuli jostakin oikea hongankolistaja (josta isä olisi sano-
    nut, että ”on niin pitkä ettei pieruasa kuule”), kyseli mistä päin
    maailmaa olen, etunimestä vois päätellä että olen suomalainen.
    Vastasin että suomalainen olen. Hän esitteli itsensä Pekaksi.
    Kun tulimme vastaanottohuoneeseen, niin siellä oltiin pyyhki-
    mässä käsittelytuolia pirtulla. Koko huone haisi viinalle, tuoli
    oli vielä märkä. Pekka valitteli, että täällä nyt haisee ”viinaksille”,
    niin minä sanoin, että onneksi potilas on suomalainen, niin tuo
    viinan haju tuo kotimaan mieleen. 😊 Aloittelevat lääkärit olivat
    Kreikasta ja Koreasta Ja Pekka oli pomona. Naurunremakka
    päällä. Suomi ja alkoholi ovat vieläkin Suomen pilakuva.

    Kyllä oli ihanaa tulla kotiin. Menin heti suihkuun ja sitten keitin
    kahvit ja söin pullan. (Sellaisen Hil-Lan inspiroiman.)
    Onneksi olen jo aikaisemmin valmistellut paikat kuntoon viikon-
    lopun viettoa varten, niin voin lähteä aamulenkille, jolta olen
    hieman myöhässä pitkään nukkumisen takia. Nyt menoksi!

    Aurinkoista viikonloppua kaikille!
  2. Hyvää huomenta!
    Meinasin jatkaa savon murteella, kun kirjoitin juuri vastineen "omalla isänkielellä"
    tuonne kaatopaikan puolelle. Ajattelin että jos noista häirikköviesteistä saisi
    pahimmat piikit pois, kun vastaa niihin Suomen hauskimmalla murteella, ja voi vähän lievittää tylsien viestien tehoa.
    Vihaviestien kirjoittajat kun eivät voi sanallisesti peitellä omia tarkoitusperiään, sen
    verran tökerösti ne on esille tuotu. Junttilaki "rules".

    No asiastapa toiseen. Lämmin päivä on tulossa. Toissa päivänä, kun veljeni tuli, niin
    hän oli aivan litimärkä alusvaatteita myöten. Oli ajanut koko päivän kaatosateessa
    pohjois-Saksasta Itäjöötanmaalle ja sadetta riitti täälläkin.
    Kiireesti lämpimään suihkuun, kuivat vaatteet päälle ja ajovaatteita kuivattelemaan.
    On niillä joillakin harrastus, kun ei tuommoinenkaan ajosää peloita!
    Eilinen päivä meni jutellessa ja muistellessa lapsuutta ja oman elämän ehtoopuolta
    ja elämän rajallisuutta, josta tuli muistutus, kun nuori sukulainen oli juuri joutunut sairaalaan
    sydänoireiden takia. Isänsä ja setänsä kuolivat sen ikäisinä kuin hän on nyt.

    Itselläni on silmäklinikalle meno iltapäivällä. Saan piikit molempiin silmiin joa 5. viikko.
    On se aina ihana tunne, kun tietää ettei ole millekään vastaanotolle menoa viiteen viikkoon, jos ei jotakin yllättävää satu.

    Pesen aikani kuluksi pyykkiä ja siistin paikkoja, niin on sitten mukava nauttia viikonlopusta.
    TV:ssäkin alkaa taas uudet, kivat ohjelmat, kun syyskausi alkaa. Niin varmaan Suomessakin.
    Joitakin suomalaisia ohjelmia voin katsella Ruutu-ohjelman välityksellä.

    Aurinkoista torstaita!
  3. Tämä mummu ei "ohjeistusta" tarvitse, kyllä minä sen verran vielä
    osaan pitää hajurajaa. Tuulettele sinä vaan eteenpäin, ettei ilma
    tässä ketjussa pilaannu! - Heippa! :)
  4. Oma isäni oli itse saanut ruumiillista kuritusta lapsena sekä koulussa että
    kotona. "Joka piiskaa säästää, se lastaan vihaa", oli isänäidin motto.
    Kun isän piti antaa kuritusta herran kädestä, niin ne näytökset olivat kuin
    Ingmar Bergmanin filmeistä otettuja; piti itse hakea piiska, laskea housut
    polviin, asettua isän polville ja sitten iskujen määrä ja kovuus iän ja rikoksen
    mukaan. Tämän päälle sitten halata isää ja pyytää anteeksi, itkun säestä-
    mänä. - Ei voinut ymmärtää, että minun pitäisi pyytää anteeksi jotakin,
    mitä ei ollut tehnyt, jos esimerkiksi veli oli töytäissyt siskon nurin ja sanoi
    että minä olin sen tehnyt. Pitkään oli sana "anteeksi" minulle vain huulien
    tunnustus, eikä todella tunne että olin tehnyt jotakin väärää.

    Äidilläni oli aivan päinvastainen kasvatus, humaanit ja kiltit vanhemmat.
    Asiat selvitettäisiin puhumalla. Muistan, että kun isän piti jakaa oikeutta
    jollekin meistä lapsista, niin äiti saattoi napata vesiämpärin käteensä ja
    lähti kaivolla käymään. Hän ei kestänyt olla silminkatsojana, eikä var-
    maan uskaltanut sanoa mielipidettään, ettei tulisi enemmän selkkausta.

    Viisas Astrid Lindgren sanoi että hakkaamalla ei lapsista saa mitään
    ulos, mutta halauksilla sitäkin enemmän.

    Sotaveteraanit puhuivat keskenään sotakokemuksista, se oli varmaan heidän
    ainoa terapiansa. "Kallonkutistajalle" ei suomalainen mies lähde, jos ei ala
    seinille hyppiä. - Kavereitten kanssa juttelu riitti ja asioista ei sitten kotona
    tarvinnut sen enempää jutella, arveltiin. Yritettiin palata normaaliin arkeen
    mahdollisimman nopeasti.

    Lapsilla on hyvä vaisto, jos asioista ei puhuta eikä selitellä oikeilla nimillä, niin
    lapsella on kyky käyttää mielikuvitustaan ja selittää itselleen asiat niinkuin ne
    tuntuvat olevan. Hyvässä tapauksessa lapsella on hyvä mielikuvitus ja tulevai-
    suuden suunnitelmat valmiina: kun minä tulen isoksi, niin...Itsesuojelua parhaim-
    millaan.

    Loppu hyvin. Kaikki hyvin omallakin kohdallani.