Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Viime yönä oli täällä hirmumyrsky. Kauheata jälkeä.
    Sähköt meni yöllä poikki ja olivat poissa koko päivän.
    Elämä pysähtyy kertakaikkiaan, jos ei ole sähköjä!
    Ei saa edes aamukahvia. Radio ja TV ovat mykkiä.

    Soitin pojalleni ja kuullostelin, onko kaupungissa sama juttu.
    Hänen luonaan toimi kaikki ja niin lähdin 40 km:n päähän kahville!
    Tarkistin sähköpostin hänen koneellaan, etten vaan menetä mitään tärkeätä!
    Kännykkä on käynyt kuumana...

    Mikä ihana näky, kun ajoin kotiin ja oli jo pimeätä ja näin
    valojen tuikkivan kylää lähestyessäni!

    Nyt tulin kurkkaamaan tänne tupaan ja näen että tätit hyörivät ZOZin kimpussa.
    Hän on meidän kaikkien lemmikki ja voi tuntea olonsa turvalliseksi
    kun on niin paljon hyväätarkoittavia tätejä ympärillä
    hoivaamassa ja opastamassa! :-D8

    Hyvää illan jatkoa kaikille!
  2. Muutama päivä kotiin tulon jälkeen aloin todella käsittää mistä katastroofista olen selvinnyt ehjin nahoin.
    Mieliala vaihtelee itkukohtauksista kaikkia ja kaikkea ajatellessa, kiitollisuuteen että olen turvallisesti kotona.

    Kuulin ystävättäreltäni, joka on saanut yhteyden sukulaisiinsa Sri Lankalla ja jotka ovat lukeneet lehtiä, katsoneet paikallisia TV-uutisia ja jopa käyneet paikan päällä, että ainoastaan yksi ihminen (valkoihoinen turisti) oli pelastautunut hotellin katolle, kaikki muut ihmiset joutuivat virran vietäväksi hotellissa missä asuin...

    Olen nähnyt painajaisunia. Uin kaikenmaailman roinan keskellä, tarraudun seiniin ja herään kun rutistan tyynyä rystyset valkoisina.

    Onneksi on ystäviä, jotka ovat pitäneet tiiviisti yhteyttä ja on ystäviä, joilla on ammattitaitoa auttaa kriisissä olevia. Siinäkin mielessä olen onnekas ja edellytykset omasta (pienestä) kriisistä selviämiseen ovat käden ulottuvilla.

    Toivon että kaikki ne, jotka todella ovat kaiken kokeneet, saisivat parhaan mahdollisen tuen kotiin päästyään. Samoin omaiset, jotka ovat eläneet ja elävät epätietoisuudessa.