Vapaa kuvaus

Aloituksia

147

Kommenttia

2529

  1. Tuo esimerkki apteekkimaailman tosikkomaisuudesta on
    vanhaa perua, eli naama peruslukemilla. Kysymys on elämästä tai kuolemasta, voisi luulla.
    Eräs sukulaiseni oli äskettäin saanut harjoittelupaikan teknillisenä apulaisena eräässä kaupungin apteekeista. Hän on koko työikänsä
    ollut palvelualalla ja tottunut juttelemaan asiakkaitten kanssa ja
    jatkanut samalla tyylillä apteekissakin. Toinen apulainen oli kannellut
    proviisorille, että tämä uusi henkilö on melkeinpä liian ystävällinen
    asiakkaita kohtaan, mutta hän on siitä huomauttanut jo (yritti kai
    hankkia pinnoja itselleen) ja sukulaiseni oli kauhean pahoillaan, että
    joku vanha ihminen esimerkiksi, joka ei saa ehkä jutella kenenkään kanssa muuta kuin ostosreissuillaan ja että se on apteekkiasioilla ollessa kiellettyä! Hän oli ehtinyt tehdä muutaman päivän aikana
    paljon lisämyyntiä iloisen ja positiivisen asenteensa ansiosta.
    Proviisori oli ottanut kantelijan puhutteluun sillä seurauksella että
    kantelija oli lähtenyt kotiin murjottamaan ja seuraavana päivänä oli anteeksipyynnön paikka.

    Mutta vanhat perinteet elävät, täälläkin kaupungin ulkopuolella. Sen ehkä ymmärtää kun aikaisemmin iskettiin tiskiin pelkät lääkkeet, nyt on apteekin henkilökunnan oltava myös oikeita liikemiehiä että saavat katetta yksityiselle rohdoskaupalleen. Mutta myyntimenetelmät ovat aataminaikuiset.
  2. Hyvää sunnuntaita!
    Kanta-Hämeessä on +10º lämmintä, ilma on tihruisen näköistä, mutta aion lähteä kohta lenkille.

    Ajattelin tuulettaa hieman minkälaisia ajatuksia tai huomioita on paluumuutto herättänyt. Ruotsi ja Suomi ovat naapurimaita, mutta
    tuntuu että varsinkin sosiaalisessa kanssakäymisessä Suomi on hieman kuin yksinäinen, eristetty saari. Kertokaa te, jotka olette täällä asuneet,
    johtuuko kaikki pessimismiin viittaava maan taloudellisesta tilanteesta? Onhan sitä sentään kestänyt jo aika kauan. Ehkä kaikki vielä iloksi muuttuu!

    Mutta jos ajatellaan vaikka tapoja, niin teitittely on vieläkin tavallista.
    Ei kai siihen taloudelliset suhdanteet vaikuta.
    Muutin teitittely-Suomesta Ruotsiin, missä kaikkia sinutellaan, paitsi ei kuninkaallisia, mutta kyllä nuorilla toimittajilla on lipsahtanut sinä-sana joissakin tv-haastatteluissa. Tällaisissa tapauksissa herkimmin nokkiinsa ottava on ollut Silvia, muilla kuninkaallisilla on ihana huumorintaju. Eli tyypillistä on että tavallinen ihminen on omanarvonsa tunteva kun pääsee ylenemään asteikossa.
    Minulle oli vaikeaa oppia sinuttelemaan vanhempia ihmisiä ja sitten kun sen olen vihdoin viimein oppinut, niin muutin takaisin Suomeen, missä taas pitäisi oppia että on ero ihmisellä ja ihmisellä. Ei sitä noin vaan mennä sinuttelemaan ketä tahansa, paras olla varovainen ja aloittaa teitittelyllä! On siis ero ihmisellä ja ihmisellä, ei vaan ikänsä puolesta vaan olenpa huomannut sellaisenkin ikävän piirteen että täällä ollaan vielä luokka-ajattelussa tiukasti kiinni.

    Ammateissakin on tärkeätä, missä asemassa työelämässä on. Ruotsissa ei sellaista eroa ole ollut vuosikymmeniin, on vaan työyhteisöjä ja kaikki ovat yhtä tärkeitä. Kahvitunnit ovat yhteisiä, lounaalla käydään yhdessä, olipahan kysymyksessä mikä ala tahansa.
    Siitä olen iloinen että en enää ole työelämässä, aiheuttaisin varmasti monta sotkua työpaikan hierarkiassa! :))
    Minusta tuntuu että avioliitotkin korkeasti koulutetun ja kouluttamattoman välillä täällä Suomessa ovat vieläkin harvinaisia. Olenko käsittänyt aivan väärin?

    Sitten olen hämmästellyt sitä että täällä ei uskalleta halata ystävien
    ja tuttavien kesken tavatessa. Ei muuten näytä olevan jokapäiväistä edes perheissä. Ehkä halaaminen kuuluu joittenkin merkkipäivien seremonioihin? Kertokaa te, jotka tiedätte, etten tekisi mokia ihmisiä tavatessa!

    Olen tottunut siihen että naapureita moikataan, jäädään jopa vaihtamaan muutama sana. Lenkilläkin sanotaan ystävällisesti "hei"
    vastaantulijoille, vaikka ei tunnettaisikaan toisiaan. Sellainen tuntuu
    niin hyvältä.
    Täällä Hämeessä ovat ihmiset jäyhiä ja juroja, kaikki naapurit eivät ole edes tervehtineet, vaikka ajattelin että uudella, pienellä asuinalueella varmaankin ihmiset esittelevät itsensä ja tervehtivät tavatessa. Meitä on vaan 7 asukasta tällä rivitaloalueella, viereen tulee lisää uusia taloja.
    Kaksi asukasta on esitellyt itsensä, toinen heistä on seinänaapurini ja myös paluumuuttaja EU-alueelta. Mutta ehkä sitä 10 vuoden päästä on ainakin hyvänpäivän tutut naapureiden kanssa, jos niin kauan elää saa.

    Tuli mieleen eräs hauska yksityiskohta: sana "no"! Sitä käytetään aina kysymykseen vastatessa, aloitetaan sanalla "no"... Voi aloittaa myös kysymyksen: "No, mitä mieltä sinä olet?" Jopa suomenruotsalaiset käyttävät "nå"-sanaa samalla tavalla kuin suomenkieliset! :))

    Aika mielenkiintoista tämä paluumuuttaminen! Katsoin Inhimillinen tekijä ja mukana oli Kai Latvalehto, joka kertoi hyvin osuvasti omista muistoistaan Ruotsin ajoilta ja muutosta takaisin Suomeen.

    Ehkä teille on vakea käsittää, kun yritän kertoa tällaisista asioista. Kaikkihan on teille tuttua. Niin oli minullekin aikoinaan, mutta nyt tuntuu aika eriskummalliselta, kun tuntuu että yhteiskunta on joistakin kohdin jämähtänyt paikoilleen, eikä jotkut asiat ole muuttuneet miksikään. Toisissa asioissa ollaan hyvin kansainvälisellä tasolla.

    Hyvää pyhän jatkoa! Halatkaa ystäviänne! :)
  3. Yllätys, yllätys, Skillan! Jo kaksi vanhaa kirjoittajaa uuden tuvan tuliaiskahveella.
    Join kylläkin aivan äsken kahvia veljeni kanssa, joka tuli viereiseltä raksalta vilkaisemaan miten vanha sisko voi! Huolehtivainen veli minulla on aivan lähellä
    ja se tuntuu turvalliselta.
    Minusta tuntuu että turvattomuuden tunne vanhusten keskuudessa nykypäivänä
    on suuri, monikin on yksinäinen ja on huolissaan että jos jotakin tapahtuu eikä
    ole ketään kuka tulisi apuun, jos vielä kaiken lisäksi ei itse ehdi soittaa mihinkään.

    Turvallista talven liikkumavälinettä olen minäkin harkinnut ja ehkä tuollainen
    yhdistetty potkukelkka, pyörät alla, niinkuin Ruunemannilla, olisi sopiva ja turvallinen. Autokin on vielä, mutta talvella ei sen käyttö houkuttele, mutta pääseehän sillä näppärästi asioille jos uskaltaa lähteä tien päälle.

    Karjalanpiirakoista puheenollen, en ole vielä päässyt kaupassa piirakoitten
    ohi, kun ne ovat laatikossa vielä lämpimiä ja levittävät ihanaa tuoksua ympärilleen.
    Täällä taitaa olla sama paikallinen leipomo joka toimittaa piirakat kylän kauppoihin.
    Ehkä leipuri saa kaikilta itse saman hinnan, mutta kaupoissa on suurta eroa
    asiakkaille. Lidlissä 0,23€, S-marketissa 0,25€ ja K-marketissa 0,53€.

    Minulla on ollut totutteleminen siirtyä kruunuista €uroihin ja yrittää hahmottaa
    hintataso, onko kallista vai halpaa, kun ostan jotakin. On myös vaikea tutustua
    tuotteisiin kun näkö on heikentynyt voimakkaasti ja oikeastaan pitäisi olla suurennuslasi mukana että näkisi lukea mitä missäkin purnukassa on, kun ei
    tunne pakkauksia. Maitotuotteitakin on niin maan vietävästi, niinkuin kaikkea muutakin. Ylenpalttista on tarjonta pienemmilläkin paikkakunnilla.

    Pyhäinpäivä edessä. Olen käynyt vanhempieni haudalla tarkistamassa että
    kanervat ja kuusenhavumatto ovat pysyneet paikoillaan. Vein myös sinne
    led-kynttilän vilkuttamaan valmiiksi.
    Aamu-tv:ssä on muuten ollut vieraana entinen radiojuontaja Jussi Heikelä,
    joka on perustanut virtuaalisen muistolehdon netille, minne voi perustaa muistopaikan edesmenneille sukulaisille ja ystäville. Sivun nimi "Will remember you". Ruotsissakin on vastaava ja haudalle voi sytyttää virtuaalikynttilän esim. pyhäinpäivän aikaan. Ehkä se lievittää hieman huonoa omaatuntoa, jos edesmenneen läheisen/läheisten haudat ovat kaukana, eikä ole mahdollisuutta henkilökohtaisesti hoitaa tai käydä haudalla, varsinkaan sitten kun itse tulee raihnaiseksi.

    Mutta rauhallista ja tunenlmallista vainajiemme muistopäivää!
    Halloweenistä en pidä yhtään.
  4. Kiinnitin huomiota nyt viimeksi tulleisiin kommentteihin, esim nim. "oikeutta-"
    ja haluan vastata että eläkeindeksin muuttamisella on juuri päinvastainen
    tarkoitus! Tämä ikäluokka joka on Suomea rakentanut on säästänyt, mutta
    yhteiskunnassa on ryhmiä joille mikään ei riitä. Kenenkään ei tarvitse panna
    omaisuuttaan likoon vanhusten hoidon pantiksi, jos päättäjät hoitavat asiat
    oikeudenmukaisesti. Ei kenelläkään eläkeläisellä joka elää köyhyysrajalla ole
    varaa matkoihin. Joten ei kannata kadehtia. Jokainen tulee vanhaksi.

    Suomen eläkekassa on sijoitettu eri puolille maailmaa erilaisten hallinta-
    yhtiöitten hoidettavaksi. Aina ei voi olla varma kuinka niillä spekuloidaan
    ja koska kupla puhkeaa. Senkin takia olisi turvallisinta saada rahat omaan
    maahan valvonnan alle ja todella kasvamaan uusien työpaikkojen ja palkoista tulevien verojen avulla. Ei kannata odottaa tumput suorana, vaan nyt on
    saatava maan johto toimimaan kansalaisten etua ajatellen.

    Vaarana on että eläkekassan kanssa käy samalla tavalla kuin Ruotsissa,
    missä yleinen eläkerahasto oli vuosikymmenien ajan huijareitten käsissä.
    Siellä oli ns. eläkekassojen hallintayhtiöitä, joitten tehtävänä oli sijoittaa
    varat pitkällä tähtäimellä mahdollisimman edullisesti. Skandaali toisensa
    jälkeen paljasti mm valtavat palkat yhtiöitten henkilökunnalle, luxusluokan
    virka-autoja ja eläkerahastot kutistuivat sen sijaan että olisivat kasvaneet.
    Huijausten peittämiseksi on uusia rahastoja perustettu samalla nimelllä,
    perään on vaan laitettu järjestysnumero. Valtio on kuitenkin vihdoinkin
    herännyt ja koventanut tarkkailua.
  5. Ehtoota vaan Kahvipirttiin pitkästä aikaa!
    Skillan tuossa kuvaili työpäiväänsä ja paljon tunnen noissa puuhasteluissa
    omastakin arjestani, joka on muuttunut aikalailla muutaman kuukauden sisällä.

    Mutta liikkuminen, olipa se sitten kiipeämistä tai lattianrajaan menoa, on
    vaivalloista.
    Yleensä yritän keksiä "hyötyliikuntaa" jos on pakko vaikka mennä lattian
    lähelle, esim. laittamaan jokin pistoke seinään, kun näissä uusissa asunnoissa on pistokkeetkin saaneet uuden muotoilun. Nuo porsaan kärsää muistuttavat reiät on asetettu diagonaaliseen suuntaan ja meikäläinen ei näe niitä
    reikiä muuten kuin menemällä rähmälleen lattialle! Yritän siinä sitten miettiä mitä muuta voisin lattian rajassa tehdä kun kerran olen pakotettu sinne menemään. :)
    Ylös nouseminen menee samaa rataa kuin pikkulapsilla jotka vaihtavat konttaamisen kävelyyn ja nostavat ensin ahterin ylös ennenkuin pääsevät jaloilleen.
    Kiipeäminen onkin sitten oma lukunsa. Turvatoimenpiteinä ovi pois lukosta ja kännykkä taskuun jos sattuu tippumaan tikapuilta alas.

    Eilen kävin Tokmannilla ostamassa kirveen että saisin hakattua takkaan sytykkeitä. Nuorehko mies tuli kysymään voisiko hän jotenkin auttaa kun näki mummelin harhailevan hyllyköitten välissä.
    Sanoin, että olis kirveelle töitä. Mies lähti "kirvesosastolle" ja minä tepastelin vaivaisilla jaloillani perässä. Kirveitä oli kolmea eri mallia. Mies mittaili kokoani kuin arvioidakseen mihin aseeseen voimani riittäisivät ja suositteli pienen kirveen ostoa. (Se mahtuu kätevästi näihin nykyaikaisiin käsilaukkuihin.)
    Kotona aloin sitten innokkaasti hakkaamaan takkapuista lastuja, mutta en
    saanut edes kirvestä juuttumaan puun pintaan. Kirvespakkauksessa luki RETKIKIRVES. - Jaha! Se on siis tarkoitettu retkiä varten. Seuraavalle eläkeläisretkelle lähtiessä voin ottaa oman kirveen laukkuun. Ehkä sillä voi pätkiä lenkkimakkaraa, kun on oikea työkalu mukana.
    On sillekin kirveelle töitä!