mdk.mdk

Vapaa kuvaus

Aloituksia

162

Kommenttia

2982

  1. Jatkan vielä kommenttia Hil-lan aloitukseen, kun oli sellainen yhteensattuma, että Hil-la luki vanhoja runojaan ja minä sain puhelun USA:sta asti, missä sukulaispoika oli tyttökaverisa kanssa häissä ja oli yks kaks muistanut lapsuudestaan kirjoittamani kirjan.

    Kysyi onko sitä käännetty englanniksi, että hänen tyttöystävänsä voisi sen lukea, Hän itse on lukenut sen kahteen kertaan. Vastasin, että se on tietääkseni vaan suomeksi, mutta sitä myytiin aikoinaan eurooppalaisiin maihin. -

    Puhelun jälkeen rupesin etsimään pojan mainitsemaa kirjaa, että onko sitä enää tallessa, vai onko mennyt muuttojen yhteydessä roskalavalle. Löytyihän se ja luen sitä nyt kuin "aivan uutta kirjaa".
    En ole kirjailija, mutta olen ollut mukana erilaisissa kirjaprojekteissa. Mielenkiintoisin
    oli yhteistyö erään naislääkärin kanssa, jonka tutkimusprojektissa olin mukana kirjoittamassa.

    Runojen kirjoittaminen on minullakin ollut mielessä. Yksi runokirja on julkaistu ja se oli ns, vapaamittaista runoa. Mutta runojen kirjoittamisen onnistuminen riippuu paljon omasta tunnetilasta, joka pitäisi osata kiteyttää muutamalla sanalla runomuotoon. Minua enimmäkseen naurattaa, niin runojen kirjoittamisesta ei tule mitään! :)

    Päiväkirjaa kirjoitan joka päivä, varsinkin nyt kun dementiaikäkausi on alulla. Saapahan poika aikoinaan lukea, mitä vanha mamma on päiviensä aikana puuhastellut ja ajatellut.
  2. Tuskinpa tarvitaankaan. Sinullekin voidaan asentaa joku sipsi korvan taakse ja sitä kautta syötetään järkeä päähän, halusit tai et. Ei tarvitse lukea mitään viisauksia.
  3. Ostin jo v 1972 Alvin Tofflerin kirjan "Hätkähdyttävä tulevaisuus" (kirja ilmestyi USA:ssa 1970).
    Kirja on ollut minulla kaikkina vuosikymmeninä "tuloskirja", olen välillä tarkastanut missä mennään. Tähän asti on kaikki ennusteet pitänyt paikkansa, tietotekniikasta yhteiskunnan joka alueelle.

    Selkäpiitä karsii kun lukee loppupuolen lukua ennakoivasta demokratiasta ja samalla kun näkee, kuinka Trump muuttaa koko lainsäädännön ja eduskuntajärjestelmän perusteita niin, että ne sopivat hänelle.
  4. Hyvä, Hil-la, että vetäisit esille uuden nojatuolin. Onneksi ei kukaan ole varastanut ohikulkeissaan.
    Minun parvekkeelta saattaa hävitä tyynyt tuoleista. Parveke on luhtikäytävällä vastapäätä ulko-oveani, niin näköjään on tyynyn tarvetta jollakin ohikulkijalla. Parvekkeessa on lasiseinät, mutta luhtipuolelta on avonainen sisäänkäynti.
    Viimekesänä hävisi keinutuolista limen vihreä tyyny. Nyt on parvekkeella valkoinen wienermallinen tuoli. Siinä oli sininen tyyny, sidottu nauhoilla tuolin jalkoihin, mutta on jollakin ollut aikaa näplätä ne auki ja viedä tyyny mennessään. - Punon uusia keinoja mielessäni. Mitähän jos laittaisin hopeateipillä kiinni tyynyn alta ja siihen jonkun rääkäisy-laitteen? En säälisi, jos varkaalta menisi huonot housuun! :)

    No, sitten muisteluihin.
    Eilen onnittelin 105-vuotiasta ystävätärtä. Ei tarvinnut esitellä itseään, hän tunsi heti äänestä ja alkoi jo nauraa etukäteen. Hän tietää että puhutaan aina mukavia. Vaihdettiin kuulumisia miten voidaan jne. Hän kyseli, minkälaisia vanhuudenvaivoja minulla on ja kerroin hänelle yhdestä lääkärireissusta, kun tapasin siirtolaislääkärin ja aloimme jutella aluksi omista taustoistamme, mistä maasta tulemme jne. - Sitten meni nauruksi, kun minä olin vielä puolisokea ennen kaihileikkausta ja puhuin asioista omasta "näkemättömyyskulmasta". - Aikaa kului ja pääsin lähtemään kotiin. - Seuraavana aamuna lääkäri soitti ja kysyi jos voisin tulla takaisin vastaanotolle, kun hän unohti tutkia minut! :D
    Siitäkös naurunremakka syntyi ja 105-vuotias sanoi, että tällä tiedolla hän yrittää pysyä hengissä vielä ainakin vuoden. Nauru pidentää ikää, hän sanoi.

    No, sitten satuin näkemään täällä Suomi24 sivustolla jonkin mainoksen ja amerikkalaisen näyttelijän Don Johnsonin kuvan. Jos muistatte sarjan Miami Vice, niin Don näytteli siinä pääosaa. Erikoista oli se, että siinä filmissä käytettiin Luhdan vaatteita.
    Sattui kerran sillä tavalla, että olin työmatkalla Lahdessa ja Luhta Oy:llä. Siellä oli henkilökunta varpaillaan, kun odottivat Don Johnsonia televaksi millä hetkellä tahansa. Hän tulisi allekirjoittamaan sopimuksen Luhdan kanssa. Minä jäin myös odottelemaan, että näkisin pienen vilauksen "oikeasta filmitähdestä". - Sain jopa tervehtiä häntä ja täytyy sanoa että sain "tähtisumua", kun katsoin häntä kätellessä silmiin.
    Kun poika kuuli sen, niin hän osti koko filmisarjan (joka ei ollut kovin pitkäaikainen) ja katselimme sitä yhdessä. Filmit ovat vieläkin hänellä tallessa.

    Täällä Sveeanmaalla on sateista ja sitä riittää alkuviikon ajan. Keskiviikoksi on taas luvassa aurinkoa ja lämpöä. Hyvä niin, koska on mentävä silmäklinikalle saamaan pistokset silmiin. Toivottavasti selviän tällä kertaa kaatuilematta, ettei lähde lapasesta eikä jalat mene alta!
    Tapaamisiin!
  5. Silloin aikojen alussa oli kaikki tietokoneeseen syötettävät tiedot reikäkorteilla, joihin kirjoitettiin tiedot käsin. Niitä ei silloin vielä "näppäilty". Itse oli SKF:n asunto-osastolla töissä ja muistan että täytin kortteihin työntekijöitten vuokria ym. - Sitten kortit menivät reikäkorttiosastolle, jossa ne syötettiin tietokoneeseen, joka lajitteli ja käsitteli ne reikien ohjauksen mukaan. Tietokoneet sitten tulostivat suuria määriä "paperihaitareita".
  6. Kysymyshän oli "muistatteko netin lapsuuden". Kerroin omista muistoistani kun jouduin käyttämään savikukkoa, jos halusin keskeyttää esim. poikani surffailun netillä. Hänestä se oli mahtavaa kun voi vaihtaa ajatuksia toisella puolella maapalloa olevien kanssa.
    Ongelmana oli se, ett tietolinjat ja puhelinlinjat kulkivat yhdessä ja samassa kaapelissa.

    Mikä olikaan ongelmasi?
  7. Oma kokemukseni täällä Ruotsissa on, että terveyskeskuksessa on vaikea saada oma lääkäri, jonka saisi tavata aina kun lääkäriä tarvitsee. Paljon on harjoittelevia lääkäreitä ja siirtolaislääkäreitä, jotka eivät osaa kunnolla ruotsia.
    Joskus saattaa käydä niin, että potilas joutuu ohjailemaan lääkäriä! - Kaaduin eräänä talvena jäisellä rinteellä niin pahasti, että takaraivosta vuoti verta ja terveyssisar sanoi, että minun pitää päästä terveyskeskukseen lääkäriin, joka ompelee haavan kiinni. Matkaa oli 20 km. Ajoin itse. Toisessa kädessä paljon talouspaperia ja kuivasin pois verta. ajoin tuhatta ja sataa.
    Terveyssisar oli jo soittanut että lääkäri oli valmiina toisessa päässä kun tulin sisälle.
    Nuori lääkäri antoi puudutuspiikin ja iski neulan kohtisuoraan kalloon. Tietysti kaikki aine valui pitkin kaulaa. - Sanoin hänelle, että otetaanpa uudestaan ja pistä se neula sivuttain päänahan alle niin puudutus pysyy paremmin siellä missä sen pitääkin pysyä. Hän teki työtä käskettyä ja sai ommeltua haavan umpeen.
    Illalla hän sitten vielä soitti ja kysyi vointia, jos tunnen huimausta ja että hän ei tullut ajatelleeksi että olisi passittanut minut röntgeniin kaiken varalta. Sanoin, ettei minulla ole mitään hätää, olen tehnyt yhdet lumityötkin iltapäivällä!
  8. En ole ikinä tullut ajatelleeksi, että Suomi olisi tullut jälkijunassa nettijutuissa.
    Itselläni oli nettikavereita ympäri maailmaa: Australiassa, Uudessa Seelannissa,
    Brasiliassa, USA:ssa (erikoisesti Floridassa). Vuosi oli -93. (Asun Ruotsissa.)
  9. Ei ollut lämmitystä. Onneksi oli asuntolanhoitaja, jonka autolla ajeltiin, ollut "kaukaaviisas" ja oli heittänyt auton nokkaan pari vilttiä. Oli viileä yö ja paksu usva aamulla, kun herättiin. Oli kyllä ihanaa lämmitellä hotellin avotakan äärellä ja juoda kuumaa kahvia. Hotelli ei ottanut maksua voileivistä ja kahvista vaan talo tarjosi! :)
  10. Meille ostettiin myös tv 1962. Mieleen on jäänyt lännen sarjat, Näkymätön mies ja Hitchkockin jännärit. - Jos olin yksin kotona niin tarkastin ensin ettei palotikkailla ulkona ole ketään "murhaajaa", että asunnon ovi on varmasti lukossa ja ettei vintin puolelle ole ketään hiipinyt salaa. Ja sitten katsomaan kauhuelokuvaa!
  11. Joku mainitsi ketjussa Kolin, niin en malta olla kertomatta ensimmäisestä käynnistäni Kolilla.
    Minulla on koko elämäni ajan ollut taipumus ajautua omituisiin ja koomisiin tilanteisiin, niinkuin tämä Koli-reissukin.
    Vuonna 1957 olin tullut pohjois-Karjalaiselle kylälle opettajan sijaiseksi. Koululla oli oppilasasuntola, jota hoiti lohjalainen nuori nainen, keittäjänä oli paikkakuntalainen nuori nainen. Asuntolanhoitajalla oli pieni kupla-Volkkari ja hän ehdotti että lähtisimme Kolille pyhäinpäivän aikoihin. Yöpyisimme Kolilla kotellissa.

    Kun tulimme hotellille, oli se jo suljettu. Oli jo pimeätä. Kuskimme ehdotti, että menisimme Kolilta alas jollekin tukkitielle ja yöpyisimme autossa. Niin teimmekin ja parkkeerasimme auton parin propsipinon välissä olleelle metsätielle. Puimme yöpaidat päälle ja nukuimme puoli-istuvillaan ahtaassa autossa.
    Aamulla sitten piti tietenkin mennä aamuasioille. Oli usvainen aamu, kun kolme yöpaitasillaan olevaa keijua katosi kukin oman pinonsa taakse kyykkimään. - Kun nostin päätäni, niin katsoin suoraan kiväärin piippuun ja kun nostin katsettani ylemmäksi, näin kauhistuneen miehen suu auki. - Sama näkymä oli niillä kahdella kaverillanikin! -
    Yksi pyssymiehistä toipui järkytyksestä ensin ja sanoi: - Nyt tytöt häipykee! Tiällä on hirvenmetästys käännissä! Eli jos henki on kallis, niin alakakkee vettee tiältä poekkeen!

    Mehän teimme tietenkin työtä käskettyä. Pukeuduttiin kiireesti. Pelastettiin asuntolanhoitajan hattu Volkkarin katolta. Auto oli juuttunut kiinni kuoppaan. Keittäjä ja minä menimme työntämään autoa, kun asuntolanhoitaja kaasutti, kaasutti niin lujaa, että takapyörä suttasi tyhjää - tai no ei tyhjää - vaan vispasi pehmeätä lehmänp---aa päällemme!
    Ei ollut vaihtovaatteita mukana, mutta ajoimme hotellille, joka oli vieläkin suljettu, mutta näimme avotakassa tulet. Joku tuli avaamaan oven kun koputtelimme itsepäisesti ovella. - Pyysimme saada lämmitellä vähän aikaa. Meille tuotiin voileipiä ja kahvia lämmittelyn ajaksi. Samalla voitiin käydä siistiytymässä vessassa, ennenkuin jatkoimme matkaa Pielisen ympäri.
  12. Suomessa tehtiin valitettavasti iso moka siinä Sote-uudistuksessa. Kopio ruotsalaisesta mallista, jota nyt on ehdotettu, että palattaisiin entiseen hoitomalliin. Se riippuu, kuinka rahanahne puolue on seuraavan valtakauden aikana.

    Tämä ruotsalainen malli on jaettu hoitoalueisiin, päävastuu valtiolla, mutta yksityisten palveluja ostetaan tarpeen mukaan. Jokaisen potilaan mukana, joka käyttää yksityisiä palveluja, seuraa hoitoraha, joka tietysti heti käsittelyssä jakaa ihmiset kahteen ryhmään iän mukaan.
    Iäkkäät, multisairaat ihmiset tarvitsevat enemmän hoitopäiviä ja uutta rahaa uuden potilaan mukana saa odotella pitempään. Jonkun nuoren sairastuessa, joilla on vähemmän hoitopäiviä ja -tarvetta, raha liikkuu nopeammin. Tästä on ollut seurauksena, että yksityiset hoitopaikat yrittävät livistää hoitovastuustaan ja saattavat suoraan valehdella, ettei esim. ole vapaita hoitopaikkoja tai lääkärinaikoja. Saattaa joutua odottamaan kuukausia.

    Kun systeemi otettiin käyttöön, toivottiin että verotulot lisääntyisivät ja että jonot hoitopaikkoihin lyhenisivät, mutta on käynyt juuri päinvastoin. Voitot menevät veroparatiiseihin ja potilasjonot kasvavat.
  13. Ei poikani minkään tutkimuslaitoksen sivujen kanssa chattaillut, vaan oikeitten ihmisten kanssa. Pysytäänpä asialinjalla.
  14. Minulla ei valitettavasti ole tietoa Suomen oloista niiltä ajoilta kun tietotekniikka tuli koteihin.
    Meille tuli ensimmäinen tietokone kotiin (täällä Ruotsissa) 1985. Silloin ei vielä chattailtu, se mahdollisuus tuli 90-luvun alkupuolella ja tapahtui puhelinlinjojen kautta, josta aloituksessa kerroinkin.

    Mutta niitä puimakoneen kokoisia tietokoneita oli jo vuosikymmenet aikaisemmin suurissa yhtiöissä, niinkuin SKF:llä, josta myös kerroin. Tietokoneinsinöörit kulkivat valkoisissa takeissa kuin lääkärit.
  15. Tänä päivänä vitsaillaan ainakin täällä Ruotsissa potilaspäiväkirjojen kustannuksella, joita siirtolaislääkärit vaillinaisella kielitaidollaan kirjoittavat.

    Kauhistuneena luin erään lääkärin muistiinpanoja omasta käynnistäni hänen luonaan.
    Otin siitä kopion, sitten punaisella kynällä korrjasin virheet. Kirjoitin loppuun:
    Potilaspäiväkirja, kirjailija dr. MB, kuvitus MdK. Vein kopion terveyskeskukseen ja pyysin korjaamaan virheet arkistossa. :)
  16. Tämän lääkärin nimi oli Vilkala. Hän oli keuhkosairauksien erikoislääkäri ja paikkakuntalaisten mukaan hänen yskänlääkesekoituksensa olivat tehokkaita. Sota-aikana (rintamalla) sekoitettiin yskänlääkkeisiin huumetta, joka lamautti yskärefleksin, ettei vihollinen kuulisi yskimistä. Ehkä sodan loputtua tämä tapa jatkui ja Vilkala tiesi, kuinka yskä loppuu.

    Hauskoja sukunimiä noilla ammattien edustajilla. Hämeenlinnassa oli pari poliisia, toinen Helisevä ja toinen Koliseva. :)
  17. Minä muistan ajan 60-luvulta, kun olin muuttanut Ruotsiin ja olin SKF:n konttorilla töissä,
    niin siellä oli tietokoneosasto. Siellä oli valtavia "puimakoneen" kokoisia tietokoneita pitkät rivit. Työntekijöillä oli valkoiset takit päällä. Näyttivät lääkäreiltä.
    Siihen aikaan käytettiin ns, reikäkortteja, joihin kirjoitettiin käsin, mitä juuri se kortti merkitsi. Kortit menivät stanssi- eli lävistysosastolle ja syötti tiedot koneitten käsiteltäväksi. Koneet sylkivät sitten mahdottomat määrät tulosteita, A4-arkkeja, jotka kasaantuivat kuin hanurin palkeet suuriin läjiin.
    Vuosien kuluessa on nuo valtavat koneet kutistuneet pienempään ja pienempään kokoon. Tämän päivän kännykkä on pieni tietokone. - Ei silloin 60-luvulla voinut edes kuvitella, kuinka nopeasti kehitys menisi eteenpäin.
  18. Hopi-hopi! Ilmaa haukkomaan! :D
  19. Kiitos! Ano 15.40.01
  20. Unohdin lisätä onnittelut syntymäpäivän johdosta! Onneksi olkoon!
    21. 21 / 150
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt