Vapaa kuvaus

Aloituksia

150

Kommenttia

2606

  1. ettei tuote ole ns. Eau de Toilettea, joka on vahvempaa ja josta ainakin minun ihoni tulee punaiseksi.
    Tuossa mainitsemassani Havin tuotteessa on pullon yli sana Toilette, mutta sisältö on kuitenkin miedompaa eau de colognea, enkä ole
    saanut siitä minkäänlaisia allergisia reaktioita.
  2. Vexi Salmi, joka sanoitti Irwinin laulut oli sitä mieltä että oli aivan turhaa laulaa Vietnamin sodasta ja atomipommeista ja kaikenlaisista hienoista ja monimutkaisista asioista kun meillä ryysyrannat ja työmiehen lauantait kiinnostavat yleisöä enemmän.

    Irwin asui Hämeenlinnassa niihin aikoihin kun minäkin asuin vielä Suomessa. Käytiin samassa tanssipaikassa, Hämeenkaaressa Uurheiluhalli), mutta Irwin ei tanssinut koskaan vaan istui aina jossakin seinänvierustalla lattialla farkkupuvussaan ja asuun kuuluva lippis päässä.

    Hämeenlinna oli silloin oikea poppareiden kaupunki. Markku Veijalainen oli eräässä TV-ohjelmassa juontajana, Fredi ja Kivikasvot alkoivat olla tunnettuja.

    Noista torakoista ja muista oravaa pienemmistä otuksista piti vielä sanoa jotakin.
    Muistan että sota-ajan jälkeen oli täitä kaikkien koululaisten päässä. Meillä oli eräs eläinlääkäri perhetuttavana ja hän osasi antaa tehokkaat lääkkeet, olipa kysymyksessä hevosen kipeä jalka tai päätäitten hävittäminen.
    Muistan että aine oli kauhean hajuista, jota levitettiin päähän ja annettiin vaikuttaa jonkun aikaa. Sitten saunaan ja tukan pesulle.

    Torakat hävitettiin pitämällä taloa kylmillään tulipalopakkasessa. Silloin mentiin naapuriin asumaan ehkä viikoksi.
    Nythän torakoita saattaa tulla etelänmatkoilla matkatavaroitten mukana.

    Minä sain SriLankalta hiekkakirppuja matkatuliaisiksi ja vein matkalaukut suoraan parvekkeelle kylmään. Pari kolme viikkoa kesti ennenkuin pääsin kirpuista eroon.
    Vaihdoin joka päivä lakanat, alusvaatteet ja muut vaatteet, saunoin joka ilta, pyyhin lattiat joka päivä. Melkein näkymättömiä, mutta todella kiusallisia ötököitä.
  3. merellä kun se oli menossa viimeistä kertaa Tallinnaan.
    Olin hakenut vanhempani Suomesta ja istuimme hytissä kun Estonia ohitti Viking Linen laivan kapeassa lahdessa.
    Äiti säpsähti kun isot kirjaimet E-S-T-O-N-I-A lipuivat ikkunan ohi ja hän ihmettelikin kuinka valtava laiva oli. Tokaisin siihen, että se on vanhoja Viking Linen laivoja, uiva ruumisarkku, ei sitä eestiläiset paljoa kunnosta!
    Tuo tokaisu olikin sitten enemmän kuin totta.

    Seuraavana päivänä kun olin lähikaupassa, näin lehtien lööpit ulkona, mutta en reagoinut mitenkään, luin vaan ohimennen: yli 800 ihmistä hukkui laivan upotessa... Oli kiire kotiin vieraitten luo.
    Kohtasin naapurin rouvan rappusissa ja hän alkoi päivitellä, että ihanaa kun olet kotona kun tuo kauhea onnettomuus sattui, olemme ajatelleet sinua! Minä aloin ihmetellä että mistä hän oikein puhui ja hän kertoi Estonian uponneen.
    En uskonut sitä todeksi, juuri edellispäivänähän se kynsi merta niinkuin ennenkin.
    Äiti muisti kuitenkin heti tuon tokaisuni "uivasta ruumisarkusta" kun sitten istuimme TV:n ääressä melkein koko heidän vierailunsa ajan.

    Paluumatkalle varasin auto- ja hyttipaikat päiväsaikaan, ettei heitä pelottaisi niin kovasti kotimatkalla.
    Olen kulkenut tuon merimatkan yli 200 kertaa enkä koskaan ole pelännyt mitään sattuvan. Monta kertaa olen varannut hyttipaikan niin pohjalta kuin mahdollista ja talvella on voinut kuulla kuinka jäät ovat rahisseet laivan kyljissä tai sulan veden aikaan on kuullut veden liplatusta jostakin katonrajasta.

    Estonian uppoaminen pisti ajattelemaan miten valtavat luonnonvoimat voivat olla.
    Olin kiitollinen että säästyimme siitä myrsky-yöstä niin pienellä marginaalilla.

    Seuraava katastrofi, mistä selvisin vuorokauden marginaalilla, oli tsunami.