sa4ru5

Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Aloituksia

225

Kommenttia

5833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Voisin hyvin kuvitella lähteväni mukaan. Ehkä mietittäisiin porukalla, minne lähdettäisiin sekä millaista ohjelmaa ja viihdykettä haluaisimme matkan varrelle.

    Tase papan kyydissä matka taittuisi mukavasti ja turvallisesti. Ellei muita innokkaita puuhastelijoita ilmoittautuisi, voisin tarjoutua ottamaan vastuulleni matkajärjestelyt sekä tarvittaessa myös opastuksen, matkustajien palvelemisen ja viihdyttämisen. - Kokemusta on karttunut vuosien varrella.

    Järjestysmiehiä emme varmaan tarvitsisi, ja muut miehet saisivat minun puolestani keskittyä palstan ihanaisiin tutustumiseen ja vaihdella istumapaikkoja matkan aikana.

    Ehkä aloittaisimme esittelykierroksella ja jokainen vapaaehtoinen saisi tarttua mikrofoniin ja kertoa jutun tai pari. Ehkä rajoittaisimme varmuuden vuoksi puhe- tai lauluaikaa ja lisää saisi vain yleisön pyynnöstä.;) Runojen rustaajien esityksistä pitäisi varmaan järjestää äänestys heti alkumatkasta.

    Minne lähdetään?
  2. En ole lukenut, mutta saattaisin lukea, jos kirja osuisi käsiini.

    Erilaiset ajatukset kiinnostavat, mutta provosointi ja tuomitseminen kuulostavat vielä ahdasmielisemmältä kuin useimmat uskonnot sinänsä. Mielestäni uskonto ei myrkytä sen enempää kuin markkinatalouskaan, pikemminkin päinvastoin. Ihmiset voivat olla pahoja, tuomitsevia, ahdasmielisiä ja todella julmia riippumatta siitä uskovatko he jumaliinsa vai eivät. En tiedä yhtään uskontokuntaa, jonka jumalat kehottavat tappamaan ja tekemään pahaa toisenuskoisillekaan. Ihmisten omat tulkinnat ovat kokonaan toinen asia.
  3. Oletteko lukeneet Imbi Pajun kirjoja?
    Torjutut muistot puhutteli ja Suomenlahden sisaret ehkä vielä enemmän. Arvostan sekä Imbi Pajun kirjoja että kirjailijan viehättävää, vaatimatonta persoonaa. Suosittelen tutustumista!

    Lisätietoja saa suomen kielellä esim tästä linkistä: http://www.estbook.com/index.php?id=204
  4. Luultavasti molemmat ryhmät ovat liikkeellä "rehellisillä asioilla", ja he joutuvat kai soittelemaan ovikelloja halusivat tai eivät. Kun pari jomman kumman uskontokunnan edustajaa ilmestyy ovelle, ilmoitan aina kohteliaasti, etten halua keskustella uskonnollisista kysymyksistä kotiovellani.

    Muualla voin jutella ihan mielelläni, jos sattuu olemaan aikaa. Mormonipojat antoivat kerran bussimatkalla mormonin kirjan puoliväkisin lahjaksi ja kerran olen saanut samanlaisen yhdeltä puolitutulta suomalaiselta perheeltä omistuskirjoituksella varustettuna. Se kirja taitaa olla vieläkin kirjahyllyssä. - Pojat olisivat mielellään ottaneet vastalahjana rahaa, mutta eivät suostuneet ottamaan kirjaa tarjotessani takaisin, vaikka kieltäydyin maksamasta.

    Ainakin pari jehovantodistaja rouvaa on kertonut, että ovilla kiertäminen on heille velvollisuus. Naisten mielestä sanoman levitystyö oli kuulemma todella vaikeaa, mutta tekivät sitä siitä huolimatta.
  5. Minua saa korrektisti halata melkein kuka tahansa. Rakkaiden kanssa halataan aina lämpimästi, jos edellisestä tapaamisesta on ehtinyt kulua päivää enemmän aikaa. Ystävien kanssa halataan useimmiten sekä tavattaessa että erottaessa.

    Iloitsen siitä, että muutamat ystäväpariskunnat opettivat tavan jo nuorena aikuisena. Ei ole tarvinnut nolostella ja kiemurrella maailmalla liikkuessa, kun halaukset ja poskisuukot kuuluivat välillä melkein toimenkuvaan.

    Joskus televisiossa näkee, miten joku juontaja, palkintojen jakaja tms. kietoutuu halaamaan tiukasti täysin vierasta ihmistä. Se näyttää mielestäni kummalliselta suomalaisversiolta keveästä halauksesta tai poskisuukoista. Kättely näyttäisi usein kohteliaammalta ja luotevammalta.

    Kaikki suomalaiset eivät kai edes kättele mielellään vieraita ihmisiä. Vaatii herkkyyttä, jotta osaisi valita oikean toimintamallin eri tilanteissa vieraiden kanssa. - Minulla on yksi naispuolinen entinen kollega, jonka kanssa tapaamme harvakseltaan. Hän saattaa seisoa joskus kädet sivulla roikkuen ja kysyä, enkö halaakaan häntä. Halaus taitaa tuntua hänestä mukavalta, muttei itse osaa tehdä aloitetta - vielä.;)
  6. Eikös niitä kuvia voi jo nyt laittaa omalle profiili-sivulle? Vai yksikö sinne vaan mahtuu? - Kuvia on tietysti aina kiva katsella, mutta netissä on mielestäni jo nyt melkein ylitarjontaa.

    Tuskin lataisin itse tänne kuvia, koska olen tottunut julkaisemaan niitä omassa kuvagalleriassani sekä julkisesti avoimissa että salasanan taakse piilotetuissa kansioissa tuttujen imuroitavaksi. - Peräpukamakuvia en ole ottanut - vielä.;D
  7. Minäkin olin vähän pettynyt Puhdistukseen, koska taisin odottaa liikaa. Viron lähihistoria kiinnostaa, mutta muistelen kirjassa hypityn pätkittäin eri aikakausissa. Osa oli vähemmän kiinnostavaa ja osa erittäin kiinnostavaa. En valitettavasti voi tarkistaa asiaa, koska luovutin kirjan kiertoon tutuille.

    Lukemisen arvoisia kirjoja Sofi Oksanen joka tapauksessa kirjoittaa, ja iloitsen siitä, että kirjat käyvät kaupaksi. - Eivät siis kuole sukupuuttoon.;)
  8. @babegoya En todellakaan tarkoittanut kommenttiani sinulle henkilökohtaisesti enkä opetukseksi kenellekään. Kuvittelin kirjoittavani kommentin yleiseen keskusteluun.

    Ajattelin omaa tämän hetkistä tilannettani ja (live)keskustelujen mukaan itedän olevan monia muitakin, joilta kuluu välillä päiviä saamattomana, ellei ole "pakko" aktivoitua. Turha löhöily tai netissä roikkuminen ei lataa positiivista energiaa, ja vähemmän mieluisat tehtävät jaksavat odottaa tekijäänsä katioamatta mihinkään. Mielestäni päiviä ei kannattaisi tuhlata, vaan pitäisi aktivoitua ja yrittää sisällyttää jokaiseen päivään jotain mieleistä ja/tai virkistävää.
  9. Millainen mahtaa olla tatuoitu ihminen? Muuttuuko ihminen toisenlaiseksi tatuoinnin ottaessaan. En osaa kuvitella, että esim. Jukka Virtanen olisi muuttunut toisenlaiseksi otettuaan 70-vuotispäivänsä kunniaksi itselleen jonkinlaisen tatuoinnin.

    Ei muuttunut tyttärenikään, kun otti pitkän suunnittelun jälkeen pienehköt siniset koukerokuviot selkäpuolelle olkapäähön ja niskan seudulle tai pienen tatuointitummennuksen kulmakarvojensa vahvistukseksi. Hämmästyin jo keski-ikäisen naisen ;) päätöstä, mutta jälkikäteen oli pakko toteta lopputulos vähintäänkin hyväksyttäväksi.

    Tänään katselin ihaillen kaupassa yhden nuoren naisen käsivarsissa vaaleilla väreillä tatuoituja suurehkoja kuvia. Nekin olivat kauniita.

    Itse ihmettelen, miten ihmiset jaksavat katsella suuria tatuointejaan lopun ikää. Useinkin näkee ihmisiä, joilla suurin osa paljaasta ihosta kasvoja lukuunottamatta näyttää olevan tatuointikuvien peitossa. Mielestäni sellainen voi aiheuttaa ongelmia erityisesti naisille, kun pitäisi pukeutua iltapukuun. Ainoa tyylikäs vaihtoehto saattaisi silloin olla pitkähihainen ja tatuointialueet peittävä mittatilauksena suunniteltu iltapuku. - Niitä kammottavia pukuja, joissa osa tatuointikuvasta näkyy rumasti, on nähty jo usein julkisuudessakin. Mauton on mautonta ja siitä ei saa tyylikästä tekemälläkään.

    Jotkut tatuoinnit ovat kauniita, jotkut tatuoinnit ja reijityskorut voivat tehdä ihmisen todella kammottavan näköisiksi. En kuitenkaan usko, että kuvat muuttaisivat ihmistä yhtään sen kummemmaksi.
  10. Minäkin yritin etsiä lisää tietoa Juvosen väitöskirjasta, enkä onnistunut. Törmäsin yhden vanhemman keskusteluketjun viestiin, jossa oli muutamia jo valitettavasti vanhentuneita linkkejä.

    Viestissä väitettiin myös mm.: "Armeijassa on jo lähtökohtaisesti hyvin homoeroottinen ilmapiiri (perinteisesti pelkästään miehiä, ja nykyäänkin lähes pelkästään, heillä yhteiset makuutilat, suihkut jne...)."

    Ihmettelen, että tekevätkö muka ahtaat asumisolot ja yhteiset suihkutilat yms. ilmapiirin (homo)eroottiseksi. Väittäisin, että päinvastoin.

    Olen liikkunut vuosien varrella erilaisissa retkeily- ja melontaporukoissa, joissa on saunottu ja peseydytty yhdessä melko ahtaasti, ja asuttu välillä samoissa tiloissa kerros- ym. sängyissä tai kimppateltoissa. Eroottiset viritykset eivät mielestäni lisäänny sellaisissa ympäristöissä. Jos vetoa syntyy tai on, se vaikuttaa tietenkin, mutta ne viritykset ovat syntyneet yleensä muissa tapaamisissa ja väljemmässä ympäristössä, jossa on enemmän tilaa yksityisyydelle. Ahtaissa tiloissa suuremmalla joukolla tapahtuvat toiminnot saattavat mielestäni suorastaan vähentää erottisia virityksiä, koska päällimmäisenä jokainen arvostaa kaveruutta. "Sopimaton käyttäytyminen" ei sovi kuvioihin, ja luultavasti kaverijoukko paheksuisi jokaista em. tiloissa vokottelemaan ryhtyvää.
  11. Ainakin monia suomalaisten suosikki-juustoja, Creme Fresh -sulatejuustoja, pakattua leipää, monia pakasteita, kahvia, jäätelöitä, lohta, monia jogurtteja, toalettipaperia, hunajaa, usein pieniä luumu- tai kirsikkatomaatteja, hedelmiä, tuoreita kasviksia ja juureksia, sekä varmaan monia muitakin myydään Lidlissä usein S- ja K-kauppoja kalliimmalla hinnalla. Vertailin huvikseni äskettäin joidenkin hampurilaisten ja Saarioisten pienten pizzojen hintoja, koska ne olivat mielestäni uskomattoman halpoja. Lidl hävisi K- tai S-kaupalle, en valitettavasti muista kummalle, koska en yleensä osta ko. tuotteita.

    Lidlin suosikkituotteita myydään kai harvemmin alennuksella, ja useimpien hinnat hinautuvat jatkuvasti ylöspäin samaa tahtia menekin kanssa. Kuplavesi taitaisi olla ainoa tuote, jota jäisin kaipaamaan, jos Lidlin kaupat katoaisivat lähiympäristöstä. Ehkä myös Gouda- ja Tilsit-juustoja. Jogurttipohjaan valmistettua perunasalaattia kaipaisin myös muutamia kertoja vuodessa.
    "Vasta leivotut" croissantit, riisipiirakat ja omenaviinerit aiheuttavat aina turhan lisäkiusauksen, ja sitä hyllyä on aina vaikea ohittaa pysähtymättä. En siis oikeasti jäisi kaipaamaan sitä.;)

    Lidlin tulo alensi melko pian suomalaisten kauppojen hintoja. Jos suomalaiset kaupat vähentäisivät omaa valikoimaansa pienemmäksi, hinnat voisivat laskea vielä paljon entisestään. Hämmästelen, miksi samoja tuotteita pitää olla eri merkkisinä satojen metrien pituisissa kylmätiskeissä ja pakastealtaissa.
  12. Matikkakeiton ja mädin ystävänä lueskelin ketjua kiinnostuneena.
    Herkkukeitto-ohjekin löytyi ruodoista ja päästä keitettyyn kalaliemeen valmistettuna, sipulisilpun ja pippurien kera, ehkä tilinvarsia lisäksi. Kirkkaaseen siivilöityyn liemeen perunalohkot, reilu voinokare, ehkä vähän lisää sipulisilppua, uudet pippurit ja lopuksi kermaa, maitoa tai lisäkkeenä pöydässä smetanaa. Tillisilppua voisin myös lisätä joko keittoon tai smetanaan. Nam.

    Joku näkyy edelleen noudattavan äitini matikkakeitto-ohjetta, johon kuuluivat myös pikaisesti keiton päällä paketissa kiehautetut mätipussit. Se on mielestäni hirveää tuhlausta. Auts. Mäti on suurempaa herkkua blinien tai hapanleivän päällä (puna)sipulisilpun ja smetanan kanssa. Mätiherkulla päällystetty blini toimii myös upeana alkuruokana herkuttelijoille.

    Ruisleipäkatetta aion kokeilla seuraavaa madekeittoa tehdessäni. Kiitos vihjeestä. Revitty ruisleipä pitää varmaan ottaa pois jo ennen keiton valmistumista. Sillä aion aloittaa kokeilun, ellei joku tarjoa parempaa tietoa.
  13. Muuttuuko heteromies homoksi, jos etsii kuoleman jatkuvan läsnäolon aikana myös fyysistä läheisyyttä sellaisen ihmisen luota, joka on paikalla, ja jonka toiminnan varaan on usein joutunut uskomaan oman henkensä?. Kuka voisi sodan melskeissä olla läheisempi kuin luotettava ja monissa kiperissä tilanteissa testattu taistelutoveri?

    Kuka tietää, mitä miehet ovat oikeasti tehneet, jos ovat esim. kömpineet toistensa syliin nukkumaan, halailleet lämpimästi toisiaan tai ehkä itkeneet ja lohduttaneet toisiaan salaa muilta miehiltä?

    Voisin hyvin kuvitella, että mikä tahansa inhimillinen toiminta, joka saa hetkeksi unohtamaan sodan hirveydet sekä henkilökohtaiset uhat ja velvoitteet, olisi ollut tervetullut vaihtoehto i h m i s e l l e. En olisi yhtään hämmästynyt, jos jotkut raavaat heteromiehet olisivat joskus runkanneet toisiaan tai tehneet sitä salaa yhtäaikaa jossain. Varsinkin, kun pysähdytään paikoilleen, eikä jatkuva liikkeellä olo vie kaikkia fyysisiä voimia, jolloin myös seksuaaliset tarpeet ovat luonnollisesti alkaneet muistuttaa olemassa olostaan.

    Se, ettei sota-ajan seksuaalisista kokemuksista keskusteltu julkisesti - naisissa käymisiä lukuunottamatta - ei hämmästytä yhtään. Eihän seksuaalisuus ole muutenkaan ollut sovelias keskustelunaihe, (eikä näy olevan vieläkään kaikille tämän ikäluokan ihmisille, jotka ovat syntyneet sotien jälkeen).

    Homoseksuaalisilta vaikuttavat kokemukset ovat varmaan olleet hämmentäviä ja hävettäviä heteromiesten omassakin mielessä.
    Homofobia on aina vaivannut suomalaisia miehiä ja vaivaa osaa edelleen. Moni saattaa määritellä jo toisiaan halaavat tai kädet toistensa harteilla kulkevat miehet suoralta kädeltä homoiksi. Sellainen ei näytä olevan vieläkään Suomessa sopivaa, vaikka muualla Etelä-Euroopassa se näyttää olevan ihan yleistä varsinkin nuorten miesten kesken.

    Luulen, että moni mies olisi voinut menettää siviilikaverinsa ja tulla ehkä pahoinpidellyksikin, jos olisi rohjennut alkaa pohdiskella ääneen sodan aikana kokemiaan fyysisiä läheisyyden hetkiä. (Pidettiinhän runkkaamistakin sopimattomana, ja sen vaaroista peloteltiin nuoria miehiä vielä pitkään sotavuosien jälkeen.)
    Moni on saattanut myös tuomita itse itsensä omien hämmentävien kokemustensa vuoksi ja potea siitä häpeää lopun ikää. - Onneksi keskustelu aiheesta ei ole noussut enemmän esille aikaisemmin. Jotkut sotaveteraanit olisivat joutuneet kaivelemaan uudelleen hävettäviä ja tuskaisia muistojaan.

    Koska toisten ihmisten intiimi seksuaalinen elämä näyttää aina kiinnostavan monia ihmisiä, en olisi yhtään hämmästynyt, jos suuri osa väitöskirjan tiedoista perustuisi enemmän sotakaverien faktoina esitettyihin arvailuihin kuin todelliseen tietoon. Vain julkihomot ovat valmiita keskustelemaan asiasta, ja he taitavat olla varsin pieni vähemmistö sotaveteraanien joukossa. - Tämä tieto perustuu arveluun.;)
  14. Tässä hauska linkki monine kuvineen ja valmistusohjelinkkeineen haggiksesta kiinnostuneille: https://www.google.fi/search?q=haggis&hl=en&client=firefox-a&hs=JFX&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvnse&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=2WdUUJK3AuX54QTQ84HQDA&ved=0CDoQsAQ&biw=1366&bih=583 Jospa pääsemme pian kaikki vierailemaan 1testeri1:n haggis-ravintolaan ja viettämään siellä skottilaista iltaa.;)

    Söin haggista kerran työmatkalla Edinburgissa, kun vietimme Scottish Evening -iltaa liiketuttavien kanssa. Illan ja illallisen aikana esiteltiin suurella kansainväliselle vierasjoukolle skottilaisia perinteitä monella tapaa hauskan viihdyttävästi. - Jos sattuu matkustamaan Edinburgiin painavan kukkaron kanssa, suosittelen miellyttävää kokemusta suomalaista Haggis-ravintolaa odotellessa.;)

    Itse en osaa nimetä oudointa ruokaa, jota olen syönyt, vaikka monenlaista on tullut maisteltua. Melkein kaikkea eksoottista saa nykyisin jo Suomestakin. - Elävän apinan aivot ovat kammottavin näkemäni ruokalaji. - Sen näin onneksi vain televisiossa.;))

    Elävän lihan syömisestä kieltäytyisin ehdottomasti, mutta melkein kaikkea muuta olen valmis maistamaan. Eläviä ostereita olen joutunut joskus maistamaan, enkä ymmärrä, miksi niitä pidetään herrojen herkkuna. Kypsytettynä osterin liha maistuu hyvälle, samoin kuin simpukan tai etanan, joita syön myös mielelläni.
  15. Veikkaus: Taistelu jatkuu ratkaisemattomana pitkään meidän jälkeemme. Välillä joukot harvenevat molemmilla puolilla, mutta harventuneen sukupolven jälkeläiset ovat aina edellisiä vahvempia.

    Me kaikki voimme halutessamme liittyä bakteereita puolustaviin sotajoukkoihin. ;) Pyydetään antibiootteja joka vaivaan, ja muistetaan ehdottomasti lopettaa kuuri kesken heti, kun oireet alkavat helpottaa. Bakteerit ehtivät tutustua antibiootteihin ja kehittää vastustuskykyään niitä vastaan.

    Muutama vuosi sitten naureskelin oman mieleni hölmöilylle. Lääkäri oli määrännyt minulle antibioottikuurin, ja ohjeen mukaisesti nautittuna pillereitä jäi vähän tähteeksi. Tunsin kiusausta jatkaa kuuria pitempään, kun mielessä oli bakteerien resistenttien kantojen kehittymisen vaara. Päätin kuitenkin noudattaa lääkärin ohjetta.;))
  16. Ja jos mies ja nainen vierailevat useammin toistensa luona tai matkustavat yhdessä ja asuvat samassa hotellihuoneessa tai -huoneistossakin, ihmiset ovat heti varmoja, että heillä on suhde.

    Minkä halvatun takia ihmisiä kiinnostaa toisten aikuisten, jopa täysin vieraitten, ihmisten intiimit yksityiset kuviot. - Luulin, että sellainen loppuisi viimeistään tässä iässä, mutta olen huomannut erehtyneeni.
  17. Mielestäni rakkaus antaa siivet sekä rikastaa ja avartaa elämää monella tapaa. Siihen kuuluu myös luottamus, tilan antaminen ja toisen kunnioittaminen. - Riippuvuus puolestaan yrittää kontrolloida ja tukahduttaa "rakkauden" kohteen elämää. Olen nähnyt muutamia ikäviä esimerkkejä jälkimmäisestä, mutten onnekseni ole joutunut kohtaamaan sellaista omassa elämässäni. Ei omistamisen ja kontrolloimisen halulla ole mielestäni mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.
  18. Luultavasti arvokkain perintö vanhemmiltani on usko siihen, että ihminen kykenee (melkein) mihin tahansa, jos ihan oikeasti haluaa ja on valmis itse ponnistelemaan sen eteen. Siihen oikeastaan sisältyy myös ajatus, että usein itse tekemällä saa aikaan parempaa kuin kaupasta valmiina ostetut tuotteet. (Molemmista sain nähdä paljon käytännön esimerkkejä kotona.)

    Ikävä opetus, muttei ehkä turha sekään, olivat ruumiillinen kuritus ja muut ankarat rangaistukset. Tiedän, miten nopeasti lapsi oppii salaamaan asioita vanhemmiltaan, ja miten uhmaiset ajatukset voivat herättää halun tehdä jotain kiellettyä, mitä lapsi ei muuten tekisi. Onnekseni luonto esti toteuttamasta joitain murrosiän uhmaisista päätöksistäni.;))
  19. Itse voisin lähteä mieluiten Irlantiin, mutta luulen, että sieltä saattaa olla vaikea löytää avointa työpaikkaa nykyisin.

    Tanska tai Norja olisivat seuraavat vaihtoehtoni sinun kielitaidollasi. Kielen ymmärtäminen vaatii tosin oman aikansa Tanskassa, mutta englannilla pärjää varmaan ihan hyvin, ja skandinaaviskaasikin ihmiset ymmärtävät Tanskassa. Hollannin oppiminen voi olla vaikeaa ilman saksan kielen hallintaa, jos työ edellyttää paikallisen kielen puhumista ja ymmärtämistä. Se olisi myös yksi suosikkikohteistani.

    Kurkistin www.mol.fi -sivuille. Sieltä saa luultavasti jonkinlaisen käsityksen työpaikkatilanteesta ulkomailla. Muutamia vuosia sitten hain yhtä työpaikkaa Duplinissa, jonka löysin em. sivuilta, mutta jäin harmikseni mitalisijoille.

    En tiedä voisiko esim. hotelliin päästä töihin ilman saksan kielen taitoa Wienissä, Salzburgissa tai Berliinissä, joissa voisin itse kuvitella viihtyväni pitempäänkin.

    Englannin jätin tarkoituksella ulkopuolelle, koska luulen sinun tuntevan sen minua paremmin. En kuitenkaan malta jättää mainitsematta, että Edinburg voisi olla yksi omista vaihtoehdoistani. Tosin työmatkalla tarvitsin siellä välillä brittitulkkia paikallisten kanssa keskustellessani.;)

    Toivotan sinulle hyvää "sapattivuotta", mielenkiintoisia kokemuksia ja vain positiivisia yllätyksiä.
  20. Kertomani synttärimatka tehtiin kauan sitten joulukuun puolivälissä, jolloin paikallisia ihmisiä oli varmaan enemmän liikenteessä iltaisin kuin parhaaseen turistisesonkiaikaan. Ystäväni oli reipas ja innostui laskettelustakin, kun houkuttelin hänet rinteeseen ensimmäistä kertaa elämässään 49-vuotiaana. - Saimme kuulla useampana iltana monenlaisia mielenkiintoisia tarinoita Lapin miesten elämästä oman hotellin baarissakin. Synttäri-illan tanssiravintolan valitsimme paikallisten suosituksen mukaan.

    Omassa mielessäni merkittävimmäksi muistoksi jäi pitkä kahdenkeskinen keskusteluhetki Anton Särestöniemen kanssa hänen omassa mökissään Särestöniemessä. Pienen ryhmämme opas kertoi paluumatkalla, että Anttu oli juuri eronnut tyttöystävästään ja oli luultavasti ollut ihan tosissaan kutsuessaan minua viettämään joulua kanssaan Särestöniemeen. Ajatus kutkutti kummasti, ja olisin kukaties saattanut vastata kutsuun myöntävästi, ellei olisi ollut esteitä.;)) Joulu vanhempieni ikäisen menninkäisen ja koiriensa kanssa olisi taatusti ollut ikimuistoinen elämys. Antonin tarinointia olisin jaksanut kuunnella vaikka kuinka pitkään. Menninkäiskuoren sisällä eli valistunut kulttuuripersoona ja mesenaatti. - Onnekseni ryhmämme "hienot rouvat" jättivät vähemmälle huomiolle hikisen, paksusta hangesta käsin meille polkuja lapioineen, pitkätukkaisen, turkislakkisen miehen.
    21. 68 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt