sa4ru5

sa4ru5 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Olen hyvää parisuhdetta arvostava uusiosinkku, jonkin verran elämää ja maailmaa nähnyt 60+ nainen. Joskus tunnen itseni vanhaksi, väsyneeksi ja/tai vihaiseksi. Useimmiten olen kuitenkin hyväntuulinen, optimistinen, positiivisesti elämään ja ihmisiin suhtautuva, pilke silmäkulmassa provosoiviakin ajatuksia ilmaan heittävä, innokas keskustelija.

En kuitenkaan koskaan tarkoituksella ilkeä tai pahantahtoinen, enkä katsele toisia alaspäin - paitsi useinkin fyysisesti pituuteni vuoksi.

PS: "En halua kertoa" -vastaus on mielestäni tylsä, mutta en osannut valita tarjotuista vaihtoehdoista.

Musiikkimakuni: vaihtelee tilanteen ja mielialan mukaan.

Jos voittaisin miljoonan: ajattelisin, että markkoina olisin hallinnut summan paremmin.

Vapaa-aikanani: liikun ulkona, uin, melon, luen, tapaan ystäviä, matkustelen, nautin hyvästä ruuasta, kokkaan, lojun (rankan työpäivän jälkeen) sohvalla ja katson televisiota, ajattelen, valokuvaan, opiskelen, kirjoitan ym.ym.

Elokuvat: katselen mielelläni monenlaisia elokuvia, useimmin eurooppalaisia. Esim. Almodovar on yksi lempiohjaajistani. Katson myös piirrettyjä.

Pukeudun: tilanteen mukaan. Niin että itse viihdyn ja erotun ympäristöstä riittävästi, ettei minua vahingossa ammuttaisi hirvenä metsässä tai luultaisi sohvatyynyksi sisätiloissa.


Postia voit halutessasi lähettää minulle osoitteeseen:

[email protected]


Facebook-kutsuihin en valitettavasti voi vastata, koska O-O:lla ei ole omaa fb-sivua.

Kotimaa: ---

Koulutus: ---

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: ---

Messenger: [email protected]

Liittynyt 21v sitten
225 aloitusta · 5833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
ovat taas kerran vanhentuneet vuosien kuluessa. Kiitos oikaisusta. Olen joskus aikoinani ollut itsekin vetämässä muutamia kursseja ja niillä oli poikkeuksetta vain nuoria. Aktiivisille aikuisille tarjotaan nähtävästi usein jo heti aluksi niitä vaativimpia tapauksia. Oma tukihenkilötoimintani nuorena perheenäitivuosina kaatui juuri samaan asiaan. Olisi pitänyt ryhtyä ratkaisemaan moniongelmaisen perheen kaikki ongelmat: raha-asiat kuntoon, selvitellä kasvatusongelmia, opettaa taloudellista ruoanlaittoa, käydä äidin kanssa kaupassa ym.ym. eli ryhtyä kotiapulaiseksi ja "supernannyksi" moniongelmaiselle perheelle - ja kuljettaa omaa pientä ihmistä mukana niissä kuvioissa. Tiedän, että jossain osataan jo hoitaa vapaaehtoiskuvioita myös toisella tapaa. Niin, että se tuottaa hyvää mieltä kaikille, myös tekijälle aiheuttamatta kohtuutonta rasitusta.
avatakin, mutta mielestäni aloituksessa pitäisi edes hieman avata asiaa ja esittää omat kommenttinsa. Ellei linkin osoitteesta ja sisällöstä ole aavistustakaan, jätän avaamatta ja suosittelen samaa turvallisuussyistä muillekin. Ellei muuta harmia koituisikaan, roskapostivyöry saattaa yllättää. - Sitä paitsi esim. iltapäivälehtien linkit eivät aina toimi enää seuraavana päivänä.
valitakseen tapaamiselle sellaista paikkaa, että hänellä on varaa tarjota ne kahvit, saisi minun puolestani jatkaa matkaansa ihan omaan tahtiin. Paikka pitää valita kukkaron kestokyvyn mukaan. Jos mies olisi pyytänyt illalla ulos syömään sekä alkaisi tilailla suurieleisesti samppanjaa ja esiintyisi rehvakkaasti isäntänä, en edes kuvittelisi hänen odottavan naisen osallistuvan laskun maksamiseen. - Kokonaan toinen juttu olisi yhdessä tehty päätös syömään lähtemisestä ja tasa-arvoinen keskusteleminen tilausvaiheessa tai jos nainen esittää oman tilauksensa suoraan tarjoilijalle. Silloin pitäisin itsestään selvänä, että nainen myös maksaa tilaamansa. Jos mies sanoisi maksavansa laskun, naisen tulisi mielestäni tarjoutua maksamaan siitä osuutensa, ei kuitenkaan enää tyrkyttää rahojaan. - Ellei miehellä ole varaa ottaa riskiä maksajaksi joutumisesta, olisi mielestäni reilua esim. sanoa, ettei ole varaa viedä naista ravintolaan ja keskustella asioista avoimesti jos nainen sellaista ehdottaisi. Esim. lause: "Mikähän olisi sellainen ruokapaikka, joka sopisi meidän molempien kukkarolle?" kuulostaisi mielestäni huomattavasti paremmalta kuin "Ja sinä saat kyllä maksaa itse oman osuutesi" tai pahimmillaan jatko... "ja varmaan minunkin".;)) Voisihan tapaamisen varmaan sopia myös sellaiseen paikkaan, ettei siitä välttämättä edes aiheutuisi kustannuksia. PS: Kun yhteen aikaan tapailimme silloin tällöin myös kaksin yhden kaverini kanssa, panin arvostaen merkille, ettei hän tallettanut ravintolalaskua huolellisesti lompakkoonsa vaan jätti sen kahtia revittynä pöydälle. Tiesin, että hän tarjosi itse päivällisen eikä laittanut sitä firman piikkiin.;))
mitä ihmettä se nuorekas pukeutuminen tarkoittaa? Iästä riippumatta ihmiset osaavat mielestäni pukeutua hyvännäköisesti ja oman tyylinsä mukaan, niin että ovat ilo silmälle tai sitten jotain ihan muuta. Nuorekkuus on mielestäni tämän ikäisen ihmisen kohdalla tavoitteena kummallinen. Mieluummin tavoittelisin sitä, ettei ikä olisi merkittävä tekijä pukeutumisessa, vaan oma hyvä olo ja tyyli. Veikkaisinpa, että tietoisesti nuorekkuutta pukeutumisessaan tavoittelevat, näyttävät useimmiten juuri siltä, että yrittävät esittää jotain muuta kuin ovat. Jos ihminen on sinut itsensä kanssa, korostaa pukeutumisellaan hyviä puoliaan ja häivyttää vähemmän hyviä sekä säteilee hyvää oloa ympärilleen, hän voi pukeutua juuri niin kuin haluaa ja näyttää hyvältä. Vain kateelliset saattavat arvostella häntä ilkeämielisesti. Jos "äijänrähjät" - kuten heitä nimitit - osoittavat sinulle huomiotaan, mitäpä jos suhtautuisit siihen iloisella huumorilla ja piristäisit heidän päiväänsä heittämällä hyväntuulisen hymyn tai vaikka vallattoman lentosuukon vastaukseksi. Saattaisi piristää teidän kaikkien päivää, ja otsakin pysyisi sileämpänä.;))
taitavat olla yleensä nuoria, jotka haluavat samalla tienata taskurahaa. Luotettavia, aidosti toisista välittäviä ihmisiä on olemassa paljonkin, mutta yhteyden saaminen juuri oikeaan ihmiseen vaatii oman aikansa. Eri kunnissa toimii erilaisia vapaaehtoisjärjestöjä. Kun et kerro missä asut, on vaikea sanoa, mikä olisi paras yhteys omalla paikkakunnallasi. Ehkä kysyisin kunnan toimistosta tietävätkö siellä vapaaehtoisjärjestöistä. Kunnalla voi olla oma tukihenkilö- tai varamummo-ohjelma, jossain on vapaaehtoisen hyvinvointityön keskuksia ja SPR:n ystäväpalvelukin voisi ehkä auttaa. - Ystävä voisi varmaan auttaa sinua ongelmassasi. Jos kerrot ongelmastasi, joku varmaan tietää jonkun, joka voisi ihan mielellään tulla auttamaan sinua ja viettää aamuja lastesi kanssa. Järjestön tai tuttavan kautta löydetyn hoitajan kanssa voi varmaan huolettomammin jättää lapsensa ja kotinsa kuin täysin vieraan. Sanoisin kuitenkin, että enemmistö ihmisistä on ihan hyviä ja kilttejä. Ne toisenlaiset ovat äärimmäinen vähemmistö, vaikka kaikenlaista nykyään saa lukea. Asioilla on tapana selvitä, jos jaksaa olla aktiivinen. Ehkä apu löytyy lähempää kuin arvaisitkaan, kun kyselet. Voimia ja jaksamista sinulle.
joissain yrityksissä syntyy vaikutelma, että ovat yhdistäneet markkinatalouden hinnoittelun ja neuvostoaikaisen asiakaspalvelun. Eli hinnat on hinattu taivaisiin, työtä tehdään tuloksesta välittämättä vasemmalla kädellä hutaisten ainoastaan sen verran, että päästään kirjoittamaan lasku ja asiakaspalvelu on tuntematon termi toiselta planeetalta. Jos löytää sellaisen paikan, jossa ihan oikeasti saa hyvää ja luotettavaa palvelua, sitä kannattaa hakea kauempaakin ja käyttää uskollisesti - kunnes tulee huijatuksi sielläkin. Käytin autoani vuosikausia samassa merkkikorjaamossa huollossa ja tarvittaessa myös korjaamolla suhteellisen lähellä. Jo takuuaikana edellisen autoni kojelaudan näytössä kummitteli aina välillä moottorin kuva ja auto vieraili useita kertoja korjaamolla. Diagnoosi vaihteli ja kuva ilmestyi aina uudelleen kojelautaan. Viimeisellä kertaa hoitoa olisi pitänyt odottaa niin kauan, että päätin viedä autoni noin 100 kilometrin päähän luotettavaksi kuvittelemaani liikkeeseen, josta olin sen ostanut ja saanut aina hyvää palvelua. Siellä luvattiin ottaa autoni hoitoon heti muiden töiden välissä. Kävi ilmi, että "merkkikorjaamoni" ei enää ollutkaan merkkikorjaamo, vaikka se mainittiin vielä autoni huoltokirjassa. Heillä ollut oikeita tietokoneohjelmia käytettävissään. Siksi he eivät kyenneet tekemään oikeaa diagnoosia. Vaikka heillä oli töitä jonoksi asti, he eivät kertoneet minulle asiaa. Kun keskustelimme autokauppiaan kanssa auton vaihtamisesta ja katselimme huoltokirjaa, todettiin lisäksi, että ko. "merkkihuollossa" autolle oli aina tehty laajempi ja kalliimpi huolto - tai se oli ainakin merkitty huoltokirjaan ja veloitettu minulta. Koska ko. "merkkihuollossa" ei osattu tehdä oikeaa diagnoosia ja ajelin autollani kunnes siitä alkoi vähitellen hävitä veto, minulle aiheutui turhia kuluja pari tuhatta euroa eikä siitä autosta kuulemma enää koskaan tule sen veroista kuin se olisi hyvin huollettuna. Kun olen saanut jossain mielestäni hyvää ja luotettavalta vaikuttavaa palvelua, käytän sitä kunnes saan selviä todisteita siitä, että työt on jätetty tekemättä tai ne on tehty huonosti ja huolimattomasta. Voisin kertoa monenlaisia esimerkkejä siitä, miten asia on tullut ilmi. Joskus olen mm. lasinpesunestettä tankatessani huomannut, että moottoriöljyn vaihdon jälkeen mittatikku on kadonnut jonnekin ym. sellaista hauskaa, jonka nainenkin ymmärtää ja huomaa jos konepellin alle kurkistaa. Ei yhtään lohduta, ettei autokorjaamoala ole ainutlaatuinen poikkeus, vaan samanlaisiin ilmiöihin törmää muillakin aloilla. Mihin on kadonnut suomalainen ammattiylpeys, hyvä laatu ja... sisukin?
Monen kotiympäristössä ja kaupunkilaisen kotitaloyhtiössä näyttää yhteisöllisyys toimivan, niin kuin omassanikin. Toisaalta sitä voitaisiin kehittää vielä pitemmälle ja tuo suunnitelma näyttää mielestäni lupaavalta. Olen ajatellut jo kauan, että ennen eläkeikää olisi kiva saada rakennetuksi yhteisöllinen palveluasuntokiinteistö, jossa voisi asua melkein loppuun asti. Ei tullut mieleeni uneksia siitä, että kaikenikäisiä voisi asua samassa talossa. Se kuulostaa mielestäni vielä paremmalta ajatukselta. Tuossa Jätkäsaareen rakennettavassa kerrostaloyhtiössä houkuttavaa olisi minusta tavallista runsaammat yhteiset tilat ja yhteisöllisyys sinänsä. Eri-ikäiset voisivat hankkia yhdessä palveluita ja naapuriapuakin olisi varmaan tarjolla niin lastenhoitoon kuin vanhusten tarpeisiin liittyen. Hissit kuulemma suunnitellaan sellaisiksi, että niihin mahtuu vaikka paareilla. Olennaisin ero palvelutaloon olisi mielestäni se, että siellä olisi kaikenikäisiä ihmisiä. Kuulostaa hyvältä, että kaikki sukupolvet eläisivät yhdessä. - Ja naapureita olisi riittävästi, ettei yksi ryppypeppu voisi pilata ilmapiiriä. Kukaties saatan hyvinkin pyrkiä mukaan hankkeeseen - tai sitten käynnistää uuden vastaavan. - Kuka lähtee mukaan?;))
epäillä, että joku voisi käyttää avaimia, sarjoittaisin ainakin kotioven lukon uudelleen. Se on mielestäni pieni hinta omasta (mielen)rauhasta. Vaikka oma laukkuni ryöstettiin Kreetalla ja se tuntui vähän ylireagoimiselta, tein niin. Opin samalla, että myös turvalliseksi koetussa ympäristössä kannattaa vähän pitää varansa. En enää iltasella liikenteen hiljennyttyä kulje edes Suomessa jalkakäytävällä niin, että usein puolet omaisuudesta sisältävä olkalaukkuni riippuisi helposti siepattavissa kadun puolella. Vahingosta viisastuu.;))
missä olen, ja saatan juuttua paikoilleni, kunnes tulee jokin syy lähteä eteenpäin. Johonkin tiettyyn raamiin puristautuminen voisi tuottaa vaikeuksia. Jos on ihan pakko määritellä asia, sanoisin olevani city-ihminen, joka viihtyy ja suoriutuu elämästä myös maalla. Luontoon on suorastaan pakko päästä ainakin välillä. Ainoa tärkeä asuinpaikkaan liittyvä vaatimus on se, että lähellä pitää olla muutamia mukavia ihmisiä, joiden kanssa syntyy jonkinlainen yhteisöllisyyden ja toisista välittämisen side. Paikalla sinänsä ei ole merkitystä, se voi olla suurkaupunki- tai pieni kyläyhteisö. Voin melkein sanoa rakastavani neljää vuodenaikaa ja Suomen luontoa. Lopullisesti ja pysyvästi Suomesta pois muuttaminen voisi tuntua vaikealta. Jos paluumahdollisuus on tiedossa, lähteminenkin muuttuisi helpoksi. Ihan minne tahansa en kuitenkaan suostuisi muuttamaan kolmea kuukautta pitemmäksi ajaksi.
mahdollista vuokrata kajakkeja? Inkkareita muistelen siellä olevan, mutten muista nähneeni koko Virossa vielä yhtään vuokrattavaa kajakkia. - Se voisi muuten olla hyvä lisä rannikon matkailuyrittäjälle, koska melonta on suosittua ja sen suosio näyttää jatkuvasti kasvavan. Voiko olla totta, että olisit oppinut hallitsemaan omia kiireitäsi ja elämään stressittönä? Kuulostaa upealta. Onnitteluni! Tein lähes 10 vuotta sitten päätöksen, etten enää antautuisi kiireelle ja kiiruhtamiselle, mutta vieläkin se joskus pääsee yllättämään. Onneksi vaan vähäksi aikaa.
Tallensin ihan uuden linkin suosikkeihin, ja varmasti sitä jonain päivänä tarvitsen. Tutut ja ystävät ovat yllätyksekseni jo monia vuosia hankkineet mielestäni ihan riittävästi lippuja, niin ettei ole ollut pakottavaa tarvetta. Historiaa ajatellen ei onneksi tarvitse kokea huonoa omatuntoa, koska puuhastelin aikoinaan ahkerastikin lippujen kanssa. Parissa paikassa Helsingissä oli tuttuja, jotka tiesivät minun pystyvän järjestämään olemattomalla hälytysajalla katsomontäytettä, jos oli ilmaisia tai muodollisella hinnalla lippuja tarjolla. Lihasvoimani riittävät juuri ja juuri oman massan liikuttamiseen.;)) Saattaisin pärjätä sinulle melomalla liikkuessa, mutta tuskin muuten. - Mutta onko pakko kiiruhtaa, varsinkaan kauniissa maisemassa. Liikuntaan tuli tauko, ja nyt en ole vielä saanut itseäni niskasta kiinni. Talvella suksia ulkoiluttaessani järkytyin. Luontoretkille lähden mielelläni, kun joku vähän nykäisee. Itse en saa (vielä) nykäistyksi, ja muutamien ystävien kanssa "retkeillessä" huomaan istuvani suurimman osan ajasta - auton kyydissä. Toivottavasti tulisi hyvä melonkesä, niin pääsisi taas alkuun ihan huomaamatta. Muuten on pakko ryhdistäytyä ja aluksi järjestää aikaa. Myöhemmin aikaa alkaa kummasti löytyä, kun tuntuu että on pakko päästä liikkumaan. Mutta, mutta.... Jos poikkeat sopivasti täällä etelässä, voisin viedä sinut mielelläni kokeilemaan melontaa vieraanani. Viestitellään, jos tulee ajankohtaiseksi. - Kukaties jonain päivänä retkeilemme Pielisellä kajakkien ja teltan kanssa tai vaellamme yhdessä Samarian rotkossa Kreetalla tai... ;)) Valoa, kuplivaa iloa ja rentouttavaa vappua sinulle! PS: Jos aiot kirjoittaa joitain ikuisia viisauksia tähän, ehdotan, että kirjoitat sen oman viestisi jatkoksi. Aion poistaa tämän myöhemmin, etteivät kovin monet ehtisi harmistua kahdenkeskisistä viesteistä. - Kuka se onkaan laiska? ;))
seuraavaa kesää. Vai lippupalvelusta saisi lippuja. Yllätys, yllätys. Tosin toistaiseksi ei ole tullut mieleen yhtään niin kiinnostavaa tapahtumaa, että olisin lähtenyt tuntikausiksi lippuja jonottamaan. Ehkä jonain päivänä tulee.;)) Sen ainoan kerran kuin kävin siellä Ilosaaressa, yksi tuttu nuorimies sattui olemaan yksinhuoltajana ja sai liput toisella yrittämällä, kun oli lähtenyt autolla liikkeelle, nukkuva lapsi takapenkillä, joskus neljän ajoissa aamulla lippuja jonottamaan. - Tai ainakin kertoi niin.;)) Sisävesiristeily kuulostaa kivalta vaihtoehdolta varsinkin kauniina kesäpäivinä. Pätkän Heinävedenreittiä muutamine sulkuineen olen minäkin joskus kokeillut. - Ajattelepa, pian pääsemme pitämään niin monta kesälomaa kuin haluamme. Joku mietti tautien vuoksi Suomeen "jäämisen pakkoa". Suomi on mielestäni rajattomien mahdollisuuksien maa, erityisesti luontoa rakastavien voisi olla vaikea löytää yhtä monipuolisia lomamahdollisuuksia kuin Suomessa. - Kun lähden taas jossain välissä Kermaan uimaan, olisi kiva ehtiä tehdä mutkia matkalla. Esim. Savonlinna, Punkaharju, Koli, Lieksa, Joensuu ovat kaikki tosi upeita paikkoja. - Ei hiisi, noita upeita paikkoja on joka puolella Suomea niin paljon, ettei kannata edes yrittää alkaa luetella. Harmi vaan, että matkakumppanit alkavat olla laiskoja liikkumaan omalla lihasenergialla ja ilman sitä luontoelämykset jäävät vilkaisutasolle. Jännä juttu muuten: vaikka minäkin olen aloittanut Suomi-matkailun jo 50-luvulla, kun liikuimme isän loma-ajat autolla teltan kanssa, niin siitä huolimatta näkemisen ja kokemisen nälkä ei taida olla yhtään vähentynyt. Sillä suunnalla kävimme yhteen aikaan useampia kertoja vuodessa Kerimäellä. Herttuassa oli mielestämme superhyvä hinta-laatu -suhde sekä monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Jossain vaiheessa hinnat alkoivat nousta yhtä paljon kuin palvelun taso, talo ja varusteet huonontuivat. Nykyisestä tilanteesta en tiedä.
mukavia asioita, koska flunssat ja muut sairaudet tulevat, jos ovat tullakseen ja mielestäni on ihan turha heittäytyä hysteeriseksi. Toki niihin kannattaa suhtautua vakavasti ja noudattaa järkevästi ohjeita. Käsihygieniasta olen yrittänyt aina jollain tapaa pitää huolta, nyt ehkä vähän tavallista enemmän. Jätän pohtimisen ja tutkimisen asiantuntijoiden huoleksi, seuraan uutisia ja luultavasti noudatan asiallisia ohjeita. - En ymmärrä, miksi asiasta pitäisi jauhaa siitä yhtä vähän tietävien kanssa kuin itsekin olen. Odottelen rauhallisin mielin viisaampien neuvoja. Sellaisia ei voi ainakaan vielä saada täältä, koska kukaan muukaan ei tiedä. Ehkä kannattaisi varata paljon ruokaa, tiivistää ovet ja ikkunat sekä linnottautua muutamiksi kuukausiksi omaan kotiin, jos haluaisi varmasti säästyä tartunnoilta. - Mielestäni sairastumista tai kuolemaa ei pitäisi, varsinkaan enää tässä iässä, pelätä niin paljon, että se estäisi elämästä jotakuinkin normaalia elämää.;))
luopua yöretkeily-varusteista, kun olimme vanhentuneet mukavuudenhaluisemmiksi ja ajattelimme, että meillä on varaa yöpyä hotelleissa ja mökeissä matkoilla. Kun aloitin muutama vuosi sitten melonta-harrastuksen, se muuttui jo samana kesänä retkimelonnaksi. Jouduin hankkimaan teltat ja kaikki muut varusteet uudelleen. Se oli mielestäni yksi parhaista viime vuosien sijoituksistani. Melontaretkillä tulee välillä yövytyksi kuvaamallasi tapaa myös "puskissa". Pari kertaa nuorena yövyimme myös ladossa. Viimeksi olen nähnyt heiniä ladossa pohjoisesta tullessa - en muista missä, mutta Reijo Kelan "ihmispellon" laidassa tien vieressä. Sinne olisin mielelläni voinut urvahtaa yöksi. Samoin sunnittelin lähteväni joskus juhannukseksi Viroon Kihnu-saareen ja yöpyä yhden perheen ladossa. Sain jo luvankin, mutta ystäväni pelotteli, että vanhoissa heinissä saattaisi olla kirppuja. En tiedä pitäisikö tieto paikkansa, mutta toistaiseksi on jäänyt suunnitteluasteelle koko matka. Joskus nuorempana asetuin kotipihalle omenapuun alle lepolasseen nukkumaan siihen aikaan, kun ihmiset vielä tupakoivat sisällä ja juhlimisen jälkeen tuli erityinen raittiin ilman tarve. Yksi tuttu nukkuu kai suurimman osan kesäöistä parvekkeella. Joskus olen nukkunut itsekin, muttei siitä ole tullut tapaa. "Puskat" olisi mielestäni ihanteellinen nukkumapaikka retkillä.
monessa ja paljon, joskus harmittavan vähän ja monia mielenkiintoisia tapahtumia jää suunnittelusta huolimatta väliin. Mainitsemasi "Urkuyö ja aaria" -konsertit Espoon vanhassa kivikirkossa ovat mielestäni aina olleet miellyttävä - ja kestoltaan juuri sopivan mittainen - elämys. Mieleeni on jäänyt muutamia aivan erityisiä elämyksiä, esim. Dilbér. Korkeat naisäänet eivät ole suuri ihastukseni (korkealta ja kovaa kauhistus), mutta Dilbérin herkkä lauluesitys tuntui koskettavan sisintä, suorastaan kaikkia soluja. Erityistä ihastusta ja hämmästystä hän herätti laulaessaan korkeita nuotteja hiljaisella "pienellä" äänellä, joka kasvoi käsittämättömän "suureksi", helisi ja soi sanoin kuvaamattoman kauniisti ja koskettavasti kivikirkossa. - Tietääkö joku jaksaako Polle ikääntymisestään huolimatta edelleen järjestää noita suosittuja konsetteja vai ovat nuoremmat jo siirtyneet remmiin? Muista erityisesti mieleen jääneistä voisin mainita esim. Joensuun IloVaari-Rock -konsertin Ilosaaressa (nuorempien Ilosaari-Rockin kanssa samaan aikaan "vanhuksille" tarkoitettu tapahtuma), jonne voisin lähteä uudelleen mielelläni, jos se olisi lähempänä ja lippuja saisi helpommin. Monet suositut tapahtumat jäävät kokematta siksi, etten viitsi nähdä erityistä vaivaa lippujen hankkimiseksi. Onneksi välillä joku näkee sen puolestani.;)) Kiinnostava U2-konserttielämys olisi taatusti jäänyt kokematta, ellen olisi sattunut saamaan lippuja liikelahjana. Kesäteatteri ja erilaiset näyttelyt matkan varrella, joihin voi pysähtyä pikaisesti, ovat melkein pakollinen kuvio joka kesä. Orivedelle tai Lahteen olisi kiva joskus päästä muutamaksi päiväksi tai pitemmäksikin aikaa ja kaikenlaista muutakin tulee mieleen. Pitäisiköhän kerrankin alkaa suunnitella ajoissa tärkeimpiä? Mikä on teille tulevana kesänä se kaikkein odotetuin tapahtuma? PS: Suostuisikohan joku, vaikkapa Pirre, hankkimaan meille liput, jos päättäisimme lähteä joukolla IlovaariRock'iin? Siitä voisi tulla hauska kesäjuttu.;)) Kopioin tähän tulevan kesän esiintyjät sivulta: http://www.ilovaarirock.com/ Pääesiintyjinä: Ernos Agents Clifters Muita esiintyjiä päälavalla: Boogie Company (Est) Houserockers Hanna Honey Wagon Bluesband Kakkoslava: Huojuva Lato Keystone Cops Ballroom Jump Voyager Mitä sanotte, kiinnostaisiko?
Erityisesti linssien hionta ja erilaiset käsittelyt muodostavat merkittävän osan silmälasien hinnasta. Siihen aikaan kun suomalaisille avautui laajamittaisemmin mahdollisuus ostaa halpoja silmälaseja Virosta, optikkoni sanoi, että hän voisi myydä minulle silmälasit yhtä halvalla, jos tyytyisin samantasoiseen laatuun. En ymmärrä miksi ihmiset ovat valmiita tinkimään silmälasien hinnassa laadun kustannuksella - ellei ole pakko. Onhan näkeminen tärkeä asia, ja siihen "tuhlaaminen" palkitsee. Kun ostan suomalaiselta optikolta hyvin hiotut rajattomat moniteholinssit "kaikilla herkuilla" hyvin istuviin mieleisiin sankoihin asennettuna, näen erinomaisesti, ilman minkäänlaisia heijastumia, kaikkiin suuntiin lähelle ja kauas, enkä löydä linssien hionnan rajapintoja edes silmiä pyörittämällä ja yrittämällä. Olen kokeillut. Kun pyydän varustamaan monitehoiset aurinkolasit lisäksi polaroid-suojauksella, näen myös vesillä liikkuessa hyvin ja paljon sellaista, esim. myös veden läpi, mitä en muuten näkisikään. Koska silmälasit ovat myös minun mielestäni kallis hankinta, yritin perehtyä asiaan. - Viimeksi ostin viimeksi kolmet, koska sain monitehoiset aurinkolasit vain sankojen hinnalla kylkiäisenä, ja voin taas unohtaa koko asian luultavasti moneksi vuodeksi. - Halvimmat olisin ilmeisesti saanut toiselta puolelta maapalloa postitse, silmälääkärin lähetteen ohjeiden mukaan hiotuin linssein. Sankavalikoima oli suuri ja olisin voinut vaikka valita sangat, joita olisin voinut käydä sovittamassa suomalaisessa optikkoliikkeessä, MUTTA kukaan ei olisi sovittanut ja tarkistanut hionnan rajapintoja omien silmieni ja katseeni liikkeiden mukaisiksi. Siitä olin valmis maksamaan, enkä kadu. Parit halvat lukulasit kaapissa ovat ystävien satunnaista tarvetta varten. Ehkä voisin hankkia itsellenikin vielä parit halvat lasit aurinkoisella säällä piilolinssien kanssa käytettäväksi, koska laitoin kierrätykseen kaikki entiset aurinkolasit monitehoisiin siirryttyäni. Olen myös "löytänyt" erinomaisen optikon, jonka palveluja aion käyttää jatkossakin. Vasta hänen kanssaan, puoliksi sattumalta selvisi, että yhden piilolinssin kanssa olisin voinut ihan hyvin selvitä vaikka kokonaan ilman monitehoja ja säästää paljon rahaa. Silmälääkäri mainitsi aikoinaan asiasta ja olin sitä kokeillut, enkä ollut tyytyväinen siihen mitä näin. Kun halusin optikkoliikkeessä yhden piilolinssin sankojen valintaa helpottaakseni, optikko tarkisti ennen linssin silmään laittamistani, kumpaan silmään se pitäisi laittaa. Siitä ei kukaan ollut aikaisemmin maininnut, enkä ollut älynnyt kysyä. Vasta silloin asia tuli ilmi ja vähän harmittikin, etten ollut asiaa tiennyt. - Olin ehtinyt tuhlata näkemiseen ehkä vähän turhaankin. PS: Molempien silmälasieni hinta oli muistaakseni suurin piirtein sama kuin digi-järjestelmäkamerani perusvarustein, mutta olen tyytyväinen, koska käytän silmälaseja huomattavasti enemmän - ainakin arkilaseja.
Olen kuullut hämmästyttävän monen muunkin aikuisen uneksivan samoin kuin sinä. Joku on löytänyt Elämänsä Rakkauden vasta todella varttuneella iällä, vähän ennen kuolemaa. Joku ei uskalla ottaa riskiä tai kokee kaikki ihmissuhteet jollain tapaa kauppatavana. Vasta kun on mielestään saanut kylliksi, on valmis antamaan niitä murusia vastalahjaksi. Kaiken lisäksi tämän päivän markkinataloudessa lähes jokainen näyttää mielestäni etsivän itseään parempaa kumppania, sellaista jalorotuista ja näyttävää. Monilla voisi olla paljon annettavaa toisilleen, jos malttaisivat käyttää enemmän aikaa tutustumiseen. Luulenpa, että vain harva suomalainen pystyy olemaan luonteva ja näyttäytymään parhaimmillaan ensitapaamisella. Erityisesti nettimarkkinoilla ihmisillä taitaa usein olla kiire katsastaa tarjontaa, arvioida nopeasti ehdokas ja siirtyä testaamaan seuraavaa. Ulkoisesti kelvolliset saatetaan ottaa koekäyttöön, ja siinä pitäisi tietysti molempien osoittautua ainutlaatuisen erinomaisiksi. Jos sinun ajatuksesi ovatkin kepeitä, niin joillekin ne voivat olla myös todella kipeitä. Sitten ovat vielä ne, jotka ovat saaneet kokea tasa-arvoisen parisuhteen, jossa romantiikallakin on ollut oma osuutensa. He eivät kai hevin ole valmiita tyytymään murusiin, vaan elävät mieluummin itsekseen ja nauttivat muista asioista - ellei elämä tarjoa heille uutta ihmettä. Toivoisin, että ihmiset olisivat valmiita kohtaamaan toisiaan aitoina rehellisinä Ihmisinä ja sen jälkeen rohkenisivat tarttua niihin mahdollisuuksiin joita Elämä tarjoaa. Aurinkoista kevättä sinulle ja kaikille muillekin. Olkoot askeleesi kepeät ja mielesi avoin. - Kuka sitä koskaan tietää... ;))
Kiinnostaa, kiitos tiedosta. Olisi kiva saada lisääkin uusia kameralinkkejä. Muutamia vuosia sitten seurasin valkopäämerikotkan pesäpuuhia Kanadassa, mutta haudonta ei johtanutkaan toivottuun tulokseen. Keskustelupalstalla kerrottiin, että lintupariskunta oli epäonnistunut jo muutamina edellisvuosinakin jälkeläisten tuottamisessa. Osa oman listani parhaista pesä- tai pönttökameroista näyttää kadonneen. Tässä muutamia linkkejä, jotka vielä toimivat: http://natureit.net/site/saaksikamera.php http://www.nikulainen.net/pontto/ http://www.yle.fi/radiosavo/Images/Destination.htm http://www.wdfw.wa.gov/wildwatch/eaglecam/video_lw2.html Kevään luontohavainnoista kertovat mm.: http://www.hatikka.fi/ http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/ http://www.okulaari.net/index.html Pesintäkartoituksesta Suomessa: http://www.lintuatlas.fi/result.php Ja linkkejä maailman webbikameroihin: http://www.pcuf.fi/~mtiainen/camlinks.html
osta sellainen ja tuo kotiin, niin pian se valloittaa muutkin perheenjäsenet. (Uskallan sanoa noin, koska perheessäsi on jo ollut koira. Muuten olen sitä mieltä, että uuden perheenjäsenen hankkimisesta kaikkien pitäisi olla yhtä mieltä.) Ellet halua yksin kantaa vastuuta koiran hoitamisesta, keskustele pitempään ja yritä saada miehesikin innostumaan asiasta. Esitin aikoinani itse vastahakoista, jotta sain myös muut perheenjäsenet jakamaan vastuun koiran hoitamisesta ja ulkoiluttamisesta. Jopa murkkuikäinen suostui tarvittaessa kantamaan osansa vastuusta, koska koiran hankkiminen "oli hänen oma päätöksensä" ja hän oli sitoutunut vastaamaan siitä.
Sinun viestejäsi olen lukenut mielelläni ja olen usein huomannut ajattelevani samansuuntaisesti. Aurinkoista kevättä ja myötätuulta elämääsi. Kukaties toisenlaiset tuulet alkavat pian taas puhallella täälläkin.
90 / 292
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt