reissaaja56

Vapaa kuvaus

Olen matkusteluun ja siitä kirjoittamiseen hurahtanut nainen, nyt jo mummu-ikäinen. Muita harrastuksiani ovat kuntoilu, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kesäisin moottoripyöräily. Tulevaisuudessa myös rintamamiestalon remontointi. Vain työ haittaa harrastamista! Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

462

  1. Minäkin suosittelen (ja suosin) omatoimista matkailua, eli varaat vain lennot joko lentoyhtiöltä tai joltain matkanjärjestäjältä. Jos lapsia on reissussa mukana, kannattaa lentää suoraan jollekin saarelle (mikäli suuntana on Kreikka).
    Mitään lisähintoja ei veloiteta parvekkeista tai patioista, studiohuoneen hinta on aina huonehinta, majoittuu siihen sitten yksin tai kaksin, tai kolmin jos tilaa on.
    Esimerkkejä tämän syksyn saarihyppelyltä:
    Amorgos, Pension Big Blue, kahden hengen huone omalla kylppärillä, keittiöllä ja patiolla 20€/yö.
    Koufonissi, Rooms to let Koufonissia, 25€/yö kahden hengen huone omalla kylppärillä, jääkaapilla ja parvekkeella.
    Naxos, paras majoitus www.studios-stratos.com/alsos.html sängyt kolmelle, oma kylppäri, keittiö ja parveke, 25€/yö.
    Ja niin edelleen. Omatoiminen matkailu tulee jopa pakettimatkaa halvemmaksi, jos pystyy matkustamaan low season -aikaan ja käyttää edullisia studiohuoneita.
  2. Minä en ole mikään mestari neuvomaan (varsinkaan kun en ole vielä Indonesiassa edes käynyt), mutta eiköhän 30 päivän turistiviisumi rajoita maassa olemista varsin tehokkaasti.
    Vilkaisepa www.pallontallaajat.net siellä on varsin asiantuntevia viestejä ja matkakertomuksia.

    Itse tilasin Amazonilta Lonely Planetin Indonesia-oppaan. Kattaa koko hoidon; Jaava, Bali, Sumatra, Lombok ym.
  3. Olen seuraillut Jakartan lentojen hintoja ebookersin ja KLM:n sivuilta. Esim. toukokuun alussa lento Jakartaan (noin kuukauden matka), hinta tällä hetkellä veroineen 920€/hlö. Aikataulu sikäli hyvä, että kaikki lennot (Helsinki-Amsterdam-Kuala Lumpur-Jakarta) ovat KLM:n ja odotusajat jäävät suht pieniksi. Halvemmallakin varmasti lentoja löytyy, mutta haluaisin pelata varman päälle enkä viitsisi turhaan notkua lentokentillä.
  4. Parhaat paikat on vaikea laittaa järjestykseen, matkakohde riippuu paljolti omista toiveista ja odotuksista, lisäksi matkustusajankohta vaikuttaa paljon.
    Itse pidän pienistä, rauhallisista saarista (manner on Pargaa lukuunottamatta vielä kokematta). Vuosien varrella omiksi suosikeiksi ovat nousseet mm. Leros, Lipsi, Ithaka, Amorgos ja Paros. Parga ja Lefkas ovat myös mukavia. Ja jos oikein lokoisaa lepolomaa kaipaat, niin sitten Koufonissi.
  5. Kiitos kun kerroit kokemuksistasi. Kaikki on vielä suunnitteluasteella ja vaihtoehtoja riittää. Jaavaan saisi varmasti kulumaan koko kuukausi, mutta kun Bali ja Lombok ovat noinkin lähellä (riippuu tietysti mistä päin katsoo), niin mieli tekisi katsastaa nekin.
    Lisää tietoa em. saarista kaivataan!
  6. Olin Skiathoksella toukokuussa, silloin oli vielä suht rauhallista, mutta en usko Skiathoksen olevaan muutenkaan mikään menomesta. Yöelämästä en tiedä, päivät menivät fillaroiden ja patikoiden, joten yöt kuluivat lähinnä nukkuen. Yhden yön vietimme Skopeloksella. Thassoksella en ole käynyt,mutta käsittääkseni se on hyvin samanlainen (varsinkin luonnoltaan) kuin Skiathos.
  7. Riippuu paljolti ajankohdasta. Olen tehnyt 7 saarihyppelyä Kreikassa, aina syyskuisin. Olen varannut ns. lomalennot suoraan jollekin saarelle ja lähtenyt siitä lautoilla muille saarille.
    Lentojen osuus on ollut n. 400€, siihen liikumiset ja majoitukset. Kreikan saarilla low season studiohuone maksaa 20-25€/yö riippumatta siitä, majoittuuko siihen yksin vai kaksin.
  8. Johonkin Euroopan kaupunkiin. Suosittelen Dublinia!
  9. Olin viime vuoden keväällä viikon Skiathoksella. Varsin kaunis ja vehreä saari. Rantoja on kymmeniä, niille pääsee kävellen, fillaroiden tai paikallisbusseilla. Lauttayhteydet lähisaarille toimivat, joten jos aika käy pitkäksi voit käydä myös Skopeloksella tai Alonissoksella. Myös mantereelle on toimivat yhteydet. Skiathoksen kaupunki on vireä ja vilkas, paikallisten asuttama rappuja täynnä oleva paikka. Useita hyviä ruokapaikkoja löytyy. Satamasta lähtevät myös päiväretkilaivat. Patikointi ja pyöräily onnistuu, mutta saari on varsin mäkinen joten betonireisiä tarvitaan.
    Jos matkapäiväkirja kiinnostaa, ota yhteyttä!
    [email protected]
  10. Parga on viehättävä, vuorten suojaama rantakylä. Pienuudesta johtuen nurkat tulevat pian tutuiksi, retkiä voit tehdä myös joko autoillen pitkin mannerta tai laivoilla lähisaarille.
    Aina ei jaksa toistaa vanhoja juttuja, joten lukaisepa kokemuksia www.kreikka.net
  11. Välimeren kohteissa lämmintä piisaa ja merivesi on kuin linnunmaitoa. Kroatiaan, tai Kreikan saarille, kuten minä. Vähän aikaa täytyy vielä sinnitellä...
  12. Tässä yksi mainio reissupäiväkirja junamatkasta Kiinaan:
    http://www.pallontallaajat.net/interrail/keskustelu/viewtopic.php?t=6070
  13. Ja Dharamsalan luostarin kylmänkostean wc:n seinässä asusteli isoja hämähäkkejä, onneksi ne jäivät selän taakse kun siinä kyykki.
    Mutta se täytyy todeta, että reikävessojen ansiosta aasialaiset ovat varsin notkeita ja hyväkuntoisia, kyykkiminen kun tekee hyvää selälle ja reisilihaksille. Toki buddhalaisten rukoustyylikin käy kuntoilusta.
    Ja reikävessa on ehdottomasti hygieenisempi vaihtoehto kuin ne saastaiset baarien pönttövessat.
  14. Sanoisin, että muunmaalaiset käyttävät uimatossuja vielä enemmän kuin suomalaiset. Me kun olemme järven- ja merenrannoillamme tottuneita uimareita, eikä täällä juurikaan tossujen käyttäjiä näe.
    Itsekään en ole niitä vielä hankkinut, mutta syyskuun Kreikan saarihyppelyllä taitavat olla tarpeen, sen verran kivisiä rantoja (ja merisiilejä) on luvassa.
  15. Sateet ovat aiheuttaneet Intiassa ainakin parinsadan ihmisen kuoleman, kuten monsuuni joka vuosi ikävä kyllä tekee.
  16. Toukokuu on mainio ajankohta lähteä vaikka Irlantiin, Kroatiaan tai Azoreille. Kreikan saarille tai Välimeren muihin kohteisiin. Rauhallista, kaunista eikä liikaa turisteja. Riippuu toki siitä, mitä haluat lomaltasi. Ainakin valinnanvaraa on tuohon aikaan.
  17. Kyllä Stavroksen "vastaanotossa" muistaakseni oli myynnissä jotain pientä, lähinnä juotavaa. Yleensä siinä päivysti joku perheenjäsenistä. Lähimmät marketit ovat alle kilometrin päässä, tai olivat silloin kuin me Agioksessa lomailimme, saattaahan niitä olla jo lähempänäkin.
    Hauskaa matkaa, Stavros on oiva valinta majapaikaksi!
  18. Kyselit tuoreita kokemuksia Stavroksesta, niitä ei minulla ole, mutta jos vanhat hyvät muistot kelpaavat niin tässä matkapäiväkirjaa kesältä -97.
    Stavros on parhaita huoneistohotelleja, missä minä olen Kreikassa ollut.

    Kreeta, Agios Nikolaos, elokuu 1997

    Lento oli kolmisen tuntia myöhässä ja Kreetalla meitä odotti 28 asteen lämmin henkäys. Bussimatka kesti reilun tunnin, ajoimme läpi Hersonissoksen ja pienempien kylien, katseltavaa ja kuunneltavaa riitti, kun opas kertoi retkistä ja maan tavoista.

    Stavros-huoneistohotellissa olimme vasta illalla kahdeksan aikoihin. Kun näimme suuren ja kauniin huoneistomme, unohtui matkaväsymys ja muu harmi. Isäntänä toimi omistajapariskunnan poika Stavros. Puutarhamaisessa, suojaisessa pihassa oli allas ja auringonottopaikat. Huoneistomme sijaitsi perimmäisessä nurkassa ja sen edessä oli puiden varjostama oma pihanurkkaus, jossa pöytä ja tuolit. Olohuone oli suuri, siinä oli ruokailutila, sohvaryhmä ja takka. Sisustus oli perikreikkalaista tyyliä; valkoisiksi kalkitut seinät, laattalattiat, kaaria oviaukoissa ja seinissä koloja koriste-esineitä varten. Makuuhuoneet olivat tilavat, niissä oli melko hyvät säilytystilat ja ikkunoissa avattavat sinisiksi maalatut luukut. Keittiö ja kylpyhuone olivat kuin uudet, kiiltävää kaakelia ja putipuhdasta. Aamuaurinkoon ja vuorille päin avautuva terassi oli mahtavan kokoinen. Taatusti tulisimme viihtymään kaksi viikkoa!

    Laitoimme tavarat paikoilleen ja pulahdimme altaaseen, jonne ensimmäiset jo olivat ehtineetkin. Kaikki kehuivat kilvan huoneistojaan. Uituamme lähdimme etsimään loman ensimmäistä tavernaa. Stavros sijaitsee kukkulalla noin kilometrin päässä Agios Nikolaoksen keskustasta, melko tuulisella paikalla, eipä ollut haittaa hyttysistä. Kun kävelimme kohti keskustaa, tuuli tyyntyi ja tuli varsin lämmin vaikka ilta olikin jo pimennyt. Naapurimme suosittelivat läheistä Grigoris-tavernaa, emmekä nälkäisinä halunneet pidemmälle kävelläkään. Tilausta tehdessämme tarjoilijapoika ihmetteli, onko meidän pakko heti ensimmäisenä iltana käydä läpi koko alkupalalista, onhan meillä kaksi viikkoa aikaa. Otimme neuvosta vaarin ja tilasimme ”vain” tzatzikia, kreikkalaisen salaatin, tonnikalasalaatin, valkosipulileipää ja viininlehtikääryleitä. Laskua jouduimme hetken odottelemaan, ja vaikkei se meitä haitannutkaan, talo tarjosi meille hyvitykseksi jälkiruokaliköörit, hedelmiä ja mukaan puolen litran pullon talonviiniä. Loppuillan harhailimme keskustan monia kujia ja satamia. Löysimme Pohjattoman järven ja Sinisen sillan ja puoliltaöin jopa takaisin hotelliimme.

    Aamulla availimme sinisiä ikkunaluukkuja uuteen, aurinkoiseen päivään ja ihailimme huoneistoamme. Aamukahvin ja – uinnin jälkeen lähdimme tutkimaan keskustaa päivänvalossa. Kiertelimme keskustan kujia, löysimme uimarannan ja sen lähettyviltä mukavan tuntuisia ristoranteja, joihin voisi jonain iltana poiketa. Kaupan kautta takaisin hotelliin ja lounaaksi leipää, kananmunia, hedelmiä ja viiniä, jotka nautimme Johanneksen leipäpuun juurella ”omalla” pihalla, kissojen vahtiessa tarkkoina vieressä. Olikin mahdottoman kuuma paikka, pakko pulahtaa altaaseen. Siestan jälkeen taas altaaseen, jonne ei pahemmin päässyt muodostumaan ruuhkaa, sillä huoneistoja oli vain kahdeksan. Suihkun jälkeen terassille nauttimaan ilta-auringosta. Illan tullen taas vaatetta niskaan ja suunta keskustaan. Suunnistimme suht’ suoraan uimarannan lähellä olevaan taverna Farokseen, jossa illan pimetessä söimme aaltojen loisketta kuunnellen.

    Seuraavana aamuna kävelimme keskiviikkomarkkinoille. Olikin varsinainen hurlumhei, ei sentään sellaista vilskettä kuin Turkissa. Yhdestä suunnasta löytyivät vihannekset, hedelmät ja muu suuhunpantava, toisesta vaatteet, kengät ja rihkamanmyyjät. Markkinoilta kävelimme valokuvaamaan Pohjattoman järven kaunista maisemaa. Ostimme kalkkunapatongit mukaan ja palasimme hotellin uimaan ja lounaalle. Aamupäivän aikana vuorten yläpuolella kierteli pilviä, mutta päivällä tuuli vei ne mennessään. Kannoin sohvatyynyt terassille ja istuin iltapäiväaurinkoon kirjoittelemaan. Terassia kiersivät leveät istuintasot, niille olisi voinut levittää vaikka patjat istuinalusiksi. Iltauinnin jälkeen lähdimme taas kävelemään keskustaan päin. Kirkoissa oli iltajumalanpalvelus meneillään. Yhteen kirkon viereiseen tavernaan istuimme syömään erinomaista kalaa. Keskustassa poikkesimme muutamaan kauppaan ja markettiin. Kaikki rinteessä roikkuvat näköalakahvilat olivat tupaten täynnä, joten palasimme hotelliin kaakaokahveille ja konjakeille, jotka nautimme pihalla. Tuuli oli tyyntynyt ja taivaalla tuikkivat tähdet. Pihalla kulkivat vain kissat, kauempaa kuului autojen ääniä ja koirien haukuntaa…

    Menimme aamulla altaalle siksi aikaa, kun siivoojatäti puunasi huushollimme. Aamiaisen jälkeen kiertelimme kauppoja ja palasimme hotelliin repussa juustopiiraat, hedelmiä ja leivokset. Altaaseen, lounaalle, altaaseen ja päivätorkuille. Ihanat leivoskahvit aurinkoisella, mutta tuulisella terassilla. Kyselimme oppaalta pieniä perhetavernoja, lähettyviltä emme olleet löytäneet kuin Grigoriksen. Kirkonkellot moikuivat ja kadut olivat tukossa, kun väki tunki itseään iltamessuun. Menimme rantakadun varteen ”italialaisravintolaan”, jonka tarjoilijapojat eivät tainneet puhua sanaakaan italiaa. Tilasimme kreikkalaisen salaatin, tonnikalasalaatin ja pizzat, lisäksi tuli vielä korillinen lämpimiä juustoleipiä, siis aivan liikaa, mutta lasku jäi alle 4000 drakman. Sulattelimme ruokia keskustassa kävellen. Hotellilla kiipesimme vielä katolle ihailemaan joka iltaista upeaa näköalaa.

    Hotellin vieressä olevan pikkukirkon kellot soivat jo seitsemältä. Kahvia juodessamme kuului muidenkin kirkonkellojen soittoa. Pyhästä johtuen jäimme ilman tuoretta leipää, joten saimme tyytyä croissanteihin. Aamulenkillä kapusimme kirkolle, joka näkyi terassillemme seuraavan kukkulan laella. Kumma kirkko kun siellä ei ollut minkäänlaista toimintaa Marian päivästä huolimatta. Kukkulalta laskeuduimme kohti sairaalan nurkkia ja siitä ohi Ammoudin hiekkarannalle. Liikenne oli pyhästä johtuen rauhallinen, liikkeellä oli vain turisteja ja kirkkoväkeä. Kyselimme vuokra-autoa, kovin tuntuivat kalliilta ja varatuilta. Sataman ja keskustan hulinan ulkopuolelta löytyi yllättävän vähän tavernoja. Ostimme kanapatongit mukaan ja hotellin minimarketista juotavaa. Omistaja Stavros kyseli vointiamme ja tarjosi meille kreikkalaiset kahvit. Uimaan ja lounas, uimaan, suihkuun ja parin tunnin horros. Tuuli niin kovaäänisesti, että oli pakko sulkea ikkunatkin. Illalla söimme Avli-tavernassa (Prig. Georgiou 12), jonka olimme päivällä bonganneet. Näytti olevan suosittu paikka ja hyvät ruuat söimmekin. Kävimme vielä rannassa ostamassa jäätelöt ja kierrellen ja kaarrellen palasimme hotelliin. Sytytimme kynttilät tyhjiin viinipulloihin ja laitoimme ne takkaan. Tuulikin tuntui tyyntyneen.

    Heräsin ennen seitsemää päänsärkyyn, syynä kivikova tyyny tai liiallinen auringonpaiste. Kun en enää saanut nukutuksi, lähdin leivänhakuun. Oli tyyntä ja aurinko lämmitti lempeästi. Lämpöä hehkuvasta leipomosta hain pitkän, rapeakuorisen limpun ja marketista kananmunia, juustoa ja jogurttia. Istuimme terassille aamiaiselle ja ehdimme juuri ihmetellä tyyntä säätä, niin johan taas alkoi tuulla niin, että saimme pitää munankuorista kiinni. Lähdimme pienelle Kitroplatia-beachille, merivesi oli turhankin lämmintä. Paluumatkalla poikkesimme oluelle näköalaterassille. Siestan viettoa hotellissa häiritsi kova tuuli, joka piti meitä hereillä. Iltapäivän metaxakahvit nautimme puutarhassa pensaiden ympäröimällä tasanteella, jossa oli kivipenkit ja marmoripöytä. Pian tulivat kissatkin leikkimään ympärillemme. Tuuli tyyntyi illaksi ja oli tolkuttoman lämmin. Oli jaksettava pukea vaatteet päälle ja kävellä taas keskustaan. Satamassa katsastimme päiväristeilyalusten tarjonnan. Kävelimme pastalle Casanova-ristoranteen, joka oli eilistä paikkaa italialaisempi.

    Nukuin melko hyvin muutaman tunnin, joskus viiden aikaan heräsin koiran jatkuvaan haukuntaan. Odotin, että joku menisi ja hiljentäisi sen, mutta kun mitään ei tapahtunut, nousin sulkemaan ikkunat. Kirkonkellot soivat taas ympärillä kun söimme terassilla aamiaista. Päivä kului rattoisasti merellä auringossa paahtuen. Buzz Travelsin laiva lähti satamasta puoliltapäivin, saimme paikat alakannen peräpäästä, jossa oli hyvät auringonottotilat. Laiva lipui ensin Eloundan editse ja pian pidettiinkin uimatauko. Laivaretkeen ei sisältynyt mitään tarjoilua ja laivan baarihinnat olivat huimat. Matka jatkui Spinalongaan. Otimme osaa opastettuun kiertokävelyyn saaren ympäri. Saari oli hyvin karu ja asumaton, vain pieni kirkko oli kunnostettu kauniisti. Spinalongan historia on pitkä ja surullinen. Jotta kreetalaiset saivat turkkilaiset poistumaan saarelta ilman sotaa, he kuljettivat sinne muutaman spitaalisen ja jättivät heidät saarelle asumaan. Pian sinne siirrettiin spitaalisia muiltakin saarilta, parhaimmillaan siellä oli asukkaita yli kolmesataa. Saarelle rakennettiin taloja ja viljeltiin maata, kuolleet haudattiin omaan hautausmaahan, ruokaa ja vettä tuotiin mantereelta ja saarella syntyi lapsiakin, joista terveet siirrettiin Ateenaan. Kun norjalainen Hansen keksi lääkkeet sairauden hoitoon, jäi saari pikkuhiljaa ilman asukkaita ja rakennukset saivat rapistua kaikessa rauhassa. Nykyään Kreikan hallitus miettii rakennusten entisöimistä lahjoitusten turvin, turisteja saarelle kyllä riittää. Paluumatka tultiinkin ilman pysähdyksiä. Ohitimme lintusaaren ja jonkun entisajan merirosvoluolan ja Kri Kri – luonnonsuojelusaaren, jossa näimme pitkäsarvisia vuohipukkeja vaeltamassa. Konditorian kautta suorinta tietä hotelliin, suihkuun ja uimaan suolat ja pölyt pois ja terassille leivoskahveille. Illalla istuimme Rozet-ravintolan yläterassille syömään varsin tuulisella paikalla. Takana oli pitkä päivä ja ensimmäinen lomaviikko.

    Suvi valloitti altaan itselleen, kun muut lähtivät kotimatkalle. Söimme aamiaisen pihalla sillä aikaa, kun huoneistoamme siivottiin. Lähdimme keskustaan vuokraamaan autoa seuraavaksi päiväksi. Kaupasta kalkkunapatongit, olutta ja hedelmiä. Olimme ainoat, jotka jäivät hotelliin toiseksi viikoksi. Pikkukissat nukkuivat puumme varjossa, mutta olivat heti vieressä vahtimassa kun istuimme pihalle lounaalle. Oli hiljaista, tuulista ja kuuma. Kun päivätorkkujen jälkeen istuimme pihalle kahville ja kirjoittelemaan, omistajaperhe pullikoi altaassa. Vielä oli hetken aikaa rauhallista, ennen seuraavien vieraiden saapumista. Sitten olikin meidän vuoromme valloittaa allas. Sekunniksi tuli sellainen tunne, että tosiaan olemme omalla kesähuvilalla Kreikassa. Iltapäivällä bussi toi uudet suomalaiset ja kaikki huoneistot tulivat taas täyteen. Piha-alueen täytti taas lasten iloinen mekastus. Suihkun ja ahkeran rasvauksen jälkeen lähdimme yhteisestä sopimuksesta Avliin syömään tonnikalasalaattia, saganakia, lihapullia, papuja ja kanaa. Keskustasta ostimme kortteja ja jäätelöt, jotka istuimme syömään penkille järven rannalle. Tuuli taas vinhasti, joten tiedossa on pilvetön, kuuma päivä.

    Aamiaisen ja uinnin jälkeen haimme auton. Reittisuunnitelma oli valmiiksi katsottu ja huristimme pitkin moottoritietä aina Iraklioniin asti. Ajoimme jälleen läpi Hersonissoksen ja ohitimme hienoja hiekkarantoja. Knossosta etsiessämme eksyimme keskussairaalan pihalle, mutta pian löysimme oikean osoitteen. Knossos oli maineensa veroinen ja kiersimme koko alueen ahkerasti valokuvia ottaen. Takaisinpäin ajoimme samaa tietä, Iraklionissa vähän seikkailtiin, mutta oikealla tiellä oltiin. Hersonissoksen jälkeen käännyimme vuorille Mohoksen kylään ja siitä kohti Diktin luolaa. Ensin luulimme, että Lassithin tasangon toimivat tuulimyllyt on kaikki siirretty lähikyliin tavernoja koristamaan, mutta näkyi niitä lopulta muutama pyörivän pelloillakin. Diktin luola oli pettymys; sysipimeydessä ei nähnyt muuta kuin väsähtäneitä turisteja ja itkeviä lapsia. Paluumatkan varrella oli jos jonkinnäköistä matto- ja hunajamyyntiä. Pysähdyimme Vrissesin kylässä ja Neapolissa pidimme pitemmän paussin. Kävelin sivukujille, josta löytyi aito Neapolis. Kukkia, pieniä pihoja ja niillä vanhoja ukkoja. Sain luvan kuvata yhden iäkkään seurueen iltapäiväkahvittelun, minullekin tarjottiin kahvia, mutta kuski odotteli jo autossa. Sain osoitteen ja lupasin postittaa ottamani kuvat (syksyllä lähetin heille kuvat osoitteeni kera ja aivan oikein; jouluksi sain kauniin kortin). Hotelliin päästyämme huuhdoimme suihkussa hiet, pölyt ja matkaväsymyksen. Päälle kaakaokahvit pihalla. Kun illalla lähdimme syömään, kuvittelimme olevamme kovastikin nälkäisiä, mutta jaksoimme syödä vain osan Grigorios-tavernassa tilaamistamme juustopiiraista, tonnikalasalaatista, pizzasta, lihapullista ja lampaasta. Yritimme kyllä kaikkemme, niin hyvät ruuat olivat. Pyörimme pikkuputiikeissa ja teimme vähän tuliaisostoksia. Kotimatkalla ostimme vielä jäätelöt ja Sitian punaviiniä.

    Ajelimme Eloundaan, ennen kuin palautimme auton. Kävellen takaisin hotelliin ja siitä tuuliselle Almiros-beachille, noin kilometrin päähän hotellistamme. Ihan siisti hiekkaranta, jonne tuli jatkuvasti lisää väkeä, varsinkin italialaisia. Hotellissa pyyheliinapyykit, uimaan ja lounaaksi hedelmiä ja punaviiniä. Yritimme nukkua, mutta tuuli paukutti ikkunaluukkuja ja ovia. Totesin polttaneeni nahkani tuulisella rannalla. Rasvaa kului runsaasti ja Agios Nikolaoksessa kunnon rasvat olivat tolkuttoman kalliita, samoin vaatteet, banaanit ja tuoremehut. Paikalliset hedelmät ja viinit olivat kaupoissa edullisia. Kahvin jälkeen kasvatimme nälkää ja lähdimme keskustaan vasta kahdeksan jälkeen. Casanovassa tilasimme broilerisalaatin, anjovis-munasalaatin ja kaikille kolmelle spagetit. Ruokia ei tällä kerralla tarvinnut kauan odottaa, sillä kokkeja hääri keittiössä kaksin kappalein. Myöhemmin istuimme ”kantapaikkaamme” järven yläpuolelle näköalapaikalle metaxakahveille.

    Kun siivoojamme Katerine aamulla kuuli, että olemme lähdössä Kritsaan, hän kertoi kansainvälisellä elekielellä asuneensa siellä pienenä tyttönä. Bussit Kritsaan menivät hotellimme edestä tasatunnein ja matka maksoi 220dr/nuppi. Matkaa kertyi kymmenisen kilometriä, varttitunnin verran. Olikin käymisen arvoinen kylä! Kun jäimme bussista kylän keskustassa, edessä avautui pääkatu kaikenlaisine turistipyydyksineen, ostettavaa oli joka makuun. Istuimme ensin pieneen kahvilaan oluelle, sen jälkeen lähdin kameran kanssa koluamaan pieniä sivukujia, joissa kylän väki asusti. Otin kuvia viiniköynnösten varjostamista pihoista ja kyläläisistä jos sain luvan. Pari tuntia vierähti silmän levätessä ympäröivässä maisemassa, paluubussia odotellessamme istuimme vielä tavernaan paikalliselle rakille. Jatkoin bussiasemalle asti ja kävin ostamassa lounastarpeet ja leivokset. Ihana tunne, kun ilman harhailua löysin suoraan konditoriaan, sieltä hyvään markettiin ja takaisin hotelliin. Ensin uimaan, sen päälle kalkkunaleivät, tomaattia, tzatzikia, hedelmiä ja punaviiniä. Alkoi olla jo rento olo, mutten malttanut nukkua vaan istuin pihalla kirjoittelemassa. Altaalla aurinkoa ja leivoskahvit varjoisalla kivipenkillä istuen. Me saimme vuorostamme kertoa uusille tulokkaille hyvistä ruokapaikoista. Ilman sen kummempia suunnitelmia kävelimme keskustaan, katsastimme rantatavernat ne ohittaen ja poikkesimme yhdelle sivukujalle, josta löysimme perikreikkalaisen tavernan ja söimme perinteiset sapuskat. Ensimmäinen kerta kun istuimme sisällä, sillä kaikki ulkopöydät olivat varattuja. Tarjoilija vei meidät ensin keittiöön ja valitsimme kanaa, lihapullia ja täytettyjä tomaatteja. Lisäksi alkusalaatit ja viinit, yhteensä alle 5000dr. Ruuan päälle kiertelimme keskustan kirjakauppoja.

    Yöllä tuntui vilpoiselta, en kuitenkaan malttanut sulkea ikkunoita, vaikka niin olisimme ehkä nukkuneet pitempään kun koirien haukunta ja kukkojen kiekuminen ei olisi aamuyöstä herättänyt. Takapihalla aloitettiin ilmeisesti jonkinlaiset arkeologiset kaivaukset aamukahdeksalta. Tai ehkä siihen oli rakenteilla parkkipaikka. Aamukahvit juotuamme jätimme Katerinen puunaamaan lattioitamme ja lähdimme keskustaan ostoksille ja katselemaan kultakauppojen ja urheiluliikkeiden hintoja. Palasimme altaalle ja lounaalle omalle pihalle. Uimaan ja tunnin torkuille. Lähdimme kaupungille jo seitsemän aikaan, jotta saimme otettua muutaman auringonlaskukuvan. Menimme syömään Avliin, jossa olimme ensimmäisiä asiakkaita, mutta hetken kuluttua taverna oli taas täynnä. Söimme maukkaita alkupaloja ja kahvit päälle. Huippusiisti wc oli myös käymisen arvoinen. Paluumatkalla ostimme tuliaisia kotiin.

    Yöllä tuuli tyyliin ”Oli synkkä ja myrskyinen yö”. Suljin ikkunan ja nukuimme hyvin hiljaisuudessa. Tutuilta tuli viesti, että ovat matkalla Santorinille ja toivottivat tervetulleiksi syntymäpäivien viettoon. Päätimme kuitenkin jättää risteilyt väliin ja lähdimme Almiros-beachille. Kallion suojassa oli tosi kuuma, oli mentävä heti mereen. Hotelliin palattuamme taivas oli yllättäen pilvien peitossa, jäin kuitenkin pihalle kirjoittelemaan ja seuraamaan pikkukissojen touhuja. Iltapäivätorkkujen aikana taivas kirkastui ja leivoskahvien jälkeen menimme altaalle. Ehdotin illanviettoa Kritsassa, mutta ajatus ei saanut kannatusta. Seitsemän jälkeen tarvoimme taas keskustaan. Oli vielä liian valoisaa löytää ne sivukujien pikkupaikat, joissa paikallinen väki istui syömässä mezeitä kun iltaisin kävelimme takaisin hotelliin. Vain pari kafeneonia löytyi. Joten päädyimme kiinalaiseen, ihan ehtaan sellaiseen. Maistelimme kevätkääryleitä, currykanaa, ankkaa chilikastikkeessa ja appelsiiniankkaa. Ilmeisesti matkaväsymys alkoi painaa ryhmäämme, sillä lauantai-illasta huolimatta olimme takaisin hotellilla aikaisemmin kuin muina iltoina.

    Uskomatonta, aamulla oli aivan tyyntä! Aamukahvinkin pystyi juomaan terassilla ilman, että juustot lensivät leivän päältä tuulen mukana. Taitaa tulla lämmin päivä. Urheiluliikkeet ja kafeneonit olivat vielä suljettuina, kun aamupäivällä kävelimme keskustaan. Löysimme illaksi lupaavantuntuisen tavernan; pitsiverhot ikkunassa, pöytiä sisällä ja ulkona ja kyltissä luvattiin perinteisiä kreikkalaisia ruokia. Hetken aikaa ehdimme istua altaalla, ennen kuin aurinko peittyi pilviin. Joten oli siestan aika. Kello viiden tee, eli kaakaokahvit ja metaxat pihalla. Yritimme nauttia viimeisistä tunneista Kreetalla, vaikka olikin tunne, että olisi vielä ehdittävä käymään parissa, kolmessa tavernassa, saman verran oli kafeneoita istumatta, tuliaisia ostamatta, tavarat pakkaamatta… No, ne etukäteen katsomamme tavernat ja kafeneonit olivat suljettuina, ehkä sunnuntaista johtuen, joten käveltyämme satamassa ja otettuamme ouzot näköalapaikassa järven yläpuolella palasimme takaisin Grigoriokseen, joka oli taas tupaten täynnä. Vatsat pulleina palasimme Stavrokseen, sytytin kynttilät takkaan, avasin radion ja aloin pakata. Kun kaikki oli valmiina aamua varten, istuimme hetken pihalla ja nukutimme pikkukissoja sylissämme. Ennen nukkumaanmenoa vielä viimeinen silmäys kauniissa huoneistossamme; kynttilät takassa, kahvikupit valmiina tarjottimella, bougainvilleat maljakossa. Huomenna Katerine tuo tuoreet kukat seuraaville asukkaille. Radiossa soivat hiljaa illan ikivihreät hitaat
  19. Galwayssa en ole kuin käynyt, joten siitä ei sen enempää. Tuliaisiksi ostin villapaitoja ja -sukkia, kelttikamaa kuten kortteja ja koruja. Ja tietysti tinapillejä, fudgea ja viskiä.
  20. Olin Sao Miguelin saarella huhtikuussa, joten syksyn keleistä en osaa kertoa, mutta luulisin sään olevan lämpimämpää kuin alkukeväästä. Ja ehdottomasti kannattaa mennä, saari on todella kaunis ja siisti.
    Hintataso ainakin Furnasissa jossa me asuimme, oli edullinen. Kahden hengen illallinen ruokajuomineen 20-30€. Vinho verde kaupasta alle 3€, ravintolassa 6-7€. Oluet baareissa koosta riippuen 60-120c.
    Meidän viikkomme kului patikoiden ja vuokra-autolla saareen tutustuen. Mikäli asutte Ponta Delgadassa, suosittelen käyntiä Furnasissa, joka on saaren tuliperäisintä ja rehevintä aluetta. Siellä sijaitsee myös kasvitieteellinen puutarha Terra Nostra Garden, jonka alueella me asuimme.
    Lisää Azorit-keskustelua löydät Portugal-otsikon alta. Ja jos reissupäiväkirja kiinnostaa, otehan yhteyttä!
    [email protected]
    21. 19 / 24
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt