reissaaja56

Vapaa kuvaus

Olen matkusteluun ja siitä kirjoittamiseen hurahtanut nainen, nyt jo mummu-ikäinen. Muita harrastuksiani ovat kuntoilu, lukeminen, musiikin kuuntelu ja kesäisin moottoripyöräily. Tulevaisuudessa myös rintamamiestalon remontointi. Vain työ haittaa harrastamista! Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---

Aloituksia

11

Kommenttia

462

  1. Edellisten lisäksi pakkaisin mukaan ne pienet tärkeät jutut, jotka tahtovat aina unohtua: viinipullon/kruunukorkin ajaava, laastarit ja taskulamppu.
  2. Hei!
    Mantereella olen lomaillut ainoastaan Pargassa, siitä pidin paljon. Saaria on tullut kierrettyä tähän mennessä 22, Dodekanesiassa, Kykladeilla, Joonian merellä ja Egeanmerellä.
    Vehreämpää on esim. Samoksella ja Skiathoksella. Riippuu todellakin siitä, mitä itse kukin lomaltaan ja kohteelta toivoo ja odottaa. Itse pidän pienistä, rauhallisista saarista kuten Lipsi, Leros ja Ithaka. Monille saarille pääsee suoraan, joillekin esim. Ateenan kautta. Jos aikaa on ja voit sijoittaa lomasi huippusesongin ulkopuolelle, suosittelen saarihyppelyä, näin voit tutustua useampaan saareen yhdellä kerralla. Minulla on syksyllä vuorossa 7. saarihyppelyni.
    Jos reissupäiväkirjat kiinnostavat, ota yhteyttä!
    [email protected]
  3. Eipä ole kokemusta Romanian Moldaviasta, mutta tässä linkki:
    http://students.oamk.fi/~raittama/taitto/transylvania_ra.pdf
  4. Varasimme vuokra-automme (VW Polo) Hispanian oppaan kautta. Vuokraajana oli Varela Rent-A-Car. Polo yhdeksi vuorokaudeksi maksoi täydellä vakuutuksella 63,70€, sen lisäksi maksoimme 22 euron noutopalkkion hotellilta. (Asuimme Furnasissa, 45 km Ponta Delgadasta, ja taksimatka olisi maksanut 36€.)

    Emme osallistuneet mihinkään matkatoimiston retkille, vaan kuljimme viikon ominpäin (-jaloin). Valasretkelle osallistuneet kertoivat nähneensä parikymmentä delfiiniä ja yhden sinivalaan. Retkillähän on valastakuu; jos ei valaita tänään näy, voit osallistua samalla maksulla seuraavan päivän retkelle. Viime lauantain Hesarissa oli juttu Azoreiden valasretkistä, siinäkin mainittiin, että valaita ja delfiinejä näkyy joka päivä, retkioppaat tietävät paikat, joista niitä kannattaa lähteä bongailemaan.
  5. Olemme kumpikin opiskelleet jonkun vuoden espanjaa. Minä en voi kehua osaavani espanjaa, jonkun verran sentään ymmärrän kieltä. Portugalin ja espanjan kielet eroavat melkoisesti, toki jotkut sanat ja sanonnat muistuttavat toisiaan (esim. Sete Cidades = siete ciudades). Sanoisin, että espanjan kielen taidosta on kyllä apua.
  6. Jees, otin havrixin ja tehosteen kun lähdin ensimmäistä kertaa Intiaan.
  7. Juu, puhutaan portugalia. Tosin ainakin Sao Miguelin saarella väki on varsin kielitaitoista, hyvin pärjäsimme englannilla. Kannattaa kirjoittaa mukaan pieni sanavarasto tervehdyksistä ja ruokasanastosta. Äärimmäisen ystävällistä ja avuliasta väkeä.
  8. Hmm.. olen jo jossain maininnutkin, että Azorit ovat Madeiran kaltainen aikuismatkailijoiden suosima lomakohde, jossa ei ainakaan huhtikuussa (sesongin alussa) paljoa lapsituristeja näkynyt. Mutta lopunkaikenhan se on kiinni lapsista ja heidän vanhemmistaan, miten lomansa viettää ja missä viihtyy. Sao Miguel on todella kaunis, leppeän lämmin saari. Tuulet ja sateet saattavat toki satunnaisesti kiusata, sillä saari on hyvin vuoristoinen. Mikäli majoitutte Ponta Delgadaan, sieltä varmasti löytyy aktiviteetteja kaikenikäisille, samoin kauppa- ja ravintolatarjonta on monipuolisempaa kuin Furnasissa, jossa me asuimme. Sen verran voin tässä kehua hotelliamme Terra Nostraa, että se sijaitsee kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa on 30-asteinen rikkipitoinen ulkoallas (syvyys n. 150cm). Hotellin sisäallasosasto oli myös kaunis ja viihtyisä (ei lasten allasta).
    Meidän viikon lomamme kului kraatterijärvillä patikoiden ja vuokra-autolla saareen tutustuen.
    Ehkä joku toinen osaa kertoa Sao Miguelista lasten kannalta. Jos kuitenkin haluat lukea matkapäiväkirjani, otahan yhteyttä!
    [email protected]
  9. Siis mitä tarkoitat; välittääkö Hispanian matkoja kukaan muu? Hispania itse tietysti. Sieltä minä ainakin matkani ostin.
    www.hispania.fi
  10. Saarihyppely Kykladeilla, syyskuu 1999 (Syros, Paros, Naxos, Mykonos)

    Laivamatka Parokselta Naxokselle oli lyhyt ja istuimme sen laivan kannella (hintakin vain 2 x 1300dr). Puoliltapäivin rantauduimme Horaan. Koska meillä ei majoituksen suhteen ollut muita vaatimuksia kuin oma parveke, kylpyhuone ja keittomahdollisuus, kelpuutimme ensimmäisen tarjouksen, joka sisälsi myös taksikyydin apartementokseemme vähän kaupungin keskustan ulkopuolelle. Merinäköala jäi saamatta, mutta hinta sen kun halpeni, ainoastaan 5000dr/yö. Hotelli oli siisti ja hiljattain rakennettu ja meillä kävi siivoojakin joka päivä! Tavarat kaappiin ja suorinta tietä kävellen takaisin satamaan. Matkan varrelta löytyivät bussipysäkki, leipomo, supermarket, rahanvaihtopaikka ja mopovuokraamo, eli kaikki tarpeellinen. Ostimme kartan kun tuntui että tälläkin saarella on helppo eksyä. Sataman ympäristö oli täynnä mukavan tuntuisia tavernoja ja ristoranteja. Syötyämme pastat kävelimme takaisin päin Venetsialaisen linnoituksen kautta. Taas vanhan kaupungin pieniä kujia, rappuja ja kaariholveja! Pakko ostaa lisää filmirullia. Loppumatkasta vähän harhailtiin, kartta ei ihan riittänyt hotelliimme asti. Mutta löydettiin sentään Kotthikadulle. Siestaa vietimme lakanan alle muumioituneina, kärpäsiä oli ihan kiusaksi asti. Tällä saarella ei nimittäin tuullut ja itikoista oli haittaa. Kauniin punertavan auringonlaskun jälkeen kävelimme illan pimetessä takaisin satamaan päin ja matkan varrella söimme kreikkalaisittain ja edullisesti tosi autenttisessa tavernassa. Kolusimme vanhan kaupungin kujia ja mukavan jazz-musiikin houkuttelemina istahdimme konjakkikahveille erään piskuisen baarin ulkopöydän ääreen. Olisi ehkä ollut syytä tarkistaa hinnasto ensin, tässä norjalaisten (?) omistamassa paikassa kahvit olivat kalliimmat kuin juuri syömämme ruuat. Oli aika ostaa kortteja kavereille lähetettäväksi, kiusa se on pienikin kiusa! Kyselimme bussien aikatauluja ja mopovuokria. Mieleen alkoi hiipiä ajatus, että voisimme olla Naxoksella päivän pidempään kuin olimme suunnitelleet. Sataman hotellien hinnat olivat peräti 12000dr/yö. Siitä huolimatta ne olivat kaikki buukattu täyteen. Ihan eksymättä löysimme takaisin hotelliimme, ei hassumpaa.
    Yöllä heräsin kolmen aikaan ja pakenin lakanan alle, tällä kertaa hyttysiä. Oli kuin olisi nukkunut jossain Borneon viidakossa. Hotelli oli kyllä hiljainen, eikä liikenteen melu kuulunut sinne asti, mutta ne koirat, linnut ja epävireiset kukot, jotka pitäisi pistää pataan!

    Aamulla saksalaiset naapurimme vilkuttivat ja lähtivät rinkat selässään jatkamaan matkaa. Oli tulossa helteinen päivä, onneksi ymmärsimme jättää matkamme näinkin myöhään. Vuokrasimme vespan ja kävimme keskustassa tankkaamassa. Käännyimme kohti pohjoista rannikkoa myötäilevälle tielle. Matkalla Apollonasiin ei juuri pysähdelty, vain parin talon ”kyliä” osui matkan varrelle. Kauniita lahdenpoukamia näkyi kyllä useampiakin, mutta olimme jättäneet uimakamppeet hotelliin. Apollonas ei myöskään ollut koolla pilattu. Hetken huilailtuamme jatkoimme Koronasin kylään, jossa pysähdyimme syömään. Koko kylä on rakennettu rinteeseen ja siellä kuljetaan rappuja ja kapeita kujasia pitkin, vespa oli jätettävä kylän yläpuolelle parkkiin. Labyrintin keskeltä löysimme pienen ruokapaikan. Kun syötyämme pyysimme laskun, omistajarouva halusi tarjota meille kreikkalaiset kahvit. Siinä istuessamme ruokapaikkamme lihavarastoja täydennettiin; aasin selässä roikkuvat lihat siirrettiin kylmiöön, taivasalla ilman mitään pakkauksia, kärpästen pyöriessä ympärillä ja aasin huiskiessa niitä hännällään. Taitaa jäädä suvlakit loppumatkasta syömättä… Matka jatkui. Tyttärelle viesti: ”Olemmeko Skadoksissa? Löydämmekö takaisin Kotthikadulle” Ja niinhän siinä kävi, että vikaan ajettiin, vaikka kartta kädessä matkattiinkin. Kurvattiin hukkalenkki ei mihinkään ja ei kun takaisin oikealle tielle. Taivaskin vetäytyi pilveen ja Filotissa, jossa tankkasimme, ripotteli jo vähän vettä. TV:n matkaohjelma oli kehunut Kato Sangria ja Ano Sangria ja jälkimmäisessä poikettiinkin, löytämättä mitään ihmeellistä. Horaa lähestyessämme taivaskin kirkastui. Illalla söimme pitkän kaavan mukaan El Grecon yläterassilla, sataman valoja ja laivoja ihaillen.

    Seuraavan aamun kävelylenkillä kävimme Agios Georgios Beachin rantahotelleissa kyselemässä vapaita huoneita. Tilava, siisti huoneisto peräti kahdella parvekkeella (merinäköala, jesh!) hintaan 8000dr/yö, joten päätimme yhdestä ylimääräisestä päivästä tällä saarella ja varasimme huoneen oitis. Vanhassa kaupungissa kolusimme taas kaikki mahdolliset kujat ja kuvasin kaikki mahdolliset kaariholvit. Kotimatkalla harhailimme ties missä laitakaupungilla. Lounastarvikkeet marketista ja hotellin sikakuumalle parvekkeelle. Vietimme iltapäivän kauniilla rannalla, meri oli kuin kylpyvettä. Illalla sataman liepeille Nikos-tavernaan syömään, oli edelleen helteistä kun ei yhtään tuullut. Ruuat sulattelimme satamassa kävellen. Mukava ajatella, ettei ollutkaan vielä viimeinen ilta Naxoksella. Mutta onneksi oli viimeinen yö siinä hotellissa, sillä yläkertaan oli majoittunut asukas, joka kuorsasi koko yön kuin veturi. Luulin ensin, että se oli mieheni, mutta kun hän kolmen aikaan kävi vessassa ja kuorsaus sen kun jatkui, totesin että joko hän kävelee unissaan tai sitten sen täytyy olla joku muu.

    Pilvinen aamu! Jossain kaukana jyrisi ukkonen. Söimme rauhassa aamiaisen parvekkeella, pakkasimme ja tyhjensimme jääkaapista viimeiset oluet. Kuorsaus yläkerrassa jatkui ja jatkui… Kateeksi kävi kun joku osasi niin autuaasti nukkua. Kymmeneltä raahasimme tavaramme Sun Beach –hotelliin. Aivan upea paikka! Se olisi pitänyt heti tullessa löytää (seuraavalla kerralla olemme viisaampia). Pitkä kapea parveke oli aurinkoinen ja näköala merelle, toinen ison huoneen kokoinen parveke toimi pyykin kuivatuspaikkana, ja oitis pesimmekin pyyheliinamme. Sen jälkeen istuimme koivet parvekkeen kaiteella ja huokailimme hyvää tuuriamme. Raskiiko täältä pois lähteäkään?
    Kävelimme keskustaan ja satamaan. Giros pita –paikat olivat vielä kiinni joten ostimme leipomosta täytetyt patongit ja oluet. Kävelimme ylös linnoituksen näköalapaikalle syömään eväitämme, kuin kunnon saksalaiset ikään. Samalla seurasimme vilkasta laivaliikennettä ja juttelimme suomalaisperheen kanssa, voihan sitä vaihteeksi puhua jo suomeakin.
    Tuliaisia olisi pitänyt ostella, mutta kun ei jaksa! Iltapäivän vietimme rannalla kävellen ja uiden. Ei tarvinnut varata mitään petejä tai varjoja kun asuimme melkein vesirajassa. Iltauinnille lähtiessämme jätimme jopa pyyhkeet hotelliin, aurinko kuivatti ja hiekat pesimme jaloista hotellin ulkopuolella.
    (Ohjeeksi reppureissaajille: kun tulet uudelle saarelle, varaa hotellihuone vain yhdeksi yöksi, lepää siinä matkan rasitukset ja katsele, jos seuraavaksi yöksi löytyy vielä parempi paikka.)
    Viimeisenä iltana söimme Lucullus-tavernassa, joka on mainoksen mukaan Naxoksen vanhin. Olikin suosittu paikka eikä mikään ihme; kaikki tilaamamme kreikkalaiset erikoisuudet maistuivat todella hyviltä. Jälkiruuaksi jäätelöt satamassa, jossa seurasimme perinteisiä tanssiesityksiä. Tuliaisiksi ostimme Metaxaa, hunajaa ja Citron Naxos –likööriä.

    Hotellimme oli hiljainen ja rauhallinen, ei kukkoja, koiria, mopojen meteliä eikä kuorsaajia. Vain aaltojen pauhu läheiseltä rannalta. Ja viiden aikaan korvia repivä kaskaan siritys, ilmeisesti kylpyhuoneesta tai aivan avoimen ikkunan vierestä. Siinä ei meinannut aspiriinikaan auttaa, kun siritys ja edellisillan viinit vihloivat päätä. Jos ei olisi ollut aika pakata, aamukahvin jälkeen olisi voinut lähteä rannalle aamulenkille ja –uinnille.
    Mutta ei auttanut, olimme jo yhdellä päivällä siirtäneet Mykonokselle menoa. Ikäväksemme jouduimme jättämään Naxoksen ja tilavan apartementoksemme. Kello yhdentoista autolautta oli jo täyteen buukattu, joten ostin liput kantosiipialukselle. Jätimme tavarat satamaan ja tapoimme aikaa kävelemällä vielä kertaalleen vanhan kaupungin kujat.
  11. Samos on mukavan vehreä saari, jossa nähtävää ja tekemistä riittää viikoksi, pariksi. Vuokraa auto tai skootteri ja kiertele pieniä kyliä ja nähtävyyksiä. Olen pari kertaa lentänyt Samokselle, majoittunut Pythagorioniin ja jatkanut matkaa muille saarille. Lauttayhteydet esim. Patmokselle toimivat hyvin, mikäli ei tuule liikaa. Myös Turkin puolelle Kusadasiin tehdään matkoja.

    Viime syksynä tarkoituksemme oli lähteä Samokselta Kykladeja kiertämään, mutta kova tuuli esti etenemisemme ja rikkoi kantosiipialuksia. Joten päädyimme Agathonissille, Kalymnokselle, Astipalealle, Lerokselle ja Lipsille.

    Lisää keskustelua ja reissupäiväkirjani löydät sivulta www.kreikka.net
  12. No nyt on matkapäiväkirja väännetty luettavaan kuntoon. On sen verran pitkä, etten sitä tähän tarjoa. Jos kiinnostaa, otahan yhteyttä!

    [email protected]
  13. Kuten tuossa jo sinulle huomautettiinkin, Azorit ovat keskellä Atlanttia sijaitseva saariryhmä, joka kuuluu Portugaliin, joten Kreikan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
    Jos kuitenkin haluat lukea matkapäiväkirjan Azoreilta, Sao Miguelin saarelta, otahan yhteyttä!
    [email protected]
  14. Ranta oli ihan hyvä, kilpikonniin en törmännyt. Laganasiin en reissullani eksynyt, joten en voi näitä vertailla. Itse suosin rauhallisia pikkukyliä, joten Kalamaki ei todellakaan ollut mikään lempipaikka, ei ainakaan minulle.

    Ohessa reissupäiväkirjan loppuosa:

    Jäin kyydistä Zanten sataman kohdalla ja suunnistin suoraan bussiasemalle. Busseja Kalamakiin meni tasatunnein. Jätin kassini bussiasemalle ja menin tuttuun satamakadun kuppilaan kahville. Vaihdoin kaikki dollarini hyvällä kurssilla drakmoiksi. Ja bussilla Kalamakiin. En kerta kaikkiaan enää viitsinyt etsiä itselleni majoitusta, joten raahasin itseni yhteen pääkadun varrella olevaan toimistoon. Mies valitti että hinnat ovat jostain syystä korkealla, 12.000/yö. Sanoin että muualla kyllä lyötiin jo luukkuja kiinni ja että olin maksanut yöstä 5000-8000dr (miksen sanonut vähempää?). Toisella puhelinsoitolla sain apartmentoksen hintaan 8000dr/yö ja kyydin Spyros Studiolle.

    Spyros Studios sijaitsee Kalamakiin johtavan tien varrella, kilometrin verran rannasta ja keskustasta. Laitakylillä oli hiljaista kaiken hulinan keskittyessä lähemmäs rantaa. Vieressä oli mukavan näköinen taverna, ehkä menen sinne illalla. Ensimmäiseksi kävin lämpimässä suihkussa, tyhjensin tavarat kaappiin ja lähdin tutustumaan Kalamakiin. Hotelleja, marketteja, baareja, ravintoloita. Ja ranta, jossa taidankin viettää viimeisen lomapäivän, nyt saavat laivamatkat riittää (vaikka olin suunnitellut lähteväni meriretkelle). Kovaäänisten brittien pubiseura ei houkutellut, joten hain marketista tuoretta leipää, juustoa, papuja ja juotavaa. Söin lounaan patiollani ja lähetin lapsille viestin, että mamma on päässyt perille. Väsytti niin, etten jaksanut lähteä tuuliselle rannalle. Iltapäivä kului talon aurinkoisella puolella istuen ja kun en enää kestänyt sitä kuumuutta, keitin kahvit ja siirryin varjoisalle patiolleni. Naapurit kotiutuivat rannasta ja minä otin parin tunnin nokoset.

    Illalla jäin viereiseen Mikaelo’s Tavernaan syömään ja tilasin taas aivan liian paljon syötävää. Pinaattipiiraan, tonnikalasalaatin (nämä olisivat hyvin riittäneet!) ja merellisen pastan. Sulattelin ruokia kävelemällä ristiin rastiin Kalamakin katuja. Jos Zante on kaupunkikohde, niin Kalamaki on puhdas rantalomakohde. Onneksi tuli lähdettyä omatoimimatkalle ja näin monta mukavaa pikkukylää, sitä aitoa Kreikan saaristoa. Täällä tuliaiskrääsäkin oli sitä luokkaa että annoin olla. Kävelin vielä vähän matkaa toiseenkin suuntaan, ohi majapaikkani ja löysin leipomon.

    Kuten arvelinkin, maantieliikenne hiljeni illan tullen ja nukuin kukonlauluun asti. Aamukahvit patiolla, jota vuorten takaa nouseva aurinko alkoi lämmittää. Yhdeksän jälkeen aloittivat lentokoneet nousukiitonsa. Kalamaki taitaa olla yksi niistä paikoista, joihin kyllä pääsee bussilla, mutta pois on mentävä taksilla. Seisoin tunnin verran bussipysäkillä ja harkitsin jo taksin pysäyttämistä lennosta, kun vanhasta tottumuksesta vilautin peukaloani ja sain kyydin Zanteen. Taas käytiin läpi Suomen lämpötilat ja minun reppureissuni. Zanten keskustassa ostin kortteja, pakolliset tuliaiskalenterit ja rukousnauhat. Jäin paluubussin kyydistä studioni kohdalla, hain leipomosta tuoreen sämpylän ja kakkupalan. Lounaaksi tyhjensin jääkaapista kaiken syötävän ja ilmoitin Finnmatkojen oppaalle, että olin palannut kartalle. Pakkasin reppuni ja kävelin rannalle. Tarkoitukseni ei ollut jäädä mihinkään makailemaan. Otettuani parit valokuvat korkealta kalliolta hain itselleni oman, yksityisen hiekkapoukaman kallioitten välistä. Kävin uimassa aallokossa, vesi oli todella lämmintä! Rannalta keräilin simpukoita, ainakin kolme kourallista. Aallot toivat niitä jatkuvasti lisää rantaan. Pitkästä aikaa kreikkalainen ranta, josta niitä vielä löytää. Mitkäs sen parempia tuliaisia ovat kuin luonnosta kerätyt kivet ja simpukat? Rantamarketista ostin viimeiset kortit ja kalenterit. Kuuma suihku ja leivoskahvit patiolla. Kun isäntäväkeni Spyros ja Maria ilmestyivät omalle varjoisalle pihalleen kahvittelemaan, kävin esittelemässä itseni ja pyysin saada ottaa heistä valokuvan. Minulle tarjottiin taas kreikkalaista kahvia ja makeita, hillottuja kirsikoita.

    Illalla taas Taverna Mikaelo’s. Pöytä sivusta, sillä musiikki soi aivan liian kovaa. Onneksi soittivat edes kreikkalaista musiikkia, sopi paikan tunnelmaan. Komeita tarjoilijapoikia pilvin pimein, minä olin heille ”madame”. Tuntui olevan suosittu paikka, paljon kanta-asiakkaita joita tervehdittiin poskisuudelmin ja olalle taputuksin. Hillitsin itseni pääruualta ja tilasin saganakia, fetapiiraita ja tonnikalasalaatin. Silti tuli ähky olo. Laskua tuodessaan tarjoilijapoika arvuutteli, olenko kotoisin Hollannista. Ilmeisesti yksin matkustavia skandinaavinaisia ei paljon näy.

    Jossain vaiheessa iski koti-ikävä, vaikka hyvin tiesin, että tätäkin reissua, näitä paikkoja ja näitä ihmisiä tulisin kaiholla muistelemaan. Minulla on vielä paljon opeteltavaa tässä yksin olemisessa.

    Vielä oli käytävä marketissa ostamassa tuliaisjuomat. Tavaroita pakatessani jätin kynttilän palamaan pation pöydälle. Naapurin saksalaistytöt tulivat kysymään, voivatko he ottaa kynttilän omalle pöydälleen. Kyllä heillä riittikin juttua! Ainakin kahteen saakka, eikä mitään hiljaista kuiskailua! Neljältä heräsi takapihan kukko ja puoli kuudelta kotiutui yläkerran väki kolisten. Heräsin uudelleen ennen kahdeksaa. Spyros kävi koputtamassa oveani ja pyysin häntä tilaamaan taksin. Ilmankos naapurin tytöillä riitti keskusteltavaa; heidän pationsa pöydällä oli 2 tyhjää 1½ litran viinipulloa. Kentälle ehdin juuri ennen muiden suomalaisten busseja. Lento oli etuajassa, joten kentällä ei kauan tarvinnut norkoilla. Välilasku Kefaloniaan ja sitten kotiin!

    (10.000dr = 180FIM = 30€)
  15. Olen kiertänyt 22 Kreikan saarta, enkä koskaan osta pullovettä, mikäli hanavesi ei ole suolaista. Muutenhan vesi on puhdasta, mutta esim. Kalymnoksella, Tiloksella, Lipsillä ja Skiathoksella vesi on suolaista.
  16. Kiertäessäni yksin Joonian meren saaria syksyllä 2000 lentoni oli Zakinthokselle, silloin Suomesta oli suorat lennot. Alkumatkasta majailin pääkaupunki Zantessa. Kiersin myös Ithakan ja Kefalonian, suosittelen. Loppuloman vietin Kalamakin kylässä. Zakinthokselta löytyy varmasti víelä pieniä, originelleja kyliä. Kieltämättä viihdyin hyvin myös Zantessa, joka oli elävä ja vilkas paikka aukioineen, rantakatuineen ja shoppailumahdollisuuksineen. Hyvin paljon "italialaisvaikutteinen" pikkukaupunki.
    Jos reissupäiväkirja kiinnostaa, ota yhteyttä!
    [email protected]
  17. Suomesta lentää Hispania suoraan Sao Miguelin saarelle, siis sinne. Saari on melko pieni, joten majoituskohde riippuu siitä mitä lomaltanne odotatte. Pääkaupungissa Ponta Delgadassa on eniten ravintoloita, kauppoja ja iltarientoja, samoin parhaimmat bussiyhteydet saaren muihin osiin. 45 km Ponta Delgadassa sijaitsevassa Furnasissa on eniten kuumia lähteitä. Koko saari on erittäin vehreä ja kukkaisa.

    Viikon lomalla asuimme Furnasissa Terra Nostra -hotellissa, joka sijaitsee kasvitieteellisessä puutarhassa. Neljänä päivänä patikoimme (mm. kraatterijärville), yhden päivän vietimme autoillen (220 km) ympäri saarta.

    Sao Miguel on (ainakin vielä) edullinen lomakohde, rahaa tuskin kuluu paljoakaan syömiseen ja juomiseen. Tuliaisiksi toin paikallista teetä, hunajaa, juustoa ja viinejä.

    Reissupäiväkirja on tekeillä, jos kiinnostaa, ota yhteyttä!
    [email protected]
  18. Tässä vielä yksi ihastuttava majapaikka, joka ei sijaitse keskeisellä paikalla, vaan Mt. Brandonin juurella:

    http://www.ireland-discover.com/botharpub.htm
  19. Jos aiotte mennä Aran-saarille (suosittelen!), tässä pari majoitusehdotusta:

    Dormer House
    Kilronan, Inishmore, Aran Islands, Co. Galway
    +353 99 61125
    Om. Alice Joyce
    Laadukas, kodikas majoitus. Erinomainen sijainti lähellä lauttarantaa.

    http://www.stilwell.co.uk/show_town.asp?Q=hostels|L4166233
    Bru Radharc na Mara Hostel
    Situated on beautiful Inisheer. Sandy beach, historical ruins, tranquil surroundings.
    Tel: 099 75024 Fax: 099 75024
    Open: All year (all day)
    Capacity: 40
    Email: [email protected]
    Hinta 8€/hlö.
  20. Lähde Azoreille, heinä-elokuu ovat lämpimintä aikaa. Hintataso on ainakin vielä edullinen, tosin matkat ovat hintavia. Hispania lentää Suomesta suoraan Sao Miguelin saarelle.
    21. 21 / 24
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt