Yksin reissuun

Millainen oli Kalamakin kylä? Onko yhtään kreikkalainen vai onko samanlainen brittituristirysä kuin viereinen Laganas? Oliko ranta hyvä ja näkyikö siellä niitä kilpikonnia?

Sipe kirjoitti:

Millainen oli Kalamakin kylä? Onko yhtään kreikkalainen vai onko samanlainen brittituristirysä kuin viereinen Laganas? Oliko ranta hyvä ja näkyikö siellä niitä kilpikonnia?

Lue lisää

Ranta oli ihan hyvä, kilpikonniin en törmännyt. Laganasiin en reissullani eksynyt, joten en voi näitä vertailla. Itse suosin rauhallisia pikkukyliä, joten Kalamaki ei todellakaan ollut mikään lempipaikka, ei ainakaan minulle.

Ohessa reissupäiväkirjan loppuosa:

Jäin kyydistä Zanten sataman kohdalla ja suunnistin suoraan bussiasemalle. Busseja Kalamakiin meni tasatunnein. Jätin kassini bussiasemalle ja menin tuttuun satamakadun kuppilaan kahville. Vaihdoin kaikki dollarini hyvällä kurssilla drakmoiksi. Ja bussilla Kalamakiin. En kerta kaikkiaan enää viitsinyt etsiä itselleni majoitusta, joten raahasin itseni yhteen pääkadun varrella olevaan toimistoon. Mies valitti että hinnat ovat jostain syystä korkealla, 12.000/yö. Sanoin että muualla kyllä lyötiin jo luukkuja kiinni ja että olin maksanut yöstä 5000-8000dr (miksen sanonut vähempää?). Toisella puhelinsoitolla sain apartmentoksen hintaan 8000dr/yö ja kyydin Spyros Studiolle.

Spyros Studios sijaitsee Kalamakiin johtavan tien varrella, kilometrin verran rannasta ja keskustasta. Laitakylillä oli hiljaista kaiken hulinan keskittyessä lähemmäs rantaa. Vieressä oli mukavan näköinen taverna, ehkä menen sinne illalla. Ensimmäiseksi kävin lämpimässä suihkussa, tyhjensin tavarat kaappiin ja lähdin tutustumaan Kalamakiin. Hotelleja, marketteja, baareja, ravintoloita. Ja ranta, jossa taidankin viettää viimeisen lomapäivän, nyt saavat laivamatkat riittää (vaikka olin suunnitellut lähteväni meriretkelle). Kovaäänisten brittien pubiseura ei houkutellut, joten hain marketista tuoretta leipää, juustoa, papuja ja juotavaa. Söin lounaan patiollani ja lähetin lapsille viestin, että mamma on päässyt perille. Väsytti niin, etten jaksanut lähteä tuuliselle rannalle. Iltapäivä kului talon aurinkoisella puolella istuen ja kun en enää kestänyt sitä kuumuutta, keitin kahvit ja siirryin varjoisalle patiolleni. Naapurit kotiutuivat rannasta ja minä otin parin tunnin nokoset.

Illalla jäin viereiseen Mikaelo’s Tavernaan syömään ja tilasin taas aivan liian paljon syötävää. Pinaattipiiraan, tonnikalasalaatin (nämä olisivat hyvin riittäneet!) ja merellisen pastan. Sulattelin ruokia kävelemällä ristiin rastiin Kalamakin katuja. Jos Zante on kaupunkikohde, niin Kalamaki on puhdas rantalomakohde. Onneksi tuli lähdettyä omatoimimatkalle ja näin monta mukavaa pikkukylää, sitä aitoa Kreikan saaristoa. Täällä tuliaiskrääsäkin oli sitä luokkaa että annoin olla. Kävelin vielä vähän matkaa toiseenkin suuntaan, ohi majapaikkani ja löysin leipomon.

Kuten arvelinkin, maantieliikenne hiljeni illan tullen ja nukuin kukonlauluun asti. Aamukahvit patiolla, jota vuorten takaa nouseva aurinko alkoi lämmittää. Yhdeksän jälkeen aloittivat lentokoneet nousukiitonsa. Kalamaki taitaa olla yksi niistä paikoista, joihin kyllä pääsee bussilla, mutta pois on mentävä taksilla. Seisoin tunnin verran bussipysäkillä ja harkitsin jo taksin pysäyttämistä lennosta, kun vanhasta tottumuksesta vilautin peukaloani ja sain kyydin Zanteen. Taas käytiin läpi Suomen lämpötilat ja minun reppureissuni. Zanten keskustassa ostin kortteja, pakolliset tuliaiskalenterit ja rukousnauhat. Jäin paluubussin kyydistä studioni kohdalla, hain leipomosta tuoreen sämpylän ja kakkupalan. Lounaaksi tyhjensin jääkaapista kaiken syötävän ja ilmoitin Finnmatkojen oppaalle, että olin palannut kartalle. Pakkasin reppuni ja kävelin rannalle. Tarkoitukseni ei ollut jäädä mihinkään makailemaan. Otettuani parit valokuvat korkealta kalliolta hain itselleni oman, yksityisen hiekkapoukaman kallioitten välistä. Kävin uimassa aallokossa, vesi oli todella lämmintä! Rannalta keräilin simpukoita, ainakin kolme kourallista. Aallot toivat niitä jatkuvasti lisää rantaan. Pitkästä aikaa kreikkalainen ranta, josta niitä vielä löytää. Mitkäs sen parempia tuliaisia ovat kuin luonnosta kerätyt kivet ja simpukat? Rantamarketista ostin viimeiset kortit ja kalenterit. Kuuma suihku ja leivoskahvit patiolla. Kun isäntäväkeni Spyros ja Maria ilmestyivät omalle varjoisalle pihalleen kahvittelemaan, kävin esittelemässä itseni ja pyysin saada ottaa heistä valokuvan. Minulle tarjottiin taas kreikkalaista kahvia ja makeita, hillottuja kirsikoita.

Illalla taas Taverna Mikaelo’s. Pöytä sivusta, sillä musiikki soi aivan liian kovaa. Onneksi soittivat edes kreikkalaista musiikkia, sopi paikan tunnelmaan. Komeita tarjoilijapoikia pilvin pimein, minä olin heille ”madame”. Tuntui olevan suosittu paikka, paljon kanta-asiakkaita joita tervehdittiin poskisuudelmin ja olalle taputuksin. Hillitsin itseni pääruualta ja tilasin saganakia, fetapiiraita ja tonnikalasalaatin. Silti tuli ähky olo. Laskua tuodessaan tarjoilijapoika arvuutteli, olenko kotoisin Hollannista. Ilmeisesti yksin matkustavia skandinaavinaisia ei paljon näy.

Jossain vaiheessa iski koti-ikävä, vaikka hyvin tiesin, että tätäkin reissua, näitä paikkoja ja näitä ihmisiä tulisin kaiholla muistelemaan. Minulla on vielä paljon opeteltavaa tässä yksin olemisessa.

Vielä oli käytävä marketissa ostamassa tuliaisjuomat. Tavaroita pakatessani jätin kynttilän palamaan pation pöydälle. Naapurin saksalaistytöt tulivat kysymään, voivatko he ottaa kynttilän omalle pöydälleen. Kyllä heillä riittikin juttua! Ainakin kahteen saakka, eikä mitään hiljaista kuiskailua! Neljältä heräsi takapihan kukko ja puoli kuudelta kotiutui yläkerran väki kolisten. Heräsin uudelleen ennen kahdeksaa. Spyros kävi koputtamassa oveani ja pyysin häntä tilaamaan taksin. Ilmankos naapurin tytöillä riitti keskusteltavaa; heidän pationsa pöydällä oli 2 tyhjää 1½ litran viinipulloa. Kentälle ehdin juuri ennen muiden suomalaisten busseja. Lento oli etuajassa, joten kentällä ei kauan tarvinnut norkoilla. Välilasku Kefaloniaan ja sitten kotiin!

(10.000dr = 180FIM = 30€)