- eipä tuo näytä kovin hyvin toimineen tässä kristityssä maassa. Vaikuttaa kuin jotakin olisi vielä jäänyt kuolematta. Mutta mitäpa siitä. Uskotaan me vaan...
- noin topakasti lataa?
- sitä keskustelua Raamatusta, mitä täällä tivattiin.
Mitä tulee ihmisten elämistä - ja omasta - niin siihen Viisautta ja Valoa antaa yksin Herra.
Ei sitä kellään itsestään ole, vaikka kuinka niin luulisi.
'Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, niin anokoon sitä Herralta. Hän antaa alttiisti ja soimaamatta.' - kun yhdelle ihmiselle taas
silmät aukeni Totuuden
valolle, siitä tulee suuri
siunaus aivan kaikille! - En voi kyllin kiittää tähtesi Jumalaa!
Oikein paljon ja runsasta Jumalan siunausta ja ohjausta kaikin tavoin sinulle eteenpäin!
Tätä samaahan toivoisin tietenkin aivan jokaiselle. Mutta kun useimmat sen hylkäävät, vaikka sitä kaikella kärsivällisyydellä Jumala heille yrittäisi tarjota. - onkin tämän ongelman ydin, Laurentius. Sinä et näe eroa hyvän ja Hyvän välillä. Et esimerkiksi tunnista hurmahenkeä. Niinkään räikeässä muodossaan, kuin se oli Tulenkantajassa. Kaikki käy totuudesta. Ketään ei saa loukata tai saattaa pahalle mielelle.
Eikö ole parempi saattaa nyt pahalle mielelle, jos siten pelastaa hänet tai jonkun muun siltä käsittämättömältä kauheudelta, että joutuu liian myöhään - kun ei mahdollisuutta parannukseen enää ole - toteamaan olleensa petettynä! Kuitenkin näin tulee aivan Raamatun mukaan MONELLE käymään.
Mikä on sitä todellista rakkautta - Pahoittaakko mieli vai antaa pysyä 'hyvänmielenhöyryssä'. - lisätä äskeiseen, että kaksi
ja kolme on jo monta -
ja jo yhdestä koko
Taivas riemuun ratkeaa.
Tämä on kaukana
toivottomuudesta. - Huuto kuuluu!
Pasuunaan puhalletaan!
Vielä useat heräävät. Vielä moni käsittää Totuuden ja pelastaa sielunsa - jopa samalla muittenkin sieluja. - mutta Herra kyllä jokaista ruhjoo elämänkohtaloilla - ketä mitenkin - saadakseen parannettavaksi.
Mutta ei! - ajattelin, että he (uskottomat) ovat niin sokeat, että eivät voi sitä kiveä kiertää, vaan väkisin kaatuvat ja ruhjoutuvat, mutta sittenkin vain hakevat apunsa viholliselta, vaikka kuinka ruhjotut olisivat. Ja vihollinen parantaa ja antaa rauhaa!
- puhunut sinusta mitään. Ja listat ovat onneksi vain Jumalalla.
Mutta tämän eksytyksen ja hurmahengen riehumisenhan näkee jo tyhmä takaraivollaan.
Uskon siihen, että Herran todelliset seuraajat kyllä täällä tunnistavat toisensa ja ovat yhdessä kulkemassa samaan paikkaan, vaikka olisivat kaikki hajallaan. - voisi ajatella, että jos hän on samassa Jumalan Hengessä ja ohjauksessa, niin ei hän niin toimi.
Mutta silloin varmasti Herran olisi annettava jokin muu 'pistin lihaan' pitämään armontarvitsijan paikalla. - jossa kuitenkin ollaan voimakkaita, on Herra joka päivä viemässä Teuvo Sunia sopivaksi katsomallaan tavalla.
- niinkin, mutta Herra on ollut uskollinen - kasvattanut ja kouluttanut pois vääryydestä.
- hieman erilaisia.
Jeesus tuli Pelastajaksi.
Hän tuli syntiemme ainoaksi sovittajaksi.
Hän on käärmeen pään rikkipolkija.
Tätä julistaa Uusi Testamentti.
Tämä sanoma on maassamme jo aikoja kaikunut, niin, ettei varmaan kukaan ole siitä jäänyt osattomaksi.
Mutta miten se on otettu vastaan?
Missä ovat Herran seuraajat?
Kun Herra Jeesus tulee, löytäneekö Hän uskoa maanpäältä? näin tohtii itse Raamattukin epäillä.
Herran seuraajat ovat hurmahengen pettäminä, mikä missäkin.
Jos nyt Herra lähettää jonkun tästä varoitusta huutamaan, niin sinäkö tahdot sulkea hänen suunsa! - käärmelahti, miksi Mooses sai aikoinaan Jumalan oman kansan taholta tällaisen vastaanoton:'Miksi korotat itsesi meidän ylitsemme! Katso, Me kaikki, koko seurakunta, olemme pyhiä!'
Kuitenkin Jumalan arvio tästä miehestä poikkesi suuresti kansan arviosta. Hän oli nöyrä mies. Jumalan nöyryyttämä. Muuten hän ei olisi sitä tehtävääkään suostunut vastaanottamaan. Ei ole niin mukavaa olla koko kansan kapinan kohteena.
Ja näinhän todella kävi Jeesukselle, josta jo edeltä sanottiin Moosekselle:'profeetan, sinun vertaisesi, minä olen herättävä teidän joukostanne päivien lopulla. Häntä kuulkaa kaikessa. Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta. - Kerron sinulle, että olen niin onnellisesti naimisissa, kuin se vain voi olla mahdollista Jumalan oman ja sellaisen välillä, joka ei vielä ole antanut Herralle periksi.
Oman kutsumukseni tässä tilassa koen näin:
'Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa'.1 Piet.3
Lue siitä vielä eteenpäin, jos haluat tietää, millaisilla periaatteilla elän vaimona.
Tästä kaikesta huolimatta on sotatila meidänkin kattomme alla. Ja se tulee olemaan niin kauan kuin siellä asustaa eri herraa palvelevia ihmisiä! Tämä on vain kylmä totuus - Raamatun mukaan.
Eri asia on riidellä lihallisen, pahan luontonsa yllyttämänä. Kyllähän meistä uskovistakin kaikista se löytyy. Mutta järkkymättömiä saamme olla - ja meidän tulee olla - Herran tottelemisessa aina ennen muita! - Jumalan teitä. Ei Jeesuskaan antanut kotiväkensä estää milliäkään sen tetävän suorittamista, joka hänellä oli. Hekään eivät ymmärtäneet...
Mutta ristinkuoleman jälkeen he alkoivat käsittää. Ennen helluntaita he jo olivat yksimielisinä koolla ja rukouksissa muiden Jumalan omien kanssa!
Emme voi pelastaa omia rakkaitamme niin, että heidän tähtensä ja rauhan ylläpitämiseksi luovumme tehtävästämme, joka Jumalalta on osaksemme tullut.
Ainoa tapa on totella yksin Herraa ja rukoilla joka päivä uskollisesti Herraa. Hän sen tekee! - 'Kiittäkää Herraa, te hänen enkelinsä,
te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä täytätte,
kun kuulette hänen sanansa äänen.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen sotaväkensä,
te hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa teette.
Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa,
hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa.
Kiitä minun sieluni, Herraa.' - mutta palaan mielessäni aina siihen Teuvo Sunin näkyyn, jossa sanottiin, että 'Raamattu on totta'.
Tähän peilaten suhtaudun kaikkiin hänen kirjoituksiinsa.
Alku ja lähtökohta on se, että Raamattu on kokonansa totta! Jos jokin näyttää sotivan tämän kanssa ristiin, on siinä inhimillisyyttä tai jotakin, mitä emme vielä käsitä.
Mutta tärkeintä on se, että Raamattu on todellakin Elävän Jumalan Sanaa ja kaikki totta.
Vielä suhtautumisessani painaa VT:n profeettojen oudot kuviot. Kuka olisi tunnistanut profeettaa Jumalan mieheksi, kun hän sai tehtäväkseen ottaa vaimokseen porton. Olisi siinäkin varmasti meidän monen epäilykset heränneet, että onkos tämä nyt varmasti Jumalasta. Ja se oli Jumalasta!