Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. 6000 vuotta on vain 250 tai enintään 300 sukupolvea. Se on aika vähän se. Se ei mitenkään riitä tuottamaan nykyistä ihmiskunnan genomin monimuotoisuutta, vaikka ihmiset ovatkin lajina poikkeuksellisen yhteneväisiä perimältään. Mutaatioiden esiintymistiheys tunnetaan kohtalaisen hyvin ja arviot siitä, kuinka kauan johonkin sopeutumiseen tarvitaan, ovat hyvin luultavasti oikealla hehtaarilla. On välttämättä tarvittu joka tapauksessa kymmeniä tuhansia vuosia.

    Mikä tuon monimuotoisuuden ja sopeutumisen erilaisiin olosuhteisiin olisi tuottanut, jos eivät mutaatiot? Ihmisen genomi on selvitetty ja nuo mutaatiot on monin osin pystytty jäljittämään. Kyse ei todellakaan ole rappeutumisesta.

    Evoluutioprosessi tunnetaan. Sitä on päästy seuraamaan ihan käytännössä sellaisten eläinlajien kohdalla, joiden sukupolvikierto on nopea. Evoluutio tuottaa uusia käyttökelpoisia ominaisuuksia. Siitä ei ole enää mitään epäselvyyttä.

    Entäpä neanderthalinihmisen ja nykyihmisen risteytyminen? Neaderthalilaisten perimää löytyy suurimmasta osasta ihmiskuntaa, mutta ei Saharan eteläpuolisen Afrikan kansoilta. Noiden DNA-tietojen pohjalta muutaman sadan sukupolven historia on yksinkertaisesti pakko hylätä.
  2. Seemiläisten kielten verbien ominaisuudet ovat kiinnostava lisä tähän keskusteluun. Kiitos siitä.

    Jos tuo Kain esiin tuoma kielten erilaisuus on aiheuttanut kömpelyyttä tekstiin, se on tullut jo alkutekstiä kirjoitettaessa, siis kreikaksi. Vaikka Jeesus olisikin puhunut arameaa ristillä, hänen sanansa on kirjattu muistiin kreikaksi. Meillä ei siis ole alkuperäisiä lauseita ollenkaan nähtävinä.

    Hiukan minua oudoksuttaa, että Luukkaan evankeliumin kirjoittaja olisi kirjoittanut epäselvän ilmaisun kreikaksi sen takia, että seemiläisen kielen verbimuoto kaipaa aikamuodon tarkennusta. Kreikan kielessä on ihan hyvät aikamuodot.

    Jotta niin olisi käynyt, kirjoittajalla olisi pitänyt olla mielessään sanatarkka alkuperäinen lause, jonka hän sitten kömpelösti sanasta sanaan on kääntänyt, aiheuttaen turhaa sekaannusta. Se tuntuu oudolta, varsinkin kun Luukkaan evankeliumi on ajoitettu varsin hyvin perustein 60-luvulle. Missä tuo sanatarkka lainaus olisi säilynyt?

    Matteus ja Markus kirjottavat myös sanatarkan näköisiä lainauksia Jeesuksen sanoista arameaksi. Jos tuo tämän keskustelun aiheena oleva lause olisi tiedetty sanatarkasti, eikö olisi ollut luontevaa kirjoittaa se myös arameaksi?

    Tosin tuo lause ei esiinny ollenkaan Markuksella ja Matteuksella. Mistä Luukkaan evankeliumin kirjoittaja on sen sitten saanut? Jos se on kulkenut suullisena perinteenä jokusen vuosikymmenen, ei ole kovin luultavaa, että sanatarkka muoto olisi säilynyt, vaan luultavammin ja ennen kaikkea lauseen merkitys.

    Näinhän se menee: "αμην λεγω σοι σημερον μετ εμου εση εν τω παραδεισω"

    Miksi tuossa on "λεγω σοι σημερον" eli "sanon sinulle tänään" eikä "λεγω σημερον σοι" eli "sanon tänään sinulle"? Jos kirjoittaja olisi tarkoittanut, että "tänään" liittyy edeltävään verbiin, olisi luontevampaa ajatella, ettei siinä ole mitään välissä.

    Minusta raamatunkäännöksessämme oleva tulkinta on uskottavampi kuin adventistien tarjoama. Tämä ei minulla johdu mistään uskonnollisesta syystä. Minun sieluni tilan kannalta on yhdentekevää, mikä käännös ja merkitys on oikea.
  3. Tähän kysymykseen on vastattu monta kertaa tällä palstalla. En ymmärrä, miksi ne näyttävät menevän uskovaisilta lukijoilta joka kerta niinsanotusti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jättämättä juuri viirunkaan vertaa vaikutusta kiitäessään aivokopan läpi.

    Erilaisen mielipiteen esiin tuominen on eri asia kuin alentava sävy toisin ajattelevia kohtaan. Jos arvioisi sinun tavallasi, joutuisit myöntämään, että aivan samalla tavalla sinä kirjoitat alentavaan sävyyn niistä, jotka uskovat vaikkapa ikuisen piinan rangaistukseen tai ajan ja avaruuden rajallisuuteen.

    Keskusteluun kuuluu se, että tuodaan esiin omat mielipiteet. Niistä saa jokainen sitten ottaa tai jättää, miten parhaaksi katsoo.

    Minä olen halunnut tuoda esiin erityisesti kolme asiaa:

    1) Kritiikitön kirjaan uskominen on täysin vailla järjellistä perustelua.

    2) Oikeudenmukaisuus, moraali ja rakkaus ovat olemassa ihmisessä riippumatta yhtään mistään uskomisesta mihinkään jumaliin tai Jumalaan.

    3) Uskontojen opit aiheuttavat paljon turhaa ahdistusta ja kärsimystä.

    «Pikku aiheita asian alulle panemiseksi voisivat olla esimerkiksi oikeudenmukaisuus kontra epäoikeudenmukaisuus / rakkaus kontra rakkaudettomuus / valhe kontra totuus / kuvitelmat kontra todellisuus / ja niin edelleen ...»

    Oikeudenmukaisuus ja rakkaus tulivatkin jo käsitellyiksi.

    Minulle kirjaan uskominen yli oman havainnon on itselleen valehtelua ja sellaisen käsityksen levittäminen on toisille valehtelua. Haluan edistää totuutta.

    Jumalat ja muut henkimaailman jutut ovat silkkaa kuvittelua. Niistä ei ole mitään objektiivista havaintoa tai edes mitään periaatteellista keinoa hankkia havaintoja.

    Sen vuoksi tiede joutuu rajaamaan uskontojen tunnustusten totuusarvot kokonaan tutkimusalansa ulkopuolelle – aivan samalla tavoin kuin tontut, peikot ja muut mielikuvituksen tuotteet. Uskomuksia voidaan tutkia psykologisina ja sosiaalisina ilmiöinä, mutta niiden sisältöjen totuudellisuus ei kuulu tieteeseen. Ateisti ei käytä Jumalan käsitettä, koska sille ei ole mitään käyttöä eikä se tuo mitään lisäarvoa maailman ymmärtämisessä.

    «Odotan suurella mielenkiinnolla sitä vakavaa keskustelua jonka oletan syntyvän tämän aloituksen vaiheilta :) - sillä ei kai se voi olla niin heikosti, että ateistit ovat vuosikausia palstalla mollaamassa uskovia vain oman itsensä tähden ?»

    Kun katson tuota lausettasi, jossa on ensin "vakava keskustelu" ja sitten hymiö, minusta näyttää siltä, että sinulla on nyt asiassa katteetonta itsevarmuutta.

    Mitä ihmettä tarkoitat tuolla "mollaamisella"? Mollaatko myös itse eri tavoin ajattelevia? Jos uskoo olevansa oikeassa ja jos uskoo jonkin muiden edustaman uskomuksen olevan virheellinen, tämän esiin tuominen ei minusta ole mollaamista, vaan keskustelua.

    "Molle" on italiaa ja tarkoittaa pehmeää. "Duro" on sen vastakohta eli kova. Monikossa ne ovat "molli" ja "duri", jolloin sanat näyttävät musiikin harrastajista tutummilta. Mielummin näen keskustelussa mollaamista kuin duuraamista.

    Se on makuasia, mutta minusta kaikkein riipaisevimmat surulliset laulut kulkevat duuriasteikossa. Heitän tähän yhden upean esimerkin: http://www.youtube.com/watch?v=BuO5Jiqn9q4

    Jännä juttu muuten, että italian kielessä noita sanoja ei käytetä tarkoittamaan duuri- ja mollisointuja tai -asteikoita. Siellä sanotaan "maggiore" ja "minore" eli suurempi ja pienempi. Englannin kielessä on sama juttu. En tiedä, miten nuo italian sanat ovat tulleet saksan ja sitä kautta suomen kielen musiikkisanastoon. Pikku rönsy sallittakoon näistä sanoista.

    Mitä on "oman itsensä tähden"? Kirjoitatko itse oman itsesi tähden vai voitko esittää jonkin muun motiivin? Jos olet motivoitunut auttamaan toisia ihmisiä kohti totuutta ja parempaa elämää, toimit kuitenkin myös itsesi takia, koska saat tyydytystä arvojesi mukaisesta vaikuttamisesta. Niin me kaikki, katsomuksesta riippumatta.

    Lopuksi voisin vielä selittää saman enemmän tunnetason ilmaisuna:

    Katsos kun .. asia on näin .. sosiaalinen olento .. rakkaus on jokaisessa .. kuvittelu on hauskaa .. mutta ei tuo lisää totuuden .. ymmärtämiseen .. totuus on suuri ja kunnioitettava .. hattu päästä ja kengät jaloista .. nöyryys on rehellisyyttä.

    Toivon, että nuo välipisteet lisäävät viestin perille menoa tässä tapauksessa.
  4. Voidaan pitää joo ihan mitä tahansa Pyhän Hengen innoittamana. Sen kuin vaan alkaa pitää.

    Mitään perustelua sinulla ei ole sille, mitkä kirjoitukset olet valinnut pidettäväksi Pyhän Hengen innoittamana. Ja sille, että Raamattu on erityinen Jumalan ilmoitus ja sanasta sanaan totta, ei löydy alkeellisintakaan perustelua. Se vain uskotaan. Tai sitten ei.

    Eiköhän taustalla ole pelkästään se, että kristinuskossa on ollut tapana pitää tiettyjä kirjoituksia pyhinä. Valinnan ovat tehneet kirkolliskokoukset, jotka ovat monien mielestä toimineet Pyhän Hengen johtamina. Uskokoon kuka jaksaa.

    Mitä Paavali tarkoittaa ilmaisulla: "Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta"? Hän ei mitenkään avaa sitä itse. On hyvin mielivaltaista samastaa tuo nykyiseen Raamatun kaanoniin.