Tämä on niin tavallista, että viitataan huolimattomasti. Yritän auttaa sivusta.

Sokeat taluttajat mainitaan näissä paikoissa:

Opetuksessa siitä, mikä saastuttaa ihmisen:
Matt 15:10–20

Opetuksessa ulkokultaisuudesta ja tekopyhyydestä:
Matt 23:24

Opetuksessa toisten tuomitsemisesta
Luuk 6:39
Tässä asiassa olen vahvasti tämän kopittelijan kanssa samaa mieltä.

Kaksoispisteen tai pilkun hinkkaus ja hyväily, jolla yritetään vääntää musta valkoiseksi, on naurettavaa. Vanhimmissa käsikirjoituksissa ei ole välimerkkejä eikä siis myöskään alkuperäisessä. On siis valittava se tulkinta, joka on loogisesti, kielitieteellisesti ja vastaavan kaltaisiin rinnakkaisteksteihin vertaamalla luontevin.

Adventistien tulkinnassa ei ole mitään muuta luontevaa kuin se, että pyritään vääntämään teksti oman tunnustuksen mukaiseksi. Kaikissa muissa suhteissa se on erittäin luonnoton.

Luukkaan evankeliumin kirjoittaja on tasan täsmälleen tarkoittanut Jeesuksen sanomaksi, että viereinen kuolemaantuomittu on vielä samana päivänä Jeesuksen kanssa jossakin, jota sanotaan paratiisiksi.

Käytetty sana σήμερον tarkemmin sanoen tarkoittaa, että ennen iltaa. Siinä siis hahmotetaan edellinen yö ja kuluva päivä vuorokaudeksi. Näin ovat minua viisaammat kielen tutkijat kertoneet.

Tälle jakeelle on joitakin loogisia vaihtoehtoisia selityksiä.

1) Jeesus tarkoitti paratiisilla jotakin, mihin molemmat menevät vielä saman päivän aikana. Se voidaan ymmärtää edelleen monella tavalla. Jos ajatellaan Jumalan valtakuntaa Luuk 17:21 mielessä, rosvo oli hyvinkin paratiisissa jo ennen kuolemaansa.

2) Jeesus erehtyi.

3) Luukkaan evankeliumin kirjoittaja on keksinyt tuon tarinan käänteen ihan draamallisista syistä. Keskustelua ei löydy Matteukselta eikä Markukselta, vaikka kaksi rikollista mainitaankin. Jos näillä kolmella on laajalti kannatetun hypoteesin mukaisesti yhteinen kantamuoto Q-evankeliumi, on aika ilmeistä, että siinä ei tuota keskustelua ole.

Mistä muuten kertoo 2 Kor 12 alussa kuvattu juttu "kolmanteen taivaaseen" temmatusta miehestä, joka "kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua"?

Jakeessa 4 sanotaan "paratiisiin" rinnakkaisilmaisuna. Siinä Paavali kertoo tietävänsä tapauksesta, mutta hän ei kerro yksityiskohtia. Muun muassa sitä ei kerrota, palasiko tuo mies matkaltaan elävien joukkoon.

Niin tai näin, tuo piipahdus paratiisissa ei oikein istu adventistien viralliseen lopun ajan käsikirjoitukseen.

Eikä tämä uppiniskainen historian kulku muutenkaan ole sitä noudatellut. Miksi maailma menee menojaan ihan eri tavalla kuin asiastaan varmat ovat ennustaneet? Onko se paholaisen juonia? 8-D
Hei, Kopittelija007!

Jos Roomalaiskirjeen kirjoittaja on oikeasti tarkoittanut naisten välisiä seksuaalisuhteita, miksi hän ei ole kirjoittanut sitä selvästi näkyviin?

Miksi miesten väliset seksisuhteet on mainittu sen sijaan yksiselitteisesti?

Rinnastus 3 Moos 18 on hyvin perusteltu. Kirjoittaja on saanut muutenkin ideat turmeluksen kuvaukseensa Vanhasta testamentista.

Voimme mainiosti päätyä levolliseen erimielisyyteen. Esittämilläsi perusteilla et saa minua vakuuttuneeksi siitä, että Roomalaiskirje viittaisi lesbolaisuuteen. Minäkään en saa sinua näemmä vakuuttuneeksi vastakkaisesta näkemyksestä. Eikä se ole välttämätöntä. Maailmaan mahtuu mielipiteitä.

Mutta katsotaan tarkemmin tuota Roomalaiskirjeen 1. lukua. Kysymyshän on ihmisten syyllisyyden perustelemisesta ja Jumalan vihan oikeutuksesta. Päättelyketju on sillä tavoin erikoinen, että siinä alussa vedotaan niinsanottuun yleiseen ilmoitukseen eli Jumalan näkymiseen hänen "teoissaan", jonka on yleensä tulkittu tarkoittavan luontoa ja sen ihmeitä (jakeet 19 ja 20).

Jae 23: "…ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin."

Tässä mennään aika tarkkaan kymmenen käskyn järjestyksessä. Moosesta on luettu.

Mitä sitten tarkoittaa jakeen 21 kunnioittaminen ja kiittäminen käytännössä: "Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt."

Mitä ihmisten käytännössä ja tarkkaan ottaen olisi pitänyt tehdä, jotta tuo syytös ei osuisi? Minusta se on vähintäänkin hämärää ja kaikki hatusta ravistetut mukamas ilmiselvät vastaukset ovat kovin kevyesti perusteltuja.
Tietenkin tuon kirjassa esitetyn tulkintatavan takana on se havainto, että elämä on täynnä kaikenlaista kärsimystä ja vastoinkäymistä.

Niin on silloinkin, kun uskoo Kristinuskon tunnustuksen mukaan – vaikka olisi kuinka harras ja aktiivinen rukouksessa ja hartauden harjoittamisessa, vähäosaisten auttamisessa ja lähetystyössä.

Tottahan silloin on lohduttavaa rakennella selityksiä, jotka saavat kurjuuden näyttämään rakastavan Jumalan tarkoituksemukaiselta toiminnalta.

Cowman on tuossa selitysten tuottamisessa taitava ja hänen sanankäyttönsä on mukaansatempaavaa.

Yksi mahdollisuus olisi suunnata päivittäin hymyillen ja kiitollisin mielin huomio kaikkeen siihen hyvään, jota meillä jokaisella kuitenkin myös on. En ole lukenut Cowmanin kirjaa. Ehkä sieltä löytyy tämänkin suuntainen ohje.