kolme enkeliä kirjoitti: «Adventistipapit ovat vilpittömiä ja leskivainajan ropo kelpaa varmasti sinullekin.»

Voihan se ahneuskin olla vilpitöntä.

Olisi reilua keskustella vanhuksen lähisuvun kanssa ja selvittää, mitä hän on ajatellut silloin, kun vielä oli oikeasti oikeustoimikelpoinen.

Ja erehdyt. En rupeaisi ketkuilemaan jonkun muistisairaan testamenttia itselleni. Kaikki ihmiset eivät ole häikäilemättömiä ja ahneita.

Eikä tämä todellakaan johdu siitä, että olisin muutenkin varoissani.
Nimien olisi hyvä olla sellaisia, että ne eivät suoranaisesti harhauta.

Adventtikirkolla on tarkoitettu jo aika kauan Suomessa adventtisunnuntain jumalanpalvelusta. Nimeksi siis valittiin sana, jolla oli maassa jo toinen vakiintunut merkitys. Siinä mielessä se ei ollut aivan paras mahdollinen valinta.

Sekaannusta ei varmaankaan enää kovin usein tapahdu tuon takia. Eikä asia minua sinänsä vaivaa.

Ilmeisesti asiaan vaikutti Ruotsissa käytetty muoto Adventkyrkan, jota on käytetty ainakin kirkkorakennusten yhteydessä. Luulenpa, joskaan en ole varma, että virallinen uskonnollisen yhdyskunnan nimi se ei kuitenkaan ole.

Ruotsissa ei ollut samaa sekaannuksen mahdollisuutta, koska siellä luterilaisten adventtisunnnuntain jumalanpalvelus ei koskaan ollut nimeltään adventkyrkan vaan adventgudstjänsten.

Ei pitkä nimi minusta niin mahdoton ole käytössä. Myöhempien aikojen ja niinpoispäin on vielä pidempi nimi yhdyskunnalle. Ja käytännössä puhutaan mormoneista. Ihan yhtä hyvin toimisi Seitsemännen päivän adventistiseurakunta ja käytännössä puhuttaisiin lyhyesti adventisteista. Sisäpiiri sanoisi advari ja teinikapinalliset puhuisivat a-ryhmästä.

Tästä tuli mieleen aikakauslehtien nimeäminen.

Kun minä olin nuori, adventistit julkaisivat aikakauslehtiä Valon Viesti, Adventtiairut, Nuori Usko ja Terveys. Aiemmin tuo Valon Viesti oli ollut nimeltään Aikain Vartija ja Adventtiairut Siionin Ystävä.

Valon Viestistä tuli sitten Nykyaika ja myöhemmin Adventtiairut sulautettiin siihen.

Aika harva noista nimistä kertoo satunnaiselle kulkijalle, että kyse on adventistien lehdistä.

Aikain Vartija oli minusta ihan hyvä nimi ja vaikutteet olikin saatu englanninkielisestä nimestä Signs of the Times. Samoin Adventtiairut oli ihan rehti nimi.

Siionin Ystävä lehden nimenä vie ajatukset ehkä liikaa sionismiin.

Nykyaika adventistien lehden nimenä sen sijaan on silkkaa harhautusta. Ja se itse asiassa on ulkopuoliselle tarkkailijalle tahattoman tragikoominen nimi. Lehden sisältö kun on niin mennyttä aikaa läpikotaisin.

Aina silloin tällöin Nykyaika sekoitetaan kokoomuspuolueen lehteen Nykypäivä. Adventistien lohdutukseksi sanottakoon, että pidän sitäkin nimen valintaa epäonnistuneena ja harhauttavana. Ja esimerkiksi lehden nettisivuilta saa turhaan etsiä mainintaa Kokoomuksesta. Kyse on kuitenkin varsin konservatiivisen puolueen äänenkannattajasta.
Katsos, Alex, tuo ei lakkaa hämmästyttämästä ulkopuolista tarkkailijaa: Jos keskustelussa onkin mukana vain niitä, jotka mielestään jokainen tekevät parhaansa mukaan Jumalan tahdon sillä tavoin kuin ovat sen Raamattua lukien ymmärtäneet, he päätyvät pitämään toisiaan harhaoppisina, vääristelijöinä, pilkkajina, epärehellisinä ja niin poispäin.

Väkisin siitä muodostuu sellainen kuva, että Raamatun ohjeistus ei ole kovin yksiselitteinen, kun siitä on niin vaikea päästä yksimielisyyteen.

Vaikka poimisi vain kourallisen kaikkein keskeisimpiä ja tärkeimpiä opetuksia, niistäkin tulee tavallisesti kinaa ja keskinäistä syyttelyä.

Missä on terve nöyryys ja oman rajallisuuden tunnustaminen? Missä on lähimmäisenrakkaus?

Tähän niin tavattoman hyvin sopisi se, että ystävämme pyh! kirjoittaisi vaikkapa: "Painu harhaoppinen helvettiin mätänemään!"

Juuri sellaista on usein uskoviksi itseään sanovien käytännön asenne. Kaikki eivät vain päästä sitä esiin ja pintaan noin räikeästi.