Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. alex.kasi kirjoitti: «Kärsimys aina on seurausta jostain.. eikö niin .. joko sen aiheuttaa meistä riippumaton tekijä tai meistä riippuva tekijä..»

    Tämä nyt sanoi kovin vähän mitään. Siis kausaalisuus on vallitseva ilmiö meille tutussa todellisuudessa. Kvanttitasolla on ihan aitoa satunnaisuuttakin tosin.

    Mutta mikä on Jumalan osuus tässä kärsimyksen analyysissa?

    Onko Jumala lähettänyt kärsimyksen, sallinut kärsimyksen vai onko se tullut ihan Jumalasta riippumattomasti?

    Voiko Jumala tuoda helpotusta kärsimykseen? Jos hän ei tuo, eikö hän halua vai eikö hän kykene? Vai onko se kiinni ihmisen itsensä teoista?

    Toivottavasti et nyt ala kirjoittaa tähän siitä, onko Kuu juustoa tai paljonko on 5+5. Olisi kiinnostavaa lukea ihan oikeasti vastauksiasi näihin kysymyksiin.
  2. bushmanni kirjoitti: «Sitten minä nyökytin päätäni hyväksyvästi selityksille, eli että Jumala vain ei voinut kertoa mitään sellaista, mitä silloiset ihmiset eivät olisi tienneet, eli vaikkapa sellaista tietoa, jonka nykyiset tiedemiehet ovat saaneet selville, koska sitten Jumalaa ei olisi uskottu, jos kerrottu asia olisi mennyt silloisten ihmisten älyn ulkopuolelle.»

    Sen lisäksi, että tämä logiikka sotkeentuu viitanliepeisiinsä, minua ihmetyttää siinä eräs asia. Miksi Jumalan oli tarpeen selittää entisten aikojen ihmisille sellaista, minkä ihmiset myöhemmin perustellusti tajuavat virheelliseksi?

    Jos Jumalalle oli ammoin niin tärkeää huolehtia viestiensä uskottavuudesta jopa faktojen yksityiskohdista tinkien, miksi häntä ei vähääkään huolestuta se, että nykyihmisille nuo jutut ovat kaikkea muuta kuin uskottavia.

    Minusta tuohon ei kerta kaikkiaan jää muuta selitysvaihtoehtoa kuin se, että ne kirjoitukset ovat ihan sen ajan ihmisten tekemiä eikä mitään Jumalaa tarvita taustalle ollenkaan.

    Ja sen verran vielä tarkennan, että "se aika" tarkoittaa tässä kirjoittamisen ajankohtaa, joka on useimmiten varsin paljon myöhäisempi kuin se aika, johon tarina sijoittuu.

    Esimerkiksi Danielin kirjan kuvapatsasennustuksen ällistyttävä historiallinen toteutuminen selittyy aika ikävystyttävästi sillä, että nuo historialliset tapahtumat olivat pääosin jo tapahtuneet silloin, kun kyseinen kirja kirjoitettiin. Tutkijat eivät ole löytäneet tukea sille ajatukselle, että Danielin kirja olisi kirjoitettu sinä aikana tai pian sen ajan jälkeen, johon sen tarina sijoittuu.

    Ainoastaan se juttu raudasta ja savesta jäi tulevaisuuden ennustamiseksi, mutta sekin oli melko helposti arvattavissa, jos kirjoittaja tunsi historiaa. Ja Euroopan Unioninhan piti olla mahdottomuus…
  3. Yksi kiintoisa tähän liittyvä näkökohta on se, mitä maailmanloppua odottavat uskovat tekisivät oikeassa suurkatastrofissa, jonka aiheuttaisi esimerkiksi asteroidin törmäys.

    Katsoisivatko he tapahtuman olevan Jumalan tekoa ja sen seurauksiin puuttumisen Jumalan vastustamista? Vai osallistuisivatko he talkoisiin mahdollisimman monen pelastamiseksi ja kärsimyksen minimoimiseksi?

    Hiukan tätä liippaa myös se, mitä olen kuullut jostakin Yhdysvalloissa asuvasta kaivosalalla rikastuneesta miljonääristä, joka on adventisti. Hän suhtautuu ympäristönsuojeluun hyvin välinpitämättömästi, koska uskoo Jeesuksen tulevan pian ja maailman tuhoutuvan ja tulevan uudelleen luoduksi joka tapauksessa.

    En jaksa etsiä nyt tarkempaa linkkiä tuohon tapaukseen. Mutta vaikka se olisi keksitty, siitä voi keskustella mahdollisena skenaariona.

    Oikein hurjissa katastrofeissa käy helposti niin, että elämän edellytyksistä, kuten puhtaasta juomavedestä ja ravinnosta tulee niin paljon niukkuutta, että ihmiset kääntyvät sotimaan pienehköinä laumoina toisiaan vastaan. Tiukimmissa tilanteissa ajaudutaan jopa kannibalismiin.

    En tiedä, kuoriutuisiko minusta esiin peto tuollaisessa tilanteessa. Minulla on jo sen verran ikää, että en luultavasti itseni takia kovin pahoihin tekoihin pystyisi. Mutta jälkeläisteni puolustaminen on eri juttu.

    En osaa kuvitella, että jollakin raamatullisella uskolla, kuten nyt minulle tutuimpana adventismilla olisi mitään vaikutusta moraalisiin valintoihini. Mutta kuvittelukykymme on toki rajallinen ja erehtyvä.
  4. vaari puhuu puppua kirjoitti: «v.aari on jälleen väärässä sanoessaan ##Luonnontieteissä ei samassa mielessä todisteta mitään, vaan testataan teorioita kokeilla ja havainnoilla.## Asia on nimittäin niin että matematiikalla todistetaan myös luonnontieteellisiä asioita. Kyllä sinulla vaariseni taitaa olla aivan väärä käsitys asioista. Kuinka olet ajatellut että esimrkiksi Big Bang (johon luullakseni uskot) todistettaisiin ilman matematiikkaa? (Nyt sitä ei ole täysin edes voitu todistaa ja siksi sitä eivät kaikki tiepidäkään todistettuna totena). Totuus on että periaatteessa lähes kaikki asiat voidaan tavalla tai toisella todistaa matematiikan avulla - se vaatii kuitenkin korkeatasoista matematiikkaa - ei mitään opikoulu-mattea.»

    Matematiikka on tärkeä apuväline luonnontieteissä. Voidaanpa sanoa, että se on luonnontieteiden selkäranka.

    Tästä ei seuraa, että luonnontieteen teorioita todistettaisiin samassa mielessä kuin matematiikan lauseita.

    Kosmologian nykyaikaiset mallit ja teoriat ovat olennaiselta osaltaan matematiikkaa. Mutta niiden toimivuus testataan kokeilla ja havainnoilla eikä vetoamalla matematiikan peruslauseisiin.

    Asia on vähän samantapainen kuin kysyttäessä, kuinka monta pysyvää hammasta on tavallisessa ihmisen suussa, jos ne kaikki ovat tulleet esiin eikä hän ei ole menettänyt yhtään hammasta.

    Testaaminen on sitä, että pyydetään ihmisiä avaamaan suunsa ja lasketaan. Se laskeminen on matematiikkaa, joskaan ei erityisen korkeata sellaista. Mutta sellainen väite, että normaalissa ihmisen täydessä pysyvässä hampaistossa on kolmekymmentäkaksi hammasta, sitä ei voi todistaa matematiikalla vaan havainnoimalla.

    Ja vaikka olisi löydetty tuhat ihmistä, joihin teoria pätee, voi silti olla, että jokin myöhempi havainto kaataa sen, periaatteessa.

    Useimmiten tieteen käytännössä toimiviksi osoittautuneet teoriat eivät suoranaisesti kaadu, vaan ne tarkentuvat tai korvautuvat uudella teorialla, joka tuottaa likimäärin samat tulokset kuin aiempikin, mutta sen sovellusalue on laajempi ja tarkkuus parempi.

    Tiede ei ole todellakaan uskontoa, vaikka sitä kuinka jankuttaisi.

    Ja matematiikasta – nyt sattuu olemaan niin, että minä osaan matematiikkaa varsin paljon pidemmälle kuin esimerkiksi lukion pitkässä kurssissa opetetaan. Osittain se johtuu koulutuksestani ja lisäksi harrastuksesta. Uskallan sanoa, että tiedän, mitä on matematiikka.